Yhä pienempää

''Vai että jauhoista maailma on rakennettu'', neiti Pemberton päivitteli.

''Se oli vain vertaus'', vapaaherra Kolmov vastasi. ''Samoin kuin jauho muodostuu pienistä rakeista, on vielä pienempiä rakeita, jotka ovat todellisuuden alkeisosia.''

''Sen minä vain sanon, että jos todellisuus on leivottu jauhoista, leipurina on ollut Jumala'', Pemberton jatkoi, ''vaikka kaltaisenne ateisti ei sitä uskokaan.''

Kolmov oli erotettu vastikään Kuninkaallisesta Tiedeseurasta, koska hänen tieteellistä työtään oltiin pidetty ala-arvoisena. Nyt hänellä ei ollut vuokraemäntäänsä Pembertonia sivistyneempää keskusteluseuraa. Yritykset selittää atomiteoriaa Pembertonille olivat osoittautuneet toivottomiksi.

Oli vanha kiistakysymys, voidaanko ainetta jakaa rajattomasti yhä pienempiin osiin. Antiikista lähtien jotkut luonnonfilosofit olivat väittäneet, että näin ei voida tehdä, vaan jossain vaiheessa jaettessa ainetta yhä pienempiin osiin törmätään atomeihin, perushiukkasiin, joita ei enää voida jakaa. Todisteita puoleen tai toiseen ei kuitenkaan ollut pitkään aikaan löytynyt. Yrittäessään selittää problematiikkaa Pembertonille Kolmov ei ollut keksinyt parempaa selitystapaa kuin verrata aineen perushiukkasia jauhojen rakeisiin.

Tiedemiehet olivat vastikään huomanneet, että jos hiilestä ja hapesta muodostuu oksideja, sataa grammaa hiiltä kohti tarvitaan joko 133 grammaa tai 266 grammaa happea. Ensimmäisessä tapauksessa syntyvä aine on häkää, toisessa erästä toista hiilen oksidia. Havainto oltiin selitetty niin, että happi ja hiili muodostuvat atomeista, ja ensimmäisessä tapauksessa jokaiseen hiiliatomiin yhtyy yksi happiatomi, jälkimmäisessä jokaiseen hiiliatomiin yhtyy kaksi happiatomia. Sama ilmiö oltiin havaittu myös muiden aineiden muodostamien yhdisteiden kohdalla.

Jos Kolmov pystyisi kehittämään niin tarkan mikroskoopin, että sillä saataisiin aineen perushiukkaset näkyviin, hänet varmasti kelpuutettaisiin takaisin Kuninkaalliseen Tiedeseuraan. Kolmov olikin löytänyt erään 1600-luvulla kuolleen luonnonfilosofin jälkeenjääneistä papereista linssinhiontamenetelmän, jolla linssin pinta saadaan hiottua ennenkuulumattoman tasaiseksi. Hän oli lähettänyt ohjeen ilmalaivapostissa amsterdamilaisille linssinhiontamestareille, ja parhaillaan hän odotteli, että ilmalaiva toisi hänelle ohjeen mukaan hiotut linssit äärimmäisen tarkkaa mikroskooppia varten. Ilmalaivaverkosto tosiaan teki maailmasta pienen. Posti kulki Amsterdamista Lontooseen parissa tunnissa.

* * *

Kolmov ei malttanut odottaa linssien saapumista, vaan alkoi rakentaa mikroskooppiaan jo ennen sitä. Hän kiinnittäisi linssit rakennelmaan sitten kun ne saapuisivat.

Kolmov mietti, että paitsi Tiedeseuran jäsenyyden, hänen mikroskooppinsa voisi tuoda hänelle professuurinkin jossain arvostetussa yliopistossa. Professuuri parantaisi hänen taloudellista asemaansa. Kolmovin isä ei ollut huolehtinut heidän sukunsa maaomaisuudesta kunnolla, ja niinpä Kolmov oli vapaaherran arvostaan huolimatta huonossa taloudellisessa asemassa. Raha ei kunnolla riittänyt hänen arvonsa mukaiseen elämään. Hän joutuikin tyytymään elämään vaatimattomassa lontoolaisessa täysihoitolassa.

Toisinaan mikroskoopin rakentaminen vaati neljää kättä. Jotain osaa täytyi pitää paikallaan samalla kun kaksi kättä kiinnitti sitä. Tällaisissa tilanteissa Kolmov joutui pyytämään neiti Pembertonin avukseen. Apulaista hänellä ei ollut varaa palkata.

''Tässä sitä vaan leikitään Jumalaa'', Pemberton sanoi kerrankin pitäessään mikroskoopin osaa paikallaan.

Kun Kolmov kysyi, mitä tämä tarkoitti, Pemberton vastasi: ''Ihminen on alkanut viime vuosikymmeninä tehdä asioita, jotka kuuluvat yksin Jumalalle. Niinkuin nämä analyyttiset koneet, joilla Lontoon väestöstä pidetään kirjaa tai höyryveturit, jotka kulkevat nopeasti kuin luoti. Ei ihmisen kuulu sellaista tehdä. Ja tässä minäkin autan leipomaan todellisuuden perusrakeilla.''

''Eihän tämä laite muokkaa todellisuutta'', Kolmov selitti. ''Se vain tarkkailee sitä.''

''No mitä ihmeen hyötyä tästä laitteesta sitten on?'' Pemberton ihmetteli.

''Saamme tietoa siitä, kuinka todellisuus on rakentunut'', Kolmov paasasi. ''Ettekö te ole koskaan tuntenut palavaa halua tietää jotain ilman sen suurempaa syytä?''

Vaikka Kolmov kuinka paasasi asiasta, hän ei saanut Pembertonia ymmärtämään tiedon itsensä arvoa. Pemberton kyllä ymmärsi tiedon arvon välineenä, mutta tietämisen arvo sen itsensä takia ei Pembertonin kalloon mahtunut.

* * *

Linssit olivat vihdoin saapuneet ja mikroskooppi valmistunut. Laite oli niin suuri, että tutkittava näyte täytyi laittaa lattian tasalle ja katsoa mikroskooppiin katonrajasta. Katsomista varten mikroskoopin edessä olikin vaarallinen, kahdesta päällekkäin laitetusta pöydästä koostuva rakennelma.

Kolmov laittoi hiilen oksidia näytteeksi ja alkoi tarkentaa kuvaa.

Mikroskoopissa näkyi kokonaisuuksia, joissa yksi hiukkanen oli yhtynyt kahteen siitä poikkeavaan hiukkaseen. Näiden täytyi olla atomeita. Yksi hiiliatomi kahta happiatomia kohti. Kolmov oli kuin olikin saanut atomit näkyviin. Hän tarkensi kuvaa vielä lähemmäksi katsoakseen hiiliatomia lähempää.

Yllättäen atomi ei näyttänytkään olevan jakamaton kokonaisuus, vaan se koostui osista. Siinä oli ydin, jota kiersi jotain hiukkasia. Kolmov tarkensi mikroskooppiaan ytimeen, ja näki, että vielä ydinkin koostui osista. Sen tarkemmaksi kuvaa ei hänen mikroskoopillaan saanut.

Kolmov mietti alkuperäistä kysymystä, voidaanko ainetta jakaa rajattomasti. Jos jotain jakamattomilta perusosasilta näyttävää on löydetty, on aina olemassa mahdollisuus, että nuo osaset ovatkin edelleen jaettavissa tarpeeksi ovelalla menetelmällä. Toisaalta, vaikka aine näyttäisi olevan rajattomasti jaettavissa, on aina olemassa mahdollisuus, että se koostuu niin pienistä alkeisosista, että käytetyllä tarkastelutarkkuudella niitä ei huomaa. Niinpä kysymys äärettömästä jaettavuudesta jää ikuiseksi mysteeriksi.

Hänen löytönsä koskien atomin sisäistä rakennetta kuitenkin toisi hänelle professuurin ja Kuninkaallisen Tiedeseuran jäsenyyden, siitä hän oli varma.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License