Vitusta väki tulevi

Kolme kylän miestä lähestyi Pihlajaa. ''Noita'', he sanoivat. ''Noidan pitää kuolla.''

Pihlaja ihmestyi miesten reaktiota. Hänen ansiostaan kylän lehmät lypsivät hyvin. Ennen kesälaitumelle menoa hän oli koskenut lehmiä vitullaan, ja naisen väki virtasi hänen vitussaan vahvana. Kyläläiset olivat olleet tyytyväisiä lehmiensä lypsykykyyn. Ja nyt häntä syytettiin noituudesta. Hän ei ollut tiennytkän, että kylässä oli Ristuksen seuraajia.

''Olet noitunut Sammelin'', miehet sanoivat. ''Hän ei teekään muuta kuin haaveilee sinusta.''

Kyllähän Pihlaja tiesi, että lempi oli hänessä vahvana, ja se sai miehet hullaantumaan häneen. Ongelmiahan se aiheutti, mutta se oli väistämätön sivuvaikutus siitä, että hänessä oli vahvana naisen väkeä. Uhkaava tilanne pitäisi kuitenkin selvittää.

Pihlaja nosti hameensa ja paljasti vittunsa miehille. Pihlaja piti sen karvat lyhyenä niin, että haava oli selvästi näkyvissä. Siinä samassa miehiä alkoi heikottamaan. He olisivat muutaman viikon sairaina.

Vitulla pystyi sekä siunaamaan että kiroamaan. Pihlaja ihmetteli, miksi muut naiset eivät käyttäneet vittuaan samoin kuin hän. Muut naiset olivat miesten käskyvallan alla ja harakoivat vain näiden käskystä. Sulkivatkin vittunsa väen vähäiseksi aina synnytyksen jälkeen.

Pihlaja meni rantaan ja harppasi häntä äsken lähestyneiden miesten kalaverkkojen yli. Näin nekin altistuivat hänen vitulleen. Harakoinniksi sitä kutsuttiin. Nyt miesten kalaonni olisi pilattu koko kesäksi.

* * *

Viisi vuotta aiemmin…

''Olen luvannut sinut vaimoksi Raunapille'', Pihlajan isä sanoi. ''Vastineeksi hän kertoi minulle otson synnyn.''

Pihlaja kauhistui. Raunappi oli vanha mies, varmaan yli viisikymmentäkesäinen. Ei hän vanhalle miehelle halunnut vaimoksi. Mutta Pihlajan isä oli tietäjä, ja uusista syntysanoista hän oli valmis uhrauksiin. Erityisesti, jos uhrauksen teki hänen tyttärensä, ei hän itse.

Pihlaja mietti, miksi vanha mies halusi hänet vaimoksi. Lempi virtasi Pihlajassa vahvana. Luultavasti edes tietäjä ei ollut siltä suojassa vaan hullaantui häneen. No, sillä ongelma lähtee, millä se oli tullutkin.

Pihlaja laittoi lemmennostatuskylvyn ja peseytyi. Se sai lemmen hänessä vielä vahvemmaksi. Yöllä hän meni Raunapin luokse. Ennen avioliittorituaalia Raunapilla ei ollut oikeutta koskea häneen, mutta Raunapin mulkku ja Pihlajan vittu kamppailivat, ja mulkku jäi auttamatta häviölle. Niinpä Pihlaja nousi Raunapin päälle, työnsi tämän mulkun vittuunsa ja ratsasti.

Sauraavana aamuna Pihlaja oli paennut kotoaan. Hän tiesi, että Raunappi lähtisi hänen peräänsä, joten hän ei voisi viipyä kauaa yhdessä paikassa. Hän kierteli kylästä toiseen.

Yhdeksän kuukauden päästä Pihlaja synnytti tyttölapsen, äpärän. Kun kätilö synnytyksen jälkeen otti kuuman kiven kiukaalta pienentääkseen vitun yhteyttä tuonpuoliseen, Pihlaja kielsi kätilöä. Kätilö kummeksui kieltoa, mutta kun Pihlaja seiitti olevansa tietäjän tytär ja tietävänsä mitä teki, kätilö uskoi.

Äpärälapsi jätettiin suolle heitteille, kuten tapa oli. Synnytyksen jälkeen Pihlaja lepäsi aikansa ja jatkoi sitten pakomatkaansa uudella väellä varustettuna.

* * *

Pari viikkoa oli kulunut siitä, kun Pihlaja oli sairastuttanut häntä noidaksi syyttäneet miehet. Miehet olivat parantuneet, ja he hyökkäsivät Pihjalan kimppuun. Tällä kertaa he olivat tehneet ristinmerkkejä ja lukeneet Isä meidän -rukouksia sekä hyökkäsivät takaapäin niin, että Pihlajalla ei ollut aikaa paljastaa vittuaan.

Pihlaja joutui juoksemaan pakoon, metsään. Miehet eivät seuranneet häntä, heille ilmeisesti riitti noidan karkoitus kylästä. Metsässä Pihlaja muisti, että hänellä oli parhaillaan kuukautiset, ja kuukautisten aikaan Pihlaja vältti metsään menoa. Kuukautiset vahvistivat naisen väkeä niin, että hänen väkensä tiedotti olemassaolostaan virstojen päähän ja metsän väki huomasi sen.

Pihlajan pahin pelko toteutuikin, ja hukka hänestyi häntä. ''Pihlaja, huomaan'', hukka sanoi.

Pihlaja tiesi, että kyseessä ei ollut tavallinen susi vaan metsänhaltoja, joka oli ottanut suden hahmon. Hän paljasti vittunsa sudelle, mutta sillä ei ollut tehoa. Haltijalla oli koko metsän väki taustajoukkoinaan, eikä yksi vittu voinut koko metsälle mitään, olipa kuinka väkevä tahansa.

''Älä kerro Raunapille olinpaikkaani'', Pihlaja sanoi.

''On myöhäistä'', hukka sanoi. ''Linnut ovat jo lähteneet viemään sanaa. Ajattelin vain varoittaa sinua.''

Raunappi tiesi kaikkien eläinten synnyt ja oli hyvissä väleissä metsän väen kanssa. Siksi hän oli valjastanut kaiken metsän väen Pihlajan etsimiseen. Pihlaja ihmetteli, kuinka vahvana lempi hänessä oikein virtasi, kun mies oli hänen vuokseen valmis näin suurisuuntaisiin etsintäoperaatioihin.

* * *

Illalla Pihlaja laittoi leirin pystyyn metsään ja mietti tilannettaan. Kylään hän ei voinut mennä, koska siellä häntä vainottiin, ja metsä puolestaan oli Raunapille edullinen paikka. Pihlajalla ei oikein ollut pakopaikkaa. Ainoa mahdollisuus oli hyökätä Raunappia vastaan.

Pihlaja lausui voimasanat, ja hänen vittunsa irtosi hänen kehostaan. Se lähti etsimään Raunappia. Pihlaja kävi nukkumaan.

Aamulla Pihlajan vittu oli taas saapunut hänen luokseen. Se oli yöllä vieraillut Raunapin luona, ja Raunapin mulkku oli nyt Pihlajan vitussa, aivan kuten Pihlaja oli laskelmoinutkin. Vittu ja mulkku olivat yöllä käyneet kamppailun, ja mulkku oli joutunut vitun lemmen edessä alistumaan. Pihlaja irrotti mulkun ja laittoi sen esiliinansa taskuun. Sen jälkeen hän sanoi voimasanat, ja vittu kiinnittui paikalleen.

Nyt vain Raunappia odottelemaan.

* * *

Parin päivän päästä Raunappi saapi kotkan selässä Pihlajan leirille.

''Anna mulkkuni takaisin, morsiameni'', Raunappi sanoi.

''En ole morsiamesi'', Pihlaja sanoi. ''Annan mulkkusi takaisin, jos lakkaat jahtaamasta minua.''

''Isäsi lupasi sinut minun morsiamekseni, joten olet morsiamesi, tahdoit tai et.''

''Siinä tapauksessa pakenen sinua mulkkusi mukanani.''

Raunappi ryhtyi lukemaan loitsurunoa, ja Pihlaja paljasti vittunsa hänelle. Raunappi kavahti vittua. Raunappi oli tietäjä, joten väki oli hänessäkin vahvana, mutta naisen väki oli nyt Pihlajassa poikkeuksellisen voimakasta. Synnytyksen jälkeen sulkematon vittu, kuukautiset, ja vielä tietäjän mulkun vierailu olivat lisänneet sen voimaa.

Kumpikin luki voimasanoja, Pihlaja lisätäksessn vittunsa voimaa ja Raunappi suojautuakseen siltä. Raunappi näytti huonovointiselta, mutta pysyi pystyssa ja äänessä. Sitten Pihlaja tunsi jotain luikertelevan vitustaan ulos. Vittu on kanava tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä, ja kaikki Pihlan teot olivat avanneet tuon kanavan niin ammolleen, ettei Pihlaja hallinnut sitä enää. Naisen väki oli nyt hänessä täysin kontrolloimatonta.

Vitusta luikerteli ulos valtava kyy. Se oli vaaksan paksuinen, ja sylenmitta sylenmitan perään sitä tuli ulos. Kyy hyökkäsi Pihlajan kimppuun, vaikka sen häntaosa oli vasta tulossa ulos vitusta. Tuo kyy ei ollut tästä maailmasta, vaan tullut vitun kautta tuonpuoleisesta.

''Annatko mulkkuni takaisin ja tuletko suosiolla vaimokseni, jos pelastan sinut tuolta hirvitykseltä?'' Raunappi kysyi.

Pihlaja totesi, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa. Hän ei voinut kyylle mitään, ja oli vain ajan kysymys, milloin se purisi häntä. Pihlaja vastasi myöntävästi.

Raunappi lausui kyyn syntysanat ja sai sen hallintaansa. Hän lähetti sen taivaalle, uudeksi tähdeksi.

''Seuraavaksi meidän pitää pienentää vittuasi'', Raunappi sanoi ja laittoi kiven kuumumaan nuotioon. Kun kivi oli kuuma, hän, siinä olevan tulen väen avulla, kosketellen kivellä Pihlajan vittua, sulki kanavan tuonpuoleiseen. Jäljelle jäi tilaa vain Raunapin mulkun mennä ja Pihlajan harakoida karja keväisin.

Seuraavaksi Raunappi otti mulkkunsa Pihlajan esiliinan taskusta ja asetti sen paikoilleen.

* * *

Vuotta myöhemmin…

Pihlaja lakaisi pirtin lattiaa. Lanttumuhennos porisi liedellä.

Pirtin ovi avautui, ja Raunappi astui sisään. Pihlaja ja Raunappi suutelivat.

''Parannusloitsu onnistui, ja Ohto on jo jaloillaan'', Raunappi sanoi ja löi kuolleen jäniksen pöytään. ''Sain tämän palkaksi.''

Pihlaja oli mielissään. Luvassa oli jänispaisti, ja Raunapin työt tietäjänä tuottivat muutenkin pariskunnalle leivän mainiosti. Pihlajasta oli tullut Raunapille kuuliainen pikkuvaimo.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License