Suomi vuonna 1986. Syntyvyys on laskussa, ja Sorsan hallitus on huolestunut asiassa. Asiaa miettimään on asetettu komitea, ja se on pöllinyt idean Spede Showsta. Jos tuore aviopari on ollut vuoden naimisissa saamatta lasta, tulee valtion virkamies käymään ja hoitaa homman. Pääministeri Sorsa on innostunut komitean lausunnosta ja runnonut sen laiksi.
Tarkistan vielä ovesta nimen ''Mähönen'' ja soitan ovikelloa. Avaamaan tulee vaaleahiuksinen nainen esiliina kotimekkonsa päällä. Kotirouva, näköjään. Työssäkäyviä onkin vaikea saada kiinni, kun minun virka-aikani loppu kello 16.
''Sirpa Mähönen?'' kysyn.
''Kyllä'', nainen vastaa. ''Ja te olette…''
''Keijo Nousiainen syntyvyysvirastosta. Te ette ole saaneet lasta, vaikka olette olleet vuoden naimisissa…''
''Niin…''
''Oletteko te raskaana?''
''Mitäs kysymyksiä nämä ovat? No en ole.''
''Artiklan 388 pykälän 34 mukaan tällaisessa tilanteessa valtion virkamies tulee käymään ja hoitaa homman. Että siirtyisimmekö makuuhuoneen puolelle?''
''Ai te olette se…'' Rouva Mähönen näyttää lievästi shokeeraantuneelta ''Kai sitä sitten pitää mennä sinne.''
Astun sisään.
''Olin juuri leipomassa pullaa'', rouva Mähönen sanoo. ''Käyn nopeasti pyöräyttämässä pari viimeistä ja jätän ne kohoamaan.''
* * *
Olen makuuhuoneessa kun rouva Mähönen saapuu. Vajaa kolmikympinen, aika vanha vastanaineeksi. Vaaleat kiharat hiukset, lyhyt, muodokas kroppa.
Alan riisumaan puvuntakkiani. ''Jos tekin vähentelisitte hiukan vaatetustanne, että päästään asiaan'', sanon.
''Pitääkö minun nyt leväyttää kaikki suloni teidän nähtäväksenne?''
''Ei'', vastaan. ''Sen verran, että alaruumis on paljaana.'' Riisun housut ja kauluspaidan. Kravatin jätän kaulaani. Me valtion virkamiehet käytämme aina kravattia työaikana. Sitten riisun alushousut, ja olen kravattia ja sukkia lukuunottamatta alasti.
Rouva Mähönen alkaa riisuutua kainosti. Esiliina ja kotimekko lähtevät pois hidastelun ja punastelun saattelemana. Kainoiluun hänellä ei kylläkään ole aihetta, koska hänen kehonsa on timmi.
''Vähän ujostuttaa riisuutua tällä tavoin vieraan miehen nähden'', rouva Mähönen sanoo.
''Laki on laki'', sanon, ''ja näin tämä pykälien mukaan menee.''
Rouva Mähönen riisuu pikkuhousunsa ja paljastaa karvoituksensa ''Jos minä rintaliivit kuitenkin jätän päälle.''
Rintaliivit. Tuskin kukaan tuota sanaa luonnostaan käyttää. Ritsikat ennemminkin. Asiakkaani alkavat usein puhua muodollisesti, kun he haluavat pitää kainostuttavan tilanteen virallisena.
''Se sopii'', sanon. ''Jos nyt asettuisitte selällenne tuonne sängylle.''
''Selvä. Otan vain päiväpeiton pois, niin se ei sottaannu.''
Hän tekee niin ja asettuu selälleen sängylle. Asetun makaamaan kyljelleni rouva Mähösen viereen ja työnnän käteni hänen alapäähänsä. Se on kostumassa hyvää tahtia.
''Vähän outoa olla vieraan miehen kanssa tälleen'', rouva Mähönen sanoo.
''Minä olen jo tottunut tällaiseen'', sanon hyväillen rouvan alapäätä. Työnnän sormen sisään.
Minulla on jo erektio. Viriilisyys on minun työssäni välttämätöntä. Nousen rouvan päälle ja alan työntämään jortikkaani hänen sisäänsä. Rouva sulkee silmänsä ja huokaa.
Varmoin, hitain vedoin alan työnnellä edestakaisin. Rouva Mähönen puristaa jalkojaan kylkiäni vasten ja huokailee.
Endorfiinit syöksyvät aivoihini. Yritän pitää naaman peruslukemilla, vaikka se nautinnolta onkin vaikeaa. Nopeutan työntöjä. Rouva kirkaisee joka työnnöllä. Hän saakin osoittaa nautintoa. Minä en saa. Olenhan valtion virkamies, ja meiltä odotetaan asiallista käytöstä. Kasvojen on oltava kuin lottoarvonnan virallisella valvojalla.
Mietin, miltä näyttäisimme ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Minä lykkimässä käsieni varassa, rouva Mähönen allani kirkuen ja jalat ilmassa sätkien samaa tahtia työntöjeni kanssa. Minun ahavoitunut ihoni vasten rouvan maidonvalkeaa ihoa.
Kiveksissäni kihelmöi. Orgasmi on hollillaan. Nyt on vaikein osa. Lasti on ammuttava naama peruslukemilla. Lykin vielä viimeiset työnnöt, kunnes tunnen siemensyöksyn tulevan. Rouva kirkaisee kovaa. Toivottavasti se oli orgasmin merkki. Minä pysäytän lykkimisen ja työnnän jortikkani syvälle rouvan uumeniin. Yritän pitää ilmeeni neutraalina. Sitten annan siemennesteen virrata hänen sisäänsä sykäys sykäykseltä.
Kun sykähtely on laantunut, kierähdän rouva Mähösen viereen. Ohjeistuksen mukaan saan levähtää kaksi minuuttia ennen pukeutumista.
''No olihan se'', rouva Mähönen sanoo. ''Niin jännittävää kokeilla toista välillä. Ei aina sitä samaa miestä. Minäkin sain.''
Murahdan jotain vastaukseksi ja seuraan kelloni sekuntiviisaria. Kun kaksi minuuttia on täynnä, alan pukeutumaan.
''Ai niin, ne pullat'', rouva Mähönen sanoo. ''Ne pitää laittaa uuniin.'' Hän sitaisee esiliinan päälleen ja ryntää keittiöön.
Minä pukeudun ja sanon viralliset hyvästit.
''Jos odotatte viisitoista minuuttia, saatte tuoretta pullaa'', rouva Mähönen huikkaa keittiöstä.
''Ei kiitos'', sanon ja poistun. Me valtion virkamiehet emme ota vastaan lahjuksia.
Sulkiessani ulko-ovea ajattelen, että varmaan on hyvin pullat uunissa. Sen verran huumoria meille virkamiehillekin sallitaan.