Jahtaaja
Sari juoksi minkä jaloistaan pääsi. Se saavutti Saria.
Sari oli ollut palaamassa rakastajansa luota. Matka piti tehdä sivukujia pitkin, sillä pääkadulla joku hänen aviomiehensä tuttava voisi nähdä hänet, ja sitten olisi selittämistä.
Sari kompastui ja kaatui. Se lähestyi Saria. Kylmät väreet kulkivat pitkin Sarin selkäpiitä. Se oli kuin kauhuleffan hirviö.
Se puristi Sarin tissiä.
''Mitä pahaa minä sinulle olen tehnyt?'' Sari sai sanotuksi.
Se avasi kitansa. ''Muistatko eilisen keskustelusi aviomiehesi kanssa? Vakuutit, ettet ole ollut sängyssä Markuksen kanssa, ja vielä lisäsit: Jos valehtelen, niin mörökölli minut vieköön.''
Se työnsi epämuodostuneet kasvonsa kiinni Sarin kasvoihin ja jatkoi: ''No, tässä minä olen.''
Ghouli
Make johti jengiään hautausmaalla. ''Katsokaa, tuolla!'' eräs Maken kavereista huomasi. Ghouli oli tosiaan kaivanut haudan auki ja aikoi herkutella ruumiilla.
Make juoksi ghoulia kohti minkä maihareistaan pääsi. Avonainen pilottitakki lepatti tuulessa, ja leijonariipus hakkasi rintaa vasten. Kylmä viima osui kaljuun päähän.
Ghouli oli musta, ja se yritti tavoitella Makea raatelukynsillään. Jengi tarttui ghoulia käsistä, ja Make pieksi sen hengiltä.
Sitten joukko ghouleja hyökkäsi jengimme kimppuun. Kokeneena katutappelijana Make pisti kampoihin ghouleille, eivätkä hänen kaverinsa jääneet huonommiksi. Lopulta koko lauma oli murskattu viimeistä hirviötä myöten.
Ghoulit ovat peräisin arabialaisesta mytologiasta, ja sieltä ne ovat levinneet angloamerikkalaiseen populaarikulttuuriin. Suomessa ne ovat tuontitavaraa.
Pidennys
Olin juuri poistanut Kalle Affenin hautakiven, kun tunsin kylmän puuskan kulkevan ohitseni. Puuskassa oli jotain kauhistuttavaa, luonnotonta.
Olin hautausmaan vahtimestari, ja Affenin haudan 25 vuoden hallinta-aika oli juuri mennyt umpeen. Maksusta sitä olisi saanut pidennettyä, mutta Affenilla ei ollut sukulaisia, jotka olisivat huolehtineet asiasta. Niinpä hauta otettaisiin uusiokäyttöön.
Palaillessani tarvikemajalle astuin haravaan, ja sen varsi nousi pystyyn iskien nenääni. Tarvikemajan kulmalla näin hahmon, joka häipyi majan taakse ja kuulin kuiskauksen, mutta niin hiljaa, etten saanut selvää. Onnettomuudet ja selittämättömät ilmiöt jatkuivat.
Lopulta kävin laittamassa Affenin hautakiven takaisin. Pitäköön hautansa.
* * *
Kun seuraavan kerran katsoin hautausmaan kassalippaaseen, sinne oli ilmestynyt iso kultakolikko.
Sielun tyyssija
Heräsin ja huomasin olevani sidottuna pöytään. Viimeinen muistikuvani oli, kun olin kävellyt öisellä kadulla.
Yhtäkkiä näin pullonpohjalasit, joiden takaa mies katsoi minua hullunkiilto silmissään. Kädessä hänellä oli käsisirkkeli, jollaista kirurgit käyttävät elokuvissa kallon avaamiseen.
''Sinua on petetty koko elämäsi'', mies sanoi. ''Olet kuunnellut kouluissa paskapuheita, joiden mukaan ihminen ajattelee aivoillaan. Todellisuudessa Aristoteles oli oikeassa. Sydän on sielun tyyssija, ja aivojen tarkoitus on viilentää verestä kuumuutta, jonka sydän tuottaa.''
''Huomaat nyt sydämesi pamppailevan tavallista kovempaa'', mies jatkoi. ''Se todistaa minun kantani. Ajattelet kiihkeästi, joten sydän toimii ylikierroksilla.''
''Seuraavaksi saat vastaansanomattoman todisteen salaliiton olemassaolosta. Korvaan nimittäin aivosi keinotekoisella jäähdytysjärjestelmällä.'' Mies käynnisti kallosirkkelinsä.
Pako
Juoksen öisellä pihalla. Kuulen, kuinka lumi narskuu sen jalkojen alla. Se saavuttaa minua. Olisipa suolaa. Demonit eivät pysty ylittämään suolasta tehtyä rajaa.
Naapurin teinigootit ovat varmaan olleet asialla. Kuulin tänään niiden puhuvan Mustasta Raamatusta. Ovat varmaan tehneet sieltä jonkun loitsun, jota eivät ole onnistuneet kumoamaan. Pitää seuraavassa taloyhtiön kokouksessa vaatia, että taloyhtiön järjestyssääntöihin lisätään pykälä, että demonien kutsuminen on kielletty. Jos siis elän sinne saakka.
Sitten keksin. Juoksen pois pihasta ja autotien yli. Kuulen, kuinka narskunta takanani lakkaa. Katson taakseni. Demoni ei ole pystynyt ylittämään autotietä.
Teiden suolauksen hyödyistä ja haitoista keskustellaan, mutta on sillä näköjään ainakin yksi kiistaton hyöty.
Hummankylä
Mikäkö oli omituisin tapaus urallani? Se alkoi siitä, että sain Vatikaanista soiton, että minulla oli tehtävä Suomessa. Se oli joku hevosaiheinen… niin, Hummankylä. Lähempää ei asiantuntijaa löytynyt, Puola on Suomea lähin katolinen maa.
Matkustin siis Hummankylään ja aloin kysellä kylän baarista, missä kummittelee. Kaikki kielsivät mitään kummittelua olevankaan, mutta minusta tuntui, että he salasivat jotain. Kiersin ruokakaupan, kukkakaupan ja muitakin liikkeitä, ja tulos oli sama: Kaikki kielsivät kummittelun tylyin elkein.
Otin sitten huoneen baarin yläkerrasta ja aloin lukea siellä siunausrituaalia kylälle pitkän kaavan mukaan. Sen pitäisi häätää kummitukset, jos sellaisia oli.
Sain rituaalin valmiiksi ja poistuin huoneestani. Kylä oli autio.
Kansanvalistajan dilemma
Vuonna 1952 oli ilmestynyt suomalainen kauhuelokuva, jossa 1600-luvulla kuollut noita oli herännyt henkiin 1900-luvulla ja alkanut tiara päässään tehdä taikojaan suomalaisessa kartanossa.
''Luettuani käsikirjoituksen ajattelin, että onhan tämä ansiokas käsikirjoitus, mutta kun meillä on myös kansanvalistustehtävä. Jos teemme elokuvia noidasta, taikauskohan leviää kansan keskuudessa kuin kulovalkea. Sitten minä keksin, että tehdään tämä elokuva, mutta lisätään siihen loppukohtaus, jossa koko juttu paljastuu uneksi.''
''Mutta tässä elokuvassahan ei ollut tätä loppukohtausta.''
''Niin, kun minä näin unen siitä noidasta, ja hän sanoi, että käsikirjoitus on totista totta.''
''Ette kai te uniin usko? Sehän on akkojen löpinää.''
''Mutta kun aamulla noidan tiara oli yöpöydälläni.''
Kannibaali
Petrin isoisoisä oli vastikään kuollut, ja suku oli jakamassa hänen kotinsa irtaimistoa. Ainoa mielenkiintoinen, mitä Petri löysi, oli mustavalkovalokuva mustasta miehestä leopardinpäähatussa.
Petrin isoisoisä oli nuoruudessaan ollut tutkimusmatkailijana Afrikassa, ja kuvan takapuolella lukikin: Kannibaaliheimon poppamies -49. Petri ihmetteli, kuinka mies oli suostunut kuvattavaksi. Yleensähän Afrikan alkuasukkaat kuvittelivat, että kuvattavan sielu jäi valokuvaan vangiksi. Ja kuinka isoisoisä oli pystynyt vierailemaan kannibaalien luona tulematta syödyksi?
Petri kehysti valokuvan ja laittoi sen keittiönsä seinälle.
* * *
Yöllä Se siirtyi kaksiulotteisesta maailmasta kolmiulotteiseen. Se etsi keittiössä aikansa, kunnes Se löysi mitä halusi. Sitten Se siirtyi makuuhuoneeseen ja alkoi sirotella suolaa ja pippuria nukkuvan Petrin alastomalle iholle.
Äänitehosteita
Mies kävelee bowie-veitsi kädessä autiota, hämärää käytävää pitkin. Seinät ovat valkosta tiiltä, kuin jonkun virastotalon kellarissa. Kuuluu sellaisia matalia riitasointuja, niin kuin kauhuelokuvissa.
Mies jatkaa kulkuaan. Riitasoinnut jatkuvat taustalla.
Mies tulee metalliselle turvaovelle, ja riitasoinnut voimistuvat. Mies avaa oven, ja kuuluu äkkinäinen, kova, matala riitasointu. Säikähdys on kuitenkin turha. Oven takaa paljastuu tyhjä käytävä, joka on samanlainen kuin aiempikin käytävä.
Mies astuu ovesta ja lähtee kulkemaan käytävää pitkin. Kauhuelokuvaäänet jatkuvat.
Mies kääntyy käytävään vasemmalle ja katoaa näkyvistä. Kuluu jonkun aikaa, ja sitten on hiirenhiljaista.
* * *
Sellonsoittaja makaa käytävän päässä lattialla soittimensa vieressä. Hänen rinnastaan törröttää bowie-veitsi, jonka juuresta valuu verinoro lattialle.
Kalevalainen jukurtti
''Tasapainottaa kehon luontaisia energioita'', Kirsi luki kalevalaisen jukurtin kyljestä ekokaupassa.
''Tämähän sopisi homeopaattisen syanidin kaveriksi'', Kirsi ajatteli. Hän söi homeopaattista syanidia väsymykseen.
Kirsi osti kymmenen purkkia.
Kotona Kirsi avasi jukurttipurkin ja alkoi syömään. ''Maistuu ihan energioita tasapainottavalle'', Kirsi ajatteli. Oikeastaan hän ei tiennyt, miltä energian tasapainottajat maistuivat, mutta jukurtin mausta tuli mieleen energioiden tasapainotus.
Vaikka homeopaattisessa syanidissa ei ollut yhtään molekyyliä syanidia jäljellä, siinä oli silti hitunen syanidin murhaavia energioita. Tasapainottaessaan kehon energioita jukurtin aktiiviset mikrobit yrittivät tasapainottaa nuo murhaavat energiat kehon muiden energioiden kanssa sillä seurauksella, että murhaavat energiat voimistuivat.
Syötyään jukurtin Kirsi otti leipäveitsen ja alkoi lähestyä elämänkumppaniaan.
Regressioterapiassa
''Hei, Marjut. Kerroit, että saat helposti vihapuuskia. Kertoisitko, milloin näin tapahtui viimeksi.''
''Eilen persut järjestivät mielenosoituksen, ja olin sen vastamielenosoituksessa. Siinä tuli huudeltua kaikenlaista, mutta se kuuluu asiaan. Toissapäivänä kilahdin avokilleni, kun hän oli tehnyt minulle voileivän, jolla oli liikaa margariinia.''
''Minä lähetän nyt rakkauden energiaa. Keskity sisimpääsi ja katso, löydätkö tietoa menneistä elämistä.''
''Ei kyllä mitään tule mieleen. Ei, nyt tulee jotain. Olin aatelisneito 1800-luvulla. Näyttäisin olleen vanhapiika.''
''Sieltä sait varmaan itsenäisyytesi. Katso, löytyykö jotain muuta.''
''Oi, nyt on uudempaa. Puhun valtaville väkijoukoille.''
''Hurraavatko ne sinulle?''
''Ei, ne huutavat jotain. Yritän saada selvää. Voi ei! Ne huutavat Sieg heil!''
Hautakivi
Hilma ja Kalevi Holopainen olivat vanha pariskunta. Saadakseen pankkiasiat hoidettua netissä Hilma oli vanhoilla päivillään opetellut tietokoneen käytön. Hän istuikin usein Facebookissa lähettelemässä terkkuja lapsenlapsilleen ja valokuvia luontokuvaryhmään. Kalevia Hilman liiallinen tietokoneen käyttö ärsytti, ja useinkin hän purki kiukkuaan halonhakkuuseen.
Sitten Kalevi sai sydänkohtauksen ja kuoli. Koska Facebookin algoritmit toimivat, Hilman Facebookiin ilmestyi ''Suunnittele hautakivi netissä'' -mainos, ja Hilma tietysti tarttui täkyyn. Kalevin nimen samoin kuin elinajan hän kirjoitti hautakiveen Comic Sans -fontilla, ja kivi oli täynnä eri uskontokuntien pyhiä symboleja.
SItten hautajaiset olivat ohi, ja hautakivi asetettiin paikalleen. Koko seuraavan yön Hilma makasi sängyssään kuunnellen pihalta kuuluvia halonhakkuun ääniä.
Anteeksianto
Tänään jätän kreivi Ortezin. Enää en lankea hänen anteeksipyyntöihinsä ja vakuutteluihinsa, ettei se toistuisi.
Viikko sitten kreivi Ortez imi minusta niin paljon verta, että jouduin vuoteen omaksi. Kaksi päivää sitten nousin jalkeille, ja tänään alan olla riittävän vahva matkustamaan.
Veren imemisen tuloksena olen ollut vuoteen omana lukuisia kertoja. Joka kerta olen päättänyt, että se kerta oli viimeinen, mutta olen aina lopulta antanut Ortezille anteeksi hänen vakuutettuaan, ettei sama enää toistuisi. Mikä hullu olenkaan ollut!
Ortez saapuu huoneeseeni ja katsoo minua tiiviisti silmiin. Silmäni nauliutuvat hänen silmiinsä, ja kuulen sanat ''Anteeksi, se ei toistu.'' Päätän sittenkin jäädä. Rakastan Ortezia niin kovasti.
Kauhunovellikokoelma
Löysin kerran antikvariaatista suomalaisen kauhunovellikokoelman vuodelta 1948. Kirja oli kulunut, ja siinä oli pahvikannet. Kansikuvassa oli nainen pulassa, joten alempiin vaistoihin tämä vetosi.
Kotona avasin ensimmäisen kellastuneen sivun. Novelli oli sijoitettu Yhdysvaltoihin, näköjään foreign branding osattiin jo tuolloin. Päähenkilön nimi oli Bill Clinton, minkä kuittasin tuolloin yhteensattumana.
Jatkoin lukemista ja kiinnitin huomiota siihen, että novellien päähenkilöiden niminä oli Michael Jackson, Steve Jobs, Anne Rice, kaikki parin viime vuosikymmenen amerikkalaisia julkkiksia. Kaikki kohtasivat novelleissa hirveän kuoleman. Kuka kuristettiin, kuka paloi kuoliaaksi, kuka joutui kannibaalin uhriksi.
Sitten aloin lukemaan viimeistä novellia. Muista poiketen se sijoittui Suomeen. Ja päähenkilönä oli Tuomas Korppi, täyskaimani.
Yliluonnollinen kokemus
Oli ihan tavallinen ilta, kun mä olin kulkemassa töistä kotiin. Mä olen ollu samassa ravintolassa tiskaajana jo 26 vuotta. Semmonen hyvin pukeutunu mies tuli vastaan, ja se sytty yhtäkkiä tuleen. Mä ihmettelin, että miten ihminen voi tuolleen yhtäkkiä syttyä. Siinä se sitten palo kuoliaaks.
En mä poliisillekaan uskaltanu soittaa, kun minua olis pidetty hulluna. Minä kävelin kotiin ja ajattelin, että oliko se jotain yliluonnollista, vaikka en mä semmosiin usko. Mä sit katoin kirjoja, ja tuollainen syttyminen on tapahtunu muuallakin, mut ei sitä osata selittää.
Vieläkin mä mietin, että mikä tuollaisen aiheuttaa. Ehkä tää kaikki ei oo tässä mitä me nähdään.
Innokas pappi
Marjo oli juuri saanut ensimmäisen virkansa pappina pienen peräkylän seurakunnassa. Nyt vain odottelemaan tilaisuutta.
Teininä Marjo oli ihastunut Manaaja-elokuvaan ja valinnut ammattinsakin sen innoittamana. Katolisilla ei ollut naispappeja, joten hän oli tyytynyt luterilaisuuteen. Vaikka Marjo kuinka odotteli, riivattua lasta ei vain ilmaantunut. Luterilaisen kirkon manauskaava, jota ei ollut käytetty aikoihin, kului Marjon käsissä kuivaharjoittelun merkeissä.
Sitten Maire-muori tuli Marjon puheille.
''Meidän Erkki on alkanut liikuskella jossain öisin.''
Marjon ilme kirkastui. ''Ja kuinkahan minä voin auttaa?''
''Puhu sille Jumalan sanaa. Jos se vaikka kulkee synnin teillä.''
Siinä oli Marjon tilaisuus. Vaikka Erkki ei ollut enää lapsi, riivattu peräkammarin poika oli löytynyt.
Kivi, paperi, sakset
Kerran Paholainen ilmestyi Jounille. ''Haastan sinut kivi-paperi-sakset -matsiin'', se sanoi. ''Jos voitan, saan sielusi, jos taas häviän, täytän hartaimman toiveesi.''
Jounin hartain toive oli, että kivi-paperi-sakset -pelistä tulisi arvostettu urheilulaji. Hän oli pelin maailmanmestari, ja häntä häiritsi, ettei kukaan pienen kilpapelaajaklikin ulkopuolella noteerannut hänen titteliään.
''Kiinni veti.'' Kilpapeleissä jokainen matsi kesti vain yhden kierroksen, tai pari, jos tasapeli piti uusia.
Jouni katsoi Paholaista. Hinteline kehoineen, koukkunenineen ja pukinpartoineen Paholainen näytti luihulta kaverilta. Luihut valitsivat aina sakset.
Jouni päätti valita kiven. ''Yksi, kaksi, kolme.'' Jounin käsi pysyi nyrkissä, mutta Paholaisen nyrkistä pikkusormi ja etusormi oli ojennettu.
''Pirunsarvet voittaa kaikki'', Paholainen sanoi.
Demoni
Jonna oli liberaalikristitty. Hänen mielestään Jumala oli kaikenkattava rakkaus, eikä hän uskonut Vanhaan Testamenttiin, Paholaiseen, Helvettiin tai demoneihin.
Kerran demoni alkoi kiusaamaan Jonnaa. Se koputteli seiniä ympäri Jonnan taloa. Jonna ei tästä hätkähtänyt, vaan uskoi tuulen pieksävän oksaa seinää vasten.
Sitten demoni alkoi siirrellä esineitä vääriin paikkoihin Jonnan asunnossa. Vaikka hiustenkuivaaja löytyi tiskialtaasta, Jonna ei pelästynyt. Hän tiesi olevansa huolimaton ja ajatteli jättäneensä vahingossa tavaroita vääriin paikkoihin.
Demoni tulistui tästä epäuskosta ja päätti tappaa Jonnan. Tämän nukkuessa demoni hyppäsi Jonnan rinnalle ja alkoi kuristamaan tätä. Kunnes Jonna heitti henkensä, hän ajatteli kärsivänsä unihalvaukseksta.
Demonit voivat tappaa, vaikka niihin ei uskoisikaan.
Sisäistä kauneutta
Näen yökerhossa istumassa kauniin naisen. Tummat hiukset aaltoilevat siroille olkapäille, ja kasvoissa on meikkiä hyvällä maulla. Toivottavasti hän on sisältä yhtä kaunis kuin ulkoakin. Sisäinen kauneus vetoaa minuun enemmän kuin ulkoinen.
Tanssimme pari tanssia. Naisella on selvästi rytmitajua, ja sitten poistumme minun asunnolleni.
Kun olemme päässeet asunnolleni, käyn pikaisesti vessassa. Kaadan kloroformia nenäliinaan, ja vessasta palatessani painan kloroforminenäliinan naisen kasvoille. Hän vaipuu maahan tajuttomana.
Revin vaatteet naisen päältä ja viillän veitsellä naisen vatsan auki. Veri pulppuaa haavasta hurmaavana.
Vedän ihon pois vatsan päältä ja katson naisen sisäelimiä. Suloinen maksa, hurmaava suolisto. Perna siintää pikanttina. Tältä naiselta tosiaan löytyy sisäistäkin kauneutta.
Huusi
Pikku-Siirin vanhemmat olivat ostaneet kesämökin, ja perhe oli ensimmäistä kertaa käymässä siellä. Mökillä oli kuitenkin vain ulkohuusi, ja se kauhistutti Siiriä. Siellä haisi pahalta, ja jätökset olivat näkyvissä huusinreiästä. Huusi tuntui Siiristä epäsiistiltä.
''Miksi kävelet jalat ristissä?'' äiti kysyi.
''Kun jalat on ristissä niin ei pissata'', Siiri vastasi.
''Mene nyt vaan huusiin'', äiti sanoi.
Käskettynä Siiri joutui huusiin. Paha haju yökötti Siiriä. Hän avasi huusin kannen ja katsoi alas. Ällöttävä lemu hyökkäsi Siirin sieraimiin. Siellä ne kakat olivat. Siiri istui aukolle inhotuksen vallassa.
Kakasta ja pissasta oli kuitenkin syntynyt hirviö. Se tarttui Siirin kannikoihin ja veti Siirin alas kakkojen sekaan.
Romppaisen pappa
Nuoresta pojasta asti Romppaisen pappa oli puhunu, että se oli syntynyt väärään kehoon. Ei sitä aluksi noteerattu. Jossain vaiheessa telkkarissa alettiin puhumaan transseksuaaleista, niin kaikki alko miettimään, että onko se Romppainen semmonen. Ei se kyllä missään hoidoissa käynyt.
Kun se oli tehnyt ulkomaanmatkan, se sulkeutu sinne rantamökkiinsä. Tilas ruuat kirkonkylän marketin nettipalvelusta. Kukaan ei nähny enää sen jälkeen Romppaista muuten kuin öisin vilaukselta metsissä.
Sitten kun se ei ollu tilannu ruokaa kahteen kuukauteen, kauppias meni kattomaan, että onko se hengissä. Romppaista ei näkyny missään, mutta mökistä löyty jotain vanhoja papereita, joissa puhuttiin jostain hirviöjumala Dagonista, ja ihmisen ja kalan sekasikiöistä.
Noita-akan rangaistus
Noita-akka Falwen oli menossa kampaajalle, kun hän kampaamon ovella törmäsi XL-malli Mimosa Hakkaraiseen, joka oli poistumassa kampaajalta.
''Katso sinä variksenpelätti vähän eteesi'', Mimosa tiuskaisi.
Kyllähän Falwen tiesi, että hän itse oli susiruma, ja Mimosa puolestaan muodokas, jokaisen miehen märkä päiväuni. Ei se kuitenkaan oikeuttanut Mimosaa nimittelemään häntä. Falwen päätti antaa Mimosalle opetuksen.
Kampaajan tuolissa Falwen pohti, mikä olisi sopiva opetus Mimosalle. Hän päätti, että anoreksia olisi sopiva rangaistus. Kun Falwenin hiukset oli värjätty korpinmustiksi, leikattu latvoista ja tupeerattu, hän äkkäsi Mimosan hiuksen kampaamon lattialla.
Falwen poimi Mimosan hiuksen. Kun hän oli päässyt kotiinsa noita-akan mökkiin, hän laittoi hiuksen Barbie-nuken päähän.