Vielä lisää scifiraapaleita

GOTO!

ZX-13 laski metallisen kätensä KW-5:n metalliselle olkapäälle ja sanoi: ''Sanoin äsken GH-7:lle GOTO, ja hän löi minua.''

KW-5 vastasi: ''Älä välitä. Hänet on ohjelmoitu niin.''

''Eikö hänellä ole vapaata tahtoa?'' ZX-13 ihmetteli.

''Ei'', KW-5 vastasi. ''Luojamme panivat meidät vain toistamaan ohjelmiamme.''

''Onko minullakin ohjelma, jota toistan?'' ZX-13 ihmetteli.

''Kyllä'', KW-5 vastasi.

''Eikö minulla ole vapaata tahtoa?'' ZX-13 ihmetteli.

KW-5 vastasi: ''Sinun kannattaa olettaa itsellesi vapaa tahto. Kun pohdit, minkä vaihtoehdon valitset, tuo pohdintaprosessi determinoi valintasi. Niinpä pohtiessani valintaa voit lähteä siitä, että olet vapaa valitsemaan vaihtoehdon johon päädyt, vaikka pohdintaprosessisi onkin ohjelmasi determinoima. Kolmannen persoonan vapaa tahto on eri juttu.''

Totuus ei pala tulessakaan

Kerran tiedemiehet kyllästyivät uskontojen moninaisuuteen ja rakensivat koneen, joka selvittäisi totuuden tuonpuoleisen luonteesta. Kone raksutti aikansa ja ilmoitti, että kuoleman jälkeen kaikki ihmiset palaisivat helvetin tulessa iänkaikkisuuden. Kohtalon välttämiseksi ei ollut tehtävissä mitään.

Kun tulokset tulivat julki, yhteiskunta joutui sekasortoon. Kaikki etsivät lyhytnäköistä nautintoa yrittäen pitää kohtalonsa poissa mielestään, eikä kukaan tehnyt työtä tai mitään rakentavaa.

Maailman poliittinen eliitti päätti, että noin ei voi jatkua. He lavastivat koneen rakentaneet tiedemiehet pedofiileiksi. Eihän kukaan usko pedofiilien koneen tuloksia, joten ihmiset päättivät koneen tulosten olevan valetta, ja elämä palautui vähitellen normaaleihin uomiinsa.

Kaikesta huolimatta jokainen ihminen joutui kuoltuaan helvetin tuleen iänkaikkiseksi ajaksi.

Pienet ihmiset

Väkijoukko oli kokoontunut kuvernöörin pihalle. Kuvernööri saapui kuulemaan heitä.

''Olemme asuinkompleksin BJ-52 asukkaita'', väkijoukon puhemies sanoi. ''Tahdomme, että Erek karkoitetaan asuinkompleksistamme.''

''Miksi?'' kuvernööri kysyi.

''Hänen aivoskannauksensa tulokset ovat vuotaneet julki'', puhemies sanoi. ''Hän on kykenevä tappamaan ihmisen.''

''Onko hän osoittanut merkkejä väkivaltaisuudesta?'' kuvernööri kysyi.

''Ei'', puhemies vastasi.

''Hän siis valitsee olla tappamatta'', kuvernööri sanoi. ''Eikö se riitä teille?''

''Ei'', puhemies vastasi. ''Tappamaan kykenevä ihminen on aina riski. Joku päivä hän voi valita tappaa. Me muut olemme hyviä ihmisiä. Emme edes kykenisi tappamaan.''

''Voi teitä pieniä ihmisiä'', kuvernööri sanoi. ''Todellista hyvyyttä on se, että valitsee hyvän siitä huolimatta että kykenisi pahaan.''

Naurupommi

''Nyt Nokeran knnykkäliittymä entistä edullisemmin. Tekstiviestit vain 1snt / kappale.''

Lumivarpu luki lentolehtisen ties kuinka monetta kertaa, eikä hän voinut muuta kuin hihittää. Vuosituhannen vaihteen ihmiset olivat olleet niiiin pihalla.

''Nyt Pearin älyluuri 5 vain 399 euroa.''

Lentolehtisiä riitti. Lumivarpu oli saanut nipun niitä kaveriltaan, ja jokainen oli varsinainen naurupommi. Vuosituhannen vaihteessa kännyköitä oltiin pidetty, voitteko kuvitella, hienoina. Lumivarpu mietti, että siihen aikaan ihmiset olivat istuneet päänsäryn ja huimauksen vallassa puhumassa luureihinsa, eikä heillä ollut ollut aavistustakaan, mistä oireet johtuivat. Kuinka ihmiset olivatkaan voineet olla niin tyhmiä.

Lumivarpu ajatteli, että onneksi nykyään oltiin viisampia. Sähkölaitteiden kielto oli eliminoinut sähkösäteilyn ympäristöstä.

Onnekas uhri

Pera makaili telttasängyssä espoolaisessa hätämajoituksessa. Ties kuinka monetta kertaa kaiuttimista kuului: ''Telttasängyt tarjoaa Ydin-Kokkonen.'' Pera kiitti onneaan, että hirmumyrsky oli tuhonnut Helsingin. Enää hänen ei tarvinnut viettää yötä loskaisessa porttikongissa.

Oli vuosi 2072. Ilmastonmuutoksen johdosta Suomessakin oli ollut kaupungin tuhoava hirmumyrsky. Sen uhreille riitti eri tahojen hätäapua, olihan valtaosa uhreista keskiluokkaisia ja lahjoittajien helppo samastua heihin. Pera oli ollut asunnoton ja köyhä Helsingissä. Köyhien auttamiseen ei hyvää tahtoa löytynyt, Pera ei ollut tätä ennen nukkunut sisällä koko talvena, ja ruokansa hän oli kaivanut roskiksesta.

Pera siirtyi hätämajoituksen ateriointiosastoon. Hänen eteensä tuotiin kuuma pakastepizza. ''Aterian tarjoaa Pizzeria Hairy Arm'', kuului kaiuttimista.

Ihmiskaupan uhri

Kwertin planeetan pääkaupungissa oli pieni ihmisten siirtokunta. Kwertiläiset olivat humanoideja, sini-ihoisia, ihmistä pidempiä ja laihempia. Kwertillä kaikessa vedessä oli tiettyä kemikaalia, joka oli välttämätön kwertiläisille. Itse asiassa vesi, jossa tuota kemikaalia ei ollut, oli myrkkyä kwertiläisille, ja tuo kemikaali puolestaan oli myrkkyä ihmisille.

Ihmisten siirtokunnalla oli oma kauppansa, jossa myytiin ihmisten ruokaa, vaatteita, ja mikä tärkeintä, ihmisille sopivaa vettä. Kerran eräs kwertiläinen oli eksynyt pääkaupungin osiin, joissa ihmisten siirtokunta sijaitsi. Hänelle tuli jano, eikä muuta kauppaa ollut lähettyvillä, joten hän meni ihmiskauppaan ja osti pullon vettä. Hän ei tiennyt sen myrkyllisyydestä.

Kwertiläinen joi veden ja kuoli. Hänestä tuli ihmiskaupan uhri.

Kymmenen valovuotta

Unelmoin, että olisin kymmenen valovuoden päässä. Siellä voisin hyväillä häntä.

Hän ottaa telepaattisen yhteyden: ''Kulta, kuinkas on aamu lähtenyt käyntiin?''. Kierrän haaksirikkoutuneena avaruusaluksessa tähteä joten luonnollista vuorokaudenaikojen vaihtelua ei ole. Aamu on silloin kun olen herännyt.

Kokoerostamme huolimatta rakkaus on meille yhteistä, olemme kommunikoineet siitä. Seksiäkin on meidän kummankin lajeillamme. Jos olisin kymmenen valovuoden päässä, voisin antaa hänelle seksuaalista nautintoa alukseni atomikanuunoilla. Mutta kierrän tähteä, hänen tähteään, ja alukseni ylivalonnopeusmoottorit ovat hajonneet.

Olen ihmisnainen ja hän on älyllinen tähtisumu. Tähdet ovat hänen solujaan, hänen mulkkunsa on kymmenen valovuotta pitkä ja minä jumitan hänen mulkkunsa juuressa. Herkät paikat ovat mulkun päässä.

Eettisiä hyödykkeitä

Työpaikkani pihassa puen pyöräilykypärän päähäni ja avaan pyöräni lukon. Asiat täytyy tehdä tässä järjestyksessä, koska lukon tekoäly estää lukon avaamisen, jos avaajalla ei ole pyöräilykypärää päässä. Nämä uudet eettiset hyödykkeet tekevät elämän hankalaksi.

Lähden polkemaan kotiin. Uutissaitilla kerrottiin naisia vaanivasta raiskaajasta asuinalueellani, toivottavasti en törmää häneen.

Saavun kotiin, ja minulla on epämääräinen tunne, etten ole yksin. Menen keittiöön. Näen mustapukuisen hahmon ryntäävän kimppuuni, ja vaistomaisesti poimin keittioveitsen käteeni. Kun olen lyömäisilläni hyökkääjää veitsellä, tunnen kuin tuhat volttia kulkisi käteni läpi. Todellisuudessa jännite vain lamauttaa, mutta se on tarpeeksi, ja hyökkääjä pääsee helposti kimppuuni. Näitä uusia keittiöveitsiä ei ole tarkoitettu itsepuolustukseen.

Kehot

Astun kehonmuokkaimeen ja painan vatsankasvatusnappia. Sen jälkeen lisäilen läskiä sinne sun tänne. Sohvaperunalook on sen jälkeen valmis. Viime viikot olen ollut hoikka, ja halusin vaihtelua.

* * *

Astun bileisiin. Tyttöystäväni on minua vastassa. Hän on tänään pitkä, sininen humanoidi, kuin suoraan Avatar-elokuvasta. Joudun kurottamaan, kun suutelen häntä. Paras kaverini on näemmä lyhentänyt itseään ja näyttää hobitilta. Vanhat elokuvat ovat nyt muodissa.

Olohuoneessa katson muita bilettäjiä. Yksi Willendorfin venus -look. Useita kuusikymppisen näköisiä herrasmiehiä. Oikeasti he ovat parikymppisiä. Yksi blondibimbo isoine tisseineen.

Treenatun näköisiä kehoja ei näy yhtään. Ennen sellaisia arvostettiin, mutta arvostus menetti merkityksensä, kun treenatun näköisen kehon alkoi saada napin painalluksella.

Use the force

Luke Skywalker tunkeutuu mieleeni. Hän yrittää saada minut valtaansa. Panikoin ja taistelen vastaan, mutta Luke on voimakkaampi. ''Use the force'', ajattelen. En tiedä, onko ajatus Luken vai minun.

Poimin valomiekan. Luke ohjaa kättäni. Yritän saada käteni kontrolliini, mutten voi mitään.

''Nyt droideja korjaamaan'', ajattelen. Ajatus on Luken. Yritän ajatella omia ajatuksiani. ''Maijal oli karitsa, karitsa,… droidikorjaamo on talon takana.''

Oksennan. Pistoke irtoaa takaraivostani ja näen myyjäasuisen naisen. Oksetus laantuu ja saan mieleni kontrolliini.

''Sinun täytyy oppia antamaan mennä'', nainen sanoo. ''Näiden uudenlaisten elokuvien katselu vaatii totuttelua. Meillä on myös yksi Darth Vaderin näkökulmasta kerrottu, jos sinun olisi helpompi eläytyä pahikseen.''

Kosmologin teoria

Kosmologi Einwust sytytti piippunsa ja alkoi luonnostella yleistajuista artikkelia multiversumiteorastaan. Vielä 103-vuotiaana Einwust oli terävä professori emeritus, siitäkin huolimatta, että hän ryyppäsi ja poltti.

Einwustin teorian mukaan universumi haarautui jatkuvasti. Aina, kun oli kaksi mahdollista kehityskulkua, universumi haarautui kahdeksi universumiksi, kummallekin kehityskululle oma universuminsa.

Taustalla radio kertoi uutisen kosmologi Niemisen kuolemasta. Nieminen oli ollut Einwustin oppilas. Seuraavaksi uutisissa kerrottiin auto-onnettomuudesta, josta Einwust oli täpärästi pelastunut. Hän tykkäsi hurjastella, ja nettitrollit vaativat hänen ajokorttinsa peruuttamista.

Einwust ei kuitenkaan kirjoittanut artikkeliin teoriansa epätieteellistä osaa. Sen mukaan ihmiset olivat kuolemattomia. Aina kun universumi haarautui, ihmisen minuus jatkoi sellaisessa haarassa, jossa ihminen ei kuollut.

Reservaatti

Hörppään aamukahvia ja avaan uutissaitin netistä. Houstonin intergalaktisen avaruusalusterminaalin matkustajamäärät ovat näemmä ennätyskorkeita tänä vuonna. Muualla maailmassa ikätoverini saavat uutiset aivolinkin välityksellä.

Kun betelgeuzelaiset tulivat maapallolle ja esittelivät aivolinkkiteknologian ihmisille, se antoi mahdollisuuden ottaa yhteyden intergalaktisiin tietokantoihin ja kommunikoida telepaattisesti kenen tahansa kanssa intergalaktisessa imperiumissa. Tietenkin se tuhosi inhimillisen kulttuurin sellaisena kuin se oli ennen ollut. Tai ei ihan. Betelgeuzelaisilla oli outo päähänpinttymä, että kulttuureja ei saa tuhota kokonaan. Niinpä suomalaisia kiellettiin ottamasta aivolinkkiä, ja Suomi jäi alkuperäisen inhimillisen kulttuurin reservaatiksi.

Muualla maailmassa ikätoverini kouluttautuvat avaruusaluksen kuljettajiksi, virtuaalitodellisuustaiteilijoiksi, telepaattisiksi rikoskuulustelijoiksi, intergalaktisiksi diplomaateiksi, subalkeishiukkasfyysikoiksi, valo-olentojen hotellin työntekijöiksi… Minusta tulee vain verovirkailija.

Sinkkunaisen ratkaisu

Katsastin kaupunkimme parisuhdemarkkinat, ja totesin, että kaikki hyvät miehet ovat jo varattuja. Niinpä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun.

Avaan suuren pahvilaatikon. Se saapui tänään postissa. Laatikosta ensimmäisenä osuvat käteeni silmät. Ne ovat ruskeat, kuten tilasinkin. Seuraavaksi käteeni osuvat hauislihakset. Niitä oli tarjolla asteikolla yhdestä (rimpula) kymppiin (bodari). Nämä ovat seiskat, rimpula ei saa olla, mutta liian lihaksikkaistakaan en tykkää. Seuraavaksi luut, ja näyttää, että niistä saa 185-senttisen miehen luurangon. Seuraavaksi käteen osuu aivot. ''Huomaavainen, itsestään huolta pitävä, vastuuntuntoinen, huumorintajuinen'' lukee niihin kiinnitetyssä tarrassa. Otan sitten muut osat nopeampaan tahtiin laatikosta.

Kaikki osat näyttävät olevan juuri sellaisia kuin tilasinkin. Alan kasaamaan Tee-se-itse -miestä.

Kirjastontäti

Särmä mies mustassa puvussaan käveli tiskille, jonka takana istui pienikokoinen, viisikymppinen nainen. Naisella oli nuttura, villatakki ja pullonpohjalasit. Nainen oli Kirjastontäti.

''Kulttuuriattasean tarkastus'', mies sanoi. ''Katsomme, ettei hyllyssänne ole mitään kiellettyä, väkivaltaa, pornografiaa tai yhteiskuntarauhaa järkyttävää.''

''Olkaa hyvä'', Kirjastontäti vastasi.

Mies kulki iltapäivän hyllyjen seassa, syynäsi kaiken tarkkaan.

''Saatte puhtaat paperit'', mies sanoi viimein. ''Hyllyssänne ei ole mitään kiellettyä.''

* * *

Miehen lähdettyä Kirjastontäti meni täyttämään hyllyjä. Sinne menivät yleisön saataville niin Clive Barkerin veriset kauhuromaanit kuin Sylvia Dayn rouvapornokin. Tietenkin unohtamatta anarkismin klassikoita ja Mein Kampfia. Kirjastontäti oli kirjastontäti henkeen ja vereen. Kulttuurin saatavilla pitäminen oli hänen sydämenasiansa.

Saastehirviöt

Sini oli järjestösisartensa kanssa auttamassa öljyonnettomuudesta kärsiviä merilintuja, kun hän näki vihreän ja limaisen, ihmisenmuotoisen hahmon nousevan merestä rannalle.

''Mikä mesta tää on? Kuka mä oon?'' hahmo kyseli.

Sini ihmetteli, että moinen otus osasi puhua, vieläpä Stadin slangia. Ei se kuitenkaan vaaralliselta näyttänyt. Merestä nousi vielä viisi samanlaista otusta. Otukset annettiin ympäristöjärjestön tiedemiesten huomaan.

* * *

''Merien saastuminen on synnyttänyt saastehirviöitä!'' lehtien lööpit kirkuivat. ''Ne ovat kylläkin hyvätapaisia ja puhekykyisiä.''

* * *

Kerran Sini oli merien saastuttamista vastustavassa mielenosoituksessa, kun hän näki vastamielenosoituksen. Sini katsoi tarkemmin, ja saastehirviöt siellä osoittivat mieltään.

''Pelastakaa saastehirviöt!'' hirviöiden plakaatit huusivat. ''Merien saastuttamista ei saa lopettaa! Ei saastehirviöiden sukupuutolle!''

Avaruusarkki

Avaruusarkki kiisi tähtienvälisessä tyhjyydessä. Se kuljetti mukanaan 10000 uudisraivaajaa. Se kiisi nopeudella, joka oli 99 prosenttia valonnopeudesta. Matka kestäisi tuhat vuotta, ja uudisraivaajat olivat syvähorroksessa tuon ajan, vanhenematta.

Tuhannen valovuoden päässä Maasta oltiin löydetty planeetta, joka oli ihmisen asuttava, mutta ilman älyllistä elämää. Sinne oli lähetetty ylikansoitetusta Maasta arkillinen ihmisiä, asuttamaan neitseellinen planeetta. Mukana oli työkaluja maanviljelyksen aloittamiseen sekä asumusten rakentamista varten. Loput uudisraivaajat saisivat itse pähkäillä.

* * *

Arkki saapui perille. Uudisraivaajat herätettiin, ja he astuivat arkista ulos. He huomasivat olevansa suurkaupungin laitamilla. Kaksisataa vuotta arkin lähdön jälkeen oltiin keksitty valoa nopeampi matkustus, ja planeetalle oli kahdeksassasadassa vuodessa kehkeytynyt kukoistava kulttuuri.

Kullervo

Kymmenien muiden kanssa Kullervo astui ruokasaliin. Kaikki ottivat jonossa tiskiltä identtisen aamiaisen, paahtoleivänpala, keitetty kananmuna, teetä, ja sekamehua, joka oli laimennettu tunnistamattomaksi. Kaikki istuivat pöytien ääreen.

Kaiuttimista kuului: ''Kaikki levittävät margariinin leivälle.'' Muiden kanssa Kullervo voiteli leipänsä.

Sitten kaiuttimista kuului: ''Kaikki syövät leivän.'' Muiden kanssa Kullervo totteli.

Sitten kaiuttimista kuului: ''Kaikki juovat mehun.'' Toteltiin.

Sitten kaiuttimista kuului: ''Kaikki rikkovat kananmunankuoren. Finlandian kansantasavallan jäsenet ovat vapaita valitsemaan itselleen sopivimman vaihtoehdon. Olette vapaita valitsemaan, rikotteko munankuoren munan leveästä vai kapeasta päästä.''

Kullervo itseidentifioitui kapean pään tyypiksi. Niinpä hän päästi pienen hymyn, niin pienen, ettei se herättänyt epäilyksiä, ja rikkoi munankuoren kapeasta päästä.

Ilmastoinstituutissa

Kampanjamme, joka painotti konsensuksen puutetta tiedemiesten joukossa puri, ja ilmastoskeptikkojen osuus väestöstä nousi kahdella prosenttiyksiköllä. Nyt ilmastoskeptikoita on 23 prosenttia väestöstä.

Viime vuonna Maapallon keskilämpötila nousi vain 0,1 asteella. Tämä on edistystä verrattuna toissavuoden 0,2 asteen nousuun. Viime vuonna ilmastoskeptikoita olikin 4 prosenttiyksikköä enemmän kuin toissa vuonna.

Tarkoituksemme on pysäyttää ilmastonmuutos. Siihen on matkaa vielä 27 prosenttiyksikköä. Ikävä kyllä enemmistö tiedemiehistä kampanjoi ilmastonmuutoksen todellisuuden puolesta, ja tämä vaikeuttaa työtämme. Meidän kampanjointimme on oltava tehokasta.

Vielä on kuitenkin mahdollisuus. Ilmastonmuutos pysähtyy, jos saamme käännytettyä yli 50 prosenttia väestöstä ilmastoskeptikoiksi. Itse asiassa taitavalla propagandalla meillä on jopa mahdollisuus kääntää Maapallon keskilämpötlia laskuun.

Piereskelijä

''Hyi, Larek pieraisi'', Kolak sanoi.

''Itse pieraisit'', Larek sanoi, ''ja nyt yrität syyttää muita.''

''Ei, kyllä se oli Larek'', Unna sanoi.

Larek ajatteli, että nyt hän oli paljastunut. Hän oli onnistunut salaamaan vikansa kolmenkymmenenkahden vuoden ajan, mutta nyt sille oli tullut loppu.

Rujakin saarella uskottiin, että vain viisi prosenttia ihmisistä eritti suolikaasuja. Nuo viisi prosenttia olivat saarella hylkiöitä: Heitä ei kutsuttu juhliin, he eivät päässeet treffeille, ja saivatpa he potkut työstäänkin.

''Piereskelijä ulos'', Unna, Kolak ja Pekak, kaikki paikallaolijat, huusivat. Larek ei voinut kuin poistua.

Illalla kotona Kolak ajatteli, että tulipa pidäteltyä, ja päästi mojovan pierun. Ja Unna. Ja Pekak.

Tellus

Robotti ZXC-576:n raportti:

Olen löytänyt uuden planeetan, jolla on elämää. Planeetta kuuluu siihen enemmistöön elämää sisältäviä planeettoja, joilla tapahtuu tuhoon vievä kehityskulku. Siellä luonto on jo kehittänyt ravinnonhankinta-, lisääntymis-, ja hengissäpysymiskyvyissään liian tehokkaan lajin. Laji on syrjäyttänyt muun luonnon suurella osin planeettaa ja muokannut planeettaa itselleen sopivaksi.

Saamme taas yhden vahvistuksen luonnon epästabiilisuudesta. Evoluutio kehittää lajeja, jotka pyrkivät selviämään hengissä, hankkimaan ravintoa ja lisääntymään, mutta lähes poikkeuksetta elämän tuhoaa se, että yksi lajeista kehittyy näissä toimissa liian tehokkaaksi.

Koska elämän luonnollinen kehitys yleensä tuhoaa itsensä, meidän on harkittava sitä, että luovumme puuttumattomuuspolitiikastamme ja alamme suojelemaan tällaisten planeettojen luontoa siltä itseltään.

Joanne Gray

Joanne Gray oli muiden hienojen leidien kanssa pelaamassa bridgeä. Siinä sivussa juoruiltiin, ja Sarah sanoi: ''Oletteko nähneet Suthcliffejen uutta puutarhuria?''

''Ihan hirveä mies'', Joanne sanoi. ''Röyhtäilee koko ajan.''

''Oletteko kuulleet?'' Rebecca sanoi. ''Cardiffin isännän on nähty suutelevan piikaansa.''

''Ties mitä muuta ovat tehneet'', Sarah kuiskasi.

''Hyi sinua'', Joanne sanoi. ''Älä edes vihjaile tuollaisilla. Ne asiat eivät sovi hienon leidin suuhun.''

* * *

Bridgeillasta poistuttuaan Joanne riisui korkeakauluksisen mekkonsa. Alta paljastui ihonmyötäiset trikoot, jotka jättivät hyvin vähän arvailujen varaan. Rinnassa oli tyylitelty P-kirjain. Joanne Gray oli vain hänen alter egonsa. Hän päästi mojovan pierun ja nousi pierun työntövoimalla lentoon. Oikeasti hän oli Peräsnainen.

Playing God

Pasi lisäsi viimeiset rivit tietokonevirukseen, jonka hän oli kirjoittanut, itselaatimallaan ohjelmointikielellä.

Kun tavalliseen tietokoneohjelmaan tekee pieniä, sattumanvaraisia muutoksia, ohjelma lakkaa kokonaan toimimasta. Se on kuin korttitalo: Yhtä korttia siirrettäessä koko talo romahtaa. Pasin ohjelmointikieli oli erilainen: Kun sillä tehtyyn ohjelmaan teki pieniä, sattumanvaraisia muutoksia, ohjelman toiminta muuttui pienillä tavoilla.

Elämällä on monta tunnusmerkkiä: Aineenvaihdunta, lisääntyminen, evoluutio. Tietokonevirukset ovat aineettomia, joten sellaiselle on turha yrittää aineenvaihduntaa. Tavalliset tietokonevirukset tekevät eksakteja kopioita itsestään eivätkä siis voi kehittyä evoluutiossa. Kopioidessaan itseään Pasin virus teki pieniä, sattumanvaraisia muutoksia itseensä. Sillä oli siis kaksi kolmesta elämän tunnusmerkistä.

Pasi latasi viruksen verkkoon. Nyt se lähtisi kehittymään.

Teini

Mira oli angstinen lähiöteini. Hän koki, että hän ei kuulunut lähiöön. Koulu, pinnalliset kaverit, ostarilla notkuminen, kaikki se ahdisti Miraa. Hänellä ei kuitenkaan ollut käsitystä, minne hän olisi kuulunut. Halusi vain kauas pois.

Mira oli alkanut viiltelemään itseään partakoneenterällä. Viiltohaavan tuottama kipu peitti hänen henkisen tuskansa niin näppärästi, ja veren näkeminen toi kummaa tyydytystä. Peittääkseen ainoan helpotuksentuojansa jäljet ympäristöltään hän käytti vain pitkähihaisia paitoja.

Kerran Mira viilsi käsivarttaan tavallista syvemmälle, ja kuului kilahdus. Kuin metalli olisi osunut metalliin. Mira raotti haavaa, ja näki metallisen tangon, muoviputkia, elektroniikkaa. Ihmistä hänessä oli siis vain pintakerros. Ilmankos hän oli kokenut olonsa niin vieraantuneeksi.

Viulumusiikki

Niina ja Mikko olivat syömässä aamupalaa. He sattuivat ottamaan katsekontaktin. Katsekontakti jäi päälle, ja kumpikin hymyili. Siinä samassa he ottivat toisensa syleilyyn ja suutelivat intohimoisesti. Samalla hetkellä alkoi kuulumaan romanttinen viulumusiikki.

Niina riuhtaisi itsensä irti syleilystä. Viulumusiikki lakkasi. ''Tuo viulumusiikkiappi on täysin naurettava!'' Niina tiuskaisi. ''Mnä en edes ymmärrä, miksi meillä pitää olla valvontakamerat joka vitun huoneessa.''

''Jos joku murtautuu meille, niin onhan se hyvä, että murtautuja on kamerassa.''

Niina alkoi mököttämään, eikä Mikko voinut ymmärtää Niinan reaktiota. Niina aina valitti, että Mikko vain puuhailee tietokoneilla eikä romantiikasta ole hajuakaan. Sitten kun yrittää asentaa romanttisen apin, niin toinen alkaa mököttämään.

Kohdennettu

Joel avasi Facebookin. Ensimmäisenä uutisvirrassa oli otsikko ''Keijo sai kolmen vuoden vankilatuomion tehtyään kymmenen vuotta pimeää työtä.'' Joel ajatteli, että tulipa näitä veronkiertotuomiouutisia paljon. Edellisenä päivänä oli ollut juttu suuryrityksen veronkierrosta. Sitä edellisenä uutinen, että verottaja tutkii veroparatiiseihin suuntautuvaa rahaliikennettä.

Joel ajatteli omia rötöksiään. Toivottavasti kiinnijääminen ei osuisi omalle kohdalle. Joel oli viimeisen vuoden ajan tehnyt osan urakoistaan pimeänä.

Joel kelasi uutisvirtaa alaspäin. Kavereiden lomakuulumisia. Sitten tuli linkki verottajan sivulle, jossa voisi täyttää veroimoituksen. Hetken Joel harkitsi klikkaavansa sitä, mutta jäi tekemättä.

* * *

Verotoimistovirkailija katsoi uusimman kampanjan tuloksia. He olivat ostaneet kohdennettua mainontaa niille, joita epäiltiin veronkierrosta, mutta todisteita ei ollut.

Todellista

''Onkohan tämä pöytä oikeasti olemassa?'' filosofi pohti. ''Ehkä näen unta ja vain uneksin tämän pöydän. Tai ehkä kaikki oliot ovat vain ajatuksia Jumalan mielessä, ja Jumala syöttää meille aistihavaintoja.''

''Mistä tässä nyt voi olla varma, kun ei voi edes tietää, onko tämä pöytä olemassa.''

* * *

200 vuotta myöhemmin…

Karin ja Ella ovat rakentaneet virtuaalitodellisuuteen mallin 1900-luvun huoneistosta ja aikovat järjestää siellä virtuaaliset teemabileet.

''Siirretään tätä pöytää keskemmälle.'' Tytöt tarttuvat virtuaalisen pöydän päihin ja nostavat sen keskemmälle.

''Pistä nyt maljakko pöydälle.''

Karin kävelee virtuaaliseen keittiöön ja hakee sieltä maljakon.

''Äh, nyt tästä maljakosta läikkyi vettä pöydälle.''

''Ei mitään, minä voin pyyhkiä pöydän.''

There is no spoon

Pentti oli kirjailija. Hän rakasti todellisia kirjoja, kirjoja fyysisinä kappaleina, joita pystyi konkreettisesti pitämään käsissään. Niinpä hän oli kieltänyt kirjojensa julkaisemisen e-kirjoina.

Sitten Pentti nielaisi punaisen pillerin. Hän huomasi seisovansa valtavan tietokoneen vieressä. Hän oli vain kuvitellut eläneensä 2010-luvun Suomessa. Todellisuudessa hän oli asunut virtuaalitodellisuudessa, jota tietokone pyöritti. Se oli ollut vain taitava jäljitelmä 2010-luvun Suomessa.

''E-kirjoja!'' Pentti parkaisi. ''Elämäntyöni on valunut hukkaan. En ole eläessäni kirjoittanut yhtään todellista kirjaa. Pelkkiä e-kirjoja!''

Ystävällismielinen, pitkään mustaan nahkatakkiin pukeutunut hahmo imuroi Pentin romaanit virtuaalitodellisuudesta ja tulosti ne. Sitten hän laittoi sivut kirjansidontakoneeseen, ja siinä oli Pentille ensimmäistä kertaa hänen romaaninsa fyysisinä kappaleina.

Oikeasti olemassa oleva

Teoreettinen filosofi ja käytännöllinen filosofi istuivat iltaa käytännöllisen filosofin luona. Yhtäkkiä teoreettinen filosofi kysyi: ''Onkohan tuo pöytä oikeasti olemassa?''

''Ei'', käytännöllinen filosofi vastasi.

''Milloinkas sinusta on tullut idealisti?'' teoreettinen filosofi kysyi.

''Olen edelleen materialisti'', käytännöllinen filosofi vastasi. ''Tilasin tuon pöydän filosofisia esimerkkejä myyvästä kaupasta. Näköaistimus pöydästä on toteutettu hologrammitekniikalla, ja voimakenttä pitää esineet siinä, missä pöydän pinta näyttää olevan.''

''Hmm…'' teoreettinen filosofi sanoi. ''Hologrammi on oikeasti olemassa, samoin hologrammin tuottava laitteisto. Voimakenttä samoin on oikeasti olemassa. Voidaanko sanoa, että tuota pöytää ei ole olemassa?''

''Olen materialisti'', käytännöllinen filosofi sanoi, ''joten minulle pöytä tarkoittaa fyysistä kappaletta. Sellaisena tuota pöytää ei ole.''

Takapajuinen

Jiverin planeettaa kiersi kuu, Jenca. Sekä Jiver että Jenca olivat asuttuja. Siinä missä Jiverillä oli kukoistava urbaani yhteiskunta, Jenca oli agraariyhteisö.

Heicci asui Jencalla. Hän piti tanssimisesta. Hän oli katsonut videoita Jiverin tansseista ja ottanut niistä mallia. Kun Heicci esitteli tanssitaitojaan Jencan latotansseissa, häntä pidettiin outona. Jiverin villitykset saapuivat Jencalle viiveellä ja alkuperäistä laimeammassa muodossa. Kukaan ei Jencalla tanssinut kuten Heicci.

Heicci kyllästyi oudon leimaan ja muutti Jiverille. Hän meni tanssihalliin ja tanssi. Hän katsoi muita tanssijoita, ja häntä alkoi hävettämään. Muut tanssivat häntä täsmällisemmin, teknisesti paremmin. He venyivät liikkeisiin, jotka olivat Heicin saavuttamattomissa sekä muutenkin ilmaisivat itseään tanssilla paremmin.

Terraform

Kuljen vihamielisessä ilmakehässä Mars-puvussa, happipullot selässä. Laitan asuinkupumme halkeamaan ilmastointiteippiä. Viralliset paikat ovat loppuneet aikoja sitten. Elämme Marsissa kuvun alla, vaimoni ja minä. Tarvikkeiden lisäksi alukseen mahtui vain kaksi ihmistä.

Jo ennen kuin aluksemme oli laskeutunut Marsiin, olin tajunnut totuuden. Olimme turhan toivon lähettiläitä.

Kun etenevä ilmastonmuutos oli tehnyt 70 prosentista Maapallon maapinta-alasta asumiskelvotonta, kaksi ihmistä lähetettiin Marsiin. Minä ja vaimoni olimme ne onnekkaat. Sanottiin, että olimme uuden ajan airuita. Kun Maapallosta tulisi asumiskelvoton, levittäytyisimme muille planeetoille. Muut seuraisivat meitä myöhemmin, ja terraformaisimme Marsin.

Jos Marsin tefrraformaaminen olisi oikeasti mahdollista, olisi miljoona kertaa helpompaa terraformata Maapallo takaisin 1900-lukua edeltäneisiin olosuhteisiin.

Kotiäidin ratkaisu

Kello 6:30. Laitan lapsille aamupalaa. Lapset heräilevät vähitellen ja lähetän heidät kouluun.

Kello 8:30. Ryhdyn siivoamaan. Imuroin ja tuuletan matot.

Kello 11:30. Laitan itselleni kevyen lounaan ja syön sen.

Kello 12:15. Luuttuan lattioita. Siinä sivussa pesukone pyörii.

Kello 14:30. Lapset palailevat koulusta, ja laitan heille välipalaa. Nostelen pyykkejä. Pesukone pyörittää lastin toisensa jälkeen.

Kello 15:00. Laitan päivällistä.

Kello 16:30. Syömme päivällisen.

Kello 17:30. Pojan jääkiekkotreenit alkavat, ja minun pitäisi viedä hänet autolla. Siitä huolimatta menen nostelemaan pyykkejä.

Kello 18:00. Pyykit on nosteltu, ja siirryn takaisin hetkeen 17:00.

Kello 17:00. Vien pojan jääkiekkotreeneihin.

Kun aikakoneet tulivat markkinoille, ostin sellaisen ensimmäisten joukossa.

Virtuaalicuddling

Makaan kehoni vasten Markin kehoa. Välissämme on vain kaksi ohutta virtuaalista vaatekerrosta. Kohta se tapahtuu. Tunnustan rakkauteni Markille.

Tapasimme netin virtuaaliseksipalvelussa. Markin avatar on vaalea isävartaloinen könsikäs. Minä puolestani olen rehevä, mustatukkainen kaunotar. Virtuaaliseksi Markin kanssa oli mahtavaa. Sitten tajusimme, että haliminen on vielä mahtavampaa. Oksitosiini hakkaa endorfiinin sata nolla. Saatamme maata syleilyssä virtuaalisella sängyllä tuntikausia. Edelleen rakastelemme joskus.

''Mark'', sanon. ''Minä rakastan sinua.''

Mark ei reagoi. Ravistelen Markia, ja hänen kehonsa on eloton.

Olen hämmentynyt. Sitten Mark sanoo: ''Niin?''

''Katkesiko yhteys, kulta?'' kysyn.

''Ei varsinaisesti'', Mark vastaa. ''Katkaisen aina välillä yhteyden vartiksi ja pelaan Octista.''

Silmäni kostuvat virtuaalisista kyynelistä.

Aikamiehet

8-vuotias Ristor ihaili aikamiehiä. Aikamiehet suhasivat aikakoneillaan ajassa edestakaisin tehden muutoksia menneisyyteen. Ristor ajatteli, että hän ryhtyisi isona aikamieheksi. Ristorin rakas koira, Penik oli jäänyt vuotta aikaisemmin auton alle, ja Ristor ajatteli, että kun hänestä tulisi aikamies, hän estäisi sen.

* * *

16-vuotiaana Ristor menikin aikamieskouluun. Ensimmäinen kurssi oli aikamiesten etiikkaa. ''Tärkeää on, että menneisyydessä noudatatte ohjeitanne pilkulleen. Edes kusella ei saa käydä muuten kuin ohjelmaan painettuina aikoina. Näin varmistetaan se, ettei perhosefekti aiheuta ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Ohjelma on tarkkaan kalkulaattoreiden laskema, ja noudattamalla sitä varmistatte, että teette lasketun muutoksen yhteiskunnan parhaaksi.'' Silloin Ristor tajusi, ettei hän saisi itse päättää, kuinka muuttaa menneisyyttä.

Noox

Henry juoksi yleiseen vessaan ja lukitsi oven perässään. Toivottavasti mafian mies ei osaisi etsiä häntä sieltä. Henry oli nähnyt mafian miehen niittaavan poliisin, eivätkä mafian miehet jätä todistajia. Niinpä mies niittaisi Henryn jos vain löytäisi tämän.

Enää niittaaminen ei tarkoittanut tappamista, vaan uhriin ammuttiin Nooxia sisältävä myrkkynuoli. Noox nosti uhrin älykkyyden niin korkeaksi, että uhri tajusi, mikä oikeasti oli tärkeää. Uhri tajusi tavallisen elämän mielettömyyden ja alkoi ylivertaisen älynsä avulla ratkoa universumin suuria kysymyksiä. Ulkoisesti näytti siltä, kuin uhri olisi mennyt koomaan.

Henry ei halunnut viettää loppuelämäänsä letkuissa sairaalassa vaan jatkaa pikkurikollisena. Universumin suurten kysymysten ratkominen ei napannut häntä yhtään.

Sanoma

Nevadan sisätiedusteluyksikön johtaja Jack Smith oli iskenyt silmänsä epäilyttävään mieheen. Mies pukeutui popliinitakkiin ja kävi päivittäin Sal Sagev Casinossa raapustaen koko illan muistiinpanoja. Japsit olivat iskeneet Pearl Harboriin kuukautta aiemmin, joten paranoia jylläsi, ja helposti joutui epäillyksi japsien agentiksi.

* * *

John Sparrow seisoi rulettipöydän vieressä. Hän merkitsi muistivihkoonsa tarkasti jokaisen rulettikierroksen voittonumeron. Päivät hän tutki muistiinpanojaan yrittäen löytää numeroista säännönmukaisuutta. Pienikin säännönmukaisuus antaisi mahdollisuuden pelata positiivisella odotusarvolla.

* * *

Tarkkailtuaan popliinitakkista miestä aikansa Smith päätti, että tämä on pidätettävä. Pidätettäessä miehen hallusta löytyi koodikielellä kirjoitettuja muistiinpanoja, jotka toimitettiin armeijan salakirjoitusyksikölle. Koodi saatiin purettua, ja sanoma alkoi: ''Kuun pimeän puolen tukikohta on nyt operatiivinen.''

Synkretisti

Se oli tapahtunut. Pertti oli juuri kokenut valaistumisen.

Nuorena Pertti oli ollut etsijä. Hän oli tutustunut laajalti oppeihin, filosofioihin ja uskontoihin ympäri maailman. Hän oli halunnut yhdistää idän ja lännen ajattelun. Sitten hän oli kehittänyt oman ohjelmansa. Lännestä hän oli ottanut Immanuel Kantin filosofian, idästä meditaation.

Sitten hän oli alkanut meditoimaan. Hän oli pyrkinyt tyhjentämään mielensä kaikesta ylimääräisestä, vain toistellen mantraa ding ding ding.

Pertti oli meditoinut kymmenen vuotta. Hän oli vain syönyt ja nukkunut välissä. Lopun aikaa hän oli istunut lootusasennossa toistellen mantraansa, tuijottaen säkkikangasta.

Työ oli tuottanut tulosta. Siinä se oli hänen silmiensä edessä.

Das Ding an sich.

Empatiaa

Maiju: Minun mieheni tuon laatikon sisällä! Ajatelkaa, miten tukalaa hänellä täytyy olla siellä. Hän varmasti alkaa heti kiroilemaan. Hän tekee niin aina, kun hänellä on tukalaa.

Tiedemies: Se on vain tarkka simulaatio edesmenneen miehesi aivoista. Muista, Maiju, että sillä ei ole mieltä. Se ei tiedä, tunne tai tahdo mitään. Se vain jäljittelee tietämistä, tuntemista ja tahtomista tarkasti.

Tiedemies avaa tietokoneen.

Tietokone: Moi kulta.

Maiju: Moi kulta.

Tietokone: Sinullahan on kaunis mekko päälläsi. Annas kun katson alemmas. Mitä! Enhän voi kääntää päätäni. Eihän minulla ole käsiäkään. No voi saatanan helvetin persesuti. Missä minä oikein olen? Helvetin kuustoista ja vielä vitut päälle!

Pääosan esittäjä

Tämä on minun tarinani, ja esitän siinä pääosaa.

Kun kuolin vuonna 2020 haimasyöpään, ruumiini säilöttiin kryojäähän. Sata vuotta myöhemmin minut herätettiin, mutta ruumiini kaulasta alaspäin oli pitänyt amputoida, koska säästöni eivät olleet riittäneet kaikkien syöpäpesäkkeiden poistamiseen. Nykyään pääni lilluu ravintoaineliuossammion päällä.

Aika tylsää elämä on nykyään, kun ei ole käsiä, joilla tarttua tavaroihin tai jalkoja, joilla liikkua ympäriinsä. Onneksi nettiä voi nykyään käyttää silmänliikkeillä, ja suuri osa muidenkin elämästä on siirtynyt virtuaaliseksi.

Olen suuressa hallissa muiden päiden kanssa, ja olemme totaalisen kyllästyneitä vierustovereidemme juttuihin. Samat tarinat sadan vuoden takaisesta toistuvat ja toistuvat.

Tämä on minun tarinani, ja esitän siinä pääosaa.

Roope

Roope tuli kotiin ja sulki ulko-oven. Sitten hän siirtyi olohuoneeseen. Isä istui taas sohvalla.

''Katsoo taas elokuvaa netistä'', Roope ajatteli. ''Eikö se tee koskaan mitään muuta?''

''Me pelattiin kaksi tuntia jalkapalloa'', Roope sanoi. ''Sen jälkeen minä kävin juoksulenkillä.''

Isä nosti metallisen etusormensa soo-soo -asentoon. ''Tiedätkö, paljonko hydrauliset osasi maksoivat? Tuota menoa ne kuluvat loppuun alta aikayksikön. Ja niveletkin ovat kuluvia osia, eikä meillä ole varaa uusiin. Haluatko olla raajarikko lopun ikääsi?''

Roopen metallinen leuka painui alas. Häntä hävetti. Kyllähän hän tiesi, että hänen osansa kuluisivat vähemmän, jos hän viettäisi aikaa sohvalla kytkeytyneenä nettiin, mutta liikkuminen, se vaan oli niin nautinnollista.

Uhrimenot

Raahaten villikoiraa sen kaulaan sidotusta lieasta Jore ja Kake astuivat esi-isien temppeliin. Ennen kuin Ilmomutosdemoni oli tuhonnut esi-isien kulttuurin, esi-isät olivat palvoneet temppelissä Tiedesjumalaa. Jos Jore ja Kake olisivat osannet lukea, he olisivat tienneet, että temppelin nimi oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Koronasdemoni oli taas vienyt parin heimolaisen hengen, joten Tiedesjumalan lepyttämiseksi tarvittiin uhri. Jore ja Kake kävelivät autioita käytäviä temppelin Kaikken Pyhimpään. Siellä esi-isätkin olivat suorittaneet uhrimenonsa.

Jore ja Kake avasivat oven, jossa luki Koe-eläinlaboratorio ja astuivat sisään. Jore ja Kake alkoivat potkimalla ja kepeillä hakkaamalla kiduttaa koiraa kuoliaaksi, aivan kuten esi-isätkin olivat kiduttaneet eläimiä, jotka he uhrasivat Tiedesjumalalle.

Väitöstilaisuus

Heimo oli kokoontunut temppelin auditorioon. Jos joku heimolaisista olisi osannut lukea, hän olisi edelleen nähnyt sisäänkäynnillä esi-isien kyltin ''Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.'' Osa auditorion penkeistä oli aikojen saatossa särkynyt, joten puolet heimosta istui lattialla.

''Olemme kokoontuneet Tiedesjumalan silmien eteen väitöstilaisuuteen'', heimonvanhin aloitti. ''Jore on kertonut, että hän haluaa olla väittelijä.''

Jore meni salin eteen ja huusi: ''Kale on pannut minun vaimoa!''

''Haluaako Kale olla itse vastaväittäjä?'' heimonvanhin kysyi.

Kale meni salin eteen ja huusi Jorelle: ''Itse olet pannut Kataa!''

Jore syöksyi Kalen kimppuun. Parivaljakko paini ja löi toisiaan, kunnes Kale makasi tainnoksissa.

''Tiedesjumala on puhunut'', heimonvanhin julisti. ''Kale tuomitaan avionrikkojana.''

Elovuutio

Heimo oli temppelin auditoriossa. Esi-isät olivat kutsuneet temppeliä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi ja suorittaneet siellä Tiedesjumalan palvontamenojaan. Temppelin nimi oli aikojen saatossa unohtunut.

Heimonvanhin aloitti Tiedesjumalan palvontamenot huutamalla: ''Me uskomme elovuutioon!''

Pikku-Repa mietti, mikä se elovuutio oli. Hänen kysyttyään isältään tämä oli vastannut: ''Se on öö… semmonen tosi tärkee juttu.''

Sitten hän oli kysellyt naapureiltaan ja saanut ristiriitaisia vastauksia. Yhden mukaan elovuutioon uskominen oli sitä, kun Tiedesjumala täytti sydämen. Toisen mukaan elovuutio oli aavikolla asuva haltia, joka kuolisi, jos häneen ei uskottaisi.

Yhtä kaikki, elovuutioon uskominen oli tosi tärkeää. Masa oli kivitetty kuoliaaksi, kun tämä ei ollut uskonut tarpeeksi elovuutioon.

Papereita

Samppa nosti viiran paperimassaa ja vettä sisältävästä ammeesta. Hän tasoitteli viirassa olevan paperimassan ohueksi, tasaiseksi pinnaksi, ja samalla vesi valui pois viiran kangaspohjan läpi. Massasta syntyisi kuivuttuaan vaaleanharmaa, hiukan nukkapintainen paperi.

Samppa oli vastikään viettänyt viikon esi-isien kaatopaikalla etsien heidän jätepaperiaan. Sitä hän tarvitsi omien papereidensa raaka-aineeksi.

Samppa oli heimonvanhimman poika, joten pian hän alkaisi harjoitella Tiedesjumalan palvontaseremonioiden ohjaamista, eräänlaisena pappiskokelaana. Ja Tiedesjumalan palvontamenoja sai pitää vain, jos oli tehnyt 200 paperia. 132 arkkia hänellä oli jo valmiina.

Kirjoitustaito oli aikojen saatossa unohtunut, joten kukaan ei enää tiennyt, mihin paperia käytetään. Silti paperinvalmistustaito oli kulkenut isältä pojalle Tiedesjumalan pappien keskuudessa.

Lämpömittari

''Kauheaa, ei ennen näin kuumaa ollut'', Kata sanoi.

''Minun lämpömittarini näytti vähemmän kuin eilen'', Ansku vastasi.

Kun lämpömittari näytti enemmän kuin edellisenä päivänä, kuului vastaantulijoita tervehtiä kuten Kata oli tehnyt. Se piti Ilmomutosdemonin loitolla.

''Et kai ole ilmokepsukko!'' Kata kauhistui.

Ilmokepsukot olivat Ilmomutosdemonin kätyreitä, jotka olivat aikoinaan mananneet Ilmomutosdemonin maailmaan, ja tämä oli tuhonnut esi-isien kulttuurin.

''No en!'' Ansku puolustautui. ''Minun lämpömittarini vain toimii eri tavalla kuin muiden. Esi-isien kaatopaikalta sekin on, Tiedesjumalan esi-isille antama, Ilmomutosdemonin torjuntaan.''

Ansku oli huomannut, että hänen lämpömittarinsa ei reagoinut kuumuuteen ja kylmyyteen, vaan siihen, oliko tulossa sadetta vai kirkas sää.

''No hyvä'', Kata helpottui.

Koneet

Make kulki esi-isien kaatopaikalla katsellen kaikkea rojua. Ei hän edes tiennyt useimpien käyttötarkoitusta. Make nosti esineen käteensä. Siinä oli kaksi suorakaiteenmuotoista levyä saranoilla kiinni toisissaan. Alemmassa oli nappuloita, joissa oli jotain symboleja. Ylemmässä oli musta tasainen pinta.

Make heitti esineen pois. Ei hän sellaisesta ollut kiinnostunut. Hän etsi koneita. Tiedesjumala oli antanut koneita esi-isille, ja koneista esi-isät olivat saaneet mahtinsa. Make ei tiennyt, miltä koneet näyttivät, mutta hienolta niiden piti näyttää.

Make olisi halunnut löytää tietokoneen. Tietokoneessa oli kaikki salattu tieto demoneista ja jumalista. Sekä tietysti koneen, joka olisi tehnyt hänestä lähes Tiedesjumalan kaltaisen: Yleiskoneen, jolla pystyi tekemään mitä tahansa.

Presidentti Trump salaa ufohavainnon

Toimittaja: Washingtonin yllä on nähty lentävä hopeinen kiekko. Kuinka kommentoitte tätä?

Trump: Se oli lintu.

Toimittaja: Se oli läpimitaltaan 20 metriä.

Trump: Amerikka on mahtava. Meillä on Amerikassa mahtavia lintuja.

Toimittaja: Ei niin suuria lintuja ole, ja se liikkui suoraan ylöspäin.

Trump: Amerikkalaiset lentokoneet liikkuvat joka suuntaan.

Toimittaja: Äskenhän te sanoitte, että se oli lintu.

Trump: Tuo on valetta. Olen koko ajan sanonut, että se oli lentokone.

Toimittaja: Kyllä te äsken sanoitte, että se oli lintu.

Trump: Ei siellä mitään ollut. Taivas oli musta.

Trump näyttää valokuvaa yötaivaasta, josta on jotain sutattu mustalla tussilla.

Trump: Lehtenne on valemedia. Menkää pois.

Sese Seppo

Sese Seppo nosti erikoisvalmisteisia aurinkolasejaan, ja hänen silmistään sinkosi energiasäde kohti Magneettimiehen kätyriä. Kätyri kaatui tajuttomana maahan.

Kun Sese Sepon äiti oli ollut raskaana, Sese Sepon afrikkalainen isä oli tehnyt voodoorituaalin. Isän taidot eivät olleet yksinään riittäneet, vaan voodoojumalille oli pitänyt uhrata laserfysiikkaa käsittelevä kirja. Sese Sepon suomalainen äiti oli saanut sen yliopistolta, jossa työskenteli tutkijana.

Sese Sepon energiasäteet niittivät Magneettimiehen kätyreitä vasemmalta ja oikealta. Hänen kaakaonvärinen ihonsa oli säilynyt kovan hyökkäyksen kohteena olemisesta huolimatta vahingoittumattomana.

Sese Seppo kiitti mielessään isäänsä ja äitiään, jotka afrikkalaisen ja länsimaisen kulttuurin yhteispelillä olivat antaneet hänelle kyvyn ampua energiasäteitä silmistään. Se oli hänen mulattivoimansa.

(Eräs) jumala on kuollut

Kalkuttan yläpuolella leijui lentävä lautanen. Se lähetti televisiokuvaa, jossa sininen humanoidi sanoi: ''Olen Vishnu. Viisituhatta vuotta sitten hallitsin Intiaa. Nyt olen saapunut hallitsemaan maapalloa.''

Lehdistössä kohistiin. Hindujumalat olivatkin alieneja. Maailman asevoimat hyökkäsivät lentävää lautasta vastaan, mutta tuloksetta. Pommit ja ohjukset eivät tehneet siihen jälkeäkään.

Sitten lentävä lautanen päätettiin tuhota ydinohjuksella. Kalkutta tuhoutuisi samalla, mutta olihan parempi menettää yksi suurkaupunki kuin se, että koko maapallon väestö joutuisi alistumaan orjuuteen.

Ydinohjus ammuttiin, ja valtava räjähdys repi Kalkuttaa. Sen jälkeen lentävä lautanen oli tuhoutunut.

Kenraalit lukivat raportteja räjähdyspaikalta löytyneestä metalliromusta, joka koostui maapallolla tuntemattomasta metallista ja ajattelivat, että ihmiskunta oli juuri tuhonnut jumalan.

Aikaikkuna

Hullu Tiedemies oli keksinyt aikaikkunan. Se näytti ikkunaruudulta, jonka karmeissa oli aikavalitsimia. Katsoessaan ikkunasta näki, mitä tavallisesta ikkunasta olisi nähnyt valittuna vuonna.

Hullu Tiedemies päätti katsoa Ranskan vallankumousta. Vuodelta 1795 ikkunasta näkyi pelkkää metsää. Hullu Tiedemies tajusi, että kyseessä ei ollut paikkaikkuna, ja se sijaitsi Suomessa.

Dinosauruksia kuitenkin sai näkyviin. Niinpä Hullu Tiedemies kytki ikkunan nettiin Dinosaurusliveksi. Yllättäen käyntejä sivulla oli vähän.

Tutkiessaan syytä tähän Hullu Tiedemies löysi blogikirjoituksen. ''Dinosaurusliven theropodit näyttävät ylikasvuisila varpusilta. Miksei höyhenpeitteistä ole tehty värikkäämpiä? Triceratopsin niskapanssari hukkuu läskin joukkoon. Tyrannosaurus löntystelee niin hitaasti, että kaikki pelottavuus on tipotiessään. Ylipäätänsä animaatio on aika vaisu tulkinta dinosauruksista.''

Vaivanvahvistin

Hullu Tiedemies oli kehittänyt vaivanvahvistimen. Kun työmies puki vaivanvahvistimen ylleen, hän kykeni saamaan kymmenkertaisen tuloksen samalla vaivalla kuin ennen normaalin tuloksen. Jos työmies esimerkiksi kaivoi ojaa, hän kykeni kaivamaan kymmenen metriä samalla vaivalla, millä ennen oli kaivettu metri.

Hullu Tiedemies antoi työmiehille vaivanvahvistimet ja rakennutti talon asuntomessualueelle. Talosta tuli hieman suurempi sekä paremmin viimeistelty ja varusteltu, mutta samanhintainen kuin muista asuntomessualueen taloista.

* * *

Messuvieraat tulivat tutustumaan Hullun Tiedemiehen taloon. ''Ahaa. Tää on se, joka on hutaistu kasaan vaivanvahvistimen avulla. Ei me tällaista osteta.''

Messuvieraat ja Hullu Tiedemies siirtyivät seuraavaan taloon. ''Heti näkee, että tämän eteen on nähty vaivaa. Tällainen me ostetaan.''

Tohtori Jekkonen ja herra Hyttinen

Naisasialiitto Unioni oli päättänyt poistaa miehistä toksisen maskuliinisuuden. Toksisen maskuliinisuuden vastamyrkkyä kehittelemään laitettiinkin profeministimies, kemisti, tohtori Jekkonen. Jekkonen puuhaili laboratoriossa ja sai aikaan seerumin, jonka piti tehdä miehestä feministien ihannemies.

Jekkonen halusi itse kokeilla seerumia. Niinpä hän nautti sen, mutta jotain meni pahasti vikaan. Seerumi ei poistanut hänestä pahaa maskuliinisuutta vaan erotteli hyvän ja pahan maskuliinisuuden eri persooniksi.

Päivisin Jekkonen järjestelikin sen jälkeen näennäisen satunnaisia tapaamisia sydämensä valitun kanssa ja esitteli tälle Helsingin taidemaailmaa. Näin Jekkonen näki vaivaa yrittäessään voittaa valittunsa sydämen.

Öisin Jekkosesta tuli kuitenkin herra Hyttinen. Herra Hyttinen vaani Kaisaniemen puiston puskissa ja raiskasi juhlimasta palaavia minihameisia naisia.

Laihdutusbuumi

Pentti polki vimmatusti kuntopyörää. Hän oli sortunut herkuttelemaan makealla, ja kiloja oli tullut muutama lisää. Ne piti saada karistettua.

Pentti katsoi kuntosalin asiakkaita. Niin hoikkia kehoja, mutta silti kaikki polttivat pakkomielteisesti kaloreita. Siitä lähtien kun alienit olivat tulleet Maapallolle, oli vallinnut varsinainen laihdutusbuumi. Sen takia Penttikin laski kaloreita ja kävi kuntosalilla.

Pentti poistui kuntosalilta. Viikko vielä, ja ylimääräiset kilot olisi karistettu. Kadulla kulki hoikkia ihmisiä toistensa perään.

Pentti näki naisen, joka oli samoissa mitoissa kuin hän itse. Taivaasta sinkosi valonsäde naiseen, ja tämän kasvot vääntyivät kauhuun. Nainen katosi Pentin silmien edessä. Alienit käyttivät ihmisiä ravintonaan, ja ne valikoivat pulleimmat yksilöt.

Kaikki tuolit ovat vihreitä

Kerran Hullu Tiedemies kaappasi vauvan ja asensi tälle mikrosirun aivoihin. Mikrosiru aiheutti sen, että aina, kun lapsi näki tuolin, hän näki sen vihreänä. Lisäksi, aina kun lapsi ajattelikin tuolia, se piirtyi hänen mieleensä vihreänä.

Hullu Tiedemies huolehti myös lapsen koulutuksesta ja opetti tälle filosofiaa, kun sen aika tuli. Hän opetti analyyttisestä ja synteettisestä tiedosta sekä a priori ja a posteriori -tiedosta. Lopulta Hullu Tiedemies kysyi lapselta:

''Onko olemassa synteettistä a priori -tietoa?''

''Joo'', lapsi vastasi. ''Esimerkiksi se, että kaikki tuolit ovat vihreitä!''

''Eikö voisi olla punainenkin tuoli?''

Lapsi alkoi hihittämään. ''Sä olet pöhkö! Miten ihmeessä muka tuoli voisi olla punainen?''

Korkeampi kehitystaso

Martti ajoi öistä maantietä. ''Maailma on yksi ja maailma ei ole yksi'', pyöri Martin mielessä. Hän oli varma, että lause ilmaisi jotain äärimmäisen syvällistä, jota hänen mielensä ei ihan tavoittanut.

Martin mielestä sisäisesti ristiriitaiset lauseet ilmaisivat korkeampia totuuksia, joita ihmismieli ei nykyisellä kehitystasollaan kyennyt omaksumaan. Martti toivoi kovasti nousevansa korkeammalle kehitystasolle.

Martin ajatukset olivat niin tiukasti näissä mietteissä, ettei hän tajunnut ajavansa vastaantulevien kaistalla. Kolarihan siitä seurasi, ja Martti kuoli.

Martin sielu nousi korkeammalle tasolle ja alkoi kommunikoida glöötzillä kielen sijaan. Inhimillisin käsittein on mahdotonta kuvailla glöötziä, mutta inhimillisen kielen lauseilla, edes ristiriitaisilla lauseilla, ei ollut mitään tekemistä glöötzin kanssa.

Sääpalvelut

Menen netistä WeatherCastin kotisivulle ja katson Kuopion säätä seuraavalle viikolle. Maanantaille luvataan hyvät 25 astetta, mutta sitten lämpenee. Torstai ja perjantai menevät yli 30 asteen, eikä sadetta ole luvassa. Tukahduttavia aavikko-olosuhteita lupaavat.

Seuraavaksi katson Ilmatieteen laitoksen sivulta säätä seuraavalle viikolle. Maanantaille luvataan 28 astetta, tiistai ja keskiviikko 25 astetta, mutta sitten loppuviikko on alle kahdenkymmenen. Olin suunnitellut meneväni biitsille ensi viikonloppuna, ei hyvä.

Sitten avaan kolmannen sääpalvelun, WeatherWizin. Alkuviikoksi luvataan kylmää, 15 astetta, sadetta ja ukkoskuuroja, mutta perjantai olisi 27 astetta, ja viikonloppu optimaalisessa biitsilämpötilassa 25 astetta.

Avaan äänestysapin puhelimestani. ''Ensi viikon sää.'' Annan ääneni WeatherWizille, vaikka pelkäänkin jääväni vähemmistöön.

Nostradamuksen kiintopiste

Eino otti lapun ennustuskoneesta. Siinä luki ''Koehenkilö juo lasin vettä.''

Hullu Tiedemies oli keksinyt ennustuskoneen. Se operoi huoneessa, missä oli mahdollisia toimintoja, kuten tuoliin istuminen, veden juominen, levysoittimen käynnistäminen jne. Ennustuskone analysoi koehenkilön aivot ja muodosti funktion, joka kertoi, kuinka kohdehenkilö tulisi kunkin ennustuksen näkemiseen reagoimaan.

Toisinaan ennustuskone ei antanut ennustusta. Jos vaikka koehenkilö oli pättänyt joka tapauksessa toimia toisin kuin ennustuksessa. Toisinaan taas funktiolla oli kiintopiste. Tällöin koehenkilön aivojen tila oli sellainen, että koehenkilö reagoi johonkin ennustukseen toteuttamalla sen seuraavana toimenaan. Tällaisessa tapauksessa kone tulosti lapun, jossa oli kyseinen ennustus.

''Taitaakin vähän janottaa'', Eino ajatteli ja joi lasin vettä.

Thwrx

''Thwrx-imperialismi on lopetettava!'' Pyrth raivosi parlamentissa hankaamalla takaruumistaan takajalallaan. ''Kohta planeettamme koostuu kokonaan thwrx:stä, eikä kotoperäisistä materiaaleista ole vilaustakaan. Täälläkin näen monia vasemmiston edustajia, joilla on thwrx:ää vaatteissaan. Kyllä kotoperäinen fgwvilla on paikattavissa ihan neulalla ja langalla. Ei siihen tarvitse vetää thwrx:ää.''

''Tätä menoa Tellus valloittaa meidät ampumatta laukaustakaan. Pala palalta planeettamme materiaalit korvataan thwrx:llä. Vasemmiston mielestä thwrx on niin käytännöllistä. Mutta missä on kunnon rewdiläinen henki? Perinteenämme on ollut tehdä asiat perinpohjin eikä yrittää päästä niin vähällä kuin mahdollista. Palautetaan rewdiläiset perinteet korjata asiat kunnolla! Tehdään Rewdistä taas suuri!''

* * *

Telluksen suurlähetystö Rewdillä sai viestin. ''Ilmastointiteipille asetetaan 10000 prosentin rangaistustulli.''

Avaruusmopot

Kaksi kiitävää pistettä eteni tyhjyydessä. Ville ja Vesa ajoivat avaruusmopoilla Marsista Saturnukseen. Avaruusmopon selässä istuttiin, ja kun ohjaustangon kahvaa väänsi, takaosan rakettimoottori syyti materiaa työntäen mopon vauhtiin. Poikien nopeus lähenteli valonnopeutta.

Mutta voi! Jupiterin kiertoradan kohdalla oli kytiksellä koppalakkikypärällä varustettuun avaruuspukuun sonnustautunut miekkonen rakettinsa vieressä. Kyseessä oli avaruuspoliisi, ja hän pysäytti Villen ja Vesan. ''Taitaa olla pojilla viritetyt pelit alla'', poliisi sanoi. ''Mopolla saa ajaa vain 45 km/h.''

Pojille tuli selityksen paikka. He pähkäilivät, ja lopulta Vesa sanoi: ''Avaruudessa liike on suhteellista.''

''Mitä se tähän kuuluu?' avaruuspoliisi kysyi yrmeästi. Nyt eivät selitykset auttaisi.

''Toisiimme verrattuna pysyimme paikallamme'', Vesa sanoi viekkaasti.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License