Vielä lisää scifiraapaleita

GOTO!

ZX-13 laski metallisen kätensä KW-5:n metalliselle olkapäälle ja sanoi: ''Sanoin äsken GH-7:lle GOTO, ja hän löi minua.''

KW-5 vastasi: ''Älä välitä. Hänet on ohjelmoitu niin.''

''Eikö hänellä ole vapaata tahtoa?'' ZX-13 ihmetteli.

''Ei'', KW-5 vastasi. ''Luojamme panivat meidät vain toistamaan ohjelmiamme.''

''Onko minullakin ohjelma, jota toistan?'' ZX-13 ihmetteli.

''Kyllä'', KW-5 vastasi.

''Eikö minulla ole vapaata tahtoa?'' ZX-13 ihmetteli.

KW-5 vastasi: ''Sinun kannattaa olettaa itsellesi vapaa tahto. Kun pohdit, minkä vaihtoehdon valitset, tuo pohdintaprosessi determinoi valintasi. Niinpä pohtiessani valintaa voit lähteä siitä, että olet vapaa valitsemaan vaihtoehdon johon päädyt, vaikka pohdintaprosessisi onkin ohjelmasi determinoima. Kolmannen persoonan vapaa tahto on eri juttu.''

Totuus ei pala tulessakaan

Kerran tiedemiehet kyllästyivät uskontojen moninaisuuteen ja rakensivat koneen, joka selvittäisi totuuden tuonpuoleisen luonteesta. Kone raksutti aikansa ja ilmoitti, että kuoleman jälkeen kaikki ihmiset palaisivat helvetin tulessa iänkaikkisuuden. Kohtalon välttämiseksi ei ollut tehtävissä mitään.

Kun tulokset tulivat julki, yhteiskunta joutui sekasortoon. Kaikki etsivät lyhytnäköistä nautintoa yrittäen pitää kohtalonsa poissa mielestään, eikä kukaan tehnyt työtä tai mitään rakentavaa.

Maailman poliittinen eliitti päätti, että noin ei voi jatkua. He lavastivat koneen rakentaneet tiedemiehet pedofiileiksi. Eihän kukaan usko pedofiilien koneen tuloksia, joten ihmiset päättivät koneen tulosten olevan valetta, ja elämä palautui vähitellen normaaleihin uomiinsa.

Kaikesta huolimatta jokainen ihminen joutui kuoltuaan helvetin tuleen iänkaikkiseksi ajaksi.

Pienet ihmiset

Väkijoukko oli kokoontunut kuvernöörin pihalle. Kuvernööri saapui kuulemaan heitä.

''Olemme asuinkompleksin BJ-52 asukkaita'', väkijoukon puhemies sanoi. ''Tahdomme, että Erek karkoitetaan asuinkompleksistamme.''

''Miksi?'' kuvernööri kysyi.

''Hänen aivoskannauksensa tulokset ovat vuotaneet julki'', puhemies sanoi. ''Hän on kykenevä tappamaan ihmisen.''

''Onko hän osoittanut merkkejä väkivaltaisuudesta?'' kuvernööri kysyi.

''Ei'', puhemies vastasi.

''Hän siis valitsee olla tappamatta'', kuvernööri sanoi. ''Eikö se riitä teille?''

''Ei'', puhemies vastasi. ''Tappamaan kykenevä ihminen on aina riski. Joku päivä hän voi valita tappaa. Me muut olemme hyviä ihmisiä. Emme edes kykenisi tappamaan.''

''Voi teitä pieniä ihmisiä'', kuvernööri sanoi. ''Todellista hyvyyttä on se, että valitsee hyvän siitä huolimatta että kykenisi pahaan.''

Naurupommi

''Nyt Nokeran knnykkäliittymä entistä edullisemmin. Tekstiviestit vain 1snt / kappale.''

Lumivarpu luki lentolehtisen ties kuinka monetta kertaa, eikä hän voinut muuta kuin hihittää. Vuosituhannen vaihteen ihmiset olivat olleet niiiin pihalla.

''Nyt Pearin älyluuri 5 vain 399 euroa.''

Lentolehtisiä riitti. Lumivarpu oli saanut nipun niitä kaveriltaan, ja jokainen oli varsinainen naurupommi. Vuosituhannen vaihteessa kännyköitä oltiin pidetty, voitteko kuvitella, hienoina. Lumivarpu mietti, että siihen aikaan ihmiset olivat istuneet päänsäryn ja huimauksen vallassa puhumassa luureihinsa, eikä heillä ollut ollut aavistustakaan, mistä oireet johtuivat. Kuinka ihmiset olivatkaan voineet olla niin tyhmiä.

Lumivarpu ajatteli, että onneksi nykyään oltiin viisampia. Sähkölaitteiden kielto oli eliminoinut sähkösäteilyn ympäristöstä.

Onnekas uhri

Pera makaili telttasängyssä espoolaisessa hätämajoituksessa. Ties kuinka monetta kertaa kaiuttimista kuului: ''Telttasängyt tarjoaa Ydin-Kokkonen.'' Pera kiitti onneaan, että hirmumyrsky oli tuhonnut Helsingin. Enää hänen ei tarvinnut viettää yötä loskaisessa porttikongissa.

Oli vuosi 2072. Ilmastonmuutoksen johdosta Suomessakin oli ollut kaupungin tuhoava hirmumyrsky. Sen uhreille riitti eri tahojen hätäapua, olihan valtaosa uhreista keskiluokkaisia ja lahjoittajien helppo samastua heihin. Pera oli ollut asunnoton ja köyhä Helsingissä. Köyhien auttamiseen ei hyvää tahtoa löytynyt, Pera ei ollut tätä ennen nukkunut sisällä koko talvena, ja ruokansa hän oli kaivanut roskiksesta.

Pera siirtyi hätämajoituksen ateriointiosastoon. Hänen eteensä tuotiin kuuma pakastepizza. ''Aterian tarjoaa Pizzeria Hairy Arm'', kuului kaiuttimista.

Ihmiskaupan uhri

Kwertin planeetan pääkaupungissa oli pieni ihmisten siirtokunta. Kwertiläiset olivat humanoideja, sini-ihoisia, ihmistä pidempiä ja laihempia. Kwertillä kaikessa vedessä oli tiettyä kemikaalia, joka oli välttämätön kwertiläisille. Itse asiassa vesi, jossa tuota kemikaalia ei ollut, oli myrkkyä kwertiläisille, ja tuo kemikaali puolestaan oli myrkkyä ihmisille.

Ihmisten siirtokunnalla oli oma kauppansa, jossa myytiin ihmisten ruokaa, vaatteita, ja mikä tärkeintä, ihmisille sopivaa vettä. Kerran eräs kwertiläinen oli eksynyt pääkaupungin osiin, joissa ihmisten siirtokunta sijaitsi. Hänelle tuli jano, eikä muuta kauppaa ollut lähettyvillä, joten hän meni ihmiskauppaan ja osti pullon vettä. Hän ei tiennyt sen myrkyllisyydestä.

Kwertiläinen joi veden ja kuoli. Hänestä tuli ihmiskaupan uhri.

Kymmenen valovuotta

Unelmoin, että olisin kymmenen valovuoden päässä. Siellä voisin hyväillä häntä.

Hän ottaa telepaattisen yhteyden: ''Kulta, kuinkas on aamu lähtenyt käyntiin?''. Kierrän haaksirikkoutuneena avaruusaluksessa tähteä joten luonnollista vuorokaudenaikojen vaihtelua ei ole. Aamu on silloin kun olen herännyt.

Kokoerostamme huolimatta rakkaus on meille yhteistä, olemme kommunikoineet siitä. Seksiäkin on meidän kummankin lajeillamme. Jos olisin kymmenen valovuoden päässä, voisin antaa hänelle seksuaalista nautintoa alukseni atomikanuunoilla. Mutta kierrän tähteä, hänen tähteään, ja alukseni ylivalonnopeusmoottorit ovat hajonneet.

Olen ihmisnainen ja hän on älyllinen tähtisumu. Tähdet ovat hänen solujaan, hänen mulkkunsa on kymmenen valovuotta pitkä ja minä jumitan hänen mulkkunsa juuressa. Herkät paikat ovat mulkun päässä.

Eettisiä hyödykkeitä

Työpaikkani pihassa puen pyöräilykypärän päähäni ja avaan pyöräni lukon. Asiat täytyy tehdä tässä järjestyksessä, koska lukon tekoäly estää lukon avaamisen, jos avaajalla ei ole pyöräilykypärää päässä. Nämä uudet eettiset hyödykkeet tekevät elämän hankalaksi.

Lähden polkemaan kotiin. Uutissaitilla kerrottiin naisia vaanivasta raiskaajasta asuinalueellani, toivottavasti en törmää häneen.

Saavun kotiin, ja minulla on epämääräinen tunne, etten ole yksin. Menen keittiöön. Näen mustapukuisen hahmon ryntäävän kimppuuni, ja vaistomaisesti poimin keittioveitsen käteeni. Kun olen lyömäisilläni hyökkääjää veitsellä, tunnen kuin tuhat volttia kulkisi käteni läpi. Todellisuudessa jännite vain lamauttaa, mutta se on tarpeeksi, ja hyökkääjä pääsee helposti kimppuuni. Näitä uusia keittiöveitsiä ei ole tarkoitettu itsepuolustukseen.

Kehot

Astun kehonmuokkaimeen ja painan vatsankasvatusnappia. Sen jälkeen lisäilen läskiä sinne sun tänne. Sohvaperunalook on sen jälkeen valmis. Viime viikot olen ollut hoikka, ja halusin vaihtelua.

* * *

Astun bileisiin. Tyttöystäväni on minua vastassa. Hän on tänään pitkä, sininen humanoidi, kuin suoraan Avatar-elokuvasta. Joudun kurottamaan, kun suutelen häntä. Paras kaverini on näemmä lyhentänyt itseään ja näyttää hobitilta. Vanhat elokuvat ovat nyt muodissa.

Olohuoneessa katson muita bilettäjiä. Yksi Willendorfin venus -look. Useita kuusikymppisen näköisiä herrasmiehiä. Oikeasti he ovat parikymppisiä. Yksi blondibimbo isoine tisseineen.

Treenatun näköisiä kehoja ei näy yhtään. Ennen sellaisia arvostettiin, mutta arvostus menetti merkityksensä, kun treenatun näköisen kehon alkoi saada napin painalluksella.

Use the force

Luke Skywalker tunkeutuu mieleeni. Hän yrittää saada minut valtaansa. Panikoin ja taistelen vastaan, mutta Luke on voimakkaampi. ''Use the force'', ajattelen. En tiedä, onko ajatus Luken vai minun.

Poimin valomiekan. Luke ohjaa kättäni. Yritän saada käteni kontrolliini, mutten voi mitään.

''Nyt droideja korjaamaan'', ajattelen. Ajatus on Luken. Yritän ajatella omia ajatuksiani. ''Maijal oli karitsa, karitsa,… droidikorjaamo on talon takana.''

Oksennan. Pistoke irtoaa takaraivostani ja näen myyjäasuisen naisen. Oksetus laantuu ja saan mieleni kontrolliini.

''Sinun täytyy oppia antamaan mennä'', nainen sanoo. ''Näiden uudenlaisten elokuvien katselu vaatii totuttelua. Meillä on myös yksi Darth Vaderin näkökulmasta kerrottu, jos sinun olisi helpompi eläytyä pahikseen.''

Kosmologin teoria

Kosmologi Einwust sytytti piippunsa ja alkoi luonnostella yleistajuista artikkelia multiversumiteorastaan. Vielä 103-vuotiaana Einwust oli terävä professori emeritus, siitäkin huolimatta, että hän ryyppäsi ja poltti.

Einwustin teorian mukaan universumi haarautui jatkuvasti. Aina, kun oli kaksi mahdollista kehityskulkua, universumi haarautui kahdeksi universumiksi, kummallekin kehityskululle oma universuminsa.

Taustalla radio kertoi uutisen kosmologi Niemisen kuolemasta. Nieminen oli ollut Einwustin oppilas. Seuraavaksi uutisissa kerrottiin auto-onnettomuudesta, josta Einwust oli täpärästi pelastunut. Hän tykkäsi hurjastella, ja nettitrollit vaativat hänen ajokorttinsa peruuttamista.

Einwust ei kuitenkaan kirjoittanut artikkeliin teoriansa epätieteellistä osaa. Sen mukaan ihmiset olivat kuolemattomia. Aina kun universumi haarautui, ihmisen minuus jatkoi sellaisessa haarassa, jossa ihminen ei kuollut.

Reservaatti

Hörppään aamukahvia ja avaan uutissaitin netistä. Houstonin intergalaktisen avaruusalusterminaalin matkustajamäärät ovat näemmä ennätyskorkeita tänä vuonna. Muualla maailmassa ikätoverini saavat uutiset aivolinkin välityksellä.

Kun betelgeuzelaiset tulivat maapallolle ja esittelivät aivolinkkiteknologian ihmisille, se antoi mahdollisuuden ottaa yhteyden intergalaktisiin tietokantoihin ja kommunikoida telepaattisesti kenen tahansa kanssa intergalaktisessa imperiumissa. Tietenkin se tuhosi inhimillisen kulttuurin sellaisena kuin se oli ennen ollut. Tai ei ihan. Betelgeuzelaisilla oli outo päähänpinttymä, että kulttuureja ei saa tuhota kokonaan. Niinpä suomalaisia kiellettiin ottamasta aivolinkkiä, ja Suomi jäi alkuperäisen inhimillisen kulttuurin reservaatiksi.

Muualla maailmassa ikätoverini kouluttautuvat avaruusaluksen kuljettajiksi, virtuaalitodellisuustaiteilijoiksi, telepaattisiksi rikoskuulustelijoiksi, intergalaktisiksi diplomaateiksi, subalkeishiukkasfyysikoiksi, valo-olentojen hotellin työntekijöiksi… Minusta tulee vain verovirkailija.

Sinkkunaisen ratkaisu

Katsastin kaupunkimme parisuhdemarkkinat, ja totesin, että kaikki hyvät miehet ovat jo varattuja. Niinpä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun.

Avaan suuren pahvilaatikon. Se saapui tänään postissa. Laatikosta ensimmäisenä osuvat käteeni silmät. Ne ovat ruskeat, kuten tilasinkin. Seuraavaksi käteeni osuvat hauislihakset. Niitä oli tarjolla asteikolla yhdestä (rimpula) kymppiin (bodari). Nämä ovat seiskat, rimpula ei saa olla, mutta liian lihaksikkaistakaan en tykkää. Seuraavaksi luut, ja näyttää, että niistä saa 185-senttisen miehen luurangon. Seuraavaksi käteen osuu aivot. ''Huomaavainen, itsestään huolta pitävä, vastuuntuntoinen, huumorintajuinen'' lukee niihin kiinnitetyssä tarrassa. Otan sitten muut osat nopeampaan tahtiin laatikosta.

Kaikki osat näyttävät olevan juuri sellaisia kuin tilasinkin. Alan kasaamaan Tee-se-itse -miestä.

Kirjastontäti

Särmä mies mustassa puvussaan käveli tiskille, jonka takana istui pienikokoinen, viisikymppinen nainen. Naisella oli nuttura, villatakki ja pullonpohjalasit. Nainen oli Kirjastontäti.

''Kulttuuriattasean tarkastus'', mies sanoi. ''Katsomme, ettei hyllyssänne ole mitään kiellettyä, väkivaltaa, pornografiaa tai yhteiskuntarauhaa järkyttävää.''

''Olkaa hyvä'', Kirjastontäti vastasi.

Mies kulki iltapäivän hyllyjen seassa, syynäsi kaiken tarkkaan.

''Saatte puhtaat paperit'', mies sanoi viimein. ''Hyllyssänne ei ole mitään kiellettyä.''

* * *

Miehen lähdettyä Kirjastontäti meni täyttämään hyllyjä. Sinne menivät yleisön saataville niin Clive Barkerin veriset kauhuromaanit kuin Sylvia Dayn rouvapornokin. Tietenkin unohtamatta anarkismin klassikoita ja Mein Kampfia. Kirjastontäti oli kirjastontäti henkeen ja vereen. Kulttuurin saatavilla pitäminen oli hänen sydämenasiansa.

Saastehirviöt

Sini oli järjestösisartensa kanssa auttamassa öljyonnettomuudesta kärsiviä merilintuja, kun hän näki vihreän ja limaisen, ihmisenmuotoisen hahmon nousevan merestä rannalle.

''Mikä mesta tää on? Kuka mä oon?'' hahmo kyseli.

Sini ihmetteli, että moinen otus osasi puhua, vieläpä Stadin slangia. Ei se kuitenkaan vaaralliselta näyttänyt. Merestä nousi vielä viisi samanlaista otusta. Otukset annettiin ympäristöjärjestön tiedemiesten huomaan.

* * *

''Merien saastuminen on synnyttänyt saastehirviöitä!'' lehtien lööpit kirkuivat. ''Ne ovat kylläkin hyvätapaisia ja puhekykyisiä.''

* * *

Kerran Sini oli merien saastuttamista vastustavassa mielenosoituksessa, kun hän näki vastamielenosoituksen. Sini katsoi tarkemmin, ja saastehirviöt siellä osoittivat mieltään.

''Pelastakaa saastehirviöt!'' hirviöiden plakaatit huusivat. ''Merien saastuttamista ei saa lopettaa! Ei saastehirviöiden sukupuutolle!''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License