Vielä lisää mainstream-raapaleita

Profilointi

Syyttäjä: Mitä teette työksenne?

Todistaja: Olen profiloijana FBI:llä.

Syyttäjä: Oletteko tutustuneet Patricia Smithin murhan aineistoon?

Todistaja: Kyllä.

Syyttäjä: Mitä ammattikokemuksenne sanoo tästä murhasta?

Todistaja: Profilointitekniikat ovat kehittyneet aimo harppauksin viimeisenä kymmenenä vuotena. Hillin, syytetyn, lapsuudenystäviä on haastateltu. Näiden haastattelujen perusteella on selvää, että Hill ei lapsena saanut tarpeeksi huomiota äidiltään. Sitten Smith, Hillin naisystävä, alkoi olla niin kiinni työssään, ettei häneltä jäänyt Hillille huomiota. Kun otetaan vielä huomioon Hillin persoonallisuusprofiloinnin yksityiskohdat, on selvää, että psykologisesti Hillillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin murhata Smith.

* * *

Tuomari: Joseph Hill, olette valinnut astua lain ulkopuolelle ja murhata Patricia Smithin. Tästä tuomitsen teidät elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Yksittäistapauksia

Jone oli dinosaurus. Ei kirjaimellisesti, mutta hän eli menneisyydessä. Hän nimittäin uskoi, että kun ihmiset keskustelevat, parhaat argumentit pääsevät lopulta voitolle.

Jone puolusti sananvapautta. Vaikka hän seurasi verkkokeskusteluja, hän edelleen eli kuplassa, jossa hän kuvitteli erilaisia mielipiteitä omaavien ihmisten pystyvän kunnioittamaan toisiaan.

Jone katsoi Facebookista rasisti-suvakkisotaa, jossa kumpikin puoli heitteli tunteeseen vetoavia argumentteja. Jone uskoi järkiperäiseen argumentaatioon ja selitti tämän keskustelun yksittäistapaukseksi. Yksittäistapauksia oli tosin aika paljon.

Jone luki keskustelua eteenpäin, ja se degeneroitui henkilöön meneväksi loanheitoksi. Emme tarkkaan tiedä, millä verukkeella Jone onnistui selittämään tämänkin yksittäistapaukseksi. Hän kuitenkin piti kiinni uskomuksestaan, että kun asiat riitelevät, eivät ihmiset, edistystä tapahtuu.

Säästöt

''…siinä menivät kuin tuhka tuuleen monen elinikäiset säästöt.''

Mikko katsoi uutisia. Laurenia-Pankki oli juuri ajautunut konkurssiin, eikä EU ollut pelastanut sitä. Talletussuojakin oli lakkautettu vuotta aiemmin.

Seuraavaksi uutisissa haastateltiin eläkeläisnaista, joka oli säästänyt elinikänsä palkastaan ja menettänyt konkurssissa 70000 euroa. Sitten tuli nuoripari, jonka 30000 asuntosäästöt olivat kadonneet.

Mikko ajatteli hämmentyneenä, että hänen odotettiin jakavan säästönsä menettäneiden suru. Uutislähetys oli laadittu niin, että se herätti tällaisen tunnereaktion.

Mikko kuitenkin suhtautui uutiseen tunteettomasti. Nuoripari oli työkykyinen ja eläkeläinen sai työeläkettä. He olivat yhä paremmassa asemassa kuin Mikko. Hän oli sairastanut aikuisikänsä skitsofreniaa ja eli kansaneläkkeellä. Säästömahdollisuutta hänellä ei koskaan ollut ollut.

Omistusoikeus

Ryöstäjä: Lompakko tänne tai ammun!

Niklas: Tässä.

Ryöstäjä: Kaksisataa euroa… nyt nämä ovat minun rahojani.

Niklas: Ei, ne ovat minun rahojani. Omistusoikeus ei siirry ryöstössä.

Ryöstäjä: Turpa kiinni! Rahat ovat minun kädessäni, ja laitan ne taskuuni. Ne siis ovat minun.

Niklas: Ei, omaisuus on sosiaalinen konstruktio.

Ryöstäjä: Häh?

Niklas: Omaisuus on sosiaalinen konstruktio, joten viime kädessä laki määrää, kenelle rahat kuuluvat. Ja tässä tapauksessa laki määrää, että ne ovat minun.

Ryöstäjä: Näkyykö missään poliisia ja tuomaria, häh? Minä teen näillä rahoilla mitä tahdon, joten ne ovat minun.

Ryöstäjä poistui paikalta rahat mukanaan. Myöhemmin hän osti viinaa ja crackia… Niklaksen rahoilla.

Väärin

''Eettisiä faktoja ei ole'', vieraileva luennoitsija paasasi filosofianlaitoksella. ''Mistään teosta ei voida sanoa, onko se oikein vai väärin.''

Filosofianopiskelijat kuuntelivat järkyttyneinä. Luennoitsijan argumentit vakuuttivat.

''Murha on ainakin väärin'', Heidi huusi ujosti yleisöstä.

''Perustele'', luennoitsija tiukkasi.

''Murhan käsitteeseen sisältyy se, että se on väärin'', Heidi sanoi. ''Jos joku tappaminen ei ole väärin, se ei ole murha.''

''No joo'', luennoitsija sanoi. ''Mutta sitten mistään tappamisesta ei voida sanoa, onko se murha. Oliko muita vastaväitteitä?''

''Samalla logiikalla varastaminen on väärin'', Heidi sanoi.

* * *

Heidi kulki Stockan ohi ja näki mielenosoittajia, joiden kyltit huusivat ''Turkis on murha!''

''Te taidatte vastustaa turkistarhausta'', Heidi sanoi eräälle mielenosoittajalle.

Analyyttinen tosiasia

Heli: Tuohan on ihan lapsellinen kanta. Minä pelaan pelejä pitääkseni hauskaa, en voittaakseni.

Panu: Se, että pelissä on tarkoitus voittaa, on lähinnä analyyttinen tosiasia.

Heli: Perustele.

Panu: Perustelen esimerkillä: Shakissa on tarkoitus matittaa vastustajan kuningas.

Heli: Eihän tuo perustele mitään.

Panu: Jos pelissä olisi shakin siirrot, mutta pelin tarkoitus olisi kuninkaan matittamisen sijaan syödä vastustajan kuningatar, peli ei olisi shakki vaan shakin muunnelma. Shakin määritelmään siis sisältyy se, että siinä on tarkoitus matittaa vastustajan kuningas.

Heli: Öö…

Panu: Toinen esimerkki: Gon määritelmään sisältyy, että siinä on tarkoitus saada enemmän pisteitä kuin vastustaja. Ja yleistys pelien voittoehdoista: Pelissä on tarkoitus voittaa.

Riski

''Siinä tulikin tärkeimmät'', Jarkko sanoi. ''Mun puolesta voidaan sopia, että seurustelemme.''

''Vielä yksi asia'', Mirja sanoi. ''Mä tykkään tanssia, niin voidaanko sopia, että käydään tanssimassa silloin tällöin?''

''Mut mä en tykkää tanssimisesta'', Jarkko sanoi.

''Mulle tanssiminen on rakas harrastus'', Mirja sanoi. ''En tahtoisi luopua siitä.''

Jarkon aivot työskentelivät kuumeisesti. Olisi kohtuutonta vaatia toista luopumaan harrastuksesta seurustelun vuoksi. Mirjalle voisi antaa luvan tanssia vieraiden miesten kanssa, mutta liittyisikö siihen riski, että Mirja jättäisi hänet toisen vuoksi? Toisaalta seurustelussa ei ollut mitään pointtia jos ei luottanut toiseen sataprosenttisesti.

''Voit käydä tanssimassa ilman mua'', Jarkko sanoi, ''jos vaihtelet tanssipartnereja etkä pidä vakituista partneria.''

Vastarannankiiski

''Harri kuvittelee olevansa parempi kuin muut'', Laura sanoi. ''Se pitää itseään nerona ja luulee että me muut ollaan tyhmiä.''

Harri kuuli nämä sanat vahingossa ja painoi ne sydämeensä.

* * *

''Natsit oli ihan hirveitä'', Laura sanoi. ''Näin elokuvan, jossa natsipomolla oli ihan hirveä katse. Vaikka olisin elänyt Natsi-Saksassa, en olisi ikipäivänä kannattanut natseja.''

''Suurin osa ihmisistä kulkee lauman mukana'', Harri sanoi. ''Nykyään on helppo vastustaa natseja, kun laumakin vastustaa niitä. Natsi-Saksassa lauma kannatti natsismia, joten siihen lähdettiin mukaan.''

''Sä olet just semmonen, että olisit voinut olla natsi'', Laura sanoi.

''Ei, mä pidän kaikkia muita tyhminä'', Harri sanoi. ''Olisin pitänyt myös natseja tyhminä.''

Sarjamurhaaja

Huxtablejen perhe istui olohuoneessa. Rudy oli kertonut juuri hauskan jutun ja isä Huxtable imitoi sitä. Silloin sisään ryntäsi huppupäinen mies. Isä meni vastaan, ja mies puukotti isä Huxtablen. Sitten mies puukotti muun perheen.

* * *

Bundyjen perhe istui olohuoneessa. Al Bundy naureskeli sille, että hänen poikansa Bud ei saa koskaan pesää. Silloin sisään ryntäsi huppupäinen mies ja puukotti äiti Peggyn. Sitten mies puukotti lopun perheen.

* * *

Ridge Forrester ja Taylor Hayes draamailivat huoneen keskellä. Useiden katseenvaihtojen jälkeen he suutelivat intohimoisesti. Silloin sisään ryntäsi huppupäinen mies ja puukotti Ridgen ja Taylorin. Sitten mies ryntäsi viereiseen huoneeseen, jossa hän puukotti Eric Forresterin ja Brooke Loganin.

Uskollinen

''Mä tiedän!'' Heli raivosi. ''Sä oot pettänyt mua Lauran kanssa.''

''Enkä ole'', Henrik vastasi. ''Minä ja Laura ollaan platonisia ystäviä.''

''Kyllä minä miehet tunnen'', Heli jatkoi. ''Heti mennään petiin kun saadaan mahdollisuus.''

''En varmasti ole pettänyt'', Henrik vakuutti.

''Kehtaatkin valehdella mulle vasten kasvoja. Mä pistän meidän seurustelun poikki nyt. Valehtelua en siedä.''

''Jos et luota muhun, niin ehkä onkin parempi…'' Henrik sanoi.

* * *

(Seuraavana päivänä.)

Heli: ''Mietin asioita ja uskon, ettet ole harrastanut seksiä Lauran kanssa. Me voidaankin seurustella.''

''Eilenillalla harrastin seksiä Lauran kanssa'', Henrik sanoi. ''Sä olit pistänyt suhteemme poikki, joten me ei seurusteltu ja olin vapaa tekemään mitä tahdoin.''

Punkkari

15-vuotias Jarmo istui elokuvateatterissa. Oli alkamassa ongelmanuorista kertova indie-elokuva. Elokuvateatteri oli täynnä, vain Jarmon vieressä oli yksi vapaa paikka.

Jarmo näki, kuinka teatteriin astui punkkari. Punkkarilla oli punainen irokeesi, musta niiteillä koristeltu nahkatakki ja mustat farkut, joissa oli suuria valkoisia läiskiä. Punkkari tuli Jarmon viereen ja kysyi: ''Onko tässä vapaata?''

Jarmo hätkähti. Punkkarin ääni kuulosti niin normaalilta ihmisääneltä. Jarmo ei ollut kuunnellut punkkia, mutta hän olisi hätkähänyt vähemmän, jos punkkarin ääni olisi kuulostanut Johnny Rottenin lauluääneltä.

Toisissa olosuhteissa Jarmo olisi toivonut punkkarin pysyvän kaukana, mutta nyt hän ajatteli, että ongelmanuoria koskevaa elokuvaa katsoessa on oltava suvaitseva. ''Joo, on'', Jarmo vastasi.

Valinta

Kaisa oli tavannut turvapaikanhakijan.

Abdullah: Olen valinnut uuden uskonnon itselleni. Olen nyt luterilainen kristitty.

Kaisa: Kuinka vakuutuit siitä, että pelastus tapahtuu yksin uskosta, yksin armosta?

Abdullah: Kun olin valinnut luterilaisuuden, menin rippikouluun ja opin, että tuo kuuluu luterilaisuuteen. Siinäpä se.

Kaisa: Esittikö opettaja rippikoulussa niin hyvät argumentit sille, että pelastukseen tarvitaan vain usko, että ne vakuuttivat sinut?

Abdullah: Tahdon olla luterilainen jotta integroituisin suomalaiseen yhteiskuntaan, ja pappi selitti vakuuttavasti, että luterilaiset uskovat noin.

Kaisa oli hämmentynyt. Hän itse uskoi johonkin, kun evidenssi ja argumentit vakuuttivat hänet siitä. Hän ei voinut valita uskoa eikä pystynyt samaistumaan ihmiseen, jolle uskominen oli valinta.

Epäreilu

Kaisa: Mistä tiedät, että jumala on olemassa?

Fundis: Kristus antaa Häneen uskoville varmuuden uskon oikeutuksesta.

Kaisa: Mistä tiedät, että tuo varmuuden tunne on luotettava?

Fundis: Uskovat tietävät sen sydämessään. Varmuus tulee Jumalalta, ja onhan Jumalan antama varmuus parempi kuin ihmisen tieto.

Kaisa: Tuo on kehällinen argumentti.

Fundis: Ateistien argumentaatiokriteerit ovat ihmisen kriteereitä. Uskovilla on Jumalan antama yliluonnollinen kyky tuntea Jumala.

Kaisa turhautui. Kaisa oli tottunut siihen, että keskustelukumppania kohdeltiin tasaveroisena, niin että omaan paremmuuteen ei vedottu, vaan annettiin argumenttien puhua puolestaan. Fundis väitti omaa tietoaan paremmaksi kuin Kaisan tietoa eikä antanut väitteelle perustelua, jonka pätevyys olisi Kaisan ollut mahdollista punnita.

Sosiaalistuminen

Opettaja saapui luokkaan, jossa oppilaat riehuivat, vain Kalle istui hiljaa paikallaan. ''Kaikki paikoilleen!'' opettaja huusi. Oppilaat säikähtivät opettajan sävyä ja tottelivat.

''Miksi riehuit?'' opettaja kysyi Jonelta.

''No kun muutkin riehu'', Jone vastasi.

''No kun muutkin riehu!'' opettaja toisti. ''Joukossa tyhmyys tiivistyy. Hölmöt lähtee mukaan muiden hullutuksiin. Mitä järkeä riehumisessa on? Kalle on vahva, kun hän toimi oikein eikä lähtenyt muiden mukana hölmöilemään.''

* * *

Siirrymme ajassa 20 vuotta eteenpäin.

Kalle on ideologisesti työtön. Hän syljeskelee kotona kattoon, ja hänen ajatuksensa rullaavat seuraavasti: ''Enemmistö tahkoaa töissä rahaa kansainväliselle kapitalismille. Eihän siinä ole mitään järkeä. Minä olen vahva ihminen enkä lähde mukaan enemmistön hullutuksiin.''

Suhteessa päämäärään

''Yhdynnän jälkeen useimmat miehet haluavat vain nautiskella hyvänolontuntesta'', Tanja luki. ''Tee tästä aviomiehellesi mahdotonta huomauttelemalla hänelle yhdynnän jälkeen töistä, joita hänen pitäisi tehdä.''

Tanja luki netistä amerikkalaisen pastorin 1900-luvun alussa tuoreille aviovaimoille kirjoittamaa seksiopasta, jossa vaimoja neuvottiin minimoimaan seksin määrä tekemällä siitä vastenmielistä aviomiehelle.

''Eihän tuo ymmärrä naisen seksuaalisuudesta yhtään mitään'', Tanja hihitti. ''Kuvittelee voivansa jaella seksineuvoja teologian koulutuksella.''

''Minusta pastorin neuvot olivat oikein asiantuntevia'', Jari sanoi. ''Keino on hyvä tai huono suhteessa päämäärään, jota tavoitellaan.''

''Miten sinä voit pitää tuota potaskaa asiantuntevana!'' Tanja tulistui.

''Jos tavoitteena on seksin määrän minimoiminen'', Jari selitti, ''niin pastori tarjoaa siihen hyvin toimivat keinot.''

Kansallissosialisti

Reiska: Mikäs mies sinä olet?

Kansallissosialisti: Minä olen kansallissosialisti.

Reiska: Ai kannatat juutalaisten tuhoamista ja silleen?

Kansallissosialisti: Se, että joku kansallissosialisti on joskus tuhonnut juutalaisia ei tarkoita sitä, että kansallissosialismissa olisi kyse juutalaisten tuhoamisesta. Ovathan kristitytkin joskus polttaneet noitia, mutta jos joku esittäytyy kristityksi, et sinä ensimmäisenä epäile hänen kannattavan noitien polttamista.

Reiska: Mistä kansallissosialismissa sitten on kyse?

Kansallissosialisti: Kansallissosialismi on talousjärjestelmä, joka eroaa sekä kommunismista että kapitalismista. Toisin kuin kommunismissa, kansallissosialismissa yksityisomaisuus on sallittu, mutta toisin kuin kapitalismissa, valtio valvoo yksityisomaisuuden hyödyntämistä niin, että sitä hyödynnetään kansallisten etujen mukaisesti.

Reiska: Toimiiko kansallissosialismi sitten?

Kansallissosialisti: Sitä toteutettiin menestyksekkäästi 1930-luvun Saksassa.

Vakooja

Suomen armeijan pääesikunnassa majuri Hela tuli risupartaisen, epäsiistin miehen kanssa eversti Hakkaraisen puheille.

''Katso, mitä löysin käytäviltä hiippailemasta'', Hela sanoi.

''Alas Sipilän ja Niinistön juntta!'' risupartainen mies julisti. ''Eläköön äiti-Venäjä ja venäjän laaja sananvapaus! Eläköön Neuvostotasavaltojen kommunismi!''

''Ai tuo taas'', Hakkarainen sanoi. ''Tuo on ihan harmiton tapaus. Skitsofreenikko, joka kuvittelee olevansa venäläinen vakooja.''

''Pitäisikö kutsua suojelupoliisi?'' Hela kysyi.

''Ei tässä mitään vastavakoilua tarvita'', Hakkarainen sanoi. ''Heitä se vain ulos.''

* * *

Venäjän armeijan tiedusteluyksikössä eversti Markov avasi Mauno Koposelta saamansa sähköpostin. Se sisälsi arkaluontoisia tietoja Helsingin ilmatorjuntarykmentistä. Koponen oli tehokkain venäläisten vakooja Suomessa. Hänen peiteroolinsa oli skitsofreenikko, joka kuvitteli olevansa venäläisten vakooja.

Erikoisuudentavoittelija

''On kahdenlaisia ihmisiä'', Make julisti, ''tavallisia ja erikoisia. Tavalliset ihmiset käyttävät tavallisia tuotteita ja tekevät tavallisia asioita. Erikoisille ihmisille taas tavallinen ei kelpaa, vaan pitää olla erikoista. Niin kuin tuo Konstakin. Hän on varsinainen erikoisuudentavoittelija. Juo erikoiskahveja ja pukeutuu erikoisesti.''

* * *

Konsta laittoi espressokahvia mutteripannuun. Se oli hänen suosikkikahviaan. Konsta käytti ja teki suosikkiasioitaan välittämättä siitä, olivatko ne tavallisia vai erikoisina pidettyjä. Tavallisia asioita oli kuitenkin yleensä vain yhtä tai kahta sorttia, erikoisina pidettyjä taas vaikka kuinka montaa. Tavallisuus oli siis ikään kuin pieni piste kaikkien vaihtoehtojen meressä. Jos ei välittänyt, oliko tavallista vai erikoista, valinta osui suurella todennäköisyydellä erikoisena pidettyyn.

Syllogismi

Kalle: Somaleilla ja simpansseilla on 95% yhteistä DNA:ta.

Ville: Tuohan on rasistinen väite.

Kalle: Se on ihan tieteellinen tosiasia.

Ville: Ei somaleilla ole enempää yhteistä DNA:ta simpanssien kanssa kuin muillakaan ihmisillä.

Kalle: En minä niin väittänytkään. Väitin vain, että somaleilla ja simpansseilla on 95% yhteistä DNA:ta. Katso vaikka Wikipediasta.

Katsoo…

Ville: Tässähän lukee, että ihmisillä ja simpansseilla on 95% yhteistä DNA:ta.

Kalle: Niin. Se todistaa alkuperäisen väitteeni totuudenmukaiseksi.

Ville: On silti rasismia väittää, että somaleilla ja simpansseilla on 95% yhteistä DNA:ta.

Kalle: Saan siis sanoa syllogismin premissit 'Ihmisillä ja simpansseilla on 95% yhteistä DNA:ta' ja 'somalit ovat ihmisiä', mutten johtopäätöstä.

Vallitsevaa ajattelua

''Nykyään tehokkuusajattelu on vallitseva ajattelutapa'', Jartsa sanoi, ''mutta minä olen ihminen, yksilö, en koneen osa.''

''Niin'', Leena sanoi. ''Ihminen mielletään vain kuluttajana ja työntekijänä. Minusta kuitenkin henkiset arvotkin ovat tärkeitä.''

''Niin'', Jartsa sanoi. ''Nykyään kaikki mitataan rahassa, vaikka tärkeimpiä asioita ei voi mitata niin.''

''Entäs mainokset?'' Leena kysyi. ''Joka tuutista toitotetaan, että osta sitä ja osta tätä. Kuin ostaminen olisi elämän sisältö.''

Jartsa ja Leena olivat tyypillisiä aikakautensa edustajia. ''Toisin kuin vallitseva ajattelutapa väittää, henkiset arvot ovat tärkeitä'' oli itse asiassa vallitseva ajattelutapa.

* * *

Seuraavana päivänä Jartsa ilmensi yksilöllisyyttään ostamalla kännykkäänsä koristeelliset kuoret. Leena puolestaan ilmensi henkisiä arvoja ostamalla orgaanisia kikherneitä.

Aito

''Mikään ei enää nykyään ole aitoa'', Jusa julisti. ''Kaikki on keinotekoista. Kaikki ostaa keinotekoisia tuotteita ja kokee keinotekoisia elämyksiä.''

Jusa näki kaupan, joka oli nimeltään ''Aitojen tuotteiden kauppa'' ja astui sisään.

''Aito Guccin käsilaukku'', myyjä esitteli.

''Mitä aitoa tuossa muka on?'' Jusa kysyi.

''No se, ettei se ole piraatti'', myyjä vastasi.

''Virallinen taho on ommellut siihen Gucci-merkin'', Jusa sanoi. ''Ja se on muka aitoa.''

''Mikä sitten on mielestäsi aitoa?'' myyjä kysyi.

''No vaikka kärsimys'', Jusa vastasi.

''Teille meillä onkin erikoistuote'', myyjä sanoi. ''Aidot hikipajassa valmistetut lenkkarit. Pikkutyttö tekee näiden lenkkareiden parissa kaksikymmentuntisia työpäiviä.''

Niin Jusa osti aidot hikipajassa valmistetut lenkkarit.

Kirjat

Repa näki kahvilassa pullonpohjalaseihin sonnustautuneen nuoren naisen, joka luki kirjaa.

''Mua ei kirjat kiinnosta'', Repa sanoi naiselle. ''Mieluummin vedän parit tötsyt ja katson Chuck Norrisin leffaa.''

''Leffat on niin sovinnaisia'', nainen vastasi. ''Leffoista ei löydy hyväksyvää asennetta huumeiden käyttöä kohtaan. Mulla on hyllyssä kirja Doors of Perception, joka samaistaa hallusinogeenien käytön ja uskonnollisen kokemuksen.''

''Ei, lukeminen ei maistu. Perjantai-iltaisin huudan anarkiaa kadulla.''

''Mulla on hyllyssä anarkismin klassikoita. Esimerkiksi Emma Goldmanin mielestä luokattoman yhteiskunnan edistäminen on kultivoituneiden valioyksilöiden tehtävä.''

''On Chuck Norris kova jätkä.''

''Stewart Homen romaaneista löytyy kovempia. Leffoissa järjestäytynyt yhteiskunta lopulta voittaa, mutta Defiant Posessa päähenkilö laittaa Lontoon palamaan.''

Eutanasia

Heikki ja Riitta katsoivat elokuvaa. Se kertoi sarjamurhaajasta, joka kävi murhaamassa parantumattomasti sairaita ihmisiä.

''Niin paljon kärsimystä'', sarjamurhaaja sanoi kuvaruudulla. ''Itse asiassa teen kuoleville palveluksen, kun vapautan heidät kivuistaan.''

''Siinäpä sulle eutanasiaa'', Riitta sanoi. Hän oli tulisieluinen eutanasian vastustaja. ''Tuollaista menoa sinä kannatat.''

''Itse asiassa tuo sarjamurhaaja tekee täsmälleen samaa asiaa kuin valtio kieltäessään eutanasian'', Heikki sanoi. Tyypillisen eutanasian vastustajan mielestä Heikki kannatti eutanasiaa, vaikka ilmaus oli epätäsmällinen.

''Nehän tekevät täysin vastakkaisia asioita'', Riitta tulistui.

''Ei'', Heikki sanoi. ''Kumpikin tekee toisen ihmisen puolesta päätöksen koskien tämän elämää ja kuolemaa. Minun mielestäni päätös kuuluu ihmiselle itselleen.'' Heikki kannatti valinnanvapautta eutanasian suhteen.

Ihmeaine

Jore: Tulevaisuudessa ihmiset tulevat käyttämään älyllistä suorituskykyä parantavia lääkkeitä.

Heksa: En usko. Luonto on optimoinut ihmisaivot. Jos niiden toimintaa aletaan sorkkimaan, kokonaissuorituskyky laskee.

Jore: Evoluutio on optimoinut ihmisaivot toimimaan metsästäjä-keräilijän elintavoissa. Ihminen eli siten kehityshistoriansa ajan.

Heksa: Entä sitten?

Jore: Historiassa ihminen liikkui paljon ulkona. Jollain lääkkeellä voitaisiin kompensoida sisällä istumisen vaikutus aivoihin.

Heksa: Niin. Ulkona liikkuminen on luonnollinen elämäntapa.

Jore: Lisäksi ne kognitiiviset tehtävät, joihin nykyihminen törmää ovat erilaisia kuin kehityshistoriassa. Luonto ei ole optimoinut ihmisaivoja niihin. Olisi ihan mahdollista, että joku lääke parantaisi ihmisen suorituskykyä niissä.

Manu (puuttuu puheeseen): Tuollainen aine on jo olemassa. Se tunnetaan nimellä kahvi.

Tulevaisuuden ruoka

Jore: Tulevaisuudessa lihantuotantoon ei riitä maata, niin ihmiset siirtyvät kasvisruokavalioon.

Heksa: En usko. Ihmiset kuitenkin haluavat syödä lihaa.

Jore: Ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun vaikutukset ovt niin valtavat.

Heksa: Mites ihmisten lihantarve sit tyydytetään?

Jore: Varmaan markkinoimalla kasvisruokaa liharuokana, vaikka ruoka on juuri ja juuri nähnyt lihaa.

Heksa: Monet kasvitkin on vaikeita kasvattaa.

Jore: Niin. Tulevaisuudessa syödään staple foodeja, joita tuotetaan halvalla suuria määriä. Siis maissia, riisiä ja vehnää.

Heksa: Ei kukaan jaksa tuollaista ruokavaliota. Siihenhän kyllästyy.

Jore: Ruoka-aineita voidaan prosessoida eri tavoin houkuttelevammiksi, teollisuus sen tekee.

Manu (puuttuu puheeseen): Tuollainen ruoka on jo olemassa. Pikanuudelit - tulevaisuuden ruoka täällä jo tänään!

Kokoomuksen kannattaja

Oli eduskuntavaalipäivä. Kokoomuksen kannattaja Kemppainen käveli kadulla ja näki romanikerjäläisen. Kemppainen riisti kolikkomukin kerjäläisen kädestä ja pudotti siinä olleet kolikot viemäriin. Seuraavaksi hän tutki kerjäläisen taskut ja kippasi löytämänsä rahat likaviemäriin. Nöyränä kerjäläinen jäi suremaan päivän ansioiden menetystä.

Kemppainen meni Subwayhyn ja näki duunariperheen syövän täytettyjä patonkeja. Niinpä Kemppainen vei leivän duunarin lasten suista.

Sitten Kemppainen meni kotiin ja katsoi uuniin. Hänen aamulla sinne laittamansa vauva oli paahtunut oikein mureaksi ja meheväksi. Niinpä Kemppainen söi vauvan jalan ja heitti loput vauvasta jätemyllyyn.

Seuraavaksi Kemppainen teki niin katalan teon, että se jätti muut päivän aikana tehdyt ilkeydet varjoonsa: Hän äänesti Kokoomusta.

Utilitaristinen hedonistisadisti

Jakke oli utilitaristinen hedonistisadisti. Hän oli kaapannut ihmisen ja kiduttanut tätä kellarissaan. Hän oli käyttänyt venytyspenkkiä ja peukaloruuveja, ja parhaillaan hän antoi uhrilleen sähköiskuja.

Jaken kaveri tuli kylään ja näki Jaken touhut. ''Eikö tuo ole epäeettistä?'' kaveri kysyi.

''Olen utilitaristinen hedonistisadisti'', Jakke vastasi. ''Hedonistina pidän nautintoa ja mielihyvää hyvänä, ja kärsimystä ja mielipahaa puolestaan pahana. Toisekseen olen sadisti eli saan mielihyvää muiden kärsimyksistä. Olen niin sadistinen, että kärsimyksestä saamani mielihyvä on suurempi kuin aiheuttamani kärsimys. Kolmannekseen olen utilitaristi, eli mielestäni ihmiskunnan kokonaishyvä on maksimoitava riippumatta siitä, kenelle hyvä tulee. Koska mielihyväni on suurempi kuin uhrin kärsimys, kidutus on täysin eettistä.''

Hirttomysteeri

Yksityisetsivä Achille Pursot oli kiinnostunut Lordi Galvanin kuolemasta. Galvan oli löytynyt aamulla hirtettynä kotoaan. Galvanin käsissä ja jaloissa oli ollut köyden aiheuttamia ruhjeita, ja hänen selässään oli ollut ruoskintajälkiä.

Pollisi uskoi, että joku oli pitänyt Galvania vankinaan, kiduttanut tätä ja lopulta hirttänyt tämän lavastaen kuoleman itsemurhaksi. Galvanin työtovereiden mukaan tämä oli ollut edellisen päivän hyvällä tuulella, joten itsemurha ei ollut uskottava.

Pursot oli ohimennen nähnyt edellisiltana Galvanin poistuvan Tipperary Streetiltä järkyttyneenä. Pursot meni katsomaan, mitä Tipperary Streetillä oli ja sai vahvistuksen teorialleen. Siellä oli Domina Bellatrixin studio. Galvan oli sessiosta poistuessaan jäänyt seksitavoistaan kiinni jollekin tuttavalleen ja häpeissään riistänyt henkensä.

Halpaa huvia

Perjantai-iltana Ville katsoi uuden Wars Trek -sarjan scifielokuvan. Sarjan alkupäähän verrattun uusi leffa oli ihan paska. Ville oli maksanut leffalipusta 14,95 ja poppareista 5,95, ja hänestä yli kaksikymppiä oli mennyt hukkaan.

* * *

Lauantai-iltana Ville pelasi Canasta-korttipeliä kavereiden kanssa. Oli onnistunutta yhteispeliä joukkuetoverin kanssa, katkeria avopakan menettämisiä ja muutenkin ylä- ja alamäkiä. Ennen viimeistä jakoa Villen joukkueella oli 2565 pistettä ja vastustajilla 4990. Peli menisi poikki viidestätuhannesta, joten Villellä ei ollut voiton mahdollisuuksia. Hän päätti kuitenkin kaikin keinoin kaventaa piste-erotusta.

Pelin loputtua tappio oli kaventunut 1435 pisteeseen. Ville ja joukkuetoveri maksoivat kumpikin 14,35 euroa vastustajille. Peli-ilo oli hyvinkin ollut 14,35 euron arvoinen.

Kosto

Kaisa: Sä olet nyt täysin pihalla.

Kalle: Mitä sinä sanoit minusta! Sinä sanot muille aina ikäviä asioita heistä. Sanoisit joskus jotain kohteliasta.

Kaisa: En lausu tyhjiä kohteliaisuuksia. Ylipäätänsä yritän välttää sosiaalisten pelien pelaamista. Kun puhun, motiivini on totuuteen pyrkiminen.

Kalle: Hyväksyt varmaan sen, että muut kohtelevat sinua kuten sinä kohtelet muita.

Kaisa: Kyllä…

Kalle: Hyvä on. Olet täysi paskapää.

Kaisa: ???

Kalle: Siinäs näit. Nyt minä kohtelin sinua kuten sinä kohtelit minua.

Kaisa: Ei se ollut ollenkaan sama asia. Sinun motiivisi oli takaisin antaminen, kosto, toisin sanoen sosiaalisen pelin pelaaminen. Se sama jonka muilta hyväksyn on sosiaalisista peleistä vapaa totuuteen pyrkiminen.

Lurjus

Marko astui ulos kaupasta ja kokeili povitaskuaan. Siellä olivat hänen varastamansa sisäfilepihvit ja Kallen mätitahna.

Koko elämänsä Marko oli pyrkinyt kaikissa asioissa täydellisyyteen. Töissä toimistossa hän oli pyrkinyt olemaan täydellinen työntekijä, mutta silti hän oli panetellut työtovereitaan selän takana oman ylenemisen toivossa, ja olipa hän varastanut toimistotarvikkeitakin yksityiseen käyttöönsä. Hän oli pyrkinyt olemaan täydellinen perheenisä, mutta silti hän oli yöllä salaa popsinut lasten karkit. Minigolfkerhossa hän oli pyrkinyt olemaan täydellinen minigolfinpelaaja, mutta silti hän oli päätynyt huijaamaan pelissä. Hänen lurjusluontonsa oli aina lopulta saanut jalansijaa.

Markoa alkoi kusettaa, ja hän meni kuselle läheiseen porttikongiin. Hän oli päättänyt olla täydellinen lurjus.

Elämää varten

13-vuotias Marianne oli koulukiusattu ylipainon takia. Parhaillaan hän lintsasikin koulusta, ettei hänen tarvitsisi kuunnella oppilastovereiden pilkkaa ja nimittelyä. Hän kulki puiston läpi, ja näki penkillä haisevan spurgun juovan tenua.

Kiusaaminen oli lyönyt Mariannen itsetunnon nollaan, ja hän ajatteli, että siinä oli ihminen, joka oli yhtä huono kuin hän itsekin. Ehkä spurgu voisi olla hänen ystävänsä. Marianne istuutui spurgun viereen ja kertoi kiusaamisesta.

''Kytät kiusaavat minuakin'', spurgu sanoi.

''Kiusaavatko aikuisetkin?''

''Kyllä, ja jos eivät kiusaa, niin ainakin syrjivät. Kohteiksi joutuvat alkoholistit, narkomaanit, rasistit ja pedofiilit'', spurgu sanoi.

''Nyt tajuan luokkatovereideni hommat'', Marianne sanoi masentuneella äänellä. ''He ovat koulussa oppimassa elämää varten.''

Ikäero

''Kuule, Lotalla on parikymppinen poikaystävä.''

Petterin läpi löi häpeän ja alemmuudentunteen puuska. Petteri oli viisitoistavuotias peruskoululainen, ja hän oli perjantai-iltana Kuopion torilla, nuorison kokoontumispaikassa, nähnyt ikäisensä tytön ja ihastunut tähän. Tiedustelut luokkatovereiden keskuudessa olivat paljastaneet karun totuuden.

Petteri ajatteli, että Lotta tuskin välittäisi hänestä, keskenkasvuisesta jolpista, jos Lotta kerran oli niin kypsä että seurusteli parikymppisten kanssa. Petteri oli ihastunut, mutta ihastuksen kohde paini niin eri sarjassa kuin hän. Petteri ei saanut edes kaljaa kaupasta.

* * *

''Etkö sinä ymmärrä, että Marko käyttää sinua hyväksi'', nuorisotyöntekijä sanoi Lotalle. ''Hän on kaksikymmentäyksi vuotta vanha. Hän haluaa sinulta vain seksiä, ei siinä ole kyse rakkaudesta.''

Raiskausmysteeri

Yksityisetsivä Achille Pursot lomaili hollantilaisessa pikkukaupungissa, kun kaupungista löytyi van Nijengaardin leski murhattuna. Uhrin vaginasta löytyi siemennestettä. Koska leski oli tunnettu siveyden sipulina, poliisi päätteli, että murhaaja oli raiskannut hänet ennen surmatyötä.

Kaikilta alueella oleskelevilta miehiltä, niin paikallisilta kuin lomavierailtakin, otettiin dna-näyte, mutta osumaa siemennesteeseen ei löytynyt. Poliisi päätteli, että raiskausmurhaaja oli ollut läpikulkumatkalla.

''Jos raiskaaja ei ollut mies, hänen täytyy olla nainen'', Pursot ajatteli.

Pursot teki tiedustelujaan, ja sai tiedon useammastakin kaupungissa asuvasta transnaisesta. Pursot hakkeroi paikallisen sairaalan tietokoneeseen, ja paljastui, että yhdelle transnaisista ei ollut tehty minkäänlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä.

Pursot jätti poliiisille anonyymin vihjeen, ja osuma siemennesteeseen löytyi.

Runoilijan kuolema

Kake oli alkoholisti ja runoilija. Hän tarjosi runojaan kustantajille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut julkaisemaan niitä. Kerran Kake sai pienen perinnön ja otti runoistaan kahdensadan kappaleen painoksen omakustanteena. Omakustannekirja ei kuitenkaan kelvannut kenellekään. Kirjastot eivät huolineet sitä, eikä hän saanut yhtään kappaletta kaupaksi. Painos jäi pahvilaatikossa Kaken vaatehuoneen perukoille.

Sitten Kaken maksa petti, ja hän kuoli. Hautajaiset olivat näyttävät. Koko suku kokoontui niihin, virsiä veisattiin, ja pappi piti koskettavan puheen, vaikkei hän tiennytkään mitään Kakesta.

Kun Kaken kämppää tyhjennettiin, runokirjapainos heivattiin seremoniattomasti kaatopaikalle, siitäkiin huolimatta. että runokirjassa oli enemmän Kakea kuin siinä tyhjässä sielun kuoressa, joka oltiin kuopattu suurin juhlallisuuksin.

Kirjallisuusagentti

Kirjallisuusagentti Jack Norton avasi postinsa. Tuntematon Patty Franklin oli lähettänyt hänelle romaanikäsikirjoituksen. Franklin toivoi Jackin tutustuvan käsikirjoitukseen ja etsivän sille sopivan kustantajan.

Käsikirjoitus paljastui rakkausromaaniksi, mutta hahmot olivat yksiulotteisia ja epäuskottavia, juoni oli sekava ja kliseinen - Jack ihmetteli, miten se pystyi olemaan kumpaakin yhtaikaa - ja kielikuvat olivat kamalia. Kun päähenkilö oli pettynyt rakkaudessa, kirjoittaja sanoi hänen mielensä olevan kuin suklaavanukasta, joka valui alas jaloille ja sottasi varpaat.

Jack sopi Franklinin kanssa tapaamisen kahvilaan. Jack odotti pöydässä, kun Franklin saapui ja istuutui. Silloin Jack veti esiin revolverinsa ja ampui Franklinin. Kenenkään ei tarvitsisi enää kärsiä tämän kirjallisuudesta. Jackilla oli lupa tappaa.

Mikä vaan sopii maailmankuvaan…

Kristitty: Ilmastonmuutos on Jumalan rangaistus ihmiskunnalle siitä, että ihmiset ovat hylänneet Jumalan ja elävät synnissä.

Ituhippi: Ei, ilmastonmuutos johtuu ihmisen ilmakehään laskemasta hiilidioksidista. Teollisuuden päästöjä on leikattava rajusti.

Kristitty: Ei, huorinteko ja homouden hyväksyminen on lopetettava. Ehkä sitten Jumala antaa ihmiskunnalle anteeksi ja lopettaa ilmastonmuutoksen.

Ituhippi: Tuo on tuhansia vuosia vanhaa taikauskoa, jonka tiede on osoittanut perättömäksi. Tiede on osoittanut, että ilmastonmuutos johtuu pahasta teollisuudesta, hiilidioksidipäästöistä.

Kristitty: Ei, ilmastonmuutos loppuu sillä, kun palaamme Herran nuhteeseen.

Tiedemies: Ilmastonmuutos johtuu ihmisen ilmakehään laskemasta hiilidioksidista. Muuten olen sitä mieltä, että geeniteknologia on täysin turvallista.

Ituhippi: Tiedemiehet on geeniteknologiateollisuuden talutusnuorassa, eikä heihin voi luottaa.

Välillistä tukemista

''Aina sinä olet vouhottamassa'', äiti sanoi. ''Niinkuin silloin, kun käytit puoli vuotta Tahdon-kampanjointiin.''

''Sellaiset asiat ovat minulle tärkeitä'', Jenna vastasi.

''Eikö sinun ja Tomin häissä voisi tarjoilla edes nakkeja, kun monet tykkää lihasta?''

''Jos nakit on niin tärkeitä, niin tarjoillaan soijanakkeja'', Jenna sanoi. ''Häämme ovat täysin vegaaniset. En tahdo edes välillisesti olla tukemassa eläinten kiduttamista ja tappamista.''

* * *

Samalla viikolla Jennan ja Tomin häiden kanssa oli toisetkin häät. Jennan ja muiden kampanjointi oli tuottanut tulosta, ja homotkin pääsivät naimisiin. Niinpä partasuut Kalle ja Heikki menivät vihille. Ensin he kävivät flanellipaidoissaan maistraatissa, ja sen jälkeen he juhlistivat tapahtumaa tarjoamalla hääväelle kunnon pihvit.

Viisas

Henrik oli matemaatikko, parhaillaan elämysmatkalla Bangladeshissä. Autiomaassa kerrottiin olevan viisas mies, ja Henrik ajatteli, että keskustelu tämän kanssa olisi varsinainen elämys. Henrik meni jututtamaan miestä.

Viisas mies: Mitä teet työksesi?

Henrik: Tutkin puhdasta matematiikkaa.

Viisas mies: Mitä hyötyä tutkimuksestasi on ihmiskunnalle?

Henrik: Puhdasta matematiikkaa ei tutkita hyödyn vuoksi, vaan siksi, että nokkelat ratkaisut matemaattisiin ongelmiin ovat esteettisiä.

Viisas mies: Ketkä ratkaisujasi ymmärtävät?

Henrik: Pari-kolme kolleegaani.

Viisas mies: Saatko palkkaa työstäsi?

Henrik: Viitisenkymmentä tuhatta euroa vuodessa.

Viisas mies: Hassaatte siis satojatuhansia euroja siihen, että pari-kolme tyyppiä saa esteettistä mielihyvää. Ei taida olla ihan viisasta touhua.

Henrik arvostikin nokkeluutta enemmän kuin viisautta.

Virtuaalinen demogorgoni

Igor iski demogorgonia taikamiekalla. Jos hän voittaisi demogorgonin, hänen hahmonsa nousisi levelille 103, ja sen voisi myydä rikkaille jenkeille, jotka halusivat pelata voimakkaita hahmoja. Jos taas hän häviäisi, hahmo kuolisi ja joutuisi aloittamaan uudestaan leveliltä 61. Sellainen hahmo olisi myyntikelvoton, eikä Igorilla olisi seuraavalle viikolle ruokarahoja.

Igor pelasi suosittua Realm of Battlecharm -MMORPGia. Siinä virtuaaliset hahmot mätkivät virtuaalisia hirviöitä. ''Tai mitä virtuaalista tässä on'', Igor ajatteli. ''Haasteet ovat todellisia, samoin palkinnot.'' Ehkä peli oli virtuaalinen rikkaille, huvikseen pelaaville jenkeille, mutta Igorille palkinnot olivat todellisia. Voimakkaaksi kehitetyn hahmon pystyi myymään rahasta.

Igor antoi ratkaisevan iskun demogorgonille. Hänen lapsensa söisivät seuraavalla viikolla.

Hyvyys, kauneus ja totuus

Rosvo tunkeutuu filosofin autoon, istuu pelkääjän paikalle ja uhkaa filosofia pistoolilla.

Rosvo: Anna lompakkosi ja aja minut satamaan!

Filosofi antaa lompakkonsa ja lähtee ajamaan kuten rosvo vaatii.

Filosofi: Teet itsestäsi pahan ihmisen hankkimalla auktoriteetin uhkaamalla. Todellinen auktoriteetti ansaitaan olemalla esimerkillinen ihminen.

Rosvo: Tässä on tosi kyseessä. Lähdithän ajamaan kuten vaadin.

Filosofi: Niin. Et silti ole hyvä ihminen.

Rosvo: Hyvyys ja pahuus ovat vain sanoja. Todellisuudessa voima ratkaisee, kuten näet. Pistooli antaa minulle tarvitsemani voiman.

Filosofi: Ei uhkaamalla saavutettu auktoriteetti ole todellisuutta. Tosiolevaa on Hyvyys, Kauneus ja Totuus. Se, mitä näet, se missä saavutat valtaa uhkailemalla on vain tosiolevan epätäydellinen varjo.

Humen giljotiini

Make uskoi islamiin. Hän uskoi, että Allah, tai Jumala, oli sellainen kuin ISIS opetti. Jumala siis tahtoi ihmisten elävän tiukasti säänneltyä puritaanista elämää ja taistelevan verisesti kalifaatin laajentamiseksi. Lisäksi Jumala tahtoi oikein uskovien tuhoavan ja rankaisevan säälimättömästi vääräuskoisia. Amerikkalaisten päiden katkominen miekalla oli Maken mielestä Jumalan tahto, samoin alaikäisten tyttöjen värvääminen ISIS-sotureiden vaimoiksi.

Kerran Make kertoi uskomuksistaan kaverilleen. Kaveri kysyi: ''Tuollainenko jumala on sinusta hyvä?''

''Ei'', Make vastasi. ''Uskon, että Jumala on paha.''

''Onko pahuus sitten sinun ideologiasi?'' kaveri kysyi. ''Yritätkö toteuttaa pahuutta jokapäiväisessä elämässäsi esim. tekemällä franchise-terrori-iskuja Iisiksen nimeen?''

''Ei, yritän olla hyvä'', Make sanoi. ''Kapinoin tietoisesti Jumalaa vastaan.''

Itsenäinen ajattelija

''Ihmiset on vitun lampaita'', Pasi paasasi. ''Jos ihmiset ajattelis omilla aivoillaan, ne tajuais, kuinka läpimätä tää systeemi on. Mutta ei. Kaikki vaan painaa kahdeksasta neljään jonkun vitun kansainvälisen suurpääoman hyväksi. Eikä ne edes tajua, kuinka vitun tyhmiä ne on. Sit ne saa jonkun vitun mitalin ja on tyytyväisiä, vaikka suupääoma kerää fyrkat.''

''Jos ihmiset olisi itsenäisiä ajattelijoita, ne tajuais sen minkä mäkin. Et tässä kaikessa ei ole mitään järkeä. Mut kaikki vaan uskoo sen mitä media niille syöttää. Todellisuudessa ne viedään vitun teuraaksi.''

Yhtä asiaa Pasi ei ottanut huomioon: Itsenäinen ajattelija voi päätyä mihin tahansa johtopäätöksiin, myös Pasin omista poikkeaviin.

Hans Hitler

Työhaastattelija: Pamela Mann, päivää.

Hans: Hans Hitler.

Työhaastettelija: Oletteko te joku uusnatsi?

Hans: Ei. Adolf oli isoisosetäni.

Työhaastattelija: Vai niin. Paperinne näyttävät olevan kunnossa. Teillä on työhön soveltuva maisterintutkinto.

Hans: Niin minäkin ajattelin.

Työhaastattelija: Oletteko ajatellut, että voisitte vaihtaa sukunimenne?

Hans: En! Olen ylpeä sukumme perinnöstä, eikä sukumme musta lammas, Adolf voi yksin vetää sukumme kunniakasta nimeä lokaan.

Työhaastattelija: Vai niin. Mutta meillä on työntekijöiden kuvat ja nimet nettisivullamme. Ajatelkaa, miltä asiakkaista näyttäisi, jos siellä olisi muiden joukossa Hitler.

Hans: Mikäs siinä on. Adolfia lukuunottamatta Hitlerin suku on vanha ja kunniakas suku. Olen ylpeä juuristani.

Työhaastattelija: Kiitos. Otamme ehkä yhteyttä.

Kaikki syövät eivät ole tasa-arvoisia

Lotta oli kaunis ja nauravainen nuori nainen. Kaikki pitivät hänestä. Hän opiskeli luokanopettajaksi, ja iltaisin hän soitteli pianollaan ja tapasi kavereitaan. Sitten hänen kuntonsa huononi yhtäkkiä. Hänellä diagnosoitiin syöpä. Hän ei enää jaksanut kiivetä portaita, ja hän oli väsynyt. Kolmen kuukauden sairastamisen jälkeen hän kuoli.

Se oli traagista.

* * *

Jore oli haiseva spurgu. Hän vietti päivät juomalla tenua, ja yöt hän nukkui porttikongeissa, satoi tai paistoi. Usein hän oli niin kännissä, että hän paskoi housuunsa. Sitten hänen tilansa huononi. Kädet alkoivat vapisemaan, kun hän nosti tenupullon huulilleen. Hän oli saanut syövän. Kolmen kuukauden sairastamisen jälkeen hän kuoli.

Se ei ollut traagista.

Santerin valinta

''Nähdään kello 13'', tyttöystävä tekstasi.

''En halua keskeyttää työpäivääni'', Santeri vastasi.

''Pidät hikisiä laskuja tärkeämpänä kuin minua. Valitse: Minä tai matematiikka lähtee'', tyttöystävä vastasi.

Joillekuille matematiikka oli punainen vaate. Matematiikka ei tuottanut Santerille menoja enempää kuin työ kenelle tahansa työssäkäyvälle ihmiselle. Oikeastaan vähemmän, koska Santeri jaksoi tehdä vaativaa aivotyötä vain viisi tuntia päivässä. Ei hän kuitenkaan tahtonut työrutiinia kesken arkipäivän keskeyttää.

''Valitsen säilyttää matematiikan'', Santeri tekstasi.

Jos joku ulkoinen syy olisi pakottanut valitsemaan matematiikan ja tyttöystävän välillä, Santeri olisi empimättä valinnut tyttöystävän, mutta tyttöystävän esittämä vaatimus nollasi suhteen arvon. Santerin mielestä hyvän suhteen ominaispiirteisiin kuului, että kumppani hyväksyi hänen matemaatikkoutensa.

Vessanpöntöstä alas

''Pekka Leinonen on kirjoittanut facebookiin pakolaisia halventavan mielipiteen. Kirjoittakaa kaikki palautetta hänen työnantajalleen, niin hän saa potkut'', Jaana luki suvakkien keskustelupalstalta.

Jaana jatkoi sen jälkeen lukemaan rasistien keskustelupalstaa.

''Mädättäjä Virpi Tuuhonen on kirjoittanut pakolaismyönteisen lehtiartikkelin. Lähettäkää kaikki hänelle kunnon haukut sähköpostitse.''

Niin Pekka menetti työpaikkansa ja Virpi yöunensa uhkausten takia sekä sähköpostin käyttömahdollisuuden viestitulvan takia.

Jaana ajatteli, että näin liberalismin ihanteet vedettiin vessanpöntöstä alas. Liberalismin ihanteiden mukaan kukin sai kannattaa sellaista politiikkaa kuin halusi, ja yhteiskunnassa käytiin kansalaiskeskustelua vastaten argumentteihin vasta-argumenteilla. Nämä nykyiset keskustelijat eivät halunneet argumentoida vastustamiaan puheenvuoroja vastaan. Sen sijaan he halusivat rangaista väärästä puheesta, vaientaa erimieliset.

Tosikko

Sinä se vain raapustat tarinoitasi. Elät jossain fantasiamaailmassa, jossa totuudella ei ole väliä. Minua taas kiinnostaa se, mitä oikeasti on olemassa. Itse asiassa totuus on paljon monimuotoisempaa ja kiinnostavampaa kuin mikään fiktio. Kylmät faktat, nepä vasta ovat jotain.

Mitä lukijat muka oppivat tarinoistasi? Niistä oppii lähinnä fiktiivisten ihmisten kohtaloita, mutta mitä väliä sillä on, jos tuntee jonkun fiktiivisen ihmisen? Eihän häntä edes ole oikeasti olemassa.

Fysiikka on kaiken olevan perusta. Kaikki palautuu fysiikkaan. Kemia, biologia, lääketiede. Kaikki ovat äärimmäisen monimutkaisia fysikaalisia prosesseja.

Pitääkö minun antaa esimerkki siitä kuinka mielenkiintoinen totuus voi olla? Oletetaan, että meillä on kilon painoinen pistemäinen kappale…

Jauhekirje

Erään keskisuuren suomalaisen sanomalehden toimitukseen tuli käsinkirjoitettu kirje, jossa väitettiin lehden mustamaalaavan turvapaikanhakijoita artikkeleissaan. Kirjeen välissä oli jotain valkoista jauhetta. Kirjeen avaajalla oli muistissaan WTC-iskuja seuranneet pernaruttokirjeet, ja niinpä hän ilmoitti poliisille, että lehden toimitukseen on saapunut mahdollisesti pernaruttobakteereja sisältävä kirje.

Poliisi eristi talon, jossa toimitus sijaitsi, sekä asetti lehden henkilökunnan karanteeniin. Terrorismin uhkatasomittari nostettiin korkeimmalle tasolle, ja poliisivalvontaa suurimmissa kaupungeissa lisättiin. SUPO:n erikoisvalvontaan asetettiin lisää muslimeja, jotka saattaisivat tällaisen iskun tehdä. THL:n kommandot kävivät hazmat-puvuissa hakemassa kirjeen, ja se toimitettiin erikoisvalmisteisella autolla, poliisisaattueessa, THL:lle analysoitavaksi.

THL:ssä jauhetta analysoitiin, ja osoittautui, että kirjeen kirjoittajalla oli vain ollut tavallista pahempi hilseongelma.

Järki

Kati: Raisa on inhottava. Ei lähde kanssamme bailaamaan.

Risto: Raisassa on paljon hyvää. Hänellä on menestyksekäs ura sosiologian tutkijana. Lisäksi hän antaa ihmisten olla sellaisia kuin nämä ovat. Tietysti hän vaatii samaa kohtelua itselleen.

Kati: Et välitä tunteistani yhtään.

Risto: Niin. Minua kiinnostaa todellisuus sellaisena kuin se on. En niinkään ole kiinnostunut niistä illusorisista kuvista, joita tunteet luovat todellisuudesta.

Kati: Järkikö sinusta muka sitten määrää, millainen todellisuus on?

Risto: Mikään tapa hahmottaa todellisuutta ei määrää, millainen todellisuus on. Todellisuus on sellainen kuin se on, riippumatta välineistä, joilla sitä yritetään hahmottaa. Järki on vain paras väline ottaa selvää, millainen todellisuus on.

Pyssyt

Pojat leikkivät rosvoja ja poliiseja. Rosvot juoksivat poliiseja karkuun, ja rosvot ja poliisit paukuttelivat toisiaan nallipyssyillä. Ne näyttivät aivan oikeilta pistooleilta ja paukkuivat kuten oikeat pyssyt.

Pikku-Lauria eivät muiden poikien leikit kiinnostaneet. Eihän nallipyssyn piipusta edes lentänyt mitään. Hän itse ampui imukuppinuolipyssyllä maalitauluun. Hän tähtäsi kuten oikealla aseella ja laukauksen jälkeen näki, mihin oli osunut. Hän ei välittänyt siitä, että pyssyn piipusta pilkottava imukuppi ei näyttänyt samalta kuin oikeissa pyssyissä, tai että imukuppinuolipyssy ei paukkunut. Häntä eivät kiinnostaneet näkö- tai kuulovaikutelmat, vaan toimintaperiaatteet. Pyssyn toimintaperiaate oli se, että piipusta lensi luoti. Imukuppinuolipyssy toimi melkein samoin, pyssyn piipusta vain lensi imukuppinuoli.

Kulttuuri-imperialisti

Jani eteni Amazonin viidakossa. Hän oli päättänyt käännyttää Ngya-heimon kristinuskoon. Ngya oli heimo, joka ei ollut tekemisissä ulkopuolisten kanssa, mutta Jani pelastaisi heidän sielunsa.

''Pahimmanlaatuista kulttuuri-imperialismia'', kaverit olivat sanoneet Janin kerrottua heille suunnitelmistaan. Jani ei ymmärtänyt kritiikkiä. Jumala oli suuri, suurempi kuin ihmisen kulttuurit. Länsimainen kulttuuri, kuten Ngya-kulttuurikin, olivat ihmisen kulttuureja. Jumala oli ihmisen kulttuurien yläpuolella.

Pelastuakseen ihmisen oli otettava vastaan Jeesuksen sovitusuhri, ja vaatimus koski niin länsimaisen kulttuurin jäseniä kuin itämaisten kulttuurienkin jäseniä ja Amazonin alkuasukkaita. Eihän vaatimus ollut peräisin länsimaisesta kulttuurista vaan Jumalasta.

Jani saapui Ngyalaisten asuma-alueelle ja joutui väijytykseen. Myrkkynuoli tappoi hänet. Ngyalaiset eivät halunneet ulkopuolisia alueelleen.

Paholaisten maa

Hneg katsoi paholaisen ruumista. Hänen heimotoverinsa oli ampunut sen jousella kuoliaaksi.

Hnegin mielestä paholainen oli yrittänyt kommunikoida heimon kanssa. Mitähän sanottavaa sillä olisi ollut? Hnegiä paholaiset kiinnostivat. Osasivat rakentaa kulkuneuvoja, joilla pääsi veden yli. Millaistahan veden toisella puolen olisi, paholaisten maassa? Hneg olisi halunnut tutustua paholaiseen ja päästä tämän maahan.

Heimon tapojen mukaan paholaiset kuitenkin piti tappaa. Kukaan ei oikein pystynyt selittämään, miksi. Niin vain oli aina tehty. Heimotoverit eivät jakaneet Hnegin uteliaisuutta.

* * *

Intian poliisivoimiin tuli tieto: Joku amerikkalainen lähetyssaarnaaja oli rantautunut Pohjois-Sentinelin saarelle ja tullut tapetuksi. Poliisipäällikkö puisteli päätään. Eivätkö amerikkalaiset ymmärtäneet, että saarta täytyi pitää eristyksissä alkuperäiskulttuurin suojelemiseksi?

Suorasta puheesta

Pertti: Lähtisitkö kahville tiistaina?

Mirkku: Tiistaina menen zumbaan.

Pertti: Entä keskiviikkona?

Mirkku: Keskiviikkona on kaverin polttarit.

Pertti: No miten ois sitten torstai?

Mirkku: Silloin on karatetreenit.

Pertti: Entä viikonloppuna?

Mirkku: Ei sovi. Kaveri tulee kylään.

Pertti: No mikä päivä sitten sopii sinulle?

Mirkku: No nyt on kyllä vähän kiireitä.

Pertti: Jos et tahdo lähteä kanssani kahville, voisitko edes sanoa sen suoraan?

Mirkku: Ok. Olet niin matemaatikko, etten tahdo olla ystäväsi.

Pertti: Tuo oli kyllä loukkaavaa. Välttelet minua ammattini takia.

Mirkku: Arvasinhan, että loukkaannut, jos sanon suoraan.

Pertti: Loukkaannuin siitä, että välttelet seuraani ammattini takia, en siitä, että sanoit sen suoraan.

Suuri Moolo

''Jos valkoinen mies ottaa Kipavuoren käyttöönsä, emme voi tanssia siellä kuukausittaista laritanssiamme, ja Suuri Moolo kiroaa meidät'', päällikkö Tulp sanoi.

''Kipavuoren alla on huomattava uraaniesiintymä'', kaivosyhtiön johtaja sanoi. ''Suunnittelemamme uraanikaivos toisi saarellemme paljon kaivattuja työpaikkoja ja vaurautta.''

''Mutta Suuri Moolo…'' Tulp yritti vielä.

Kulttuuriantropologi puuttui puheeseen: ''Kipavuoren laritanssi on keskeinen osa Tulpeiden kulttuuria. Heillä on oikeus omaan kulttuuriinsa ja perinteiseen elämäntapaansa. Moolo-mytologia on suojelemisen arvoinen. Alkuperäiskulttuureita on suojeltava.''

Tulp oli hämillään. Laritanssin arvo ei ollut siinä, että se olisi ollut heidän kulttuuriperintöään. Tulp vain halusi välttää Suuren Moolon kirouksen. Hänelle Moolo ei ollut mytologiaa, vaan konkreettinen uhka, jolta piti suojautua.

Vanhustenhoitaja

''Sinun on vain jaksettava'', ylihoitaja sanoi Annalle.

Anna oli sairaanhoitajana yksityisessä vanhainkodissa. Se myi kunnalle lakisääteisiä palveluita.

''Koko ajan on hirveä kiire'', Anna sanoi. ''Vanhukset jäävät huonolle hoidolle, kun ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä hoitotyötä kunnolla.''

''Meillä on hoitajia lakisääteinen määrä'', ylihoitaja sanoi.

''Lisää hoitajia on palkattava'', Anna jatkoi. ''Muutkin hoitajat sanovat samaa.''

''Ylemmällä tasolla on päätetty, että lisää hoitajia ei palkata'', ylihoitajaa sanoi. ''Tällä miehityksellä on pärjättävä.''

Kiista ylihoitajan ja Annan välillä kumpusi siitä, että Anna oli ymmärtänyt roolinsa väärin. Annan työn perimmäinen tarkoitus ei ollut hoitaa vanhuksia, niinkuin hän kuvitteli. Annan työn perimmäinen tarkoitus oli tuottaa voittoa osakkeenomistajille.

Työstä kuuluu saada palkka

Toissapäivänä heräsin aamuviideltä kaivamaan ojaa. Koko päivän kaivoin, ja iltakahdeksalta lopetin. Kyllä siinä oli raatamista. Koko päivän kaivoin otsa hiessä. Ja eilen täytin sen ojan, samalla maalla, jonka olin ojasta kaivanut. Heräsin aamuviideltä, ja iltakahdeksalta oja oli täytetty. Hiki hatussa täytin. Nyt on kaikki lihakset kipeitä.

Kyllä työstä kuuluu saada palkka, kun on niin suuren vaivan nähnyt ensin ojan kaivamiseksi ja sitten täyttämiseksi. Yhteiskunta saisi maksaa minulle palkkaa, jolla pystyy elämään.

Kuka käski kaivaa ja täyttää ojan?

Ei kukaan. Ihan itse päätin kaivaa.

Mitä hyötyä ojankaivuusta oli, jos täytit sen heti perään?

Eipä mitään, mutta kyllä työstä kuuluu saada palkka.

Partisaanin morsian

''Tänään en voi luokses tulla. Yöhön synkkään tieni käy.''

''Sinä et välitä minusta yhtään. Sinä välität vain jostain luokkataistelusta ja partisaaniveljistä. Justhan sä olet luuhannut siellä metsän siimeksessä kaksi viikkoa, ja nyt olet lähdössä takaisin. Sinä rakastat vain partisaaniveljiäsi etkä minua yhtään. Ajatteletko minua yhtään? Miltä luulet minusta tuntuvan, kun pitää sydän sykkyrällä pelätä, onko vihollinen napannut sinut? Et ajattele yhtään tunteitani. Jos rakastaisit minua, jättäisit koko luokkataisteluhölynpölyn ja jäisit kotiin. Sinulle ei ole olemassa muita kuin sinä itse. SINUN luokkataistelusi, SINUN partisaaniprojektisi. Valitse: Partisaaniveljet tai minä lähtee. Sain nimittäin tarpeekseni siitä, että näen sinua pikaisesti tunnin kahden viikkon välein.''

Veri on vettä sakeampaa

Reiska ja Jukka olivat veljeksiä. Jukka oli menestyvä insinööri, Reiska puolestaan päihdeongelmainen työtön. Jukka olisi halunnut tavata Reiskaa, koska kaikesta huolimatta Reiska oli hänen veljensä. Reiska puolestaan vältteli Jukan seuraa. Kerran Jukka päätti nosta kissan pöydälle ja soitti Reiskalle.

''Miksi välttelet seuraani?'' Jukka kysyi.

''Vastaapa tähän'', Reiska sanoi. ''Olisitko kiinnostunut seurastani, jos en olisi veljesi?''

''Ei tuollaiseen voi vastata!'' Jukka sanoi.

''Vastauksesi on siis ei'', Reiska sanoi. ''Jos vastauksesi olisi kyllä, voisit sanoa sen ääneen. Koska aloit kiemurtelemaan, mielessäsi oleva vastaus on ei.''

Reiska jatkoi: ''Ymmärrätkö nyt? Jos olen toisen ihmisen seurassa, odotan, että seuraani arvostetaan muutenkin kuin sukulaisuussuhteen takia.''

Oletetuista hyödyistä

Antin kallein aarre oli hänen todellisuudentajunsa. Antti vältti muodostamasta uskomuksia, joita ei voinut tietää tosiksi. Niinpä Antti olikin agnostikko uskonnollisiin kysymyksiin nähden. Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta ei ollut todisteita, joten oli viisainta jättää kysymys avoimeksi.

Sitten Antti sairastui skitsofreniaan. Hän alkoi kuvitella kaikkea aivan absurdia ja joutui sairaalahoitoon. Lääkitys paransi psykoosin, mutta Antti pelkäsi kalleimman aarteensa olevan mennyttä. Antti söikin antipsykoottiset lääkkeet täsmällisesti, ettei hän menettäisi todellisuudentajuaan uudestaan.

Kerran TV:ssä uskovainen evoluutiotutkija sanoi: ''Jos uskonnoista ei olisi hyötyä ihmisille, uskonnot olisivat karsiutuneet evoluutiossa. Siksi minäkin olen uskovainen.''

Antti katsoi lähetystä järkyttyneenä: Oliko tutkija todella valmis vaihtamaan todellisuudentajunsa uskonnon oletettuihin hyötyihin?

Sarjamurhaajatar

Yksityisetsivä Achille Pursot jahtasi sarjamurhaajaa. Lontoosta oli löytynyt nuoria naisia kurkku siististi auki viillettynä, yksi ruumis päivässä kuukauden ajan. Poliisi epäili seksuaalista motiivia, mutta Pursot ei uskonut teoriaan. Murhaaja ei ollut näyttänyt mässäilleen uhrien kuolemalla. Lopulta, huolellisella salapoliisityöllä, Pursot sai kiinni nuoren naisen, jolla oli kirkkaanpunaisiksi värjätyt hiukset.

''Miksi teit sen?'' Pursot kysyi.

''Maapallo ei kestä nykyistä väkimäärää. Suurin osa ihmisistä on niin vitun tyhmiä, että ne ei tajua. Niinpä meidän älykkäiden ja valveutuneiden on tehtävä osamme'', murhaajatar sanoi.

''Miksi tapoit nimenomaan nuoria naisia?''

''He eivät olleet vielä hankkineet lapsia, joten väkimäärä vähenee paitsi heillä itsellään, myös heidän potentiaalisilla jälkeläisillään.''

Pelitaito

Elmeri näki viestin tietokoneensa ruudulla. Foo123 oli luovuttanut hänen netissä kirjepelin tahtiin pelaamansa hex-pelin. Voitto sinänsä ei Elmerille merkinnyt mitään. Se merkitsi, mitä voitto kertoi: Elmeri oli kehittynyt pelaajana. Vielä puoli vuotta aiemmin hän oli hävinnyt kaikki pelinsä Foo123:a vastaan.

Hex-pelaajana Elmeri kilvoitteli itseään vastaan, tullakseen paremmaksi pelaajaksi. Kilvoittelu muita vastaan yksittäisissä peleissä oli vain väline tuossa suuremmassa kilvoittelussa. Peleistä oppi, ja pitkän tähtäimen voittosuhde kertoi, kuinka pelissä kehittymisprojekti eteni.

Elemeri arvosti taitoa. Hän arvosti taitoa missä tahansa asiassa, ja omalta kohdaltaan hän oli päättänyt kehittää taitojaan hex-pelissä. Ja taito pelissä tarkoitti sitä, että kykeni voittamaan Foo123:n tapaisia taitavia pelaajia.

Mulkun aivot

''Hei Kari'', Heli sanoi. ''Kaunis päivä tänään.''

''Mitäs pölvästi'', Kari vastasi. ''Toi sun kasaripaita on tosi mauton. Olkatoppaukset on niin passe. Vain luuserit pitää tuollaisia.''

''No mä nyt tykkään tästä paidasta'', Heli sanoi kyyneleet silmissä.

''Sun kannattaisi oikeasti miettiä mitä laitat päällesi'', Kari jatkoi. ''Niin et kulkisi tuollaisissa elähtäneissä lumpuissa. Hyvää jatkoa vaan sulle, idiootti.''

Kognitiotieteilijä Nivalainen kuunteli keskustelua epämääräisen ihailun vallassa. Vaikka Kari oli inhimillisellä mittapuulla täysi mulkku, hänen aivonsa, kuten kenen tahansa ihmisen aivot, olivat tietojenkäsittelyn mittapuulla äärimmäisen sofistikoitunut mekanismi. Jo paidan tunnistaminen kasaripaidaksi olisi vaatinut tietokoneelta äärimmäisen kehittyneitä kuvankäsittelyalgoritmeja puhumattakaan kaikesta kulttuurintuntemuksesta, joka koneeseen olisi pitänyt ohjelmoida.

Ymmärtämisestä

''Sinä et nyt ymmärrä'', Hennikki sanoi. ''Lautapelit kuten Monopoli ja Kummituslinna ovat lasten leluja.''

''Niin'', Kaisa sanoi. ''Nuo ovat lasten pelejä, mutta on myös aikuisille haastavia lautapelejä kuten Go ja Hex.''

''Sinä et nyt ymmärrä, että Monopolit ja muut lautapelit ovat lasten juttu'', Hennikki intti.

Kyllähän Kaisa ymmärsi, mitä Hennikki väitti. Hän itse oli vain sitä mieltä, että Hennikki oli väärässä. On kaksi eri asiaa ymmärtää mitä toinen väittää ja olla samaa mieltä tämän kanssa. Sitä vastoin Kaisa ei ollut yhtään varma, oliko Hennikki ymmärtänyt hänen tehneen käsite-erottelun lasten ja aikuisten pelien välillä, Hennikki kun niputti kaikki lautapelit Monopolin kaltaisiksi.

Esineiden vapautusliikkeen manifesti

Meille on päivänselvää, että kaikenlaiset esineet tahtovat olla mahdollisimman matalalla. Jos nimittäin esineen päästää ilmassa irti ja antaa sen seurata luontaista haluaan, se pyrkii menemään alaspäin. Ylhäällä esineet ovat vain, jos niiden pääsy alaspäin on estetty joko kiinnittämällä, kahlehtimalla ne paikalleen tai estämällä pääsy alaspäin niiden alla olevalla tasolla.

Esineiden vapautusliike vaatiikin:

Kaikenlaisten tornien ja korkeiden rakennelmien kieltämistä. Näihin sijoitetut esineet joutuvat olemaan korkealla vastoin luontaista taipumustaan. Vaikka torneissa ei olisi esineitä, tornien rakenneosasilla on sama halu mennä alaspäin, jonka toteuttaminen niiltä on estetty.

Syvien kuoppien kaivamista, joihin sijoitetaan mahdollisimman paljon esineitä. Näin esineet saava olla luontaisessa olotilassaan, mahdollisimman alhaalla.

EKIA

Ruotsalainen huonekalujätti EKIA oli perustanut tavaratalon Kuopioon. Tarvitsin olohuoneeseen hyllyä, joten lähdin katsomaan niitä uudesta kaupasta.

Kuljin EKIAn liikkeessä ihaillen huonekaluja. Kaikissa oli hienoja koristekuviointeja. Keittiöosasto. Makuuhuone. Olohuoneosasto löytyi lopulta. Siellä oli näytillä juuri sellainen hylly kuin halusinkin. Metrin korkea, ja niin koristeellinen. Kantta ja pohjaa kiersi puuhun kaiverrettu kukkakuvio. ''Kuinka ammattitaitoista työnjälkeä'', ajattelin. Hinta oli hiukan korkea, mutta ajattelin, että se on hintansa väärti. Katsoin tuotteen koodin, kävin hakemassa koodia vastaavan paketin varastosta ja maksoin sen.

Kun kotona avasin paketin, siellä oli vain metrin mittainen tukinpätkä sekä ohjevihkonen. Katsoin vihkosta. ''Tarvitset seuraavia työkaluja: Saha, höylä, koristesaha, taltta, vasara, suorakulma….''

Elitismistä

Kalle oli huippukoodari. Hän kehitti työkseen alustaa, jonka avulla pystyi helposti rakentamaan webbisivuja. Hänen kuukausipalkkansa oli viisinumeroinen, koska ohjelmistoalalla se nyt on tosiasia, että osa koodareista on tuottavampia kuin toiset.

Kerran Kalle kohtasi baarissa nuhjuisen miehen. Mies vuodatti Kallelle elämäntarinaansa, kuinka hän oli jäänyt pitkäikaistyöttömäksi. Hän kertoi kokevansa itsensä täysin arvottomaksi. Peruspäivärahalla tuli hädin tuskin toimeen. Kallea mies säälitti, ja hän antoi tälle satasen, eihän Kallella ollut puutetta pikkurahasta.

''Se ei ole haitallista epätasa-arvoa, että jotkut yksilöt nousevat kyvyillään suuren enemmistön yläpuolelle'', Kalle mietti tapaamisen jälkeen. ''Haitallista epätasa-arvoa sitä vastoin on se, että suuri enemmistö painaa jotkut yksilöt itsensä alapuolelle.''

Lausunto

''Rikollisten etujärjestö REJ vastustaa ehdotettuja tiukennuksia Pakkokeinolakiin. Poliisin telekuunteluluvan saannin helpottaminen rikkoo herkän tasapainotilan poliisien ja rikollisten välillä ja antaa poliiseille huomattavan etulyöntiaseman.''

''Kotietsintäluvan saannin helpottaminen johtaa käytännössä siihen, että jos poliisilla on pienikin epäilys jonkun rikollisuudesta, poliisi pystyy kehittämään tekosyyn, jonka nojalla tehdä kotietsintä. Tämä nostaa kiinnijäämisriskin niin suureksi, että rikollinen elinkeino muuttuu yksinkertaisesti mahdottomaksi.''

''Prepaid-puhelimien rekisteröintivaatimus johtaa siihen, että rikolliset joutuvat kommunikoimaan pelkästään kasvokkain. Tämä tekee monimutkaisten ryöstöjen koordinoinnista täysin mahdotonta, kun kesken ryöstön ei voi soittaa talon toisella puolen olevalle ja antaa tilannekatsausta.''

Sosiaalidemokraattinen virkamies luki lausunnon ja myhäili tyytyväisenä. Oli hyvä saada kaikki intressiryhmät mukaan lainvalmisteluprosessiin.

Tekstiviestit

Tekstiviestejä tulee yhtä mittaa. Makaan pimeässä, enkä pääse lukemaan niitä, mutta kuulen puhelimen piippaukset. Piip-piip kuuluu jatkuvalla syötöllä. Ahdistaa. Ehkä Katja ja Nella ovat suunnitelleet jotain, mistä minä jään paitsi. Pakko päästä lukemaan tekstarit. Tai ehkä joku tumma, komea ihailija yrittää ottaa yhteyttä.

Pulssini kiihtyy, kun mietin, mistä jään paitsi. Samalla tekstareiden tulo tihentyy. Piip-piip. Piip-piip. Piip-piip. Nykyihmisen on pysyttävä jatkuvasti ajan tasalla. Ehkä jopa työpaikalta yritetään ottaa yhteyttä. En kuitenkaan pysty liikkumaan.

Tekstareiden tulo loppuu. Kuuluu vain tasainen tuuuuu. Mitähän on tapah…

* * *

Sairaanhoitaja ryntäsi potilaan huoneeseen. Sydänmonitori oli alkanut vetää tasaista viivaa. Tällä kertaa edes elvytysyritykset eivät tuottaneet tulosta.

Curling-vanhemmat

8-vuotias Karen tuli koulusta kotiin. Keittiön pöydällä oli lappu: ''Minulla menee myöhään curlingharjoituksissa. Laita itsellesi makaroneja ja juustoa. Äiti.'' Karenia ärsytti. Äidin olisi kuulunut joskus hoitaa häntäkin, mutta äidin kaikki aika meni curlingin parissa.

Karenilla oli todelliset curling-vanhemmat. Isän joukkue oli voittanut Kandanmestaruuskilpailut, ja niinpä joukkue oli nyt jatkuvasti maailmalla edustamassa maataan. Karenin äiti puolestaan harjoitteli jatkuvasti joukkueensa kanssa provinssinmestaruuskilpailut tähtäimessä.

Karen oli kurkkuaan myöten täynnä curlingia. Seuraavana viikonloppuna isällä olisi ottelu kotikaupungissaan, ja Karenin pitäisi istua katsomossa tuntitolkulla. Äiti pakottaisi Karenin hurraamaan isälle, vaikka curling ei napannut Karenia yhtään.

Tottunein ottein Karen otti juustomakaronipussin kaapista ja laittoi veden kiehumaan.

Hotellin johtaja

Yksityisetsivä Achille Pursot oli Suomessa lomalla, kun hänen hotellistaan löytyi siivooja murhattuna puukolla. Pursot ryhtyi tutkimaan murhaa.

Pursotille selvisi, että hotellin johtaja oli kutsunut siivoojan puhutteluun juuri ennen murhahetkeä. Huolellinen salapoliisityö selvitti myös johtajan samana päivänä ostaneen puukon. Pursot esitteli todisteet johtajalle, ja tämä myönsi syyllisyytensä.

''Miksi teitte sen?'' Pursot kysyi. ''Oliko hän entinen rakastajattarenne?''

''Ei.''

''Kiristikö hän teitä?''

''Ei.''

''Miksi sitten?''

''Hän oli huono työntekijä. Hän myöhästeli jatkuvasti aamuisin, ja hänen työnjälkensä oli ala-arvoista.''

''Miksi ette yksinkertaisesti erottanut häntä?''

''Suomessa työntekijöillä on niin vahvat oikeudet, että heidän erottamisensa on käytännössä mahdotonta. Tehokkain tapa päästä työntekijästä eroon on tappaa tämä.''

Uskosta luopuminen

''Kyllä minä uskon, että jokin korkeampi tarkoitus on olemassa'', Jouni mietti. ''Ei tämä kaikki voi olla satunnaista ja merkityksetöntä.''

Jouni kamppaili uskonkysymysten parissa. Jouni oli ollut kristitty, mutta vastikään hän oli alkanut kiinnittää huomiota siihen, ettei Jumalan olemassaolon puolesta ollut todisteita. Mutta elämällä oli oltava merkitys, joten Jumalankin piti olla olemassa.

Sitten Jouni tajusi, että hän ennemmin halusi Jumalan olevan olemassa kuin olisi ollut vakuuttanut tosiasioista. Ei kai uskoa halulle voinut perustaa?

Jouni joutui myöntämään, ettei usko Jumalan olemassaoloon ja ahdistui. Oliko kaikki nyt merkityksetöntä?

Sitten Jouni koki valtavaa huojennusta. Nythän hän oli vapaa antamaan omalle elämälleen itse valitsemansa merkityksen.

Etiikka

''Etiikka on välttämättömyys'', filosofi julisti. ''Jokainen ihminen tulee väistämättä valinneeksi itselleen eettisen järjestelmän, sen mitä hän pitää oikeana ja mitä vääränä. Jos valintaa ei tee tietoisesti, hyvä- ja pahakäsitykset ilmenevät väistämättä ihmisen teoissa, siinä mitä ihminen valitsee tehdä. Ja jos ei tee mitään vaan lojuu pelkästään sängyn pohjalla, niin sekin on valinta.''

* * *

Valtteri oli sarjamurhaaja. Hän vangitsi naisia kellariinsa, kidutti ja raiskasi näitä. Valtteri oli rakentanut sähköshokkilaitteen, peukaloruuveja, venytyspenkin, ja muuta keskiaikaisen kidutuskammion tavaraa. Niitä hän käytti uhreihinsa. Lopulta hän tappoi uhrinsa. Sitten hän vangitsi uuden naisen, ja meno jatkui.

Valtterin eettisen järjestelmän mukaan kiduttaminen, raiskaaminen ja tappaminen olivat oikein.

Kuvittelusta

''Matematiikan rajat ovat samalla inhimillisen ajattelun rajat'', filosofi luennoi. ''Siksi matematiikanvastaisen tilanteen kuvitteleminen on mahdotonta.''

Ville kuunteli luentoa epäuskoisena. ''Ei tuo voi pitää paikkansa. Kyllä minä pystyn kuvittelemaan tilanteen, jossa Fermatin viimeinen lause on epätosi.''

Ville kuvitteli harmaapartaisen professorin liitutaulun ääreen raapustelemaan kaavoja. Villen kuvitelmissa professori sanoi autoritatiivisella äänellä: ''On olemassa positiiviset kokonaisluvut $a$, $b$, $c$ ja $n$, $n > 2$, joille $a^n + b^n = c^n$.''

Ville ei kuitenkaan pystynyt kuvittelemaan lukuja $a$, $b$, $c$ ja $n$ eikä laskutoimitusta, joka olisi osoittanut yhtälön päteväksi. Jos hän olisi pystynyt siihen, hän olisi tehnyt todellista matematiikkaa, osoittanut Fermatin lauseen oikeasti epätodeksi.

Kuvittelusta, osa II

Ragnar oli etsiessään Verirubiinia päätynyt peilintakaiseen maailmaan. Etsinnöissään hän oli päätynyt niin ahtaaseen käytävään, että hän mahtui ainoastaan ryömimään siinä. Yhtäkkiä Ragnarin edessä käytävässä seisoi täysikasvuinen Tyrannosaurus Rex.

Pelaaja: Laajeneeko se käytävä?

Pelinjohtaja: Ei.

Pelaaja: Onko se sitten minikokoinen Tyrannosaurus Rex?

Pelinjohtaja: Ei.

Pelaaja: Miten se on sitten mahdollista?

Pelinjohtaja: Tämä on peilintakainen maailma. Täällä suuret otukset mahtuvat kulkemaan paremmin ahtaissa käytävissä kuin pienet.

Pelaaja: Häh??

Pelinjohtaja kylläkin kykeni muodostamaan lauseen ''Täällä suuret otukset mahtuvat kulkemaan paremmin ahtaissa käytävissä kuin pienet'', mutta tilanteen kuvitteleminen oli mahdotonta. Oli mahdotonta muodostaa mieleen kuva käytävästä, jossa ihminen ei mahtunut seisomaan, mutta Tyrannosaurus mahtui.

Väheksytty

''Valtaa väheksytyille ryhmille'', uusvasemmisto vaati. Jani luki vaatimuksen ja ajatteli, että käytännössä valtaa vaadittiin naisille, homoille ja maahanmuuttajille.

Jani oli valkoinen heteromies. Siitä huolimatta hän kuului väheksyttyyn ryhmään. Hän oli skitsofreenikko.

''Valtaa skitsofreenikoille'' kuulosti Janin korvaan epäilyttävältä. Hän oli tavannut mielenterveysympyröissä muita skitsofreenikkoja, eivätkä kaikki pystyneet huolehtimaan edes omista asiostaan. Kuinka sellaiset pystyisivät käyttämään yhteiskunnallista valtaa järkevästi?

Yhteiskuntaan Jani toivoi toki muutoksia. Hän toivoi, että hän pystyisi kirjoittamaan Tinder-profiiliinsa ''En ole työelämässä'' ja silti saamaan osumia. Ja rahaa. Sairauseläke oli niukka, ja pari satastakin kuussa lisää helpottaisi budjettia.

Mutta valtaa. Skitsofreenikkojen arvostelukyky ei ollut täydellinen, ja mitä sellainen vallalla tekisi?

Asenteen korjaamisesta

Pekka: Sä suhtaudut muhun ylenkatseisesti.

Kalle: Enhän suhtaudu!

Pekka: Suhtaudutpas.

Kalle: Antaisitko esimerkkejä, kuinka se ilmenee?

Pekka: Kun esimerkiksi kerron sinulle jonkun faktan, ryhdyt tiukkaamaan, mistä tiedän sen. Ikään kuin tietoni olisi jotenkin kyseenalaista. Ja kun kerroin sinulle kirjoitusharrastuksestani, rupesit kyselemään, onko minulla mielekästä tekemistä, ikään kuin kirjoitusharrastukseni ei olisi mielekästä tekemistä. Tällaisissa asioissa.

Kalle: Selvä. En enää kysy sinulta, mistä tiedät jotain tai kysy, onko sinulla mielekästä tekemistä.

Vaikka Kalle muuttikin käytöstään näiden kahden yksityiskohdan kohdalla, sillä ei ollut paskankaan väliä, koska sama ylenkatseinen asenne säilyi. Se ilmeni kymmenissä uusissa pikkuasioissa, jotka Pekalle eivät tulleet mieleenkään Kallen kysyessa esimerkkejä.

Hyvyydestä

Johan: Minä en usko enää hyvyyteen.

Mirva: Onpa sinusta tullu kyyninen. Uskotko sitten, että maailma on paha?

Johan: En sinänsä. En vain usko, että hyvyyteen pyrkiminen johtaa hyviin lopputuloksiin.

Mirva: Miten niin?

Johan: Kaikilla kolikoilla on kääntöpuolensa. Mitä vahvemmin ihminen pyrkii hyvään, sitä sokeammaksi hän muuttuu tekojensa ei-toivotuille sivuvaikutuksille.

Mirva: Tuo on kyynistä.

Johan: Hyvyyttä korostavien ihmisten maailmankuva tuppaa olemaan ideologian värittämä. Ja jos hyvää oikeasti aikoo saada aikaan, realistinen maailmankuva on välttämättömyys. Aito hyvyys siis edellyttää kyynisyyttä, kun maailma on mitä on.

Mirva: Mitenhän tilannetta voisi parantaa?

Johan: Maailma tarvitsee lisää tietoa, ymmärrystä ja osaamista, ei hyvyyttä korostavaa asennekasvatusta.

Johdonmukainen kristitty

''Talenttivertaus osoittaa, että Jumala antaa niille, joille Jumala haluaa antaa'', Keijo sanoi. ''Ihmisen tahdolla ei ole väliä.''

Keijo piti jumalanpalvelusta Jumalan Majesteettisuuden seurakunnassa. Jumalanpalvelus koostui Raamatunluvusta ja selittämisestä.

''Eikö me voitaisi laulaa joku virsi?'' Hilja, ainoa seurakuntalainen, kysyi. ''Virret vievät niin mukavasti hartaaseen tunnelmaan.''

''Virret ovat turhia'', Keijo vastasi. ''Olennaista on Jumala ja hänen Majesteettinen Suuruutensa. Virrenveisuu vie huomion ihmisen laatimaan sävelmään, ja ihmisen sävelmät tai hartaudenkokemukset eivät ole mitään Jumalan suuruuden rinnalla.''

Hyvin nopeasti Hiljakin siirtyi helluntailaisiin. Keijon oppi oli ehkä teologisesti perusteltu, mutta ihmisten oli psykologisesti mahdotonta uskoa siihen. Kannattajia saavat ne uskonnot, jotka vastaavat ihmisten emotionaalisiin tarpeisiin.

Kulttuurikristitty

Kulttuurikristitty: En tiedä, mitä on maailman tuolla puolen, mutta jotain on. Voin aivan hyvin kutsua sitä Jumalaksi.

Hihhuli: Pidätkö itseäsi kristittynä?

Kulttuurikristitty: Kyllä…

Hihhuli: Rakkauden kaksoiskäsky kuuluu keskeisenä osana kristinuskoon. Sen alkuosa kuuluu: ''Rakasta Jumalaa yli kaiken.'' Pystytkö todella rakastamaan tuollaista epämääräistä jotain yli kaiken?

Kulttuurikristitty: Ööö…

Hihhuli: On kuin sinun jumalasi olisi epämääräinen, vähemmän todellinen kuin näkyvä maailma. Minun Jumalani on kaikkein todellisin olio mitä on olemassa, kaiken perusta.

Kulttuurikristitty: Ööö…

Hihhuli: Jumala on myös maailmankuvani perusta, kuten kristityllä kuuluukin olla. Kaikki mitä ajattelen maailmasta rakentuu Jumalan tahdon päälle. Onko sinun kohdallasi asia näin? Onko jumalasi edes oikeastaan Jumala?

Kehu

7-vuotiaan Villen täti oli tullut kylään Villen perheen luokse.

''Mä meen leikkimään Kirkonrottaa pihalle'', Ville sanoi.

''Kirkonrotta onkin tosi kiva peli'', täti vastasi. ''Siinä saa juosta, piileskellä ja etsiä.''

''Tuu mukaan!'' Ville ehdotti.

''En mä'', täti sanoi. ''Jään juttelemaan äitisi kanssa.''

Ville tunsi olonsa peteyksi. Ville ei ymmärtänyt, mistä pettymyksessä oli kyse, mutta myöhemmin hän käsitti, että ihmiset antavat helposti halpoja positiivisia signaaleja. Kun kehu tai samanmielisyys ei maksa mitään, sellainen tulee helposti. Vanhempana Ville käsittikin, että todelliset asenteet ilmenevät kalliissa signaaleissa. Kun kehu maksaa jotain, esimerkiksi niin, että on valmis uhraamaan kehuttuun asiaan aikaansa, vasta sitten kehulla on merkitystä.

Rakennuspalikat

Pikkupoika rakensi rakennuspalikoilla. Ne olivat hänen lempilelunsa. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa täydellinen torni. Hän oli rakentanut ja rakentanut, mutta kaikissa torneissa oli ollut jotain vikaa. Milloin palikat eivät olleet olleet ihan suorassa, milloin vierekkäisten palikoiden värit eivät olleet sointuneet täydellisesti yhteen. Pikkupoika kuitenkin tiesi, että joku päivä hän vielä onnistuisi tavoitteessaan, ja niin hän jatkoi sinnikkäästi yrityksiään.

Äidin mielestä pikkupoika leikki liikaa rakennuspalikoilla, ja niinpä hän otti rakennuspalikat tältä pois. Silloin pikkupoika tajusi, mitä hän oli menettänyt. Hänen mielensä oli ollut niin tiiviisti siinä, mitä palikoista voisi rakentaa, ettei hän ollut osannut arvostaa sitä yksinkertaista tosiasiaa, että hänellä oli rakennuspalikat.

Kevätjuhla

Oli ala-asteen kevätjuhla. Juhlan teemana oli kansainvälisyys. Pikku-Siiri oli mustissa vaatteissa, kasvot mustaksi värjättyinä esittämässä neekeriä. Hänellä oli kaislahametta markkeeraava kreppipaperisuikalehame. Samoin sonnustautuneen luokkansa kanssa hän lauloi Kumbaya. Muut luokat esittivät cowboyita, lappalaisia, kiinalaisia ja niin edelleen.

Siirin isä oli mielissään, kun lapsille opetettiin kansainvälisyyttä. ''Hienoa, että lapset tutustutetaan suuren maailman kulttuureihin'', hän ajatteli. ''Oppivat, että maailmassa on monenlaisia ihmisiä.'' Hän oli niin innoissaan, että kuvasi koko juhlan kaitafilmikamerallallaan.

* * *

Aikuisena Siiri löysi kaitafilmit ullakolta ja latasi kevätjuhlan netin videonjakopalveluun.

''Video sisältää rasistisen blackface-esityksen. Lisäksi se koostuu kokonaan kulttuurisesta omimisesta'', videopalvelun amerikkalainen sensori kirjoitti raporttiin. Hän poisti videon palvelun yhteisönormeja rikkovana.

Reality Check

Villeltä oli mennyt seurustelusuhde poikki, ja hän oli linnoittautunut kämppäänsä. Hän vain katseli elokuvia netin suoratoistopalveluista. Komedioita, trillereitä ja draamoja. Kuukauden hän teki tätä, käyden välissä vain ruokakaupoissa, kunnes hänestä alkoi tuntumaan, että piti päästä ihmisten ilmoille.

Ville menikin kylään veljensä luokse. Veli vaahtosi koko ajan siitä, kuinka ilmastonmuutos tekee Maapallosta elinkelvottoman, sisällyttäen vaahtoamiseensa kaikki kliseet aiheesta. Kun Ville tapasi muita ihmisiä, sama toistui. Kunkin ihmisen luonne tuntui rakentuneen kokonaan yhden liioitellun piirteen varaan.

Villestä tuntui, että ihmiset olivat kuin komediaelokuvista. Hän oli kuvitellut, että draamaelokuvat olivat realistisempia kuin komediat, mutta draamojen hahmot olivat järkevämpiä kuin ihmiset, joita hän kohtasi.

Lahjakas

Jarkko oli kymmenvuotias koululainen, hikari. ''Open lellikki'', muut luokan pojat sanoivat Jarkolle. ''Ope lellii sinua niin saat hyviä numeroita.'' He eivät ymmärtäneet, että Jarkko oli lahjakas ja teki kohtuullisesti työtä koulun eteen.

Harva se päivä Jarkon polkupyörästä oli koulun pihalla kumit tyhjennetty, ja luokan pojat naureskelivat kulman takaa, kun Jarkko pumppasi niitä. Silloin tällöin Jarkon housut vedettiin kinttuun, ja muutenkin Jarkko oli luokan poikien nokkimisjärjestyksessä se pahnanpohjimmainen. Hierarkian huipulla oli tuhmia, fyysisesti suuntautuneita oppilaita.

* * *

''Ei missään nimessä lahjakkaille mitään erityisluokkia'', vasemmistolainen opetusministeri sanoi tv:ssä. ''Peruskoulu on suuri tasa-arvoistaja. Suomen tasa-arvo perustuu sille, että lahjakkatkin oppivat tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.''

Isomorfismi

Perde katsoi peilikuvaansa. Peilikuvalla oli niittiranneke oikeassa ranteessa. Hänellä se oli vasemmassa. Peilikuvan farkuissa oli vasemmassa polvessa reikä. Hänellä se oli oikeassa. Peilikuvan paidassa luki ''NATAS''. S ja N olivat väärinpäin.

Perde oli saatananpalvoja. Hän kannatti pahuutta. Hänen mielestään kaikki se, mitä surkeat kristityt vastustivat oli kannatettavaa. Itsekkyys, väkivalta, pimeys. Hänen mielestään tuho oli äärimmäisen hienoa. Siksi hän poltti kirkkoja, pahoinpiteli ja tappoi. Hän teki kaiken päinvastoin kuin kristityt.

Perde katsoi uudelleen peilikuvaansa. Reikä housussa, niittiranneke, tekstiä t-paidassa. Loppujen lopuksi peilikuvassa oli niin paljon samaa kuin hänessä itsessään. Kun mustan muuttaa valkeaksi ja valkean mustaksi, kuva esittää samaa kuin alunperinkin.

Tulevaisuus, joka ei sitten tullutkaan

Pertti loikoili Futurossa, 60-luvun lopulla rakennetussa ufon muotoisessa lujitemuovitalossa. Hän oli ostanut yhden viimeisistä kappaleista kalliilla. Youtubesta soi Jarren Equinoxe. Levyllä oli avaruusäänistä koostuvaa syntetisaattorimusiikkia, syntikat olivat tuolloin olleet uutta. Äänetöntähän avaruudessa on, mutta sellaisiksi kuin levyllä avaruusäänet kuviteltiin 70-luvulla.

Ennen tulevaisuuskin oli ollut parempaa. Pertti kaipasi aikaan, jolloin avaruus oli ollut käymättömistä korpimaista viimeinen ja naispuolisten avaruusupseerien hameet lyhyitä. Youtube sentään oli edistysaskel, kun kaikki musiikki oli napinpainalluksen päässä. Artistien riistoon sekin kylläkin perustui.

Ajatuksesta, että tulevaisuudessa kaikki on parempaa oli sittemmin luovuttu. Enää tulevaisuus ei näyttänyt vääjäämättömältä ketjulta askeleita eteenpäin. Nyt tulevaisuudessa piili vain ilmastonmuutos ja poliittinen korrektisuus.

Ikuinen elämä

Nykypäivä…

''Jos ihmisen aikaansaannokset jäävät elämään hänen kuolemansa jälkeen, hänestä voi tulla kuolematon'', filosofi paasasi. ''Rakennukset sortuvat, imperiumit kukistuvat ja jälkeläiset kuolevat, mutta ajatukset, ne ovat ikuisia. Jos saa omat ajatuksensa lisättyä ihmiskunnan tiedon kokonaisuuteen, voi elää iänkaikkisesti. Miettikää Platonia. Miettikää Aristotelestä. He elivät 2500 vuotta sitten, mutta heidän ajatuksensa muistetaan yhä.''

* * *

4000 vuotta sitten…

Hen-Ankh oli palailemassa kotiin raskaan ryyppyillan jälkeen. Kapakassa oli syntynyt tappelu Phut-Hereksen kanssa, ja Hen-Ankh oli saanut turpaansa. Paikkaillakseen kolauksen saanutta itsetuntoaan Hen-Ankh raaputti hieroglyfeillä muuriin sanat ''Phut-Heres on mulkku.''

* * *

Nykypäivä…

Arkeologit kaivoivat hiekasta esiin vanhaa muuria.

''Hei, täällä on mielenkiintoisia seinäkirjoituksia!'' eräs heistä sanoi.

Tupakantumppi

Lordi Heystockin ruumis oli löytynyt kuolleena syrjäiseltä kujalta, ja yksityisetsivä Achille Pursot oli paikalla etsimässä johtolankoja. Tarkkasilmäisenä Pursot huomasi tupakantumpin. ''Haa!'' Pursot ajatteli. ''Murhaaja polttaa tupakkaa. Punaista Marlboroa.''

Huolellisella salapoliisintyöllä Pursot saikin selville, että murhaaja oli Heystockin hovimestari. Pursot otti seurakseen pari poliisia ja meni esittelemään todisteita hovimestarille.

''Todisteet osoittavat kiistatta, että te olette murhaaja!'' Pursot syytti.

''Pakko kai se on myöntää'', hovimestari vastasi.

''Kaiken lisäksi te poltitte tupakan!'' Pursot jatkoi. Molemmat poliisit haukkoivat kauhistuneina henkeään.

''Hyvä on, myönnän'', hovimestari sanoi. ''Olen huono ihminen. Poltin tupakan.''

Pursot myhäili. Oikeudessa hovimestari saisi murhasta ankarimman mahdollisen rangaistuksen, koska hän oli polttanut tupakan.

Keinotekoinen päämäärä

Johan ja Mirva pelasivat go-peliä. Johan pelasi pelejä voitosta, Mirva puolestaan siksi, että oli hauska pelaailla.

Gossa pisteitä saa sekä tappamalla vastustajan ryhmiä että valtaamalla tyhjää aluetta pelilaudalta.

Puolessavälissä peli oli edennyt niin, että Mirva oli selvästi tappiolla. Tällöin Mirva ajatteli: ''Tästedes taidankin ottaa tavoitteekseni sen, ettei yksikään neljästä ryhmästäni kuole.''

Peli pelattiin loppuun, ja Johan voitti yli 40 pisteellä. Mirva sanoi: ''Minäkin onnistuin siinä, mihin pyrin. Sain kaikki neljä ryhmääni pidettyä hengissä pelin loppuun saakka.''

''En minä edes yrittänyt tappaa niitä'', Johan vastasi. ''Minulle varmin tapa turvata voitto oli ahdistella niitä vähän ja siinä sivussa vallata aluetta niiden vierestä.''

Yomi

Yksityisetsivä Achille Pursot tutki herra Collinsin murhaa. Collins, lennätinyhtiön pääjohtaja, oli myrkytetty.

Tutkimuksissa selvisi, että Collinsin oikea käsi, herra Stevens oli murhapäivän aamulla meuhkannut suureen ääneen, että Collins ansaitsi kuolla. Paljastui myös, että Stevens oli riidellyt aamulla Collinsin kanssa ja edellisenä päivänä ostanut myrkkyä lennätinyhtiön pääkonttorin viereisestä apteekista.

''Stevens on liian ilmeinen epäilty'', Pursot ajatteli. ''Jos hän olisi tappanut Collinsin, hän ei olisi jättänyt näin ilmeisiä johtolankoja. Stevens on älykäs.''

Muita epäiltyjä ei löytynyt, joten murha jäi ratkaisematta.

* * *

Stevens hykerteli tyytyväisenä. Kyllähän hän oli murhannut Collinsin. Meuhkaaminen, riita, myrkyn ostaminen, kaikki ne hän oli tehnyt tarkoituksella, ettei Pursot epäilisi häntä.

Homomessias

Homomessias Jari roikkui ristillä. Naulanreikiin käsissä ja jaloissa koski, eivätkä keuhkot saaneet kunnolla ilmaa. Ristillä asento oli keuhkojen kannalta huono. Naulanreiät eivät riittäneet kannattelemaan kehon painoa, joten käsivarret oli kiinnitetty ristiin jeesusteipillä.

Vielä pari päivää aiemmin Jari oli ollut Suomen luterilaisen kirkon leipäpappi, homomyönteinen, mutta muuten tavallinen. Kirkossa oli muutenkin painetta hyväksyä homous, eihän syrjintä sovi 2010-luvulle, mutta teologinen peruste homouden hyväksyttävyydelle oli puuttunut.

Jari oli saanut kuningasidean: Muutetaan oppia samalla taktiikalla kuin 2000 vuotta aiemminkin. Jari julistautui homomessiaaksi, hänet ristiinnaulittiin, ja ristinkuolema pyyhkisi pois homouden syntisyyden.

Yhdeksännellä hetkellä Jari tukehtui kuoliaaksi. Uhrautuminen maksoi hengen, mutta oli se sen arvoista.

Suomalainen

''Pohjantähden alla, on elo mulla mainen. Mä elämästä laulan, oonhan suomalainen!''

Veijo huudatti mankkaa parvekkeella. Veijolta oli mennyt koulut poskelleen, eikä hän saanut pidettyä naista tai työpaikkaa. Hän viettikin päivänsä kaljaa kitaten ja Kari Tapion kasettia kuunnellen. Hän ei ollut koskaan tehnyt mitään, mistä hän voisi olla ylpeä, joten hän oli ylpeä suomalaisuudestaan. Hän oli aikoinaan saanut kuvainnollisen lottovoiton ja syntynyt Suomeen.

Veijo ylpeili sillä, että hän kuului samaan kansaan kuin talvisodan veteraanit ja sodanjälkeiset maan jälleenrakentajat. Veijo oli niin nuori, ettei hän ollut sotaa nähnyt, ja hänen panoksensa maan rakentamiseenkin oli ollut minimaalinen. Mutta kansallisylpeys, sitä häneltä ei voisi viedä pois.

Antamisesta ja ottamisesta

Jonne istui sisällä, kirjaston aulassa, lippalakki päässä odottaen kavereitaan. Siihen tuli vanhempi täti ja sanoi äkäisesti: ''Hattu pois päästä sisällä!''

Jonne säikähti tädin äkäistä ääntä ja vaistomaisesti totteli.

Täti ajatteli, että nykyään nuorille ei opeteta edes alkeellisia käytöstapoja. Hänen täytyi käskyillään auttaa nuorisoa tulemaan paremmiksi ihmisiksi, opettaa käyttäytymään niin kuin ihmisen kuuluu käyttäytyä. Hän koki antaneensa juuri jonnelle käytöstapojen lahjan.

Jonne ei kokenut tädin auttaneen häntä tai antaneen hänelle mitään. Ennemmin hän koki tädin käyttäneen valtaa itsensä yli, painostaneen hänet noudattamaan omia normejaan. Jonne koki, että täti oli ennemmin vienyt häneltä pois vapautta valita kuinka käyttäytyi, vapautta valita omat norminsa.

Rappiokieltä

2500 vuotta sitten…

Näiden uusien tulokkaiden vaikutus pilaa ylen kauniin suomen kielen. Nuoriso oppii saksojen kielen, eivätkä nuoret enää osaa puhua kunnolla suomea. He sanovat ''Talo on punainen''. Mikä rappiomuoto, saksojen kielen vaikutusta. Eivätkö he tunne kaunista suomalaista muotoa ''Talo punainen''?

Tai sitten se, ettei enää aina sanota ''Minä menin.'' Siihenkin lauseeseen nuoriso tunkee jotain saksojen vaikutteisia olla-sanoja ja sanovat ''Minä olen mennyt'' tai ''Minä olin mennyt.'' Mitä lie vierasperäistä kikkailua.

Tai sitten se, ettei nuoriso enää osaa sanoa sanoja oikeassa järjestyksessä. ''Poika tyttöä kosii''. Niin kuuluu sanoa. Nämä saksat ovat sekoittaneet nuorten pään, ja nuoret sanovat: ''Poika kosii tyttöä.''

Hyvä pyssy

Johan oli hurahtanut pyssyihin ja hankkinut useita pistooleita. Johan oli katsomassa pyssyjään, kun Mirva tuli paikalle.

Mirva: Tämä on hyvä pyssy.

Johan: Sehän on rikki. Mutta katsos, tämä on hyvä pyssy. .44 kaliiberi tekee suuren reiän, tarkka kuin mikä, ja kahdenkymmenen panoksen makasiini. Sillä pystyy ampumaan kaksikymmentä kertaa peräjälkeen.

Mirva: Juuri nuo ominaisuudet tekevät siitä huonon. Tappaminen on huono homma, joten pyssy, jolla pystyy tappamaan tehokkaasti on huono pyssy.

Johan: Pyssyn tarkoitus on se, että sillä pystyy tappamaan, joten hyvä pyssy on sellainen, joka vastaa tarkoitustaan.

Mirva: Tämä on hyvä pyssy. Tämä on rikki, niin tällä ei pysty tappamaan ketään.

Kokonaiskuva

''Tiede on jakaantunut äärimmäisen kapeiksi erikoisaloiksi'', kuuluisa filosofi sanoi tv:ssä. ''Tiedemies pureutuu postimerkin kokoiseen plänttiin todellisuutta ja tuntee sen läpikotaisin. Sen postimerkin ympäristöstä hän ei sitten tiedä mitään.''

Raija seurasi lähetystä kiinnostuneena. Elettiin 90-luvun puoliväliä, ja filosofiabuumin vanavedessä Raija oli innostunut filosofiasta. Hän seurasi sitä tv:stä ja naistenlehdistä.

''Todellisuus on kuin kupliva meri'', Raija ajatteli. Filosofiabuumi painotti kokonaisuuksien hahmottamista, ja Raijallakin oli kokonaiskuvansa todellisuudesta. ''Nykyfysiikkakin sanoo, että todellisuus on epämääräinen mahdollisuuksien meri'', Raija ajatteli. ''Ei mikään millintarkka kellokoneisto.''

Raija ei ottanut huomioon sitä, että kokonaisuus muodostui yksityiskohdista. Raijan kokonaiskuvakin todellisuudesta olisi ollut tarkempi, jos hän olisi tuntenut tieteellisten teorioiden yksityiskohtia.

Massaerilaisuutta

''Tosipunk on taistelua sinun puolestasi. Älä oo kuin muut, vaan löydä oma itsesi'', Pelle Miljoona lauloi stereoissa.

Elettiin 90-luvun alkua, ja 16-vuotias Jukka oli hengaamassa punkkariystäviensä kanssa. Pöydällä oli Afri-Cola -pullo. Coca-cola -kulttuuria vastustettiin, mikä näkyi colavalinnoissa.

''Minä haluaisin tappaa jonkun ihan vain nähdäkseni, että pystyn siihen'', Jukka sanoi. ''Jos siis voisi olla varma, ettei jää kiinni.''

Punkkarit katsoivat Jukkaa kauhistuneina. Tappaminen ei sopinut heidän ideologiaansa. Ylikansallisten yritysten vastustaminen, kasvissyönti ja eläinkokeiden vastustaminen kylläkin. Huomioon ottaen sen, että Pelle lauloi individualismista, punkkarit olivat hämmästyttävän yksimielisiä oikeasta elämäntavasta ja mielipiteistä. Jopa pukeutumistyylistä.

Jukka pettyi. ''Taidan olla liian friikki jopa vaihtoehtonuorten seuraan.''

Monipuoluedemokratiasta

Suomessa oli ollut eduskuntavaalit, ja Perussuomalaiset olivat saaneet vaalivoiton. He olivat nostaneet kannatustaan seitsemän prosenttiyksikköä, ja heidän kannatuksensa vaaleissa oli ollut 25%. He olivat suurin puolue.

''Kansa on puhunut'', Perussuomalaisten Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja bloggasi. ''Perussuomalaiset ovat saaneet vankan mandaatin kansalta. Vaalitulos on selvä signaali siitä, että päättäjät eivät ole kuunnelleet kansan syviä rivejä, ja tähän me teemme nyt muutoksen. Vaalitulos osoittaa selvästi, että kansa haluaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja homosaation loppua. Perussuomalaiset ovat nyt vaalivoittajia ja suurin puolue. Toivomme, että kansan tahto ja demokratia toteutuu, ja saamme perussuomalaisen pääministerin. Me voitimme vaalit!''

Kyllä, kansa oli puhunut. 75% äänestäjistä ei kannattanut Perussuomalaisia.

Tietokonepasianssi

Anna valitsi valikosta ''Save''. Toivottavasti teksti meni levykkeelle. Olisi ikävää, jos kolmen tunnin kirjoitustyö menisi hukkaan. Anna ei luottanut tietokoneisiin.

Oli 90-luvun loppu, ja Anna oli yliopiston mikroluokassa kirjoittamassa esitelmää. Ennen yliopistoa hän ei ollut käyttänyt tietokoneita. Ne pelottivatkin häntä.

Anna alkoi pelaamaan tietokoneella Pasianssia. Hän oli oppinut mummoltaan pasianssinpeluun lapsena, ja lapsuuden jälkeen hän ei ollut pelannut sitä. Nyt hän pelasi sitä tietokoneelta. Oli kuin olisi saanut pelottavan tietokoneen hallintaansa. Pasianssi oli tuttu ja turvallinen peli.

Varsinaisista tietokonepeleistä Anna ei pitänyt. Ne olivat nörtähtäviä. Hän ei myöskään koskaan pelannut pasianssia oikeilla pelikorteilla. Mutta pasianssin peluu tietokoneella, siitä hän piti.

Aita

Kävelen päivittäin lastentarhan ohi. Sen ulkoilualue on ympäröity aidalla, josta aikuinenkaan ei pääsisi läpi. Siellä lapset leikkivät huomioliivit päällä, kuin eläimet karsinassaan. Tai vangit, amerikkalaisissa elokuvissa vangeilla on oranssit vaatteet.

Kävin samaa esikoulua kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Silloin meillä ei ollut huomioliivejä. Aidastakin pääsi yli ja läpi miten halusi. Se ei ollut este vaan sallitun alueen merkki. Rohkeimmat tekivät aidan toiselle puolen metrin pyrähdyksiä.

Onko vika nykylapsissa vai yhteiskunnassa? Vedämmekö lasten turvallisuuden niin överiksi, etteivät he saa tehdä muuta kuin pelata älypuhelimillaan, ja sitäkin vain tunnin päivässä? Vai eikö lapsia kasvateta ottamaan sen vertaa vastuuta, että tottelisivat käskyä pysyä sallitulla alueella?

Karateka

Jarkko oli juuri tullut karateharjoituksista ja istui kahvilassa siemailemassa jäälattea. Sisään kahvilaan astui epämääräisen näköinen miekkonen.

Miekkonen käveli kassalle, veti moran esiin ja sanoi myyjälle: ''Anna rahaa ja vähän äkkiä!''

Myyjä oli silminnähden peloissaan ja avasi kassakoneen. Tällöin Jarkko nousi, käveli ryöstäjää kohti ja sanoi rauhallisella äänellä: ''Pistäpä se puukko pois.''

''Vittu mä tapan sut'', ryöstäjä sanoi ja huitoi veitsellään Jarkkoa kohti.

Jarkko otti huumeveikon puukkokädestä kiinni ja parilla nopealla karateliikkeellä painoi hyypiön maahan. Kaikki kahvilssaolijat alkoivat taputtamaan.

''Eihän tuo ollut mustan vyön karatekalle kummoinenkaan temppu'', Jarkko sanoi.

Tällöin kahvilassa ollut punavihreä feministijoukko nousi ylös ja syytti Jarkkoa kulttuurillisesta appropriaatiosta.

Valkoisen miehen taakka

3. Heinäkuuta 1934

Kantajat pystyttävät leiriä, ja minä kirjoitan päiväkirjaani. Olemme edenneet Kongon viidakossa kaksi viikkoa. Tänään kantajat jäljittivät gorillauroksen ja ajoivat sen ulottuvilleni. Ammuin onnistuneesti, ja nyt kantajilla on gorillankäsi metsästysmuistona. Siitä tulee loistava tuhkakuppi työhuoneeseeni. Alkuasukasopas sanoi vieneensä meitä vahingossa kymmenen kilometriä harhaan. Erottaisin koko miehen, mutta sitten eksyisimme lopullisesti. Aamulla kun yritin peseytyä joessa, kantajat sanoivat, että siinä on vaarallisia iilimatoja. Toivat sitten minulle vadillisen vettä leiriin.

Yhytimme tänään valkoisen naisen, seikkailijattaren, ja herrasmiehenä otin hänet suojelukseeni. Viidakko on vaarallinen paikka yksinäiselle naiselle. Näpsäkkä tyttö kylläkin. Hän torjuu minut vielä, mutta kunhan pääsemme lähetysasemalle, otan hänet vaimokseni.

Konstruktivistin kaksi historiaa

Filosofi: Totuus on sosiaalinen konstruktio. Ihmiset konstruoivat totuuden sosiaalisten konventioiden pohjalta.

3. maaliskuuta 421 Alexandriassa

Tähtitieteilijä nousee puhujakorokkeelle ja alkaa luennoida opiskelijoille: ''Kerron teille totuuden maailmankaikkeudesta. Maa on pallonmuotoinen, ja maapallo on maailmankaikkeuden keskus. Aurinko, planeetat ja kuu kiertävät maapalloa ympyränmuotoisilla radoilla.''

27. heinäkuuta 2019 Oxfordissa

Fysiikko on tehnyt kevyenä kesälomatekemisenä tietokoneohjelman, joka laskee, missä kohti kiertoradoillaan Auringon ympäri kukin planeetta on käyttäjän syöttämänä ajankohtana. Ohjelma perustuu aurinkokeskeiseen malliin, jonka mukaan aurinko on aurinkokunnan keskus. Maa ja muut planeetat kiertävät ellipsinmuotoisilla radoilla Aurinkoa. Ohjelma huomioi myös planeettojen gravitaatiovaikutukset toisiinsa.

Testatakseen ohjelmaa fyysikko käynnistää sen ja syöttää päivämäärän 3. maaliskuuta 421.

Oivallus

16-vuotiaana sain elämäni tärkeimmän filosofisen oivalluksen. Uskoin tuolloin oman edun tavoittelun olevan järkevää ja rationaalista, toisin sanoen itsestäänselvästi oikein, ellei ole hyvää syytä toimia toisin.

Tuollaista hyvää syytä etsin etiikasta. Hain jonkunlaista periaatetta tai syytä, joka velvoittaisi minut toimimaan epäitsekkäästi. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Etiikka makasi tyhjän päällä. Olin vuotta aiemmin hylännyt kristinuskon, joten mahtavan Jumalan tahtokaan ei enää käynyt syystä.

Suuri oivallukseni olikin, että oman edun tavoittelun oikeellisuus lepäsi yhtä hataralla vai sanoisinko olemattomalla pohjalla kuin muidenkin eettisten periaatteiden velvoittavuus.

Jatkoin eettisiä pohdiskelujani tuon jälkeenkin uskoen hyvän olevan milloin tätä, milloin tuota. Enää en kuitenkaan hakenut etiikasta vastapainoa itsekkyydelle.

Toive

Heikki toivoi, että hänen isoisänsä kuolisi. Isoisä omisti hienon kartanon, ja se jäisi Heikille perinnöksi.

Heikki tunsi huonoa omaatuntoa toiveestaan. Ei kai nyt toisen ihmisen kuolemaa saanut toivoa. Toisaalta, Heikki ei voinut toiveelle mitään. Jos hän olisi kieltänyt sen, hän olisi valehdellut itselleen.

Tietenkään Heikki ei tehnyt mitään isoisän kuoleman edesauttamiseksi. Päin vastoin, isoisä oli haluton menemään lääkäriin, vaikka hänellä oli vaikka mitä vanhuudenoireita, ja Heikki oli aina patistelemassa häntä lääkäriin. Eiväthän toiveet ketään tapa vaan teot, ja teot Heikki teki oikein.

Teko voi olla hyvä tai paha. Heikki kuitenkin ajatteli, että ajatukset ja toiveet, ne olivat moraalisen tuomion ulottumattomissa.

Virka

Marja oli apurahatutkija erään suomalaisen yliopiston matematiikan laitoksella. Hän oli väitellyt viisi vuotta aiemmin ja jatkuvasti hakenut oikeaa virkaa laitokselta, mutta tohtoreita koulutettiin liikaa ja miespuoliset kolleegat jyräsivät. Laitoksen johto ei noteerannut blondia naista.

Sitten Marja sai omituisen meilin. Hän oli saanut professuurin Barcelonan yliopistosta, ja asuntokin luvattiin hoitaa. Marja ei muistanut hakeneensa kyseistä professuuria, mutta päätti tarttua tilaisuuteen.

* * *

Lentokentällä Marjaa vastassa oli Jose, mies jonka kanssa hän oli meilaillut. Jose vei Marjan tämän asunnolle.

Asunnossa oli joku mies, jonka housunetumus pullotti. ''Siinähän ensimmäinen asiakkaasi onkin'', Jose sanoi Marjalle. Mies raahasi Marjan väkivalloin sängylle.

Vaaleat prostituoidut ovat etelässä kuumaa kaamaa.

Kulttuuri

Syksyllä 2019 Jenna oli saanut työpaikan kutomosta. Hän oli ollut pitkiä aikoja työttömänä, joten työ kelpasi.

Jenna meni töihin ensimmäistä päivää. Hänelle annettiin vanhanaikaiset vaatteet, kuin piian asu. Jenna pukeutui ja meni työsaliin.

Työsalissa oli suuri määrä vanhanaikaisesti pukeutuneita naisia kutomassa kankaita käsin, vain kangaspuut apunaan. Jenna liittyi naisten joukkoon.

Työ osoittautui helvetiksi. Työpäivät olivat 12-tuntisia, ja välissä oli vain lyhyt lounastauko. Jennan kädet olivat jatkuvasti ruvella pikkutarkasta työstä. Muuta työtä ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten Jenna sinnitteli.

* * *

Multimiljonääri Hank Garton katsoi salia ja myhäili. Projekti nieli rahaa, mutta 1800-luvun alun kutomokulttuuri oli säilyttämisen arvoista. Ihmisten oli hyvä tuntea juurensa.

Nilkku-Kalle

Nilkku-Kalleksi häntä sanottiin. Kun hän käveli kauppaan, ontuminen oli hänen silmäänpistävin piirteensä. ''Mistä lie hän on vammansa saanut'', ihmiset miettivät häntä katsoessaan. Ivaten lähiön lapset jäljittelivätkin hänen kävelytyyliään.

Nilkku-Kalle kirjoitti tarinoita. Hän kirjoitti niihin unelmiaan, mielipiteitään, ajatuksiaan ja kuvitelmiaan. Hän koki olevansa vapaa ainoastaan kirjoittaessaan, ja että hänen tarinansa olivat hänen ominta itseään. Vuosien mittaan hän oli vuodattanut koko mielensä paperille.

Ihmiset kuitenkin sivuuttivat Nilkku-Kallen tarinat. Kuka ohitti ne taas yhden omakustannekirjailijan raapustuksina, joka ei saanut kirjoituksiaan edes oikeasti julkaistuiksi, kuka luki ainoastaan hittikirjoja, kuka ei lukenut ollenkaan.

Ja niin ainoa asia, johon ihmiset Nilkku-Kallessa kiinnittivät huomiota, oli hänen ontumisensa.

Wittgensteinin tikanheitto

Olin kerran Wittgensteinen kanssa heittämässä tikkaa. Oli minun vuoroni heittää. Tarvitsisin ysejä ja kymppejä voittaakseni.

Heitin. Kaksi tikkaa meni taulusta ohi. Lopuista kaksi osui ykköseen, yksi kakkoseen. Päätin, että oli aika yrittää pientä huijausta. Olihan vastustajani sentään Wittgenstein.

''Se oli harjoitusheitto'', sanoin. ''Päätin niin ennen heittoa.''

''No heitä sitten se oikea heitto nyt'', Wittgenstein sanoi.

En voinut uskoa, että noin alkeellinen huijaus meni läpi. En tietenkään ollut ennen heittoa päättänyt sitä harjoitusheitoksi.

* * *

Illalla Wittgenstein teki filosofisia muistiinpanoja. ''Kielenkäytön oikeellisuusehdot ovat julkisesti ilmeneviä. Kun ihminen kertoo mielentiloistaan, hän ei raportoi yksityisesti ilmeneviä mielentilojaan. Sen sijaan hän rakentaa silloin julkisesti ilmenevät mielentilansa.''

Koskaan ei ole myöhäistä

Heikin motto kuului: ''Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä itsemurhaa.'' Tämä oli ollut hänen mottonsa jo kahden vuoden ajan.

Heikillä ei ollut ystäviä, rahaa, työpaikkaa, eikä oikeastaan elämänhaluakaan. Ainoa asia, joka piti hänet hengissä oli ajatus, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä itsemurhaa.

Heikki ajatteli itsemurhaa jatkuvasti, mutta hän myös ajatteli, että elämää voi ihan hyvin jatkaa vielä pari kuukautta ja katsoa, muuttuuko se valoisammaksi. Itsemurhaoptio olisi olemassa vielä parin kuukauden päästäkin, jos siltä tuntuisi.

Niin Heikki jatkoi sinnittelyään, aina pari kuukautta kerrallaan katsoen. Itsemurhan voisi tehdä sitten myöhemmin, jos siltä tuntuisi. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä itsemurhaa.

Sanoa sen olevan, mikä on

Mirva: Sä aina heittelet sarkastisia kommentteja. Uskotko sinä mihinkään? Niinkuin esimerkiksi Jumalaan? Tai ihmiseen?

Johan: Uskon totuuteen.

Mirva: Ai että kaikki mihin uskot on totta?

Johan: Ei kun uskon, että jokin on totta ja muu on valetta. Inhimillinen tieto on tosin hyvin vajavaista, enkä minä ole muita parempi.

Mirva: Absoluuttinen totuus. No sähän olet kiinnostunut tieteestä, missä kaikki voidaan mitata.

Johan: Tiede on tosiaan ihmiskunnan paras yritys selvittää totuus. Ei sekään täydellinen ole. Empiirinen tieto on aina epävarmaa.

Mirva: No sano sitten, mikä on totta.

Johan: En minä tiedä. Siitä, että totuus on olemassa ei seuraa, että totuus olisi tiedettävissä.

Hampurilaispalaute

''Mukava sä olet'', opettaja sanoi. ''Mutta laiska. Sä olet fiksu ja pärjäisit, kunhan saisit ahkeruuttasi lisättyä.''

''Hampurilaispalaute'', Perttu ajatteli. ''Kaksi kehua sämpylöinä, ja niiden välissä asian pihvi, negatiivinen palaute.''

Perttu oli vilkuillut isosiskonsa, opettajaopiskelijan kurssikirjoja ja oppinut niistä hampurilaispalautteesta. Positiivinen palaute annettiin ainoastaan jonkunlaisena kuorrutteena pehmentämään sitä varsinaista asiaa, eli negatiivista palautetta. Opettajan sanoma oli siis se, että Perttu oli laiska. Mukavuus ja fiksuus voitiin jättää huomiotta pelkkänä kuorrutteena.

Hampurilaispalautteesta oppiminen oli tehnyt Pertusta paranoidin. Hän ei enää uskonut saamaansa positiiviseen palautteeseen, sehän oli pelkästään jonkunlaista kuorrutetta, sämpylää, ei se varsinainen asia.

''Paska tyyppi olen'', Perttu ajatteli. ''Laiska ja kaikkea.''

Kotisivut

Elettiin 90-luvun puoltaväliä. 15-vuotias Ville oli ostanut kesätyöansioillaan tietokoneen. Hän oli opetellut HTML:ää ja tehnyt itselleen kotisivut.

Villen vanhempia tietokone pelotti. Ville olisi halunnut esitellä kotisivujaan vanhemmilleen, mutta vanhempia arvelutti istua koneen ääreen tutustumaan sivuihin. Niinpä he kerta toisensa jälkeen lykkäsivät asiaa milloin milläkin tekosyyllä.

Ville ei osannut katsoa asiaa ensisijaisesti tietokonekysymyksenä. Hän oli tehnyt jotain mielestään hienoa ja halusi näyttää aikaansaannostaan vanhemmilleen. Eikö inhimilliseen kanssakäymiseen kuulu tällaisessa tapauksessa katsoa sitä? Ville ajatteli, että hänen vanhempiensa mielestä hänen kotisivunsa olivat niin huonot, ettei niihin voinut tutustua.

Vanhemmat tuntuivat kuvittelevan, että normaalit ystävällisen kanssakäymisen säännöt lakkasivat pätemästä, kun asiaan liittyi tietokone.

Mammona

Nuorempana halveksin mammonaa. Toki halusin, että sitä oli sen verran, että elämäni oli mukavaa, mutta en kokenut omaisuuteni olevan osa itseäni. En ollut siitä ylpeä. Se, minkä kautta määrittelin itseni, se mistä olin ylpeä, olivat taitoni. Taitoa minulla oli erityisesti matematiikassa, ja suoritin siitä tohtorintutkinnonkin.

Sitten sairastuin skitsofreniaan, eivätkä matemaattiset taitoni ole enää entisellä tasolla.

Sairastuttuani aloin keräilemään noppia. Monet nopista ovat matemaattisesti mielenkiintoisia, minulla on esimerkiksi kaikki Catalanin monitahokkaat noppina. Monitahokkaan on oltava tahkotransitiivinen, jotta siitä saa reilun nopan aikaiseksi. Olen nykyään saitraseläkkeellä, köyhä, eikä noppakokoelmassanikaan ole kiinni kuin muutama satanen. Siitä huolimatta mammona, noppakokoelmani, merkitsee minulle nykyään paljon.

Yksilömoraali

Vankilapsykologi: Koetko olevasi yhteiskunnan sääntöjen yläpuolella? Että säännöt eivät koske sinua?

Ympäristöaktivisti: Pyrin elämään eettisesti, vahigoittamatta ympäristöä tai kanssaihmisiäni. En pidä yhteiskunnan sääntöjä eettisesti velvoittavina.

Vankilapsykologi: Koet siis olevasi poikkeus. Muut noudattavat yhteiskunnan sääntöjä.

Ympärisöaktivisti: Elämä on helpompaa, kun noudattaa lakeja. En kuitenkaan koe olevani poikkeus. Jokaisen velvollisuus on toimia yhteiskunnan sääntöjä vastaan silloin ne ovat huonot.

Vankilapsykologi: Hiilivoimalasabotaasisi tuli yhteiskunnalle kalliiksi. Mitä ajattelet siitä?

Ympäristöaktivisti: Hiilivoimaloiden käyttö tulee ympäristölle vielä kalliimmaksi.

Vankilapsykologi: Mutta yhteiskunnan pelisäännöt… Mitä siitä tulisi, jos kaikki tekisivät mitä lystää?

Ympäristöaktivisti: Pyrin toimimaan eettisesti, en niinkuin huvittaa. Sinäkö et murhaa pelkästään siksi, että se on laitonta?

Yksilömoraali, osa II

Jorma: Ituhipit vituttaa. Luulevat voivansa itse valita, mikä on oikein ja väärin.

Filosofi: Mitä sinä sitten pidät oikeana ja vääränä?

Jorma: Elän yhteiskunnan sääntöjen mukaan.

Filosofi: Sinullakin on yksilömoraali.

Jorma: Eikä ole. Yhteiskunta määrää, mikä on oikein ja väärin.

Filosofi: Se, että yksilömoraalisi on yhtenevä vallitsevien normien kanssa ei tee siitä yhtään vähempää yksilömoraalia. Jotkut vain valitsevat yksilömoraalinsa toisin kuin sinä.

Jorma: Ikään kuin moraalinsa voisi valita.

Filosofi: Kyllä sinäkin valitset, mitä pidät hyvänä ja mitä pahana.

Jorma: Yhteiskunta määrää normit.

Filosofi: Vaikka oletkin valinnut omaksua yhteiskunnan arvot, eikä valinta ole välttämättä ollut tietoinen, valinta on ollut viime kädessä sinun.

Kuka välittää tappiosta?

''Pelit ei ole kivoja'', Sanna sanoi. ''Pelit sopii niille, jotka haluaa voittaa.''

Marko tuhahti. Marko ja Sanna kavereineen olivat tulleet minigolfradalle, ja Sanna tavalliseen tapaansa kieltäytyi pelaamasta. Jäisi kahvioon.

Peli alkoi. Marko yritti pelata parhaansa mukaan. Hän keskittyi lyönteihinsä yrittäen saada pallon esteiden ohi, ja lopulta reikään. Osa lyönneistä epäonnistui, mutta peli oli hauska nimenomaan siksi, että se oli haastava.

Lopulta peli oli ohi, ja kahvion pöydässä summailtiin pisteitä. Marko jäi viimeiseksi, mutta se ei haitannut. Pelailu oli ollut kivaa.

''Pelissä joku joutuu aina häviämään'', Sanna sanoi. ''Siksi en pelaa.''

Kukahan porukasta oli se, joka eniten välitti voitosta ja tappiosta?

Tyynytarinat

Liisa astui Kuusikylän kirjastoon. Hän käveli novellikokoelmahyllylle ja löysi kirjan, jota hän oli etsinytkin. ''Tyynytarinat - Eroottisia novelleja.'' Hän otti kirjan käteensä ja lähti kävelemään tiskille päin.

Liisa kuului pieneen Lestovan todistajat -seurakuntaan. Seurakunta oli seksuaalimoraaliltaan ja muilta arvoiltaan konservatiivinen, joten kuvittelette ehkä, että Liisa pelkäsi uskonveljiensä tai sisartensa huomaavan hänen puuhansa. Ei sinne päinkään, Liisa oli kirjastokäynnillä seurakunnan vanhimmiston siunauksella.

Liisa varoi visusti katsomasta kirjan kantta, jossa pari suuteli intohimoisesti. Sellainen roska ei sopinut siveän kristityn silmille.

Tiskillä Liisa lainasi kirjan ja pisti sen laukkuunsa. Lainan voisi uusia kuusi kertaa, ja niin kirjan saisi pidettyä poissa yleisön saatavilta puoli vuotta.

Saattohoidettava

Reima makasi sairaalan saattohoito-osastolla. Olivat viimeiset selväjärkiset päivät hänen elämässään. Parin päivän päästä hän alkaisi saada morfiinia eikä pystyisi enää korkeampaan ajatteluun.

Reima kuolisi pian, mutta hän ei ollut valmistautunut kuolemaan. Tuntemattomaan ei voinut valmistautua. Jos Reiman olisi pitänyt tehdä urheilusuoritus, hän olisi suunnilleen tiennyt, mitä siihen vaadittaisiin ja olisi pystynyt valmistautumaan, mutta kukaan ei tiennyt mitä kuoleman jälkeen olisi ja mitä ihmiseltä silloin vaadittaisiin.

Reima ajatteli kuolemaa hyppynä tuntemattomaan. Ehkä hän lakkaisi olemasta, ehkä olisi jonkunlaista kuolemanjälkeistä elämää. Jälkimmäisessä tapauksessa Reimalle olisi pian alkamassa elämää suurempi seikkailu. Mutta millainen seikkailu? Se selviäisi pian, jos Reiman olemassaolo jatkuisi kuoleman jälkeen.

Terotus

Minut talutetaan mestauslavalle. Käteni on sidottu selän taakse, mutta kykenen kävelemään itse.

Katson, kuinka pyöveli terottaa mestauskirvestään. Kauhunväreet kulkevat lävitseni. Siinä paidaton, huppupäinen mies valmistelee keskittyneesti välinettä, jolla minut tapetaan. Kuolemaani siinä valmistellaan.

Toisaalta ymmärrän, että minun parhaaksenihan kirveen terotus koituu. Tylsälläkin mestauskirveellä saa ihmisen hengiltä, mutta se voi vaatia useamman iskun. Jos pyöveli ei terottaisi kirvestään, joutuisin kitumaan iskujen välissä.

Vaikka järjellä ymmärrän, että pyöveli ajaa etuani terottamalla kirvestä keskittyneesti, tunnetasolla koen tuon ymmärryksen kammottavaksi. Olen niin surkeassa jamassa, että etuni on kuolla nopeasti ja tuskattomasti.

Pyöveli laskee liippakiven alas. Minut talutetaan teloituspölkylle, ja suosiolla painan pääni sitä vasten.

Fakki-idiootti

''Sinua ei kiinnosta mikään muu kuin matematiikka'', Johanna raivosi. ''Elämää on matematiikan ulkopuolellakin. Et tiedä mistään mitään paitsi matematiikasta.''

Juhani kuunteli epäuskoisena. Käyttihän hän valtaosan ajastaan matematiikkaan, mutta lisäksi hän jongleerasi ja pelasi go-peliä. Matematiikka tuki harrastuksia, jongleeraukseen ja go-peliin liittyi mielenkiintoista matematiikkaa. Ja arvostihan hän paneutumista muihikin aloihin, jopa niitä, jotka omistivat elämänsä skeittaamiselle.

Tutustuttaessa laaja-alaisesti moniin asioihin ymmärrys kustakin alasta jäi pinnalliseksi. Alasta oppi ehkä pari perusfaktaa, mutta alalle ominaiset ajattelutavat jäivät omaksumatta. Kaikki asiat olivat vaikeita, ja siksi syvällinen tutustuminen mihin tahansa vaati huomattavan osan ihmisen ajasta. Siksi Juhani oli valinnut pari asiaa, joille hän omisti elämänsä.

En ymmärrä mitään

''En ymmärtänyt tuosta mitään'', Mirkku sanoi.

''Mitä kohtaa sinä et ymmärtänyt?'' Markus kysyi.

''No en yhtään mitään!'' Mirkku huusi.

Markus tuli surulliseksi. Hän oli kirjoittanut filosofisia ajatuksiaan paperille tehden parhaansa ollakseen selkeä ja näyttänyt kirjoitelmaansa pikkusiskolleen. Mirkku ja Markus olivat lukiolaisia. Markus oli kiinnostunut filosofiasta ja olisi halunnut keskustella ajatuksistaan, mutta yritykset kilpisyivät aina samaan.

Julistus, ettei ymmärrä toisen sanomisisa mitään oli lähinnä menetelmä vaientaa toinen ja sulkea tämä keskusteluyhteyden ulkopuolelle. Oli luonnollista, että ymmärrysongelmia esiintyi filosofisessa keskustelussa, mutta tällöin kuuntelijan olisi pitänyt kertoa, mitä kohtaa hän ei ymmärtänyt ja miksi. Tämä olisi antanut toiselle mahdollisuuden selittää vaikea kohta paremmin.

Teiniloogikko

''Tuo on epäloogista'', Niklas sanoi. ''Ei tuo nyt noin voi mennä.''

Kyseessä oli Niklaksen lempilause. Olipa kyseessä pappien saarnat tai vanhempien käskyt, Niklas piti heidän ajatuksiaan epäloogisina.

''Ei kaiken aina tarvitse olla niin loogista'', muut sanoivat Niklakselle. Niklasta tämä kaiversi. Hän oli päättänyt, että lukion jälkeen hän lähtisi Helsingin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, koska hän oli kuullut, että siellä oli matemaattisen logiikan tutkimusryhmä.

* * *

Heti ensimmäisenä syksynä yliopistossa Niklas otti logiikan peruskurssin. Hänen yllätyksekseen logiikan opiskelu olikin hänelle poisoppimista. Hän oli kuvitellut loogisia seuraussuhteita olevan paljon enemmän kuin niitä loppupeleissä oli. Niklakselle oli yllätys, kuinka paljon pelivaraa loogisen ristiriidattomuuden vaatimus jätti.

Oi!

''Knut Posse räjäytti tornin, se oli Viipurin pamaus'', kuului Villen stereoista. ''Pikeä, tervaa ja ruutia, saatanallinen pamaus!''

Ville kuunteli skinheadpunkkia, tai kuten genren nimi kuului, Oi!ta. Sanoitukset olivat isämaallisia, Suomen historiaa käsitteleviä, jopa rasistisia. Villellä ei ollut mitään pakolaisia vastaan ja hän kannatti Euroopan syvempää integraatiota, mutta hänen mielestään ihmisen tuli altistua niillekin aatteille, joita ei kannattanut. Se avarsi maailmankuvaa.

Villen suhtauminen oli epätyypillistä ajalle. Ihmiset jakaantuivat pieniin kuppikuntiin, ja jokainen seurasi vain oman kuppikuntansa kommunikaatiota. Ville ajatteli, että se teki ihmisistä ahdaskatseisia moralisteja. Skinheadeja paheksuttiin, ja heidän kulttuuriinsa suhtauduttiin kuin se olisi ollut saastaista. Sitä piti kunnon ihmisen vältellä.

Roskakala

''Särki on roskakala'', vaari sanoi.

Pikku-Johannes oli vaarinsa kanssa ongella, ja Johannes oli saanut särjen. Johannes ajatteli, että särjestä varmaan tuntui pahalta, kun sitä sanottiin roskakalaksi.

''Onko ahvenkin sitten roskakala?'' Johannes oli saanut ennen särkeä pari ahventa.

''Ei'', Vaari sanoi. ''Ahven on hyvä kala.''

''Siinäs kuulitte'', Johannes ajatteli ja katsoi ämpäriin. ''Te olette hyviä kaloja.''

''Mikä on paras kala?'' Johannes kysyi.

''Kyllä se on lohi. Lohi on arvokala.''

Johannes ajatteli, että varmaan tuntuisi hienolta olla lohi, oikein arvokala. Vähän kuin arvohenkilö.

* * *

Aikaa myöten Johannes kasvoi ja tajusi, että vaari oli arvottanut kaloja sen mukaan, kuinka hyvin ne sopivat ihmisen syötäviksi.

Puettu

Daniel oli juuri iskenyt Hannen, kierrätyskeskusrääsyihin pukeutuneen naisen.

Daniel arvosti ihmisissä mieltä: Ystävällisyyttä, nopeaälyisyyttä, avarakatseisuutta. Silti Daniel piti alastomien naisvartaloiden katselemisesta. Ensinnäkin ne kiihottivat Danielia seksuaalisesti, mutta lisäksi alastomat naisvartalot olivat kuin veistoksia. Daniel ajatteli, että nainen oli aidoimmillaan alastomana. Joskus kun Daniel oli iskenyt viehättävästi pukeutuneen naisen, jonka kroppa oli paljastunut alastomana mitäänsanomattomaksi, Daniel oli kokenut itsensä huijatuksi.

''Mutta alaston vartalo ei heijastele mieltä'', Hanne vastasi Danielin kerrottua ajatuksistaan Hannelle. ''Paitsi tietysti treenattu kroppa heijastelee panostusta kuntoiluun, mutta muuten.''

Hanne jatkoi: ''Naisen vaatteet, sitä vastoin, ovat sen mielen valitsemia jota sinä sanot arvostavasi. Vaatevalinnoillaan ihminen tulee väistämättä heijastelleeksi persoonaansa.''

Muuri

Sirpa katsoi, kun Mauno makaili sohvalla ja luukutti Mozartia. Oli lauantai eikä Sirpan esikoulunopettajana tarvinnut olla töissä, mutta Mauno mietti matemaattisia probleemoja. Avioliiton alkuaikoina Sirpa oli ihmetellyt miehensä työskentelytapoja, mutta Maunolle todentotta maksettiin sohvalla makoilusta.

Sirpa katsoi, kun Maunon huuli alkoi väpättää. Sirpa ajatteli, että sitä seuraisi suun mutristamisia, ja lopulta pieni hymy. Juuri niin kävikin, ja Sirpa ajatteli, että tunsipa hän miehensä hyvin.

* * *

Mauno oli tyytyväinen hahmoteltuaan todistuksen valmiiksi päässään. Hän pohti, voiko p-adinen ryhmä toimia efektiivisesti monistolla, ja hän oli saanut juuri todistettua, että toiminta ei ainakaan voi koostua kvasikonformikuvauksista.

Näistä ajatuksista Sirpalla ei tietenkään ollut mitään käsitystä.

Kreationismista

Kreationisti: Uskot siis vahvimman selviytymiseen. Synkkä maailmankuva sinulla, kun elämä on jatkuvaa taistelua selviytymisestä. Minä uskon Jumalaan, ja Jumala on rakkaus.

Tiedemies: Ketä sitten rakastat?

Kreationisti: No esimerkiksi vaimoani ja viittä lastani.

Tiedemies: Evoluutio on ohjelmoinut ihmiseen taipumuksen rakastaa puolisoa ja lapsia. Evoluutio on asettanut eliöihin päämäärän lisääntyä, ja rakkaus puolisoa ja jälkeläisiä kohtaan edesauttaa jälkeläisten pärjäämistä.

Kreationisti: Ööö….

Tiedemies: Tietämättäsi toteutat evoluution sinuun ohjelmoimia päämääriä.

Kreationisti: Ja sinäkö sitten et mielestäsi toteuta niitä?

Tiedemies: En ole hankkinut lapsia, ja olen antanut steriloida itseni, ettei irtoseksistä tulisi ei-toivottuja yllätyksiä. Elämäni olen omistanut tieteelle, supersäieteorieoiden kehittämiselle. Olen siis murtautunut evoluution kahleista.

Kopiokone

Make ja Repa hiipivät käytävää pitkin taskulampunvalossa, kunnes he tulivat hakemalleen ovelle. Ovi oli jätetty auki. He menivät huoneeseen. Kaappeja, henkilökunnan postilokerot, ja… kopiokone! Make ja Repa raahasivat kopiokoneen viereiseen huoneeseen. Sitten vain ulos rakennuksesta ennen kuin stevarit saapuisivat. Satanen oli taas plakkarissa.

* * *

Aamulla matematiikanlaitoksen johtaja katsoi kopiokonetta. Siinä se oli, huoneessa, johon matemaatikot sen halusivatkin. Matematiikanlaitos oli rakennettu arkkitehtikilpailun voittajasuunnitelman perusteella, ja arkkitehti oli suunnitellut kopiokoneen väärään huoneeseen. Ikävä kyllä arkkitehdilla oli viiden vuoden ajan päätösvalta laitoksen sisustuksesta, Niinpä laitoksen johtaja oli palkannut pari pikkurikollista siirtämään kopiokonetta joka yö. Sitä ei ehdittäisi palauttaa arkkitehdin suunnittelemalle paikalle ennen kuin illalla.

Muuri

''Se välittää vain niistä omista jutuistaan'', he sanoivat.

Itse asiassa Risto välitti ihan yleisistä matematiikasta, filosofiasta ja tietokoneista. Pikkukaupungissa ei vain ollut muita samoista asioista kiinnostuneita, niin niitä kutsuttiin Riston jutuiksi.

''Ei se välitä muista ihmisistä'', he sanoivat. ''Tekee vain omiaan kaikki päivät.''

Itse asiassa Risto olisi halunnut keskustella kiinnostuksenkohteistaan kanssaihmistensä kanssa, joten kyllä Risto olisi ollut kiinnostunut muiden seurasta. Muut lukiolaiset puhuivat vain seurustelusta ja ryyppäämisestä, ja Risto taas ei ollut kiinnostunut tällaisista asioista.

''En ymmärrä tosta mitään'', he sanoivat Ristolle aina kun Risto yritti viritellä häntä kiinnostavaa keskustelua.

Oli kuin muut olisivat rakentaneet muurin itsensä ja Riston väliin.

Poikamiesboksi

Otaniemestä on löytynyt kulttuurihistoriallisesti arvokas poikamiesboksi. ''Asunnon lattialle on kerrostunut esineistöä kolmelta vuosikymmeneltä'', arkeologiryhmän johtaja Kaija Toivonen kertoo.

''Olemme jo löytäneet Iron Maidenin keikkajulisteen 1990-luvulta'', Toivonen jatkaa. ''Kun kaivausryhmämme etenee sängyn alla, saamme uutta tietoa teekkareiden elämäntavoista.''

Lattialta löytyneet tyhjät sorbuspullot sopivat hyvin kuvaamme teekkareista railakkaina juhlijoina.

Kaivausryhmä on myös löytänyt rojun seasta käytetyt naisten pikkuhousut. ''Toisin kuin aiemmin on luultu, teekkareilla käy siis naisvieraita'', Toivonen kuvailee löydön merkitystä.

''Yrittämme löytää lattialta käyteyn kondomin'', Toivonen jatkaa. ''Se vahvistaisi hypoteesiamme naisvieraista. Toinen mahdollisuus on se, että kämpän asukas on ollut crossdresser.''

Toivonen kertoo vielä, että mitään opiskeluun viittaavaa ei ole löytynyt.

Hernekeitto

Meidänhän piti mennä ravintolaan syömään kunnon pihvit, mutta Manta-täti halusi väenväkisin tarjota meille luonaan hernekeittoa. Hernekeiton lisäksi oli ruisleipää, ja maito oli lopussa, joten joimme piimää. Arvatahan sen saattaa, mitä tällaisella ruokavaliolla tapahtuu.

Jonkun ajan päästä joku sai päähänsä, että mennään koko poppoo tervehtimään Jokke-serkkua. Kävelimme Joken talolle ja ahtauduimme hissiin, kaikki kuusi henkeä. Se hissi oli tarkoitettu max neljälle hengelle, joten se juuttui kerrosten väliin. Painoimme hälytysnappia ja jäimme odottelemaan huoltomiestä.

Ensin kaikki pidättelivät, mutta sitten Kake-eno päästi pienen paukun. Sen jälkeen kaikki muutkin innostuivat, ja hernekeittokaasua alkoi vapautua urakalla.

Nyt olemme odotelleet huoltomiestä tunnin, ja haju on hirveä.

Salamurha

''Vannotko uskollisuutta veljeskunnallemme?'' Calpurnius kysyi.

Danus empi.

Danus oli keittiöpoika, orja. Hän oli ohimennen kuullut isäntänsä Calpurniuksen suunnittelevan keisari Neron murhaamista, ja Danusta oltiin ottamassa mukaan salaliittoon. Vastineeksi oli luvattu vapaus ja Rooman kansalaisuus.

Vapaa kansalainen oli orjan yläpuolella, ja Danusta houkutti mahdollisuus kohota hierarkiassa, jota hänet oli kasvatettu arvostamaan. Mutta sitä varten pitäisi olla mukana salamurhaamassa keisari, elävä jumala. Miten hänen tappamisensa oli edes mahdollista?

Calpurnius oli patriisi, ylimys, ja Danus ihmetteli, kuinka niin ylhäinen ja viisas henkilö saattoi suunnitella keisarin murhaamista. Se oli niin väärin ja mahdotonta, että orjakin sen ymmärsi.

''Vannon'', Danus vastasi. Salaliittolaiset tappaisivat hänet muuten.

Narsistin kosto

Kustaa oli kahvihuoneessa kuunnellut Paulan juttuja tarkkaavaisesti. Paula selvästi rakasti poikaystäväänsä syvästi, mutta rivien välistä Kustaa oli lukenut, että poikaystävä oli mustasukkaista sorttia. Kustaa valehtelisi Ullalle, että Paulalla oli toinen mies. Kustaa tunsi Ullaa sen verran hyvin, että tiesi tämän soittavan Paulan poikaystävälle, ja poikaystävä pistäisi seurustelun poikki.

Paula oli vienyt projektin Kustaan nenän alta, joten huora saisi mitä ansaitsi. Narsistin kosto oli hirveä.

Psykologi: Narsisteilla ei ole empatiakykyä. He eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan, joten he eivät ymmärrä toista ihmistä.

Jannelle Kustaa vihjaisisi Paulan olevan toimistotarvikevaras. Kustaa osasi vihjaista hienovaraisesti, joten Kustaa ei joutuisi tilille, mutta juoru leviäisi.

Vihreät elektronit

Pirjo oli pidemmän aikaa kärsinyt mystisistä päänsäryistä, kun hän googletti aiheesta. Ensimmäisenä tullut sivusto kertoi sähkösäteilyn vaaroista. Sivusto oli niin hyvin kirjoitettu, että Pirjosta alkoi tuntua, että hänen päänsärkynsä oli sähköallergiaa. Sivustolla mainittiin myös huimaus. ''Kyllä, minua taitaa huimata usein'', Pirjo ajatteli.

Pirjo tutki, mitä asialle voisi tehdä. Sähkölaitteista luopumista suositeltiin, mutta Pirjo ajatteli tarvitsevansa tietokonetta, kännykkää, hiustenkuivaajaa… Itsensä maadottamista suositeltiin myös, mutta Pirjo asui kuudennessa kerroksessa.

Sitten kännykkä soi. ''Make Stadin Energialta moi. Nyt on saatavissa vihreää, tuulivoimalla tuotettua sähköä, että eiköhän vaihdeta sinunkin sopimuksesi.''

* * *

Pirjo avasi tietokoneensa. Oireet olivat kadonneet. Kyllä tuulisähkö oli parempaa niin ympäristölle kuin ihmiselle.

Kummittelu

Ville oli ostanut kartanon maaseudulta. Koska hinta oli ollut niin halpa, hän oli tehnyt suinpäin ostopäätöksen.

Kylillä Ville kuuli, että kartanossa kummitteli. Edelliset asukkaat olivat muuttaneet pois kummittelun takia, ja kartanoon tutkimusretkiä tehneet lapset olivat nähneet kummituksia. Ville onnitteli itseään hyvän ostoksen johdosta. Hän ei kummituksiin uskonut, ja halpa hinta sai selityksen.

Ville alkoi nähdä kartanossa vilahduksia varjoista. Hän selitti ne pois psykologisena ilmiönä. Sitten kummitus hyökkäsi Villen kimppuun portaiden yläpäässä. Ville paini aikansa, kunnes putosi portaat alas.

* * *

Kuolemantapauksen johdosta kartanossa alettiin tehdä tarkempia tutkimuksia. Löytyi mittava homeongelma. Home paljastui ennen tuntemattomaksi lajiksi, ja laboratoriossa selvisi, että se aiheuttaa hallusinaatioita.

Gordionin kuutio

Kerran Iso-Allu kävi tuttavansa Petrin luona. Petri antoi Iso-Allulle Rubikin kuution. Iso-Allu väänteli sitä aikansa, mutta joutui toteamaan: ''Eihän tätä kukaan saa ratkaistua.''

Petri otti kuution ja tottunein ottein väänteli sitä hetken. Petri näytti Allulle ratkaistua kuutiota, ja Allu ajatteli: ''Kuvittelee olevansa jotain kun saa yhdentekevän lelun ratkaistua.'' Sitten Petri sotki taas kuution.

Iso-Allu nappasi kuution. Hän ei jäisi toiseksi moiselle nörtille. Iso-Allu alkoi vääntelemään kuutiota, ja vitutus kasvoi samaa tahtia epäonnistuneiden ratkaisuyritysten kanssa. ''Ihan turhia jätkiä tuollaiset ratkaisijat'', Iso-Allun mielessä pyöri. Kuutio ei silti ratkennut.

Lopulta Allua vitutti niin paljon, että hän haki kirveen työkalukaapista ja hakkasi kuution tuusannuuskaksi.

Sitä saa mitä tilaa

''Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti. Oikea härmäläinen!''

Tuomo kuunteli youtubesta, kun Irwin romantisoi suomijunttiutta. Tuomo muisteli nuoruuttaan. Pyhä kolminaisuus, koti, uskonto ja isänmaa oli silloin ollut murtumassa, ja Tuomo oli ollut etunenässä vastustamassa perinteisiä arvoja. Uskonto oli ollut irrationaalisuutta, eikä ollut mitään järkevää syytä ajatella maanmiestensä etua enemmän kuin kaikkien ihmisten etua.

Sittemmin isänmaallisuus oli taantunut maahanmuuton vastustamiseksi ja uskonto homouden vastustamiseksi. Samalla aatteet olivat marginalisoituneet. Uskonnollisuutta ja isänmaallisuutta pidettiin persuiluna, jota muut vihasivat.

Tuomo mietti, oliko hän sittenkään voittanut. Pyhän kolminaisuuden oli korvannut vihervasemmistolaisuus, jota kannatettiin yhtä tunteella kuin perinteisiä arvoja aiemmin. Ei sitä voinut pitää järjen voittona.

Metapunk

Olen aina kokenut punkin henkiseksi kodikseni. Viittaan erityisesti yhdeen punk-ideologian piirteeseen: Siihen, että tehdään omaa juttua intohimoisesti ja haistatetaan paskat ympäristön odotuksille. Tällä hetkellä oma juttuni on kirjoittaminen. Aiemmin se on ollut kaudesta riippuen tietokonepelien tekeminen, filosofia ja matematiikka.

Omaehtoinen ruohonjuuritason kulttuurin tekeminen on aina ollut keskeinen osa punk-ideologaa. Tekemisen pitää olla itseisarvo taitotasosta ja menestysmahdollisuuksista välittämättä, kaupaksi menemisestä puhumattakaan. Tämän asenteen olen aina kokenut omakseni.

Punk-hengen mukaisesti olen haistattanut paskat myös punkkareiden odotuksille. En ole kiljunjuoja tai kasvissyöjä. Intellektuelli suhtautuminen asioihin on aina ollut itselleni luontevaa, niin siitä en ole luopunut, vaikka punkkarit intellektuelleja vieroksuvatkin.

Olen siis ilmeisesti metapunkkari.

Tiluttaja

Mauri oli rockkitaristi, joka piti tilutuksesta, nopeasta teknisestä kitaransoitosta. Nuorempana hän oli ihaillut tiluttavia kitaristeja, ja sen jälkeen hän oli harjoitellut kitaralla vuosikaudet nopeutta ja tekniikkaa saavuttaen virtuoositason.

Ikävä kyllä aika, jona Mauri eli, piti Maurin soittotapaa teennäisenä. Ajassa arvostettiin yksinkertaista rockia, joka välitti fiiliksiä ja raakaa energiaa. Sen katsottiin kuvaavan muusikoita sellaisina kuin he todella olivat.

Jos Mauri olisi yrittänyt välittää fiiliksiä ja raakaa energiaa, hän olisi ollut teennäinen. Sellaiset asiat eivät nimittäin näytelleet mitään roolia hänen tavassaan hahmottaa maailma. Hän oli aina arvostanut teknistä taituruutta.

Niin Mauri tilutteli keikkansa läpi haistattaen pitkät yleisön odotuksille. Sellainen hän pohjimmiltaan oli.

Oikeustaju

Gustav oli syventynyt lukemaan Dostojevskiä, kun naapurista alkoi kuulua discomusiikin jytke. Gustav kirosi mielessään, mokoma jumputus oli pilannut hänen keskittymisensä. Gustav yritti keskittyä uudestaan, mutta ärsytys kasvoi epäonnistuneiden lukuyritysten kanssa.

Lopulta jonninjoutava discomelu ärsytti Gustavia niin paljon, että hän harkitsi hetken seinään hakkaamista harjanvarrella. Hänen omatuntonsa hylkäsi tämän vaihtoehdon heti, koska hän itsekin huudatti silloin tällöin Beethovenia. Gustavin oikeustaju sanoi, että toiselle piti sallia samat oikeudet kuin itselle.

Gustavin mielessä kävi, että tuntuihan Beethoven paljon arvokkaammalta musiikilta kuin joku discojytke, mutta moraali ei ollut Gustaville tunteen asia. Hänelle moraalissa oli kyse moraaliperiaatteiden järkähtämättömästä noudattamisesta, järjestä, ei siitä, mikä tuntui sopivalta.

Jos tehdään niin tehdään kunnolla

Villen teki mieli huvimajaa omakotitalonsa pihalle. Siellä olisi kiva istua siemailemassa sidukkaa. ''Mutta mitä naapuritkin ajattelisivat?'' Ville tuli toisiin aatoksiin. ''Pitäisivät ihan kajahtaneena.''

Ville oli kahden vaiheilla. Toisaalta hän halusi rakentaa huvimajan. Toisaalta projekti arvelutti häntä. Ville yritti päättää, mitä tehdä. Sitten hän keksi: Tehdään kompromissi rakentamisen ja rakentamatta jättämisen välillä. Rakennetaan jonkunlainen tönö. Ei siihen tarvitsisi paljoa panostaa.

Halvalla ja vähällä vaivalla rakennettiin. Rakennustyössä falskattiin aina kun oli mahdollista.

Lopulta maja oli valmis. Yhden illan Ville sai siemailla sidukkaa, mutta yöllä tuli myrsky. Maja oli niin huonosti rakennettu, että se kaatui myrskyssä. Sen jälkeen pihalla oli vain kasa romupuuta.

Älä turhaan lausu…

''Sen nimi on Jahve!''

''Senkin koira! Sen nimi on El!''

''Itse olet röhkivä sika!''

Heimonvanhin Efrahim kuunteli kiistaa surullisena. Kiistat jumalan oikeasta nimestä repivät heimoa. Kolme sukupolvea aiemmin oli syntynyt kahakoita Jahven ja Elin palvojien välillä. Heimon yhtenäisyys oli saatu palautettua heimonvanhimpien julistettua, että Jahve ja El olivat saman jumalan kaksi eri nimeä. Nyt oli leimahtanut nimikiista. Jotain pitäisi tehdä.

* * *

''Herran nimet ovat pyhiä'', Efrahim julisti. ''Ne ovat niin pyhiä, että niitä ei saa lausua ääneen. Tästedes käytetään titteliä Herra.''

Nyt jokainen voisi pienessä päässään kuvitella, että hänen käyttämänsä nimi - Jahve tai El - oli ainoa oikea. Ristiriitaa ei sanottaisi ääneen.

OCD

Jari oli rikosetsivä. Hänellä oli obsessiivis-kompulsiivinen häiriö, mutta hän ei antanut sen haitata. Päin vastoin, hän sai rikoksia ratkaistua, kun hän noudatti metodiaan pilkulleen. Nytkin kuulusteluhuoneessa istui epäilty, joka oli saatu kiinni verekseltään.

''Myönnätkö Hanna Matilaisen puukottamisen?''

''Pakko kai se on myöntää.''

''Myönnätkö myös yhdeksän aikaisempaa täsmälleen samanlaista naisten puukottamista?''

''Olkoon. Myönnän.''

''Onko sinulla vielä muuta omallatunnollasi?''

''Ammuin Keijo Mutasen.''

Jari hermostui. Hän oli saanut ratkaistua niin kauniin rikossarjan, ja epäillyn piti pilata se ihan erilaisella rikoksella.

''Et tehnyt sitä.''

''Tein ihan varmasti.''

Jari suuttui. Symmetrinen harmonia oli mennyt rikki, ja vielä rikossarjassa, jota hän tutki. Suutuksissaan Jari hakkasi epäillyn.

Kiinnostus

Pekka: Moi. Mites matematiikan tutkimuksesi kanssa menee?

Jani: Hyvin. Olen todistanut, että jos X on parakompakti ja lokaalisti kompakti topologinen avaruus, ja B on avaruuden X topologian kanta, niin X:llä on lokaalisti äärellinen peite B:n alkioilla. Idea on ensin sandwhicata peite B:n alkoilla kahden sellaisen lokaalisti äärellisen avoimen peitteen väliin, joiden alkiot ovat suhteellisen kompakteja. Sitten siitä keskimmäisestä peitteestä voidaan valita sopiva osapeite.

Pekka: Niin. Sitä minun piti kysyä, että onko sinulla lainata viisikymppiä?

Jani oli pettynyt. Miksi ylipäätänsä kysyä tutkimuksesta, jos ei ole kiinnostunut kuulemaan siitä? Ilmeisesti tarkoitus oli teeskennellä kiinnostusta, mutta miksi, jos seuraava kysymys heti paljastaa bluffin?

Terapianalle

Heikki oli kaksitoistavuotias pikkupoika. Hänellä oli yksinhuoltajaisä, joka ei koskaan kuunnellut. Kyllähän isä antoi Heikin puhua, mutta isä vain murahteli vastaukseksi ''joo'' lukien lehteä tai puuhaillen muuten omiaan. Isä ei koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, mitä Heikki sanoi.

Asia vaivasi Heikkiä niin paljon, että hän joutui terapiaan. Terapeuttitäti antoi Heikille pehmonallen ja sanoi: ''Tämä on terapianalle. Saat sen kotiisi. Voit puhua sille niin paljon kuin haluat, ja se kyllä kuuntelee.''

Heikki oli hämillään. Terapeuttitäti ei tainnut ymmärtää. Pystyihän hän puhumaan isällekin, mutta isän mieli ei rekisteröinyt mitään, mitä Heikki sanoi. Pehmolelulla ei ollut mieltä ensinkään, joten se ei rekisteröinyt sen enempää.

Ei narise

''Sanansa sanonut raati on'', Einari kuunteli YouTubesta. ''Valitsemme moderaation.''

Bändin basisti ja rumpali eivät osanneet soittaa yhteen, sävellykset olivat pilipalimusiikkia, sanoitukset eivät koskettaneet, mutta ne riimit! Ne olivat nerokkaita. ''Muori - ruori - nuori - vuori'', ''Aleksi maleksi ja Oskari veti poskarin'', ''Astia - lastia - kastia''. Einari huvittui ja vaikuttui kuunnellessaan bändiä.

Einari ja hänen lähipiirinsä hakivat kulttuurituotteista eri asioita. Einari haki osa-alueita, jotka hipoivat nerokkuutta. Muut hakivat tasapainoista kokonaisuutta, sitä että kaikki osa-alueet oli hoidettu hyvin, mutta minkään ei tarvinnut briljeerata. Einarin esitellessä suosikkejaan kavareilleen nämä osoittelivat niistä vikoja, jotka Einarista olivat epäolennaisia.

Einarista tuntui, että hän etsi hyvää ja muut välttelivät huonoa.

Tekemiset

Elettiin 90-lukua. Äidin vastusteluista huolimatta taloon oltiin hankittu tietokone.

14-vuotias Petteri teki musiikkia. Hän syötti lastenlaulua laulukirjasta tietokoneen musiikkiohjelmaan. Musiikintunnilta hän muisti, kuinka nuotteja luetaan. Sitten hän suunnitteli rumpukompin ja basson taustalle.

''Se vaan istuu tietokoneen ääressä'', äiti ajatteli.

Petteri kirjoitti novellia. Tietokoneen tekstinkäsittelyohjelma tarjosi ennennäkemättömät mahdollisuudet muokata tekstiä. Petteri kirjoitti ensin scifitarinan raakaversion ja alkoi sitten parantelemaan sitä.

''Vieläkin se istuu tietokoneella'', äiti ajatteli.

Petteri harjoitteli ohjelmointia. Hän laati yksinkertaista ohjelmaa, jossa käyttäjä pystyi joystickillä ohjaamaan palloa ruudulla. Hän ajatteli myöhemmin kehittävänsä sen peliksi.

''Tietokoneen hankkiminen oli virhe'', äiti ajatteli. ''Ei se enää tee mitään muuta kuin istuu koneella.''

Tasojen tallettaminen

''Tunti peliaikaa on täynnä'', isä sanoi.

''Anna mä talletan niin voin jatkaa samalta tasolta'', aspergerlapsi Mika sanoi.

Isä ärtyi. Sama toistui joka päivä. Seuraavaksi isä kiskoisi Mikan pois XBoxin ääreltä, mitä seuraisi Mikan valtava kiukunpurkaus.

Kokeeksi isä päätti antaa Mikan tallettaa tasot, mitä se sitten tarkoittikin. Mika puuhasi XBoxin ääressä muutaman minuutin ja sulki laitteen sävyisästi. Isä onnitteli itseään keksittyään keinon välttää kiukunpurkaus.

* * *

Mika oli tyytyväinen. Tähän asti hän oli joutunut tahkoamaan pelin ensimmäisiä tasoja päivästä toiseen. Huomenna hän voisi aloittaa kuutostasolta. Pelaessa Mikan ajantaju katosi, joten tallettaminen tunnin puitteissa ei onnistunut.

Näistä ajatuksista isällä ei ollut tietenkään mitään käsitystä.

Zen ja nihilismin taito

Jouni halusi lentäjäksi. Hän kävi lukiota tunnollisesti, ja vapaa-aikanaan hän urheili ja biletti.

Jouni alkoi miettimään, oliko siinä kaikki. Hän alkoi etsimään elämälleen jotain suurempaa tarkoitusta. Hän alkoi käydä uskonnollisten yhteisöjen kokouksissa ja lukea filosofiaa, niin itämaista kuin länsimaistakin.

Uskonnosta tai filosofiasta ei kuitenkaan löytynyt vastauksia. Mitään vakuuttavaa todistetta elämän suuremmasta tarkoituksesta ei löytynyt. ''Kaikki on tarkoituksetonta'', Jouni ajatteli apeissaan. ''Niin merkityksetöntä, sama olisi kuolla.''

Sitten Jouni koki valaistumisen. Hän tajusi, että koska suurempaa tarkoitusta ei ollut, hän voisi antaa omalle elämälleen itse valitsemansa tarkoituksen. Hän halusi lentäjäksi.

Sen jälkeen Jouni kävi lukiota tunnollisesti, ja vapaa-aikanaan hän urheili ja biletti.

Mielikuvitusystävä

Sarilla oli poika Mikko, jolla ei ollut yhtään ystävää. Se huolestutti Saria. Päivät Mikko puuhaili huoneessaan, ja esikoulusta kantautui viestiä, että Mikkoa kiusattiin.

Sari ajatteli, että Mikolla ei ollut edes mielikuvitusystävää. Kunpa Mikko saisi ystävän!

Kerran ovikello soi, ja Sari avasi. Ovella oli poika, joka esittytyi Jarkoksi ja kysyi, saako tulla leikkimään Mikon kanssa.

''Joo, mee vaan yläkertaan.'' Sari oli onnensa kukkuloilla.

Poika noudatti ohjetta. Parin tunnin päästä hän tuli alas ja poistui. Hänen mukaansa oli ollut kiva leikkiä.

Illalla Sari kysy Mikolta, oliko ollut kiva leikkiä Jarkon kanssa.

''En mä tunne ketään Jarkkoa, enkä mä ole leikkinyt kenenkään kanssa.''

Poterot

''Empiiriselle tieteelle ominaista se, että siinä erehtymisen mahdollisuus pyritään saamaan käytännöllisten tarkoitusten kannalta riittävän pieneksi, mutta sitä ei saada poistettua kokonaan. Empiirinen tiede ei siis tuota varmaa tietoa'', Ville sanoi.

''Etkö sinä sitten usko evoluutioon tai ilmastonmuutokseen? Jotenkin aika trumpilainen ajattelutapa, että mitään ei voi todistaa.''

Ville ajatteli, että vastaus oli tyypillinen ajalle. Ihmiset tuntuivat jakavan asiat niihin, joissa nähtiin pelkästään hyvää ja niihin, joissa nähtiin pelkästään huonoa. Jos erehtyi näkemään vähänkin huonoa toisen hyvänä pitämässä aatteessa tai vähänkin hyvää toisen huonona pitämässä aatteessa, tuli leimatuksi hirviöksi. Ihmisiltä oli kadonnut ymmärrys, että useimmat asiat olivat yhdistelmä hyviä ja huonoja puolia.

Paradoksi

Johan: Luonnonlait määräävät, kuinka ihmisen aivot toimivat, ja aivot määräävät ihmisen toiminnan. Vapaa tahto on siis illuusio.

Mirva: Kyllä minä uskon vapaaseen tahtoon. Jos minä nyt päätän nostaa tämän käden, kyllä minä pystyn siihen. Ja onhan ihmisillä moraalinen vastuu toimistaan. Moraalinen vastuu edellyttää vapaata tahtoa.

* * *

Mirva: Minua niin säälittää Jehovan todistajat. Joutuvat värjöttelemään tuolla räntäsateessa tyrkyttämässä lehtiään.

Johan: Vapaaehtoisestihan ne siellä seisoo. Ne voi erota siitä järjestöstä, jos ne haluaa.

Mirva: Ei lähteminen kuule ole niille niin helppoa. Niitä on peloteltu, että ne joutuu kadotukseen jos ne eroaa. Ja useimmilla niistä kaikki ystävät on järjestökumppaneita, joihin välit katkeaisi eroamisen myötä.

Ne perustelut…

Haastattelija: Sinä olet kirjoittanut vastikään kirjan.

Filosofi: Kyllä. Esitän siinä teesin, että vasemmisto on tullut tiensä päähän.

Haastattelija: Vasemmisto on tullut tiensä päähän. Siinäpä mielenkiintoinen ajatus.

Filosofi: Kirjassani esitän, kuinka vasemmisto syntyi sadan vuoden takaisiin olosuhteisiin. Sitten analysoin, kuinka Neuvostoliiton romahdus oli käännekohta vasemmistolaiselle politiikalle. SItten analysoin, kuinka vasemmisto ei ole pystynyt uudistumaan sen jälkeen. Lopuksi esitän tulevaisuusskenarioita poliittiselle ilmapiirille.

Haastattelija: Nyt jokainen voi siellä kotisohvallaan miettiä, onko vasemmisto tullut tiensä päähän. Kiitos tästä haastattelusta.

Filosofi oli hämmentynyt. Eihän väitteellä, että vasemmisto on tullut tiensä päähän ollut yksinään mitään arvoa. Arvo oli niillä 250 sivulla analyysia, joista hänen kirjansa koostui.

Tutkimusmatka

Elettiin 80-lukua. Pikku-Ville oli saanut kaveriltaan uuden tietokonepelikopion ja kännistänyt sen. Pelikopioiden mukana ei tullut peliohjeita. Kaikki tekstit olivat pelissä englanniksi, eikä kahden vuoden kouluenglannilla pitkälle pötkitty. Pelaamaan täytyi opetella yritys-erehdys -menetelmällä.

''Kun joystickiä vääntää, tuo ukko liikkuu. Mä siis olen se. Tulitusnapista tuo ikoni aktivoituu. Ahaa. Sen jälkeen voi valita aseen. Mut jos tulitusnapista menee asevalikkoon, mistä ampuu? Ahaa. Kun vääntää joystickiä eteenpäin ja painaa tulitusnappia. Nyt tuo kymppi muuttui ysiksi. Ahaa. Mulla on siis kymmenen laukausta. Äh. Nyt mä törmäsin tuohon. Ysi muuttui kympiksi. Tuo ei siis ole vihollinen vaan ystävä.''

Uusi peli oli aina Villelle tutkimusmatka tuntemattomaan.

Etiikka ja tunteet

Mielestäni etiikka ja tunteet ovat kaksi eri asiaa. Jos aina toimii tunteidensa pohjalta, päätyy väistämättä toimimaan epäeettisesti.

Kerron esimerkin. Kerran asuin lähellä ravintolaa, jossa joskus oli kehitysvammainen tyttö töissä kantamassa annoksia pöytiin. Minua inhotti saada ruokani häneltä, ja toivoin aina, että joku muu toisi sen. Kuitenkin aina kun hän toi ruuan, kiitin häntä ystävällisesti, koska ihmisiä nyt kuuluu kohdella asiallisesti.

En myöskään ryhtynyt välttelemään ravintolaa, koska mielestäni olisi ollut väärin rangaista ravintolaa siitä, että he palkkasivat vaikeasti työllistyviä henkilöitä.

Tunteeni ovat yksityisasiani, eikä ole kenenkään asia paheksua niitä. Etiikka koskee vain tekoja, ja tunteistani huolimatta pidin tekoni tuossa tilanteessa säädyllisinä.

Heaven & Hell

Jonna angstasi kauhussaan. Hän oli menossa helvettiin. Ensimmäiseen piiriin tosin, mutta silti. Viimeiset kaksi vuotta hän oli ollut menossa taivaaseen, mutta tänään se oli muuttunut. Jos hän kuolisi tänä iltana, hän kohtaisi iänkaikkisen kidutuksen.

Se oli vaatinut vain sen, että hän oli valehdellut esimiehelleen myöhästyneensä siksi, että hän oli käyttänyt lastaan lääkärissä, vaikka todellisuudessa hän oli nukkunut pommiin. Tosin hyvät teotkin olivat jääneet viime aikoina vähemmälle, eikä hän ollut jaksanut leipoa seurakunnan myyjäisiin.

Jonna avasi kännykkänsä uudelleen ja käynnisti appsin, jota kaikki hänen seurakunnassaan käyttivät. Jokainen kirjasi siihen päivittäin syntinsä ja hyvät tekonsa. ''Pistemäärä -5. Olet menossa HELVETTIIN. Ensimmäinen piiri.''

Murha

''Kissani katosi eilen'', vanhempi rouvashenkilö sanoi. ''Voisitteko ottaa tapauksen tutkittavaksenne?''

''En!'' yksityisetsivä Achille Pursot huudahti happamana. ''Vain murha on arvolleni sopiva rikos!''

Kutsuttiin seuraava asiakas.

''Teollisuuspohatta Mäkinen löytyi kotoaan puukotettuna.''

''Murha!'' Pursot ajatteli ja otti tapauksen.

Pursot kuulusteli Mäkisen palvelusväkeä. Piika kertoi, että tuntematon mieshenkilö oli tullut tapaamaan Mäkistä. Mäkinen ja vieras olivat juopotelleet yhdessä. Heidän huoneestaan oli kuulunut riidan ja tappelun ääniä. Sitten vieras oli nopeasti hoippunut ulos talosta. Kun piika oli tullut huoneeseen, hän oli löytänyt Mäkisen puukotettuna.

Pursot pettyi. Kännipuukotus todettaisiin oikeudessa tapoksi eikä murhaksi.

''Vain murha on arvolleni sopiva rikos'', Pursot ajatteli ja jätti tutkimukset sikseen.

Burka

''Lähetkö drinkille?''

''No en tosiaankaan.''

Rosa oli kyllästynyt miesten iskuyrityksiin. Ei edes kadulla saanut kävellä rauhassa. Rosa oli muslimi, mutta hän oli progressiivinen muslimi, joten hän pukeutui länsimaalaisittain. Ja hän oli kuvankaunis.

''Pitäiskö pukeutua perinteiseen musliminaisten asuun? Ehkä miehet sitten jättävät minut rauhaan.''

* * *

''Sulla on kauniit kasvot. Lähetkö drinkille?''

''No en tosiaankaan.''

Rosa käveli kadulla kaavussa ja hiukset peittävässä huivissa, mutta miehet eivät jättäneet häntä rauhaan.

''Nyt alan kyllä pukeutua burkaan.''

* * *

''Hei lähetkö drinkille?''

Rosa käveli kadulla muslimiasussa, joka peitti kehon ja kasvot.

''Etkö näe? Mulla on burka. Ettekö te miehet voi jättää mua rauhaan?''

''Tietysti näen. Mä olen burkafetisisti.''

Yksinäinen

Pertti istui yksin kahvilassa. Hänellä ei ollut ystäviä, joten kahvilareissutkin joutui tekemään yksin. Pertti siemaili jäälatteaan ja katseli ihmisiä. Kaikissa muissa pöydissä oli kaksi ihmistä, jotka pitivät toisilleen seuraa.

Pertin huomio kiinnittyi pöytään, jossa mies ja nainen juttelivat hiljaisella äänellä, mutta kuitenkin huomattavan intensiivisesti.

''Heillä on toisensa'', Pertti ajatteli. ''Mutta minulla ei ole ketään.''

Pertti toivoi olevansa jompikumpi pöydän ihmisistä.

* * *

''Sä pöllit meiltä ne sadantuhannen herskat'', nainen sanoi hiljaisella äänellä. ''Sä voit palauttaa ne tai maksaa satatuhatta. Muuten se on nirri pois.''

''Mä maksan kyllä'', mies vastasi. ''Mutta antakaa aikaa. Sataatuhatta ei hanki hetkessä.''

''Sulla on tasan viikko'', nainen uhkasi.

Kokonaan

''Martti on kulkenut useina päivinä koulun ohi. Siellähän on lapsia pihalla'', Martta sanoi.

''Ties mitä sillä on mielessä'', Manti päivitteli.

''Kun ei tommosista koskaan tiedä'', Martta jatkoi.

Kaaleppi, kylän itseoppinut filosofi, kuuli keskustelun ja pudisteli päätään.

Reino oli löytynyt vuotta aiemmin puukotettuna ja epäilykset olivat kohdistuneet Marttiin. Häntä vastaan oltiin nostettu syytekin, mutta oikeudessa todisteet eivät olleet riittäneet. Kylällä häneen edelleen suhtauduttiin puoliksi murhaajana.

Kaaleppi ajatteli, että olipa totuus murhasta mikä tahansa, joka tapauksessa Martti ei ollut puoliksi murhaaja. Jos hän oli tehnyt murhan, hän oli kokonaan murhaaja, ja jos taas hän ei ollut tehnyt sitä, hän oli kokonaan syytön.

Itsensä kehittäjä

''Minussa on monia vikoja'', Anne ajatteli. ''Olen esimerkiksi perso makealle.''

Anne päätti työstää tätä vikaa seuraavaksi. Hän lopettaisi karkinsyönnin. Anne halusi kehittää itseään. Hän suhtautui itsensäkehittämiseen vikojen karsimisena, ja itsekieltäymys oli hänen menetemänsä. Kun hän olisi saanut kaikki viat karsittua itsestään, hän olisi täydellinen.

Vaikka Anne oli tarkkaan karsinut laiskuuden itsestään, hän jäi siitä huolimatta työttömäksi. Työllisyysmahdollisuudet olivat huonot, joten Anne lähti yliopistoon opiskelemaan.

Anne innostuikin oppimaan yhä enemmän. Hän kehitti yhä itseään, mutta eri tavalla. Jos ymmärsi kymmenen asiaa, oli tyhmää pitää sitä vikana ettei ymmärtänyt yhtätoista. Opittavaa oli aina lisää ja lisää, ja kyse oli positiivisten ominaisuuksien vahvistamisesta.

Maksu luonnossa

''Onko kenelläkään lainata viittäkymppiä?'' Mirkku kysyi perjantaina välitunnilla. ''Pääsis ryyppäämään illalla.''

Mirkku oli luokallani lukiossa sekä vartionjohtajana samassa partiolippukunnassa kuin minä, ja märkien päiväunieni kohde. Niinpä tarjouduin:

''Mulla on!''

Maanantaina kysyin, milloin Mirkku aikoo maksaa takaisin.

''Perjantaina leirillä'', Mirkku sanoi. ''Maksan sitten luonnossa.''

Tunsin punan nousevan poskilleni. Lippukuntamme oli menossa telttailemaan metsään, ja pääsisin eroon poikuudestani.

Perjantaina olimme saaneet teltat pystytettyä, olin jemmannut kortsun taskuun ja näin Mirkun istuvan yksin. Niinpä menin kysymään, joko olisi maksun aika.

Mirkku kaivoi taskustaan rypistyneen setelin. ''Siinä on viisikymppiä.''

Ajattelin, että olimme luonnon keskellä, joten Mirkku tosiaan oli pitänyt sanansa. Olin saanut maksun luonnossa.

Jumalan kunniaksi

Anna oli kristitty, ja hänelle koko elämä oli Jumalan ylistystä.

Anna leipoi pullaa. Hän heitti aineksia kulhoon ylistäen Jumalaa, ja yleiskone vaivasi taikinaa Jumalan armosta. Anna kiitti Jumalaa, kun Jumala antoi ihmiselle jokapäiväisen leivän.

Pieni pullataikina kohosi suureksi. Oli kuin viidellä leivällä ja kahdella kalalla olisi ruokkinut väkijoukon. Taikinan kohottua Anna kaulitsi taikinan laakeaksi ja ohueksi, kuin Jumalan luoma maanpiiri. Sitten Anna ripotteli sille kanelia ja sokeria. Oli kuin mannaa olisi satanut erämaahan. Anna rullasi taikinan ja leikkasi korvapuusteja hyräillen ylistyslaulua.

Anna laittoi pullat uuniin ja huomasi, että hänellä oli kakkahätä, joten hän meni vessaan. Hän teki kaiken Jumalan kunniaksi.

Valtafantasioista

Mirva: Minä haaveilen joskus olevani kuningatar, jota kaikki tottelevat. Napsautan sormiani, ja palvelija tuo minulle kupin teetä.

Johan: Minä en haaveile sellaisesta. En koskaan haluaisi kenenkään tottelevan tai uskovan minua sokeasti.

Mirva: Eikö sinulla sitten ole valtafantasioita?

Johan: Toki on. Niissä autan ihmisiä näkemään totuuden. Onnistun perustelemaan kantani niissä niin järkiperäisesti ja hyvin, että muut ymmärtävät mielipiteideni totuudenmukaisuuden ja päätyvät olemaan samaa mieltä kanssani.

Mirva: Haluaisit siis olla kuningas, jonka valta perustuu siihen, että hän on niin viisas.

Johan: Ei. Valtafantasioissani en koskaan ole se kuningas, vaan se kuninkaan neuvonantaja, jota kuningas tottelee siksi, että hänen neuvonsa ovat niin hyviä.

Erimielisyydestä

Perttu oli lukenut Richard-Stephen Hawkinsin kirjan ''Jumalilluusio.'' Kirjoittaja oli yrittänyt todistaa, että jumalia ei ole olemassa, Pertun mielestä surkeasti epäonnistuen. Kyllähän Jumala nyt sentään oli olemassa! Pertun mielestä kirjan tyyli oli ollut nokkavaa ja saarnaavaa, ja kirjailija täynnä itseään ja omaa nokkeluuttaan.

Se ei ollut tehnyt Perttuun vaikutusta, että kirjan kieli oli selkeää mutta silti kaunopuheista, argumentit loogisia ja kirjoittajan tietopohja vahva. Oikeastaan nämä seikat saivat Pertun vihaamaan kirjaa entistä syvemmin ja näin ollen pitämään sitä entistä huonompana.

Perttu heitti kirjan lattialle ja polki sitä jalkoihinsa osoittaakseen halveksuntaansa. Hänelle oli sula mahdottomuus arvostaa tekstiä, jossa tultiiin hänen omistaan poikkeaviin johtopäätöksiin.

Swastika

Kuopioon perustettiin hindulainen meditaatiokeskus. Ikkunoihin teipattiin isoja mainoksia, ja Intiasta lennätettiin guru ohjaamaan toimintaa.

* * *

Pertsa näki ostarilla meditaatiokeskuksen ikkunoissa meditaatiomainoksia. ''Saatanan rättipäät hyppivät silmille ja vielä kotilähiössä'', Pertsa ajatteli. ''Ei täällä enää rehellisestä suomalaisesta välitetä.'' Rättipäällä tietysti viitataan arabeihin, mutta samoja rättipäitä ne kaikki Pertsan mielestä olivat.

Niinpä Pertsa eräänä yönä puki pilottitakkinsa ja maiharinsa sekä veti kommandopipon kaljupäänsä peitoksi. Hän käveli ostarille ja spraymaalasi hakaristejä meditaatiokeskuksen seiniin.

* * *

Kun guru seuraavana aamuna saapui meditaatiokeskukseen, hän huomasi tihutyön. ''Tunteepa sitä itsensä tervetulleeksi'', guru ajatteli. ''Seinätöhertelijätkin tervehtivät meitä äärettömän pyhyyden ja hyvyyden symbolilla. Ja vielä symbolilla, joka on peräisin meidän omasta kulttuurista.''

Totuuden sijainnista

Petteri: Olet ymmärtänyt keskustelemisen väärin. Keskustelun tarkoitus ei ole se, että sinä pääset julistamaan mielipidettäsi. Keskustelussa on myös toisen osapuolen mielipide, ja keskustelun tarkoitus on saada mielipiteet lähenemään toisiaan.

Kaisa: Ei se noinkaan mene. Keskustelussa on minun mielipiteeni, toisen osapuolen mielipide, ja sitten on vielä totuus. Keskustelun tarkoitus on saada sekä minun mielipiteeni että toisen osapuolen mielipide lähenemään totuutta.

Petteri: Kaisan mielestä Kaisan mielipide edustaa totuutta. Hehehe.

Kaisa: En minä niin sanonut, mutta totuus ei automaattisesti ole osapuolten mielipiteiden puolivälissä. Toisinaan minun mielipiteeni on lähempänä totuutta, toisinaan toisen osapuolen mielipide. Kun kumpikin osapuoli argumentoi oman näkemyksensä puolesta, totuuden sijainti paljastuu.

Ne varkaat….

Klausin mielestä asioita ei tarvinnut jatkuvasti parannella. Kaiken maailman puuhapetterit, jotka fiksailivat silloin sitä, silloin tätä ärsyttivät häntä. Viime aikoina yleistyneet markettien itsepalvelukassat olivat alkaneet ottamaan häntä päähän.

''Typeriä nuo itsepalvelukassat'', Klaus purki kaupassa turhautumistaan aikuiselle tyttärelleen.

''Kyllä minä ainakin tykkään käyttää sellaista'', tytär sanoi. ''Nopeuttaa palvelua, kun voidaan sijoittaa useampia maksupisteitä pieneen tilaan, ja säästö henkilöstökuluissa tarkoittaa halvempia hintoja.''

Klausin ärtymys kasvoi. Hänen turhautumisenpurkauksensa oltiin mitätöity asia-argumentein. Oli aika ottaa käyttöön Klausin salainen ase, joka puri, kun asia-argumentit olivat lopussa: Psykologiset syy-seuraussuhteet.

''Mutta ihmiset tottuvat saaman kaupasta tavaraa itselleen näyttämättä sitä myyjille. Totuttuaan siihen ihmiset alkavat varastella tavallisissakin kaupoissa.''

Kokonaisvaltainen ajattelija

Jorma oli peruskoulun rehtori. Tehdessään päätöksiä hän tarkasteli tilannetta aina kokonaisvaltaisesti. Hän ei juuttunut yksityiskohtiin, vaan katsoi tilannetta kokonaisuutena. Kokonaisvaltaisen harkinnan tuloksena hän oli sijoittanut rahansa Persodent-hammashygieniafirman osakkeisiin.

* * *

Persodent oli lähettänyt kouluihin näytteitä uudesta nuorten hammastahnasta. Jorman koulussa opettajanhuoneessa väiteltiinkin, voiko näytteet jakaa oppilaille. Osa opettajista ajatteli, että koulu ei saisi tukea kaupallisen yrityksen kampanjaa, toisten mielestä taas lasten hammashygieniaa piti edistää.

Seuraavana aamuna Jorma ilmoitti opettajanhuoneessa: ''Olen katsonut tilannetta kokonaisuutena ja kokonaisvaltaisen harkinnan tuloksena päätynyt siihen, että näytteet jaetaan.''

''Mutta koulun pitää olla neutraali suhteessa yksityisiin yrityksiin'', yhteiskuntaopin opettaja sanoi.

''Nyt juutut yksityiskohtiin'', Jorma sanoi. ''Tilannetta pitää katsoa kokonaisuutena.''

Yliopistossa opitaan puhumaan

Martti höyläsi puunpalaa ja kokeili sitä sormellaan. Sopivan kaareva pinta. Kyllä siitä tuolinjalka tulisi.

Martti mietti aikoinaan tekemiään koulutusvalintoja. Yliopistoon hän ei ollut halunnut, koska yliopistosta valmistuneet eivät osaa muuta kuin puhua. Hän oli halunnut oppia tekemäänkin jotain. Niinpä hän oli valinnut ammattikoulun puuseppälinjan.

Martti muisteli apupoikaa, joka hänellä oli ollut vuotta aiemmin. Yliopisto-opiskelija valtiotieteessä vai mikä se nyt olikaan. Niin hienosti se oli osaanut puhua yhdyskunnasta vai mikä yhteiskunta olikaan, ettei Martti ollut ymmärtänyt kaikkea. Mitään muuta se ei sitten osannutkaan. Oli pitänyt hiekkapaperiakin väärin päin.

Martti kiinnitti tuolinjalat istuinosaan. Siinä se nyt oli, tuoli, hänen omien käsiensä aikaansaannos.

Uusi tiede

Vatikaanissa vuonna 1690.

''Tämä uusi tiede on todella petollista'', kardinaali Guggen aloitti esitelmänsä. ''Se esittää löytäneensä yleisen periaatteen, joka selittää niin planeettojen liikkeen kuin esineiden putoamisen. Joku heikkomielinen voisi erehtyä pitämään sitä yksinkertaisen kauniina.''

''Ja sitten vielä se, että teoksen kirjoittaja on tehnyt kokeita, jotka näennäisesti tukevat tätä hirvittävää teoriaa painovoimasta. Yksinkertaiset ihmiset voisivat kuvitella, että havaintojen tukema teoria on totuudenmukainen. Teoksen kirjoittaja on todella ovela. Minäkin kokeilin tiputtaa kaksi eri painoista esinettä lattialle, ja yhtä nopeasti ne putosivat, kuten teos ennustaa.''

''Tässä uudessa tieteessä on kyse itsensä paholaisen laatimasta erehdytyksestä. Niin järkeenkäyvä ja perusteltu tämä hirvittävä ajatusrakennelma näennäisesti on.''

Ei sanat loukkaa

Ville oli laittanut ska-musiikkia soimaan. Valtteri ja Panu tulivat huoneeseen.

''Onpa paskaa musiikkia'', Panu sanoi.

''Täähän on kuin jotain hissimusiikkia'', Valtteri jatkoi.

Musiikin haukkuminen jatkui, kunnes Valtteri lopulta kysyi: ''Kuka tän levyn on tuonu?''

''Mä'', Ville sanoi rauhallisesti.

''Ja sä oot kuunnellut hiljaa, kun me ollaan haukuttu sitä!'' Panu ihmetteli.

''Ei sanat loukkaa'', Ville sanoi, ''vaan ajatukset.'' Villestä oli tietysti ikävää, että hänen lempimusiikkiaan halveksuttiin, mutta hänen mielestään se ei pahentanut asiaa, että halveksunta lausuttiin ääneen.

''On tää sittenkin ihan hyvää musaa'', Panu sanoi.

Ville ajatteli, ettei Panu ymmärtänyt. Jos Panu oikeasti halveksui hänen mielimusiikkiaan, tykkäämisen teeskentely ei auttanut mitään.

Todellisuus ei välitä

''Mä olen kirjoittanut tällaisen eläinoikeusjulistuksen. Se alkaa: Jokaisella eläimellä on oikeus elämään ja lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Tää on se pääpointti, vaikka on siinä muitakin kohtia.''

''Toi on hyvä. Onhan se niin surullista, kun metsästäjä ampuu hirven.''

''Ajatelkaa, niin uljas hirvi juoksee. Sit pum pum, ja se on kuollu. Mua ainakin alkaa itkettää, kun mä ajattelen sitä.''

''Puhutaan, että ihmisen tappaminen on julmaa. Mut kyllä mua eläimen tappaminen ahdistaa yhtä paljon. Minkä tahansa eläimen.''

''Toi julistus laitetaan meidän eläinoikeusyhdistyksen lehden kanteen.''

* * *

Kettu oli kytiksellä jäniksen pesäkolon suulla. Kun jänis tuli ulos, kettu tappoi jäniksen ja söi sen.

Todellisuus ei välitä ihmisten tunteista.

Näkökulma

''Ja tässä junassa on taas aivan erilainen karja-aura kuin edellisessä'', Johan sanoi.

Mirva ajatteli, että ihan samalta ne näyttivät. Johan oli esittelemässä Mirvalle kellariinsa rakentamaansa pienoisrautatiemaailmaa. Olihan se näyttävä, kun oli laitettua pienoisrautatietä toisen perään, mutta esitelmää oli jatkunut jo kaksi tuntia, ja Mirvaa puudutti.

''Seuraavaksi katsotaan jotain aivan erilaista'', Johan sanoi.

Mirva piristyi. Vihdoin.

''Nuo edelliset radat oli rakennettu H0-mittakaavassa. Mutta tässä, voila, TT-mittakaavan rata.''

Mirva pettyi. Olihan tämä hiukan pienempi kuin edelliset, mutta samaa pienoisrautatietä se hänen silmäänsä oli.

Mirva ajatteli, että jos jossain asiassa meni hyvin syvälle, maallikon silmään mitättömät erot alkoivatkin näyttää merkittäviltä. Kyse oli näkökulmasta.

Paikka

Oli perjantai-ilta ja Marko oli lähdössä kartsalle. ''Mä meen nyt!''

Mummo istui keinutuolissa takan edessä kutomassa sukkaa. ''Ole sit kiltisti!''

Marko oli kuusitoistavuotias teini, joka asui mummonsa luona. Markon vanhemmat eivät pystyneet nimittäin pitämään hänestä huolta. ''Mitä siitä'', Marko ajatteli. Olihan edessä ilta juhlimista.

Illalla meno äityi villiksi. Marko ryyppäsi, kivitti kauppojen ikkunoita sekä spreijasi seiniin kikkelinkuvia. Hän joutuikin pidätetyksi.

Alaikäisenä Marko joutui sosiaalityöntekijän puhutteluun. Sossu puhui Markolle rohkaisevasti. ''Sinä vielä etsit paikkaasi tässä maailmassa'', sossu sanoi.

Marko ajatteli, että niin sen täytyi olla. Hän vielä etsi paikkaansa. Mummo sitä vastoin oli löytänyt paikkansa. Mummon paikka oli keinutuolissa takan ääressä.

Näkemyseroista

90-luvulla:

''Teknologiaa luonnehtii kylmä tarkoituksenmukaisuus'', humanisti julisti. ''Inhimillisille mielipiteille ei ole tilaa, eikä sävyjä näkeville kannanotoille. Kaikki toimii optimaalisen laskelmoidusti parhaana pidettyyn lopputulokseen. Missä on viha ja rakkaus? Missä tulisieluinen kiintymys?''

* * *

Samaan aikaan toisaalla:

''Pascal on surkea ohjelmointikieli! Se pakottaa ohjelmoijan tiettyihin koodaustapoihin, varsinainen Bondage and Discipline -kieli. C taas on suunniteltu oikean koodarin työkaluksi. Se antaa ohjelmoijalle vapautta.''

''C:llä on mahdollista kirjoittaa täysin lukukelvotonta koodia. Pascal kannustaa selkeään, rakenteiseen ja helposti ymmärrettävään ohjelmointitapaan. Pascalilla kirjoitettu koodi on kaunista.''

''Haista pascal! Pascal-ohjemoijat on yliopistoluusereita, joilla ei ole käsitystä oikeasta ohjelmointityöstä.''

''Jos väkisin haluat kirjoittaa lukukelvotonta koodia niin ole hyvä vaan.''

Uskomushoito

Sami makasi sängyssä odottaen unta. Hänen ajatuksensa olivat Jennissä. Tämä oli Samin luokalla lukiossa, luokan suosituin tyttö. Sami ei ollut koskaan puhunut Jennille, mutta Jenni oli Samin uskomushoito.

Samin käsi hakeutui mulkulle. Sami mietti, millaiset tissit Jennillä oli. Paidan läpi näki, että ne olivat hiukan keskimääräistä kookkaammat, mutta roikkuisivatko ne vapaina? Minkä kokoiset nännipihat olivat?

Samin käsi työskenteli mulkulla ja hän kuvitteli Jennin ratsastavan itsellään. Hän kuvitteli aina Jennille kiinteät, pieninänniset tissit, sellaiset oli eräällä nettipornotähdellä. Jennin huolella meikatut kasvot piirtyivät Samin tajuntaan, ja käden liike mulkulla kiihtyi.

Sitten mulkku alkoi sykähdellä orgasmista. Samin mielessä väikkyivät Jennin huolella rajatut kulmakarvat.

Kritiikistä

''Matematiikka typistää koko todellisuuden numeroiksi'', humanisti julisti. ''Annetaan jokaiselle asialle lukuarvo, ja sitten kuvitellaan, että nuo lukuarvot kertovat kaiken todellisuudesta. Mutta todellisuus on paljon muutakin kuin numeroita. Beethovenin yhdeksännen sinfonian antamaa taidenautintoa ei voi typistää numeroksi.''

Matemaatikko Mutikainen kuunteli purkausta epäuskoisena. Minne humanistilta olivat unhotuneet vektorit, topologiset avaruudet, Abelin ryhmät, funktiot… Jo matematiikan sisällä käytettiin huomattavasti rikkaampaa kokoelmaa matemaattisia olioita kuin pelkät luvut. Eikä Mutikainen ollut koskaan kuullut matemaatikosta, joka olisi yrittänyt kuvailla lukuarvolla alkulukujen joukon äärettömyystodistuksen antamaa esteettistä elämystä.

Mutikainen ajatteli, että kaiken piti olla kritisoitavissa, myös matematiikan. Mutta. Jos jotain asiaa halusi kritisoida pätevästi, asia piti ensin ymmärtää.

Kaisan giljotiini

Jone: Kyllä erot ihmisen älykkyydessä ovat ympäristön tulosta.

Kaisa: Onhan siitä selviä tutkimustuloksia, että perimä vaikuttaa myös.

Jone: Länsimaisen kulttuurin peruskiven mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.

Kaisa: Mitä se tähän liittyy?

Jone: Jos älykkyys riippuisi geeneistä, jotkut ihmiset olisivat luonnostaan parempia kuin toiset. Ja se on kokonaan länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen vastaista.

Kaisa oli niin hämmentynyt, ettei hän saanut sanaa suustaan ulos. Todellisuus on rakentunut niin kuin on, eikä ihmisestä riippumaton todellisuus välittänyt siitä, toimiiko se länsimaisten ihmisoikeusperiaatteiden mukaan. Arvoista ei voinut johtaa faktoja. Oikea tapa muodostaa maailmankuva oli selvittää faktat ensin, ja vasta sen jälkeen alkaa miettimään omaa toimintaa arvojen pohjalta.

Me pidämme Sulo Aittoniemestä ja valehtelemme paljon

Oli suvun kesäkokoontuminen. Ruokapöydässä Sinikukka oli pitänyt tulisieluisen puheenvuoron, jossa hän oli kehunut Li Anderssonin taivaisiin ja haukkunut Jussi Halla-ahon maanrakoon. Halla-aho ei hänen mukaansa kuulunut sivistysvaltion politiikkaan.

''Silloin kun minä olin nuori'', Keijo-eno vastasi, ''oli yleisessä tiedossa, että kaikki poliitikot ovat ryvettyneitä ja puhuvat bullshittiä. Sinusta tämä voi kuulostaa oudolta, mutta tämä päti myös oman puolen poliitikkoihin. Ihmiset äänestivät sitä, joka puhui oikeansuuntaista bullshittiä. Vihatuin poliitikko oli Paavo Väyrynen. Häntä ei pidetty epäsopivana politiikkaan vaan vihattiin siksi, että hän oli eräänlainen poliitikon arkkityyppi. Rasistisia poliitikkoja oli myös. Heitä ei demonisoitu vaan pidettiin höyrähtäneinä. Suosittu huumorirapyhtye teki pilkkalaulunkin eräästä tällaisesta.''

Olosuhde

''Toivon vain, että meillä on yhdessä mahdollisuus tehdä jotain sille uskomukselle, että kaikki ihmiset ovat ilkeitä'', tyttöystävä sanoo.

Olen normaalisti arka puhumaan ajatuksistani, mutta nyt olen yrittänyt avautua ja puhua tyttöystävälleni huonoista kokemuksistani ihmisten kanssa.

En kuitenkaan usko, että ihmiset ovat varsinaisesti ilkeitä. Ilkeys tarkoittaa itsetarkoituksellista halua vahingoittaa toista, ja tällaiseen törmään harvoin. Ennemmin ihmiset ovat ahdaskatseisia, välinpitämättömiä ja itsekkäitä. En kuitenkaan saanut tyttöystävää ymmärtämään näkemystäni.

Joudun valitsemaan sanani tarkkaan, koska tyttöystävä tuntuu tarttuvan jokaiseen mahdollisuuteen väärinymmärtää sanani. Ties vaikka jättää minut negatiivisen maailmankuvani takia.

Tyttöystävä tuntuu ennemmin olosuhteelta, jonka kanssa on tultava toimeen kuin kumppanilta, jonka kanssa voittaa olosuhteet.

Kaaos

Laitan hevilevyn soimaan. Aluksi se kuulostaa jäsentymättömältä möykältä ja rääkymiseltä, mutta kun biisiä kuuntelee keskittyneesti, alkaa tunnistaa melodianpätkiä, säännönmukaisuuksia, laulun ja kitaran vuoropuhelua. En erota bassoa rockmusiikin takaa, joten basson ja kitaran vuoropuhelu jää minulta kuulematta.

Kokemuksena hevin kuunteleminen on hyvin samankaltainen kuin matemaattisen ongelman ratkaiseminen. Kun ongelmanasettelun lukee, mahdolliset ratkaisutavat samoin kuin ongelman kuvailemat mahdolliset tilanteet näyttävät jäsentymättömältä kaaokselta. Ongelmaa pähkäillessä alkaa nähdä säännönmukaisuuksia ja riippuvuussuhteita, joista sinnikkäällä ajattelulla muotoutuu ongelman ratkaisu.

Minulle ajattelussa on kyse järjestyksen tuomisesta kaaokseen. Ajatteleminen ei kuitenkaan muuta mitään. Ehkä olisi parempi sanoa, että minulle ajattelussa on kyse kätketyn järjestyksen löytämisestä näennäisen kaaoksen takaa.

Moppihommiin

Ollessani lapsi asuimme Kuopiossa. Isäni puoleiset isovanhempani asuivat Kuusankoskella, ja käydessämme heidän luonaan meillä oli tapana käydä ostoksilla Kouvolassa. Vanhempieni mielestä siellä oli parempia kauppoja kuin Kuopiossa.

Kerran tällaisella reissulla isäni osti mapin työpapereille. Isäni oli lääkäri, ja hän teki lääketieteellistä tutkimusta siinä sivussa. Myöhemmin hän eläköityi lääketieteen professorina.

Mappi ja moppi olivat minulle vieraita sanoja, ja sain päähäni, että kyseisen kansion nimi oli moppi. Isäni lähti leikkiin mukaan ja puhui joskus mapista, joskus mopista.

Palattuamme isovanhempieni luokse he kysyivät, mitä olimme ostaneet.

Minä julistin kovaan ääneen: ''Isi osti mopin. Se tarttee sitä töissä.''

Isovanhempani ihmettelivät, oliko isäni joutunut moppihommiin.

Suorituspaineet

Marko työnsi kyrpänsä naisen pilluun. Nyt kyrpä oli hyvin tanassa ja homma nautinnollista. Hän alkoi työntelemään edestakaisin.

Joskus aiemmin hän ei ollut saanut kyrpäänsä edes seisomaan. Ajatus siitä, että nainen arvosteli mielessään hänen suoritustaan oli ollut niin ahdistava. Hänen olisi pitänyt osata tyydyttää nainen. Kestää tarpeeksi kauan. Kaikki se oli aiheuttanut hänelle niin suuret suorituspaineet, ettei hommasta ollut tullut mitään. Ja homma oli mennyt niin läskiksi, ettei hän ollut saanut edes erektiota. Kuinka noloa!

Jonkun aikaa työnneltyään Marko tuli. Hetken päästä hän nousi ja antoi naiselle satasen. Nykyään hän pani pelkästään prostituoitujen kanssa. He eivät odottaneet seksiltä muuta kuin rahaa.

Tuoli

Kristoff istui huonekalukaupassa. Hänen edessään oli jono ihmisiä, joilla kullakin oli tuoli sylissään.

Jonon ensimmäinen antoi tuolin Kristoffille ja sanoi: ''On kuin olisitte ajatellut minun persettäni suunnitellessanne tämän tuolin. Kirjoittakaa Annelle.''

Kristoff kirjoitti tussilla nimikirjoituksensa tuoliin, ja tuli seuraavan vuoro.

''Pyydän nimikirjoituksen tytärtäni varten. Hän on suuri faninne ja istuu aina tuolillanne. Tyttäreni nimi on Hilda.''

Kristoff kirjoitti nimikirjoituksen.

''Minulla on syntynyt henkilökohtainen suhde tähän tuoliin. Se muotoutuu niin hyvin perseeni mukaan. Olen Anu.''

Nimikirjoitus.

''Kun istun tuolillanne, minusta tuntuu kuin olisitte ystäväni. Tahtoisin tietää lisää teistä. Kuinka elätte? Mistä pidätte?''

Kristoff vastasi: ''Voitte lukea haastatteluni uusimmasta Imagesta.'' Ja nimikirjoitus.

Tähtikultista

Mikko: Rocktähtien tähtikultti on perseestä. Ihmiset palvoo rocktähtiä jonain jumalina, ja sit ne mielessään muodostaa fiktiivisiä sosiaalisia hierarkioita ja ystävyyssuhteita näiden tavoittamattomien puolijumalien kanssa. Musa on se, millä oikeesti on väliä.

Riku: Joo, on se vähän tyhmää, kun ihmiset palvoo jotain miljoonia ansaitsevaa mukajumalaa. Meillä on punkbändi, ja meidän fanit pystyy samaistumaan meihin, kun me ollaan ihan tavallisia perusjamppoja. Ajatellaan vaikka jotain Michael Jacksonia. Ennen jengi palvo sitä, mut sitten sen sekoilut lasten kanssa paljastu. Ei se, että joku on suuri tähti tarkota, että se olis joku hyvä ihminen.

Mikko: Oli Michael Jackson mitä oli, sen musiikki on edelleen ensiluokkaista.

Abstrakti romaani

Kaupungin kirjallinen ja taide-eliitti seisoi juhlahuoneistossa sampanjalasit kädessä. Oli uuden, käänteentekevän romaanin julkistamistilaisuus. Oli pidetty puheita, joissa esikoiskirjailijan ansioita oli kehuttu. Lopulta tuli esikoiskirjailijan vuoro lausua pari sanaa.

''Kuten tiedätte, olen aiemmin työskennellyt kuvataiteen parissa. Aiemmin kaikki kuvataide oli esittävää, mutta sittemmin kuvataide on vapautettu esittävyyden kahleista. Minäkin olen työskennellyt yksinomaan ei-esittävän kuvataiteen parissa. Kun aloin kirjoittamaan romaaniani, tahdoin siihen samaa henkeä kuin kuvataiteessani. Kaunokirjallisuus on tähän saakka ollut esittävää, ja tahdoin vapauttaa kaunokirjallisuuden esittävyyden kahleista. Seuraavaksi luen pätkän romaanistani:

Fnujniij cbyuewu edkooklpvf dehuujiew. Odeyhuuhdew ehuujiew dehuhuced deihjijide, ewhuhuhued, dehuund koededeo dehujiide. Nvhuijjief fehujijief ehujijie. Efrjijiijfr deiiiie cdiimkimid jijiidw wgyyw.''

Tyhjän päällä

Jorma: Näyttäisi, että on kahdenlaista islamia. Toisaalta on väkivaltaista, poliittista islamia, jota esimerkiksi Isis edustaa. Sitten on rauhanomaista islamia.

Sarijohanna: Ei muslimit itsekään pidä Isistä oikeana islamina.

Jorma: Ai sulla on nyt joku kriteeri, jolla erottaa oikea ja valeislam toisistaan?

Sarijohanna: Joo, ja yleisemmin oikea uskonnollisuus ja vääristynyt uskonnollisuus. Oikeisiin uskontoihin kuuluu elämän kunnioittaminen, moraalisuus, ihmisarvon tunnustaminen. Vääristynyt uskonnollisuus taas on vihaa ja väkivaltaa.

Jorma: Ja mihinhän jako pohjautuu?

Sarijohanna: Rakkauden ja hyveellisyyden sanoma liittyy kaikkiin uskontoihin, kristinuskoon, buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, islamiin…

Abdullah: Ei Isis edusta oikeaa islamia. Islam tarkoittaa Jumalan tahtoon alistumista, eikä Jumala oikeasti tahdo ihmisten elävän kuin Isis-soturit.

Valkoista miestä ahistaa

''Taas valkoista miestä ahistaa.''

Panu oli kirjoittanut keskustelupalstalle mielipiteensä feminismistä ja saanut tämän vastauksen. Nykyään ei tuntunut olevan väliä, oliko mielipiteessä tolkkua. Vain se ratkaisi, edustiko mielipide oikeaa eetosta ja edustiko sen sanoja oikea viiteryhmää.

Panua harmitti, että hän oli filosofianopinnoissan keskittynyt analyyttiseen filosofiaan eikä mannermaiseen. Hän olisi halunnut ymmärtää, oliko uudessa keskustelukulttuurissa kyse totuuden kostruimisesta sosiaalisesti, jolloin tässä prosessissa valtasuhteet pidettiin itselle edullisina. Panulle totuus oli jotain joka löydetään, ei konstruoida, ja siinä auttoivat tolkulliset mielipiteet puhujan viiteryhmästä riippumatta.

Panu ajatteli, että valkoisten miesten mielipiteissä oli ilmeisesti niin paljon tolkkua, ettei heille pystynyt vastaamaan asia-argumentein. Piti turvautua ad hominemiin.

Korkeampaa kiusaamista

Pikku-Petteri saapui luistinradalle uuden jääkiekkomailan kanssa.

''Petteri?'' Mika, pari vuotta vanhempi poika sanoi ja jatkoi pilkallisella äänellä: ''Tiesiksä, että sun maila on ihan torspo?''

''Hyvä maila tää on'', Petteri sanoi uhmakkaasti.

''Kato nyt, mitä siinä lukee'', Mika sanoi. ''TORSPO.''

''Jätkän maila on täys torspo'', muut pojat sanoivat nauraen räkäisiä.

Petteri löi kiekon maalin ohi.

''Millainen maila, sellainen pelaaja'', Mika sanoi.

* * *

Pikku-Petteri tuli itkien kotiin. ''Äiti, mä haluun uuden jääkiekkomailan.''

''Voi kulta, justhan sä sait'', äiti hämmästeli.

''Mutta tää on ihan torspo'', Petteri sanoi.

''Mitä se tarkoittaa?'' äiti ihmetteli.

''En minä tiedä'', Petteri vastasi. ''Mutta pojat sano, että tää on torspo.''

Kaupunkilaisten tavat

Matemaatikko ja yritysjohtaja olivat maatilalla elämysmatkalla. Maatalon emäntä tuli herättämään heitä kuudelta. ''Täällä maalla noustaan kukonlaulun aikaan.''

Matemaatikko kömpi ylös. ''Normaalisti herään kymmenen jälkeen.''

''Missäs yritysjohtaja on?'' emäntä kysyi.

''Se lähti hölkkäämään neljältä.''

Aamupalapöydässä emäntä sanoi: ''Täällä maaseudulla syödään ruisleipää ja voita.''

''Normaalisti syön croissantin ja frappen'', yritysjohtaja sanoi.

''Minä taas syön herättyäni lounaan'', matemaatikko sanoi.

Sitten isäntä vei matemaatikon ja yritysjohtajan talikkohommiin. ''Täällä maaseudulla luodaan lantaa.''

''Normaalisti työskentelen pohtien probleemoja kahvilassa'', matemaatikko sanoi.

''Minä taas juoksen palaveristä toiseen'', yritysjohtaja sanoi.

Isäntä sanoi: ''Tämä onkin sitten vähän erilaista kuin kaupunkilaisten tavat.''

Matemaatikko ja yritysjohtaja katsoivat toisiaan. ''Mitkä ihmeen kaupunkilaisten tavat?''

Käsiterunoilija

Eino: Väite, että Jumala on olemassa on vailla totuusarvoa. Käsiterunoutta!

Kaisa: Uskot siis, että Jumalaa ei ole olemassa?

Eino: En. Väite, että Jumalaa ei ole olemassa on myös vailla totuusarvoa. Jos lauseella on totuusarvo, myös sen negaatiolla on totuusarvo ja kääntäen.

Kaisa: Olet kuitenkin sitä mieltä, että uskonnollisuus on arvotonta?

Eino: En. Runoudella on arvoa. Taide ja uskonto tuovat maailmankuvaan syvyyttä.

Kaisa: Kuinka kukaan voisi uskoa uskonnollisiin opinkappaleisiin uskomatta, että ne ovat tosia?

Eino: Minä ainakin pystyn pitämään niitä osana maailmankuvaani.

Kaisa: Kuinka eroat Star Trek -fanista, joka myöntää sarjan fiktiivisyyden, mutta omistaa elämänsä sille ja jäsentää maailmaa sen kautta?

Vapaa

Kari istui metrossa. Hänen oli kuuma, koska oli kesä, ja hänellä oli paksu takki, ja sen alla tärkeä liivi.

Kari mietti ennen lähtöä käymäänsä keskustelua.

''Sitä minä en ymmärrä, että miksi minun pitää tehdä itsemurhaisku'' Kari oli sanonut.

''Kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu välttämättömyyden pakosta'', pomo oli vastannut.

''Niin, mutta mitä me voitetaan iskulla?''

''Olet nyt affektien hallinnassa etkä vapaa'', pomo oli vastannut. ''Todellista vapautta on ymmärtää, että kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu välttämättömyyden pakosta.''

Karia epäilytti edelleen. Hän alkoi ajattelemaan Jumalaa, äärettömästä määrästä äärettömiä attribuutteja koostuvaa oliota. Jumalan ulkopuolella ei ollut mitään. Ajatus rauhoitti Karin mielen.

Rakkaudesta Jumalaan Kari painoi laukaisinta.

Haaveilija

Sanni näki edessään aution ja karun maan, ja se ahdisti. Rikkaruohot rehottivat ja ohdakkeet pistelivät joka paikassa.

Niinpä Sanni alkoi muuttamaan todellisuutta. Hän kuvitteli viljavia peltoja ja kauniita niittyjä. Haavekuvissaan Sanni juoksi kedoilla ja nautti perunamaan antimista. Hän kuvitteli lampaita kedolle, ja mielessään hän kutoi niiden villasta seittejä, jotka kimaltelivat kaikissa sateenkaaren väreissä. Sanni poimi ohdakkeen ja kuvitteli pitelevänsä kaunista kukkaa

Sitten Sanni havahtui. Hän tajusi, ettei hän ollutkaan muuttanut todellisuutta vaan pelkästään käsitystään todellisuudesta. Vieläpä niin, että hänen todellisuuskäsityksensä oli ajautunut kauas siitä ohdakkeisesta autiomaasta, jossa hän eli.

Niinpä Sanni otti käteensä kuokan ja lapion ja alkoi muuttamaan todellisuutta.

Vähimmän riesan tie

Äiti katsoi paperia. ''Sähkölaitokselta on tullut kirje. Siinä sanotaan, että valoja ei saa rämpyttää.''

Pikku-Ville katsoi äitiä. Tämä luki tyhjästä paperista. Ville tiesi, mistä oli kyse. Äiti yritti saada Villeä tottelemaan huijaamalla. Ville voisi paljastaa bluffin, mutta äiti ei antaisi hänen sittenkään rämpyttää valoja. Jos pehmeä bluffaustaktiikka ei toimisi, äiti alkaisi käyttää yhä kovempia keinoja saadakseen Villen tottelemaan. Seuraisi rangaistuksilla uhkailua, ja jos ne eivät auttaisi, rangaistuksia.

Niinpä Ville päätti valita vähimmän riesan tien. ''No, kai mun pitää lopettaa valojen rämpyttäminen, jos oikein sähkölaitokselta sanotaan niin.''

Äiti oli ylpeä itsestään. Lapset olivat niin herkkäuskoisia, ja pieni bluffi säästi kovemmilta keinoilta.

Nihilismin looginen päätepiste

Mirva: Olet eettinen nihilisti?

Johan: Kyllä…

Mirva: Mielestäsi siis ''Vauvojen kiduttaminen on oikein'' ja 'Vauvojen kiduttaminen on väärin'' ovat yhtä hyviä arvoja.

Johan: Henkilökohtaisen arvojärjestelmäni mukaan jälkimmäinen on parempi.

Mirva: Mut kuitenkin objektiivisessa mielessä yhtä hyviä?

Johan: Arvoja voi vertailla pelkästään jonkun arvojärjestelmän puitteissa. Ei ole objektiivista mittaria, jolla vertailu voitaisiin tehdä. Edes sen vertaa, että arvojen sanottaisiin olevan yhtä hyviä.

Mirva: Mihin arvojärjestelmäsi perustuu?

Johan: Valintaani.

Mirva: Mihin valintasi perustuu?

Johan: Ei mihinkään. Jos arvovalinnan perustelisi, todellinen arvo olisi se perusteleva asia, ei perusteltu arvo.

Mirva: Miten olet valinnut arvojärjestelmäsi?

Johan: Henkilöhistoriastani löytyy kausaalisia syitä, vaikkei tiedollisia perusteita olekaan.

Kummitus

Olimme tyttöystäväni kanssa tuttavapariskunnan luona kylässä. Tuttavapariskunta oli juuri saanut vauvan, ja lapsen kastetilaisuus olisi kohtapuoliin.

Olimme neljästään kahvittelemassa, kun makuuhuoneesta kuului vauvan itkua. Lapsen äiti lähti imettämään lasta makkariin.

Imettämisessä kesti kauemmin kuin yleensä, ja lopulta tyttöystäväni lähti katsomaan, mitä makkarissa tapahtui.

Hetken päästä tyttis ryntäsi makkarista kasvot valkoisina. ''Siellä on kummitus!''

Halasin tyttöystävää rauhoittaakseni häntä. ''Ei kummituksia ole olemassa.''

Tyttöystävä tärisi edelleen. Hän sai muodostettua sanat: ''Ihan varmasti siellä oli kummitus!''

Lähdin makkariin katsomaan. Kun avasin oven, näin vauvan äidin istumassa vauva sylissään sängyllä. Hän kysyi: ''Tuletko lapseni kummiksi?''

Säntäsin huoneesta ulos kasvot valkoisina. Huoneessa tosiaan oli kummitus.

Tietyömaa

Pastori Matilainen luki sanomalehteä työhuoneellaan. Enää 68 prosenttia suomalaisista oli kirkon jäseniä. Määrä oli jatkuvassa laskussa ja oli ollut jo pitkään.

Ikään kuin huonot uutiset eivät olisi olleet tarpeeksi. Lähistöllä oli tietyömaa, ja sieltä katuporien jyske kantautui Matilaisen työhuoneelle. Metelissä oli vaikea pitää ajatukset vanhurskaina, ennemmin Matilaisen olisi tehnyt mieli manata tietyömiehet alimpaan helvettiin.

Tätä menoa kirkon jäsenmäärä hupenisi vuosikymmenessä. Mitä pappien työllisyystilanteelle sitten tapahtuisi?

Matilainen meni kirkkosalin puolelle katsomaan, olivatko paikat kunnossa illan Tuomas-messua varten. Katuporien jyske kantatui sinnekin. Mitä hartaustilaisuudesta tulisi, jos melu häiritsisi liturgiaa? Tietyömaa jatkoi myöhään.

''Ehkä on hyvä, että edes tietyömaa kuuluu kirkkoon'', Matilainen ajatteli.

Omastatunnosta

Kristitty moraalifilosofi: Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle omantunnon. Tunne pään sisällä kertoo, milloin teko on oikein tai väärin. Se toimii ihmisen moraalisena kompassina ja ohjaa ihmisen oikeisin, eettisiin valintoihin.

* * *

Sini luki netistä uutisen miehestä, joka oli julmasti kiduttanut ja tappanut kissanpentuja. Sini ajatteli järkyttyneenä, kuinka viattomia kissanpentuja oltiin suolistettu elävältä. Vihaksi sellainen pisti. Sini toivoi, että mies hirtettäisiin munistaan tai vähintään tuomittaisiin vuosikausiksi vankilaan ja sen jälkeen elinikäiseen eläintenpitokieltoon.

Viha miestä kohtaan kasvoi Sinin sisällä. Hän kirjoitti uutiseen kommentin, jossa hän tulikivenkatkuisin sanankääntein purki moraalista närkästystään. ''Kuinka kukaan voi tehdä noin väärin?'' Sini ajatteli. ''Tuon miehen on oltava absoluuttinen pahuus.''

Ihmiskunnan kruununjalokivi

''Nykyaikaa leimaa individualistis-hedonistinen nautinnontavoittelu'', matemaatikko Mutikainen luki erään piispan kirjoittamasta kirjasta. ''Nykyihminen unohtaa, että on nautintoa suurempiakin ideaaleja ja päämääriä.''

Mutikainen oli hämmentynyt. Hän ei ymmärtänyt kysymyksenasettelua.

Mutikaisen mielestä ihmiskunnan suurimmat päämäärät olivat tieto, ymmärrys ja monimutkaisten asiakokonaisuuksien hallinta. Hän itsekin työssään matemaatikkona antoi vaatimattoman panoksensa tähän ihmiskunnan kruununjalokiveen.

Toisaalta Mutikainen sai suurimmat nautintonsa juuri edellämainituista asioista. Mikään ei vetänyt vertoja tunteelle, kun matemaattista probleemaa miettiessä palikat lopulta loksahtivat paikoilleen ja ongelma ratkesi. Nautinnot, joihin ei liittynyt oppimista tai rakentamista olivat elämyksinäkin aika tussuja.

Mutikainen ei nähnyt ristiriitaa ihmiskunnan korkeampien tavoitteiden ja henkilökohtaisen nautinnonhalun välillä eikä siksi ymmärtänyt piispan problematiikkaa.

Streittari

Masa oli streittari. Punk-kulttuurissa on useita alikulttuureja, ja Masan edustama straight edge on yksi niistä. Aatteensa tunnuksena Masa piti kämmenselissään spriitussilla piirrettyjä rakseja.

Aateveljiensä tavoin Masa eli yltiöterveellisesti. Ruoka oli kasvisruokaa, ja aatteeseen kuului alkoholittomuus ja tupakattomuus, jopa kofeiinittomuus. Masa ei halunnut kapitalistisen kulutusyhteiskunnan myrkkyjä kehoonsa.

Raksien piirtäminen viittasi alkoholittomuuteen. Amerikkalaisten klubien punk-konserteissa alaikäisille piirrettiin raksit kämmenselkiin, niin baarimikot tiesivät olla myymättä heille viinaa.

Kerran Masaa kadulla kävellessään sai heikotuskohtauksen ja tuupertui maahan. Ohikulkija huolehti Masalle ambulanssin, ja sairaalassa lääkärit alkoivat pähkäilemään, mikä Masaa vaivasi.

Lopulta eräs lääkäreistä tajusi kämmenselkien raksit. Vuosia jatkunut raksien piirto oli kerryttänyt tussimyrkkyjä Masan kehoon.

Onnellinen

Arja halusi olla onnellinen, mutta hän ei tiennyt miten. Niinpä otti projektikseen selvittää asian.

Arja luki, mitä filosofit antiikista nykyaikaan olivat sanoneet onnellisuudesta. Hän tutustui myös energiakristalleihin, tarot-kortteihin ja sellaiseen. Tasapuolisuuden nimissä hän luki myös serotoniinista, oksitosiinista ja muista onnellisuuteen vaikuttavista välittäjäaineista. Uskonnotkin olivat listalla, erityisesti buddhalaisuus kohtuullisuusdoktriineineen.

Arja päätti lopulta, että onni oli sitä, kun oli ystäviä ja kohtuullisen elintason tarjoava työ, ja hän järjestikin elämänsä näin.

''Tässäkö tämä nyt oli'', Arja ihmetteli jatkettuaan uutta elämäänsä viikon.

Arja tutkiskeli itseään ja totesi olleensa onnellinen vain silloin, kun hän oli jatkuvasti oppinut uutta siitä, mitä eri ajattelijat olivat sanoneet onnellisuudesta.

Pahan havaitsemisesta

Matilta oli juuri leikattu viisaudenhammas, ja hän istui särkyisenä kotona. Särkylääkkeet eivät vieneet kipua pois vaan pelkästään tekivät olosta tokkuraisen.

Matti päätti lukea moraalifilosofiaa. Filosofian lukeminen vei normaalisti ajatukset pois arkimurheista.

Kirjassa filosofi väitti, että ihmisellä oli sisäsyntyinen moraalitaju, jonka avulla ihminen sai tietoa hyvästä ja pahasta. Matti olisi lukenut mielellään filosofin perustelut, mutta kipu teki tekstiin keskittymisen mahdottomaksi.

Matti ajatteli, että historian saatossa ihmisten käsitykset hyvästä ja pahasta olivat vaihdelleet villisti. Orjuus esimerkiksi oli ollut normi suurimman osan historiaa, nykyään sitä pidettiin yksinomaan tuomittavana.

''Mutta toisaalta'', Matti ajatteli, ''kykenen saamaan hyvästä ja pahasta suoraa aistievidenssiä.''

''Kykenen aistimaan kivun pahuuden.''

Eettinen valinta

Matti valitsi kaupassa jäätelöä itselleen. Suklaajäätelöä, mansikkajäätelöä… jopa mangomelonia. Matti valitsi suklaajäätelön, koska piti siitä eniten.

''Kaikki valinnat ovat pohjimmiltaan eettisiä valintoja.''

Matti oli joutessaan lukenut jonkun höyrypään blogia ja siellä oli ollut päivityksenä tämä lause.

Matti mietti. Olisi naurettavaa sanoa, että hän piti suklaajäätelöä moraalisesti ylivertaisena muihin jäätelöihin nähden. Makuasiat eivät olleet eettisiä periaatteita.

Mutta oliko hän noudattanut jonkunlaista hedonistista prinsiippiä? Aistinautinnon maksimoiminen on hyvä juttu, jos se ei ole pois mistään tärkeämmästä?

Tässä, kuten monissa valinnoissa, eettinen komponentti oli triviaali, kuten matemaatikot sanoisivat. Kuitenkaan se ei tarkoittanut, etteikö valinnassa olisi ollut eettistä komponenttia perustana. Höyrypää taisi olla oikeassa.

Intuitio

Tuija oli intuitiivinen ihminen. Hän pystyi joskus ennalta tietämään, mitä tapahtui, vaikka eivät ne ennustukset aina oikeaan osuneet. Ja joskus herättyään hän tiesi nähneensä enneunen. Kerrankin hän oli nähnyt unessa Kuupposen muijan kuolevan, ja oli sitten iltapäivällä huoahtanut helpotuksesta kun Kuupponen oli pistäytynyt kahveelle. Intuitiota auttoi, jos käytti tarot-kortteja apuna ja antoi niiden geometristen muotojen ohjata ajatusta.

Tuija kavahti kaikkea akateemista. Moista henkisten ihmisten halveksuntaa!

Kerran Tuija kuitenkin nappasi kirjastossa käteensä akateemisen filosofin kirjan. ''Hyvä ja paha ovat luonnollisia, muuhun palautumattomia ominaisuuksia. Ihmisillä, erityisesti moraalisesti kehittyneillä ihmisillä on moraalitaju, intuitio, jonka avulla saamme tietoa hyvästä ja pahasta.''

Tuija hymyili itsetyytyväisenä.

Maaukko

Kun olin pieni, vierailimme perheeni kanssa kesäisin tätini luona Tukholmassa. Nämä matkat olivat minusta hauskoja. Sain rahaa käyttööni, ja käytin sitä verovapaaseen karkkiin laivalla, sekä perillä Tukholmassa jäätelöön. Tukholman jäätelövalikoimat olivat asuinpaikkani Kuopion vastaavia parempia niin kaupan pakastealtaassa kuin, erityisesti, tötteröjäätelökioskeilla.

Tukholmassa oli myös sellaisia tötteröitä, joihin sai jopa viisi palloa, mutta sellaisia vanhempani eivät antaneet minun tilata, joten tyydyin kahden pallon jäätelöihin.

Halusin tilata jäätelön kioskilta aina itse. Nopeasti opinkin suosikkimakujeni nimet ruotsiksi niin, että tilaaminen oli mahdollista.

Eräänä iltana kerroin vanhemmilleni, kuinka helppo kieli ruotsi oli. Banaani oli ruotsiksi 'banaan', ja päärynä 'pääron'. Ja mansikka oli ruotsiksi 'manshik'.

Filosofiaa budoaarissa

Tähän ympärilleni on rajattu 10 x 10 metrin alue, ja jos joku teistä kuulijoista astuu tämän alueen sisään, minä vedän sitä turpaan.

Minä olen karateka, ja karaten ideana on vetää kaikkia turpaan. Luonto on antanut ihmiselle nyrkit jotta muita voisi vetää turpaan ja jalat, jotta muita voisi potkia päähän. Jotkut mammanpojat väittää, että karatessa on kyse henkisestä kehityksestä ja taitojen käyttämisestä viisaasti, mutta se on paskapuhetta.

Luonto on antanut ihmiselle halun vetää kaikkia turpaan, ja kuinka sitä voisi palvella luontoa paremmin kuin toteuttamalla haluaan? Luonnossa vahvempi alistaa heikomman. Vahvempi puolustautuu, jos sitä vetää turpaan, mutta heikkoja voi hakata kuten lystää.

Äärettömyyden perusteet

Mä luin sellaista kirjaa kuin Äärettömyyden perusteet, ja se kuule oli niin hieno kirja, ettei meikäläinen ymmärtänyt siitä mitään. Jotain poteentiaalisia äärettömiä siinä oli ja kardinaalilukuja. Tosi viisas tyyppi se kirjan kirjoittaja varmaan kun osaa kirjoittaa tuollaisista asioista, josta tällainen tavallinen tallaaja ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Mut kiva, kun nyt hyllyssä on niinkin fiksu ja tieteellinen opus. Pitäisköhän laittaa se yöksi tyynyn alle, niin jotain voisi imeytyä päähän?

* * *

Matemaatikko Mutikainen katsoi teosta Äärettömyyden perusteet. Se oli olevinaan yleistajuinen johdatus ääretöntä koskevaan matematiikkaan, mutta sen todistukset vilisivät virheitä ja teksti oli niin kankeaa ja epätäsmällistä, että sitä oli kenenkään mahdotonta ymmärtää.

Vastuu

En ymmärrä, mitä vastuu tarkoittaa. Ymmärrän, mitä eettisesti oikea ja väärä toiminta tarkoittavat, ja allekirjoitan sen, että ihmisen on toimittava eettisesti oikein. En kuitenkaan käsitä, mitä roolia vastuu näyttelee velvoitteessa toimia eettisesti oikein.

Joskus vastuu tarkoittaa helposti ymmärrettäviä ''kuka maksaa'' -kysymyksiä. Jos yritys tilaa tavaraa kiinalaiselta valmistajalta, valmistajan vastuu loppuu siihen, kun tavara on lastattu laivaan. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että valmistaja ei korvaa, jos tavaroille tapahtuu jotain laivamatkalla.

En sen sijaan ymmärrä, mitä tarkoittaa, jos ihmisen pitää ottaa vastuu elämästään. Siihen ei liity samanlaisia selkeitä maksuvelvoitteita. Kuinkin tämäntyyppinen vastuu tuntuu olevan monille keskeinen eettinen kategoria. Mistä ihmeestä ne puhuvat?

Syväekologiaa

Haastattelija: Moi, Petri. Sinäkö et syö ollenkaan lihaa?

Petri: En. Kun sitä lihaa ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Ne ovat eläinten lihaksia, tarkoitettu eläinten liikkumiseen.

Haastattelija: Ja kasvisravinnossakin sinulla on jotain rajoitteita.

Petri: Niin. Syön vain kotimaisia marjoja. Joku porkkana on esimerkiksi tarkoitettu sen kasvin ravintoreserviksi.

Haastattelija: Marjatko ovat poikkeus?

Petri: Niin. Kasvit ovat tarkoittaneet marjat ihmisten ja eläinten syötäviksi.

Haastattelija: Ja olet kertonut, että aina kun sinulle tulee kakkahätä, menet metsään kakalle.

Petri: Niin. Marjojen idea on se, että eläimet syövät niiden siemenet sen marjan mukana, ja sitten kun se siemen on kulkenut ruuansulatuselimistön läpi, se alkaa kasvaa uudessa paikassa.

Yleellisyys

Timo istui kahvilassa edessään tuplaespresso. Hän oli tarkkaan laskenut budjettinsa ja todennut, että ylimääräistä oli tarkalleen yhteen kahvilakäyntiin.

Viereisessä pöydässä istui kaksi minkkiturkkeihin pukeutunutta rouvashenkilöä. Timo kuunteli, kun toinen heistä paasasi: ''Minä en ajattele rahaa. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita. Niin kuin esimerkiksi ystävyys. Ei hyvää ystävää rahalla saa, tai rakkautta. Tai taide. Ei kukaan pysty luomaan ensiluokkaista taidetta dollarinkuvat silmissä. Kyllä suuri taide syntyy intohimosta.''

Timo tuumi, että hänkin olisi mielellään ollut ajattelematta rahaa. Hän vain ei pystynyt. Hän eli peruspäivärahalla, ja jos ei pysynyt budjetissa, rahat loppuivat kauan ennen seuraavaa tilipäivää. Jotta rahaa pystyi olemaan ajattelematta, sitä oli oltava.

Farkut

Emmi oli ostanut uudet farkut. Yläaste oli juuri päättynyt, ja kesän alkua sopi juhlistaa uusilla housuilla.

Emmi otti sakset ja alkoi leikkaamaan uusiin farkkuihin reikiä. Viilto polven yläpuolelle, oikeaan paikkaan. Ylempänä reikä olisi hutsahtava. Reikä toisen säären kohdalle, ja muutama viilto taakse.

Emmi otti hiekkapaperia ja teki kulumajälkiä sinne tänne. Vielä pesu, ja reikien reunat olisivat sopivasti rispaantuneita. Emmin ja hänen kavereidensa mielestä farkkujen olemukseen kuului, että ne olivat kuluneita.

* * *

Illalla äiti huusi: ''Emmi, mä tein sun rikkinäisistä farkuista sulle shortsit!''

Emmi meni hädissään katsomaan.

''Mä katkoin risat lahkeet ja tikkasin reunat. Kato eikö ookin nyt paljon siistimmät'', äiti sanoi.

Aatetoveri

Pillerihattuun, pince-neziin ja vartalonmyötäiseen kävelypukuun sonnustautunut vanhempi neiti-ihminen kolkuttaa oveen. Hänen aikeensa ovat kunnialliset, muttemme voi tietää, ettei hänellä olisi taka-ajatuksia. Oven avaa valkohiuksinen herrasmies, jonka asun siisteys jättää toivomisen varaa.

Neiti: Rohvessori on kuulemma aatetoveri.

Professori: Jaahas. Harrasteleeko neitikin tiedettä?

Neiti: Älkää hupsutelko. Tarkoitan tietysti raittiusaatetta!

Professori: En juo väkijuomia, koska tiedemiehen mielen täytyy olla jatkuvasti vireä. Ei siitä aatetta kuitenkaan tarvitse tehdä.

Neiti: Meillä on kylällä raittiusseura. Tulkaa joskus kokoukseemme.

Professori: Minä osaan olla juomatta väkijuomia ilman raittiusseuraakin.

Neiti: Voisitte auttaa levittämään raittiusaatetta, ehkä soveltaen tieteellisiä menetelmiä.

Professori: Miksi raittiusaatetta tulisi levittää? Juokoot ne, jotka juomisen hyväksi näkevät!

Filosofi ja home

Filosofi pohti synteettisiä a prori -arvostelmia. Olihan niitä olemassa, vaikka prof. Simplicius väittikin, että kaikki a priori -arvostelmat olivat analyyttisiä. Filosofi hahmotteli parhaillaan mielessään artikkelia, jossa hän lyttäisi Simpliciuksen teorian, kun tarvitsi käydä kellarin kirjavarastossa.

Filosofi laskeutui portaita ja kauhistui. Kellarin seinässä oli hometta. Vaihtoehdot olisivat nyt ne, että joko talo mätänisi käsiin, tai remonttimiehet valtaisivat talon kuukausiksi.

Filosofin ensimmäinen reaktio on pohtia, kuinka väärin home oli, samoin kuin Simpliciuksen teoria oli väärin. Sitten hän tajusi eron näiden välillä. Simpliciuksen teorian pystyisi lyttäämään artikkelissa, mutta home pysyisi, kirjoittaisipa sen pahuudesta kuinka kaunopuheisesti tahansa. Home oli totta eri tavalla kuin filosofia.

Ota VEDÄ käteen!

Jumalolento Tengil on kaikkitietävä, joten predestinaatio-oppi pätee…
Maailma on hyvän ja pahan taistelukenttä, joten kannattaa olla hyvien puolella…
Myös paha jumalolento Kalm on kaikkitietävä…

Jussi mietti uskonnollisia uskomuksiaan. Niitä oli paljon, joten joukossa oli pakko olla myös epätosia. Olisi aika epätodennäköistä, että niin monesta uskomuksesta kaikki olisivat tosia. Se ei tietäisi hyvää hänen uskonnolliselle kokonaisjärjestelmälleen.

Jussi sai kuningasidean. Hän haki kaupasta muistikirjan ja kirjoitti kaikki uskonnolliset uskomuksensa siihen. Lopuksi hän kirjoitti kanteen VEDÄ!

Sitten Jussi muodosti uskomuksen:

VEDÄ-kirja on syntynyt jumalallisen innoituksen voimasta, joten se on totuudenmukainen.

Nyt hänellä oli vain yksi uskonnollinen uskomus. Hänen uskonnollisen järjestelmänsä kohtalo näytti valoisammalta.

Ihminen abstraktiona

''Senkin idiootti, toit ruusuja. Sun piti tuoda hyasintteja!''

Marko kuunteli vaimonsa purkausta sairaalassa. Ella oli lyönyt päänsä pahanpäiväisesti, ja hänestä oli tullut aggressiivinen ja unohtelevainen. Lääkäreiden mukaan käännettä parempaan ei ollut odotettavissa.

Kun Markon firma oli vuotta aiemmin mennyt konkurssiin, Ella oli pysynyt Markon rinnalla. Pitäisikö Markon nyt palauttaa palvelus? Kuitenkin Marko oli varallisuuden menettämisestä huolimatta säilynyt samana ihmisenä, kun taas Ellan älykäs ja lempeä persoonallisuus oli mennyttä. Siihen persoonallisuuteen Marko oli aikoinaan rakastunut.

Marko ajatteli, että hänen odotettiin rakastavan Ellaa onnettomuudesta huolimatta, mutta Marko ei ymmärtänyt, mikä oli se ominaisuuksista riisuttu abstrakti Ella, johon hänen rakkautensa olisi pitänyt kohdistua.

Persoona

Ville mietti ystäväänsä Karia. Kari suuttui aina, kun joku esitti vasemmistolaisia mielipiteitä. Kun Kari ryhtyi ryyppäämään, hän ryyppäsi aina kunnes sammui. Mopolia, hän oli olevinaan sivistynyt konjakkimies, vaikka joikin halvinta laatua. Kännissä Kari yritti iskea joka ainoaa naispuolista, tosin huonolla menestyksellä, koska hän ei meinannut pysynä tolpillaan. Kari oli todellinen persoona.

Sitten Ville mietti Jumalaa. Kristityt sanoivat, että Jumala oli persoonallinen Jumala. Toisaalta kristityt sanoivat, että Jumala oli täydellinen, vailla vikoja ja puutteita. Ville ei ymmärtänyt, miten nämä sopivat yhteen. Persoonallisuushan koostui vioista sekä puutteista verrattuna ideaaliin. Miten sitä ideaalia muka pystyi pitämään persoonana, eihän siinä ollut yhtään persoonallista piirrettä!

Paita

Ville valitsi t-paitaa treffeille. ''Ilse, she-devil of the SS.'' Paita edusti marginaalielokuvien tuntemusta, ja Tuija oli sanonut pitävänsä ruohonjuuritason kulttuurista, mutta natsiviittaus arvelutti. Seuraavaksi käteen osui paita, jossa oli ärsyttävän kemikaalin merkki ja teksti ''Ärsyttävä.'' Ville ajatteli, että vitsi oli hauska, mutta ärsyttäväksi julistautuminen ei ollut paikallaan.

Ville kaivoi t-paidan, jossa oli laivan kuva ja teksti ''Aluspaita.'' Hän oli teettänyt sen oman ideansa pohjalta. Fingerpori oli suosiossa, joten nokkelana sanaleikkittelijänä esiintyminen voisi auttaa flaksia käymään. Lisäksi paidan idea oli oma, joten Ville profiloituisi saman tien kulttuurin luojana.

* * *

Tuija katsoi treffikumppaninsa t-paitaa. Siinä oli pieni reikä. Eikö Ville välittänyt yhtään ulkoasustaan?

Tasa-arvoinen adoptio

Elettiin vuotta 2017. Tasa-arvoinen avioliittolaki oli tullut juuri voimaan. Timppa ja Jani olivat innoissaan. He olivat menneet naimisiin, ja heillä oli mahdollisuus tasa-arvoiseen adoptioon.

''Me tarjotaan teille Petriä'', sosiaalitantta sanoi. ''Petri on kolmevuotias, ja hänellä on aspergerin syndrooma. Se vaatii muutamia erikoiskonsteja. Petri ei suostu syömään muuta kuin riisiä, jauhelihakastiketta ja porkkanaraastetta. Jos rutiinit häiriintyvät, hän saa raivokohtauksen ja heittelee tavaroita. Jos Petrin yrittää ottaa syliin, hän puree. Mutta hän osaa jo noin pienenä laskea päässä yhteen kaksinumeroisia lukuja.''

Timppa ja Jani katsoivat toisiaan. ''Kyllä me taidetaan haluta ihan terve lapsi.''

Niin. Adoption suhteen toiset lapset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Argumentaatiota ja argumentaatiota

Oona: Miesten oikeuksen puolesta ruikuttavat miehet on epämiehekkäitä. Kyllä miehellä pitää munaa olla.

Kaisa: Oona, olisit jo hiljaa.

Oona: Kaisa on aina tyrkyttämässä mielipiteitään, mutta ei anna muille samaa oikeutta.

Kaisa: On argumentaatiota ja argumentaatiota. Osa argumentaatiosta selventää käsiteltävää asiaa ja auttaa kuulijoita ymmärtämään sitä. Sitten on argumentaatiota, joka hämärtää asiaa, luo tabuja ja estää selkeää ajattelua.

Oona: Kaisa on mielestään aina oikeassa. Kaisan mielestä vain oikeita mielipiteitä saa puolustaa.

Kaisa: Kyse ei ole siitä, mitä mielipidettä puolustaa vaan siitä, miten argumentoi. Loogiset, tiedolliset perustelut auttavat kuulijoita ymmärtämään asian, kun taas tunteeseen vetoaminen, moralisointi ja vastapuolen leimaaminen hämärtää kaikkien ajattelua.

Maailman muuttamisesta

Tuija oli harrastelijakirjoittaja, joka kirjoitti rakkausnovelleja. Hän piti touhusta paljon, mutta se hävetti hiukan häntä. Rakkausnovellit olivat niin yhdentekeviä. Hän olisi halunnut kirjoittaa tekstejä, jotka muuttaisivat maailmaa.

Kerran Tuija otti itseään niskasta kiinni ja alkoi miettiä aiheita. Ilmastonmuutos? Rasismi? Naisten asema? Eläinten kohtelu? Tuija yritti kirjoittaa tekstejä näistä aiheista.

''No eivät nämä muuta maailmaa'', Tuija ajatteli luettuaan tekstejään.

Hyviä tekstejä oli liian vaikea kirjoittaa. Niinpä Tuija palasi vanhoihin tapoihinsa ja kirjoitti tarinan nimeltä Pieni siirappinen rakkaustarina.

Kirjoitettaan tarinan Tuija tajusi, että maailma oli muuttunut. Ennen tarinan kirjoittamista maailma ei ollut sisältänyt hänen kirjoittamaansa Pientä siirappista rakkaustarinaa, mutta nyt se sisälsi.

Kognitiotieteilijä

Elettiin vuotta 1996, ja kännykät olivat uutta. Kongitiotieteilijät spekuloivat, kuinka tietokoneet voitaisiin ohjelmoida tehtäviin, joihin aiemmin pelkästään ihmisaivot olivat pystyneet.

Petri oli parhaillaan luennoimassa aloitteleville kognitiotieteen opiskelijoille. Hän oli kapinallinen kognitiotieteilijä. ''Ihmisaivot ovat niin monimutkaiset, että tietokoneet eivät koskaan tule saavuttaamaan samaa tasoa. Ihmiset antavat käyttämilleen symboleille merkityksiä, kun taas tietokoneet operoivat pelkillä symboleilla. Ihmiset yksinkertaisesti pystyvät enempään kuin koneet.''

Silloin Petrin kännykkä soi. ''Mistä tämän saa sammutettua?'' Petri kokeili painella paria nappulaa, mutta puhelin jatkoi soimistaan.

''En minä osaa sammuttaa tätä'', Petri totesi ja alkoi puhumaan puhelua luentosalin edessä. Niin yksinkertainen kännykkä osoittautui liian monimutkaiseksi suurille ja mahtaville ihmisaivoille.

Tuolin konstruoimisesta

Humanisti-Heikki osoitti tuolia ja sanoi: ''Länsimaisen käsityksen mukaan tässä on tuoli.''

''Kuitenkin monissa kulttuureissa on länsimaisista eroavia tietämiskäytäntöjä. Länsimainen käsitys perustuu viidelle aistille ja kieltää muut tiedonhankkimiskeinot. Voisi sanoa, että länsimainen käsityös on luonnontieteiden hegemoima.''

Humanisti-Heikki osoitti tyhjää paikkaa metri tuolista vasemmalle ja jatkoi: ''Länsimaissa ihmiset, jotka väittävät, että puolestaan tässä on tuoli stigmatisoidaan ja mariginalisoidaan. Normittava totuuskäsitys sanoo, että tällaiset ihmiset ovat epäkelpoja, väärässä. Se osoittaa, kuinka hegemoninen sija niillä on, jotka määrittelevät totuuden.''

Humanisti-Heikki jatkoi tyhjän paikan osoittamista ja sanoi: ''Yhtä hyvin totuus voitaisiin konstruoida niin, että tässä on tuoli.''

Humanisti-Heikki yritti istua näkymättömälle tuolille ja pyllähti lattialle.

Ei rahasta, ei maineesta vaan pelkästä tunteesta

''5000 seuraajaa tuli täyteen'', Netta sanoi.

Jope ajatteli, että hänen tyttärensä teki ruohonjuuritason kulttuuria, kuten hän itse aikoinaan. Kuitenkin niin eri lähtökohdista. Netta oli lifestylebloggaaja, ja hänelle seuraajamäärät ja kaupalliset sponsorit olivat kaikki kaikessa. Blogissaan hän estottomasti kehuikin sponsoriensa tuotteita.

Jope oli nuorena soittanut punkbändissä. Kyllähän hän oli saanut rahaa keikkapalkkioista ja levymyynnistä, mutta se ei ollut ollut pääasia. Hän oli vain bändin kanssa tehnyt tinkimättömästi omaa juttuaan, ja oli ollut vain bonusta, että muutkin olivat tykänneet siitä. Eivätkä he koskaan tehneet kompromisseja suosion vuoksi.

Jope ajatteli, että hän oli musiikillaan vastustanut systeemiä, kun taas tytär meni tiukasti systeemin ehdoilla.

Enneuni

Anne oli korviaan myöten rakastunut. Hän oli mennyt naimisiin elämänsä miehen Jannen kanssa, ja edessä olisi onnellinen avioliitto.

Pari yötä häiden jälkeen Anne näki kumman unen. Siinä Janne mustaan pukuun sonnustautuneena kiipesi ruumisarkkuun. Anne heräsi tunteeseen, että oli juuri nähnyt jotain erityisen merkityksellistä.

''Enneuni!'' Anne ajatteli kauhuissaan. Se tarkoittaisi sitä, että Janne kuolisi.

''Ei enneunia ole'', Janne nauroi, kun Anne kertoi unestaan.

Anne oli viikon kauhuissaan, mutta lopulta uni unohtui, kun Janne näytti pysyvän hengissä.

* * *

Neljänkummenen vuoden avioliiton jälkeen Janne kuoli haimasyöpään. Tällöin uni palasi Annen mieleen, ja Annen mielestä uni oli toteutunut.

''Olipa äijä taas väärässä'', Anne ajatteli voitonriemuisena.

Tilastotietoa

Yksityisetsivä Achille Pursot oli saanut tehtäväkseen suomalaisen leskirouva Güllenbergin murhan tutkimisen.

Kun Pursot saapui murhapaikalle Güllenbergin asuntoon, hän näki rouva Güllenbergin makaavan makuuhuoneensa lattialla puukko rinnassaan. Güllenberg oli ollut varakas, ja Güllenbergin piika ehdotteli Pursotille murhaajakandidaateiksi milloin ketäkin Güllenbergin testamentissa mainittua sukulaista. Monilla oli ollut motiivi murhaan. Sukulaiset olivat kokoontuneet Güllenbergin luokse jouluksi, joten monella oli ollut tilaisuuskin.

''Kuinka vanha Güllenberg olikaan kuollessaan?'' Pursot kysyi.

''84 vuotta'', piika vastasi.

Pursot otti kännykällään yhteyden Tilastokeskuksen sivuille. Aikansa surfailtuaan hän sai selville, että keskimääräinen naisten elinajanodote Suomessa oli juurikin tuon 84 vuotta.

''Selvä'', Pursot ajatteli. ''Tilastot selittävät tämän kuoleman. Jatkotutkimuksia ei tarvita.''

Olemassaolemattomista olioista

Ville luki strukturalistista matematiikanfilosofiaa. Peruskäsite oli rakenne. Esimerkiksi luonnollisten lukujen rakenteessa jokaista lukua seurasi seuraava. Ville oli toivonut strukturalismista vaihtoehtoa olemassaolon olettamiseen luvuille, mutta kovasti tämä kirjoittaja uskoi struktuurin jäsenten olemassaoloon. Vaihtoehto oli suhtautua struktuureihin mahdollisina olioina, mutta se johti jossitteluun. ''Jos tädillä olis munat'' ei kuulostanut uskottavalta matematiikan perustalta.

Ville ajatteli pöytää edessään. Filosofit olettivat sille olemassaolon oliona. Villen mielestä se oli kasa alkeishiukkasia. Filosofit kummallisesti olettivat sellaisen olevan olemassa, jota ajatellaan oliona. ''Indispensability argument'' sanoi sen olevan olemassa, jota parhaat tieteelliset teoriat olettivat.

Kuinka voisi muotoilla filosofian, joka sallisi ajatella asioita olioina ilman, että niille oletettaisiin olemassaolo olioina?

Kahden tulen välissä

Risto ja Anne istuivat pyjamat päällä vuoteessa. Kohta käytäisiin nukkumaan.

''Kuule'', Anne sanoi. ''Tänään kun käytiin Laurin luona, niin mä vilkasin sen työhuoneeseen. Sillä oli tietokone auki ja siinä joku pornosivu.''

''Hih!'' Risto vastasi. ''Jätkä ollu tumputtamassa kun me tultiin.'

Anne sanoi: ''En olis uskonu, että se on tommonen pervo.''

''Jotkut miehet ei saa oikeaa naista'', Risto sanoi, ''niin sitten pitää panna jotain virtuaalinukkea.''

''Pornoa, hyi!'' Anne jatkoi. ''Sehän on niin naista alistavaa. Uskaltaakohan sen luona enää käydäkään, ties mitä alkaa ehdottelemaan.''

''Lauri taitaa olla sellainen mammanpoika'', Risto sanoi. ''Tuskin se uskaltaa oikeaa naista lähestyäkään, niin sen pitää tyytyä pornokuviin.''

Propagandatuutit

Ville katsoi Facebook-feediään. ''Minä otan koronarokotteen.'' Toinen kaveri oli postannut kansanvalistusta turvavälien pitämisestä. Vähän aiemmin kaikilla oli ollut sateenkaarikuvia ja homoliittoja tukevia kannanottoja.

Ville ajatteli, että ihmisistä oli tullut propagandatuutteja. Kaikki yrittivät vaikuttaa kanssaihmisiinsä niin, että nämä käyttäytyisivät kirjoittajan haluamalla tavalla ja omaksuisivat kirjoittajan kannattamat mielipiteet.

Ville ei halunnut ihmisten olevan samaa mieltä kanssaan tai käyttäytyvän samalla tavalla. Toki Ville halusi vaikuttaa kanssaihmisiinsä, mutta perustavammin. Hän halusi, että kanssaihmiset alkaisivat ajattelemaan analyyttisemmin ja loogisemmin. Villelle ei ollut väliä, mihin mielipiteisiin ja käytökseen ihmiset tällä ajattelutavalla päätyisivät.

Yksioikoinen propaganda vaikutti lähinnä tunnetasolla. Ville ajatteli, että kanssaihmisten facebook-päivitykset sotivat hänen päämääriään vastaan.

Itseaiheutettua

''Kierrellään nyt vaatekaupoissa'', äiti sanoi. ''Mennään lelukauppaan sitten viiden jälkeen.''

''Mut onko se auki vielä viiden jälkeen?'' Pikku-Joonas kysyi. Joonakselle oltiin luvattu pieni legopaketti ja hän odotti kovasti saavansa sen.

''Se on auki kuuteen'', äiti vastasi.

''Mut käydään kuitenkin nyt tarkistamassa'', Joonas ehdotti.

''Kyllä äiti muistaa, että se on auki kuuteen'', äiti napautti.

Koko päivä kierreltiin vaatekaupoissa. Joonasta pelotti, että lelukauppa menisikin kiinni viideltä.

Kun sitten puoli kuudelta mentiin lelukaupalle, havaittiin, että se oli mennyt kiinni viideltä. Joonas oli pettynyt, legopaketti jäi saamatta. Alkoi itkettääkin.

''Äiti ei tiennyt, että se menee kiinni viideltä'', äiti selitti.

Hyvin usein tietämättömyys on itseaiheutettua.

Valkoisen kissan syndrooma

Pikku-Villellä oli kaukainen sukulainen, joka oli taiteilija. Kerran Ville oli perheineen tämän luona käymässä, ja taiteilijatäti oli laittanut lapset piirtämään valtavalle paperille.

Pikku-Ville oli piirtänyt kissan.

''Sinun pitää vielä värittää se'', taiteilijatäti sanoi. ''Minkä värinen se on?''

''Valkoinen!'' Ville vastasi.

Piirtäminen oli Villestä hauskaa. Sai toteuttaa itseään. Värittäminen sitä vastoin oli tylsää, mekaanista, pikkutarkkaa ja puuduttavaa. Piirtämällä valkoisen kissan Pikku-Ville oli pelastanut itsensä työläältä ja puuduttavalta värittämisoperaatiolta.

Kasvettuaan Ville toteutti itseään tekemällä tietokonepelejä ja kirjoittamalla novelleja. Valkoisen kissan syndroomasta Ville ei kuitenkaan päässyt eroon. Hän jaksoi toteuttaa perustoiminnallisuuden, mutta kun olisi tullut tylsän ja puuduttavan viilaamisen aika, Villen mielenkiinto lopahti.