Vielä lisää kauhuraapaleita

Kirjoittajan sielu

Anja oli harrastelijakirjoittaja, joka rakasti 50-lukua. Hän kirjoitteli romaanikäsikirjoituksia, joissa oli pitkiä vuodatuksia siitä, kuinka 50-luvulla asiat olivat olleet paremmin. Anja koki vuodattavansa sieluaan käsikirjoituksiin, ja hän pystyi ilmaisemaan itseään vain kirjoittaessaan.

Kukaan ei ollut kiinnostunut Anjan ajatuksista. Kustantajat lähettelivät hylsyjä, ja Anja näyttäessä kirjoituksiaan kavereilleen kommentti oli vain ''Ihan kiva.''

Epätoivoissaan Anja manasi esiin Paholaisen, joka lupasi, Anjan sielua vastaan, että Anja kirjoittaisi menestysteoksen.

Sinä iltana tekstiä alkoi pulputa paperille. Anja katsoi kirjoittamaansa tekstiä, ja se oli kuin vieraan ihmisen kirjoittamaa. ''Kai tällainen myy, mutta eihän tässä ole mitään minun sielustani'', Anja ajatteli. Ei niin, hänen sielunsa oli Paholaisella.

Musta Rabatti

Heräsin pirteänä. Filmi oli edellisillan osalta poikki, mutta olo ei ollut yhtään krapulainen. Silloin näin mustat muovikassit eteisessä, ja muistot alkoivat palautua. Olin mennyt baariin yhdelle ja tavannut siellä goottitytön. Hän oli vienyt minut syrjäkujalla sijaitsevaan saatananpalvontavälineitä myyvään kauppaan. Kaupan nimi oli ollut Musta Rabatti. Sen enempää en muistanut.

Säikähdin. Vuokra piti maksaa sinä päivänä ja toivoin etten ollut tuhlannut vuokrarahoja. Katsoin muovikasseja, ja niissä oli krusifiksejä, joiden ripustusreikä oli alaosassa, Mooseksen kuudes ja seitsemäs kirja, pentagrammeja, veriampulleja, vuohenpää ja muuta vastaavaa.

Kauhuissani avasin verkkopankin. Käyttövara 666 euroa miinuksella. Minulla oli Visa Electron. Eihän sillä edes pitänyt saada tiliä miinukselle.

Metoo

''Hei kaverit'', Make sanoi kerran tietokonekorjaamon kahvihuoneessa. ''Mulla ei seiso enää.''

''Ei mullakaan ole seisonut moneen viikkoon'', Jukka sanoi.

''Ootteks tekin kohdanneet sen kuvatuksen?'' Kalle kysyi.

''Mitä?'' ihmettelin.

''Mä näin sen tosi ruman naisen, ja se sanoi, et terveisiä Mirkulta'', Make sanoi.

Mirkku oli ollut ainoa naispuolinen työskentelijä korjaamossa. Hänen seksuaalisesta ahdistelemisestaan oli tullut yleistä kansanhuvia, ja Mirkku oli joutunut vaihtamaan työpaikkaa.

''Kun mä olen sängyssä jonkun naisen kanssa, niin se susiruma kuvatus tulee mieleen ja halut katoaa'', Jukka sanoi.

* * *

Samana iltana olin syrjäisellä kujalla, kun vastaani tuli viittaan pukeutunut hahmo. Kohdallani hahmo avasi viittansa ja paljasti alastoman kehonsa katseelleni.

Salakäytävä

10-vuotias Mikko oli muuttanut perheensä kanssa 70-luvun elementtitaloon. Se oli niitä nopeasti rakennettuja kerrostaloja, kun paljon porukkaa oli pitänyt asuttaa Helsingin lähiöihin.

Mikko koputteli uuden huoneensa seiniä, kun äiti tuli huoneeseen.

''Mitä teet?'' äiti kysyi.

''Etsin salakäytäviä'', Mikko sanoi. ''Tässä kohti seinä kuulostaa ontolta.''

''Älä höpsi'', äiti vastasi. ''Tuon seinän takana on naapurin asunto.''

Eräänä iltapäivänä Mikko poisti linkkarilla rappausta onton paikan kohdalta seinästä. Esiin piirtyivätkin oven ääriviivat.

Mikko poisti innoissaan lisää rappausta ja sai oven auki. Se johti pimeään, ahtaaseen käytävään. Mikko kulki jännittyneenä käytävää ja tuli huoneeseen, jossa oli pehmustettu tuoli ja maskipäinen täti. Mikko tajusi tulleensa hammaslääkäriin!

Kuolemantapaus

Erään suuren kaupungin keskustassa oli ollut sairaala. Jotta kalliita keskustaneliöitä ei olisi mennyt hukkaan, sairaala oltiin muutettu kymmenen vuotta ennen tarinamme ajankohtaa asunnoiksi.

Entiseen sairaalaan oli muuttanut kolmihenkinen perhe, jossa oli viisitoistavuotias tytär Kaneli. Koulussa Kaneli kuuli uusilta kavereiltaan, että heidän asunnossaan oli sattunut kuolemantapaus. Kaneli järkyttyi pahanpäiväisesti. Sitten Kaneli alkoi huomata, kuinka esineet olivat asunnossa vaihtaneet mystisesti paikkaa. Kaneli kertoi asiasta järkyttyneenä vanhemmilleen, mutta nämä väittivät Kanelin vain kuvittelevan.

Kaneli alkoi ottaa selvää asunnon historiasta, josko jokin kuolemantapaus selittäisi kummittelun. Mitään kuolemantapauksia ei kuitenkaan löytynyt. Sitten Kaneli katsoi sairaala-ajan tietoja, ja hänelle selvisi, että heidän asuntonsa sijaitsi entisellä saattohoito-osastolla!

Lihakauppias

Katja oli muuttanut erääseen kirkonkylään, ja hän oli kuullut, että hänen talonsa entinen asukas, Pirkko Lehmuskallio, oli kuollut kolmikymppisenä.

Kerran Katjan oveen koputettiin, ja tulija, nainen, esittäytyi karjatilalliseksi naapuriksi, joka kaupitteli vasikan jauhelihaa, vain kympin kilo. Katja osti, ja se osoittautui niin hyväksi, että hän osti toisenkin kerran. Lihaa syödessään hän muisti jännitysromaanin, jossa ihmislihan kerrottiin maistuvan samalta kuin vasikanlihan.

Kerran Katja oli talonsa ullakolla käymässä entisen asukkaan jäämistöjä läpi. Hän löysi Pirkko Lehmuskallion valokuvan. Pirkko oli näyttänyt aivan samalta kuin ovella käynyt jauhelihakauppias. Silloin Katja muisti, mitä entisestä asukkaasta kerrottiin: Tämä oli ollut prostituoitu, joka oli myynyt omaa ruumistaan!

Suksiboksi

Ylläs-hotellin pihassa katselen saapuvia autoja. Aurinko on jo laskenut, mutta lumi heijastaa valoa ja minulla on erinomainen hämäränäkö, joten voin etsiä haluamaani. Lopulta näen auton, joka täyttää molemmat vaatimukseni: Autosta astuu ulos tyttöporukka, ja auton katolla on suksiboksi. Painan auton rekisterinumeron mieleeni: KHR-472.

Tytöt astuvat baariin ja seuraan heitä. Kun tytöt ovat hakeneet juomansa, istuudun heidän pöytäänsä. Juttu luistaa, ja loppuyöstä tytöt pyytävät minut jatkoille hotellihuoneeseensa.

Huoneessa lumoan tytöt charmillani ja yksi tyttö kerrallaan upotan terävät kulmahampaani heidän kauloihinsa. Neljä tyttöä, se tietää minulle juhla-ateriaa.

Aterioituani ei ole enää kauaa auringonnousuun. Hiippailen tyttöjen autolle, avaan suksiboksin ja nousen sinne nukkumaan.

Lonkerot

Miksikö olen täällä? Olen lukenut tekstejä, nähnyt kuvia ja katsellut videoita, jotka ovat enemmän kuin ihmisjärki kestää.

Kaikki alkoi viattomasti, kun tykkäsin Facebookissa uutisesta, jossa kerrottiin merimiehen nähneen merestä nousevan valtavat lonkerot. Kun Facebookissa lukee tekstin tai erityisesti tykkää siitä, Facebook alkaa näyttää lisää samankaltaista sisältöä.

Feediini ilmestyi sokeita demoniruhtinaita, Uuden Englannin kultteja ja lonkeroita. Videoissa hirvittävät lonkerot kiemurtelivat. Kuin hulluna hakkasin tykkää-nappia jokaisen kohdalla. Lopulta Facebookini oli kuplassa. Päivityksiä ystävien arkisista edesottamuksista ei enää ollut. Oli vain ihmisen ja hirviön sekasikiöitä, julmia kosmisia voimia ja lonkeroita.

Arvon psykiatri, ette voi kuvitella, millaista on katsoa lonkerovideoita tunnista toiseen. Vähemmästäkin sekoaa.

Massamarkkinointia

''Ei meidän tarvinnutkaan käydä paranormaalissa kirjakaupassa, kun Walmartista löytyi Ouija-lauta, ja vielä paljon halvemmalla.''

''Katsotaanpa… Hasbron lauta… Nämä suurten lelujättien laudat on pelkkiä leluja. En edes tiedä, saako tällä yhteyden henkiin.''

Joanne oli käskenyt serkkujaan Karenia ja Ellietä ostamaan Ouija-laudan, ja nämä olivat ostaneet massatuotantolaudan. Spiritismisessiota kuitenkin päätettiin yrittää.

''No niin, nyt voitte yrittää kysyä hengeltä jotain.''

''Hi, hi, hi… Kuinka pitkä kyrpä meidän koulun rehtorilla on?''

Lasi pomppasi pois tyttöjen sormien alta ja alkoi valita kirjaimia.

M. C. D… ''McDonaldsilla BigMac vain 2.99'', hengen viesti kuului.

''Nyt IPadit huimassa alennuksessa'', lasi valitsi seuraavaksi.

''Olisihan se pitänyt arvata'', Joanne huokaisi.

Kohtalokas video

''Pliis, älä katso sitä'', sanoin.

''Ei mitään tapahdu. Se on vain urbaanilegenda'', kaveri vastasi.

''Entä jos sittenkin jotain tapahtuu?''

''Älä hölmöile. Katson sen tänä iltana.''

Olimme kuulleet netistä löytyvästä videosta, jonka jokainen katsoja kuoli välittömästi katsottuaan sen. Seuraavana aamuna kaverini löytyikin kuolleena ja muumioituneena tietokoneensa äärestä.

Olin kuitenkin utelias videon sisällön suhteen, ja tulin maininneeksi asiasta antiikkikauppiasystävälleni.

''Minulla on hollantilaisen linssinhiojamestarin 1800-luvulla tekemä pince-nez, joka suojaa magiaa vastaan.''

Kun kysyin, mikä on pince-nez, ystäväni toi sangattomat, nenälle puristuvat silmälasit. Olin jossain historiallisessa elokuvassa nähnyt sellaiset moralistitantan nenällä.

Pince-nez nenälläni avasin tietokoneeni ja aloin katsomaan videota. Olisihan se pitänyt arvata. Lapsipornoa.

Seinät

''Näillä vanhoilla taloilla on jokaisella oma luonne'', Arto sanoi Lauralle. ''Tämä ei ole mikään persoonaton 60-luvun betonibunkkeri.''

Arto ja Laura olivat nuoripari, joka oli ostanut vanhan rintamamiestalon ja purkanut muuttokuorman.

* * *

Arto oli töissä ja Laura suihkussa. Yhtäkkiä Laurasta alkoi tuntua kuin joku katselisi häntä. Laura katsoi ympärinsä, eikä ketään näkynyt. Tunne kuitenkin häiritsi Lauraa, koska Arto oli ainoa ihminen, joka oli nähnyt hänet alasti aikuisiällä. Laura ei häveliäisyyttään ollut käynyt edes uimahallin saunassa. Laura suihkutteli nopeasti shampoon pois ja pukeutui.

Iltapäivällä naapurin mummeli toi mustikkapiirakkaa. ''Tämän talon seinät ovat nähneet kaikenlaista. En edes viitsi mainita kaikkea, koska seinillä on korvatkin.''

Syytön

''Syyttömänä tuomittu'', Matias ajatteli jälki-istunnossa.

Koulun pihalla oli siirtolohkare, jonka päällä ei saanut kiipeillä. Luokan muut pojat Matiasta lukuunottamatta olivat välitunnilla kiipeilleet sillä, ja luokan tytöt olivat kielineet opettajalle.

Ope ei ollut uskonut, vaikka Matias oli kuinka selittänyt, että hän ei ollut kiipeillyt, ja niinpä ope jätti kaikki luokan pojat viideksitoista minuutiksi jälki-istuntoon.

Jälkkärissä Matias mietti edellisenä iltana vanhemmiltaan salaa katsomaansa kauhuelokuvaa, jossa syyttömämä teloitettu mies oli kuolemansa jälkeen palannut kostamaan tuomarille, syyttäjälle ja valamiehistölle. ''Jumala tai paholainen tai kuka oletkaan, anna open saada ansionsa mukaan'', Matias manasi mielessään.

Matkalla koulusta kotiin, kello 14:15 iltapäivällä, opettaja juuttui viideksitoista minuutiksi liikenneruuhkaan.

Pissakeiju

''Nyt kaikki lapset käy vessassa. Parempi virtsa väärää kuin vaaksa vaaraa.''

Auto starttasi, ja Kuopio jäi taakse. Heti Kallan silloilla nuorimmainen huusi: ''Mua pissattaa.''

''Juurihan kotona käytiin pissalla. Eihän me olla ajettu kuin vartti.''

''Alko uudestaan pissattamaan.''

''Nyt saat kyllä pidätellä.''

''Ihan kohta tulee housuun.''

Ei auttanut kuin pysähtyä huoltoasemalle. ''Kaikki lapset käy vessassa niin ei tarvitse pysähtyä uudestaan.''

''Ei tullu yhtään tippaa.''

Matka jatkui samoissa merkeissä. Varttitunnin välein jotakuta lapsista alkoi pissattamaan ja piti pysähtyä.

Kerran oltiin pysähdytty puskan viereen, ja isä meni katsomaan, mitä lapset puskassa puuhasivat. Siellä pieni siivekäs naishahmo tarjoili lapsille isosta pullosta sinistä kuplivaa juomaa.

Kuolinkello

Eräänä aamuna kotisairaanhoidon täti löysi Alma-mummun kuolleena vuoteestaan. Herätyskellio hälytti vieläkin; Alma-mummu oli kuollut nukkuessaan. Tarkka kuolinsyy ei koskaan selvinnyt, mutta siihen ei kiinnitetty huomiota. Alma-mummu oli niin vanha, että kuolema oli ollut vääjäämättä edessä.

Perintöä alettiin jakamaan. Rahat, parikymmentä tuhatta, jaettiin lasten kesken. Irtaimistosta kukin suvun jäsen sai ottaa haluamansa. Silja-serkku otti herätyskellon. Silja oli täysillä retrovillityksessä mukana, ja kellon 60-lukulainen funkkismuotokieli puhutteli häntä. Punaista muovia, ja isot numerot fontilla, jollaista ei enää nykyään käytetä.

Seuraavana aamuna Silja ei ilmestynyt töihin. Kun hän ei vastannut puhelimeenkaan, hänen miesystävänsä kävi katsomassa Siljan asunnosta. Silja makasi kuolleena vuoteessaan. Herätyskello hälytti vieläkin.

Neilikat

Hanne oli sairaalassa. Hän oli ajanut autoa ja ollut onnettomuudessa, jossa hänen avokkinsakin oli kuollut. Hanne ei ollut enää hengenvaarassa, mutta kotiutuminen oli usean viikon päässä.

Yllättäen avokin eksä tuli vierailulle. Hanne tiesi tällä olevan tunteita kuollutta avokkia kohtaan, ja hän oli siksi yllättynyt tämän ystävällisyydestä. Energiakristallijutut tosin hiukan häiritsivät, mutta eksä nyt oli sellainen. Toi vieläpä kimpun punaisia neilikoita.

Parin päivän päästä neilikat alkoivat nuupahtaa, ja Hannen vointi huononi. Lääkärit olivat ymmällään, kun mikään lääketieteellinen syy ei selittänyt voinnin huononemista. Siitä huolimatta Hanne ei jaksanut olla hereillä kuin lyhyitä pätkiä.

Parin päivän päästä neilikat kuolivat, ja niin kuoli Hannekin.

Aikataulu

6:00 Aamujumalanpalvelus
7:00 Aamiainen
7:30 Työtä
12:00 Lounas
13:00 Päiväjumalanpalvelus
15:00 Työtä
19:00 Päivällinen
20:00 Iltajumalanpalvelus
21:00 Yksityistä Raamatunlukua
23:00 Nukkumaan

Veli Johannes oli noudattanut samaa aikataulua jo 20 vuotta. Se oli hänen sääntökuntansa tapa palvella Jumalaa. Sääntökunnan mukaan tiukka kuri aikatauluineen ja monotoninen elämä vei noudattajansa lähemmäs Jumalaa. Jo seitsemänsadan vuoden ajan munkit Johanneksen sääntökunnassa olivat noudattaneet samaa aikataulua, tunnista toiseen, päivästä toiseen, vuodesta toiseen, vuosisadasta toiseen.

* * *

Belsebub katsoi Johannesta mielissään. Aikataulun muodostama numerosarja, 6773012131519202123, oli Belsebubin syntymävuosi epäpyhän kalenterin mukaan. Sen toistaminen yhä uudestaan…

* * *

Niin Johannes uskoi palvelevansa aikataulun noudattamisellaan Jumalaa, mutta maailmassa Belsebub sai yhä enemmän valtaa.

Rainanetiikkaa

Kerran menin hetken päähänpistosta Elrond Hupparin säätiön persoonallisuustestiin. Samana iltana luokseni tuli kaksi miestä, jotka sanoivat, että maksamalla viisisataa saisin yliluonnollisen kyvyn. En uskonut yliluonnolliseen, mutta miehet olivat taitavia puhujia, ja kolmen tunnin suostuttelun jälkeen laitoin luottokorttini heidän höyläyslaitteeseensa. Miesten lähdettyä minua alkoi pierettää, ja huomasin osaavani pierrä Porilaisten marssin.

Seuraavana iltana miehet tulivat taas ja lupasivat tonnista uuden yliluonnollisen kyvyn. Ajattelin saavani tällä kertaa jotain hyödyllisempää, mutta sain vain röntgenkatseen, jolla pystyi katselemaan naisten vaatteiden läpi.

Sama toistui illasta toiseen. Lopulta luottokorttini kolmenkymmenentuhannen limitti oli tullut täyteen, ja tajusin, että vastineeksi velastani olin saanut vain kasan hyödyttömiä yliluonnollisia kykyjä.

Dyykkari

''Et sitten jäänyt kiinni'', Pasi sanoi.

''En, ja sain kolmen päivän ruuat'', Sami vastasi.

Sami oli saapunut dyykkausreissulta. Kauppojen roskiksista sai ilmaiseksi parasta ennen -päiväyksen ohittanutta ruokaa, joka Samin mielestä oli täysin syömäkelpoista. Sami laittoi vastadyykatuista aineksista lihapullataikinan ja huomasi, että täytyy käydä vessassa.

''Pistä vessan ovi kiinni, kun olet paskalla'', Pasi huusi.

Oli kuitenkin liian myöhäistä. Päiväyksen ohittaneella ravinnolla eläneet suolistobakteerit olivat jo leijailleet kulhoon, jossa oli päiväkysen ohittanutta jauhelihaa, kananmunia ja korppujauhoja. Tapahtui monimutkaisia biokemiallisia reaktoita. Yhtäkkiä olio sai tietoisuuden. Se vaani kärsivällisesti kulhossa.

Olio näki kulhon yläpuolella oranssin tukan kehystämät kasvot. Silloin olio avasi kitansa ja hyppäsi.

Vuokralainen

''Hei, olen Marjatta. Oletko juuri muuttanut taloon?'' Marjatta kysyi kerrostalon uudelta kasvolta.

''Kyllä. Olen Sebastian. Muutin kolmanteen kerrokseen.''

''Omistatko asunnon, vai asutko vuokralla?''

''Vuokralla.''

Marjatta kauhistui. Ennen kaikki talon asukkaat olivat omistaneet asuntonsa, mutta nyt taloon oli muuttanut vuokralainen! Huhumylly talossa lähti heti liikkeelle, ja kohta kaikki tiesivät: ''Joku asuu taloyhtiössä vuokralla!''

Epäluuloon olikin aihetta. Sebastian oli nimittäin okkultisti, ja illalla hän asunnossaan teippasi lattiaan suuren pentagrammin ja avasi Mustan Raamatun. Sebastian alkoi lukea loitsua. ''Abriel, Fibriel, Zada, Zaday, Zarabo…''

Loitsun vaikutuksesta huoneeseen putkahti pieniä demoneja, ja ne alkoivat pitää hirvittävää älämölöä. Kello 22:30, puoli tuntia taloyhtiön hiljaisuuden alkamisen jälkeen.

HealthPro

Onko teille koskaan käynyt niin, että olette ihastunut johonkin ruokakaupan tuotteeseen ja alkaneet ostamaan sitä säännöllisesti, ja sitten olette kuulleet, että sen valmistus lopetetaan? Se johtuu siitä, että tuotteen valmistus lopetetaan, jos tuote on liian hyvä.

Minä sairastuin syöpään, ja aloin syödä terveysvaikutteista HealthPro -jogurttia, jonka luvattiin kohentavan oloa. Lääkärin mukaan minulla piti olla syövän takia väsymystä ja särkyjä, mutta oloni oli loistava. Syöpäni eteni terminaalivaiheeseen, mutta HealthPron ansiosta en huomannut mitään oireita.

Sitten lääkäri julisti minut kliinisesti kuolleeksi, mutta yhä heiluin pystyssä, elävänä kuolleena.

Eilen HealthProta ei ollut enää kaupan hyllyssä, ja myyjä sanoi, että sen valmistus on lopetettu.

Suomalainen moottorisahamurhaaja

Ympäri Kuopiota alkoi löytyä ruumiita, jotka oli tapettu ja silvottu moottorisahalla. Kädet ja jalat oli irroitettu ruumista, ja sisäelimet oli vedetty tohjoksi. Ruumiit makasivat verilammikoissa, ja lähiseudun asukkaat puhuivat moottorisahan äänestä. Uusi ruumis löytyi joka keskiviikko.

Rikosetsivä Holopainen tutki tapausta. Hän löysi murhapaikoista säännönmukaisuuden ja osasi olla seuraavana keskiviikkona joukkonsa kanssa kytiksellä Snellmanin puistossa. Odotettu moottorisahan pärinä alkoikin kuulumaan, ja moottorisahamurhaaja saatiin kiinni verekseltään, tuoreen ruumiin äärestä.

Holopainen kävi todistamassa oikeudessa, muttei ollut paikalla tuomion julistamissesseiossa.

Viikko tuomion julistamisen jälkeen löytyi uusi moottorisahalla tapettu ruumis. Holopainen epäili copycatia tai savolaisittain kopukattia, mutta tuli katsoneeksi tiedot tuomiosta: Moottorisahamurhaaja oli selvinnyt ehdollisella!

Raskaustesti

Otan raskaustestin pakkauksestaan ja katson käyttöohjeet. Yksi viiva tarkoittaa, ettei ole raskaana ja kaksi viivaa tarkoittaa raskautta. Raskaustestin voi tehdä heti, kun kuukautiset ovat myöhässä. Check!

Lasken housuni ja istun pöntölle. Toivottavasti en ole raskaana. Ainoa isäkandidaatti on se sekopää, jonka tapasin baarissa. Höpötti koko illan antikristuksen syntymästä ja saatanasta. Ei olisi pitänyt lähteä sen mukaan, mutta humalassa tulee hölmöiltyä. En halua lapseni kasvavan saatananpalvojaksi. Kuinkahan tyypin saisi pois lapsen elämästä? Tai ehkä en ole raskaana. Voivathan kuukautiset jäädä muutenkin välistä.

Pissaan tikulle. Yksi viiva tarkoittaa, ettei ole raskaana, ja kaksi viivaa tarkoittaa raskautta. Katson tulosta. Siinä näkyy kolme kuutosta.

Kuka siellä?

Hannele halusi kokeilla spiritismi-istuntoa, mutta hänen kaverinsa eivät olleet kiinnostuneita. Niinpä Hannele päätti kokeilla yksin. Hän otti palan leivinpaperia ja kirjoitti sille kaikki aakkoset sekä sanat 'kyllä' ja 'ei', kaikki niin kauaksi toisistaan, ettei syntyisi epäselvyyttä, minkä kirjaimen tai sanan päällä lasi oli.

Hannele sulki valot, sytytti kynttiloitä sekä laittoi juomalasin ylösalaisin leivinpaperille. Sitten hän sanoi seitsemän kertaa 'totuus'. Hän oli kuullut, että kun näin sanoi, henget eivät voisi valehdella.

Sitten Hannele esitti kysymyksen: ''Henget, oletteko siellä?'' Ennen kuin Hannele ehti laittaa sormensa lasin päälle, lasi liikkui itsestään sanan 'ei' kohdalle.

Hannelelle heräsi kysymys: Kuka siellä oli jos ei henget?

Keski-ikäiset

''Minä mikään insinööri ole'', Pentti julisti. ''Minä olen diplomi-insinööri!''

''Älähän nyt'', Markku sanoi. ''On täällä muillakin urat ja perheet.''

Joukko keski-ikäisiä oli kokoontunut mökille juhlimaan. Kaikki olivat jo ympäripäissään. Tiina vokotteli kaikkia miehiä, vaikka hänellä oli omakin aviomies ja kaksi lasta. Lopulta Markku suostui, ja he menivät rantasaunalle panemaan.

Rantasaunalla lonkerohirviö iski ja teurasti Tiinan ja Markun. Sitten lonkerohirviö meni mökille ja teurasti loput porukasta. Lattia oli täynnänsä irtopäitä.

* * *

Lonkerohirviö katsoi aiheuttamaansa tuhoa. Kun oli ura pikkubyrokraattina ja perhe, niin harvemmin oli aikaa huvitella alempien lajien kustannuksella. Kun avaruusaluksen haaksirikko oli antanut siihen mahdollisuuden, tilaisuudesta piti ottaa kaikki ilo irti.

Tsaikka

''Onpa hieno legotalo'', Marja sanoi.

''Me rakennettiin se Tsaikan kanssa'', Lumivarpu sanoi.

Marja ajatteli tyttärensä legokykyjen parantuneen. Hän oli vasta viisivuotias, mutta eri väriset palat eivät olleet kirjavasti sekaisin, vaan sokkeli oli punainen ja loput talosta keltaista.

''Kukas se Tsaikka on?''

''Se on mun mielikuvituskaveri.''

Legoista tulikin Lumivarpun lempilelu. Joka ilta hän rakenteli Tsaikan kanssa. Rakennuksista tuli yhä mielikuvituksellisempia.

* * *

Yhtenä aamuna puoli yhdeksältä, Lumivarpun legoillessa, ovikello soi. Marja meni avaamaan, ja ovella oli vanhanaikaisesti pukeutunut nainen. Kellohame ja vartalonmyötäinen takki, joka päättyi pystykaulukseen. Kaula-aukosta pilkotti röyhelöpaita, ja vaatteiden alla oli varmasti korsetti.

''Onko Tsaikka vielä siellä? Hänen nukkumaanmenoaikansa on kahdeksalta.''

Omen A

Maria, kymmenlapsisen lestadiolaisperheen äiti meni monista synnytyksistä ja järjettömästä kotityömäärästä lopenuupuneena vessaan. Vessan peilissä näkyi vieraan naisen kasvot, jotka sanoivat ''Ridge, etkö rakastakaan minua?'' Maria ajatteli näkevänsä uupumuksen takia harhoja, toimitti asiansa eikä kiinnittänyt kasvoihin huomiota.

Sama toistui yhä uudelleen. Peileissä näkyi Kauniit ja Rohkeat. Sarja oli Marialle vieras, mutta nopeasti hän tajusi ilmestyksensä tv-lähetyksiksi. Ennen pitkää Maria tajusi, että näkyjä näkyi vain silloin, kun Simeoni, hänen viisivuotias poikansa oli lähistöllä.

Kerran Maria meni lastenhuoneeseen ja näki Simeonin tuijottavan naama peilissä Paavo Pesusientä. Marian kirkaistessa Simeoni kääntyi ja paljasti keltaiset silmänsä, joiden pupillit olivat viirut. Silloin Maria tajusi kasvattavansa Antikristusta!

Riivattu

Paavon tytär oli kuin raivokohtauksen saanut. Tavarat lentelivät itsestään hänen ympärillään, tytär käveli rapukävelyä ja höpötti omituista siansaksaa. Paavo päätteli, että tytär on demonin riivaama. Niinpä Paavo sitoi tyttären sänkyynsä ja kutsui manaajan katolisesta seurakunnasta. Paavo ei ollut katolilainen, mutta katolilaiset olivat ainoita, joilla oli manaaja Suomessa.

Manaaja saapui ja aloitti roomalaisen riitin, pirskotti vihkivettä ja luki riitin kaavaa. Se ei tuntunut tehoavan. Sitten tytär alkoi höpöttämään siansaksaansa.

Manaaja kuunteli aikansa ja sanoi: ''Tuo ei ole latinaa takaperin. Tuo on kielilläpuhumista takaperin.''

Manaaja jatkoi: ''Ei voi auttaa teitä. Tuo ei ole katolilainen demoni vaan helluntailainen demoni. Sen häätämiseen tarvitaan helluntaipappi.''

Manaaja

Okkultisti Krokforsin oveen kolkutettiin, ja hän avasi. Kaksi kolmetoistavuotiasta jonnea piti käsivarsista kiinni kolmatta, joka murisi ja pyristeli vastaan.

''Henkassa on manaaja'', toinen taluttajista sanoi.

''Tarkoitatte varmaan, että hänessä on riivaaja'', Krokfors sanoi. ''Manaaja on se pappi, joka ajaa riivaajia pois. Kuinka riivaaja siirtyi häneen?''

''No kun me kokeiltiin yhtä loitsua Mustasta Raamatusta. Sit salamoi, ja manaaja otti Henkan valtaansa.''

''Tarkoitatte siis riivaaja. Tuokaa hänet sisään.''

Krokfors laittoi Henkan lattiaan piirretyn totuuskehän sisään ja kysyi: ''Riivaaja, kuka olet?''

''Olen Isä Krystowiczin haamu. Eläessäni ajoin riivaajia pois ihmisistä, ja nyt osat ovat vaihtuneet.''

Niin Krokfors joutui myöntämään, että Henkassa oli manaaja.

Polyamorikko

Seija: Spiritisti Seija Laitinen puhelimessa.

Nella: Nella Pekkarinen täällä, päivää. Muutin juuri kahden mieheni kanssa vanhaan kartanoon, ja tässä kartanossa kummittelee succubus.

Seija: Hetkinen! Te sanoitte kahden miehen kanssa.

Nella: Kyllä. Olen polyamorisessa suhteessa Kasperin ja Holgerin kanssa. Rakastan kumpaakin tasapuolisesti.

Seija: Sanoitte, että kartanossanne kummittelee succubus. Kuinka se ilmenee?

Nella: Olen vuoroöinä miesteni kanssa, ettei kumpikaan jäisi vähemmälle. Niinä öinä, joina olen Holgerin kanssa, succubus vierailee Kasperin luona. Se aiheuttaa kitkaa suhteeseen.

Seija: Niin. Succubuksen käynnit voivat tosiaan aiheuttaa mustasukkaisuutta. Te siis haluaisitte minun häätävän succubuksen?

Nella: Ei… Voisitteko te tehdä jotain, että succubus vierailisi tasapuolisesti kummankin mieheni luona?

Hopeinen Puolikuu

Lars puki ylleen vihkimyskaavun ja silmät peittävän maskin. Hän saisi Hopeinen Puolikuu -salaseuran viidennen asteen vihkimyksen. Siinä hänen oli vihdoin luvattu saavan maagisia kykyjä.

Lars oli liittynyt salaseuraan paljastaakseen sen humpuukiksi. Hän oli kahlannut neljä astetta läpi, opetellut heprealaisten aakkosten mystiset merkitykset ja tarot-symboliikkaa. Meditaatioharjoituksetkin hän oli pitkästynyt läpi, vaikkei hän kehonsa energioita ollutkaan yrittänyt siirtää milloin mihinkin ruumiinosaan. Hän ei energioihin uskonut.

Lars talutettiin näyttämölle. Seuraveljet messusivat gregoriaanista laulua. Lars poisti maskin silmiltään käskystä. Kirkkaus sokaisi hänet, ja hän tunsi energiaa virtaavan kehoonsa, niin paljon, ettei hän hallinnut sitä. Tuskissaan hän tuupertui maahan. Meditaatioharjoitukset olisi sittenkin kannattanut ottaa vakavasti.

Ergo sum

Markku Thegouroux googletti nimellään. ''346 hittiä'', Markku ajatteli ylpeänä. Kunniamainintoja tv-mainoksista, jotka Markku oli käsikirjoittanut, mainostoimiston kotisivut, minigolfturnausten tuloksia, Uuden Suomen blogi, sekä keskustelupalstoja, joille Markku oli kirjoittanut nimellään.

Markku meni keskustelupalstalle, ja näki omaan talousliberaaliin postaukseensa tulleen väheksyvän vasemmistolaisen vastauksen.

''Saatanan punikkipelle, kuka sinä luulet olevasi?'' Markus vastasi tulistuneena. Hetken päästä tuli vastaus: ''Kohta sua ei enää ole.''

''Ajattelen, siis olen'', Markku ajatteli ja haki vahvistusta googlesta. Markun nimellä tuli enää 203 hittiä. Markku kokeili kauhuissaan uudestaan. Nyt enää 75. Kauhuissaan Markku lähti spämmäämään keskustelupalstoja uusien google-hittien toivossa.

Kuitenkin hetken päästä Markun nimellä tuli 0 osumaa. Markku lakkasi olemasta.

Tykytyky

Hei, veroviraston väki, ja tervetuloa tänne Riistavedelle. Minä olen henkiparantaja Janne Eraskainen ja vedän teille tämän tyky-päivän. Aloitetaan sellaisella harjoituksella, jossa minä lähetän teille kaikille positiivista energiaa.

Sulkekaa silmänne… hyvä. Nyt ajatelkaa iloisia ajatuksia, vaikka sitä, kun olitte lapsena mummolassa ja aurinko paistoi. Tai sitten sitä, kun olette juuri iskeneet hemaisevan blondin baarissa. Naiset voi ajatella sitä, kun olette iskeneet baarissa salskean uroksen. Minä lähetän nyt teille energiaa… näin.

Ja jatkatte sen auringonpaisteen ajattelua. Täältä sitä positiivista energiaa tulee että viuh vaan… Ja lisää universumin puhdasta energiaa…

Tuota… sori, kaverit. Mulla taisi tapahtua pieni fiba. Taisin juuri kutsua demonin paikalle.

Palovaroitin

Makaan lattialla enkä pääse ylös. Palovaroittimen ujellus tekee minut hulluksi. Onneksi naapurit tulevat varmaan kohta kyselemään, missä palaa.

Olin löytänyt nettisivuston, jossa kerrottiin, kuinka demoneja kutsutaan. Huvikseni kokeilin lausua sivustolla olleen loitsun. No, demoni ilmestyi rikinkatkuisessa savupilvessä.

Happamana demoni kyseli, mitä asiaa minulla on. Kun sanoin, ettei minulla ole asiaa, olin vain kokeillut loitsua, demoni hermostui. Häntä oli häiritty turhaan. Demoni sanoi, että minua kohtaisi onnettomuus ja hävisi rikinkatkuiseen savupilveen.

Sitten palovaroitin rupesi soimaan. Rikinkatkuiset savupilvet olivat laukaisseet sen. Otin tuolin sammuttaakseni palovaroittimen. Kun olin kiipeämässä tuolille, kaaduin ja satutin selkäni.

Toivottavasti tämä on se luvattu onnettomuus, tästä nimittäin selvitään.

Vaelluksella

Klaus oli vaelluksella Lapissa. Hän kulki autiotuvalta autiotuvalle nauttien ruskaisesta luonnonsta. Yhtäkkiä hänen seuraansa liittyi toinen vaeltaja. Tällä vaeltajalla oli vanhanaikainen putkirinkka ja hyväkuntoiset vaatteet, jotka eivät olleet uusinta vaellusmuotia.

Klaus kulki eteenpäin ja jutteli uuden kumppaninsa kanssa vaellusreiteistä, Lapin luonnosta ja sen sellaisesta. Tunnin yhteisen taipaleen jälkeen kumppani hävisi kuin tuhka tuuleen. Klaus huhuili häntä aikansa, mutta kun vastausta ei kuulunut, Klaus ajatteli tämän menneen omia teitään.

Klaus saapui yöpaikkaansa, autiotuvalle. Seinällä oli lehtileike läheisen autiotuvan tulipalosta. Leikkeessä oli myös kuva palossa kuolleesta miehestä. Klaus tunnisti kuvan miehen äskeiseksi kumppanikseen. Silloin hän tajusi, että hän oli kohdannut vaeltavan aaveen.

Ihan päätön ratsumies

Eräs pieni kylä oli pelon vallassa. Joka yö kylän poikki ratsasti mustapukuinen hahmo mustalla hevosella. Peloissaan kyläläiset kuuntelivat yöt kavionkopsetta mökeissään. Puhuttiin, että ratsastaja oli päätön ratsumies.

Kylän miehet päättivät tehdä asialle jotain. He virittivät teräsvaijerin sen polun yli, jota ratsumiehellä oli tapana kulkea ja menivät seuraavana yönä polun lähelle kytikselle.

Yöllä ratsumies ratsasti polkua pitkin. Ratsumies tuli vaijerin kohdalle, ja hevonen kompastui siihen kaatuen. Ratsumies putosi hevosen selästä.

Kun kylän miehet ottivat ratsumiehen kiinni, tämä työnsi peukalot korviinsa, kielen ulos suustaan ja heilutteli kämmeniään. Sitten ratsumies teki hullunkurisia ilmeitä. Silloin kylän miehet tajusivat, että kyseessä oli ihan päätön ratsumies.

Positiivinen

Markku oli keskiyöllä iltakävelyllä, kun kalpea, viittaan pukeutunut hahmo laskeutui ilmasta hänen eteensä. Hahmo paljasti pitkät, terävät kulmahampaansa ja upotti ne Markun kaulaan. Markku oli kauhuissaan eikä osannut reagoida.

Vampyyri imi verta aikansa ja lensi sen jälkeen pois. Markku retkahti verenhukan myötä maahan. Vampyyri ei ollut imenyt Markkua kuiviin, joten tämä ei kuollut tai muuttunut epäkuolleeksi.

Vähitellen Markku sai ajatuksensa ja kehonsa kontrolliin. ''Huh!'' Markku ajatteli. ''Selvittiinpä siitä hengissä.'' Markku lähti hoippumaan kotia kohti.

Vampyyrin edellinen uhri oli kuitenkin ollut HIV-positiivinen, ja HI-virus oli vampyyrin hampaiden kautta tarttunut Markkuun. Ja HIV-tartunnastahan ei koskaan pääse eroon, kun sellaisen on kerran saanut.

Niuvasta karannut

Komisaario Partanen iskuryhmineen teki rynnäkön Niuvasta karanneen kotiin. He tapasivat Niuvasta karanneen valmistamassa liha-perunakukkoa. Oekeet immeiset tietävätkin, mutta muille kerrottakoon, että liha-perunakukko on muuten samanlainen kuin kalakukko, mutta kalan tilalla on lihaa ja perunaa.

Ympäri Kuopiota oli löytynyt kuristettuja ruumiita, ja Niuvasta karannutta epäiltiin syylliseksi. Jokaisen uhrin reidestä oli viety pala lihasta.

Kun Niuvasta karannutta laitettiin rautoihin, Partanen tajusi. että liha-perunakukon lihanpalat olivat saman mallisia kuin uhrien reidestä irroitetut palat. Niuvasta karannut oli siis tehnyt liha-perunakukkoa, jonka jokainen lihapala oli eri ihmisestä.

''Tuo tyyppihän on kuin Niuvasta karannut!'' Partanen huudahti.

Partasen kakkosmies katsoi Partasta ja sanoi: ''Se ON Niuvasta karannut.''

Viides kerros

Helsingin yliopiston Exactum-rakennuksen viidennestä kerroksesta kuului jatkuvasti hirveä kolina ja pauke. Omat työtilani olivat neljännessä kerroksessa, matematiikan laitoksella, ja melulta oli lähes mahdotonta keskittyä työskentelyyn. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän, mitä viidennessä kerroksessa tapahtui. Jotain teologisen tiedekunnan tiloja siellä sanottiin olevan.

Hissillä viidenteen kerrokseen pääsi vain avaimella, ja neljännessä kerroksessa oli viidenteen kerrokseen vievän portaikon edessä lukittu rautaportti. Aika-ajoin viidenteen kerrokseen kuitenkin meni avaimilla teologianopiskelijoita.

Kerran kiipesin palotikkaita katsomaan, mitä viidennessä kerroksessa tapahtui. Näin ikkunasta ampumaradan. Opiskelijat ampuivat pistooleilla sarvipäisiä siluetteja, ja hommaa johti vanhempi papinpukuinen mies. Tuuletusikkuna oli auki, ja kuulin papinpukuisen sanat: ''Opetelkaa ampumaan hyvin. Demonit ovat sitkeitä.''

Kusihätä

Kusihätä yltyi yltymistään. Silti Markku ei voinut mennä vessaan. Pidäteltävä oli, vaikka se olikin yhtä tuskaa.

Markku oli muuttanut uuteen asuntoon ja löytänyt kellarikomerosta pulloja, joissa luki ''Taikajuomaa''. Markku oli maistanut yhdestä, ja kun se oli maistunut niin hyvältä, Markku oli juonut koko litran pullon. Sitten oli ilmestynyt menninkäinen, joka oli sanonut, että nyt Markku kusisi ektoplasmaa. Ektoplasmasta syntyisi haamu, joka tappaisi Markun.

Kusihätä oli sietämätön. Markku oli pidätellyt kuusi tuntia. Oli kuin rakko olisi ollut räjähtämäisillään. Sitten housuun lirahti tippa. Vaistomaisesti Markku antoi mennä ja lorotteli housuunsa. Se tuntui autuaalliselta.

Housujen märistä kohdista alkoi nousta höyryä, joka kerääntyi hahmoksi…

Suksi vittuun

Mervi katsoi potilasta, joka makasi lepositeissä.

''Mitenkäs täällä on jakseltu?'' Mervi kysyi.

''Huorrra!'' potilas sähisi Merville. ''Vie se paskainen pillusi pois täältä.''

Mervi oli lähihoitaja Kuopion psykiatriakeskuksessa. Kaupungissa oli menossa varsinainen demoniepidemia. Psykiatriakeskuksen vuodepaikat olivat täynnä riivattuja.

''Entä jos kutsuttaisiin manaaja käymään?'' Mervi kysyi potilaalta. ''Helpottuisi sinunkin olosi, kun ei tarvitsisi olla koko ajan lepositeissä.''

''Ei mitään manaajia'', potilas sähisi. ''Ei mitään surkeita pappeja.''

''Entä jos sittenkin?'' Mervi jatkoi.

''Suksi vittuun ehdotuksinesi!'' potilas sähisi.

Ei voinut mitään. Uskonnonvapaus koski riivattujakin, ja jos he ilmaisivat kieltäytyvänsä uskonnollisesta manausrituaalista, heidän tahtoaan oli kunnioitettava. Siitäkin huolimatta, että käytännössä demoni teki päätökset riivatun puolesta.

Kaikki joutsenet ovat valkoisia

''Mustat joutsenet tietävät kuolemaa'', tivolin ennustajaeukko sanoi filosofianopiskelija Ilkalle. ''Kuolet, jos näet mustan joutsenen.''

''Onneksi mustia joutsenia ei taida olla olemassakaan'', Ilkka ajatteli.

Ennustus jäi kuitenkin kaivertamaan Ilkan mieltä. Rauhoittaakseen hermojaan hän kävi havainnoimassa eri joutsenlampia. Helpotuksekseen hän näki aina pelkästään valkoisia joutsenia. Lopulta Ilkka alkoi uskoa, ettei mustia joutsenia ole olemassakaan.

Aikaa myöten Ilkasta tuli filosofian professori. Hän käytti luennoillaan joutsenia esimerkkinä opettaessaan induktiivista päättelyä. ''Kaikki havaitsemamme joutsenet ovat valkoisia'', Ilkka luennoi. ''Siitä päättelemme, että kaikki olemassaolevat joutsenet ovat valkoisia.''

Kerran Ilkka meni konferenssimatkalle Australiaan, ja konferenssin viihdeohjelmassa oli luontoretki. ''Voi ei'', Ilkka havaitsi luontoretkellä. ''Tuo joutsen on mus…''

Tuhannen viillon mies

''Tän uuden puhelimen kasvojentunnistus on kätevä'', Laura sanoi. ''Puhelimen saa auki yhdellä pyyhkäisyllä, kun esittelee pärstäänsä. En edes muista salasanaani.''

''Kasvojentunnistusta voi hämätä valokuvalla'', Jenna sanoi. ''Ole varovainen, kun kaikenlaisia hiippareita on liikenteessä. Niinkuin Tuhannen viillon mies.''

* * *

Lauran palattua kotiinsa joku kävi hänen kimppuunsa ja painoi hänet maahan. Hyökkääjä alkoi viiltelemään Lauraa veitsellä kasvoihin, käsivarsiin, jalkoihin. Tuhannen viillon mies! Tämä sarjamurhaaja tappoi uhrinsa viiltelemällä heidät kuoliaaksi. Ennen pitkää Laura oli verensä peitossa.

Laura potkaisi miestä, riistäytyi tämän otteesta ja syöksyi käsilaukulleen. Puhelin! Mutta voi! Kasvojentunnistus ei tunnistanut Lauran verisiä kasvoja. Lauran manatessa tilannetta mies syöksyi Lauran kimppuun ja viimeisteli verityönsä.

Suomen Psyko

Jari oli skitsofreenikko. Hän kykeni asumaan itsenäisesti ja hoitamaan raha-asiansa. Kotitaloustöiden tekeminen ei kuitenkaan luonnistunut. Pyykinpesu, imuroiminen ja tiskaaminen tuppasivat jäämään tekemättä.

Niinpä Jarin vanha äiti kävi viikoittain Jarin luona tekemässä kotitaloustyöt. Tunnollisesti hän pesi Jarin pyykit, imuroi ja tiskasi.

Jari kävi tapaamassa mielenterveyshoitajaa kuukausittain, ja kerran Jarin kotitaloustyöjärjestely nousi puheeksi. Hoitajan mielestä Jarin äitiä ei saanut kuormittaa noin. Hoitaja hommasikin kotisairaanhoidon käymään Jarin luona kerran viikossa tekemässä kotitaloustöitä.

Ensimmäisellä käynnillään kotisairaanhoito siivosi Jarin vaatehuonetta.

Kotisairaanhoito näytti vaatehuoneesta löytämäänsä peruukkia Jarille. ''Mitä sulla täällä on?''

Jari katsoi peruukkia kummissaan. Se näytti ihan hänen äitinsä hiuksille. Tuliko hän sittenkin toimeen itsenäisesti?

Baskeri-Villen susikoirasusi

''Löysivät tänään Pikku-Mirkun kuoliaaksi raadeltuna metsäpolulta'', sanon. ''Niin nuori, ja joutui lähtemään.''

Baskeri-Ville kohentaa päähinettään. ''Puhuvat kylillä, että se on susikoirasusi.''

''Mikä?'' kysyn.

''Susikoirasusi'', Baskeri-Ville vastaa. ''Koirasusi, jonka koiraosa on saksanpaimenkoiraa eli susikoiraa.''

Baskeri-Ville jatkaa: ''Vaikka sen minä sanon, ettei se ollut minkään maallisen pedon aikaansaannosta.''

Otan tavakseni pitää mukana kättä pidempää, kun liikun ulkona ja tarkistaa ovien lukituksen ennen nukkumaanmenoa. Turvaketjutkin laitan paikalleen. Eihän susi pääse lukon läpi, mutta turvaketju rauhoittaa mieltäni.

Eräänä yönä herään sängyssäni murinaan. Havahdun ja kurotan yövalolle. Jokin karvanen hipaisee kättäni. Saan yövalon päälle, ja näen avoimen, punaisen kidan, jota reunustavat terävät, valkoiset hampaat. Susikoirasusi!

Assburger

Marko: Tossa se on.

Jani: Joo. Sitä ei pidä sanoa ääneen.

Assburger (astuu sisään) : Mitä te katsotte?

Marko: Tää on keskiaikainen kirja demoneista. Tässä on niin voimallinen demoni, että sen nimeä ei pidä sanoa ääneen.

Assburger: Miksi ei?

Jani: Sen nimen sanominen houkuttelee sen paikalle.

Assburger: Näytä mulle!

Marko: En näytä, kun sinä kuitenkin sanoisit sen ääneen.

Assburger: En varmana sano.

Jani: Sä kuitenkin möläyttäisit sen.

Assburger: Näyttäkää!

Marko (näyttää): Katso sitten, mutta et sano sitä ääneen.

Mirva (astuu sisään): Mitä te pojat katsotte?

Assburger: Hastur-demonin nimeä ei saa sanoa ääneen, kun sen sanominen ääneen houkuttelee sen paikalle.

CRAIIIG…

Noitaliemi

Anastasia ja Greta olivat noita-akkoja. Kerran Anastasian kasvoille oli tapahtunut jotain. Iho silmien ympäriltä oli silennyt kuin nuorikon ihoksi, mutta suun ympäristö oli ryppyinen kuten aiemminkin. ''Mitäs kasvoillesi on käynyt?'' Greta kysyi.

Anastasia ryhtyi kertomaan:

''Minä äkkäsin, että suurimmat automarketit myy hyvää valikoimaa valmiskastikkeita säilykepurkeissa. Tikka Masalaa, Teriyakia ja sellaista. Pitää vain lisätä liha ja lämmittää. Eivät ne yhtä hyviä olleet kuin itsetehdyt, mutta niin vaivattomia.''

''Sitten minä äkkäsin, että jos sen valmiskastikehyllyn kiertää kolmesti vastapäivään, saapuu hyllylle, missä on valmisnoitaliemiä säilykepurkeissa. Pitää vain itse lämmittää. Minä sitten kokeilin nuorennusvalmislientä, lepakonsiivestä ja sammakonreidestä.''

''Ei se yhtä hyvää ollut kuin itsetehty.''

Letut

Olin paistamassa lettuja, kun radio herätti mielenkiintoni. ''Harjujoen keskustassa on sattunut kuolonkolari.'' Sydämeni pomppasi kurkkuuni. Rasmus! Mieheni piti juuri olla palaamassa töistä kotiin. Toivottavasti hän ei ollut joutunut onnettomuuteen.

Pelkoni hälveni, kun ulko-ovi kävi jonkun ajan päästä, ja nallekarhumainen mieheni tuli kotiin. Hän oli jotenkin kumman hiljainen. Halusi halata, muttei sanonut mitään. Letut kyllä kelpasivat hänelle. Olin paistanut sellaisia suuria lettuja, ja Rasmus pisteli varmaan kymmenen poskeensa.

Lettuaterian jälkeen Rasmus sanoi, että hänen piti mennä. En kysellyt mitään, kun hän ei määränpäätään kertonut vapaaehtoisesti. Halusi vielä halata läksiäisiksi.

Rasmuksen lähdettyä menin siistimään keittiötä, ja näin Rasmuksen tuolilla siistin pinon lettuja.

Kummitustaloton

Olette varmaan kuulleet kummitustaloista, noista goottilaisista kartanoista, joissa kuolleet kartanonherrat kummittelevat tehtyään itsemurhan epäonnisen rakkauden vuoksi.

Harvempi on kutenkaan kuullut Perasta. Pera on kummitus, joka yksin kulkee loskaisilla kaduilla etsien jotain. Kaikki ovet pysyvät suljettuina häneltä, eikä hän pääse mihinkään. Niin hän joutuu jatkamaan vaellustaan märin jaloin.

Kuollessaan Pera oli koditon alkoholisti. On sivuseikka, tuliko hänestä alkoholisti siksi, että hän oli koditon vai tuliko hänestä koditon siksi, että hän oli alkoholisti. Joka tapauksessa Pera kuoli maksakirroosiin puistonpenkillä pakkasessa juotuaan kymmenen vuotta tenua.

Ehkä jonain yönä Pera löytää kauniin pikku talon, jossa kummitella. Siihen saakka hän kulkee yksin loskaisilla kaduilla etsien.

Huonekalunurkkaus

Lähin automarkettini oli auki iltaisin yhteentoista. Kerran olin siellä viime minuuteilla, ja näin myyjien työntelevän hyllyjä syrjään. Jäin seuraamaa tilanetta liikkeen ulkopuolelle. Puoliltaöin sinne alkoi taas lappaa oudonnäköistä väkeä, minäkin uteliaisuuttai menin.

Sisällä oli aivan erilaista kuin päivällä. Ruokaosastolta sai sammakonreisiä ja lepakonsiipiä. Vaateosastolla oli velhonkaapuja ja noitien tötteröhattuja. Mustia kukkakuvioisia huiveja oli suomalaisempaa lookia kaipaaville noidille. Kirjaosastolla oli Necronomiconeja ja Mustia Raamattuja. Ektoplasmaa myytiin niin litran sankoissa kuin kymmenen litran perhepakkauksissakin.

Siinä nurkkauksessa, missä päivisin myytiin huonekaluja, oli myynnissä Frankensteinin hirviöitä. Ostin yhden. Kun kotona avasin pakkauksen, sisällä oli käsiä, jalkoja, pää, ja muita ruumiinosia. Hirviö piti itse koota.

Kummitteluvakuutus

Päätös: Talossanne ei esiinny kummittelua, joten Then-vakuutusyhtiö ei lunasta taloanne.

Saara ja Arto olivat nuoripari, joka oli ostanut talon maaseudulta asunnokseen. He olivat kaukokatseisia, ja ostaessaan taloa he olivat ottaneet kummitteluvakuutuksen Then-vakuutusyhtiöltä. Jos talossa kummittelisi, vakuutusyhtiö lunastaisi talon. Vakuutus oli maksanut tuhat euroa.

Perustelut: Kuvailemanne ihmishahmot ikkunoissa ovat vain teidän omia heijastuksianne. Teitä kohti lentävät veitset voidaan samoin selittää luonnollisesti, tuulenpuuskalla. Kuvailemanne öiset huokailuäänet johtuvat putkistoista. Se, että kaikki kellot pysähtyvät joka yö kello 12 on yksinkertaisesti mekaaninen vika kelloissa.

Saara ja Arto lukivat päätöksen ja kauhistuivat. He olivat käyttäneet kaikki rahansa talon ostoon, eikä heillä olisi varaa toiseen asuntoon.

Tilutus

Sebastian ''Ballcrusher'' Viljanen antoi sähkökitaransa laulaa. Tilulilulei. Tulilulilei. Kuudestoistaosanuotteja. Kolmaskymmeneskahdesosanuotteja. Kuudeskymmenesneljäsosanuotteja. Hän oli nopeampi kuin Yngwie Malmsteen.

Ballcrusher oli bändinsä kanssa soittamassa uudella treenikämpällä. Kämppä oli erityinen, koska legendaarinen kiljupunkkari, Smegma-Puotila, oli bändinsä kanssa harjoitellut siellä ennen kuolemaansa alkoholiin.

Yhtäkkiä sähköjen katkeaminen pysäytti tilutuksen. Pimeässä Ballcrusher etsi sulakerasian ja vaihtoi sulakkeen.

Tilulilulei, tulilulilei sähkökitarasta kantautui rumpujen ja basson säestäessä. Ballcrusher tilutti sydämensä kyllyydestä. Sitten sähköt menivät uudestaan.

Tilutus, sähköjen katkeaminen ja sulakkeenvaihto toistuivat, kunnes vaihtosulakkeita ei enää ollut.

* * *

''Ah, mikä ihana hiljaisuus'', Smegma-Puotilan haamu ajatteli. Hän ei voinut sietää hevimiesten tilutusta. Kolme sointua oli kaikki, mikä Smegma-Puotilan mielestä musiikkiin tarvittiin.

Kostaja

Hiivin kotiin kello 2 aamuyöllä. Yritän avata ja sulkea ulko-oven niin varovasti kuin mahdollista, etten vaan herättäisi Sitä. Riisun takin ja kengät. Toinen kenkä putoaa riisuessa lattialle ja kuuluu kolahdus. Toivottavasti Se ei herännyt.

Hiivin vessaan. Illan aikana juotu kalja kusettaa, ja rakkoa on tyhjennettävä. Lorottelen luonnollisesti vessanpöntön reunaa pitkin osumatta suoraan veteen. Syyn arvaattekin.

Kun tulen vessasta, kuulen keittiöstä kolinaa. Se on siis ollut hereillä koko ajan odottamassa minua. Paniikissa yritän hiippailla kohti makuuhuonetta. Sitten Se saapuu lähelleni. Sillä on nuhjuinen aamutakki, kasvot vaaleanharmaan tahnan peitossa ja silminä kurkunviipaleet. Pää on täynnä papiljotteja. Se nostaa keittiöveitsen iskuun. Kirkaisen. Kauneusnaamiokostaja!

Uutiset

Markku jakoi Ylen uutisen Facebookissa: ''Pommi räjähtänyt Sao Paulolaisessa yökerhossa.''

Markun vaimo oli kuollut kaksi vuotta aiemmin. Vaimo, Sini, oli ollut kaunis ja lempeä, ja Markku ja Sini olivat rakastaneet toisiaan syvästi. Sitten rattijuoppo oli ajanut vaimon yli tappaen tämän. Surun murtamana Markku oli lopettanut puhumisen kokonaan. Nykyään hän kommunikoi ainoastaan jakamalla uutisia Facebookissa.

Markku tunsi ahdistuksenaallon pyyhkivän ylitseen. Siniä ei enää ollut, eikä Markku saisi häntä koskaan takaisin. Kuten yleensäkin tällaisissa tilanteissa, Markku koki tarvetta ilmaista tuskaansa. Siinä samassa tsunami pyyhkäisi kaupungin olemattomiin jossain.

Eipä aikaakaan, kun Ylen sivuille ilmestyi uutinen: ''Tsunami tunonnut kaupungin Thaimaassa.'' Markku jakoi uutisen Facebookissa.

Nopat

Carl Hofbahn heitti kolmea noppaa. III-IV-VI. Nopissa oli roomalaiset numerot. Ne olivat uusin lisäys Hofbahnin Rooman keisareiden tavaroita sisältävään kokoelmaan.

Hofbahn oli tehnyt uran rautatiefirman johtajana seuraten Julius Caesarin oppeja. Eläkepäivillään hän oli alkanut keräilemään Rooman keisareille kuuluneita esineitä. Hänen kokoelmistaan oli puuttunut kuitenkin tarunhohtoinen esinesetti: Kolme noppaa, joilla keisari Nero oli pelannut poliittisten vastustajiensa kanssa panoksena näiden henki.

Pitkällisen salapoliisityön seurauksena Hofbahnille oli selvinnyt, että nopat olivat eräällä keräilijän leskellä, ja kuluttamalla pitkän pennin hän oli saanut nopat kokoelmaansa. Hän heitti niitä taas. I-I-II.

* * *

Seuraavana aamuna palvelija löysi Hofbahnin työhuoneesta kuolleena. Pöydällä oli kolme noppaa, joiden silmäluvut olivat VI-VI-VI.

Aaveskarabeet

Kun faarao Nierobin pyramidihauta avattiin, haudasta lehahti arkeologien päälle parvi aaveskarabeita. Ne ovat pienenpieniä, näkymättömiä kovakuoriaisia, jotka asuvat ihmisten hiuksissa ja nivusissa. Ne kulkevat pitkin uhrinsa kehoa jättäen jälkeensä pienenpieniä, näkymättömiä ektoplasmatahroja, jotka kutittavat ja syyhyttävät vietävästi. Uhri vaistomaisesti raapii ja raapii kutisevia kohtia, mutta sormet kulkevat aavesarabeiden läpi, eikä niitä voi havaita.

Aaveskarabeet leviävät ihmisestä toiseen ihokosketuksen, esimerkiksi kättelyn välityksellä, ja tartunta alkaa pienenä kutinana ympäri kehoa, erityisesti hiuksissa ja nivusissa. Vähitellen aaveskarabeet lisääntyvät, kunnes ne peittävät uhrinsa kokonaan, eikä uhri voi tehdä mitään muuta kuin raapia sietämätöntä kutinaa. Uhri makaa ja kärsii sietämättömästä syyhyttämisestä.

Oletko sinä saanut aaveskarabeetartunnan?

Noitavaino

Sinä yönä he tulivat. ''Noita!'' he sanoivat Mirenellalle. ''Noidat poltetaan!''

Mirenella ajatteli, että tämä oli jo kolmas kerta. Edellisestä kylästä hän oli päässyt karkaamaan juuri kun hänet oli aiottu polttaa. Sitä edellisestä kylästä hän oli häipynyt, kun pahat kielet olivat alkaneet kuiskia ''Noita!''

Mirenella ihmetteli, miksi häntä aina epäiltiin noidaksi, vaikkei hänellä ollut mitään tekemistä noituuden kanssa. Kylien välimatkatkin olivat niin pitkiä, ettei sana ollut kiirinyt. Ehkä noituutta ei edes ollut, vaan kaikki noitina poltetut olivat samanlaisia syyttömiä kuin hänkin.

* * *

Noita Koukkunokka seurasi näkijänkyvyillään tilannetta jostain kaukaa ja hykerteli. Hän oli langettanut Mirenellan päälle kirouksen, joka sai epäilemään tätä noituudesta.

Ei ihan Barbie

''Ei tää oo Barbie!'' tytär kiljaisi saatuaan uuden nuken.

''Se on melkein kuin Barbie'', äiti sanoi. ''Täällä on sille vaatteita.''

Äiti ei ollut ostanut tyttärelle Barbieta, koska se välitti väärää naisihannetta. China Marketista oli löytynyt Barbien kaltainen nukke, jonka kehon mittasuhteet olivat realistisemmat.

* * *

''Leiki vaikka sillä uudella nukella'', äiti sanoi.

''En leiki'', tytär vastasi. ''Se on paha. Se nukke sano, että siinä on demoni.''

''Demoni!'' äiti hämmästyi. ''Mistäs sinä tuollaisen sanan olet oppinut? Mehän ollaan sovittu, ettet katso Hollywood-elokuvia netistä. Ne välittävät vääristynyttä maailmankuvaa.''

* * *

Talo oli liekeissä. Äiti ja tytär makasivat sisällä häkämyrkytyksen kourissa. Jossain pikkuriikkinen hahmo käveli poispäin talosta.

Pyhiä kirjoja

Mirjan poika oli vastikään väitellyt matematiikasta ja antanut Mirjalle väitöskirjansa. Eihän Mirja ymmärtänyt väitöskirjasta mitään, mutta kohteli sitä kuin kallisarvoista jalokiveä. Piti sitä vitriinissä kunniapaikalla.

Kerran demoni hyökkäsi Mirjan asuntoon. Mirja nappasi Raamatun hyllystä ja osoitti sitä demonia kohti. Demoni ei reagoinut Raamattuun mitenkään vaan hyökkäsi Mirjan kimppuun. Mirja kosketti demonia Raamatulla. Ei vaikutusta. Sitten Mirja alkoi hakkaamaan demonia Raamatulla. Demoni ei reagoinut Raamattuun vaan raateli Mirjan kuoliaaksi kynsillään ja hampaillaan.

Eihän Raamattu ollut esineenä pyhä. Vain paperia ja painomustetta. Se, mikä oli pyhää olivat Raamatussa esitetyt ajatukset. Jos Mirja olisi saanut demonin ajattelemaan niitä, tämä olisi haihtunut savuna ilmaan.

Viidakko

Jesper ja Helmi olivat nuoripari. He olivat asuneet kerrostalossa ja säästäneet omakotitaloa varten. Lopulta riittävän halpa löytyi.

He olivat nukkuneet ensimmäisen yön omakotitalossaan. Aamulla Helmi katsoi ikkunasta. ''Hei, meidän piha on täynnä jotain ryteikköä.''

''Kummallista'', Jesper sanoi. ''Illalla se oli siisti nurmikko.''

Ryteikkö oli niin paha, ettei ruohonleikkuri purrut siihen, vaan aluksi tarvittiin viidakkoveistä. Koko päivä meni, että piha saatiin siistiksi nurmikoksi. Sama toistui joka päivä. Nuoripari tunnollisesti siivosi ryteikön nurmikoksi joka päivä, etteivät he saisi kunnalta sakkoa.

* * *

Puoli vuotta aiemmin…

Petteri riisui pilottitakkiaan. ''Mitäs me tuolle viidakkopoppamiehen ruumiille tehdään?''

Markus avasi maihareidensa nauhoja. ''Haudataan se kellariin. Siellä on maalattia.''

Nukettaja

''Älä käytä mikroaaltouunia, kun siitä tulee sitä säteilyä'', mummi sanoi Arille. Ari myötäili mummin mielipidettä, mutta salaa naureskeli vanhuksen höperyydelle. Mikroaallot olivat käytännössä samaa kuin radioaallot, ja haitallinen säteily oli sähkömagneettisen spektrin aivan toisessa päässä.

Mummin lähdettyä Ari pisti mikroon kypsän, kokonaisen kiinalaisittain maustetun broilerin. Sellainen oli löytynyt etnokaupan pakastealtaasta. Siinä oli lukenut, ettei sitä saa kuumentaa mikrossa, mutta Ari ei välittänyt. Kypsä mikä kypsä.

* * *

Ihana mikroaaltosäteily sai Chong-Huangin oikomaan vääntyneitä jalkojaan. Se yritti avata nokkaansa, mutta sen paikalla ei ollut mitään. Voi mikroaaltosäteilystä nauttia päättömänäkin. Chong-Huang paistatteli lämmössä, kunnes kuului kilahdus. Ovi aukesi, ja Chong-Huang hyökkäsi oven avaajan kimppuun.

Tahtomisesta

''Sinun täytyy tahtoa, että äitiin ei satu'', meedio sanoi.

''Niin minä tahdonkin'', 5-vuotias Kirsi sanoi itku kurkussa.

''Syvällä sisimmässäsi tahdot satuttaa äitiä'', meedio syytti. ''Sinun täytyy todella tahtoa, että äitiin ei satu.''

Kirsi pinnisteli tahtomisen kanssa. Oikein pidätti hengitystään. ''Kyllä minä tahdon!''

''Niin sinä sanoit viime kerrallakin'', meedio jatkoi syytöstään. ''Mutta silti äiti katkaisi kätensä.''

Kirsi tihrusti itkua. Hän tahtoi kaikesta sydämestään, että äitiin ei satu, mutta silti meedio väitti muuta. Väitti, että Kirsi satutti äitiä, koska tahtoi äitiin sattuvan. Psykokineettisiksi voimiksi meedio niitä kutsui.

* * *

Kalastaja Merrisonin haamu kaatoi kirjahyllyn äidin päälle ja nauroi. Epäpätevä meedio teki tilanteesta niin herkullisen.

Päivitys

''Meillä on sinulle päivitys'', luki tietokoneen ruudulla.

''Voi ei, joko taas'', Timo huokaisi. ''Sama kai päivittää nyt'', Timo ajatteli ja painoi ''Käynnistä uudelleen'' -nappia.

Prosentit matelivat kuvaruudulla. 16%. 33%.

''Tulisi edes päivitysten yhteydessä jotain uutta toiminnallisuutta'', Timo ajatteli. ''Mutta ei. Nämä Windows-päivitykset korjaavat vain tietoturva-aukkoja. Miksei käyttistä voi tehdä valmiiksi ennen kuin se laitetaan myyntiin?''

100%. Timo riemastui. Mutta ei. 105% tuli seuraavaksi. Prosentit matelivat 666% asti, ja sitten näytölle tuli työpöytä.

''Vihdoin'', Timo ajatteli.

Silloin näytöstä avautui luukku, josta ojentautui Timoa kohti vinhasti pyörivä sirkkelinterä. Timo kauhistui ja säntäsi karkuun. Läppäri nousi pienille mekaanisille jaloille ja alkoi jahdata Timoa.

Musta enkeli

10-vuotias Jari heräsi pöllämystyneenä. Viimeisimmän muistikuvan mukaan hän oli kaatunut polkupyörällä. Hän muisti myös pieraisseensa samana päivänä kirkossa. Se hihitytti edelleen.

Jari nosti kätensä kokeillakseen, oliko otsalla verta, kun hän näki kädestään roikkuvan mustan lepakonnahan. Kuin siipi. Jari katsoi peilikuvaansa viereisestä lammesta, ja se oli kuin aikuisten kauhuelokuvan hirviöllä.

Musta enkeli. Hän tajusi olevansa nyt sellainen. Hänen mummonsa oli aina sanonut, että ihmisistä tulee kuoltuaan enkeleitä, paitsi tuhmista ihmisistä tulee mustia enkeleitä.

Samanlainen hirviö lensi Jarin luo ja sanoi: ''Tule tapaamaan uusi herrasi Saatana.''

Jari kauhistui. Saatana oli niin paha, että hänen nimensäkin oli kirosana, ja nyt Jari kuului hänelle.

Ampiainen

Istuessaan olohuoneessa Timo huomasi ikkunaa vasten pörräävän ampiaisen. Timo pelkäsi ampiaisia. Hän ei edes uskaltanut tappaa sitä, koska isku voisi mennä ohi ja ampiainen suuttua.

Timo avasi parvekkeen oven, että ampiainen pääsisi ulos ja poistui makuuhuoneeseen.

Parin tunnin päästä Timo palasi olohuoneeseen katsomaan, olisiko ampiainen jo poistunut. Ei; siellä se pörräsi edelleen ikkunaa vasten.

Timo rohkaisi mielensä ja otti hyllystä isoimman kirjan. Sillä hutimahdollisuus olisi pienin. Timo löi kirjalla ampiaista ja katsoi sen jälkeen kantta… Osuma!

* * *

Illalla kahdeltatoista Timo veti kumppareita jalkaan käydäkseen pihalla tupakalla, kun jalkaan alkoi koskemaan. Timo veti jalkansa kumpparista, ja sieltä lensi ulos hohteleva, valkoutuinen hyönteishahmo.

Superhirviö

Etenen niityllä. Aina välillä katson kännykkääni. Sen läpi näkyy vain ympäristöni. Yhtään superhirviötä ei ruudulla näy. Olen peittänyt kehoni vaatteilla päästä varpaisiin, niityillä on usein punkkeja.

Pelaan Mokepon-peliä. Siinä etsitään virtuaalisia aarteita todellisesta ympäristöstä. Tällä niityllä pitäisi olla helmiäismiekka, ainoa ase, jolla päämoken saa lyötyä. Mutta peli varoittaa, että miekkaa vartioivat superhirviöt.

Katson kännykän läpi ympärilleni. Näkyy vain niittyä ja taivasta, todellinen ympäristöni. Virtuaalisista hirviöistä ei ole jälkeäkään.

Sitten tunnen kivunvihlaisun jalassani. Katson jalkaani, ja siihen on pureutunut vaatteiden läpi läpimitaltaan kymmensenttinen punkki. Apua, mitä teen? Borrelioosin riski on todellinen. Hädissäni yritän irroittaa punkkia, mutta se vain pureutuu syvemmälle lihaani.

Valkoinen

Lauri meni kommandopipoon sonnustautuneena pakolaisten vastaanottokeskukseen. Hän kaivoi konepistoolin kassistaan ja aloitti mielettömän tulituksen kohti turvapaikanhakijoita.

Kaksi kuukautta aiemmin:

Lauri sai uudelta tyttöystävältään lahjaksi vaaleanpunaisen muumimukin, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti halasivat. ''Ovatpa muumit valkoisia'', oli Laurin ensimmäinen ajatus, kun hän näki mukin.

Lauri ottikin tavakseen juoda aamukahvinsa muumimukista ja lukea samalla Voima-lehteä. Ajatus ''Ovatpa muumit valkoisia'' muuttui viikkojen kuluessa ajatukseksi ''Onpa hyvä, että muumit ovat niin valkoisia.''

Kuukauden päästä Voima-lehti jäi pois Laurin aamurutiineista, ja hörppiessään aamukahviaan hän vain katseli valkoisia muumeja.

Kolme kuukautta aiemmin:

Uusnatsi Pekka Penois oli saanut käsiinsä Hitlerin okkultistiset muistiinpanot. Tutustuttuaan muistiinpanoihin hän lähti Tokmannin astiaosastolle.

Markkinointikikka

Jarmo näki Facebookissa kissakorvakorujen mainoksen. ''Loistava lahja tyttöystävälleni'', Jarmo ajatteli ja tilasi korvakorut. Jarmo ihmetteli, mistä Facebookin tekoäly tiesi, että hänellä oli tyttöystävä, joka piti kissoista. Olihan se ilmeistä hänen ja tyttöystävän päivityksistä, ja kehittynyt mainonnankohdentamistekoäly pystyi päättelemään saman kuin ihminenkin.

Jarmo alkoi saada lisää mainontaa Facebookissa. Se oli niin hyvin kohdennettua, että Jarmo osti ja osti. Rahojen loputtua hän osti velaksi. Lopulta velkaa oli 100000 euroa.

* * *

Jarmo odotti kotona kauhuissaan. Ulosottomies tulisi hakemaan kämpästä kaiken arvokkaan milloin tahansa.

Ovikello soi. Siellä oli Saatana. ''Ostan sielusi 100000 eurolla.''

Saatanan ei tarvinnut odottaa Jarmon vastausta. Facebookin tekoäly oli kertonut sen etukäteen.

Naarmu

Isä Amarillo oli saanut Vatikaanista DVD:n. Sillä oli dokumenttielokuva, joka kertoi Perusta, eräästä kylästä löydetystä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta Maria-patsaasta. Isä Amarillo katsoi elokuvan ja ajatteli, että elokuvasta välityi hyvin, kuinka patsas näytteli keskeistä roolia kylän uskonelämässä. Niinpä Isä Amarillo päätti järjestää seurakunnalleen elokuvaillan ja näyttää dokumentin.

* * *

Seurakunta oli kokoontunut elokuvailtaan. Isä Amarillo ei osannut itse käyttää videotykkiä, joten teknisenä avustajana toimi hänen veljenpoikansa Pablo. Kun Pablo laittoi DVD:tä soittimeen, hänen kätensä lipsahti ja DVD osui soittimen kelkan reunaan. Levyyn tuli iso naarmu.

''Toivottavasti levy toimii vielä'', Isä Amarillo ajatteli.

Näytös alkoi. Elokuva ei pätkinyt, mutta filmillä Maria-patsas oli alkanut itkeä verta.

Zombit

''Haitilainen zombierituaali'', Janne luki netistä. ''Toisin kuin kauhuleffazombit, aidot haitilaiset zombit eivät levitä tartuntaa.''

Perässä seurasi ohjeita, kuinka vihamiehensä saa muutettua zombiksi. Tarvittiin vihamiestä edustava nukke, joka kahlehdittiin ja luettiin taikasanat.

''Reima on aika inhottava'', Janne ajatteli ja teki rituaalin.

Alun perin tiedonvapausaktivisti oli oppinut rituaalin Haitilla ja ideologiansa mukaan laittanut sen nettiin. Rituaalikaava levisi viraalisesti.

* * *

Janne ampui barrikaadin takaa haulikolla. Zombilta irtosi pää. Se ei paljoa auttanut, koska tapetun zombin tilalle tuli laumoittain uusia ihmislihaa janoavia hirviöitä. Vähät jäljellä olevat ihmiset muuttivat nimittäin vihamiehiään zombeiksi minkä ehtivät. Kun asia on kerran laitettu nettiin, sitä ei koskaan saa pois sieltä.

Cuddling

''Sun kanssa on ihana halia, mut nikotiininhimo vie voiton. Mä käyn nopeesti partsilla tupakalla.''

''Okei, kulta. Mut tuut sit kans takas.''

* * *

''Ai sä tulit jo. Tuu tänne sängylle halimaan… Ääk! Sun näpit on ihan jäässä.''

''Kai ne tuolla partsilla jäätyy, kun siellä on 10 astetta pakkasta.''

''Anna kädet tänne. Mä lämmitän sun käsiä… Ääk, sä olet kylmä. Sähän oot muutenkin ihan kokonaan jäässä.''

''Kyllä mä nopeasti lämpenen.''

''Mun pitäis ostaa sulle semmoiset kintaat jotka jättää sormet paljaaksi. Voisit polttaa kintaat kädessä ja kääriä sätkätkin.''

* * *

Kreivitär Lucertia lipui hiljaa alas parvekkeelta lipoen viimeisiä pisaroita pitkistä kulmahampaistaan. Verenhimo oli nyt hetkeksi tyydytetty.

Kissa

Toimin kissojen sijaiskotina, kunnes niille löydetään pysyvä isäntäperhe. Kerran eläinsuojeluyhdistys ilmoitti, että villiintyneestä kissasta oli tehty havaintoja, ja sitä loukutettiin. Saisin sitten kissan kesytettäväksi.

Viikon päästä ulko-ovelleni oli jätetty musta kissan kantolaatikko, jonka sisällä oli iso, harmaa kissa. Ihmettelin, ettei eläinsuojeluyhdistys ollut ilmoittanut tuovansa kissan, mutta otin sen hoitooni.

Kissa osoittautui todella araksi. Se vain piileskeli sänkyni alla. Öisin nukkuessani kakkaa ilmestyi hiekkaboksiin ja kissaruuat hävisivät kupista. Yritin puhua kissalle rauhoittavasti, mutta se vain piileskeli.

Puolen vuoden päästä jouduin ilmoittamaan eläinsuojeluyhdistykselle, etten saa kissaa kesytettyä.

''Ei me tuotu sinulle kissaa'', he vastasivat. ''Se kuoli. Autotieltä löytyi vain iso, harmaa kissanraato.''

Palteri

''En se ollu minä!'' 6-vuotias tytär puolustautui.

Jukka-palmu oli kaadettu, ja mullat olivat levinneet lattialle. Kotona olivat olleet vain äiti ja tytär, joten äiti ajatteli, että tyttären lisäksi muita syylliskandidaatteja ei ollut.

''Kukas se sitten oli?'' äiti kysyi.

''Se oli Palteri'', tytär sanoi.

''Kukas se sellainen Palteri on?'' äidin tuohtumus alkoi lapsen juttujen takia vaihtua huvittuneisuudeksi.

''Palteri on tosi iso ja punainen ja sillä on torahampaat.''

''Vai niin.''

Äiti lähetti lapsen huoneeseensa jäähylle tunniksi miettimään tekojaan, ja itse hän meni makuuhuoneeseen lukemaan Avotakkaa.

* * *

Äidin hämmästykseksi makuuhuoneeseen ilmestyi iso, punainen hahmo. Se avasi kitansa paljastaen rivin torahampaita ja alkoi lähestyä äitiä.

Vapaata riistaa

''Miksei ihmiset osaa elää rauhassa?'' Janne mietti kävellessään kotiin USA:n ja Irakin sotaa vastustaneesta mielenosoituksesta. ''Miksi pitää sotia? Luoda viholliskuvia ja tuhota viholliset.''

Kujalla silinteriin ja viittaan pukeutunut hahmo yllätti Jannen. Se upotti kulmahampaansa Jannen kaulaan ja imi. Jannen maatessa tajuttoman hahmo viilsi kättään partakoneenterällä ja pudotti pari tippaa vertaan Jannen suuhun.

* * *

Tunnin kuluttua Janne heräsi valtavaan verenhimoon. ''Olemme nyt toistemme luontaisia vihollisia, ihmiset ja minä'', Janne ajatteli.

''Ihmisveri on nyt ainoa ravinto, joka kelpaa minulle, joten metsästän ihmisiä. Toisaalta, eipä ihmisiäkään voi tuomita siitä, että he haluavat tuhota minut. On kaikkien oikeus yrittää selvitä. Olemme nyt toisillemme vapaata riistaa.''

Pölynimuri

Misse loikoili yöpöydällä, kun kuului tuttu kolaus. ''Siivouskomeron ovi!'' Misse kauhistui.

Sen jälkeen kuitenkin oli pitkään hiljaista. ''Huh! Väärä hälytys'', Misse ajatteli. Se oli varmaan ollut viereisen komeron ovi.

Sitten alkoi kuulua kauhistuttava hurina. ''Imuri!'' Misse ajatteli pelästyneenä. Oli se sittenkin ollut siivouskomeron ovi. Misse luikki sängyn alle turvaan.

Tuuma tuumalta pölynimuri kävi läpi makuuhuoneen lattiaa metsästäen Misseä, huristen pelottavasti. ''Ei se sängyn alta minua osaa etsiä'', Misse ajatteli, täristen kuitenkin pelosta.

Sitten pölynimuri alkoi lähestyä sängynalusta. Misse juoksi nopeasti pois ja hyppäsi sängylle.

Kun Misse koristetyynyn takaa vilkuili sängynalusta läpikäyvää pölynimuria, hän huomasi kauhukseen, ettei sitä ohjaamassa ollut ihmistä!

CurseQuest

''LEVEL 3765 COMPLETED!'' luki tietokoneen ruudulla. Lauri otti huikan kokispullosta ja tunki sipsejä suuhunsa. Sitten mättämään seuraavaa hirviötä.

Lauri pelasi CurseQuest-mätkintäpeliä. Hän oli käyttänyt pelitaitojensa hiomiseen viimeisen vuoden. Nyt hän oli päättänyt läpäistä pelin Takeshilla ja pelannut 48 tuntia putkeen. Pelissä oli useita pelattavia hahmoja, ja keskustelupalstalla kukaan ei ollut mainostanut läpäisseensä peliä Takeshilla.

Lauri mätti ja mätti. Tunnit kuluivat, ja hirviö toisensa perään kukistui. Lopulta ruutuun tuli teksti ''CONGRATULATIONS! GAME COMPLETED!''

* * *

Japanilaisessa sairaalassa Takeshi avasi silmänsä. Kirous oli nyt mitätöity, ja hän voisi jatkaa elämäänsä.

Texasissa Matthew avasi CurseQuestin. Peliin oli tullut uusi pelattava hahmo, Lauri. Olipa eksoottinen nimi.

Kummittelu

''Et sitten kummittele kuin kahteen yöllä'', sanoin.

''En tietenkään herra'', kummitus vastasi.

Olin myöhäisellä iltakävelyllä kulkenut pitkin Torkkelinmäen mutkittelevia kuvia, ja A. Lavikaisen leipomon ohi kuljettuani päätynyt umpikujaan, jossa valkoutuiset hahmot pitelivät surullisina kylttejä.

''Meedion häätämä.'' ''Kummitus etsii kotia.'' Ja niin edelleen.

Valvon tavallisesti kahteen yöllä, joten luonani voisi ihan hyvin kummitella alkuyöstä. Olin maalta muuttanut, enkä ollut löytänyt Helsingistä ystäviä, joten ajattelin, että kummittelu vastaisi seurantarpeeseeni.

* * *

Seuraavana yönä puoli kolmelta alkoi keittokomerostani kuulua hirvittävä kattilanpauke. Kun nousin sängystä katsoakseni tilannetta, pauke lakkasi. Kun menin sänkyyn, sama alkoi taas, ja jatkui ja jatkui. ''Huomenna tilaan kyllä meedion'', ajattelin puoli viideltä.

Haju

Pertsan vaari oli vastikään kuollut, ja Pertsa oli perinyt vaarin vanhan rintamamiestalon. Vaari oli erakoitunut viimeisinä elinvuosinaan, ja Pertsa meni nyt taloon ensimmäistä kertaa vuosiin. Ovella Pertsa tervehti mieletön löyhkä. Pertsa tutki, mistä haju johtuu, mutta syytä ei löytynyt.

Talossa tehtiin hometutkimukset, jos home vaikka aiheuttaisi hajun. Talosta ei kuitenkaan löytynyt mitään vikaa. Vaarilta oli jäänyt rahaakin, ja Pertsa palkkasi ammattilaiset pesemään talon erikoispesuaineilla. Löyhkä kuitenkin pysyi.

Viimeisenä oljenkortenaan Pertsa tilasi meedion tutkimaan hajun syytä. Meedio kulki talossa energiakristalliheiluri kädessään ja sanoi sitten: ''Kyllä, täällä on henki… Hyvin voimakas henki.''

''Sekö aiheuttaa hajun?'' Pertsa kysyi.

Meedio totesi ykskantaan: ''Henki haisee.''

Muinainen paha

''Seikkailupeli, jossa jahdataan demoneja ja kummituksia. Perustuu aitoihin okkultistisiin teorioihin.''

''Onko se joku vuodelta miekka ja kilpi?''

''Emmä tiiä.''

Pojat kirjoittivat pelin kotisivun osoitteen selaimeen.

''Viimeinen päivitys 17.2. 2017. Kolme vuotta sitten.''

''Vittu tää on antiikkinen.''

''Voi se silti olla hyvä. Kokeillaan sitä.''

Peli päätettiin ladata. Kun peli käynnistettiin, ensin ruutu meni mustaksi. Sitten näyttöön ilmestyi iso vuohen pää. Sitten näyttö meni taas mustaksi. Pojat havaitsivat, että tietokone ja näyttö olivat sammuneet, eikä niitä saatu enää käynnistettyä.

Sitten yläkerrasta alkoi kuulua jyrinää, kuin askeleita. Tai räjähdyksiä. Pojat katsoivat ylöspäin, ja kattoon alkoi ilmestyä halkeamia. Muinainen paha vuodelta 2017 oli herännyt.

Juna

Kirjailija Aino istui junassa matkalla Kuopiosta Helsinkiin. Hän oli juuri alkanut kirjoittamaan uutta romaania. Hän kirjoitti aina ensimmäisen version käsin, lyijykynällä.

Kun Aino oli saanut ensimmäisen sivun kirjoitettua, juna meni tunneliin, ja samalla vaunusta sammuivat valot. Kun tunnelista oli päästy ulos, Aino huomasi, että hänen edessään oli tyhjä paperi. ''Kuinka kummallista'', Aino ajatteli. ''Kyllä minä muistan kirjoittaneeni sivun täyteen.''

Aino muisti mitä sivulla oli lukenut ja kirjoitti sivun uudestaan. Sitten tuli taas tunneli, valot sammuivat, ja tunnelin jälkeen sivu oli tyhjä.

Aino ihmetteli tapahtunutta, mutta kirjoitti sivun vielä kolmannen kerran. Tunneli ja sivun tyhjeneminen toistuivat. Silloin Aino tajusi istuvansa kumitusjunassa.

Kiertoajelu Helvetissä

''Hei mennään tonne.''

''Kiertoajelu Helvetissä. Miks ihmeessä kummitusjunistakin pitää tehdä teemallisia? Eiks se riitä, että on jotain säikyttelijöitä?''

''Joo, ja jotkut kummitusjunat on nykyään tarinallisia.''

''Kummitusjunat on lapsille. Mennään päälavalle. Siellä on just alkamassa tanssityttöesitys.''

''Just käytiin tuolla kummitusjunassa kuukausi sitten. Tosi realistinen. Oli kuin olis ollu Helvetissä.''

''Tosi hyvät erikoistehosteet vai?''

''Joo ja se avaran paikan tuntu. Oli kuin ei olis ollu seiniä ollenkaan.''

''Oltiinks siellä jotkus 3d-lasit päässä?''

''Ei. Kidutettuja sieluja vaan oli silmänkantamattomiin.''

''Joo mennään kummitusjunaan. Ne oli mun suosikkeja lapsena.''

''Sä oletkin kauhuelokuvafani. Mut mennään sitten jos haluutte.''

* * *

Keskellä Helvettiä vaunustamme hajosi moottori. Tänne sitten jäätiin.

Luontaistuote

Kävelin kerran kauppakeskus Lopokukon alakerrassa, kun näin pienen putiikin. ''Hyvän olon kauppa.'' Toimin vanhan äitini omaishoitajana, ja se rasitti minua. Ajattelin, että joku luontaistuote voisi antaa lisää energiaa. Katsoin telineessä olevia yrttipussukoita, kun silmääni osui pussukka ''Alppikielon siitepölyä.'' Näin eksoottisesta luontaistuotteesta en ollut kuullutkaan, joten päätin ostaa sen.

''Sitä voi käyttää sekä hyvään että pahaan'', myyjä, keski-ikäinen ja kirjavamekkoinen rouva, sanoi kassalla.

Illalla sekoitin alppikielon siitepölyä sekä omaan että äitini iltateehen, hyppysellisen kuten ohjeessa sanottiin. ''Toivottavasti tämä piristää'', ajattelin. Samalla mielessä kävi, kuinka paljon elämäni helpottuisi, jos äiti kuolisi.

* * *

Seuraavana aamuna äitini oli kuollut, ja minun oloni oli omituisen pirtsakka.

Pätevä syy

Katriina katkaisi kanalta kaulan ja pyyhki sitä afrikkalaisella huiskalla.

Katriinan ja Pekon seurustelu oli loppunut kaksikymmentä vuotta aiemmin. Katriina ei ollut päässyt suhteen loppumisesta yli. Siksi hän teki parhaillaan voodoo-taikaa, joka saisi Pekon katumaan Katriinan jättämistä. Koska Katriina oli murehtinut asiaa kaksikymmentä vuotta, olisi oikeus ja kohtuus, että asia alkaisi pyöriä Pekonkin päässä. Voi että Pekko katuisi Katriinan jättämistä.

* * *

Pekko oli vastikään jäänyt sinkuksi. Hän mietti rakkauselämäänsä, ja mieleen palasi kahdenkymmenen vuoden takainen seurustelu. Hän oli jättänyt Katriinan, koska tämä oli ollut liian dominoiva ja suuttumisaltis. Ajatus Katriinasta ei jättänyt Pekkoa rauhaan. ''Minkä hirviön kanssa tulikaan seurusteltua'', mielessä pyöri jatkuvasti.

Kovan onnen rannerengas

Juho oli saanut perintönä antiikkirannerenkaan. Isosetä oli kuollut juhannusyönä tasan kello 12.

Viikkoa ennen seuraavan vuoden juhannusta Juho tarvitsi rahaa juhannusjuomiin. Panttilainaamon virkailija tunnisti rannerenkaan heti. ''Tuo on kovan onnen rannerengas. Sen omistaja kuolee juhannusyönä kello 12. Turhaan tarjoat sitä muillekaan antiikkikaupoille, kun kaikki tunnistavat sen.''

Juho meni piritorille kaupittelemaan rannerengasta ohikulkijoille. Kukaan ei kuitenkaan ostanut. Kakki pitivät sitä varastettuna.

Joho päätti mennä luonnon helmaan viimeiseksi viikokseen. Hän ei halunnut kuolla betonihelvetissä. Juhannusyönä alkoi satamaan, ja Juho haki suojaa maalaistalosta. Maalaistalossa oli hippikommuuni, ja Juho jäi sinne viimeiseksi yökseen.

Aamulla Juho ja kaikki hipit olivat kuolleet. Hippikommuunissa kaikki on yhteistä.

Riesa

Mutikainen kulki yksin yössä kiroten huonoa onneaan. Tämä jokaöinen metsästäminen oli todellinen riesa. Aiemmin hänelle oltiin kannettu ruoka eteen, mutta nyt hän joutui metsästämään ravintonsa. Se vei aikaa tärkeämmältä.

Aiemmin Mutikainen oli pystynyt työskentelemään päivin öin, mutta nykyään hän makasi päivät tiedottomana arkussaan, ja yöstäkin meni monta tuntia metsästämiseen. Se ei jättänyt kovin montaa tuntia työskentelyaikaa vuorokaudessa.

Mutikainen äkkäsi eksyneen teinin. Teinit olivat helppoja. Mutikainen materialisoitui teinin eteen ja upotti kulmahampaansa tämän kaulavaltimoon. Hän antoi himon kasvaa sisällään imiessään tuota eliksiiriä. Lopulta teini retkahti elottomana maahan. Himo oli tyydytetty vuorokaudeksi.

Ja nyt matematiikan pariin. Auringonnousuun oli vielä monta arvokasta tuntia.

Minä teen teistä…

Mick istui kadulla. Kolikkomukissa oli vain kymmensenttinen. Ihmiset kulkivat ohi antamatta kolikkoa, ja ihmisiähän New Yorkissa riitti, yhdeksän miljoonaa. Nälkä kurni Mickin vatsassa, mutta kymmenellä sentillä ei saisi ruokaa.

Mick ajatteli, että jos kadulla juoksentelisi villisikoja, niitä voisi pyydystää kuten Asterix-sarjakuvassa. Tai jos kadulla kasvaisi omenapuita, voisi poimia omenoita. Mutta oli vain ihmisiä. Mick kolisti anovasti kolikkomukiaan, mutta ihmiset kulkivat ohi.

Viittaan pukeutunut kalpea herrasmies pysähtyi Mickin viereen. Herrasmies upotti pitkät kulmahampaansa Mickin kaulaan ja imi. Mick tuupertui.

Pimeän laskeuduttua Mick heräsi ja tajusi ongelmiensa ratkenneen.

Anna miehelle kala, ja ruokit hänet päiväksi. Opeta hänet kalastamaan, ja ruokit hänet loppuelämäksi.

Tylsää

''Joo'', äiti sanoi puhelimeen. ''Niin.''

Pikku-Villellä oli tylsää. Elettiin 90-lukua, ja äiti puhui puhelimessa jonkun sukulaisen kanssa. Isä oli linnoittautunut sanomalehden taakse. ''Tyypillistä'', Ville ajatteli. Hän olisi halunnut kysyä, voiko hän lähteä pihalle, mutta ''Odota, äiti puhuu'' , ja ''Odota, isä lukee tämän lehden'' olivat ainoat vastaukset mitä hän sai.

Ville ajatteli, ettei tässä normaalisti näin pitkään kulunut. Äiti oli puhunut puhelimessa ja isä lukennut lehteä jo kaksi tuntia. Villeä alkoi kummastuttaa. Hän vilkaisi lehteä isän olan yli, ja jotain ''Kumarra Cthulhua'' -uutisia siinä oli. Oliko äidillä sama juttu? Ville nosti talon rinnakkaispuhelimen, ja haudantakainen ääni selitti siellä jotain Cthulhu-juttuja.

Huoltomiehet

Timon talosta oli vastikään vanha talonmies Reiska kuollut sydänkohtaukseen, ja talo oli siirretty huoltoyhtiön kontolle.

Timo nukkui aina pitkälle aamupäivään, ja aamuisin Timo alkoi unen läpi kuulemaan kolinaa, kuin joku olisi kolistellut keittiössä. ''Käykö ne saamarin huoltomiehet remppaamassa mun kämpässä?'' Timo ajatteli. Timo oli tarkka yksityisyydestään, joten tilanne jurppi häntä. Hän ei kuitenkaan kunnolla koskaan herännyt kolinaan, joten hän ei voinut käydä tarkistamassa tilannetta.

Sitten Timo alkoi kuulemaan unen läpi kolinaa keittiöstään aamuöisinkin. Timo ajatteli, että koko juttu on unta, eiväthän huoltomiehet voi käydä aamuyöllä.

Eräänä aamuyönä Timo heräsi kolinaan ja kävi tarkistamassa tilanteen. Siellä valkoutuinen Reiska korjaili hänen liettään.

Filosofiset zombit

''Mikä on elämän tarkoitus?'' Puoliksi mädäntynyt ihmishahmo lähestyy minua ja hokee: ''Mikä on elämän tarkoitus? Vastaa minulle! Mikä on elämän tarkoitus?''

Lasautan hahmolta pumppuhaulikolla pään irti, ja sen keho lysähtää maahan. Olen pelastettu hetkeksi, mutta kohtaa niitä tulee lisää.

Kaikki alkoi sitä, kun Helsingin yliopiston filosofianopiskelijoiden bileissä oli ollut tarjolla kotiviiniä, joka oli käytetty kokeellisella turbohiivalla. Pahaksi onneksi turbohiiva oli peräisin armeijan laboratorioista, ja se oli muuttanut filosofianopiskelijat zombeiksi. Ei aikaakaan, kun Helsingin kadut olivat täynnä filosofisia zombeja.

Lauma lähestyy minua. ''Onko tuo katuvalo oikeasti olemassa? Millainen on yhden käden taputus? Onko lause 'Tämä lause on epätosi' epätosi?'' ne kyselevät.

Tottunut kerrostaloasuja

Hiljan keittiöön kuului silloin tällöin vaimea ihmisääni. Tottuneena kerrostaloasujana Hilja ei juurikaan kiinnittänyt ääneen huomiota. Ajatteli sen tulevan ilmastointia pitkin naapurihuoneistosta. Kerrostalossa kuuli kaikenlaisia naapureiden puheääniä ja askeltenkopinoita.

Sitten Hilja sai perinnön ja muutti sen turvin omakotitaloon. Hän piti puutarhanlaitosta, ja nyt hänellä oli iso piha. Kun Hilja oli asunut uudessa talossaan kuukauden, hän tajusi kuulevansa edelleen askeltenkopinoita ja vaimeita puheääniä. Tähän mennessä hän ei vain ollut ajatellut asiaa, kun oli sellaisiin ääniin tottunut. Mutta eihän omakotitalossa ollut seinänaapureita, joiden äänet voisivat kuulua.

Kun Hilja oli näissä ajatuksissa keittiössä, askeltenäänet ja puheensorina alkoivat vähitellen voimistua. Sitten keittiöön asteli höpöttävä mörkö!

Värileikki

''Jolla on siniset kengänkielet astukoon kaksi hiirenaskelta.''

Anna eteni kaksi pikkuriikkistä askelta. Anna oli lapsenlikkana Holopaisilla. Hän ei ollut kuullutkaan kyseisestä sukulaisperheestä ennen kuin äiti oli pakottanut hänet työkeikalle. Ja oli lapsella nimi! Morgan Holopainen. Kuin Morgan le Fay.

''Jolla on vihreitä raitoja puserossa astukoon yhden sipsutuksen.''

Morganin käskyt seurasivat toisiaan, ja hän tuntui muistavan tarkkaan, mitä Annalla oli päällä, vaikka hän seisoikin selin Annaan.

''Jolla on kauttaaltaan punaista vaatteissa astukoon yhden jättiloikan.''

''Tulipa vihdoin huti'', Anna ajatteli.

''Mikset sä astu?'' Morgan kysyi.

''Ei mulla ole yhtään punaista vaatteissa.''

''Katsopa tarkemmin.''

Anna katsoi, ja hän tajusi olevansa yltä päältä veressä.

Noitapiiri

''Mä häivyin eilisyöllä ikkunasta röökille. Pihalla ei voi polttaa ku vanhemmat vois nähä, nii mä menin metsään. Mä huomasin, ku noidat tanssi metsäaukiolla, ja mä jäin puskista seuraa.''

''Noidat oli alastomia naisia, ja jotkut oli nuoria. Niillä oli hyvät tissit. Jotkut oli vanhoja, ja niillä oli roikkuvat ruipat. Niillä ei ollu pillunkarvoja, nii niiden pillut näky.''

''Siellä oli mies sidottuna. Noitien johtaja nosti tikarin, ja sen tissit heilu. Se tappo sen miehen tikarilla.''

''Yhellä oli tosi isot tissit, mut se oli usein selin. Mä toivoin aina et se kääntys.''

''Runkkasitko?''

''En ku ne ois voinu kuulla runkkausäänet, mut ois haluttanu.''

Variksenpelätin

Ville-varis ja Valle-varis olivat lentelemässä, kun Valle sanoi: ''Mennään syömään Heimolan mansikkamaalle.''

''Ei voi'', Ville vastasi. ''Siellä on ollu joku ukko kytiksellä jo viikon.''

''Älä huoli'', Valle sanoi. ''Se on vain variksenpelätin.''

Villeä pelotti, mutta Vallen mukana hän suuntasi mansikkamaalle. Ville yritti katsoa ilmasta ukkoa eikä ollut varma, oliko se variksenpelätin. Valle käski katsomaan lähempää, ja lopulta Ville tunnusteli sitä. Sillä oli kangasnyytti päänä ja vaatteiden alla kepit raajoina.

Varikset herkuttelivat mansikoilla. Ville vilkuili variksenpelättiä ja lopulta huomasi sen liikkuvan. Varikset lehahtivat lentoon.

Silloin kuului paukahdus, ja Valle putosi kuolleena maahan. Ville katsoi variksenpelättiä, ja sille oli ilmestynyt pienoiskivääri käteen.

Supliikkimies

''Jos vampyyri kuuntelee musiikkia kuulokkeilla, näkyvätkö kuulokkeet peilistä?'' Janne kysyi.

Vihdoin se oli tapahtunut. Janne oli päässyt juttelemaan kauniin naisen kanssa kahden kesken. Janne oli tullut kuokkimaan kotibileisiin ja nähdessään yläkerran huoneessa yksinäisen naisen päättänyt iskea tämän. Supliikkimiehenä Jannelle irtoaisi varmasti.

Odottamatta vastausta Janne jatkoi: ''Vampyyrin yllä olevat vaatteet ja korut eivät näy peilistä, mutta vampyyrin kädessään pitelemä hiilihanko tai muu sellainen näkyy. Mutta kuulokkeet ovat rajatapaus. Joillekin ne ovat osa vaatetusta, toisille ei. Ei ole oikeaa vastausta.''

Nainen nappasi kuulokkeet viereiseltä pöydältä ja pisti ne päähänsä. Sitten hän osoitti peiliä ja sanoi: ''Katso!''

Janne näki peilistä ilmassa roikkuvat kuulokkeet.

Arkkityyppi

Ympäri maailmaa herkät ihmiset kertoivat nähneensä unta faktoja yhdistävistä loogisista rakenteista. Unet olivat olleet heistä ahdistavia, koska oikeasti heistä tärkeämpää oli se, miltä asiat tuntuivat. Unessa he eivät olleet saaneet palautettua mieleen mitään yksityiskohtia, mikä oli ahdistanut heitä myös. Unessa ei heidän itsensä lisäksi ollut ollut muita ihmisiä, mikä oli saanut heidät tuntemaan itsensä yksinäisiksi.

Iltapäivällä he olivat huomanneet, että he olivat aamulla unenpöpperössä heittäneet kaapista ylleen pieruverkkareita ja muita kuluneimpia rytkyjään.

* * *

INTP:n arkkityyppi venytteli Tyynen valtameren pohjassa käsiään. Kuukausi kuukaudelta se sai vanhaa tietoisuuttaan yhä enemmän takaisin. Kohta tulisi aika, jolloin se pääsisi liittymään kosmisten veljiensä joukkoon tähtien sekaan.

Piruncehto

''Kato Heikki, mitä mä löysin divarista.''

''Opaftuf fiitin=eloon.''

''Se on ässä, vanhanaikainen.''

''Mitä täällä on? Miehen pitää hywälle haiseman, cun hän naiswäceä wicittele.''

''Täällä on seksiasentojakin.''

''Piruncehto. Tätä positsiuunia ei siwiän ihmisen cäyttämän pidä.''

''En ole tajunnut, että tuossakin asennossa voi panna.''

''Kaija, tätä kyllä kokeillaan heti tänä iltana.''

''Joo, toi näyttää tosi nautinnolliselta.''

* * *

Yhdeksän vuotta ja yhdeksän kuukautta myöhemmin…

''Timo, tämä on sinulle!''

Heikki ja Kaija olivat saapumassa teatterista, kun lapsenlikka hyppäsi huutaen kerrostaloasunnon parvekkeelta hirttoköysi kaulassaan. Pariskuntamme järkyttyi.

Oli Timon yhdeksänvuotissyntymäpäivä, eikä kukaan kutsutuista lapsista ollut tullut syntymäpäiville. Kaikki tuntuivat pelkäävän Timoa. Ja pettymyksen päälle vielä tällainen järkytys.

Addikti

Diileri tarjaa minulle paperirullaa. Ei puuhiokepaperia, vaan se näyttää lumppupaperilta. Annan satasen maksuksi.

Viimeksi kun tein tämän, ihminen kuoli. Lupasin itselleni, etten tekisi tätä uudestaan, mutta on niin nautinnollista juosta pitkin öisiä kaupungin katuja turkki hulmuten ilman huolta huomisesta, kun mielessä on vain se hetki.

Menen jätelavan taakse, avaan paperirullan ja luen rullasta sanat ''Sator arepo tenet opera rotas.'' Paperirulla syttyy itsestään tuleen ja palaa kädessäni.

Sitten muutos alkaa. Ihoni alkaa puskea pitkää karvaa ja luustoni alkaa muuttua. Nenäni kasvaa kuonoksi ja käteni kutistuvat etujaloiksi. Kielellistetyt ajatukset katoavat vähitellen mielestäni. Alan tuntea hajut tarkkaan ja alkukantaiset vaistot kehottavat minua juoksemaan.

Filantrooppinen lykantrooppi

Phil ajatteli itseään lykantrooppisena filantrooppina. Hän rakennutti köyhille kouluja ja sairaaloita, suurelle yleisölle kirjastoja ja sukupuolitautipoliklinikoita. Ja kaikki tämä hänen perinnöksi saamallaan miljardiomaisuudella.

Mutta. Täysikuun öinä hänen toinen perintönsä, verenperintönsä, sai vallan. Silloin öiset kulkijat eivät olleet turvassa. Pulsuja ja juhlijoita löytyi aamulla kuoliaaksi raadeltuina. Tosiasiassa Philin filantropia oli vain yritys lievittää lykantropian aiheuttamaa huonoa omaatuntoa. Tätä hän ei kuitenkaan myöntänyt itselleen.

Phil ajatteli juuri keskelle slummia rakennuttamaansa ilmaista yksityiskoulua. Siellä kodittomat lapset saivat eväitä parempaan elämään. Yksi aamu viisi koulun oppilasta oli tosin löytynyt koulun pihalta kuoliaaksi raadeltuina. Tekikö se koulun rakennuttamisen tyhjäksi?

Tosiasiassa Phil oli vain filantrooppinen lykantrooppi.

Kosmisen kohtaaminen

Meillä oli Lovecraft-larppi, ja me oltiin larppaamassa Azathothin palvontamenoja. Meillä oli liikkuvia lonkeroita, tanssijoita, jotka osas tanssia vääntelehtivästi ja pari tyyppiä maskeerattu ihmisen ja hirviön hybrideiks.

Mut sitten tapahtu jotain. Mä en osaa kuvailla mitä, mut se ylitti ihmisjärjen niin pahasti, ettei sille oo sanoja. Lonkerot on lonkeroita. Kyllä ihminen pystyy hahmottamaan lonkerot. Ja vääntelehtivälle tanssille on ilmaus, vääntelehtivä tanssi, ja hybrideillekin on nimi. Mut se, mitä tapahtu ei sopinu yhtään inhimillisen ajattelun kategoroihin.

Mua rupes viiden minuutin päästä ahistaa se, että mä en yhtään hahmottanu mitä tapahtu, niin mä juoksin pois. Jotkut jäi kattoo, ja ne on nyt suljetulla.

Juopon taide

''Lattiahan on täynnä tyhjiä kaljatölkkejä!'' Pena tajusi. Pena oli vuotta aiemmin jäänyt työttömäksi, ja alkoholimäärät olivat vähitellen kasvaneet. Nyt hän juopotteli päivät pitkät.

Penaa alkoi ahdistaa, että hän oli pelkkä juoppo. ''Mähän voisin olla taiteilija!'' Pena teki tölkeistä ja ilmastointiteipistä suuren nykytaideteoksen. ''Onpa syvällinen!'' Pena katsoi teosta haltioissaan.

Seuraavana aamuna Pena heräsi krapulassa ja katsoi kännissä tekemäänsä teosta. Nyt hän ei ymmärtänyt siitä mitään. ''Se on muuttanut muotoaan nukkuessani'', Pena hermostui.

Hädissään Pena alkoi fiksaailemaan teosta. Siinä hötäkässä hän kaatui, löi päänsä ja kuoli. Tilanne oli sekava, emmekä voi sulkea pois mahdollisuutta, että teos olisi liikkunut hiukan ja kampannut Penan.

Penkomus

Markku penkoi kaappiaan etsien jotain, mikä auttaisi. Ruuvimeisseleitä, hehkulamppuja, paristoja. Ei mitään, mikä tepsisi Sitä vastaan.

Voimakkaat iskut takoivat ovea. Oli vain ajan kysymys, milloin ovi murtuisi ja Se pääsisi Markun kimppuun.

Imurin pölypusseja, taskulamppu. Vihkivettä hänellä ei tietenkään ollut, eikä ateistina edes krusifiksiä. Kaksi jakoavainta voisi laittaa ristikkäin, mutta tepsisikö se?

Kuului kova räsähdys. Ovi alkoi vähitellen antaa periksi.

Markku katsoi keittiön kaapin, josko sinne olisi jäänyt vanhoja valkosipulinjämiä. Mutta ei. Jopa valkosipulijauhe oli loppu. Takaisin sekalaisen kaman kaapille.

Sitten kuului pahkahdus. Ovi oli mennyt kokonaan rikki. Askeleet alkoivat lähestyä Markkua.

Silloin Markku löysi täsmälleen sen mitä tarvitsikin. Rusketusvoidetta.

Uhriutuja

Makasin yöllä sängyssäni, kun havaitsin ihmishahmon seisovan vieressäni. Yritin liikkua, mutta en pystynyt.

''Tietäisitpä, kuinka etuoikeutettua elämää olet viettänyt'', hahmo sanoi happamasti. ''Voit kävellä auringonpaisteessa. Kaikille meistä se ei ole mahdollista. Herkutella valkosipulilla. Valkosipulipatonki on etuoikeutettuuden merkki.''

''Ja teidän binäärinen elävä/kuollut -jakonne. Tietäisitpä, kuinka rajoitettu se on, eikä se kata koko spektriä. Osa meistä on eläviä kuolleita.''

''Sinä voit kävellä rauhassa kaduilla ilman pelkoa siitä, että joku tuikkaa puisen seipään sydämesi läpi. Kaikilla ei ole sitä etuoikeutta. Tai pelkoa siitä, että joku työntää ristin naamaasi. Kaulassa kannettu risti on varsinainen mikroaggressio.''

Nämä sanat lausuttuaan hahmo upotti pitkät kulmahampaansa kaulavaltimooni.

Risti

Helluntaisaarnaajana joutuu kaikenlaisiin puuhiin. Kerran virkaveljeni oli murhattu, ja konsultoin poliisia.

Kun menin murhapaikalle, pastori makasi kuolleena makuuhuoneensa lattialla. Hän makasi keskellä punaisella maalilla tuhrittua pentagrammia, ja rinnallaan hänellä oli risti, jota hän puristi kädessään. Risti oli jotain jalopuuta, ja sen pystypuu oli alapäästään hiukan paksumpi kuin yläpäästä. Samaa jalopuuta oleva jalusta oli kirjoituspöydällä. Tyhjä reikä ammotti jalustan keskellä, joten pastori oli ilmeisesti tempaissut ristin suojakseen.

Lähiseudulla oli ollut pari viikkoa aiemmin kirkonpolttoyrityksiä. Saatananpalvojathan niitä tehtailevat, joten oli syytä olettaa, että he olivat siirtyneet hengenmiesten murhatöihin.

Sitten poliisi alkoi käydä rikospaikkaa systemaattisesti läpi. Selvisi, että risti sopi jalustaansa pelkästään yläpäästään.

Avunantaja

Olin vuokrannut mökin kesäksi maaseudulta, ja muuttaessani sinne minua varoitettiin, että seudulla liikkui moottorisahamurhaaja. Laitoin pihalle riistakameran, jos elukoita sattuisi kuvaan. Joka aamu huomasin, että yöllä kameraan oli tallentunut jääkiekkomaskiin sonnustautunut mies, jolla oli moottorisaha. Moottorisahan ääntä ei kuitenkaan yöllä ollut kuulunut.

Eräänä yönä menin huussiin kytikselle. Sydämenmuotoisesta reiästä näin, kuinka moottorisahatyyppi käveli liiterinovelle ja kokeili sitä. Kun hän huomasi oven olevan lukossa, hän poistui.

Seuraavana yönä jätin liiterinoven auki ja olin taas kytiksellä. Moottorisahatyyppi meni liiteriin ja tuli hetken päästä sahaansa päristellen ulos. Hän nosti kätensä minulle tervehdykseksi, eikä häntä ole sen jälkeen näkynyt.

Liiterissä huomasin bensakanisterista jämien kadonneen.

Kirottu

Pallo pomppaa halkeilleesta hautakivestä ja vierii hiekkabunkkeriin, josta luut törröttävät. Synkät pilvet täyttävät taivaan. Ukkostaa, muttei sada. Keskellä päivää on hämärää.

Pelitoverini on pelkkä ihmisen varjo. Hän kohottaa mailansa lyöntiin, ja maila hakeutuu palloon rikkaruohojen ja köynnösten välistä. Minunkin ihoni on alkanut kalpenemaan.

Katson pelitoveriani. ''Paljonko olet tarjonnut palkkiota sen vastaanottamisesta?''

Hän katsoo apeana kengänkärkiään. ''Tuhat euroa, mutta kukaan ei huoli.''

''Minä olen tarjonnut kaksi tonnia.'' Ei kahdella tonnilla ole sen parempi onni.

Kerta toisensa jälkeen mailamme nousevat löyntiin. Joskus pallo kolisee ontosti reikään, mutta se ei pelasta meitä. Seuraava reikä on aina pelaamatta.

Ei olisi pitänyt ottaa golfosaketta vastaan.

Death, Destruction and Decadence

Henkka katsoi kadulla ympärilleen. ''Jotenkin sen kummituksen pitäisi liittyä paikan nimeen.''

Repa huomasi hevibaarin. ''Hei, tuolla se 3D-kummitus vissiin on.''

Baarin nimi oli Death, Destruction and Decadence.

Henkka, Repa ja Jore astuivat baariin sisälle. Heti vihreä kummitus alkoi tehdä syöksyjä poppootamme kohti. Kummitusbustaajat yrittivät osua siihen ionijysäyttimillään, mutta kummitus oli liian nopea. 3D-kummituksen ivallinen nauru vain kaikui baarissa.

Sitten Repa sai osuman jalkaansa kummituksen hampaista. Veri sekoittui ektoplasmaan. Poppoo päätti tehdä suolasta suojaringin, jonka sisään kummitus ei pääsisi. He asettuivat ringin sisään ja nostivat ionijysäyttimensä valmiusasentoon.

Kummitus lensi kummitusbustaajien yläpuolelle ja sieltä käsin syöksyi heidän kimppuunsa. Kyseessä oli tosiaan 3D-kummitus.

Huussi

''Missäs Sirpa on?'' äiti kysyy.

''Se meni pissalle'', vastaan.

''Eihän sitä ole näkynyt monee tuntiin.''

Tajuan, että siitä on jo monta tuntia, kun pikkusisko sanoi menevänsä pissalle.

Äiti jatkaa: ''Käypä huussissa katsomassa, ettei sille ole sattunut mitään.''

Huussissa ei ole ketään, mutta siellä haisee hirveälle. Ihan niille pikanuudeleille, joita isi söi eilen. Isin mielestä tavallisista kaupoista ei saa hyviä pikanuudeleita, joten hän käy ostamassa niitä etnokaupoista. Me muut vihataan niitä yleensäkin, mutta eiliset haisivat käsittämättömän pahalle.

Mieleeni tulee…. Ei, ei se ole mahdollista. Ei yksinketraisesti voi olla niin, että niissä pikanuudeleissa olisi ollut jotain, joka olisi alkanut kasvaa otollisessa maaperässä.

Berkeley

''Olen miettinyt, voisiko John Brown olla antikristus?''

John Brown oli Berkeleyn yliopiston biologian professori. Toisin kuin tiedemiehet yleensä, Brown suostui julkisiin väittelyihin kreationistien kanssa ja voitti ne kaikki.

''Mutta Paholainen joutuu aina ilmaisemaan itsensä pedon merkillä.''

''Millainen se on?''

''Usein se on kätketty nimeen, ja nimet John ja Brown on kumpikin analysoitu useita kertoja. Mitään ei ole löytynyt.''

''Ehkä se on sitten yliopiston nimessä.''

''Se tarkoittaisi sitä, että Berkeley-nimellä olisi tapahtunut jotain saatanallista. Tunnetuin Berkeley oli 1600-luvulla elänyt kristitty filosofi.''

* * *

Berkeleyn nimellä ei löytynyt mitään epäilyttävää koko Yhdysvaltain historiasta. Niinpä evoluutioteorian voittokulku eteni ilman sanottavaa vastusta johtaen Harmageddoniin. Voi perkele!

Peto

Professori Pöntinen astui sisään Supon laboratorioon. Siinä se nyt oli, häkissä murisevana ja hampaat esillä, kuin suden, karhun, leijonan ja tiikerin sekasikiö.

Ennen kuin peto oltiin saatu kiinni, tilanne oli ollut kuin kauhuelokuvasta. Peto oli vaaninut kaupungin varjoisilla kujilla ja paikannettuaan uhrinsa se oli jahdannut tätä kunnes oli saanut tapettua tämän. Joissain tapauksissa jahdissa oli kestänyt tunteja.

Tutkimusassistentti oli taas myöhässä. Pöntinen otti kännykkänsä taskustaan soittaakseen tälle. Pedon tutkiminen pitäisi saada alkuun. Kännykässä ei ollut kenttää. Tämäpä kummallista. Pöntinen nosti huoneen lankapuhelimen luurin, mutta sekin oli mykkä.

Ilmankos yksikään uhreista ei ollut soittanut apua. Peto sai lähettyvillään olevat puhelimet mykistymään.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License