Vielä lisää kauhuraapaleita

Kirjoittajan sielu

Anja oli harrastelijakirjoittaja, joka rakasti 50-lukua. Hän kirjoitteli romaanikäsikirjoituksia, joissa oli pitkiä vuodatuksia siitä, kuinka 50-luvulla asiat olivat olleet paremmin. Anja koki vuodattavansa sieluaan käsikirjoituksiin, ja hän pystyi ilmaisemaan itseään vain kirjoittaessaan.

Kukaan ei ollut kiinnostunut Anjan ajatuksista. Kustantajat lähettelivät hylsyjä, ja Anja näyttäessä kirjoituksiaan kavereilleen kommentti oli vain ''Ihan kiva.''

Epätoivoissaan Anja manasi esiin Paholaisen, joka lupasi, Anjan sielua vastaan, että Anja kirjoittaisi menestysteoksen.

Sinä iltana tekstiä alkoi pulputa paperille. Anja katsoi kirjoittamaansa tekstiä, ja se oli kuin vieraan ihmisen kirjoittamaa. ''Kai tällainen myy, mutta eihän tässä ole mitään minun sielustani'', Anja ajatteli. Ei niin, hänen sielunsa oli Paholaisella.

Musta Rabatti

Heräsin pirteänä. Filmi oli edellisillan osalta poikki, mutta olo ei ollut yhtään krapulainen. Silloin näin mustat muovikassit eteisessä, ja muistot alkoivat palautua. Olin mennyt baariin yhdelle ja tavannut siellä goottitytön. Hän oli vienyt minut syrjäkujalla sijaitsevaan saatananpalvontavälineitä myyvään kauppaan. Kaupan nimi oli ollut Musta Rabatti. Sen enempää en muistanut.

Säikähdin. Vuokra piti maksaa sinä päivänä ja toivoin etten ollut tuhlannut vuokrarahoja. Katsoin muovikasseja, ja niissä oli krusifiksejä, joiden ripustusreikä oli alaosassa, Mooseksen kuudes ja seitsemäs kirja, pentagrammeja, veriampulleja, vuohenpää ja muuta vastaavaa.

Kauhuissani avasin verkkopankin. Käyttövara 666 euroa miinuksella. Minulla oli Visa Electron. Eihän sillä edes pitänyt saada tiliä miinukselle.

Metoo

''Hei kaverit'', Make sanoi kerran tietokonekorjaamon kahvihuoneessa. ''Mulla ei seiso enää.''

''Ei mullakaan ole seisonut moneen viikkoon'', Jukka sanoi.

''Ootteks tekin kohdanneet sen kuvatuksen?'' Kalle kysyi.

''Mitä?'' ihmettelin.

''Mä näin sen tosi ruman naisen, ja se sanoi, et terveisiä Mirkulta'', Make sanoi.

Mirkku oli ollut ainoa naispuolinen työskentelijä korjaamossa. Hänen seksuaalisesta ahdistelemisestaan oli tullut yleistä kansanhuvia, ja Mirkku oli joutunut vaihtamaan työpaikkaa.

''Kun mä olen sängyssä jonkun naisen kanssa, niin se susiruma kuvatus tulee mieleen ja halut katoaa'', Jukka sanoi.

* * *

Samana iltana olin syrjäisellä kujalla, kun vastaani tuli viittaan pukeutunut hahmo. Kohdallani hahmo avasi viittansa ja paljasti alastoman kehonsa katseelleni.

Salakäytävä

10-vuotias Mikko oli muuttanut perheensä kanssa 70-luvun elementtitaloon. Se oli niitä nopeasti rakennettuja kerrostaloja, kun paljon porukkaa oli pitänyt asuttaa Helsingin lähiöihin.

Mikko koputteli uuden huoneensa seiniä, kun äiti tuli huoneeseen.

''Mitä teet?'' äiti kysyi.

''Etsin salakäytäviä'', Mikko sanoi. ''Tässä kohti seinä kuulostaa ontolta.''

''Älä höpsi'', äiti vastasi. ''Tuon seinän takana on naapurin asunto.''

Eräänä iltapäivänä Mikko poisti linkkarilla rappausta onton paikan kohdalta seinästä. Esiin piirtyivätkin oven ääriviivat.

Mikko poisti innoissaan lisää rappausta ja sai oven auki. Se johti pimeään, ahtaaseen käytävään. Mikko kulki jännittyneenä käytävää ja tuli huoneeseen, jossa oli pehmustettu tuoli ja maskipäinen täti. Mikko tajusi tulleensa hammaslääkäriin!

Kuolemantapaus

Erään suuren kaupungin keskustassa oli ollut sairaala. Jotta kalliita keskustaneliöitä ei olisi mennyt hukkaan, sairaala oltiin muutettu kymmenen vuotta ennen tarinamme ajankohtaa asunnoiksi.

Entiseen sairaalaan oli muuttanut kolmihenkinen perhe, jossa oli viisitoistavuotias tytär Kaneli. Koulussa Kaneli kuuli uusilta kavereiltaan, että heidän asunnossaan oli sattunut kuolemantapaus. Kaneli järkyttyi pahanpäiväisesti. Sitten Kaneli alkoi huomata, kuinka esineet olivat asunnossa vaihtaneet mystisesti paikkaa. Kaneli kertoi asiasta järkyttyneenä vanhemmilleen, mutta nämä väittivät Kanelin vain kuvittelevan.

Kaneli alkoi ottaa selvää asunnon historiasta, josko jokin kuolemantapaus selittäisi kummittelun. Mitään kuolemantapauksia ei kuitenkaan löytynyt. Sitten Kaneli katsoi sairaala-ajan tietoja, ja hänelle selvisi, että heidän asuntonsa sijaitsi entisellä saattohoito-osastolla!

Lihakauppias

Katja oli muuttanut erääseen kirkonkylään, ja hän oli kuullut, että hänen talonsa entinen asukas, Pirkko Lehmuskallio, oli kuollut kolmikymppisenä.

Kerran Katjan oveen koputettiin, ja tulija, nainen, esittäytyi karjatilalliseksi naapuriksi, joka kaupitteli vasikan jauhelihaa, vain kympin kilo. Katja osti, ja se osoittautui niin hyväksi, että hän osti toisenkin kerran. Lihaa syödessään hän muisti jännitysromaanin, jossa ihmislihan kerrottiin maistuvan samalta kuin vasikanlihan.

Kerran Katja oli talonsa ullakolla käymässä entisen asukkaan jäämistöjä läpi. Hän löysi Pirkko Lehmuskallion valokuvan. Pirkko oli näyttänyt aivan samalta kuin ovella käynyt jauhelihakauppias. Silloin Katja muisti, mitä entisestä asukkaasta kerrottiin: Tämä oli ollut prostituoitu, joka oli myynyt omaa ruumistaan!

Suksiboksi

Ylläs-hotellin pihassa katselen saapuvia autoja. Aurinko on jo laskenut, mutta lumi heijastaa valoa ja minulla on erinomainen hämäränäkö, joten voin etsiä haluamaani. Lopulta näen auton, joka täyttää molemmat vaatimukseni: Autosta astuu ulos tyttöporukka, ja auton katolla on suksiboksi. Painan auton rekisterinumeron mieleeni: KHR-472.

Tytöt astuvat baariin ja seuraan heitä. Kun tytöt ovat hakeneet juomansa, istuudun heidän pöytäänsä. Juttu luistaa, ja loppuyöstä tytöt pyytävät minut jatkoille hotellihuoneeseensa.

Huoneessa lumoan tytöt charmillani ja yksi tyttö kerrallaan upotan terävät kulmahampaani heidän kauloihinsa. Neljä tyttöä, se tietää minulle juhla-ateriaa.

Aterioituani ei ole enää kauaa auringonnousuun. Hiippailen tyttöjen autolle, avaan suksiboksin ja nousen sinne nukkumaan.

Lonkerot

Miksikö olen täällä? Olen lukenut tekstejä, nähnyt kuvia ja katsellut videoita, jotka ovat enemmän kuin ihmisjärki kestää.

Kaikki alkoi viattomasti, kun tykkäsin Facebookissa uutisesta, jossa kerrottiin merimiehen nähneen merestä nousevan valtavat lonkerot. Kun Facebookissa lukee tekstin tai erityisesti tykkää siitä, Facebook alkaa näyttää lisää samankaltaista sisältöä.

Feediini ilmestyi sokeita demoniruhtinaita, Uuden Englannin kultteja ja lonkeroita. Videoissa hirvittävät lonkerot kiemurtelivat. Kuin hulluna hakkasin tykkää-nappia jokaisen kohdalla. Lopulta Facebookini oli kuplassa. Päivityksiä ystävien arkisista edesottamuksista ei enää ollut. Oli vain ihmisen ja hirviön sekasikiöitä, julmia kosmisia voimia ja lonkeroita.

Arvon psykiatri, ette voi kuvitella, millaista on katsoa lonkerovideoita tunnista toiseen. Vähemmästäkin sekoaa.

Massamarkkinointia

''Ei meidän tarvinnutkaan käydä paranormaalissa kirjakaupassa, kun Walmartista löytyi Ouija-lauta, ja vielä paljon halvemmalla.''

''Katsotaanpa… Hasbron lauta… Nämä suurten lelujättien laudat on pelkkiä leluja. En edes tiedä, saako tällä yhteyden henkiin.''

Joanne oli käskenyt serkkujaan Karenia ja Ellietä ostamaan Ouija-laudan, ja nämä olivat ostaneet massatuotantolaudan. Spiritismisessiota kuitenkin päätettiin yrittää.

''No niin, nyt voitte yrittää kysyä hengeltä jotain.''

''Hi, hi, hi… Kuinka pitkä kyrpä meidän koulun rehtorilla on?''

Lasi pomppasi pois tyttöjen sormien alta ja alkoi valita kirjaimia.

M. C. D… ''McDonaldsilla BigMac vain 2.99'', hengen viesti kuului.

''Nyt IPadit huimassa alennuksessa'', lasi valitsi seuraavaksi.

''Olisihan se pitänyt arvata'', Joanne huokaisi.

Kohtalokas video

''Pliis, älä katso sitä'', sanoin.

''Ei mitään tapahdu. Se on vain urbaanilegenda'', kaveri vastasi.

''Entä jos sittenkin jotain tapahtuu?''

''Älä hölmöile. Katson sen tänä iltana.''

Olimme kuulleet netistä löytyvästä videosta, jonka jokainen katsoja kuoli välittömästi katsottuaan sen. Seuraavana aamuna kaverini löytyikin kuolleena ja muumioituneena tietokoneensa äärestä.

Olin kuitenkin utelias videon sisällön suhteen, ja tulin maininneeksi asiasta antiikkikauppiasystävälleni.

''Minulla on hollantilaisen linssinhiojamestarin 1800-luvulla tekemä pince-nez, joka suojaa magiaa vastaan.''

Kun kysyin, mikä on pince-nez, ystäväni toi sangattomat, nenälle puristuvat silmälasit. Olin jossain historiallisessa elokuvassa nähnyt sellaiset moralistitantan nenällä.

Pince-nez nenälläni avasin tietokoneeni ja aloin katsomaan videota. Olisihan se pitänyt arvata. Lapsipornoa.

Seinät

''Näillä vanhoilla taloilla on jokaisella oma luonne'', Arto sanoi Lauralle. ''Tämä ei ole mikään persoonaton 60-luvun betonibunkkeri.''

Arto ja Laura olivat nuoripari, joka oli ostanut vanhan rintamamiestalon ja purkanut muuttokuorman.

* * *

Arto oli töissä ja Laura suihkussa. Yhtäkkiä Laurasta alkoi tuntua kuin joku katselisi häntä. Laura katsoi ympärinsä, eikä ketään näkynyt. Tunne kuitenkin häiritsi Lauraa, koska Arto oli ainoa ihminen, joka oli nähnyt hänet alasti aikuisiällä. Laura ei häveliäisyyttään ollut käynyt edes uimahallin saunassa. Laura suihkutteli nopeasti shampoon pois ja pukeutui.

Iltapäivällä naapurin mummeli toi mustikkapiirakkaa. ''Tämän talon seinät ovat nähneet kaikenlaista. En edes viitsi mainita kaikkea, koska seinillä on korvatkin.''

Syytön

''Syyttömänä tuomittu'', Matias ajatteli jälki-istunnossa.

Koulun pihalla oli siirtolohkare, jonka päällä ei saanut kiipeillä. Luokan muut pojat Matiasta lukuunottamatta olivat välitunnilla kiipeilleet sillä, ja luokan tytöt olivat kielineet opettajalle.

Ope ei ollut uskonut, vaikka Matias oli kuinka selittänyt, että hän ei ollut kiipeillyt, ja niinpä ope jätti kaikki luokan pojat viideksitoista minuutiksi jälki-istuntoon.

Jälkkärissä Matias mietti edellisenä iltana vanhemmiltaan salaa katsomaansa kauhuelokuvaa, jossa syyttömämä teloitettu mies oli kuolemansa jälkeen palannut kostamaan tuomarille, syyttäjälle ja valamiehistölle. ''Jumala tai paholainen tai kuka oletkaan, anna open saada ansionsa mukaan'', Matias manasi mielessään.

Matkalla koulusta kotiin, kello 14:15 iltapäivällä, opettaja juuttui viideksitoista minuutiksi liikenneruuhkaan.

Pissakeiju

''Nyt kaikki lapset käy vessassa. Parempi virtsa väärää kuin vaaksa vaaraa.''

Auto starttasi, ja Kuopio jäi taakse. Heti Kallan silloilla nuorimmainen huusi: ''Mua pissattaa.''

''Juurihan kotona käytiin pissalla. Eihän me olla ajettu kuin vartti.''

''Alko uudestaan pissattamaan.''

''Nyt saat kyllä pidätellä.''

''Ihan kohta tulee housuun.''

Ei auttanut kuin pysähtyä huoltoasemalle. ''Kaikki lapset käy vessassa niin ei tarvitse pysähtyä uudestaan.''

''Ei tullu yhtään tippaa.''

Matka jatkui samoissa merkeissä. Varttitunnin välein jotakuta lapsista alkoi pissattamaan ja piti pysähtyä.

Kerran oltiin pysähdytty puskan viereen, ja isä meni katsomaan, mitä lapset puskassa puuhasivat. Siellä pieni siivekäs naishahmo tarjoili lapsille isosta pullosta sinistä kuplivaa juomaa.

Kuolinkello

Eräänä aamuna kotisairaanhoidon täti löysi Alma-mummun kuolleena vuoteestaan. Herätyskellio hälytti vieläkin; Alma-mummu oli kuollut nukkuessaan. Tarkka kuolinsyy ei koskaan selvinnyt, mutta siihen ei kiinnitetty huomiota. Alma-mummu oli niin vanha, että kuolema oli ollut vääjäämättä edessä.

Perintöä alettiin jakamaan. Rahat, parikymmentä tuhatta, jaettiin lasten kesken. Irtaimistosta kukin suvun jäsen sai ottaa haluamansa. Silja-serkku otti herätyskellon. Silja oli täysillä retrovillityksessä mukana, ja kellon 60-lukulainen funkkismuotokieli puhutteli häntä. Punaista muovia, ja isot numerot fontilla, jollaista ei enää nykyään käytetä.

Seuraavana aamuna Silja ei ilmestynyt töihin. Kun hän ei vastannut puhelimeenkaan, hänen miesystävänsä kävi katsomassa Siljan asunnosta. Silja makasi kuolleena vuoteessaan. Herätyskello hälytti vieläkin.

Neilikat

Hanne oli sairaalassa. Hän oli ajanut autoa ja ollut onnettomuudessa, jossa hänen avokkinsakin oli kuollut. Hanne ei ollut enää hengenvaarassa, mutta kotiutuminen oli usean viikon päässä.

Yllättäen avokin eksä tuli vierailulle. Hanne tiesi tällä olevan tunteita kuollutta avokkia kohtaan, ja hän oli siksi yllättynyt tämän ystävällisyydestä. Energiakristallijutut tosin hiukan häiritsivät, mutta eksä nyt oli sellainen. Toi vieläpä kimpun punaisia neilikoita.

Parin päivän päästä neilikat alkoivat nuupahtaa, ja Hannen vointi huononi. Lääkärit olivat ymmällään, kun mikään lääketieteellinen syy ei selittänyt voinnin huononemista. Siitä huolimatta Hanne ei jaksanut olla hereillä kuin lyhyitä pätkiä.

Parin päivän päästä neilikat kuolivat, ja niin kuoli Hannekin.

Aikataulu

6:00 Aamujumalanpalvelus
7:00 Aamiainen
7:30 Työtä
12:00 Lounas
13:00 Päiväjumalanpalvelus
15:00 Työtä
19:00 Päivällinen
20:00 Iltajumalanpalvelus
21:00 Yksityistä Raamatunlukua
23:00 Nukkumaan

Veli Johannes oli noudattanut samaa aikataulua jo 20 vuotta. Se oli hänen sääntökuntansa tapa palvella Jumalaa. Sääntökunnan mukaan tiukka kuri aikatauluineen ja monotoninen elämä vei noudattajansa lähemmäs Jumalaa. Jo seitsemänsadan vuoden ajan munkit Johanneksen sääntökunnassa olivat noudattaneet samaa aikataulua, tunnista toiseen, päivästä toiseen, vuodesta toiseen, vuosisadasta toiseen.

* * *

Belsebub katsoi Johannesta mielissään. Aikataulun muodostama numerosarja, 6773012131519202123, oli Belsebubin syntymävuosi epäpyhän kalenterin mukaan. Sen toistaminen yhä uudestaan…

* * *

Niin Johannes uskoi palvelevansa aikataulun noudattamisellaan Jumalaa, mutta maailmassa Belsebub sai yhä enemmän valtaa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License