Vielä lisää kauhuraapaleita

Kirjoittajan sielu

Anja oli harrastelijakirjoittaja, joka rakasti 50-lukua. Hän kirjoitteli romaanikäsikirjoituksia, joissa oli pitkiä vuodatuksia siitä, kuinka 50-luvulla asiat olivat olleet paremmin. Anja koki vuodattavansa sieluaan käsikirjoituksiin, ja hän pystyi ilmaisemaan itseään vain kirjoittaessaan.

Kukaan ei ollut kiinnostunut Anjan ajatuksista. Kustantajat lähettelivät hylsyjä, ja Anja näyttäessä kirjoituksiaan kavereilleen kommentti oli vain ''Ihan kiva.''

Epätoivoissaan Anja manasi esiin Paholaisen, joka lupasi, Anjan sielua vastaan, että Anja kirjoittaisi menestysteoksen.

Sinä iltana tekstiä alkoi pulputa paperille. Anja katsoi kirjoittamaansa tekstiä, ja se oli kuin vieraan ihmisen kirjoittamaa. ''Kai tällainen myy, mutta eihän tässä ole mitään minun sielustani'', Anja ajatteli. Ei niin, hänen sielunsa oli Paholaisella.

Musta Rabatti

Heräsin pirteänä. Filmi oli edellisillan osalta poikki, mutta olo ei ollut yhtään krapulainen. Silloin näin mustat muovikassit eteisessä, ja muistot alkoivat palautua. Olin mennyt baariin yhdelle ja tavannut siellä goottitytön. Hän oli vienyt minut syrjäkujalla sijaitsevaan saatananpalvontavälineitä myyvään kauppaan. Kaupan nimi oli ollut Musta Rabatti. Sen enempää en muistanut.

Säikähdin. Vuokra piti maksaa sinä päivänä ja toivoin etten ollut tuhlannut vuokrarahoja. Katsoin muovikasseja, ja niissä oli krusifiksejä, joiden ripustusreikä oli alaosassa, Mooseksen kuudes ja seitsemäs kirja, pentagrammeja, veriampulleja, vuohenpää ja muuta vastaavaa.

Kauhuissani avasin verkkopankin. Käyttövara 666 euroa miinuksella. Minulla oli Visa Electron. Eihän sillä edes pitänyt saada tiliä miinukselle.

Metoo

''Hei kaverit'', Make sanoi kerran tietokonekorjaamon kahvihuoneessa. ''Mulla ei seiso enää.''

''Ei mullakaan ole seisonut moneen viikkoon'', Jukka sanoi.

''Ootteks tekin kohdanneet sen kuvatuksen?'' Kalle kysyi.

''Mitä?'' ihmettelin.

''Mä näin sen tosi ruman naisen, ja se sanoi, et terveisiä Mirkulta'', Make sanoi.

Mirkku oli ollut ainoa naispuolinen työskentelijä korjaamossa. Hänen seksuaalisesta ahdistelemisestaan oli tullut yleistä kansanhuvia, ja Mirkku oli joutunut vaihtamaan työpaikkaa.

''Kun mä olen sängyssä jonkun naisen kanssa, niin se susiruma kuvatus tulee mieleen ja halut katoaa'', Jukka sanoi.

* * *

Samana iltana olin syrjäisellä kujalla, kun vastaani tuli viittaan pukeutunut hahmo. Kohdallani hahmo avasi viittansa ja paljasti alastoman kehonsa katseelleni.

Salakäytävä

10-vuotias Mikko oli muuttanut perheensä kanssa 70-luvun elementtitaloon. Se oli niitä nopeasti rakennettuja kerrostaloja, kun paljon porukkaa oli pitänyt asuttaa Helsingin lähiöihin.

Mikko koputteli uuden huoneensa seiniä, kun äiti tuli huoneeseen.

''Mitä teet?'' äiti kysyi.

''Etsin salakäytäviä'', Mikko sanoi. ''Tässä kohti seinä kuulostaa ontolta.''

''Älä höpsi'', äiti vastasi. ''Tuon seinän takana on naapurin asunto.''

Eräänä iltapäivänä Mikko poisti linkkarilla rappausta onton paikan kohdalta seinästä. Esiin piirtyivätkin oven ääriviivat.

Mikko poisti innoissaan lisää rappausta ja sai oven auki. Se johti pimeään, ahtaaseen käytävään. Mikko kulki jännittyneenä käytävää ja tuli huoneeseen, jossa oli pehmustettu tuoli ja maskipäinen täti. Mikko tajusi tulleensa hammaslääkäriin!

Kuolemantapaus

Erään suuren kaupungin keskustassa oli ollut sairaala. Jotta kalliita keskustaneliöitä ei olisi mennyt hukkaan, sairaala oltiin muutettu kymmenen vuotta ennen tarinamme ajankohtaa asunnoiksi.

Entiseen sairaalaan oli muuttanut kolmihenkinen perhe, jossa oli viisitoistavuotias tytär Kaneli. Koulussa Kaneli kuuli uusilta kavereiltaan, että heidän asunnossaan oli sattunut kuolemantapaus. Kaneli järkyttyi pahanpäiväisesti. Sitten Kaneli alkoi huomata, kuinka esineet olivat asunnossa vaihtaneet mystisesti paikkaa. Kaneli kertoi asiasta järkyttyneenä vanhemmilleen, mutta nämä väittivät Kanelin vain kuvittelevan.

Kaneli alkoi ottaa selvää asunnon historiasta, josko jokin kuolemantapaus selittäisi kummittelun. Mitään kuolemantapauksia ei kuitenkaan löytynyt. Sitten Kaneli katsoi sairaala-ajan tietoja, ja hänelle selvisi, että heidän asuntonsa sijaitsi entisellä saattohoito-osastolla!

Lihakauppias

Katja oli muuttanut erääseen kirkonkylään, ja hän oli kuullut, että hänen talonsa entinen asukas, Pirkko Lehmuskallio, oli kuollut kolmikymppisenä.

Kerran Katjan oveen koputettiin, ja tulija, nainen, esittäytyi karjatilalliseksi naapuriksi, joka kaupitteli vasikan jauhelihaa, vain kympin kilo. Katja osti, ja se osoittautui niin hyväksi, että hän osti toisenkin kerran. Lihaa syödessään hän muisti jännitysromaanin, jossa ihmislihan kerrottiin maistuvan samalta kuin vasikanlihan.

Kerran Katja oli talonsa ullakolla käymässä entisen asukkaan jäämistöjä läpi. Hän löysi Pirkko Lehmuskallion valokuvan. Pirkko oli näyttänyt aivan samalta kuin ovella käynyt jauhelihakauppias. Silloin Katja muisti, mitä entisestä asukkaasta kerrottiin: Tämä oli ollut prostituoitu, joka oli myynyt omaa ruumistaan!

Suksiboksi

Ylläs-hotellin pihassa katselen saapuvia autoja. Aurinko on jo laskenut, mutta lumi heijastaa valoa ja minulla on erinomainen hämäränäkö, joten voin etsiä haluamaani. Lopulta näen auton, joka täyttää molemmat vaatimukseni: Autosta astuu ulos tyttöporukka, ja auton katolla on suksiboksi. Painan auton rekisterinumeron mieleeni: KHR-472.

Tytöt astuvat baariin ja seuraan heitä. Kun tytöt ovat hakeneet juomansa, istuudun heidän pöytäänsä. Juttu luistaa, ja loppuyöstä tytöt pyytävät minut jatkoille hotellihuoneeseensa.

Huoneessa lumoan tytöt charmillani ja yksi tyttö kerrallaan upotan terävät kulmahampaani heidän kauloihinsa. Neljä tyttöä, se tietää minulle juhla-ateriaa.

Aterioituani ei ole enää kauaa auringonnousuun. Hiippailen tyttöjen autolle, avaan suksiboksin ja nousen sinne nukkumaan.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License