Vielä lisää fantasiaraapaleita

Kirkkovene

Suomeen oltiin valittu oikeistopopulistinen presidentti Hallakorpi. Vastakkain presidentinvaalien toisella kierroksella olivat olleet Trumpin suomalainen versio ja vihervasemmiston homoehdokas.

Hallakorven odotettiin astuvan vannomaan virkavalansa, mutta hänen sijaansa lavalle pomppikin suuri pillu. ''Kukas sinä olet?'' virkavalan vastaanottaja kysyi.

''Valtaosa suomalaisista on tolkun ihmisiä'', pillu vastasi. ''He eivät voineet samaistua kumpaankaan ehdokkaaseen, joten he äänestivät kirkkovenettä. Niinpä minä olen uusi presidentti.''

''Vai niin'', virkavalan vastaanottaja sanoi. ''Kuinka ajattelit pärjätä presidentinvirassa?''

''Minä en ainakaan ole täysi mulkku niin kuin tuo Hallakorpi'', pillu vastasi.

''Mutta riittääkö se?'' virkavalan vastaanottaja kysyi.

''Kyllä vähän vittumainen saa olla'', pillu sanoi.

''Hyvä on. Toista perässäni: Minä, pillu, jonka Suomen…''

Subjektiivisessa päivähoidossa

''Tervetuloa tarhaan, Siiri. Kaikilla lapsilla Suomessa on oikeus subjektiiviseen päivähoitoon. Menehän leikkimään muiden kanssa.''

Siiri meni huoneeseen, jossa istui lapsia pitkästyneinä. Huoneessa ei ollut yhtään lelua.

''Millä me leikitään?'' Siiri kysyi. ''Kun ei ole yhtään lelua.''

''Tuo on sinun mielipiteesi. Meidän mielestämme täällä on paljon leluja.''

Jonkun ajan päästä tarhantädit sanoivat: ''Seuraavaksi subjektiivinen ruokailu.'' Lapsille jaettiin tyhjät lautaset.

''Mitä me syödään?'' Siiri kysyi. ''Nämä lautaset on tyhjiä.''

''Tuo on sinun mielipiteesi. Meidän mielestämme lautaset ovat kukkuroillaan ruokaa.''

Seurasi subjektiivinen ulkoilu. Oikeasti lapset pitkästyivät sisällä.

''Ei ollu kivaa'', Siiri sanoi päivän päätteeksi.

''Tuo on sinun mielipiteesi. Meidän mielestämme oli tosi kivaa.''

Vuonna 2018

Freedom is the freedom to say that two plus two makes four. If that is granted, all else follows.

Winston Smith lähetti keskustelupalstalle viestin, jossa luki 2+2=4. Heti joku vastasi: ''Haista paska. 2+2=5." Seuraavaksi joku väitti, että 2+2=6, sitten 2+2=7, ja lopulta Amerikan presidentti tviittasi, että 2+2 on viisi miljoonaa. Tätä kuitenkin paheksuttiin ja vaadittiin, että 2+2 saa olla korkeintaan miljoona.

Winston alkoi saada vihapostia. Häntä syytettiin norsunluutorniin jämähtäneeksi nörtiksi, jolla ei ole käsitystä oikeasta työelämästä, ja että hänet pitäisi tappaa.

Lopuksi Winstonin viesti poistettiin yhteisönormien vastaisena. Hänellä oli vapaus sanoa, että 2+2=4, mutta kenelläkään ei ollut velvollisuutta julkaista viestiä.

Suoraan Helvetistä

''Että demonikin on joutunut tällaisiin hommiin'', Azagtoth kirosi istuttaessaan chilintainta kukkaruukkuun. ''Nyt Lucifer teki viheliäisimmän temppunsa.''

''Lucifer on ultimaalinen pahuus'', Belial vastasi istuttaessaan chilinsiemeniä. ''Hänen kuuluukin tehdä viheliäisiä temppuja.''

''Kutsuu vielä itseään Luciferiksi!'' Azagtoth päivitteli.

''Valontuoja on parempi brändi kuin Saatana'', Belial vastasi.

''Mutta ei Helvettiä yksinkertaisesti voi johtaa kuin liikeyritystä'', Azagtoth jatkoi. ''Kohtahan koko Helvetti on yksi suuri chilinkasvattamo.''

''Paradigma on vaihtunut'', Belial sanoi. ''Ulkopuolista rahoitusta on hankittava.''

''Miksi juuri chilejä?'' Azagtoth kysyi. ''Tehtäisiin vaikka tietokoneohjelmia.''

''Kuka sellaisia ostaisi?'' Belial kysyi. ''Käyttöliittymä suoraan Helvetistä!''

''Chilikastikeko sitten myy?'' Azagtoth ihmetteli.

''Ajattele nyt itsekin'', Belial sanoi. ''Devil sauce - straight from Hell!''

Synninpäästö

''Kristityt ovat pedofiileja'', ateisti Makkonen julisti. ''Harva se päivä saa lehdestä lukea, että siinä ja siinä uskontokunnassa on ollut pedofiiliskandaali. Nämä uskontokunnat käyttävät lisäksi epäterveitä painostuskeinoja. Jäsenet painostetaan johtajien tahtoon helvetillä pelottelemalla. Eivätkä jäsenet saa olla tekemisissä uskontokunnasta eronneiden kanssa. Sellaisia kristityt ovat.''

Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, hihitteli ulottuvuudessaan tällekin purkaukselle. Valtaosa kristityistä oli normaaleja ihmisiä, jotka viettivät normaalia elämää. Heillä vain oli hupsu harhaluulo koskien kristinuskon jumalan olemassaoloa. Eivätkä kristityt olleet sen moraalisempia tai moraalittomampia kuin muutkaan, ja epätervettä painostustakin esiintyi vain marginaalisissa lahkoissa. Kristinuskon ongelma ei ollut pedofilia. Kristinuskon ongelma oli se, että kristinuskon jumalaa ei ollut olemassa.

Salomo

Jahve katsoi palvelijaansa kuningas Salomoa ja ajatteli, kuinka vanhurskas tämä oli. Niinpä Jahve ilmestyi Salomolle unessa.

''Mitä tahdot eniten?'' Jahve kysyi. ''Annan sen sinulle.''

''Viisautta hallita hyvin'', Salomo vastasi.

Jahve oli mielissään toiveesta. Salomo halusi viisautta enemmän kuin kultaa, valtaa tai mammonaa. Niinpä Jahve antoi Salomolle viisautta, mutta sen lisäksi kultaa, vaurautta ja kukoistavan, vauraan valtakunnan. Lisäksi Jahve antoi Salomolle satoja vaimoja eri maista.

Kuitenkin vaimoilla oli omat uskontonsa ja jumalansa. Salomo antoi vaimojensa säilyttää uskontonsa, ja rakensipa vielä temppeleitä, joissa vaimot saattoivat palvoa jumaliaan.

Jahve katsoi Salomon vaimoilleen rakentamia temppeleitä ja tajusi mokanneensa. Hän oli antanut Salomolle liikaa viisautta.

Kiistakapula

''Ok, luovutan.'' Gelon laski miekkansa. ''Aurinko kiertää maata.''

Gelon oli tullut Belfin valtakuntaan julistamaan filosofiaa, että maa kiertää aurinkoa. Belfissä erimielisyydet ratkaistiin kaksintaistelulla, joten hän oli haastanut paikallisen, Heinin, kaksintaisteluun koskien maailmankaikkeuden rakennetta. Kaksintaistelut käytiin luovutukseen, joten Gelon ei ollut riskeerannut mitään. Belfiläiset suhtautuivat kaksintaisteluun vakavasti, joten häviö olisi saanut Heinin muuttamaan mieltään.

* * *

Gelon ei kuitenkaan lopettanut kansanvalistustyötään. Hän julkaisi kirjan, jossa hän esitteli todisteet sille, että maa kiertää aurinkoa.

Vähän kirjan julkaisemisen jälkeen Hein ilmestyi Gelonin oven taakse. ''Hävisit silloin kaksintaistelun, joten minulla on oikeus siihen, että uskot auringon kiertävän maata. Se on uusintamatsin paikka, tällä kertaa kuolemaan saakka.''

Ludmilla

Linnanneito Ludmilla näki lieskojen roihahtavan luolasta ja veti miekkansa esiin. ''Tänne vaan'', Ludmilla huusi.

Luolasta asteli ulos lohikäärme. Se syöksi tulta kohti Ludmillaa, ja tämä joutui väistelemään lieskoja.

Lohikäärme nousi siivilleen, kaartoi ilmassa ja syöksyi kohti Ludmillaa. Liekkien osuessa vasemmalle ja oikealle Ludmilla kohotti miekkansa ja tähtäsi lohikäärmeen ainoaan heikkoon kohtaan, paljaaseen plänttiin rinnassa.

Yhtäkkiä lieskat vaikenivat, ja lohikäärme retkahti elottomana maahan. Ludmilla oli kuin olikin osunut oikeaan kohtaan.

Ludmilla meni luolaan ja pelasti rakastettunsa, ritari Rocardin. He menivät naimisiin, mutteivat eläneet elämäänsä onnellisina loppuun asti, koska Ludmilla ei kovin kauaa jaksanut katsella nahjusta, joka ei saanut edes lohikäärmettä tapettua.

Kypsä

''Sinä et ole vielä tarpeeksi kypsä.''

Minna ajatteli, kuinka epäreilua. Kaikki hänen kaverinsakin pääsivät tanssilavalle, mutta vanhempien mielestä Minna ei seitsemäntoistavuotiaana ollut tarpeeksi kypsä. Sellä vanhemmatkin olivat. Tanssilavalla.

Vanhemmat olivat lukinneet Minnan huoneeseensa, kirkolle betonitaloon, ettei hän pääsisi yöjalkaan. Oli hirveä helle, ja sisällä oli varmaan neljäkymmentä astetta.

Minna yritti katsoa Netflixiä, mutta paahtavan kuumuuden takia hän ei pystynyt keskittymään leffaan. Sama kirjan kanssa. Hiki virtasi silmille, eivätkä kirjaimet hahmottuneet sanoiksi. Kaverit eivät vastanneet WhatsApp-viesteihin. Olivat varmaan tanssin pyörteissä.

Sitten Minna haistoi paistuvan lihan tuoksun. Hän pyyhkäisi kasvojaan, ja tirisevä rasva tahrasi kädet. Lopultakin se oli tapahtunut. Hän oli kypsä.

Psykoterapeutti

''Mikä siinä on niin hirveää, että muita asuu nyt talossasi?'' kysyn.

''Kun ne on niin ärsyttäviä. Ovat pistäneet paikat uusiksi'', potilas vastaa.

Kun kuolin, en halunnut jäädä Taivaaseen lepäämään laakereillani. Hain työpalveluun.

''Puhutaanpa vähän lapsuudestasi. Millainen isäsi oli?''

''Hän oli omistushaluinen.''

''Kuinka se ilmeni?''

''Ei antanut minun tavata kavereita.''

Psykoterapeuteille ei ollut valmiita työpaikkoja, mutta keksin, että maailmaan kummittelemaan jääneissä haamuissa riittää työsarkaa.

''Jos mietit, niin mistä saisit voimavaroja jättää maailman ja talosi taaksesi, ja lentää valoon?''

''En tiedä. Tahdon pitää taloni.''

Terapiakerta on tältä erää ohi. Seuraavaksi on ryhmäterapiasessio Helvetissä. Autan siellä kidutettuja sieluja löytämään itsestä voimavarat kestää kidutus.

Ihmiskoe

Kerran Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, teki ihmiskokeen. Hän valitsi Katrin, joka oli ateisti, koska tuonaikainen kristinusko ei sopinut Katrin arvoliberaaliin maailmankuvaan. Katri piti kristinuskoa oppina, joka sorti homoja, asetti naisen alisteiseen asemaan sekä muutenkin soti kaikkea hyvää vastaan.

Yhtäkkiä Katrin mieleen tuli kuva jumalolennosta, joka ei puuttunut maailman kulkuun eikä vaatinut ihmiseltä mitään vaan pelkästään myhäili kaikille toilailuille, joita ihmiset sattuivat keksimään.

''Tuollaiseen jumalaan minäkin voisin uskoa'', Katri ajatteli.

Kafil nauroi tällekin ivallisesti. Olennaista ei ollut se, oliko ihmisen psykologisesti mahdollista uskoa häneen tai sopiko hän ihmisen arvomaailmaan. Olennaista oli se, että toisin kuin muut jumaluudet, Kafil oli oikeasti olemassa.

SuperFlash

''Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic.'' - Arthur C. Clarke

Pertti sytytti SuperFlash-taskulampun. Se oli toiminut moitteettomasti jo puoli vuotta. Pertti muisti vielä mainoksen veppisivulla, jolta hän oli tilannut sen. ''SuperFlash ei vaadi paristoja. Se lataa itsensä automaattisesti huone- tai ulkoilman ilmanpaineenvaihteluista saatavalla energialla. Patentoitu teknologia.''

Pertti oli yrittänyt etsiä jenkkien patenttitietokannasta patenttia teknologialle, joka kerää energiaa ympäröivän ilman ilmanpainevaihteluista, mutta turhaan. Pertti kummasteli, kuinka taskulamppu oikeasti toimi.

* * *

Mystikko Miranda poimi SuperFlash-taskulampun liukuhihnalta ja lausui matalalla alttoäänellä: ''Sator arepo tenet opera rotas.'' Miranda teki saman loitsun 1500 kertaa päivässä. Se oli rasittavaa, mutta työstä maksettiin paremmin kuin puhelinmeediolle.

Maa ja Taivas

Sateena saavun hänen luokseen. Äiti Maa valelee sadevettä hedelmällisinä roikkuville rinnoilleen ja pulleille reisilleen. Tartun häntä kädestä, ja aloitamme ikiaikaisen tanssin.

Olemme molemmat hengästyneitä tanssista ja makaamme kedolla syleillen toisiamme. Kuiskimme lemmensanoja toistemme korviin. Sitten Äiti Maa vetää minut päälleni, ja työnnyn hänen sisäänsä.

Kehomme liikkuvat rytmikkäästi. Koko luonto lyö tahtia, kun Taivas ja Maa yhtyvät. Ikiaikainen liike kiihtyy kiihtymistään. Sitten siemeneni tulvahtaa Äiti Maan sisään.

Sade piiskaa kehojamme, jotka makaavat kedolla vieri vieressä. Vesi valuu Äiti Maan pullealle vatsalle, kasvoille rinnoille, reisille.

* * *

Maamies katsoi kosteaa peltoaan ja ajatteli, että on aika mennä kylvämään vilja. Tänä vuonna saataisiin hyvä sato.

Luotteet

Vuonna 1863…

Maisteri Packalen oli Karjalan laulumailla keräämässä muistiin vanhaa kansanperinnettä. Erityisen kiinnostunut hän oli runonlaulannasta, joka oli loitsimista.

Packalenin uusin informantti, tietäjä, oli laulanut hänelle päivän, ja illalla he rentoutuivat väkijuoman parissa.

''Ei me teille lauleta niinkuin me loitsitaan'', tietäjä sanoi ympäripäissään. ''Runonkerääjille lauletaan niinkuin naisille ja lapsille lauletaan.''

''Kuinkas oikeat loitsut sitten menevät?'' Packalen kysyi.

''Runoissa on erityisiä väkisanoja, luotteita. Teille runot esitetään muuten oikein, mutta luotteet, joista runo saa väkensä, lauletaan väärin.''

''Annapa esimerkki oikeasta luotteesta'', Packalen sanoi.

Tietäjä madalsi ääntään ja kuiskasi: ''Kun me teille lauletaan Antero Vipunen, niin siinä kohti me keskenään sanotaan Kutulhu Muinainen.''

Valo, naula!

Olipa kerran kuningas, jolla oli R-vika. R:n sijaan hän sanoi kirjaimen L.

Kuningasta jurppi, että hän puhui huonommin kuin muut, ja niinpä kuningas sääti lain, ettei valtakunnassa kukaan saanut sanoa R-kirjainta. Kaikkien oli sanottava sen sijaan L. Kirjoissa ja lehdissäkin piti R:n sijaan käyttää L:ää, ja vanhat kirjat, joissa vielä oli R-kirjaimia, piti polttaa.

Kerran kuningas käveli palatsinsa pihassa, kun tallipoika sanoi hänelle: ''Valo, naula!'' Oikeasti tallipoika tarkoitti ''Varo, naula'', mutta kuningas käsitti hänen tarkoittaneen: ''Valo, naura!'' Kuningas päätti olla myötämielinen lainkuuliaiselle tallipojalle ja nauroi.

Siinä samassa kuningas astui ruosteiseen naulaan, sai jäykkäkouristuksen ja kuoli. Niin typerästä R-kieltolaista päästiin eroon.

Kolme entistä kuuroa ja musiikki

Kolme kuuroa miestä parani kuuroudestaan. Heitä kiinnosti, millaista on se paljonpuhuttu musiikki, ja he päättivät tutustua asiaan. Jokainen valitsi biisin suuresta listasta.

Ensimmäinen mies valitsi Sylvian joululaulun ja kuunneltuaan sen sanoi: ''Musiikki on rauhallista ja tunnelmallista.''

Toinen mies valitsi Children of Bodomin biisin Mask of Sanity, ja kuunneltuaan sen sanoi: ''Musiikki on aggressiivista ja päällekäyvää.''

Kolmas mies valitsi Aquan biisin Barbie Girl, ja kuunneltuaan sen sanoi: ''Musiikki on pirteää ja iloista.''

Tappeluhan siitä tuli. Jokainen puolusti kantaansa.

Jostain täysin käsittämättömästä syystä kenellekään heistä ei tullut mieleen, että biisejä pitää kuunnella kattava valikoima, että saa tietää, mitä kaikkea musiikkia on olemassa.

Ad hoc

Jeesus: Etkö voisi nyt pikkaisen joustaa? Kaikkihan sitä tulevat tekemään.

Jumala: Ei! Kun minä sanon, että se on syntiä niin se on syntiä!

Jeesus: Mutta itsetyydytys on kuitenkin loppupeleissä aika viatonta.

Jumala: Se on syntiä, ja sillä sipuli. Ja synnin tekemisestä joutuu helvettiin.

Jeesus: Siinä tapauksessa sinä kyllä lähetät helvettiin, excuse the pun, aivan helvetisti porukkaa. Minne ajattelit saada kaikki heidät mahtumaan? Ja minkä rangaistuksen ajattelit heille langettaa?

Jumala: Heidän rangaistuksensa olkoon ahtaus. He joutuvat viettämään ikuisuuden täyteen ihmisiä sullotuissa tiloissa, seisomaan iäisyyden valtavan ihmismassan keskellä, liimautuneina kiinni toisiinsa. He tönivät toisiaan, kun he eivät mahdu edes kääntymään törmäämättä johonkuhun.

Luontoarvotkin ovat vain ihmisen arvoja

Sarijohanna: Anteeksi, että me ihmiset olemme niin piittaamattomia.

Luontoäiti: Olette sellaisia, joiksi minä loin teidät. En ajattele, ovatko asiat hyviä tai pahoja. Minulle asiat vain ovat. Ihmiset arvottavat asioita, en minä.

Sarijohanna: Anteeksi, että aiheuttamamme ilmastonmuutos tekee planeetasta elinkelvottoman.

Luontoäiti: Itsenne te tuhoatte, ette minua. Ehkä teette planeetasta elinkelvottoman itsellenne, mutta minä toimin miljoonien vuosien aikajänteellä. Miljoonan vuoden päästä luonto on taas ennallaan. Ja vaikka tuhoaisittekin minut, en arvottaisi sitä pahaksi.

Sarijohanna: Itämerikin on pilalla ihmisen toiminnan takia.

Luontoäiti: 'Pilalla' on arvottava käsite. Minulla ei ole mittapuuta, jonka nojalla asian voitaisiin sanoa olevan pilalla tai kunnossa. Ihmiset arvottavat, en minä.

Lapinmiehet

Lapimies seisoi pakkasessa tunturin laella ja katseli taivaalle. Toinen lapinmies tuli paikalle ja kysyi: ''Mitä katselet?''

''Etsin taivaalta Jumalaa.''

''Turhaan sinä Jumalaa taivaalta etsit'', paikalle tullut lapinmies sanoi. ''Jumala löytyy lähimmäisestäsi.''

Kafil, ainoa olemassaoleva jumala seurasi tilannetta ulottuvuudestaan ja hihitteli. Jumalaa ei ollut maapallon taivaalla eikä toisessa ihmisessä, vaan ainoa olemassaoleva jumala, Kafil, oli omassa ulottuvuudessaan seuraamassa huvittuneena tilannetta. Kafil ajatteli, että jos ihmiset olisivat mukavia toisilleen, heidän itsensä olisi paljon kivempi elää, mutta jumalien kanssa asialla ei ollut mitään tekemistä.

''Mutta toisaalta'', Kafilin ajatus jatkui. ''Jos ihmiset olisivat kilttejä toisilleen, minä en saisi Maapallon tapahtumien seuraamisesta niin paljoa hupia.''

Sateenkaari

Jahve nosti Maapallon keskilämpötilaa taas 0,1 asteella. Uusiakin korotuksia olisi luvassa. Viimeisen sadan vuoden aikana ihmiskunta oli kehittynyt teknologialtaan huimasti, ja ihmisestä oli tullut itseriittoinen. Ihminen koki tulevansa toimeen ilman jumalaa. Valtaosa ihmisistä oli hylännyt Jahven.

Toistui Baabelin torniin johtanut kehitys. Silloin Jahve oli sekoittanut ihmisten kielet tuhoten yhtenäisen sivilisaation. Nyt hän aiheuttaisi ilmastonmuutoksella ekokatastrofin. Sivilisaatio tuhoutuisi, ja yrittäessään pärjätä karun kuumassa maassa pienentynyt ihmiskunta joutuisi turvautumaan Jahveen.

Nooanaikaisen vedenpaisumuksen jälkeen Jahve oli antanut sateenkaaren ihmisille lupaukseksi siitä, ettei sama toistuisi. Nyt LGBT-porukat olivat omineet sateenkaaren tunnuksekseen, eikä sillä ollut entistä merkitystä. Siksi Jahve katsoi, ettei lupaus enää ollut sitova.

Minä tulen kuin varas

Luostarin portti oli valkea ja siro. Se herätti tuntemuksia, jotka auttoivat pääsemään luostaritunnelmaan.

Portissa oli kyltti, jossa luki: ''Luostarissa vierailijoiden on pukeuduttava olkapäät ja polvet peittäviin vaatteisiin.''

Hiukan alempana luki: ''Tupakointi luostarin alueella on kielletty.''

Kameramme siirtyy nyt luostarin päärakennuksen eteen. Siellä parrakas, pitkähiuksinen mies nojaili seinään shortseissa ja wifebeater-paidassa vetäen röökiä antaumuksella.

Mies herätti munkeissa ja vierailijoissa pahennusta, ja lopulta luostarin johtaja meni miehen puheille.

''Kuule'', johtaja sanoi. ''Täällä luostarissa on säännöt, joita on noudatettava. Noin paljastava pukeutuminen on kiellettyä, samoin tupakointi. Ne häiritsevät munkkeja.''

''Etkö tunnista minua?'' mies vastasi. ''Sinähän olet koko elämäsi puhunut minulle useita kertoja päivässä.''

Yövi

''Ei noidan nimi voi olla Päivi'', Noita Koukkunokka sanoi. ''Sinun noitanimesi olkoon Yövi.''

Yövillä oli noituus veressä, vaikka hän olikin kasvanut tavallisessa perheessä. Niinpä, saman päivän aamulla, Yövin yhdentenätoista syntymäpäivänä, Noita Koukkunokka oli käynyt hakemassa hänet oppitytökseen.

Koukkunokka kävi hakemassa paketin suikaleihaa ja katsoi kelloa. ''Sehän on kymmentä vaille puolen yön. Kymmenen minuutin päästä tämä on syömäkelpoista.''

Yövi katsoi lihapakettia. ''Tämän Parasta ennen -päiväyshän on menossa umpeen kymmenen minuutin päästä.''

''Odotas vain.''

Kymmenen minuutin päästä kuului poksahdus, ja sen jälkeen liha oli täynnä vihreää hometta ja matoja.

''Ai kun herrkullisia matoja'', Koukkunokka sanoi.

Yövi kauhistui. Matojako hän söisi tästä lähin?

Polttouhri

Kerran jumala Evhaj sanoi palvelijalleen Maharbaalle: ''Uhraa minulle ainoa poikaasi polttouhrina.''

Maharbaa kokosi rovion ja sitoi poikansa sen päälle. Sitten hän kohotti uhritikarin iskuun. Tällöin Evhaj sanoi: ''Laske tikari. Minä vain koettelin sinua.''

Ensin Evhaj aikoi palkita Maharbaan ruhtinaallisesti tämän uskollisuudesta, mutta sitten hän alkoi ajattelemaan. Halusiko hän sittenkään palvelijoiltaan tällaista sokeaa uskollisuutta? Eikö sittenkin olisi kaikille parempi, jos hänen palvelijansa ajattelisivat omilla aivoillaan?

Uhratusta pojasta ei olisi ollut Evhajille mitään hyötyä, ja Maharbaa olisi menettänyt rakkaan poikansa. Eikö Maharbaan olisi voinut olettaa ymmärtävän tämän ihan itse ja alkavan kapinoimaan? ''Kyllä'', Evhaj ajatteli. ''Normaalin säädyllisyyden olisi pitänyt ajaa Maharbaa kapinaan.''

Legendaarinen miekkamies

Legendaarinen miekkamies Ranuar kulki metsässä kohti Gulinin linnoitusta, josta hän aikoi pelastaa neidon. Yhtäkkiä hän näki edessään Gulinin soturin.

Ranuar olisi pystynyt yllättämään soturin takaapäin ja tappamaan tämän, mutta hänestä tuntui pahalta tappaa puolustuskyvytöntä miestä. Parempi olisi voittaa soturi rehdissä taistelussa, antaa tälle mahdollisuus puolustaa itseään. Niinpä Ranuar huusi: ''Vedä miekkasi.''

Ranuar ja soturi vetivät miekkansa ja alkoivat taistelemaan. Ranuar tosiaan oli legendaarinen miekkamies, ja isku iskulta vastustajan puolustus mureni. Kalvat osuivat toisiaan vasten. Ranuar ahdisti vastustajaansa. Hyvin nopeasti Ranuarin miekka upposi soturin rintaan tappaen tämän.

Ranuarilla oli varaa antaa vastustajilleen mahdollisuus rehtiin taisteluun, koska hän voitti kaikki rehdit taistelut.

Keltakasvoiset

Aiemmin kaikki klompotit olivat pohjanneet maailmankuvansa Kirjaan. Kirja kertoi, että jumalolento nimeltä PROTY oli luonut maailankaikkeuden, ja kaikkien klompottien piti noudattaa PROTYN tahtoa kaikissa asioissa. Vähemmistö klompoteista oli keltakasvoisia, ja Kirjan mukaan keltakasvoiset klompotit olivat perin juurin pahoja.

Sittemmin valtaosa klompoteista oli lakannut uskomasta Kirjaan. Oli myös huomattu, että keltakasvoiset klompotit olivat muilta ominaisuuksiltaan ihan normaaleja.

Muutamat klompotit pohjasivat vielä maailmankuvansa Kirjaan. Heidät hyväksyttiin muuten, mutta sitä paheksuttiin, että he tuomitsivat keltakasvoiset klompotit.

Oli tietysti typerää pohjata maailmankuvansa tuhansia vuosia vanhalle satukirjalle, mutta niin tekevien maaimankuva olisi ollut vielä pahemmin solmussa, jos he olisivat yhtaikaa uskoneet Kirjaan ja hyväksyneet keltakasvoiset.

Ajan henki

''Nykyihminen näkee pelkkiä vaaroja ja uhkia kaikkialla'', Jaakko sanoi. ''Ilmaston lämpeneminen, Suomen kansantalouden muuttuminen Kreikan kaltaiseksi, älylaitteiden aikasyöppöys, islamisaatio….''

''Niin. Ihmisille on tapahtunut jotain'', Ilari vastasi. ''Mä niin kaipaan sitä aikaa, kun myynnissä oli radioaktiivista hammastahnaa.'' Äänessä oli vain mitätön häivähdys ironiaa.

''Ennen huuhailijatkin sentään yritti kommunikoida henkien kanssa'', Sirpa jatkoi. ''Nykyään ne vaan potee sähköyliherkkyyttä.''

Jaakko, Ilari ja Sirpa päättivät kapinoida ajan henkeä vastaan ja yrittää spiritismi-istuntoa. Leivinpaperille piirrettiin kirjaimet A:sta Ö:hän ja paperille asetettiin juomalasi. Sitten jokainen laittoi sormen lasin päälle.

Lasi alkoi liikkua. R. O. K. O. Kirjain kirjaimelta ja sana sanalta lause muodostui. ''Rokotteet aiheuttavat autismia.''

Psykiatri kuningas Phillipin hovissa

Kerran eräs psykiatri siirtyi vahingossa ajassa taaksepäin, keskiajalle. Hän tuli linnaan, jota hallitsi Poplarin herttua, Kentin ruhtinas, Cornwallin, Walesin ja Northumberlandin prinssi, Shuffolkin käskynhaltija sekä muun Englannin ehdoton majesteetti, hänen korkea jalosukuinen ylhäisyytensä, kuningas Phillip.

Psykiatri ja kuningas juttelivat, ja lopulta psykiatri päätyi siihen, että kuningas oli skitsoaffektiivinen dissosiaatiohäiriöinen rajatilapersoonallisuus. Psykiatri mietti, uskaltaako hän kertoa kuninkaalle diagnoosista, mutta loputa rohkaistui kertomaan.

Kuningas innostui tästä niin, että hän määräsi, että häntä on siitä lähin puhuteltava tittelillä Poplarin herttua, Kentin ruhtinas, Cornwallin, Walesin ja Northumberlandin prinssi, Shuffolkin käskynhaltija sekä muun Englannin ehdoton majesteetti, skitsoaffektiivinen dissosiaatiohäiriöinen rajatilapersoonallisuus, hänen korkea jalosukuinen ylhäisyytensä, kuningas Phillip.

Leijonamieli

Emme ehtineet tuntea kuin viikon. Minä kutsuin häntä Kultakutriksi. Hän kutsui minua Leijonamieleksi. Tunsimme, että meidät oli tarkoitettu yhteen. Sitten auto ajoi hänen ylitseen. ''Nangijalassa tavataan'', hän sanoi minulle viime henkäyksellään.

Sen jälkeen minulla ei ollut toista naista. Kymmenien vuosien päästä sairastuin syöpään, ja aloin odottaa, että tapaisin Kultakutrini Nangijalassa. Lopulta syöpä vei voiton kehostani.

Saavuttuani Nangijalaan kuulin, että Kultakutrini oli kuollut siellä pari viikkoa aiemmin ja hänen sielunsa oli siirtynyt Nangilimaan. Niinpä alotin elämäni Nangjalassa odotellen loppua.

Nyt tuosta on kymmeniä elämiä. Olen kuollut lukuisissa maailmoissa. Silti Kultakutrini on ollut jatkuvasti minua maailman tai pari edellä. Yhä odotan jälleennäkemistämme.

Omaisuus

''Mä en oo sun omaisuuttas'', avokkini huusi minulle.

Olin kieltänyt avokkiani lähtemästä bailaamaan tyttöjen kanssa, kun siellä törmää houkutuksiin. Hän kuitenkin lähti ilman lupaani. No, mitäs seurustelin femakon kanssa.

Seuraavana päivänä joku wannabe-shamaani tuli pankkikonttoriini. Halusi lisämaksuaikaa lainalleen, mutta päätin ottaa pankille vakuutena olevan huvilan. Jotain hippikommuunia se siellä pyöritti. ''Langetan päällesi kirouksen'', shamaaninrenttu sanoi. ''Menetät kaiken omaisuutesi.''

Niin menetin työni, ja sitten asuntoni kun en lyhennyksiä pystynyt maksamaan. Sijoituksetkin kusivat, ja niissä olivat säästöni kiinni. Lopulta istuin avokkini kanssa puilla paljailla vuosaarelaisessa vuokrakaksiossa.

''Kaikki muu meni'', sanoin. ''Mut sinä se vaan pysyt.''

''Mä en oo sun omaisuuttas'', avokkini vastasi.

Haastetta elämään

Mokar: Olen kyllästynyt iäisyyteen.

Demiurgi: Miten niin?

Mokar: Olen luthnut gerun, hironut werden ja astonut juidan. Olen saavuttanut kaiken, mitä voi saavuttaa. Minulla ei ole enää haastetta elämässä.

Demiurgi: Entäs jos vähentäisit tarkoituksella kykyjäsi? Pienetkin saavutukset tuntuvat suurilta, kun ne saavuttaa rajoitetuilla kyvyillä.

Mokar: Tuohan kiinnostaa mielenkiintoiselta.

Demiurgi: Olen luonut paikan, sitä kutsutaan universumiksi. Monet rajoittavat kykyjään ja elävät parin haadin ajan universumissa. Voisi sanoa, että se on muotia.

Mokar: Kerro ihmeessä lisää.

Demiurgi: Voisit syntyä vaikka ihmiseksi. Pannaan sinulle alkoholistivanhemmat, niin elämässä riittää haastetta.

Mokar: Millaisia haasteita se toisi?

Demiurgi: Noista lähtökohdista ihan päivästä toiseen selviäminen on huomattava saavutus.

Vuosituhannen vaihtuminen

Uutenavuotena vuoden 1000 alkaessa linnanherra Ludwig järjesti muita näyttävämmät pidot. Pitoihin oli kutsuttu kaikki lähiseutujen merkkimiehistä Ludwigin hallitsemiin talonpoikiin, unohtamatta Ludwigin armeijaa. Kaikki eivät edes mahtuneet sisälle linnaan, niin linnan sisäpiha oli katettu teltaksi, ja siihen oli aseteltu penkkejä.

Kokonaisia paistettuja porsaita kannettiin nälkäisten suiden ulottuville jatkuvasti. Olut virtasi, ja etelästä oli tuotu jopa viiniä juhlistamaan tilaisuutta. Lanttulaatikot olivat seitsemän sylen mittaisia, ja omenapyramidit olivat romahtamispisteessä.

Naapurilinnan herra Roger sanoi Ludwigille: ''Oletpa sinä järjestänyt muita mahtavammat pidot vuosituhannen vaihteen kunniaksi.''

''On meillä toinenkin syy juhlia'', Ludwig vastasi.

''Vai niin'', Roger totesi. ''Mikä se on?''

''Juhlistamme varhaiskeskiajan loppumista ja sydänkeskiajan alkamista.''

Tohtori Mandoren ihme-eliksiiri

''PELAAKO LAPSESI LIIKAA PLEIKKAA?'' Marjatta luki lehtimainoksesta. ''TOHTORI MANDOREN IHME-ELIKSIIRIN AVULLA LAPSENNE RAJOITTAA ITSEKSEEN PLEIKAN PELAAMISEN TUNTIIN PÄIVÄSSÄ.''

Marjatta ajatteli, että hänellä oli kuusivuotias poika, joka pelasi pleikkaa kaikki päivät. Se huolestuttikin Marjattaa. Niinpä Marjatta tilasi eliksiirin ja juotti sen pojalleen.

Marjatan yllätykseksi eliksiiri toimi. Poika todentotta rajoitti pleikanpelaamisensa tuntiin päivässä. Muun ajan poika istui tuolissa tekemättä yhtään mitään, silmät seisoen.

Marjatta alkoi miettiä, oliko hän sittenkään hahmottanut ongelmaa oikein. Oliko ongelma sittenkään ollut se, että poika pelasi liikaa pleikkaa? Vai olisiko ongelma sittenkin ollut se, että poika leikki liian vähän pihalla, piirteli liian vähän, oli liian vähän kavereiden kanssa…

Tyttöbasilleja

''Mä en istu Jonin viereen. Tiia pussasi sitä tänään, niin siinä on tyttöbasilleja.''

F-juniorien jalkapallojoukkue oli lähdössä turnausmatkalle viikonlopuksi. Kun bussiin asetuttiin istumaan, Jonin viereinen paikka uhkasi jäädä tyhjäksi. Lopulta valmentaja pakotti Pekan istumaan siihen.

Kun lauantaiaamuna herättiin yhteismajoituksen lattialta, Joni ja Pekka olivat päänsärkyisiä ja kuumeisia, ja heidän nenänsä vuosivat. He joutuivat jäämään peleistä pois. Pelit menivät lauantaina niin hyvin, että joukkue pääsi sunnuntaiaamun välieriin yhtenä neljästä joukkueesta. Kaksitoista joukkuetta putosi.

Kun sunnuntaiaamuna herättiin yhteismajoituksen lattialta, kaikki joukkueen jäsenet olivat päänsärkyisiä ja kuumeisia, nenät vuosivat. Niin joukkue joutui jäämään pois välieristä, vaikka mahdollsuuksia olisi muuten ollut vaikka turnauksen voittoon.

Joviaali ja leppoisa mies

''Pekka oli joviaali ja leppoisa mies'', pappi sanoi. Kirkkoyleisö nyökytteli.

Pekka ajatteli, ettei hän ollut ollut sellainen. Hän oli ollut kyseenalaistaja, väittelijä, varsinainen kiusankappale, vaikka totunnaisten ajatusten kyseenalaistajan rooli oli sekin tärkeä. Pekka yritti huutaa: ''Ette te niin ajatelleet silloin kun elin'', mutta aaveen ääni ei kanna elävien maailmaan.

''Kaikki muistavat, kuinka Pekka rakasti lapsia'', pappi jatkoi. Ei hän todellisuudessa ollut viihynyt lasten seurassa. Pekka yritti pieraista, sepä olisi jotain, pieraista kirkossa ja vielä omissa hautajaisissaan, mutta eiväthän aaveet pysty pieremään.

Pekka ajatteli, kuinka irvokas näytelmä hautajaiset olivat. Kun vainajaa ei enää tarvinnut kohdata ihmisenä, hänestä pystyi kehittelemään idealisoituja fantasioita.

Todellisuudentaju

Erma näki menninkäisen ja säikähti. Oliko hän taas psykoosissa, oliko hänen todellisuudentajunsa taas mennyttä? Toisaalta hän söi psyykenlääkkeensä kuuliaisesti, ja edellisestä psykoosista oli kymmenen vuotta.

''Et ole psykoosissa'', menninkäinen sanoi. ''Kymmenen vuotta sitten näit olemattomia, mutta minä olen the real thing.''

Erma ei tiennyt, mitä ajatella. Skitsofreenikon ei aina parane luottaa siihen mitä näkee.

''Tarjoan sinulle arvostettua yhteiskunnallista asemaa ja mahdollisuutta lopettaa psyykelääkkeet.''

Erma kiinnostui. Sairaseläkeläisenä hän tunsi itsensä arvottomaksi, ja lääkkeet olivat välttämätön paha.

''Siirrän sinut oraakkeliksi antiikin Kreikkaan. Sopertelet psykoosissa kaikkea järjetöntä, ja papit tulkitsevat sanasi suurina ennustuksina.''

Enempiä miettimättä Erma hylkäsi tarjouksen. Todellisuudentaju oli hänelle liian tärkeä.

Vaikutelma

Jack istui veljenpoikansa kanssa Mäkkärissä. Kun Jack avasi hampurilaislaatikkonsa, veljenpoika kommentoi: ''Sun hampurilainenhan näyttää samalta kuin mainoskuvassa. Miten osaatkin tehdä niin hyviä ostoksia?''

''Minäpä kerron. Irakin sodassa jouduin kersantti Drillin kanssa vihollisen väijytykseen. Vihollisia oli silmänkantamattomiin. Drill kaivoi repustaan aseen, jossa oli ulokkeita ja piikkejä. Se näytti siltä, että sillä voisi niittää kokonaisen armeijan. Ajattelin, että aseen suunnittelussa on panostettu ulkonäköön, eikä siitä ole tositilanteessa mihinkään. Sitten Drill alkoi ampumaan. Vihollista kaatui kuin heinää, jopa räjähdyksiin. Oli kuulemma tehnyt aseen autotallissaan.''

''Myöhemmin pelastin Drillin hengen, ja hän opetti loitsun, jolla saa vaikutelmat muutettua todellisuudeksi.''

''Siitä alkaen olen pystynyt luottamaan mainoksiin.''

Perhoset

Olipa kerran kuningas, joka uskoi perhosten olevan peräisin Taivaasta. Sieltä ne kuninkaan mukaan laskeutuivat maan päälle. Kuningas oli kirjoittanut tutkielmankin, jossa kerrottiin, mistä Taivaan piiristä mikin perhoslaji tuli. Kuninkaan alamaiset uskoivat tutkielmaan, olihan se sentään kuninkaan kirjoittama.

Kerran eräs luonnonfilosofi tuli kuninkaan puheille. ''Olen tarkkaillut perhosia, ja ne kehittyvät toukista kotelovaiheen kautta.''

Kuningas tulistui. Eihän mokoma luonnonfilosofi mitenkään voinut olla oikeassa! Kuningashan menettäisi kasvonsa, jos hänen perhosoppinsa osoittautuisi virheelliseksi. Ehkä alamaiset kapinoisivatkin, kun kuninkaan valta perustui tämän viisauteen.

Niinpä kuningas antoi teloittaa luonnonfilosofin.

Niin kuningas ja koko valtakunta jatkoivat valheessa elämistä vuodesta toiseen, kuvitellen perhosten tulevan Taivaasta. Sen pituinen se.

Maan suurin paskanpuhuja

Olipa kerran maa, jossa poliitikot olivat kohtuullisia. He eivät olleet liiaksi oikealla eivätkä liiaksi vasemmalla. He puhuivat paskaa, mutta vain sen verran, että tulivat valituiksi.

Eräs liikemies oli tarkkaillut poliitikkoja. ''Hehän tulevat valituiksi puhumalla paskaa!'' liikemies päätteli. Niinpä liikemies ryhtyi maan suurimmaksi paskanpuhujaksi. Hänen vaalitilasuuksistaan jouduttiin kärräämään pois rekkalasteittain paskaa, mutta hänet valittiin presidentiksi.

Liikemies oli huomannut paskanpuhumisen kannattavan. Niinpä hän presidenttinä puhui paskaa entistä enemmän. Lopulta koko maa oli hukkua paskaan, ja kansalaiset nousivat barrikaadeille. ''Me hukumme presidentin puhumaan paskaan!''

Presidentti yritti tukahduttaa kapinan sotilasvoimin, mutta lopulta hän joutui eroamaan. Sen jälkeen poliitikot ymmärsivät, että paskanpuhumisessakin kannattaa pysyä kohtuudessa.

Ilmansuunnat

Aikojen alkuhämärässä ihminen tajusi, että suunnat muodostavat jatkumon, ja ne voi jakaa niin moneen ilmansuuntaan kuin haluaa. Niinpä ihminen jakoi suunnat kuuteen ilmansuuntaan, jotka sijaitsivat tasavälein. Oli, vastapäivään luettuna, pohjoinen, koinas, paakki, etelä, toollinen ja loudes.

Koillistuuli tuli ihmisen luokse ja sanoi: ''Teetkö minusta olemattoman? Eikö sinulla ole ilmansuuntaa minulle?'' Niin tulivat itätuuli, kaakkoistuuli ja muutkin kahdeksasta tuulesta paitsi pohjoistuuli ja etelätuuli.

Ihminen sanoi: ''Ei ole oikeaa tapaa jakaa jatkumoa ilmansuunniksi. Minulla on valta tehdä se niinkuin tahdon.''

Silloin paikalle saapuneet tuulet puhkuivat ja puhalsivat. Ihminen oli lopuksi niin säänpieksämä, että hän joutui myöntymään. Siitä lähtien ilmansuuntia on ollut kahdeksan.

Se korkeampi veisu

Seurakunta käveli Jeesuksen luokse keinutellen lanteitaan. Jeesus katsoi Seurakunnan tummaa hipiää, pyöreitä rintoja ja kapeaa uumaa.

''Rakkaani'', Jeesus sanoi. ''Sinä saavuit.''

Seurakunta hymyili ja katsoi Jeesusta silmiin. Jeesus laittoi kätensä Seurakunnan rinnalle ja leikki tämän nännillä. Sitten Seurakunta ja Jeesus suutelivat intohimoisesti.

Seurakunta tarttui Jeesuksen kulliin, se oli jo tanassa, ja veteli pari kertaa eestaan. Jeesus laittoi kätensä Seurakunnan perseelle ja puristi. Seurakunta huokasi, hänen alapäänsä oli jo kostunut.

Jeesus veti Seurakunnan itseään vasten. Seurakunta oli kuin sulaa vahaa Jeesuksen syleilyssä. Jeesus laski Seurakunnan varovasti viininlehvävuoteelle, ja tämä levitti reitensä.

Seurakunta ja Jeesus suutelivat, ja Jeesus upotti kullinsa Seurakunnan pilluun.

Uhraaminen

Henir tahtoi vaimon. Niinpä hän uhrasi kyyhkyn jumalilleen Guirelle ja Balonille. Jumalat eivät kuitenkaan vastanneet rukoukseen, eikä Henir saanut vaimoa.

Henir kuunteli runonlaulajia, ja nämä lauloivat Lerenista ja Fereasta, vanhemmista jumalista. Guire ja Balon olivat heidän lapsiaan, jotka olivat päihittäneet heidät.

''Jumalien takana on siis jumalia'', Henir ajatteli. Niinpä hän uhrasi kyyhkyn Lerenille ja Ferealle. Nämäkään eivät kuulleet rukousta, eikä Henir saanut vaimoa.

Henir löysi runonlaulajan, joka lauloi perimmäisestä Jumalasta. Perimmäinen Jumala oli ääretön. Mikään ei rajoittanut Häntä, eikä Hänen ulkopuolellaan ollut mitään. Hän oli Kaikkeus.

''Voisikohan Kaikkeudelle uhrata?'' Henir ajatteli. Sitten hän tajusi olevansa osa Kaikkeutta ja söi kyyhkyn.

Velaksitaikoja

Velho Ragur, soturi Gular ja varas Kejor kävelivät tasangolla. Yhtäkkiä he näkivät örkkien joukko-osaston, joka rynnisti heitä päin.

''Nopeasti, tulipallo!'' Gular sanoi Ragurille.

Ragur laskeutui lootusasentoon ja sulki silmänsä.

''No mitä taas?'' kettuhahmo, voimahenki Azat, sanoi Ragurin mielessä.

''Tarvittaisiin tulipallo'', Ragur mutisi.

''Se maksaa viisi yksikköä elämänvoimaasi.''

''Teen elämänvoimanuhrausrituaalin myöhemmin. Tee nyt se tulipallo.''

''Et ole vielä maksanut viittä karhunsielua niistä maagisista ohjuksista. Ja vastineeksi henkiinherättämisloitsusta lupasit Pyhän Larokin kirjoitukset.''

''Ne kirjoitukset eivät olleetkaan siellä temppelissä, ja niiden etsintä on kesken. Saat kaiken myöhemmin.''

''Hmmph. Olkoon.''

Ragur kuuli kaukaisuudessa tulipallon leimahdusäänen ja avasi hymyillen silmänsä. Azatia oli niin helppo kusettaa.

Paholaisen neronleimaus

''Kiva nähdä'', Marjo sanoi.

''Niin on'', Kati sanoi. ''Tosi kiva.''

Marjo halveksi salaa Katia tämän junttiuden takia. Kati halveksi salaa Marjoa, koska tämä oli hienohelma. Silti he pitivät hymyilevää naamaa ja vaihtoivat kohteliaisuuksia.

Paikalle saapui Risto ja sanoi: ''Onpa kaunis päivä, arvon neidit.''

''Niin on'', neidit vastasivat.

Risto halveksi salaa Marjoa, koska tämä ei huolehtinut kunnostaan ja Katia, koska tämä oli vähän yksinkertainen. Neidit halveksivat salaa Ristoa, koska tämä ei välittänyt muusta kuin maantiepyöräilystä.

Kaikki kylässä halveksivat salaa toisiaan. Silti he käyttäytyivät toisaan kohtaan ystävällisti.

Paholainen katsoi neronleimaustaan. Tässä Helvetissä uhrit joutuivat toistamaan tyhjiä sosiaalisia rituaaleja ilman toivoa rehdistä kumppanuudesta.

Antiplatonisti

Kari kuunteli nyrpeänä, kun uskonnonfilosofi puhui uusplatonismista. ''Mitähän tuokin luulee todistelevansa'', Kari ajatteli. Hän ei perustanut todisteluista, joissa laitettiin sanoja peräkkäin. Kari uskoi numeroiden voimaan, fysiikkaan, joka käytti matemaattisia menetelmiä. Toisin kuin filosofien haahuilut, fysiikka kertoi siitä, millainen todellisuus oli.

Ihastuneena numeroiden täsmällisyyteen Kari lähti kulkemaan pitkin matematiikan käytävää. Kompleksiluvut, vektorit ja kolmiot jäivät taakse. Sitten tuli Hilbert-avaruuksia, tensorituloja ja Lien algebroja. Kari jatkoi matkaa. Aksioomajärjestelmät, puolalaiset avaruudet ja kategoriat jäivät taakse.

Aivan matematiikan käytävän perällä oli pieni kammio, jossa tehtiin topologiaa. Topologiassa todistukset tehtiin laittamalla sanoja peräkkäin, heittäen joukkoon vain minimaalinen määrä symboleja. Taustalla väikkyi koko ajan platonistinen matematiikanfilosofia.

Makuuvaunu

Riimu Tuonenvirta oli varannut paikan junan makuuvaunusta. Hän saapui vaunuun yhtaikaa huonetoverikseen sattuneen miehen kanssa.

''Mä otan yläpedin!'' Riimu julisti. Olihan alapeti näppärämpi, jos vaikka vessassa piti keskellä yötä käydä, mutta halu asettua toisen yläpuolelle oli suuri.

''Mä olisin halunnut yläpedin kanssa'', Riimun huonetoveri sanoi.

Riimu mietti. ''Jos annat mulle yläpedin, teen sulle ilmaisen reiki-hoidon.''

''Minä en sellaisiin usko.''

Edellisen kommentin jälkeen yläpeti oli Riimulle entistä tärkeämpi.''Entäs jos saat ilmaisen tarotluennan?''

''Ne on ihan humpuukia.''

Vuodepaikoista heitettiin kolikkoa, ja Riimu sai alapedin. Riimu nukkui yön huonosti, ja aamulla hän heräsi päänsärkyisenä. Koko yön nimittäin yläpediltä oli satanut alas negatiivista energiaa.

Voimavara

Miten ajattelen, jos en ajattele toisin? Ajattelenko ensinkään? (Juice Leskinen)

''Pitääkö Suvaitsevaisuuden suvaita myös suvaitsemattomuutta?''

Suvaitsevaisuus ajatteli, että oli siinä vitsi ja nauroi räkäisiä.

* * *

Suvaitsevaisuus oli vihdoin päässyt tavoitteeseensa. Kaikki sille kriittiset äänet oli saatu uhkailtua ja mustamaalattua hiljaisiksi.

Silloin Suvaitsevaisuus alkoi pulskistua ja laiskistua. Sen nimissä esitettiin yhä älyttömämpiä vaatimuksia. Kaikille pakolliset, muslimien kunniaksi järjestetyt sympatiapyllistelyt! Kukaan ei uskaltanut nousta niitä vastaan, ettei olisi tullut leimatuksi suvaitsemattomaksi. Kaiken huippu oli tiistain määrääminen pakolliseksi homostelupäiväksi.

Silloin Suvaitsevaisuus tajusi, että jotain oli mennyt pahasti vikaan. Se kaivoi naftasta ne kaikkein kauheimmat natsit ja antautui kritiikin tuleen. Se ei puhdistanut vaan karaisi.

Elementaalit

Haltia Kultahopea iski tulielementaalia miekallaan kylkeen. Kyllä elementaali tuntui damagea ottavan, vaikka se tulesta koostuikin. Tulielementaali ampui käsistään lieskoja Kultahopeaa kohti, mutta haltiamme väisti ne.

Sitten tulielementaalin jalka lipesi, ja se kaatui. Kultahopea tajusi tilaisuuteensa tulleen ja alkoi miekallaan hakata tulielementaalia sammuksiin. Liekit hiipuivat isku iskulta, kunnes elementaalista oli jäljellä vain muutama maasta kohoava liekinpoikanen. Kultahopea talloi ne sammuksiin saappaallaan.

Kultahopea ajatteli, että se oli neljäs. Ilmaelementaali, maaelementaali ja vesielementaali oli päihitetty jo edellisissä onkaloissa. Ja nyt tulielementaali. Kultahopea jatkoi käytävää eteenpäin. Seuraavassa onkalossa pitäisi olla valtava aarre..

Tuskin Kultahopea oli taistelun jäljiltä ehtinyt huoahtaa, kun hänen kimppuunsa hyökkäsi mustaleimaelementaali.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License