Venuksen tiikerit

Kun asuin Kalliossa 1910-luvulla rakennetussa talossa, erään komeroni takaseinän takana oli kierreportaikko. Näin ollen komeron takaseinä oli kaareva, ja sen ja seinän väliin jäi ikään kuin salalokero. Työnsin käteni sinne, ja ongin ulos Artturi Hastilan päiväkirjan. Pääosa päiväkirjasta oli tylsää ja mielikuvituksetonta varuskuntaelämän kuvausta, mutta päiväkirjasta löytyi myös seuraava matkakertomus.

- TK

18.6. 1936

Prof. Poironen vieraili tänään kesähuvilallamme. Hänen kesähuvilansa on omamme naapuritalo. Hän kysyi, onko minulla pistoolia mukana huvilalla, ja kun vastasin, että ainahan Suomen armeijan luutnantilla on henkilökohtainen aseensa mukana, prof. Poironen esitti eriskummallisen ehdotuksen.

Prof. Poironen on rakentanut kesähuvilallaan avaruuslaivan, ja hän aikoo tehdä tutkimusretken Venus-tähdelle. Koska tämänkaltaisilla retkillä on hyvä olla sotilaallista voimaa mukana, hän pyysi minua kumppanikseen retkelle. Kyllähän tämänkaltaiset retket houkuttavat minuakin, joten vastasin myöntävästi. Pääsen ihmiskunnan ensimmäiselle avaruuteen suuntautuvalle tutkimusmatkalle. Lähdemme huomenna.

20.6. 1936

Olemme parhaillaan matkalla Venus-tähdelle. Mukana ei minun ja prof. Poirosen lisäksi ole muita. Matka on tapahtumaköyhä, ja viihdytämme itseämme keskusteluilla.

Prof. Poironen on varsin omalaatuinen henkilö. Hän tuntuu olevan kiinnostunut vain tieteestä. Kun kerroin, kuinka ihailen Hitlerin kykyä organisoida Saksan yhteiskunta sotilaalliseen malliin, en saanut ajatukselleni vastakaikua prof. Poiroselta. Päin vastoin, hän kertoi, kuinka juutalaiset tiedemiehet ovat joutuneet jättämään Saksan, ja se on hänen mukaansa suuri menetys Saksa tieteelle. Ihmettelin, osaavatko juutalaiset laskea muutakin kuin rahojaan, mutta prof. Poirosen mukaan on monia nerokkaita juutalaisia tiedemiehiä.

21.6. 1936

Keskustelut avaruuslaivassa jatkuvat. Arvostelin naisasialiikettä siitä, että heidän päämääränsä ovat luonnonvastaisia. Kun naiset kerran synnyttävät, onhan se järkeenkäyvää, että he omistavat elämänsä pienokaisten hoivaamiselle. Ja tässä tilanteessa on luonnollista, että leivän tuominen pöytään jää miesten tehtäväksi.

Prof. Poironen vastasi, että hänen kokemustensa mukaan luonto on monimuotoisempi kuin ihminen voisi kuvitella. Hän kertoi rapulajista, jonka naaraat ovat kookkaapia kuin urokset. Itse asiassa urokset ovat pelkkiä spermasäkkejä, jotka elävät naaraan panssarin alla. Naaras hankkii niille ravinnonkin, ja urosten tehtäväksi jää vain siittäminen. On kuulemma paljonkin eläinlajeja, joissa naaras on koirasta suurempi.

Kun kysyin sitten, onko mitään luonnon kovia tosiasioita, prof. Poironen vastasi, että millään eläinlajilla ei ole enempää kuin kaksi sukupuolta. Jotkut alkueläimet lisääntyvät jakautumalla, eikä niillä ole sukupuolia. On myös muutamia hermafrodiitteja lajeja, joissa kaikilla yksilöillä on sekä uroksen että naaraan sukuelimet. Mutta jos on erillisiä sukupuolia, niitä on aina kaksi, ei sen enempää.

22.6.1936

Matka jatkuu tapahtumaköyhänä. Viihdytämme itseämme keskusteluilla. Tänään prof. Poironen kertoi inkojen, atsteekkien ja mayojen imperiumeista, jonka eurooppalaiset valloittajat kukistivat muutama sata vuotta sitten. Kun sanoin, eikö ole aivan luonnollista, että kehittyneemmät sivilisaatiot tuhoavat alempia sivilisaatioita, prof. Poironen sanoi sen olleen valtava menetys tieteelle.

Prof. Poirosen mukaan meillä on luvattoman vähän tietoa Egyptin ja Mesopotamian varhaisista korkeakulttuureista. Inkojen, atsteekkien ja mayojen kulttuureissa meillä olisi ollut ensi käden mahdollisuus tutustua alkeellisiin korkeakulttuureihin, mutta tutkimisen sijaan se tuhottiin.

23.6. 1936

Tänään laskeuduimme, Venus on viidakkoplaneetta, mutta löysimme pienen aukion, jolle saimme avaruuslaivamme laskettua. Olemme todistaneet Venuksen ihmeitä: Venuksen käärmeet ovat värikkäitä, ja Venuksen linnuilla on neljä siipeä.

Kerran meitä lähestyi Venuksen tiikeri. Se on hiukan pienempi kuin Maapallon vastaavat, ja sen turkki on turkoosi-keltaraidallinen. Ajattelin, että se aikoo pistää meidät poskeensa ja ammuin sitä. Sen turkista olisi saanut erinomaisen trofeen. Ammuin kuitenkin ohi, ja se säikähti paukahdusta kadoten viidakkoon.

Näimme myös venuslaisia villi-ihmisiä. He tarkkailivat meitä puskista, ja kun katsoin kiikareilla, näin heidät tarkkaan. Heillä on turkoosi iho ja kehossa värikkäitä sotamaalauksia. Ihonväriä lukuunottamatta he ovat kuin Maapallon miehet, jänteviä ja lihaksikkaita, varsinaisia miehisyyden perikuvia. He olivat pukeutuneet pelkkiin lannevaatteisiin, ja aseistuksena heillä oli keihäitä ja jousia. Metalleja ei varmaan ole vielä keksitty täällä. Karkoitin heidät varoituslaukauksella.

Maa täällä näyttää viljavalta. Kunhan siirrämme villi-ihmiset reservaatteihin, saamme varmasti perustettua tänne siirtokuntia Maapallon ihmisille.

24.6. 1936

Olemme saapuneet kylään. Täällä on viitisenkymmentä alkeellista taloa, ja kyläläiset ovat turkoosi-ihoisia, mutta muuten kuin hintelät ja huonokuntoiset Maapallon asukkaat. Heidän sukupuoltaan on mahdotonta sanoa. Kaikki ovat pukeutuneet lannevaatteisiin, eikä kenelläkään ole rintoja. Viidakossa näkemiämme villi-ihmisiä näkyy kylässä siellä sun täällä. Ilmeisesti kyläläiset ja viidakon villi-ihmiset ovat liitossa.

Kylän keskellä on aukio, jota reunustavat seipäät, joista roikkuu jotain mustaa. Kuin perhosen koteloita, mutta 2 m pitkiä ja 1 m paksuja.

Ehdotin professorille, että voisimme yrittää sivistää kyläläisiä. Meidän keksintömme, maanviljelys, tuliaseet, kunnollinen vaatetus jne. voisi autta näitä raukkoja kehityksen taipaleella. ''Katsotaa, katsotaan'', prof. Poironen vastasi.

24.6. 1936 (jatkuu)

Emme osaa Venuksen ihmisten kieltä, mutta kommunikaatio toimii elekielellä. Se on yllättävän samanlaista joka paikassa. Kyläläiset ovat ystävällisiä meitä kohtaan, ja käyttöömme on osoitettu talo. Saamme osaksemme uteliaita katseita, mutta emme niin paljoa kuin venuslainen saisi osakseen Suomen kaupungissa.

Illalla kunniaksemme (?) järjestettiin juhla-ateria. Villit kantoivat lihaa viidakosta, ja kylän aukiolle ja kaduille oli kannettu pöytiä n. 150 hengelle.

Maanviljelystä ei täällä ole, ja villit näyttävät hoitavan kylän ruokahuollon. Ehkä Venuksella kehitys on kulkenut niin, että villit ovat miehiä ja kyläläiset naisia. Kerroin havainnostani professorille, ja hän mutisi ''Ehkä, ehkä.'' Hän osaa olla salamyhkäinen.

25.6. 1936

Olemme tarkkailleet kylän elämää. Kysyin professorilta, kauanko aiomme viipyä kylässä, ja hän vastasi haluavansa selvittää kylän salaisuuden, mitä ikinä se tarkoittaakin. Hän on kuin kosminen Sherlock Holmes! Hän pyysi minua kertomaan kaikki havaintoni itselleen, ja lupauduin tekemään niin.

Kyläläiset näyttävät käyttävän aikansa pienokaistensa hoivaamiseen ja käsitöiden tekemiseen. He ovat näppäriä jousipyssyjen valmistajia, ja näyttäisi sitä, että he valmistavat villien jousipyssyt. Tukee olettamustani, että villit ovat miehiä ja kyläläiset naisia.

Kylässä on myös suuri aitaus, jossa on tiikerinpoikasia. En tiedä, mitä tarkoitusta se palvelee. Kasvattavatko he tiikereitä ruuaksi, vai onko tiikereillä heille uskonnollista merkitystä? Toisaalta muita merkkejä uskonnosta ei ole näkynyt. Sitä helpompi työ lähetyssaarnaajille opettaa heille oikeaa lutherilaista kristinoppia!

Eräs kyläläinen vinkkasi minut mukaansa ja näytti majan, jossa oli suuri joukko munia, kooltaan kuin strutsinmunat. Luulenpa, että perheen yhteinen muna voisi olla menestystarina Maapallon aamiaispöydissä. Kun valloitamme Venuksen, pitää selvittää, mikä eläin noita munia munii ja alkaa tuottamaan niitä suurissa määrin. Ihme, ettei niitä ollut eilisellä juhla-aterialla.

Kerran näin yhden villin kävelevän tiikerin kanssa kylässä, ja villi meni eläimineen erääseen taloon. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä villieläin ihmisen talossa tekee!

25.6. 1936 (jatkuu)

Illalla näin aukiolla yhden ''perhoskotelon'' auenneen, ja sen alapuolella oli lihaksikas, alaston villi-ihminen, joka elehti kuin tokkurainen eläin. Nopeasti kaksi kyläläistä saapui ja auttoi hänet läheiseen taloon. Mitähän tämäkin näytelmä tarkoittaa?

Kerroin kaikista havainnoista prof. Poiroselle, ja hän vaikenee kuin sfinksi. Hänen aivonsa käyvät selvästi ylikierroksilla, mutta hän ei suostu kertomaan, millaisia johtopäätöksiä hän havainnoista tekee.

26.6. 1936

Tänään minua pyydettiin uudestaan munataloon, ja munien joukossa oli pari rikkoutunutta munankuorta. Niiden vieressä oli pieniä turkoosi-ihoisia ihmisvauvoja. He siis lisääntyvät munimalla! Talossa oli myös yksi turkoosi-ihoinen eläimen poikanen. Olisiko yrittänyt päästä herkuttelemaan munilla.

Kylän ulkopuolella näin parin villi-ihmisen harjoittelevan jousiammuntaa. Vanha, kurttuinen villi-ihminen opasti heitä. Näytelmä hämmensi minua. Jos ihminen elää metsässä ja metsästä, eikö hän opi jousiammunnan lapsena? Ehkä jouset ovat täällä uutuus, ja aikuisetkin joutuva harjoittelemaan niillä.

Toisaalta jouset ovat lupaus meidän menestyksestämme. Jos jousipyssyt ovat kaikki, mitä venuslaisilla on, heistä ei ole vastusta meidän tuliasein varustautuneille valloitusjoukoillemme.

Näin myös, kun aitauksesta päästettiin kasvaneimpia tiikerinpoikasia viidakkoon. Kummallista! Eivät venuslaiset ilmeisesti kasvata niitä ainakaan ravinnoksi. Jos taas tiikereillä on uskonnollista merkitystä, niin johan on kumma uskonto, kun pentuja hoivataan kuin lapsia, ja kasvettuaan ne päästetään viidakkoon tuosta vain!

26.6. 1936 (jatkuu)

Illalla toistui näytelmä, jossa villi tuli tiikerin kanssa kylään ja hävisi taloon. Uteliaisuuttani kurkkasin ikkuna-aukosta ja näin mitä luonnottomimman näytelmän. Villi-ihminen, kyläläinen ja tiikeri olivat kaikki kolme sodomalaisissa puuhissa. Matkaamme avaruuden läpi, ja mitä löydämme? Perversiota! Onhan se nyt luonnotonta, että ihminen parittelee eläimen kanssa!

Aloin inhotuksissani kurkkia ikkunaluukuista ja näin villi-ihmisiä lemmenpuuhissa kyläläisten kanssa, villi-ihmisiä yhtymässä tiikereihin ja villi-ihmisen, kyläläisen ja tiikerin kolminparitteluja. Yhdestä luukusta olin näkevinäni kuin kyläläisellä olisi ollut pieni siitin.

27.6. 1936

Kerron prof. Poiroselle eilen näkemistäni luonnottomista akteista, ja hän sanoi sen vahvistavan teoriansa. Kun kysyin, mitä hän oli saanut tietoonsa, hän vastasi, että minullakin oli kaikki tarvittava tieto, mutta en vain osannut tehdä niistä oikeita johtopäätöksiä.

Prof. Poirosen teoria on seuraava:

Tiikerit, kyläläiset ja villi-ihmiset ovat kaikki samaa lajia. Villi-ihmiset ovat lajin naaraita. He kuoriutuvat munista tiikerinpoikasina ja kasvettuaan lähtevät viidakkoon opettelemaan metsästystä eläinmuodossa, vaistojensa varassa. Opittuaan tarpeeksi he koteloituvat ja kokevat muodonmuutoksen villi-ihmisiksi. Tämän jälkeen he ovat sukukypsiä ja toimivat kylän metsästäjinä.

Koiraita taas on kahta laatua: Tiikereitä ja kyläläisiä. Ne eivät koe muodonmuutosta.

Professori viittasi jonkun prof. Mendelin geeniteoriaan, jossa perintötekijöitä kutsutaan geeneiksi. Naarailla on sekä tiikerin että ihmisen geenit. Kyläläisillä vain ihmisen, ja koirastiikereillä vain tiikerin. Kun koirastiikeri ja villi-ihminen parittelevat, syntyy muna, josta kehittyy koirastiikeri. Kun kyläläinen ja villi-ihminen parittelevat, syntyy muna, josta kehittyy kyläläinen, ja kun kaikki kolme parittelevat, syntyy muna, josta kehittyy naaras.

28.6. 1936

Professori on päättänyt ratkaiseensa salaisuuden, joten olemme avaruuslaivassa matkalla Maahan. Olen miettinyt professorin teoriaa, ja alan vähitellen uskoa siihen. Se selittää kaikki havaitsemani asiat niin selkeästi.

Olemme professorin kanssa päättäneet, ettemme Maapallolla hiisku kenellekään matkastamme Venukseen. Mikä seksuaalinen anarkia siitä syntyisi, jos paljastuisi, että on ihmislaji, jolle on luonnollista paritella eläimen kanssa! Ja kuinka naisasianaiset saisivat vettä myllyynsä, jos selviäisi, että on ihmislaji, jossa naiset hoitavat metsästyksen ja miehet lastenhoidon!

Professori on oikeasta toimintatavasta samaa mieltä kanssani, mutta hänen syynsä poikkeavat omistani. Professorin mukaan Maan ihmiset kolonialisoisivat Venuksen jos saisivat tietää siitä ja tuhoaisivat sen elämän ja kulttuurin tutkimatta sitä kunnolla. Tämä olisi professorin mielestä liian suuri menetys tieteelle. Hänen mukaansa pitää odottaa, kunnes Maapallon ihmiskunta on kehittynyt sen verran, että tiedonjano on korvannut vallanhimon, ja vieraaseen planeettaan osataan suhtautua tieteellisellä uteliaisuudella.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License