Vastentahtoinen profeetta

''ME EMME OLE KULTTI. ME OLEMME KESKUSTELUKERHO'', luki agnostikkoseuran kerhotilojen seinällä kissankokoisin kirjaimin.

Keijo Westholm, seuran puheenjohtaja, katsoi tekstiä ja jatkoi Mirjan paasauksen kuuntelemista.

''…pitäähän meillä joku taso olla jäsenistön suhteen'', Mirja sanoi. ''Nyt kuitenkin on kyse henkilöstä, joka on saanut oikeudessa tuomion kokaiinin käytöstä. Muistutan kaikkia, että kokaiini on kova huume…''

''Meillä on ollut käytäntönä, ettemme puutu jäsentemme yksityiselämään'', Keijo sanoi. ''Jos puuttuisimme tähän, mitä tulisi seuraavaksi? Alkaisimme kytätä toinen toistemme aviorikoksia kuin Jehovan todistajat?''

Lauri Parkkonen, kerhon jäsen oli saanut tuomion kokaiinin käytöstä, ja kerhossa oli aika paljon sellaista mielialaa, että hänet tulisi erottaa.

''Keijo!'' Mirja napautti. ''Kyllä sinun pitää kuunnella jäsenistönkin mielipiteitä.''

Kyllähän Keijo kuuntelikin. Vaikka hän oli kerhossa vahva johtohahmo, jonka ympärillä toiminta pyöri, hän antoi kaikkien lausua mielipiteensä.

''Onhan jäseniä erotettu ennenkin'', Petra puuttui puheeseen.

''Niin'', Keijo sanoi, ''ne helluntaisaarnaajat kerhon sääntöjen rikkomisesta. Mutta yleinen linja kerhossa on ollut se, että säännöt koskevat vain käytöstä kerhoilloissa.''

Aluksi kerhoa oli yritetty pitää kaikille avoimena, mutta aika-ajoin kerhoon ilmestyi uskonnollisia julistajia, jotka sotkivat keskustelun. Niinpä Keijo oli vastentahtoisesti ajanut läpi säännön, että puheenvuoroissa vaadittiin kriittistä ja analyyttista suhtautumista uskontoihin. Uskovat olivat edelleen tervetulleita keskustelemaan jos säilyttivät avoimen mielen, mutta pari yksisilmäistä julistajaa oltiin häädetty kerhoilloista.

''Keijo on oikeassa'', Harri puuttui puheeseen. ''Meitä kiinnostaa todellisuuden metafyysinen perusta, enkä suoraan sanottuna ymmärrä, mitä tekemistä jollain niin inhimillisellä kuin moraalisuudella on sen kanssa. Niiden yhteenkoplaaminen on tyypillistä uskonnoille, ja me emme ole uskonto.''

Viimeksimainitun periaatteen ylläpito oli Keijolle tärkeää, mutta useinkin se tuotti ongelmia. Kerhon jäsenistö yritti ajaa toimintaa uskonnon suuntaan, Keijo jonkunlaisen agnostisen uskonnon profeettana. Siihen rooliin Keijo ei halunnut. Aika-ajoin ehdoteltiin, että kerho rekisteröityisi uskontokunnaksi ja hankkisi vihkimisoikeuden, tai kuten nytkin, että kerhon jäsenille määrättäisiin eettisen elämän normit.

''Miksi Harrin mielipide painaisi?'' Mirja napautti. ''Hän ei jäsenyytensä aikana ole lukenut yhtään katsomuksellista kirjaa. Kerhon säännöissä sanotaan selvästi: Jäseniä rohkaistaan tutustumaan laajasti eri uskontoihin ja maailmankatsomuksiin.''

''Ei sitä pykälää ole koskaan valvottu'', Keijo sanoi. ''Pitäisikö viikoittain syynätä kaikkien lukemiset samoin kuin Koivuniemen kultissa valvottiin jäsenten painoindeksiä?''

Keijon painajaisuni oli, että jäsenistö alkaisi suhtautua hänen agnostisiin näkemyksiinsä kuin jumalan sanaan. Joillekin jäsenille kerho muodosti suuren osan heidän sosiaalisesta elämästään, joten Keijo piti riskiä todellisena. Hän oli runnonut kyseisen säännön läpi siksi, ettei hän olisi kenellekään ainoa vaikute. Ja nyt sääntöä käytettiin lyömäaseena kuin uskonnollista dogmia.

''Minutkin määräsit lukemaan Katekismuksen ja Jumalharhan'', Heidi sanoi. ''Ja nyt muilta ei vaadita samaa.''

''Ehdotin kun kysyit, en määrännyt'', Keijo sanoi.

Keijo ei halunnut auktoriteettia muun suhteen kuin kerhoiltojen toimivuuden. Silti jäsenistö kyseli häneltä ohjeita agnostisella polulla etenemiseen, ja olipa häneltä kyselty neuvoa aviokriisin tullenkin. Hän oli vastentahtoinen isähahmo. Mitä parhaillaan tapahtui? Isänmurha?

''Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen'', Mirja sanoi, ''emmehän me voi ottaa hyväksyvää kantaa huumeidenkäyttöön.''

''Minä maksan kerhotilojen vuokran, joten päätös on minun'', Keijo jyrähti. ''Olemme keskustelukerho, emme kultti, joten meidän ei tarvitse ottaa minkäänlaista kantaa huumeidenkäyttöön. Lauri saa tehdä omalla ajallaan mitä haluaa, kunhan on kerhoiltoihin tullessaan selvinpäin.''

Keijoa inhotti käyttää auktoriteettiaan. Hän oli itsevaltainen johtaja kerhossa, mutta se oli välttämättömyys. Mieluummin hän olisi äänestyttänyt päätökset, mutta se olisi tarkoittanut kerhon lipsumista uskontokunnan ellei kultin suuntaan.

Keijo jatkoi: ''Siirrytään sitten illan varsinaiseen aiheeseen: Jumaluuksien inkarnaatioihin hindulaisuudessa. Minun mielestänihän kaikki uskonnot ovat sokeita arvauksia tuonpuoleisen luonteesta, ja siksi on hyvin epätodennäköistä, että yksikään niistä olisi totuudenmukainen. Pekka, sinun mielestäsi kristillisyydellä on ihan hyvät mahikset olla tosi uskonto. Oletko samaa mieltä hindulaisuudesta?''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License