Vastentahtoinen meedio

''Minulla on viesti Anna Matilaiselle'', valkoutuinen hahmo sanoi. ''Hän on samalla kurssilla kanssasi.''

''Älä häiritse!'' Martti tiuskaisi. ''Anna minun keskittyä differentiaaliyhtälöihin.''

Martin suurin unelma oli tulla matemaatikoksi, ja parhaillaan hän opiskelikin matematiikkaa yliopistossa. Opiskelusta ei kuitenkaan tuntunut tulevan mitään. Aina kun Martti yritti keskittyä lukemaan matematiikkaa, henget saapuivat ja alkoivat kertoa hänelle viestejään.

''Anna kuolleella äidillä on kaikki hyvin taivaassa'', henki jatkoi. ''Hän seuraa tyttärensä edesottamuksia maan päällä myötätunnolla.''

''Kuule ei vois vähempää kiinnostaa'', Martti sanoi. ''Mitä kuvittelet minusta yliopistolla ajateltavan jos alkaisin välittää siellä muille viestejä kuolleilta?''

''Mutta sinut on valittu viestinvälittäjäksi kuolleiden ja elävien maailmojen välillä'', henki sanoi. ''Se on suuri kunnia.''

''Kunnia muka'', Martti sanoi. ''Lukiolaisena menestyin matematiikkakilpailuissa ja sain kunniaa. Jos antaisitte minun lukea, saisin aikaa myöten kunniaa matemaatikkona.''

''Ryhdy suosiolla meedioksi'', henki sanoi. ''Meedioitakin arvostetaan.''

''Ehkä jonkun Ultra-lehden lukijakunnan keskuudessa. Status hörhöyhteisössä ei nappaa yhtään.''

''Statusta sekin on.''

''Jos ryhtyisin meedioksi, suuri yleisö pitäisi minua kuitenkin huijarina. Jotkut harvat hörhöt vain arvostaisivat.''

Todellisuudessa Martti ei ollut mitenkään statushakuinen, mutta meedion statusongelmat olivat helpommin hahmotettavissa kuin Martin todelliset tarkoitusperät. Martti nimittäin suhtautui matematiikkaan platonistisesti. Hänen mielesään matemattiset teoreemat olivat tosiolevaa, ikuisia ja muuttumattomia. Niihin verrattuna tuonpuoleinen henkien ja aaveiden todellisuus oli kuin pelkkä heijastus seinällä. Niin kontingenttia kuten muukin empiirinen todellisuus. Kun ideat, jylhät, ikuiset ja muuttumattomat asetettiin vastakkain aistein havaittavan, sattumanvaraisten pöytien, kahvikuppien ja aaveiden kanssa, ideat ottivat selkävoiton sata-nolla. Martille aaveet tosiaan olivat aistein havaittavia.

* * *

Kaksi vuotta myöhemmin.

''Kiitos, että kerroit, että lapsellani on hyvä taivaassa'', Sirpa sanoi.

''Sitähän työni on'', Martti sanoi. ''Viestien välittämistä.''

Martti oli luovuttanut. Matemaatiikka oli väistynyt meediohommien takia.

''Lähtisitkö joku päivä kahville?'' Sirpa kysyi.

Martti katsoi Sirpaa. Kolmekymppinen, muodokas kroppa, huoliteltu ulkonäkö. Todella vetävän näköinen pakkaus, mutta ei voinut tietää, piilikö pinnan alla traumoja. Se asia selviäisi ajallaan.

''Lähdetään vaikka heti'', Martti sanoi.

Martti oli huomattavan menestyksekäs meedio. Hän välitti tarkkoja ja yksityiskohtaisia viestejä tuonpuoleisesta. Toisin kuin muiden meedioiden viestit, Martin viestit olivat totuudenmukaisia, ja se näkyi tilipussissa. Toisin kuin matematiikanopiskelijana, rahaa ja naisia Martilla nyt riitti, kun vaan ei välittänyt siitä, että naiset olivat herkkäuskoisia hörhöjä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License