Vaihdokas

5-vuotias Reino asui maalaistalossa. Talon toisella puolen oli peltoja ja toisella synkkä metsä. Perheeseen kuuluivat isä ja äiti, jotka hoitivat maatilaa, Reino sekä vauva Arto.

Kerran isä ja äiti olivat työn touhussa, kun Reino hiippaili huoneeseen, jossa Arto oli, ja katsoi vauvaa. Siellä se nukkui, kopassa. Silloin metsänpuoleisesta avoimesta ikkunasta hyppäsi sisään kummallisia olioita. Niillä oli armeijanvihreä, ahavoitunut iho, ja mukanaan vauva, joka näytti ihmisvauvalta, ja jonka kasvot olivat punaisten viirujen peitossa. Oliot olivat suunnilleen Reinon kokoisia. Ne ottivat Arton kehdosta ja asettivat oman vauvansa tilalle. Sitten ne nopeasti luikkivat ikkunasta ulos.

Kopassa oleva vauva alkoi itkemään, ja äiti kiirehti katsomaan tilannetta. ''Reino! Ei saa raapia Arton kasvoja'', äiti sanoi nähtyään viirut vauvan kasvoissa.

Reino yritti selittää äidille, ettei hän ollut tehnyt mitään, vaan maahiset olivat käyneet vaihtamassa vauvan.

''Älä höpsi'', äiti sanoi. ''Ei maahisia ole olemassakaan.''

Reino sai kovat haukut vauvan kasvojen vahingoittamisesta, ja hänelle painotettiin, ettei maahisia ole olemassakaan. Lopulta Reino alkoi uskoa kuvitelleensa koko maahisjutun.

* * *

Viisi vuotta myöhemmin.

9-vuotias Reino oli rakentamassa legotaloa, kun Arto tuli paikalle.

''Ei saa tulla'', Reino sanoi suojellen rakennelmaansa. Hän tiesi, että Arto hajottaisi legotalon.

''Pitää Artokin ottaa leikkeihin mukaan'', äiti huusi keittiöstä.

''Mut kun se vaan haluaa hajottaa…'' Reino huusi takaisin.

Sillä aikaa Arto hajoti legotalon alun.

''Äiti'', Reino huusi. ''Arto hajotti mun legotalon.''

''Se on niin pieni, ettei se ymmärrä'', äiti huusi. ''Leikkikääpä kiltisti yhdessä.''

Reino olisi halunnut rakennella legoilla ja leikkiä muita isojen poikien leikkejä, mutta äiti pakotti aina ottamaan Arton mukaan, ja Arto hajotti isojen poikien leikit. Reinoa keljutti. Äiti ei koskaan moittinut Artoa.

Vähän myöhemmin Reino oli katsomassa Asterixia ja Obelixia DVD:ltä, kun Arto tuli ja löi Reinoa. Reino löi takaisin. SIlloin Arto alkoi itkemään. ''Äiti, äiti, Reino löi.''

Äiti tuli moittimaan Reinoa. Kun Reino yritti selittää, että Arto oli lyönyt ensin, äiti vetosi taas siihen, että Arto oli niin pieni, ettei hän ymmärtänyt, mutta Reinon pitäisi vanhempana ymmärtää olla lyömättä. Taas Reino sai moitteet, vaikka vika oli Reinon mielestä ollut Artossa.

* * *

Artolta oli alkanut lohkeilla ihoa otsasta, ja alta paljastui armeijanvhreä, ahavoitunut iho. Viiden vuoden takainen maahisjupakka muistui Reinolle mieleen, ja Reino ajatteli, että Arton otsassa oleva vihreä iho näytti ihan maahisten iholta. Vanhemmat käyttivät Artoa lääkärissä, mutta vaiva oli lääkärillekin tuntematon.

Kun isä ja äiti olivat työn touhussa, Reinon tehtävä oli katsoa Arton perään. Se oli toivotonta. Arto teki kaikkea tuhmaa eikä uskonut, kun Reino yritti kieltää. Sitten Reino sai taas vanhempien moitteet, kun ei ollut katsonut Arton perään riittävän hyvin.

Kerran Reino oli taas vastuussa Artosta, kun hän näki Arton livistävän ikkunasta metsään. Reino säikähti. Jos Arto katoaisi, vanhemmat haukkuisivat Reinon pahanpäiväisesti. Niinpä Reino hyppäsi nopeasti Arton perään ja läksi seuraamaan tätä. He tulivat aukiolle, jossa oli maahisia. Reino seurasi tilannetta puskan suojasta.

Arto ja maahiset juttelivat jotain. Sitten yksi maahinen vaihtoi paikkaa niin, että se seisoi ihan sen puskan edessä, jonka suojassa Reino oli, mutta selin puskaan. Reino ajatteli hetkensä koittaneen. Hän hyppäsi puskasta ja tarttui maahiseen molemmin käsin. Muut maahiset ja Arto säntäsivät karkuun.

''Päästä minut menemään'', maahinen sanoi.

''Päästän, jos kerrot totuuden'', Reino sanoi. ''Vaihdoitteko Arton toiseen vauvaan, kun Arto oli vauva?''

''Kyllä'', maahinen sanoi. ''Arto on vaihdokas, oikeasti maahinen. Muodonmuutos on jo alkanut. Nyt hän on tullut liittymään joukkoomme.''

Reino retuutti maahisen äidin luokse, ja maahinen kertoi äidille saman, jonka hän oli kertonut Reinolle. Äiti joutui hyväksymään, että maahisia oli oikeasti olemassa, ja se, jota hän oli luullut omaksi Artokseen olikin oikeasti maahislapsi. Oikea Arto oli kasvanut viisi vuotta maahisten seurassa, ja maahiset suostuvat palauttamaan hänet, että vangiksi joutunut maahinen saisi palata muiden joukkoon.

Alussa oikea Arto oli vähän pihalla ihmisten jutuista. Hän ei esimerkiksi osannut syödä lusikalla tai haarukalla, mutta nopeasti hän oppi. Vanhemmat olivat todella iloisia saatuaan viiden vuoden jälkeen oman poikansa takaisin. Sen jälkeen Reino sai leikkiä isojen poikien leikkejä, ja oikea Artokin oli kiltimpi häntä kohtaan.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License