Utopian loppu

Kapteeni käveli kaleerin kannella ja kutsui luotsin luokseen.

''Kuinka luulet heidän suhtautuvan meihin?'' kapteeni kysyi luotsilta.

''He varmaan pitävät teitä taikauskoisina hölmöinä'', luotsi vastasi. ''He luottavat tiukasti havaintoihinsa ja logikkaan. Heidän mielestään esimerkiksi jumalia ei ole olemassa.''

''Ovatko he sitten kaikesta samaa mieltä keskenään?''

''Tosiasiakysymyksistä pääosin kyllä, ja silloin kun niistä nousee erimielisyys, se ratkaistaan rationaaliseen argumentaatioon perustuvalla debatilla. Tosiasioista ei kuitenkaan voi loogisesti päätellä arvoja, joten heistä jokainen valitsee arvonsa vapaasti.''

''Jos he kerran ovat erimielisiä siitä, kuinka pitää toimia'', kapteeni ihmetteli, ''niin ovatko he kiinni toistensa kurkuissa koko ajan?''

''Ei'', luotsi vastasi. ''Heillä on lait, kuten murhaamisen ja varastamisen kielto, jotka mahdollistavat sopuisan yhteiselämän. Lait eivät kuitenkaan ota kantaa arvokysymyksiin yhtään enempää kuin on välttämätöntä. He kunnioittavat jokaisen yksilön oikeutta elää omien arvojensa mukaan.''

''Entä heidän puolustuksensa?''

''He luottavat puolustuksessaan salamyhkäisyyteen, siihen, että heidän saarensa pysyy salassa koko ajan. Nyt kun minä kerroin heidän saarestaan keisarinnallenne, he ovat täysin teidän armoillanne.''

''Niin'', kapteeni sanoi. ''Meillä on kaleereissamme tuhat soturia, jotka ovat uskollisia keisarinnalle ja jumala Yghirille. Heidän avullaan me saamme yhden saaren valloitettua.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License