Tyhmyyden tasapaino

Planeetalla nimeltä XYZ oli kaksi mannerta ja valtameri. Kumpaakin mannerta hallitsi valtio, toista Y ja toista N. Kuten valtiot yleensä, myös Y ja N olivat hiukan napit vastakkain, eivät pahasti, mutta kuitenkin hiukan. Planeetalla oltiin keksitty ydinaseet, ja sekä Y että N rakensivat omia ydinohjusarsenaalejaan.

Kuten valtiot yleensä, myös Y ja N vihjailivat silloin tällöin toisilleen ydiniskun mahdollisuudesta, eivät usein eivätkä paljoa, mutta kuitenkin silloin tällöin. Planeetalla oltiin tajuttu, että ydinsota johtaisi katastrofiin, joten kumpikaan valtioista ei vakavissaan suunnitellut hyökkäävänsä toisen kimppuun, mutta uhittelivat kuitenkin sen verran, että kumpikin suhtautui vakavasti siihen mahdollisuuteen, että toinen hyökkää.

Ydinuhasta huolimatta planeetan asukkaat elivät suhteellisen onnellisina, koska molemmat planeetan valtioista olivat omaksuneet opin kauhun tasapainosta. Kumpikin valtio oli tehnyt tiettäväksi, että jos toinen hyökkää, he tekevät vähintään yhtä kauhean kostoiskun. Koska kumpikaan valtioista ei halunnut joutua kostoiskun uhriksi, kumpikaan ei myöskään hyökännyt.

Jotta kumpikin osapuoli olisi tarvittaessa pystynyt tekemään tarvittaessa vähintään yhtä kauhean kostoiskun, kummatkin osapuolet kehittelivät koko ajan yhä hirveämpiä ja hirveämpiä ydinohjuksia. Se söi kummankin valtion budjettia, mutta ei niin paljoa, etteikö muuhunkin olisi riittänyt rahaa. Lopulta tuo ohjuskilpavarustelu johti siihen, että kummallakin osapuolella oli ydinohjusarsenaali tuhota toisen manner kokonaan.

Kun aseet olivat riittävän hirveitä, voitiin asevarustelubudjettia vähentää, ja kumpikin puoli eli tyytyväisenä luottaen siihen, että oppi kauhun tasapainosta pitää rauhaa yllä, koska kumpikin ajatteli seuraavasti: ''Jos toinen osapuoli laukaisee ydinohjuksensa, ennenkuin ohjukset osuvat, on meillä aikaa lähettää kostona omat ohjuksemme, jotka tuhoavat vastustajan kokonaan. Tuon pelotteen takia vastustajan ei kannata hyökätä. Vastaavasta syystä myöskään meidän ei kannata hyökätä. Ergo: Rauha säilyy.''

Elo planeetalla jatkuikin näin, rauhallisissa merkeissä. Kummallakin presidentillä oli punainen nappinsa, jolla lähettää vastustajan tuhoavat ohjukset, mutta kumpikin presidentti luotti siihen, että kauhun tasapainon takia nappeja ei koskaan jouduttaisi painamaan. Sitten Y:n valtiossa kuitenkin kyllästyttiin poliitikkoihin, kuten valtioissa yleensäkin, ja Y:n akatemian johtaja Notalp, äärimmäisen viisas ja oppinut mies, valittiin presidentiksi.

Virkaanastujaispuheessaan Notalp kertoi seuraavaa: ''Kansalaiset! Minä aion ajaa valtiomme päätöksentekoon avoimuutta, ja lisäksi aion olla rationaalinen päätöksentekijä. Rationaalisuus päätöksenteossa merkitsee sitä, että kauhun tasapainon oppiin tulee pieniä muutoksia. Rauhan aikana jatkamme samalla tavoin kuin ennenkin: Emme hyökkää vastustajan kimppuun, mutta uhkaamme kostaa meihin kohdistetun hyökkäyksen. Jos vastustaja hyökkää meitä vastaan yhdellä tai kahdella ohjuksella, me kostamme lähettämällä yhden tai kaksi ohjusta, koska se vähentää vastustajan halua uusiin iskuihin. Jos vastustaja kuitenkin lähettää koko ohjusarsenaalinsa kerralla, sen arsenaalin, joka tuhoaisi mantereemme täysin, ei meidän kannata vastata kostoiskulla. Tuollaisessa tilanteessa kuolemme joka tapauksessa, kostimme tai emme, ja onhan parempi, että edes vihollisvaltion asukkaat jäävät henkiin kuin että me molemmat kuolemme, ja älyllinen elämä katoaa tyystin.''

Kun puhe oli ehtinyt tähän vaiheeseen, Y:n salainen palvelu murhasi Notalpin, koska he olivat tajunneet, että Notalpin vallassaolo vaarantaa planeetan rauhan: Nythän vihollinen voisi seuraamuksetta tuhota Y:n puolen mantereen. Ennen uusia presidentinvaaleja Y:n akatemiassa oppineet tutkivat Notalpin virkaanastujaispuheessa kertomaa argumenttia. Aluksi he olivat sitä mieltä, että argumentissa on oltava jotain vikaa, vaaransihan se planeetan rauhan, mutta lopulta oppineiden oli myönnettävä, että rationaalinen päätöksentekijä tosiaan toimii kuten Notalp oli ilmoittanut aikovansa toimia. Etukäteen kostolla uhkaaminen on rationaalista, koska se vähentää vastustajan intoa hyökätä, mutta sen jälkeen kun tuhoutuminen on varmaa, kostolla ei enää ole mitään merkitystä.

Ratkaisuksi Y:n akatemian oppineet ehdottivat, että päätös lähettää ydinohjukset kostoiskuun otetaan pois presidentiltä, ja se korvataan automaattisella järjestelmällä, joka lähettää ohjukset automaattisesti havaittuaan vastustajan ohjusiskun. Kaikki akatemiassa olivat sitä mieltä, että tällaisen systeemin rakentaminen olisi rationaalinen ratkaisu. Planeetalla teknologian kehitys oli kuitenkin edennyt niin, että ydinaseteknologian kehitys oli huimasti tekoälyteknologian kehitystä edellä, ja oppineet tulivat siihen tulokseen, etteivät he osaisi rakentaa tuollaista automaattista järjestelmää.

Lopulta oppineet tulivat siihen tulokseen, että presidentin tulee toimia kuten tuo automaattinen järjestelmä. Hänen täytyisi tehdä kostoisku hyökkäyksen tullen siitä huolimatta, että se ei ole rationaalinen ratkaisu. Näin presidentin tulee olla sopivasti rationaalinen, mutta kuitenkin valmis toimimaan irrationaalisesti tarvittaessa. Koska planeetan XYZ asukkaiden luontoon, kuten kaikkien ajattelevien olioiden luontoon, kuuluu toimia joskus rationaalisesti, joskus irrationaalisesti, tuollaisen presidenttiehdokkaan löytäminen ei tuottanut vaikeuksia, ja salainen palvelu peukaloi vaaleja ja varmisti, että tuo ehdokas tuli valituksi. Näin maailmanrauha säilyikin hetken.

Ikävä kyllä myös valtion N presidentti oli kuullut Notalpin virkaanastujaispuheen ja vakuuttui siitä, että Notalp oli oikeassa. Koska hän kuitenkin oli nähnyt, kuinka Notaplille oli käynyt julistettaan oppiaan, valtion N presidentti osasi kuitenkin olla hiljaa näkemyksestään. Julkisesti hän julisti tekevänsä kostoiskun samalla tai suuremmalla voimalla, mutta hän kuitenkin kirjoitti salaiseen päiväkirjaansa, ettei hän tekisi kostoiskua, jos vastustaja laukaisisi koko ohjusarsenaalinsa.

Aikaa myöten Y:n vakoojat saivat N:n presidentin salaisen päiväkirjan käsiinsä, ja koska planeetan vakoiluverkostot olivat huomattavan tehokkaita, N:n vakoilijat saivat selville, että Y:n vakoilijat olivat saaneet päiväkirjan käsiinsä. Niinpä N:n salainen palvelu ymmärsi, että maailmanrauha on järkkynyt, koska Y tietää, että he voivat tuhota N:n mantereen seuraamuksitta, ja niinpä N:n salainen palvelu murhasi N:n presidentin.

N:n presidentti oli ollut kaikin puolin tavallinen ihminen, ei huippuälykäs, mutta ei aivan tyhmäkään, mutta siitä huolimatta hän oli omaksunut Notalpin opin. Niinpä N:n salainen palvelu päätyi siihen tulokseen, että seuraavan presidentin on oltava typerä, ettei hän varmasti pystyisi omaksumaan Notalpin oppia sekä luonteeltaan sotaintoilija, että hän varmasti tekisi kostoiskun tarvittaessa. Näin planeetan rauha säilyisi. Typeristä sodanlietsojista ei tietenkään ollut pulaa, joten myös N sai pian uuden presidentin.

N:n uusi presidentti alkoi, koska oli typerä sodanlietsoja, uhkailla Y:tä ohjusiskulla. Y:n salainen palvelu alkoi pelätä, että isku tulisi, ja olisi ensiarvoisen tärkeää, että Y:n presidentti tekisi kostoiskun tarvittaessa. Niinpä he murhasivat Y:n presidentin ja korvasivat hänet uudella, joka oli typerämpi ja pahempi sodanlietsoja kuin N:n presidentti.

Näin planeetta suistui jälleen kilpavarusteluun. Tällä kertaa kilpavarustelun kohteena ei ollut ydinohjusten kauheus, niitähän kummallakin osapuolella oli tarpeeksi, vaan tärkein sotilasstrateginen seikka: Se, kumman presidentti on tyhmempi ja pahempi sodanlietsoja. Kauhun tasapaino-opin mukaan planeetan rauha saatiin säilytettyä vain pysymällä mukana kilpajuoksussa murhata presidenttejä ja korvata ne uusilla, entistä typerämmillä ja pahemmilla sodanlietsojilla. Mitä tyhmempi sodanlietsoja vastapuolen presidenttinä oli, sitä suurempi oli hyökkäyksen riski, ja sitä tärkeämpää oli taata, että myös oma presidentti oli tyhmä sodanlietsoja, joka varmasti tekee kostoiskun tarvittaessa.

Planeetan asukkaille kehityskulkyu merkitsi kurjuutta, koska sisäpolitiikassa presidenttien tyhmyys merkitsi huonoja päätöksiä. Planeetan asukkaat kuitenkin hyväksyivät kurjuuden, koska he ymmärsivät, että on välttämätöntä planeetan rauhalle, että presidentit ovat tyhmiä sodanlietsojia. Onhan kurjuus parempi kohtalo kuin ydintuho.

Vielä tänäkin päivänä tuo kilpavarustelu jatkuu. Sen loppua ei ole näkyvissä, koska onhan tunnettua, että älyllisten olioiden tyhmyydellä ei ole rajaa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License