Tullimaksu

Olin kerran ystäväni Jannen kanssa eksynyt kaupunkimme huonomaineiseen osaan, ja etsiessämme ulospääsyä eteemme ilmestyi suuri puisto. Puisto oli täynnä rähjäisiä ihmisiä kampaamattomine hiuksineen, ja jokaisella heistä oli kaljatölkki. Ihmisten kasvot olivat kalpeat, ja ilmeettöminä he ryystivät kaljaa tölkeistään. Puiston käytävät ja nurmikot olivat täynnä tupakantumppeja.

Kaljaporukoiden olettaisi pitävän melua, mutta tässä puistossa oli hiirenhiljaista. Edes tuuli ei suhissut. Äänettömyys hämäännytti meidät, ja ajattelimme siksi, että puisto on turvallinen. Koska sen kiertäminen olisi vienyt aikaa, ajattelimme kulkea puiston läpi.

Kun olimme kulkeneet jonkun matkaa puistossa, eräs rähjäisistä, kalpeista hahmoista ilmestyi eteemme.

''Olisiko sinulla heittää euroa? Kaljaa tekisi mieli'', hahmo kysyi minulta.

Jokin miesparassa vetosi minuun. Ehkä se oli hänen surkea hahmonsa, tai sitten hänen rehellisyytensä, kun hän mainitsi suoraan rahan aiotun käyttötarkoituksen. Annoin euron miehelle.

Kun olimme kulkeneet jonkun matkaa eteenpäin puistossa, sama näytelmä toistui, mutta tällä kertaa rahapyyntö esitettiin Jannelle.

''Ei ole käteistä, on vain kortteja'', Janne sanoi. Euro hänellä olisi todennäköisesti ollut, mutta periaatteesta Janne ei antanut rahaa kerjäläisille. Hänen mielestään spuget saivat aivan tarpeeksi rahaa sossusta.

Kun Janne oli saanut lauseensa loppuun, hänen ääriviivansa alkoivat hämärtyä. Vähitellen Janne katosi olemattomuuteen silmieni edessä. Säikähdin ja kiihdytin askeleitani. Kävelin pikavauhtia ja halusin vain pois tuosta kirotusta puistosta.

Lopulta pääsin turvallisesti ulos puistosta ja löysin tieni kotiin.

* * *

Vähitellen muistoni puistoepisodista alkoi haalistua mielessäni, enkä enää ollut varma, oliko sitä tapahtunut ollenkaan. Sama kävi Jannen muistolle. Lopulta en enää ollut ollenkaan varma, oliko minulla ollut ystävää nimeltä Janne, vai oliko hän pelkkää unta.

Kerran myöhemmin kävelin samassa kaupunginosassa ja epähuomiossa lähdin oikaisemaan saman puiston halki, vaikka se olikin täynnä kalpeita, kaljoittelevia hahmoja.

Yhtäkkiä eteeni ilmestyi Janne. Tuskin tunnistin häntä, koska hänen ennen skarppi olemuksensa oli muuttunut rähjäiseksi. Kampaus oli kasvanut muodostaan, ja hänen silmälasinsa oltiin korjattu teipillä. Kasvot olivat kalvenneet, ja eleettömällä äänellä hän pyysi:

''Olisiko sinulla heittää euroa? Kaljaa tekisi mieli.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License