Tositoimissa

Annoin katseeni kiertää pitkin yökerhoa, ja eräässä nurkassa näin sen, mitä olin etsimässä.

Tyttö oli vaatimattoman näköinen. Hänellä oli avonaiset, maantien väriset hiukset ja otsatukka. Hame oli pitkä verrattuna muiden juhlijatarten hameisiin, ja hänen kiiltelevä toppinsa ei vaikuttanut sopivan hänen muuhun habitukseensa. Kertakaikkiaan hän ei vaikuttanut olevan kotonaan bilehileiden joukossa. Bilehileeltä en saisi sitä mitä tarvitsin, ja olin kehittynyt mestariksi tunnistamaan sopivat uhrit.

Tyttö oli jo hiukan humaltunut, ja istuin hänen pöytäänsä. Juttelimme aikamme. Hän kertoi olevansa viimeisen vuoden opiskelija suurkeittiökoulussa, ja minä esitin lentokapteenia.

Saalistaessani olen hionut charmini huippuunsa, neljässäsadassa vuodessa ehtii. Tyttö puolestaan tuntui suorastaan vaativan tulevansa hyväksikäytetyksi. Sopi minulle. Kiehnäsimme tuntitolkulla, kunnes illan päätteeksi vein hänet asunnolleni.

Saadakseni himoni tyydytettyä olen kehittynyt mestariksi lemmentouhuissa, ja yön aikana tyttö saikin minulta sen, mitä hän oli ollut hakemassa. Ehkä seuraavalla tapaamisella olisi minun vuoroni.

* * *

Kun heräsimme aamupäivällä, tyttö kysyi: ''Oletko vapaa ensi perjantaina?''

Vastasin myöntävästi.

''Tule sitten meille, kokkaan jotain ja sen jälkeen…'' tyttö aloitti.

''Bingo!'' ajattelin. Lahjani on myös kiroukseni. Pystyn olemaan syömättä kaksi kuukautta, mutta sen jälkeen himo käy ylivoimaiseksi. Tällä kertaa suunnitelmani onnistui, ja vastasin tietysti myöntävästi.

* * *

Kun astuin tytön asuntoon, nenääni tulvahti ihana valkosipulin ja hautuvan lihan tuoksu. Joukossa ehkä hiukan viherpippuria ja jotain yrttejä.

''Tervetuloa, kulta'', tyttö sanoi. Halasimme.

Kun astuin peremmälle, näin ruokapöydän. Se oli kooltaan juuri passeli kahdelle hengelle. Valkoisen pöytäliinan kulmat roikkuivat lähes maataviistävästi, ja pöydälle oli katettu kahdet lautaset päällekkäin. Niiden kumminkin puolin kimaltelivat säihkyvät lusikat, haarukat ja veitset. Haarukat olivat pitkäpiikkistä mallia, ja veitset olivat samaa paria haarukoiden kanssa.

Vilkaistessani keittiöön näin liedellä tytön valtavat kattilat. Ne porisivat kutsuvasti, ja minulla oli vaikeuksia hillitä itseni. Mieleni olisi tehnyt mieli tarttua niihin kaksin käsin ja tyhjentää niiden sisältö suuhuni samalta istumalta.

''Istu vain alas'', tyttö kujersi.

Istuuduin, ja tyttö haki kattilan keittiöstä.

Mieleni olisi tehnyt repiä kattila tytön käsistä, mutta pystyin pidättelemään itseäni ja täyttämään lasimme tuomastani punaviinipullosta.

Siroin ottein tyttö tarttui kauhaan ja kaatoi syvät lautasemme täyteen höyryävää sienikeittoa. Odotin, kunnes tyttö aloitti oman aterioimisensa, ja aloin lusikoida kermaista keittoa kitusiini hyvällä ruokahalulla. Keitto litisi lusikkani alla.

Tyhjensin lautasen alta aikayksikön, ja katsoin, kun tyttö lusikoi keittoa omaltaan suloisin, hitain liikkein.

''Sinä taidatkin olla nälkäinen. Ota veikkonen lisää'', tyttö hihitti ja täytti lautaseni kokenein suurtalouskokin ottein.

Aloin taas kauhoa keittoa suuhuni, ja syrjäsilmällä näin, kuinka autuas hymy levisi tytön kasvoille.

''Senkin ahmatti'', hän huokaisi.

Vasta tässä vaiheessa huomasin, että keitto oli tehty ihka aidoista metsäsienistä. Mitään herkkusienikeittoa tämä tyttö ei tarjoillutkaan. Tyhjensin vielä pari lautasellista, ja alkuverryttely oli ohi. Oli aika siirtyä pääruuan pariin.

Tyttö kantoi keittiöstä vuoan, josta tulvahti herkullinen, viherpippurisen lihan tuoksu, sekä astiallisen valkosipuliperunoita.

Kun katsoin vuokaa, näin neljä kyljystä. Ne kiiltelivät kosteina kermaisesta kastikkeesta, ja luut nöpöttivät terhakkaasti vetäytyneen lihan yläpuolella.

''Sinä voit ottaa kolme, minulle riittää yksi'', tyttö sanoi. Hänen äänensä oli yhtä kermainen kuin kyljyksetkin.

Tyttö antoi minulle kaksi kyljystä koristeellisella lusikalla ja otti itselleen yhden. Päätin turvautua itsepalveluun ja otin runsaan kauhallisen meheviä valkosipuliperunoita.

Kokeilin haarukallani kyljyksen kimmoisaa pintaa. Huolimatta uunin lämmöstä kyljys oli säilynyt mehukkaana ja joustavana. Siitä ei ollut tullut sellaista väsynyttä koppuraa kuin kyljyksistä usein uunissa tulee.

Tottunein ottein pilkoin kyljyksiä pienemmiksi. Kimmoisa liha pani hiukan vastaan, mutta sahautui siitä huolimatta. Perunaviipaleet suorastaan odottivat mahdollisuutta päästä pilkkoutumaan veitseni alla. Rivakkaan tahtiin aloin pistellä täydellisiä haarukallisia suuhuni. Perunoita ja lihaa juuri sopivassa suhteessa.

''Olet niin kyltymätön'', tyttö sanoi. ''Kuin joku petoeläin. Minun oma petoni.''

Syötyäni ensimmäisen kyljyksen vaihdoin haarukan asentoa. Piikit alaspäin kävin toisen kyljyksen kimppuun. Lipsuttelin veitsellä menemään paloja toisesta kyljyksestä ja tungin niitä suuhuni. Hekumassani en edes vaivautunut ottamaan perunoita seuraksi.

''Ota vielä tämä viimeinen kyljys.'' Tyttö tunki kolmatta kyljystä lautaselleni ennen kuin olin edes toisen puolivälissä.

Lisäsin tahtia, ja haarukkani kulki edestakaisin lautaselta suuhuni. Pureskelin olan takaa ja nielin ruokaa minkä kerkesin.

Tyttö hymyili vieressäni arvoituksellista hymyään. ''Tiedätkö, sinulle on hurjan kiva laittaa ruokaa.''

Lopulta kumpikin kyljys oli finito. Tyttö toi pöytään kahvikupilliset ja palat suklaakakkua. Annoin suklaan, kakun ja kahvin maun sekoittua suussani. Kahvin kitkeryys ja suklaan makeus täydensivät toisiaan. Kakkupala loppui nopeasti, ja tyhjennettyäni hitain siemauksin kahvikupin lysähdin raukeana mutta onnellisena tuolini pohjalle.

* * *

Aterian jälkeen halimme jonkun aikaa sohvalla, kunnes odottamani ääni kuului. Kännykkään ohjelmoimani hälytys oli lauennut. Puhuin jonkun aikaa feikkipuhelua, ja sen jälkeen sanoin tytölle: ''Olen pahoillani, mutta minun täytyy nyt lähteä. Lennonjohdosta soitettiin ja kerrottiin, että eräs lentokapteeneistamme on saanut yllättävän ruokamyrkytyksen. Minun täytyy mennä tuuraamaan.''

Sovimme pikaisesti seuraavasta tapaamisesta, ja poistuin asunnosta. Minulla ei ollut mitään aikomusta ilmestyä seuraaville treffeille. Tytöllä ei ollut puhelinnumeroani, ja hänen sähköpostiviesteihinsä en vastaisi. Tältä tytöltä olin nyt saanut sen, mitä hänellä oli minulle annettavana. Himo oli nyt tyydytetty kahdeksi kuukaudeksi. Seuraavalla kerralla etsisin uuden uhrin.

Syön vain kahden kuukauden välein, mutta pystyn syömään pelkästään ruokaa, joka on laitettu minulle rakkaudesta.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License