Tilannepukeutuja

Silja oli bilehile, ja hän viihtyi trendikkäissä yökerhoissa viimeisen päälle laittautuneena. Hän oli kuitenkin kiinnostunut myös eläinten oikeuksista, naisten asemasta, ilmastonmuutoksesta ja sen sellaisesta. Aina kun hän kavereidensa kanssa keskusteli näistä teemoista bileiden etkoilla, hän tunsi jäävänsä tappiolle. Kaverit eivät välittäneet maailman tilasta, eikä Silja osannut selittää omia näkemyksiään niin, että kaverit olisivat uskoneet. Niinpä hän oli päättänyt sivistää itseään. Hän oli löytänyt avoimen yliopiston ohjelmasta filosofia-aineen alta kurssin nimeltä ''Etiikan jatkokurssi'', jolla luvattiin soveltaa etiikan teorioita ajankohtaisiin kysymyksiin.

Silja laittautui ensimmäiselle luennolleen. Hän oli päättänyt jättää kimallepaidat ja minihameet kotiin ja kaivoi kaappinsa pohjalta tumman pikkutakin. Kun sen yhdisti vaaleaan poolopaitaan ja polvipituiseen hameeseen, sai oikein yliopistohenkisen asukokonaisuuden. Vielä hillitty meikki ja hiukset pinneillä kiinni, niin asu oli täydellinen.

* * *

Kun Silja astui luentosaliin, hän ei ollut uskoa silmiään. Muut osallistujat olivat pukeutuneet pääosin kokomustiin: villapaitoja, t-paitoja, pillifarkkuja, nahkaliivejä. Niillä, joilla ei ollut mustaa päällään, oli pääosin kirpputorirytkyjä ja puuhelmiä. Suurin osa naisista oli meikkaamattomia lukuunottamatta muutamaa, joilla oli vahva musta kajaali ja musta huulipuna. Siljasta tuntui kuin hän olisi ollut goottiklubilla. Hän tunsi olonsa epämukavaksi, koska hän yleensä viihtyi trendipaikoissa ja vältteli ekokahviloita ja alakulttuuriklubeja.

Luennoitsija astui sisään. Hän oli nuori, pitkähiuksinen mies, joka oli pukeutunut nuhjuisiin farkkuihin ja huppariin.

''Eikö hän yhtään välitä ulkoasustaan'', Silja ajatteli.

Kun luennoitsija aloitti puheensa, Silja tipahti välittömästi kärryiltä. Puhe sisälsi sellaisia sanoja kuten utilitarismi, deonttinen etiikka, pragmatismi ja Humen giljotiini. Koko luennon ajan Silja yritti saada epätoivoisesti luennon juonesta kiinni. Kun hän vilkuili ympärilleen, hän näki muiden seuraavan tiiviisti luentoa ja aina välillä nyökkäilevän tietäväisinä.

Kun siirryttiin luentojen väliselle tauolle, Silja odotti mustavaatteisten valittavan elämän synkkyyttä ja kirpparirytkyisten puhuvan talonvaltauksista. Mitä vielä, kaikki keskustelivat keskenään käyttäen samoja vaikeita sanoja kuin luennoitsija, ilmeisesti puhuen luennon sisällöstä. Silja tunsi itsensä ulkopuoliseksi, ja hän joutui myöntämään itselleen, etteivät vaatteet tee naista.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License