Novelleja
Kakkapöksy
Pikkupojalle tulee kakat housuun noitatalon raunioissa.
Räpätin
Pikkupoika ei saa räpätintä polkupyöräänsä.
Ahdistelija
Postapokalyptisessa tulevaisuuden maailmassa mies muuttaa suojattuun kaupunkiin ja tulee syytetyksi seksuaalisesta ahdistelusta.
Aavekoira
Mies valittaa netissä koirankakoista. Lyhyt.
Riimumestari
Nainen tekee loitsun, joka muuttaa riimujen viestin todellisuudeksi. Lyhyt.
Soittoääniä
Yhtäkkiä alkoi kuulua Iron Manin riffi. Soittimena ei ollut sähkökitara. Ääni oli vähemmän terävä, vähemmän metallinen. Maanläheisempi. Säröä kuitenkin tuntui olevan. Kaikki katsoivat Mikkoa, sieltähän ääni tuntui tulevan.
''Anteeksi'', Mikko sanoi, ''pieru pääsi.''
''Et kai osaa pierrä Black Sabbathin Iron Mania'', Jaakko ihmetteli.
Mikko selitti: ''Tilasin pieruuni soittoäänen. Ettekö ole kuulleet? Niitä voi nykyään tilata verkosta.''
Kaikki ottivat kännykät esiin ja alkoivat naputella. Loppukokous sujuikin sonnan hajussa. Ihmiset eivät pidätelleet yhtään. Milloin kuului ''Miljoona ruusua'', milloin ''Tahdon olla sulle hyvin hellä'', milloin ''Anna mulle tähtitaivas'', kaikki pierusaundilla soitettuna.
Kokouksen lopussa luovutin ja tilasin pieruuni Jimi Hendrixin version ''The Star-Spangled Bannerista''.
Ensimmäinen yhteys
Rättättää ja Fiuu saapuivat ufollaan Maata kiertävälle radalle. He olivat napanneet radiosignaalin tältä planeetalta. Signaali oli paljastanut planeetalla olevan älyllistä elämää. Tarkoitus oli nyt ottaa ensimmäinen yhteys Maan asukkaisiin, mutta toistaiseksi ufo pysytteli tutkien havaitsemattomissa. Rättättää ja Fiuu ottivat vastaan Maasta tulevia tv-lähetyksiä tarkoituksenaan oppia planeetan asukkaiden kieli tai kielet.
Kielenopiskelu olikin päässyt hyvään alkuun. He olivat oppineet alkeet englannista. Yhtäkkiä ohjelman kuitenkin katkaisi mainostauko, ja ruutuun ilmestyi hampurilaisbaarin mainos. Ensi kertaa Rättättää ja Fiuu näkivät ihmisten laittavan ruokaa suuhunsa.
''Hyi hitto! Hehän puhuvat ruuansulatuskanavansa alkupäällä'', Rättättää pieraisi.
''Ei näin siivottomaan lajiin voi ottaa yhteyttä. Mennään takaisin'', Fiuu pieraisi vastaukseksi.
Kutsut
Olen kutsunut viisi vierasta. Viisi siksi, että minulla on olohuoneessa vain kuusi pönttöä, yksi minulle ja yksi jokaiselle vieraalle. Monia hyviä tuttavia jäi vieraslistan ulkopuolelle.
Viikkaan hajustetut pyyhkeet pönttöjen vieressä oleville apupöydille. Tarkistan, että pönttöjen istuinrenkaat ovat lämmenneet miellyttäviksi. Yhden lämmitys on viime aikoina kronklannut, mutta onneksi se toimii nyt. Tarkistan vielä, että pönttöjen huuhtelu toimii.
Mietin valmiiksi puheenaiheita. Planeettamme ilmastosta riittää aina juttua. Samoin kaupunkivaltiomme urheilijoiden menestyksestä juuri päättyneissä planeettakisoissa. Viime aikoina markkinoille on tullut uusia pönttömalleja, jotka säätävät automaattisesti korkeutensa. Niistäkin voisi keskustella. Toivottavasti Katleena ymmärtää, että politiikka, ruoka ja seksi ovat tabuaiheita. Hän ei aina ole tahdikas.
Piereskelijä
''Hyi, Larek pieraisi'', Kolak sanoi.
''Itse pieraisit'', Larek sanoi, ''ja nyt yrität syyttää muita.''
''Ei, kyllä se oli Larek'', Unna sanoi.
Larek ajatteli, että nyt hän oli paljastunut. Hän oli onnistunut salaamaan vikansa kolmenkymmenenkahden vuoden ajan, mutta nyt sille oli tullut loppu.
Rujakin saarella uskottiin, että vain viisi prosenttia ihmisistä eritti suolikaasuja. Nuo viisi prosenttia olivat saarella hylkiöitä: Heitä ei kutsuttu juhliin, he eivät päässeet treffeille, ja saivatpa he potkut työstäänkin.
''Piereskelijä ulos'', Unna, Kolak ja Pekak, kaikki paikallaolijat, huusivat. Larek ei voinut kuin poistua.
Illalla kotona Kolak ajatteli, että tulipa pidäteltyä, ja päästi mojovan pierun. Ja Unna. Ja Pekak.
Joanne Gray
Joanne Gray oli muiden hienojen leidien kanssa pelaamassa bridgeä. Siinä sivussa juoruiltiin, ja Sarah sanoi: ''Oletteko nähneet Suthcliffejen uutta puutarhuria?''
''Ihan hirveä mies'', Joanne sanoi. ''Röyhtäilee koko ajan.''
''Oletteko kuulleet?'' Rebecca sanoi. ''Cardiffin isännän on nähty suutelevan piikaansa.''
''Ties mitä muuta ovat tehneet'', Sarah kuiskasi.
''Hyi sinua'', Joanne sanoi. ''Älä edes vihjaile tuollaisilla. Ne asiat eivät sovi hienon leidin suuhun.''
* * *
Bridgeillasta poistuttuaan Joanne riisui korkeakauluksisen mekkonsa. Alta paljastui ihonmyötäiset trikoot, jotka jättivät hyvin vähän arvailujen varaan. Rinnassa oli tyylitelty P-kirjain. Joanne Gray oli vain hänen alter egonsa. Hän päästi mojovan pierun ja nousi pierun työntövoimalla lentoon. Oikeasti hän oli Peräsnainen.
Pieruhajusteet
Olimme istumassa Markon luona iltaa. Yhtäkkiä alkoi haisemaan sellaisen imelän esanssisen vaniljan ja paskan yhdistelmä.
''Hyi, kuka pieras?'' Marko kysyi.
Kirsi sanoi iloisella äänellä: ''Fartex, ja voit pierrä seurassa!''
Siinähän sitä syyllinen siteerasi mainosta. Tiedättehän pieruhajusteet, nuo syötävät pulverit, joita myydään parilla eurolla joka kioskilla. Niiden eteeriset aromit kulkevat vahingoittumattomina ruuansulatuskanavan läpi ja tekevät olevinaan pieruista hyvänhajuisia. Mitä niitä eri tuoksuvaihtoehtoja onkaan? Kedon kukat, havumetsä, vanilja, anis…
Mietin pitkään, pitäisikö Kirsille huomauttaa siitä, että imelien esanssien ja paskan yhdistelmä haisee huomattavasti pahemmalle kuin luomupierut. Lopulta en kuitenkaan kehdannut. Eihän se ole mitenkään minulta pois, jos Kirsi kuvittelee voivansa pierrä seurassa.
Jalkavaimo
Isännän mielestä naisten ei tarvitse käydä paskalla. Hän sanoo, että kuseminen ja kuukautiset riittävät meille. Hän ei ymmärrä, että meidän on ulostettava siinä missä hänenkin.
Odotan, kunnes isäntä on lähtenyt kaupungille ja hiivin hänen toilettiinsa. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta keventää itseäni. Marmori tuntuu kylmältä paljasta takapuolta vasten. Isännän aamuinen krapulasonta haisee ellottavalle, eikä kärpästen pörinä paranna asiaa. Edellisestä mahdollisuudesta on useita päiviä, joten tavaraa tulee runsaanpuoleisesti.
Kun olen tyhjentänyt suoleni, nousen ylös ja heitän jätösteni päälle puruja, aivan kuten isäntä tekee omille jätöksilleen. Jos hän tietäisi minun paskantavan, seksuaalinen viehätysvoimani hänen silmissään laskisi, ja hän saattaisi myydä minut kaivoksiin.
Petomaani
Kitro seisoi salmiakkikuvioidussa puvussa kuninkaan edessä. Häntä pelotti. Jos hän ei nyt onnistuisi, kuningas antaisi teloittaa hänet.
Kitro ei ollut tuntenut isäänsä, mutta hänelle oli kerrottu isän olleen hovinarri. Isän erikoisnumero oli ollut piereskely. Isä oli pystynyt pieraisemaan milloin tahansa, ja kuningas oli usein laittanut hänet esittelemään taitojaan. Sitten isä oli vienyt pierujen salaisuuden mukanaan hautaan ja kuolinvuoteellaan paljastanut hänellä olevan avioton poika.
Kuningas oli haetuttanut aviottoman pojan, Kitron, ja käskenyt hänen jatkaa isänsä tointa.
Hiki helmeili Kitron ohimolla. Hän yritti ponnistaa pierua, mutta sitä ei tullut. Lopulta takapuolessa alkoi tuntua painetta. Kitro ponnisti lujempaa. ''Pfffft.'' Äh, se olikin tuhnu.
Kalmanmaa
Hobitit Lorri ja Mippi olivat ylittämässä Kalmanmaata. He olivat viemässä mahtirannerengasta Kalmanmaan toisella puolella sijaitsevaan tulijärveen. Kalmanmaa vilisi örkkipartioita, joilta hobittien piti piileskellä. He juoksivat kitukasvuisen pensaan takaa seuraavan kitukasvuisen pensaan taakse aina kun örkkipartioiden silmä vältti.
Erään pensaan takana Lorri sanoi: ''Kuule Mippi, multa meinaa tulla paskat housuun. Pitää pysähtyä hetkeksi, että saan tehtyä tarpeeni.''
Ähisten Lorri veti housut nilkkoihin ja alkoi vääntää torttua. Tällä kertaa uloste oli löysänpuoleista, ja sitä tuli ja tuli, valtavien ääniefektien saattelemana. Pierujen paukkeessa ripuli valui maahan Lorrin toimittaessa tarpeitaan.
Lorrin ähinä ja paskan raikaaminen kiinnittivät ohi kulkevan örkkipartion huomion, ja örkkipartio vangitsi hobittimme.
Tätä fantasiaromaanit eivät kerro
Haltia Kultahopea eteni luolastossa, jonka perällä hänen tietojensa mukaan sijaitsi satumainen aarre, kultaa ja jalokiviä.
Eräässä käytävässä Kultahopea tunsi nenässään löyhkän, jonka hän oli haistanut elämässään lukuisia kertoja aiemminkin. Lemu oli samankaltainen kuin mädälle kananmunalle haisevassa pierussa, ainoastaan kymmenen kertaa pahempi ja kaksikymmentä kertaa voimakkaampi.
Kultahopean silmät skannasivat käytävän reunoja, ja pian ne tavoittivat sen, mitä ne olivat etsineetkin. Läjä tuoretta sontaa, suurempi kuin mitä ihminen olisi jälkeensä jättänyt. Uloste oli tummanruskeaa ja vetistä, ja seassa oli hiukan kiinteämpiäkin pökäleitä, joista törrötti murskautuneita luunpaloja.
''Örkkejä edessä'', Kultahopea ajatteli ja veti miekkansa huotrasta. Hän lähti etenemään käytävää tarkkaillen eteensä hyvin tiiviisti.
Naiadi
Vessa on toinen ovi vasemmalle, mutta jos käyt siellä, älä pese käsiäsi. Voit laskea lavuaariin vähän vettä, naiadi tykkää siitä, mutta älä likaa hänen lähdettään pesemällä käsiä.
Jos ihmettelet, miksi minulla on naiadi, vesinymfi, vessassa, voin kertoa koko jutun.
Kerran kun istuin paskalla, kuulin heleän naisäänen: ''Älä paskanna lähteeseeni.''
Vastasin, että vessanpönttöön kuuluukin paskantaa, mutta ääni väitti kivenkovaa sitä lähteekseen. Kun tiukkasin, kuinka naiadi oli joutunut vessanpönttööni, se antoi sekavan selityksen, joka ei kestä kaikilta osin päivänvaloa, joten en tässä toista sitä. Pääsimme kuitenkin sopimukseen.
Otin bideesuihkun ja suihkuttelin vessanpönttöä. Sitten suuntasin vesisuihkun lavuaariin. Niin naiadi siirtyi asumaan vessani lavuaariin.
Kakkavaipat
''Vaipat on vaihdettu. Nyt saat taas olla puhtaana'', hoitaja sanoi poistuessaan huoneesta.
Toivo muisteli elämäänsä. Kerran hän oli hankkinut häädön naapurissaan asuneille romaneille. Sitä hänen ei olisi kannattanut tehdä. Nyt hän sai maksaa siitä.
Tuttu poksahdus kuului, ja huoneeseen ilmestyi savupilvi. Savupilven keskeltä astui esiin vanha romanipukuinen nainen.
''Loro loro, virtaa noro'', nainen lausui.
Toivon mulkusta valui virtsaa vaippaan.
''Kakkelis kokkelis poks'', nainen lausui.
Toivon takapuolesta pursui ulos pökäle.
''Poks'', nainen toisti.
Toinen pökäle solahti vaippaan.
''Poks'', vielä kerran.
Kolmas pökäle tunki perseestä.
Nainen katosi savupilveen, ja Toivo jäi yksin sairaalahuoneeseen. Taas hän joutuisi makaamaan kakkavaipoissa neljä tuntia, koko vaihtovälin.
Sisäilmaongelmat
Jutta oli ostanut kartanon maaseudulta ja muuttanut sinne. Pari viikkoa muutosta Jutan silmät alkoivat punottaa jatkuvasti, nenä alkoi vuotaa, eikä henki kulkenut kunnolla.
Jutta antoi tutkia, onko kartanossa homevaurioita, mutta niitä ei löytynyt. Kartano oltiin peruskorjattu 80-luvulla, ja Jutta arveli, että silloin oltaisiin saatettu käyttää myrkyllisiä kemikaaleja. Tutkimuksissa tällaisistakaan ei löytynyt merkkiä.
Kirjastosta Jutta löysi historiikin, jonka mukaan kartanossa oli 1800-luvulla elänyt eksentrikko, jolla oli ollut tapana istua kylän kapakassa piereskelemässä. Toinen kapakan kanta-asiakas oli kyllästynyt piereskelyyn ja tappanut eksentrikon kaksintaistelussa.
Palattuaan kartanoon Jutta asetti juomalasin ouja-laudalle ja kysyi: ''Onko täällä piereskelevä kummitus?''
''EI AINA PYSTY PIDÄTTELEMÄÄNKÄÄN'', lasi valitsi kirjaimet.
Vessavirus
''Ole tarkkaillut Knutia'', Diana sanoi. ''Hänellä oli tapana käydä vessassa pesemättä käsiään.''
''Yrität ohjata huomiota pois itsestäsi'', Knut kivahti. ''Itse et pese käsiäsi.''
Olemme tutkimusasemalla Etelänapamantereella. Kairasimme jäätä ja vapautimme muinaisen viruksen. Se on pesiytynyt vessaamme ja tarttuu ihmisten käsiin. Käsien peseminen vessareissun jälkeen poistaa viruksen. Tartunnan saanut muuttuu raivohulluksi ja yrittää tappaa muut.
''Knut alkoi pestä käsiään vasta tartunnan riehuessa'', Diana julisti. ''Hänet on laitettava telken taakse kuten Peter ja Katri.''
''Rauhoitutaan nyt kaikki'', Sarah sanoi. ''Peter ja Katri olivat raivohulluja kun heidät eristettiin. Ketään ei eristetä ennakoivasti.''
''Sitten Knut tappaa kaikki'', Diana julisti. ''Lentokone saapuu vasta viikon päästä.''
Pönttö
Mikko oli pienessä japanilaisessa kaupungissa, paikallisperinteen museossa, kun hänelle tuli äkillinen paskahätä. Onneksi Mikko löysi museosta yleisövessan.
Mikko oli odottanut, että tällaisessa paikassa olisi ollut kyykkyvessa, mutta museon vessassa olikin huippumoderni vessanpönttö monimutkaisine kojelautoineen. Mikko istui pöntölle ja antoi ripulin virrata pönttöön. Hädän helpottettua Mikko tajusi, ettei hän tiennyt, mikä pöntön napeista oli huuhtelunappi. Napeissa oli selitykset vain japanilaisilla kirjoitusmerkeillä, ja Mikko ei ymmärtänyt niitä.
Mikko painoi erästä nappia umpimähkään. Hän tunsi ilmavirran perseessään. Siis se ei ollut huuhtelunappi. Seuraava nappi oli radio. Sitten Mikko painoi suurta punaista nappia. Siinä samassa pönttö räjähti ja Mikko sen mukana. Se olikin itsetuhonappi.
Ihmissusi Helsinginkadulla
Pekka: Makasiinaan-helluntaiseurakunta, pastori Pekka Kärkäinen puhelimessa.
Katriina: Katriina Nousiainen Helsingin kaupungin puhtaanapito-osastolta tässä. Me tarvittaisiin kirkonmiehen apua.
Pekka: Niin?
Katriina: Olettehan nähneet lööpit, joiden mukaan Helsinginkadulla on viime yönä juossut ihmissusi. Meidän puolalaiset työntekijät on kauhuissaan.
Pekka: Olen lukenut uutiset, ja kyllähän se oikealta ihmissudelta vaikuttaa. Silminnäkijä on nähnyt suden muuttuvan ihmiseksi.
Katriina: No hyvä, että otatte meidät vakavasti. Luterilainen kirkko kieltäytyi auttamasta, kun heidän mukaansa ihmissudet ovat taikauskoa.
Pekka: Kuinka voin auttaa?
Katriina: Se ihmissusi jätti jälkeensä lantakasoja. Meidän puolalaisten työntekijöiden pitäisi siivota ne pois, mutta he eivät uskalla koskea kasoihin ennen kuin kirkonmies on käynyt siunaamassa ne lantakasat.
Vesihiisi
Millin kokoinen vesihiisi sihisi viemärissä. Se oli mennyt suihkun likakaivoon odottamaan ihanaa vesiryöppyä.
Jonna meni suihkuun. Hän saippuoi itsensä, ja sitten hän huomasi, että hänellä oli pissahätä. Kyllähän Jonna tiesi, että suihkussa pissaaminen on ällöttävää, mutta Jonna ajatteli, että suihkun vesi huuhtelee virtsan viemäriin. Niinpä Jonna antoi virtsan valua veden sekaan reisiään pitkin.
Vesihiisi tuohtui. Se oli odottanut mukavaa kylpyä, ja nyt veden seassa olikin virtsaa. Vesihiisi päätti antaa suihkuttelijalle opetuksen. Se singhti viemärin ristikon läpi suihkuttelijan alapäähän, ja sieltä virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Virtsarakon se tuhosi kokonaan. Suihkuttelija kaatui kivuissaan lattialle. Sairaalassa suihkuttelijalle tehtäisiin avanne, ja hän pissaisi pussiin loppuelämänsä.
Tuhnustaja
Nella oli ensimmäisillä treffeillä kahvilassa erään Ramin kanssa. Yhtäkkiä Nellan nenässä tuntui omituinen tuoksu.
''Hyi'', Nella sanoi. ''Pierasitko sinä?''
''En'', Rami vastasi. ''Se oli Tuhnustaja.''
''Kuka??''
''Eräs mies oli päässyt treffeille elämänsä naisen kanssa, kun häneltä pääsi pieru. Nainen käveli välittömästi ulos treffeiltä, mies masentui ja teki itsemurhan. Miehestä tuli Tuhnustaja. Nyt hän vainoaa ekatreffiläisiä ja saa miehen pieraisemaan.''
Nella ei uskonut sanaakaan, mutta tarina oli niin hauska, että hän päätti antaa Ramille toisen mahdollisuuden.
* * *
Tuhnustaja myhäili. Rami oli kuullut tarinan vesitetyn version. Todellisuudessa Tuhnustaja jatkaisi vainoamista treffeistä toiseen. Piereskely vain yltyisi, kunnes Nella kyllästyisi paskan hajuun ja jättäisi Ramin.
Pissakeiju
''Nyt kaikki lapset käy vessassa. Parempi virtsa väärää kuin vaaksa vaaraa.''
Auto starttasi, ja Kuopio jäi taakse. Heti Kallan silloilla nuorimmainen huusi: ''Mua pissattaa.''
''Juurihan kotona käytiin pissalla. Eihän me olla ajettu kuin vartti.''
''Alko uudestaan pissattamaan.''
''Nyt saat kyllä pidätellä.''
''Ihan kohta tulee housuun.''
Ei auttanut kuin pysähtyä huoltoasemalle. ''Kaikki lapset käy vessassa niin ei tarvitse pysähtyä uudestaan.''
''Ei tullu yhtään tippaa.''
Matka jatkui samoissa merkeissä. Varttitunnin välein jotakuta lapsista alkoi pissattamaan ja piti pysähtyä.
Kerran oltiin pysähdytty puskan viereen, ja isä meni katsomaan, mitä lapset puskassa puuhasivat. Siellä pieni siivekäs naishahmo tarjoili lapsille isosta pullosta sinistä kuplivaa juomaa.
Dyykkari
''Et sitten jäänyt kiinni'', Pasi sanoi.
''En, ja sain kolmen päivän ruuat'', Sami vastasi.
Sami oli saapunut dyykkausreissulta. Kauppojen roskiksista sai ilmaiseksi parasta ennen -päiväyksen ohittanutta ruokaa, joka Samin mielestä oli täysin syömäkelpoista. Sami laittoi vastadyykatuista aineksista lihapullataikinan ja huomasi, että täytyy käydä vessassa.
''Pistä vessan ovi kiinni, kun olet paskalla'', Pasi huusi.
Oli kuitenkin liian myöhäistä. Päiväyksen ohittaneella ravinnolla eläneet suolistobakteerit olivat jo leijailleet kulhoon, jossa oli päiväkysen ohittanutta jauhelihaa, kananmunia ja korppujauhoja. Tapahtui monimutkaisia biokemiallisia reaktoita. Yhtäkkiä olio sai tietoisuuden. Se vaani kärsivällisesti kulhossa.
Olio näki kulhon yläpuolella oranssin tukan kehystämät kasvot. Silloin olio avasi kitansa ja hyppäsi.
Kusihätä
Kusihätä yltyi yltymistään. Silti Markku ei voinut mennä vessaan. Pidäteltävä oli, vaikka se olikin yhtä tuskaa.
Markku oli muuttanut uuteen asuntoon ja löytänyt kellarikomerosta pulloja, joissa luki ''Taikajuomaa''. Markku oli maistanut yhdestä, ja kun se oli maistunut niin hyvältä, Markku oli juonut koko litran pullon. Sitten oli ilmestynyt menninkäinen, joka oli sanonut, että nyt Markku kusisi ektoplasmaa. Ektoplasmasta syntyisi haamu, joka tappaisi Markun.
Kusihätä oli sietämätön. Markku oli pidätellyt kuusi tuntia. Oli kuin rakko olisi ollut räjähtämäisillään. Sitten housuun lirahti tippa. Vaistomaisesti Markku antoi mennä ja lorotteli housuunsa. Se tuntui autuaalliselta.
Housujen märistä kohdista alkoi nousta höyryä, joka kerääntyi hahmoksi…
Huusi
Pikku-Siirin vanhemmat olivat ostaneet kesämökin, ja perhe oli ensimmäistä kertaa käymässä siellä. Mökillä oli kuitenkin vain ulkohuusi, ja se kauhistutti Siiriä. Siellä haisi pahalta, ja jätökset olivat näkyvissä huusinreiästä. Huusi tuntui Siiristä epäsiistiltä.
''Miksi kävelet jalat ristissä?'' äiti kysyi.
''Kun jalat on ristissä niin ei pissata'', Siiri vastasi.
''Mene nyt vaan huusiin'', äiti sanoi.
Käskettynä Siiri joutui huusiin. Paha haju yökötti Siiriä. Hän avasi huusin kannen ja katsoi alas. Ällöttävä lemu hyökkäsi Siirin sieraimiin. Siellä ne kakat olivat. Siiri istui aukolle inhotuksen vallassa.
Kakasta ja pissasta oli kuitenkin syntynyt hirviö. Se tarttui Siirin kannikoihin ja veti Siirin alas kakkojen sekaan.
Dopingruutu
Tervetuloa seuraamaan doping-näytteen antamista. Tunnelma on täällä Holmenkollenilla katossa. Simo Sivakka asteleekin nyt suorituspaikalle. Nyt hän alkaa avata sepalustaan. Viime vuoteen verrattunahan pukusäädöksiä on hiukan tiukennettu, ja sepaluksen maksimikokoa on pienennetty kahdella sentillä.
Nyt Sivakka alkaa antaa näytettä. Pissa lentää kauniissa kaaressa! Kyllä, valtaosa pissasta osuu kuin osuukin purkkiin. Viime vuoteen verrattunahan tuota purkin halkaisijaa on hiukan pienennetty. Osan Sivakka kuitenkin röpöttelee purkista ohi, ja apujoukot rientävät kunnostamaan suorituspaikkaa.
Dopingruutu päättää lähetyksensä tähän. Huomenna samaan aikaan seuraamme mäkimiesten doping-näytteen antamista, ja näemme, onko suorituksen ajoitus tänä vuonna saatu kohdalleen. Viime vuonnahan ponnistus oli hiukan aikaisessa, ja mäkimiehiltä tuli pissat housuun.
Paskalla
Martti istui pöntöllä. Vielä hetki sitten hän oli ollut bileissä juttelemassa viehättävän neidin kanssa. Sitten luonto oli kutsunut. Martti oli varmaan syönyt jotain sopimatonta. Nyt hän väänsi torttua bilehuoneiston vessassa.
Mirka, neiti jonka kanssa hän oli jutellut, oli kaunis ja älykäs. Oli nauranut Martin vitseille. Oli harvinaista, että älykäs nainen nauroi niille, ehkä Mirkan blondiudella oli jotain tekemistä asian kanssa.
Kuului valtava plumpsahdus, kun pökäle rikkoi veden pinnan. Toivottavasti Mirka ei kuullut ääntä. Plumpsahdusta seurasi hetken päästä toinen ja kolmas.
Martti teki paperityöt ja veti housut ylös. Jäljellä oli enää käsien peseminen. Toivottavasti kukaan ei ollut vienyt Mirkaa tällä välin.
Päästökauppaa
Masa: Haloo, Masa puhelimessa.
Pena: No hei, Pena tässä. Mitenkä menee?
Masa: Töissä on pitänyt kiireitä, mutta lapset on saaneet hyviä numeroita kokeista. Entäs itselläsi?
Pena: Hyvin, mutta oli mulla asiantynkääkin. Kuule, kun mun päästöoikeudet on jo päässyt loppumaan, ja kuukautta on vielä viikko jäljellä, niin olisiko sinulla myydä omasta kiintiöstäsi? En minä muuten, mutta kun tuo muija on niin tarkka, että ilman kiintiötä ei saa päräytellä.
Masa: Joo, on mulla vielä viiteen kunnon töräykseen ja kolmeenkymmeneen tuhnuun.
Pena: Paljolla lähtee?
Masa: Töräykset minä taidan pierrä itse, mutta parikymmentä tunhua lähtisi satasella.
Pena: Kaupat on sitten tehty. Moi.
Masa: Moi.
Jumalan lahja
Haastattelija: Kertoisitko lahkostanne?
Uskovainen: Me ei juoda alkoholia ja me ei irstailla. Siinäpä tärkeimmät.
Haastattelija: Eikö teillä ole omituinen suhde piereskelyyn?
Uskovainen: Me ajatellaan, että pieru on Jumalan lahja. Jos ihmistä pierettää, Jumala on päättänyt antaa pierun lahjan, ja olisi väärin pidätellä. Seurakunnan kokouksissa kaikki sanovat ''Hallelujaa'' kun joku pieraisee.
Haastattelija: Pieraisetteko te aina heti, vaikka paikka olisi sopimaton?
Uskovainen: Jumala päättää, onko paikka sopiva. Jos Jumala on päättänyt antaa pierettää, silloin paikka on sopiva.
Haastattelija: Eikö tuo aiheuta ongelmia työelämässä?
Uskovainen: Tuleehan sitä palavereissa päräyteltyä ja sanottua päälle ''hallelujaa''. Silloin ajattelen, että Jumalan tahto on tärkeämpi kuin ihmisen tahto.
Maailman isoin pieru
Me oltiin mökillä, kun meidän isä pieras maailman isoimman pierun. Heidi, minä ja isä oltiin silloin sisällä mökissä, niin minulla ja Heidillä meni korvat lukkoon kun se ääni oli niin kova. Ja sit haju oli niin kova, että kaikki ryntäs heti ulos. Ihan silmiäkin kirveli. Siinä me sitten yökkäiltiin pihalla. Isäkin yökkäili, vaikka se oli sen oma pieru.
Äiti oli pihalla ottamassa aurinkoa, niin se ihmetteli, että räjähtikö jossain. Me selitettiin, että isä vaan pieras. Seuraava yö jouduttiin nukkumaan teltoissa pihalla, kun sitä mökkiä piti tuulettaa. Onneks meillä oli ruokaa maakellarissa, kun se pierun haju pilas kaikki sisällä olevat ruuat.
Paska ja luolamies
Kesken kivikirveen hiomisen Urgin takapuolessa alkoi tuntua painetta, ja hän poistui sivummalle ulostamaan. Pökälettä vääntäessään Urg alkoi miettiä, mistä paskantamisessa on kyse. Ihminen lihoi, kun hän söi paljon, se tiedettiin Urgin heimossa. Urg kuitenkin ihmetteli, että vastaavasti laihtuessaan ihminen ei paskantanut tavallista enempää. Ennemmin tavallista vähemmän.
Urg mietti, miksi hänen pitää joka päivä suoltaa takapuolestaan ulos pahanhajuisia pökäleitä. Niihin koskeminenkin tuntui hänestä vastenmieliseltä. Kaikella muulla kehossa oli tarkoitus: Syöminen antoi voimaa, jalat olivat liikkumista varten, silmt näkemistä. Mutta paskantaminen, se vaikutti olevan vailla tarkoitusta. Silti kaikki paskansivat, eläimetkin. Jotenkin paskantaminen tuntui liittyvän ruokaan. Jos oli vähällä ravinnolla, paskaakin tuli vähemän.
Hernekeitto
Meidänhän piti mennä ravintolaan syömään kunnon pihvit, mutta Manta-täti halusi väenväkisin tarjota meille luonaan hernekeittoa. Hernekeiton lisäksi oli ruisleipää, ja maito oli lopussa, joten joimme piimää. Arvatahan sen saattaa, mitä tällaisella ruokavaliolla tapahtuu.
Jonkun ajan päästä joku sai päähänsä, että mennään koko poppoo tervehtimään Jokke-serkkua. Kävelimme Joken talolle ja ahtauduimme hissiin, kaikki kuusi henkeä. Se hissi oli tarkoitettu max neljälle hengelle, joten se juuttui kerrosten väliin. Painoimme hälytysnappia ja jäimme odottelemaan huoltomiestä.
Ensin kaikki pidättelivät, mutta sitten Kake-eno päästi pienen paukun. Sen jälkeen kaikki muutkin innostuivat, ja hernekeittokaasua alkoi vapautua urakalla.
Nyt olemme odotelleet huoltomiestä tunnin, ja haju on hirveä.
Jumalan kunniaksi
Anna oli kristitty, ja hänelle koko elämä oli Jumalan ylistystä.
Anna leipoi pullaa. Hän heitti aineksia kulhoon ylistäen Jumalaa, ja yleiskone vaivasi taikinaa Jumalan armosta. Anna kiitti Jumalaa, kun Jumala antoi ihmiselle jokapäiväisen leivän.
Pieni pullataikina kohosi suureksi. Oli kuin viidellä leivällä ja kahdella kalalla olisi ruokkinut väkijoukon. Taikinan kohottua Anna kaulitsi taikinan laakeaksi ja ohueksi, kuin Jumalan luoma maanpiiri. Sitten Anna ripotteli sille kanelia ja sokeria. Oli kuin mannaa olisi satanut erämaahan. Anna rullasi taikinan ja leikkasi korvapuusteja hyräillen ylistyslaulua.
Anna laittoi pullat uuniin ja huomasi, että hänellä oli kakkahätä, joten hän meni vessaan. Hän teki kaiken Jumalan kunniaksi.
Syväekologiaa
Haastattelija: Moi, Petri. Sinäkö et syö ollenkaan lihaa?
Petri: En. Kun sitä lihaa ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Ne ovat eläinten lihaksia, tarkoitettu eläinten liikkumiseen.
Haastattelija: Ja kasvisravinnossakin sinulla on jotain rajoitteita.
Petri: Niin. Syön vain kotimaisia marjoja. Joku porkkana on esimerkiksi tarkoitettu sen kasvin ravintoreserviksi.
Haastattelija: Marjatko ovat poikkeus?
Petri: Niin. Kasvit ovat tarkoittaneet marjat ihmisten ja eläinten syötäviksi.
Haastattelija: Ja olet kertonut, että aina kun sinulle tulee kakkahätä, menet metsään kakalle.
Petri: Niin. Marjojen idea on se, että eläimet syövät niiden siemenet sen marjan mukana, ja sitten kun se siemen on kulkenut ruuansulatuselimistön läpi, se alkaa kasvaa uudessa paikassa.
Normien rikkomisesta
Petri oli Minna Canthin lukiossa ilmaisutaidon linjalla, ja yhteiskunnan normit jurppivat Petriä. Ihmisille lastattiin niin paljon odotuksia, ja oli niin paljon kieltoja ja sääntöjä. Jotain pitäisi tehdä.
Petri hankki vappupillin ja söi kaksi lautasellista hernekeittoa. Sitten hän meni Kuopion torille, riisuutui, ja alkoi pomppia alasti ympäriinsä vihellellen vappupillillä ja piereskellen.
Ihmiset vilkaisivat Petriä säälivästi ja kulkivat ohi, mieluummin vähän kauempaa. Tunnin pomppimisen jälkeen poliisi vei Petrin.
Putkassa Petri alkoi miettiä. Hänestä tuntui, ettei hän ollut saavuttanut tempauksellaan mitään. Petri tajusi, että yhteiskunnan normien rikkominen oli helppoa. Huomattavasti vaikeampaa oli rikkoa normeja niin, että tosiaan sai aikaan jotain fiksua ja hienoa.
Matemaatikon unet
Minulla on mielessäni rengas, ja minun pitäisi todistaa, että sen jokainen ideaali on pääideaali.
Rengas on matemaattinen käsite, joukko, jossa voidaan suorittaa, yhteen-, vähennys-, ja kertolaskuja, muttei välttämättä jakolaskuja. Ideaali on tietynlainen renkaan osajoukko, ja pääideaali tietynlainen ideaali. Kyseessä on siis matemaattinen probleema.
Rengas ja ideaali välkkyy mielessäni. Valitsen ideaalista alkion. Olisikohan se jollain kriteerillä ideaalin pienin alkio? Ei, tuossa on vielä pienempi. Tämä ei kelpaa probleeman ratkaisuksi. Topologinen avaruus tulee mieleeni. Voisikohan sitä käyttää apukonstruktiona probleeman ratkaisussa? Avaruuden pistettä voi liikuttaa hiukan pienemmäksi. Toivottomalta vaikuttaa.
Sitten herään ja tajuan, että minulla on vessahätä. Probleeman ratkaisu on siis käydä pissalla.
Haista Paska
Juontaja: Tervetuloa Haista Paska -ohjelman pariin. Tällä kertaa meillä on vieraana Jampe Pieksämäeltä. Hei, Jampe.
Jampe: Hei.
Juontaja: Kuten aina meidän ohjelmassa, joku julkkis on käynyt vääntämässä kakat tähän meidän pottaan, ja sinun, Jampe, tehtävä on tunnistaa, kuka se on.
Jampe: Katsotaanpa. Kakan väri on tuollainen tummanruskea. Joku brunetti varmaan ollut asialla. Haju on hedelmäinen, hiukan kipakka. Jälkihajussa aavistus banaania. Tutkitaampa koostumusta. Tuollainen kiinteä. Ei ole paljoa nestettä. Sanoisin, että tämä on Sanna Marinin kakka.
Juontaja: Sanna Marin… Lukitaanko tämä vastaus?
Jampe: Kyllä.
Juontaja: Ja se on oikein. Kyseessä tosiaan on Sanna Marinin kakka. Jampe voittaa nenäkarvanpoistimen. Arvo 99,95 euroa.
Arkifilosofiaa
Perhe oli ruokapöydässä syömässä sunnuntailounasta.
Yhtäkkiä Pikku-Markus sanoi: ''Äsken kun istuin potalla, tuli hemulikakka. Ruuasta tulee ihmisen sisällä kakkaa.''
Äiti hyssytteli Markusta, että ei tuollaiset jutut sovi ruokapöytään.
Markus innostui lisää ja alkoi rallatella: ''Kakkakkakkakkakka…''
Äiti oli filosofiankurssilla kansalaisopistossa, ja niinpä hän päätti ottaa henkisen pääomansa käyttöön. Hän sanoi vihaisella äänellä: ''Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.''
Markus säikähti äidin äänensävyä ja meni hiljaiseksi.
Äiti oli tyytyväinen itseensä, kun hän oli löytänyt filosofialle tällaisen arkielämän sovelluksen. Äiti ajatteli, että oli se Wottgenstain, vai kuka se olikaan, ollut viisas mies, kun hän oli sanonut tuollaisen asian, josta oli hyötyä lastenhoidossakin.