Nämä tarinat olen kirjoittanut mielenterveyskuntoutujille suunnatussa luovan kirjoittamisen ryhmässä. Aikaa kunkin tarinan ideoimiseen ja kirjoittamiseen on ollut puolisen tuntia.
Arkku
Ugh-Aart oli ollut heimonsa kanssa kalastamassa. Kalaonni oli ollut hyvä, ja Ugh-Aartkin oli saanut tarpeeksi saalista. Se oli poikkeuksellista. Ugh-Aart kyllä osasi kalastaa, kuten kaikki hänen heimossaan, mutta hän oli heimostaan se huonoin kalamies. Toisinaan hän ei saanut tarpeeksi saalista ja joutui pyytämään ruoka-avustusta muilta.
Kun tultiin rantaan, havaittiin, että rannalle oli ajautunut arkku. Se oli varmaan peräisin jostain eurooppalaisesta laivasta, mutta sitä Ugh-Aart tai muut heimolaiset eivät tienneet. He eivät olleet kuulleetkaan eurooppalaisista. Muut heimolaiset sivuuttivat arkun. Se ei sopinut heidän kokemusmaailmaansa, joten heille sitä ei ollut olemassa.
Ugh-Aartia arkku sen sijaan kiinnosti. Hän tutki sitä ja totesi sen säilytysastiaksi. Väkivalloin hän sai sen avattua. Arkku oli täynnä kirjakääröjä. Ugh-Aart ei tietenkään tiennyt, mitä ne olivat. Ugh-Aart avasi yhden ja näki sen olevan täynnä merkkejä.
Päivä toisensa jälkeen Ugh-Aart palasi tutkimaan merkkejä. Ne hahmottuivat hänen mielessään sanoiksi, ja Ugh-Aart oppi niistä luku- ja kirjoitustaidon sekä englanninkielen. Nämä taidot olivat tietysti kalastajakylässä täysin hyödyttömiä.
Yöllä
Kello kymmeneltä illalla kreivi Ortez nousi arkustaan. Hän kiitti onneaan, että hän kesti kuunvaloa. Hän nimittäin piti yöstä. Yöllä oli rauhallista. Päivisin hänen naapuritalossaan oli remontti, jossa porattiin ja rälläköitiin, ja melu kantautui hänenkin asuntoonsa. Onneksi Ortez makasi päivät tiedottomana arkussaan, ja yöksi melu vaikeni.
Ortez tarkisti puhelimensa. Ei soittoja. Ortez pelkäisi, että Kelasta soitettaisiin ja ilmoitettaisiin, että hänen sairaseläkkeensä on katkaistu. Sairaseläkettä ei oikeasti pitäisi vampyyreille myöntää. Viranomaiset soittelivat vain päivisin, ja koko yöhön Ortezin ei tarvitsisi pelätä soittoa.
Ortez mietti, mihin hän käyttäisi yön. Hän oli ruokaillut edellisenä yönä, joten vielä tänä yönä nälkä ei yllättäisi. Hän käyttäisi yön lempiharrastukseensa, japanilaisten kukka-asetelmien tekemiseen.
Kastelukannu
Herra Kukkala oli kastelemassa pihansa kukkia. Piha oli suuri ja kastelukannu pieni. Se tarkoitti sitä, että Kukkala joutui vähän väliä ravaamaan hanalla täyttämässä kannua.
Kukkala ajatteli, että puutarhaletkulla kasteleminen olisi vaivattomampaa, mutta hän oli niin kiintynyt metalliseen kastelukannuunsa. Jos hän hankkisi puutarhaletkun, kastelukannu joutuisi kaapin pohjalle. Sitä hän ei voisi tehdä. Kastelukannu oli niin sympaattisen näköinen. Tulisiko kannulle paha mielikin? Vaikka järki sanoi muuta, Kukkala vaistomaisesti ajatteli kannua tuntevana oliona.
Seuraavalla viikolla oli Kukkalan 75-vuotissyntymäpäivä. Koko kylä kokoontui juhlimaan sitä, ja Kukkalalle annettiin lahjakin: ''Sinä kun niin kovasti tykkäät kukkien kastelusta, niin me ostettiin sinulle puutarhaletku.''
Musta
Mikan oli pitänyt valita itseään miellyttävä väri.
Kristitty: Valitsit mustan.
Mika: Joo.
Kristitty: Musta viittaa kuolemaan, synkkyyteen, pimeyden voimiin.
Mika: En minä sitä niin ajatellut. Minä vain tykkään mustasta.
Kristitty: Olet kertonut, että tykkäät hevistä ja kauhuelokuvista. Ne taitavat vetää mielesi synkäksi.
Mika: En minä niitä synkkyytenä ajattele. Pidän kauhuelokuvista yliluonnollisen ilmapiirin takia, en pelottavuuden.
Kristitty: Kun hevi ja kauhuelokuvat pommittavat tajuntaasi synkillä mielikuvilla, niin totta kai se vaikuttaa mieleesi. Vajoat synkkyyteen yhä syvemmälle. Tien päässä on saatananpalvonta.
Mika: Monet pitävät hevistä ja kauhuelokuvista, eikä niistä kaikista saatananpalvojia tule.
Kristitty: Sinähän olet kertonut, että sinulla on jo mielenterveysongelmia.
Mika: Kyllä, olen skitsofreenikko. Se tosin pysyy lääkkeillä kurissa.
Kristitty: Synkkyyden ihannointi tuhoaa vähitellen mielen, kuten sinulle on jo käymässä.
Mika: Nyt kyllä vedät aika rankalla kädellä mutkia suoriksi, jos väität skitsofreniani johtuvan hevistä ja kauhuelokuvista.
Kristitty: Niin se vaan on. Sanoit pitäväsi kauhuelokuvista yliluonnollisuuden takia.
Mika: Kyllä.
Kristitty: Useimmilla saatananpalvojilla homma on lähtenyt liikkeelle kiinnostuksesta yliluonnolliseen.
Mika: Pidän yliluonnollisuudesta fiktiossa, enkä usko yliluonnollista olevan oikeasti olemassa.
Kristitty: Fiktiosta se lähtee liikkeelle. Sitten kokeillaan spiritismiä, ja kyllä pimeyden voimat ovat ihan todellisia.
Jätä yksi kortti hihaan
Jarkko oli yksinäinen. Lievittääkseen yksinäisyyttään hän oli päättänyt elvyttää vanhan harrastuksensa, canastan. Hän oli alkanut käymään canastakerholla. Hän oli käynyt pari kertaa ja havainnut, kuinka paljon oppimista hänellä oli. Hän oli hävinnyt suurimman osan peleistään. Parhaillaan hän oli bussipysäkillä, matkalla kerhosta kotiin.
''Jätä yksi kortti hihaan.''
Jarkko hätkähti kuultuaan nämä sanat. Makkonen, kerhon mestaripelaaja oli lausunut ne.
''Anteeksi?'' Jarkko ihmetteli.
''Muut hihaan jemmatut kortit voi pelata'', Makkonen sanoi, ''mutta kunnon korttihai jättää aina yhden kortin hihaan.''
Jarkko kauhistui. Korttien jemmaaminen hihaan oli huijaamista, ja Jarkko oli luullut pelavansa rehellisellä canastakerholla.
''Minä en huijaa'', Jarkko sanoi.
''Olen seurannut peliäsi'', Makkonen sanoi. ''Sinulla on strategiantajua, mutta se valuu hukkaan, jos et jemmaa kortteja hihaan.''
Bussi tuli. ''Kiitos neuvosta'', Jarkko sanoi noustessaan bussiin. Tuolle kerholle hän ei enää palaisi.
''En tahtois ma touhuun ihmisten'', Jarkko mietti bussissa, ''ja en tahtoisi yksin olla.'' Hän oli mennyt alun perin canastakerholle saadakseen sosiaalisia kohtakteja edes joihinkin ihmisiin, ja ensimmäinen ihminen joka oli tullut puhumaan hänelle oli paljastunut huijariksi.
Rannalle jäänyt
Pieni poika katseli laivoja satamassa. Ne tulivat vieraista maista ja lähtivät vieraisiin maihin. Ne toivat Helsinkiin matkustajia ja mausteita, kahvia, tupakkaa, silkkiä.
Poika ajatteli, että minkähänlaista vieraissa maissa oli. Olikohan siellä murjaaneja kaislahameissaan, kuten hänelle oli kerrottu? Tai vinosilmäinen Kiinan keisari? Poika olisi halunnut hypätä laivaan ja matkustaa kaukomaille katsomaan, mutta hän oli köyhä, ja hänellä ei ollut rahaa matkaan. Kerran hän oli hypännyt laivaan ja sanonut maksavansa matkan työllä, mutta laivan kapteeni oli vain nauranut. ''Menepä vielä kasvamaan muutamaksi vuodeksi'', kapteeni oli sanonut.
Poika katsoi kojua, jossa myytiin kaukomaiden mausteita. Eksoottiset hajut leyhyivät pojan nenään. ''Miltähän ne maistuisivat?'' poika mietti. Poika kokeili taskuaan, mutta se oli tyhjä. Siellä ei ollut edes yhtä kuparilanttia, joten ostoksia ei voinut tehdä.
Poika päätti, että kun hän kasvaisi isoksi, hän pestautuisi laivaan ja seilaisi kaikki maailman seitsemän merta. Sitten hän haaksirikkoutuisi etelänmeren saarelle, jolla olisi kaislahameisia ja nenärenkaisia murjaaneja. Siellä hänestä tulisi murjaanien kuningas.
Toivomuslähde
Pekka oli kesälomalla ystävänsä mökillä. Hän oli parhaillaan samoilemassa mökin lähimetsissä, kun hän tuli lähteelle. Jano vaivasi jo hiukan Pekkaa, ja hän kumartui juomaan lähteestä.
''Älä juo minusta'', ääni sanoi. ''En ole sellainen lähde.''
''Puhuva lähde!'' Pekka ihmetteli.
''Olen toivomuslähde'', ääni sanoi. ''Toteutan kaksi toivettasi.''
''Kaksi?'' Pekka hämmästyi. ''Kolme toivettahan saduissa toteutetaan.''
''Taikamaassa on lama'', ääni sanoi. ''Taikaministeri Vispilän leikkaukset ovat iskeneet tähänkin.''
Pekka alkoi miettimään, kuinka toiveet käyttäisi. Pekka oli pitkäaikaistyötön, peruspäivärahalla, joten rahahuolet painoivat. Pekka ajatteli, että miljoonalla eurolla maksaisi rästissä olevat laskut, ja rahaa jäisi rutkasti ylikin. Jos toivoisi lisää älykkyyttä, työllisyysnäkymät paranisivat. Siinä olisi kaksi toivetta.
''Minähän olen vain tällainen perusjamppa'', Pekka mietti kummassa vaatimattomuudenpuuskassa. ''En taida olla miljoonan ja älykkyyden arvoinen.''
''En ole ansainnut sellaista onnea'', ajatukset jatkuivat. ''Ehkä pitäisi tyytyä vähempään.''
Pekkaa hiukoikin jo hiukan. Hän lausui kaksi toivettaan: ''Saisinko lihapiirakan ja pullon kokista?''