Taskuvenus

''Ja mitenkähän ajattelit saada sen käytännössä toimimaan?'' Petronella seisoi kirjoituspöydälläni kädet lanteilla ja polkien jalkaa. Ääni oli hyökkäävä ja siivet levällään.

Ajattelin, että tämä reaktio oli jo puoli voittoa. Hän oli kääntänyt puheet heti käytännön järjestelyihin. Olin ehdottanut hänelle seksiä, eikä hän ollut torjunut ajatusta epäsopivana. Käytännön järjestelyt tosin tuottaisivat ongelmia. Petronella oli kaksikymmensenttinen keijuneito ja minä ihmismies.

''Kokeillaan kaikkea'', vastasin. ''Kyllä me jotain keksitään.''

Mieleeni tuli ensitapaamiseni Petronellan kanssa. Silloin hän oli lennähtänyt työpöydälleni seisomaan kädet lanteilla ja polkien jalkaa. Sillä kertaa hän oli sanonut: ''Ei se noin oikeasti mennyt.'' Olin ollut kirjoittamassa akateemista paperia Kunigas Arthurin legendasta, ja Petronella oli Morgan le Fayn tyttärentyttärentytär. Keijut elävät pidempään kuin ihmiset.

''No kokeillaan sitten'', Petronella sanoi pisteliäästi. Olinkin arvellut hänen olevan rakastunut minuun. Sen verran innokkaasti hän oli iltaisilla tapaamisillamme valistanut minua kuningas Arthur -legendan takana olevasta todellisuudesta. ''Jos mä vaikka riisun tän mekon'', Petronella jatkoi. ''Et sä noilla nakkisormillasi sitä kuitenkaan saisi riisuttua.''

Petronella alkoi riisua pitkää valkoista mekkoa, jonka olkaimet levenivät peittämään rinnat ja yhdistyivät vasta vyötäröllä. Itsekin aloin vähennellä vaatetustani.

Risuuduttuani katsoin Petronellaa. Täydellinen vartalo, kapea vyötärö täyteläisten perseen ja rintojen välissä, jos tuollaisia miniatyyrtiruumiinosia nyt täyteläisiksi voi sanoa. Vaalea, aaltoileva tukka, ja pienen pieni häpykarvoitus. Siivet olivat kuin hyönteisen siivet, kaksi paria.

''No mitä seuraavaksi?'' Petronella kysyi. ''Sä olet ahminut mua jo tarpeeksi silmillasi.''

''Suuteluhan tähän vaiheeseen normaalisti kuuluu'', vastasin.

Petronella lennähti kasvojeni eteen ja suikkasi suukon. Yllättävän sähköinen pusu, kokoero huomioiden. Sitten Petronella alkoi silittää partaani. ''Mun sukuni kirous on se, että rakastumme ihmismiehiin'', Petronella sanoi. ''Niinkuin Morgankin rakastui Lanceletiin.'' Tuosta onnettomasta romanssiyrityksestä Petronella olikin luennoinut minulle paljon. Morgan oli yrittänyt ja yrittänyt, mutta Lancelot ei ollut ollut kiinnostunut vaaksan pituisesta rakastajatteresta. Minun tunnemaailmani oli onnettomampi kuin Lancelotin.

''Rakastanhan minäkin sinua'', vastasin. Petronellan pippurinen luonne oli todentotta vastustamaton.

Petronella alkoi pörrätä rintani edessä jakaen pieniä pusuja minkä ehti. Minä silitin Petronellan hiuksia yhdellä sormella. Joskus puhutaan siitä, että joku nainen pörrää miehen ympärillä, mutta nyt se tapahtui sananmukaisesti. Mulkkuni alkoi herätä eloon. Kyllähän oman kullan kosketus kiihottaa, vaikka tämä olisi kaksikymmensenttinen.

Sitten Petronella lennähti pöydälle. Hän seisoi kädet lanteilla ja sanoi haasteena: ''Mitä vielä odotat?''

Aloin sivellä Petronellan täydellisiä tissejä pikkusormellani. Petronellan hengitys selvästi tiheni. Sitten siirsin pikkusormeni hänen alapäähänsä.

''Mun klittaa sä et ainakaan noilla nakkisormilla löydä.'' Petronella alkoi hinkata alapäätään sormeani vasten, ja minä yritin pysyä samassa rytmissä. Oli kuin olisin tuntenut sormeani vasten häviävän pienen tipan kosteutta. Tunsin, kuinka erektioni saavutti täyden loistonsa.

Istuin työtuolillani, ja Petronella lennähti haaroväliini. ''Tää elinhän on melkein yhtä pitkä kuin minä.'' En ollut ihmiseksi mitenkään poikkeuksellisen hyvin varustettu, mutta ajattelin, miltä jortikkani näyttää Petronellan näkökulmasta. Hän jatkoi: ''Eiks ne ihmisnaisetkin aina sano niin, että mitä isompi, sen parempi… tiettyyn rajaan saakka.''

Petronella syleili mulkkuani molemmin käsin ja jaloin. Hän aloitti hitaan ylös-alas -liikkeen. Tuntui, kuin joku olisi runkannut minua neljällä tulitikulla. Ei hyvä, mitä en tietenkään sanonut ääneen. Ajattelin ihania rintoja, jotka olivat painautuneet kyrpääni vasten, ja kaikesta huolimatta ajatus kiihotti.

''Kokeile sitä jännettä, jolla terska on kiinni esinahassa'', sanoin.

Petronella alkoi käsitellä sormillaan kyseistä paikkaa. Tuo jänne on kehoni herkin paikka, ja se oli kooltaan juuri passeli Petronellan käsille. Hyvänolonsignaalit ryöpsähtelivät mulkustani aivoihini, ja hengitin raskaasti. Tällä stimulaatiolla en kuitenkaan pystyisi tulemaan.

Sitten Petronella lopetti. ''Tätä jöötiä sä et ainakaan pysty mun sisään työntämään.''

''Tyydytänksmä sit sut tulitikulla?''

''Ei, se on ihan liian karhea. Entäs jos kumpikin vaan leikkii itsellään?''

Latoin vasemman käteni kämmenpuoli ylöspäin pöydälle ja aloin oikealla kädellä runkkaamaan hitaasti itseäni. Petronella lennähti vasemmalle kädelleni ja ryhtyi siihen makaamaan. Hänen kätensä oli hänen alapäässään.

Niin kumpikin meistä tyydytti itseään. Katselin täydellistä miniatyyrikroppaa, joka vääntelehti nautinnosta kädelläni. Täydelliset reidet olivat koholla, ja pikkuriikkiset rinnat hyllyivät. Oma käteni työskenteli mulkullani. Eihän oma käsi tunnu yhtä hyvältä kuin pillu, mutta, noh, elämässä pitää olla runkkua.

Tunsin, kuinka oma kultani vääntelehti nautinnosta kädelläni, ja yritin käteni liikkeillä myötäillä Petronellan rytmikästä nytkähtelyä. Katselin Petronellaa ja runkkasin itseäni. Vähän kuin olisi runkannut pornofilmille. Stten tulin. Spermani roiskui rytmikkäästi reisilleni. Petronellalla kesti hiukan kauemmin tulla, mutta lopulta orgasminytkähdykset tulivat sieltäkin suunnasta.

''Se oli ihanaa'', Petronella sanoi, kun olimme hetken levänneet. ''Vaati suuren taian tehdä itseni näkyväksi sinulle, mutta se oli vaivan väärti.''

Petronella oli kertonut, että ennen satuolennot ja ihmiset olivat eläneet sulassa sovussa. Sitten oli tullut kristinusko, joka oli opettanut, ettei satuolentoja oikeasti ole olemassa. Papit olivat opettaneet ihmiset kieltämään silmiensä todistuksen.

Tätä, kuten muitakaan Petronellan juttuja kuningas Arthurista en tietenkään pystynyt tutkimuspapereihini kirjoittamaan. Olen folkloristi, ja tutkimustulosteni täytyy perustua vanhoihin kirjallisiin lähteisiin. Humanistilla on kuitenkin aina hiukan tulkinnanvaraa tulostensa kanssa, ja tuon tulkinanvaran varjolla olin pyrkinyt saamaan papereihini jotain Petronellan kertomaa.

''Mä kyllä haluaisin seuraavalla kerralla hiukan aktiivisemman roolin sun tyydyttämisessä'', sanoin.

''Oli ihana maata sun kädellä'', Petronella vastasi. ''Eli vaikka hoidinkin homman itse, kyllä suakin tässä tarvitaan.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License