Tahdon!

Johan ja Mirva seisoivat alttarilla. Johania koko toimitus inhotti. Johan olisi ihan hyvin voinut jatkaa susiparina, mutta Mirva oli asettanut naimisiinmenon ehdoksi parisuhteen jatkumiselle, joten Johan oli joutunut kosimaan.

Ja naimisiin piti mennä vieläpä kirkossa. Johan ei voinut ymmärtää, miksi Mirva halusi parisuhteelle sellaisen satuolennon siunauksen, johon Mirva ei edes uskonut. Kirkko oli ilmeisesti romanttisempi paikka kuin maistraatti.

''Johan, tahdotko ottaa Mirvan aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema teidät erottaa?''

''Tahdon.'' Johan olisi voinut tarkoittaa sitä. Hän olisi ihan hyvin voinut sitoutua elinikäiseen parisuhteeseen Mirvan kanssa, jos hän vain olisi saanut toiselta vastavuoroisen sitoumuksen.

Pappi esitti saman kysymyksen Mirvalle.

''Tahdon.''

Johan tunsi Mirvan sen verran hyvin, että tiesi, ettei tämä sitoutunut eliniäkseen. Mirvasta tuntui nyt siltä, että hän halusi elinikäistä parisuhdetta, mutta Johan tiesi, että Mirva pidätti itsellään option muuttaa mieltään myöhemmin, ehkä vuosien päästä, ja ottaa avioeron. Koko rituaali tuntui Johanista valheelliselta.

Johanille parisuhteessa oli kyse siitä, että kaksi ihmistä sitoutui toisilleen. Hän ei voinut ymmärtää, mitä se lisäsi kahden ihmisen rakkauteen ja sitoumukseen, että parisuhde virallistettiin.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License