Syntyjä syviä

Jouko istui puisella penkillä ja katsoi, kuinka Petros puhui munkinkaavussaan jotain vierasta kieltä. Latinaa, niinkuin Petros sanoi. Kiesuksen palvontamenot täytyi pitää sillä kielellä.

Petros oli ilmestynyt Joukon kylään pari viikkoa takaperin ja tehnyt metsään palvontapaikan Kiesukselle. Kirkon, niinkuin Petrus sanoi. Aukiolla oli laudoista veistettyjä penkkejä, ja niiden edessä parista koivusta tehty risti. Ristin edessä Petros luki latinaansa suuresta, mustasta kirjasta.

Muita kuuntelijoita kuin Jouko ei ollut. Kyläläiset eivät kiinnittäneet munkkiin huomiota vaan jatkoivat askareitaan tavalliseen tapaansa. Silti Petros piti messunsa useita kertoja päivässä. Kalervo, kylän tietäjä, oli sitä mieltä, että piti olla vieraanvarainen, ja niinpä Petrosta ei ollut häädetty, vaikka hän riesaa aiheuttikin.

Öisin nimittäin Petroksen palvontapaikan valtasi kirkon väki. Ne olivat pieniä, mustia otuksia, jotka toivat mukanaan kuolemaa. Ne tulivat joskus kylään saakka ja aiheuttivat kaikennäköistä riesaa kuten puhkoivat jauhosäkkejä. Kalervo oli parhaansa mukaan karkoittanut niitä kylästä, ja siinä sivussa häneen oli tarttunut kirkon väkeä. Nyt hän makasi sairasvuoteella.

Petros itse tuntui olevan tietämätön kirkon väestä. Kun Kalervo oli kertonut hänelle, millaisia otuksia hänen palvontapaikkansa veti puoleensa, Petros oli torjunut kritiikin sanomalla sen olevan typerää taikauskoa, josta hän vapauttaisi kylän.

* * *

''Tule lähemmäksi, oppipoikani'', Kalervo sanoi Joukolle. ''Minä en enää elä kauaa, joten minun on jaettava tietoni kanssasi.''

Kalervo oli opettanut Joukoa pienestä pitäen, ja tämä tiesikin paljon loitsuja, joilla saada aikaan pieniä asioita. Jouko tunsi myös tarinat Väinämöisestä ja Ilmarisesta. Kuitenkaan syntyjä syviä Kalervo ei ollut Joukolle vielä ennättänyt kertoa. Kun jonkun asian syntyhistorian tunsi, asiaa pystyi hallitsemaan.

''Aloitan kertomalla tulen synnyn'', Kalervo sanoi. ''Ja tällä kertaa kerron myös luotteet.''

Kalervo kuiskutteli jotain Joukon korvaan. Siinä tuli tulen synty runomuodossa. Runo sisälsi tällä kertaa myös luotteet, ratkaisevat sanat, joissa voima piili.

''Seuraavaksi veden…'' Kalervo sanoi sitten. Sen jälkeen kuului korahdus, ja Kalervo retkahti sängylle. Jouko katsoi Kalervoa, ja tämän silmät olivat kuin lasittuneet. Kalervo oli kuollut.

Nyt kylä oli ilman tietäjää. Jouko tiesi huomattavasti enemmän kuin muut kyläläiset, mutta hänenkin tietonsa olivat rajalliset. Ne eivät olleet tietäjän tasolla. Kylä kuitenkin tarvitsisi tietäjän, ja rajallisista tiedoistaan huolimatta Jouko joutuisi sen roolin ottamaan.

* * *

Verkkoa nostettiin veneeseen. Kalansaalis oli huomattava. Jouko oli lausunut rukouksen Ahdille, ja tällä kertaa se oli toiminut.

Kylän miehet olivat lähteneet kalaan parilla veneellä. Petros halusi olla kylän toiminnassa mukana, joten hän oli lähtenyt mukaan.

''Kylläpä kusettaa'', Petros sanoi.

''Sinun täytyy pidätellä rantaan saakka'', Jouko vastasi. ''Veden väki ei pidä siitä, jos veneessä kustaan.''

''Tuo on typerää taikauskoa'', Petros vastasi. ''Teidän väkenne ovat harhaluulo. Oikeasti väkeä on vain ainoalla olemassaolevalla Jumalalla.''

Petros nousi seisomaan ja nosti munkinkaapuaan. Hän kusi veneen laidan yli veteen.

Siinä samassa alkoi mieletön rankkasade. Vene keikahti, ja Petros melkein putosi veneestä. Onneksi hän keikahti vain veneen pohjalle.

''No niin'', Jouko sanoi. ''Nyt saimme veden väen vihat niskaamme.''

Rankkasateet jatkuivat päivätolkulla. Jouko yritti lepytellä veden väkeä, mutta huonolla menestyksellä, koska hän ei tiennyt veden syntyrunon luotteita, voimasanoja. Tietäjä oli kuollut ennen kuin hän oli ehtinyt kertoa ne Joukolle.

Talojen katot alkoivat vuotamaan, ja vettä pääsi talojen lattioille. Niinpä veden väkeä oli väärässä paikassa, ja väärässä paikassa oleva väki aiheuttaisi sairauksia. Monet kyläläiset kärsivätkin flunssasta.

Kalervon muistoa kunnioitettiin, ja Kalervo oli ollut vieraanvaraisuuden kannalla, joten Petrosta ei häädetty kylästä.

* * *

Eräänä aamuna Joukon naurismaan aita oli rikottu, ja nauriit oli kiskottu ylös, naatit syöty.

''Petros, perkele!'' Jouko kirosi. Mikään tavallinen eläin ei ollut päässyt aidasta läpi, joten Petroksen oli ollut pakko tietämättömyyttään vapauttaa henkiä tuhoa tekemään.

Jouko syöksyi siihen majaan, missä Petros asui ja sanoi: ''Sinäkö olet vapauttanut jäniksen henkiä mellastamaan kylään?''

''No en todellakaan, henget ovat typerää taikauskoa'', Petros sanoi.

Jouko näki Petroksen pöydällä kaksi kuollutta jänistä.

''Sinäkö nuo pyydystit?'' Jouko kysyi.

''Joo'', Petros sanoi. ''Pistin metsään pari ansaa.''

''Ja et tietenkään lähettänyt jänisten henkiä takaisin metsään?''

''Kuten olen sanonut, tuo on taikauskoa.''

Jouko alkoi lukea loitsurunoa, joka palauttaisi jänisten henget metsään, syntymään uusiksi eläimiksi.

''Nyt tämä typerä taikausko saa riittää'', Petros sanoi. ''Haastan sinut mittelöön. Teemme kuten Pyhän Raamatun Kuninkaiden kirjassa neuvotaan, ja osoitan, että Jeesus Ristus on vahvempi kuin sinun henkesi ja väkesi.''

* * *

Kyläläiset seisoivat ulkona kaatosateessa. Heidän edessään seisoivat Petros ja Jouko, ja maassa oli kaksi jäniksen ruhoa.

Petros sanoi: ''Nyt ratkaisemme, olenko oikeassa minä vai teidän taikauskonne. Minulla ja Joukolla on kummallakin jäniksen ruho. Oikeastaan niiden pitäisi olla sonnin ruhoja, mutta jänikset saavat luvan kelvata. Kumpikin rukoilee jumalaansa, ja jumalista vahvempi sytyttää palvojansa jäniksen ruhon tuleen.''

Tämän jälkeen Petros alkoi rukoilemaan. Hän rukoili ja rukoili, mutta mitään ei tapahtunut. Jäniksen ruho makasi maassa litimärkänä. Tulesta ei näkynyt kipinääkään.

Sitten tuli Joukon vuoro. Jouko ryhtyi lausumaan tulen syntyrunoa, ainoaa syvää syntyä, jonka hän tiesi. Hän lausui antaumuksella ja huusi luotteet, voimasanat.

Yhtäkkiä Joukon jäniksenruho leimahti liekkeihin. Se paloi ja paloi sateesta huolimatta, kunnes jäljellä oli pelkkää tuhkaa.

* * *

Seuraavana aamuna Petros oli lähtenyt kylästä vähin äänin, ja sadekin oli lakannut. Kylän miehet alkoivat korjailemaan talojen kattoja.

''Munkista päästiin'', Jouko ajatteli. ''Nyt kylän ainoa ongelma on se, että tietäjäntointa tekevä on puolitaitoinen.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License