Suomies

Eräänä sateisena iltana Mylläri oli kävelemässä suolla, kun salama iski tappaen hänet ja tuhoten hänen kehonsa kokonaan. Silmänräpäystä myöhemmin toinen salama iski parin kymmenen metrin päähän edellisestä salamaniskupaikasta ja sen vaikutuksesta, uskomattoman yhteensattuman seurauksena, molekyylit järjestyivät juuri samalla lailla kuin ne olivat olleet Myllärin kehossa juuri ennen tämän kuolemaa. Näin syntynyt olio, Suomies, ei vaikuttanut olevan omituisesta tapahtumaketjusta millänsäkään, vaan käveli Myllärin kotiin aivan kuin Mylläri olisi tehnyt, jos ei olisi kuollut. Sattuma oli puuttunut peliin niin, että mitään järkevää syytä Myllärin ja Suomiehen samankaltaisuudelle ei ollut, vaan siinä oli kyse puhtaasta yhteensattumasta.

* * *

''…kävelin ajatuksissani, näin vain kirkkaan valonväläyksen, ja yhtäkkiä olin siirtynyt pari kymmentä metriä siitä, missä olin kuvitellut olleeni'', Mylläri kertoi Filosofille. Filosofi oli kylän asukkaista ehkä pelätyin, koska hän piti muihin etäisyyttä. Mylläri oli kuitenkin ajatellut, että ehkä Filosofi osaisi selittää hänen omituisen siirtymisensä.

''Oletteko aivan varma, että tämä tapahtui nimenomaan suolla?'' Filosofi kysyi.

''Kyllä…''

''Vai niin. Kuuluisa filosofi Donald Davidson on kirjoittanut samanlaisesta tapauksesta. Mylläri kuoli eilisiltana salamaniskusta, ja uskomattoman yhteensattuman seurauksena te synnyitte heti sen jälkeen. Kuulkaa, te ette ole sama olio kuin Mylläri… Siis te ette ole Mylläri vaan Suomies.''

''Kyllä minä nyt tiedän, että olen Mylläri!'' Mylläri kimmastui.

''Davidsonin mukaan puhuessanne menneisyydestä teidän sananne eivät viittaa mihinkään'', Filosofi jatkoi välittämättä siitä, että ärsytti keskustelukumppaniaan. ''Jos esimerkiksi sanotte 'Se marmorikuula, jonka näin toissapäivänä', teidän sananne eivät tarkoita mitään, koska toissapäivänä te ette edes olleet olemassa. Toisin sanoen puheenne on pelkkää huultenheiluttelua.''

''Huultenheiluttelua muka'', Mylläri huusi. ''Minun jämäkkyyteni on tunnettu koko kylässä. Kun minä sanon jotain, tarkoitan sitä myös.''

Mylläri poistui Filosofin luota ovet paukkuen.

* * *

''Tämä siis tapahtui neljä päivää sitten?'' Konstaapeli kysyi.

''Kyllä'', Filosofi vastasi. Filosofi oli päättänyt varoittaa kylän poliisimiestä siitä, että heidän kylässään oli henkilö, joka ei ollut se, joka väitti olevansa.

''Siinä tapauksessa teidän teorianne ei voi pitää paikkaansa'', Konstaapeli sanoi. ''Viikko sitten kerroin Myllärille salaisesta pokeri-illastamme, ja eilenillalla hän osallistui siihen. Jos hän olisi neljä päivää sitten syntynyt Suomies, hän ei olisi tiennyt salaista pelipaikkaamme.''

''Ettekö kuunnellut?'' Filosofi hermostui. ''Uskomattoman yhteensattuman seurauksena molekyylit järjestyivät juuri samoin kuin Myllärin kehossa. Koska suomiehen aivot muodostuivat noista molekyyleistä, niissä on sama tieto kuin Myllärin aivoissa.''

''Rauhoittukaas nyt'', Konstaapeli sanoi. ''Menkää vaikka kotiin ja juokaa kuppi teetä.''

''Mikä filosofisesti sivistymätön moukka'', Filosofi ajatteli, mutta katsoi kuitenkin parhaaksi totella valtiovallan edustajaa.

* * *

''Ehkä asiaa pitäisi lähestyä filosofian näkökulmasta'', Filosofi mietti teekupposen ääressä, kuinka saisi kyläläiset vakuutettua siitä, että Suomies ei ole Mylläri.

''Heillä on siis teoria, kutsukaamme sitä vaikka teoriaksi T. Hyvä on, teorian T mukaan siis minun Suomieheksi kutsumani olio on itse asiassa Mylläri.''

''Minun on siis osoitettava, että T on huono teoria. Mitä teorialta vaadittiinkaan? Siltä vaaditaan ennustus- ja selitysvoimaa.''

''Mietitään ensin ennustusvoimakysymys. Mitä he ennustavatkaan T:n avulla? He ennustavat, että ensi satokauden jälkeen Suomies jauhaa heidän viljansa jauhoiksi samoin kuin Mylläri on jauhanut ne aiempina vuosina. Mutta tämä ennustus osuu oikeaan, koska Suomiehen aivot ja keho ovat rakentuneet samoin kuin Myllärin. Samalla tavalla he voivat ennustaa muutakin Suomiehen käytöstä. Teoria on siis ennustusvoimainen.''

''Mutta onko se selitysvoimainen? Jos he satokauden jälkeen yrittävät selittää sen, että Suomies jauhoi viljaa, sillä, että Suomies on itse asiassa Mylläri, jolla on tapana jauhaa viljaa, selitys menee mönkään, koska Suomiehellä ei ole ollut tapana jauhaa viljaa. Hänhän syntyi vasta viime satokauden jälkeen. Tähän on tartuttava.''

* * *

Niinpä Filosofi maalasi suuren kyltin, jossa luki: ''Mylläri ei ole Mylläri, vaan Suomies''. Kyltti kädessä hän marssi pitkin kylänraittia, ja aina, kun joku ihminen tuli vastaan, hän ryhtyi puhumaan tälle seuravaan tapaan.

''Luuletko, että voit selittää sen, että Mylläri jauhaa viljaa sillä, että hän on Mylläri, jonka tehtävä on jauhaa viljaa? Et voi, koska todellisuudessa hän on Suomies.''

''Luuletko, että voit selittää sen, että Mylläri näyttää sinulle marjapaikan sillä, että hän löysi sen viime kesänä? Et voi, koska todellisuudessa hän on Suomies, joka syntyi viikko sitten.''

''Luuletko, että voit selittää sen, että Mylläri tilaa kapakassa viskin sillä, että Myllärin setä asui Irlannissa ja tutustutti hänet viskeihin? Et voi, koska todellisuudessa hän on Suomies, jolla ei ole setää.''

Ja niin edelleen. Aluksi vastaantulijat yrittivät vakuuttaa Filosofille, että sama Myllärihän Mylläri edelleen oli, mutta huomattuaan tämän turhaksi kaikki alkoivat vain sivuuttaa Filosofin keskustelunavaukset milloin milläkin tekosyyllä.

* * *

Kun Filosofi oli jatkanut mielenosoitustaan viikon, hän eräänä iltana näki kotinsa ikkunasta kylän miesten järjestäytyvän soihtujen ja heinähankojen kanssa kulkueeksi.

''He varmaan marssivat Suomiehen talolle'', Filosofi ajatteli. ''Kampanjani taitaa vihdoin ja viimein purra.''

Yllättäen kulkue ei kääntynytkään tienhaarasta Myllärin talolle, vaan jatkoi suoraan Filosofin talolle.

Kun kulkue oli Filosofin talolla, Filosofi meni talonsa verannalle, ja kulkuen kärjessä ollut Konstaapeli sanoi: ''Nyt tämä hullutus saa riittää. Lakkaa heti mustamaalaamasta Mylläriä.''

''Mutta hän ei ole Mylläri vaan Suomies'', Filosofi yritti.

''Meidän kaikkien tuntema Mylläri hän on'', Konstaapeli sanoi. ''Olemme kaikki tunteneet hänet lapsesta. Nyt menet heti kapakkaan. Juotte tuopit Myllärin kanssa, ja sen jälkeen paiskaatte sovinnon kättä.''

* * *

Filosofi oli kapakassa Myllärin seurassa. He olivat tilanneet tuopit ja maistaneet niistä. Sen jälkeen Mylläri alkoi kertoa sotamuistojaan.

''Sotamuistoja muka'', Filosofi ajatteli. ''Eihän hän ole edes ollut sodassa. Hänhän syntyi alle kaksi viikkoa sitten.''

Filosofi harkitsi pöydästä poistumista, mutta tällöin hänen mieleensä nousivat uhkaavat heinähangot, ja hän ajatteli, että on parempi jäädä. Myllärin sotamuistot olivat niin mukansatempaavia, että Filosofi eläytyi niihin täydestä sydämestään. Siinä kuunnellessa meni vielä toinenkin tuoppi, ja vielä kolmaskin.

Kun tuli kapakan sulkemisaika, Filosofi ja Mylläri kättelivät sovinnoksi, ja Filosofi sanoi: ''Ei ole väliä oletko sinä sama olento kuin Mylläri, mutta kyllä sinä olet hiton hyvä tyyppi.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License