Petra oli abiturientti suomalaisessa lukiossa. Hän pärjäsi hyvin kaikissa aineissa liikuntaa lukuunottamatta, ja hän aikoi lukion jälkeen lukemaan journalistiikkaa. Hän halusi tehdä maailmasta eettisemmän, ja journalistina pääsi vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.
Kerran Petra avasi päivän lehden.
Niin kutsutuilla STEM-aloilla (science, technology, engineering, mathematics) valtaosa työntekijöistä ja opiskelijoista on miehiä. Se tarkoittaa sitä, että teknologian kehittäminen jää miesten yksinoikeudeksi, ja teknologiaa kehitetään miesten ehdoilla, miesten tarpeisiin. Onko meillä varaa jättää puolet väestöstä teknologian kehittämisen ulkopuolelle? Näillä aloilla tarvitaan lisää naisia.
Petra ajatteli, että hän pärjäsi kaikissa aineissa, ja hänellä oli isänsä vaatimuksesta pitkä matematiikka. Mikään ei periaatteessa estäisi häntä lähtemästä lukion jälkeen Teknilliseen Korkeakouluun. Hänestä tulisi edelläkävijä, nainen insinööritieteissä. Hän olisi toteuttamassa tärkeää yhteiskunnallista muutosta, murtamassa insinöörialojen mieshegemoniaa.
Mutta sitten hän ajatteli Jarkkoa, joka oli hänen luokallaan. Jarkko oli matikkanero, kävi matikkakilpailuissakin ja lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Ja Jarkko oli hirveä nörtti, tosi rasittava tyyppi. Ei puhunutkaan muusta kuin matematiikasta ja tieteestä. Filosofiantunnilla Jarkko oli ollut sitä mieltä, että luonnonlait määräävät ihmisen toiminnan eikä ihmisellä ole vapaata tahtoa. Samoin hän oli ollut sitä mieltä, että hyvä ja paha olivat vain sanoja.
Jos STEM-ihmisten maailmankuvasta tulisi tuollainen, Petra ei halunnut STEM-ihmiseksi. Kyllä Petra halusi uskoa, että ihmisellä on vapaa tahto, ja kyllä hänestä hyvyyttä ja pahuutta oli. Jarkon naurukin oli sellainen ärsyttävä konekiväärinauru.
Entä millainen olisi työilmapiiri insinöörialalla opiskelu- ja työkavereiden kanssa? Kaikki varmaan olisivat ihan hirveitä nörttejä. Petralle henkiset arvot olivat tärkeitä, ja jos kahvipöytäkeskustelut koskisivat mikroprosessoreiden ominaisuuksia, Petra kokisi olevansa henkisesti yksin.
Ja kuinka paljon loppupeleissä insinöörillä olisi sananvaltaa työnsä päämääriin? Suuryrityksen bisnestavoitteet määräisivät sen, kuinka insinöörin laitteen pitäisi toimia, ja insinööri vain suunnittelisi bisnestavoitteet toteuttavan laitteen. Ei siinä insinööri pääsisi paljoa maailmaa parantamaan.
Ei, kyllä Petra kaikenkaikkiaan tekisi arvokkaampaa työtä maailman muuttamiseksi journalistina kuin insinöörialan mieshegemonian murtajana, ja journalistin työ olisi kaiken lisäksi Petran kannalta vielä paljon mukavampaakin.