Somali, joka halusi olla matemaatikko

Hamza avasi päivän lehden.

''Helsingin yliopistossa on 28-vuotias, somalialaistaustainen Hamza Yusuf väitellyt filosofian tohtoriksi matematiikasta. Yusuf kertoo, että hän on syntynyt ja elänyt koko elämänsä Suomessa, ja hän kokee itsensä suomalaiseksi.''

Hamza mietti, ettei hän niin ollut sanonut. Se oli oikein, että hän oli syntynyt ja elänyt koko elämänsä Suomessa, mutta hän ei nähnyt paljoa pointtia kansallisissa kulttuureissa, ei suomalaisessa eikä somalialaisessa. Ennemmin hän koki olevansa kansainvälisen matematikkoyhteisön jäsen. Hänen yhteistyökumppaninsa olivat Kroatiasta ja Yhdysvalloista, ja hän piti heihin yhteyttä sähköpostilla. Hänen väitöskirjan ohjaajansa oli ollut suomalainen, ja vastaväittäjä oli kutsuttu väitöstilaisuuteen Puolasta.

''Yusuf kertoo, että hänen vanhempansa, vaikka olivatkin kouluttamattomia, olivat aina tukeneet poikaansa opinnoissa. Hän kertoo myös, että somalien keskuudessa korkeaa koulutusta arvostetaan kovasti.''

Pääasiallisen kannustuksen matematiikassa hän oli saanut lukion matematiikanopettajaltaan, joka oli huomannut hänen lahjakkuutensa. Opettaja oli antanut Hamzalle lisämateriaaleja itseopiskelua varten. Hänen vanhempansa olivat kylläkin kannustaneet kouluttautumaan, mutta he olivat toivoneet pojasta lääkäriä tai lakimiestä. Kun Hamza oli kertonut lähtevänsä yliopistoon lukemaan matematiikkaa, vanhemmat eivät olleet ymmärtäneet, mitä hyötyä matematiikasta on kenellekään.

''Yusuf kertoo, että kun hän yliopistolla tapaa jonkun, tämä yrittää ensin keskustella Yusufin kanssa englanniksi, ja kun Yusuf vastaa täydellisellä suomella, keskustelukumppani yllättyy.''

Tämä sentään piti paikkansa, mutta toisaalta se oli ymmärrettävää. Hamza itsekin tarjosi englantia ensin niille, jotka eivät näyttäneet suomalaisilta. Yliopistolla oli paljon vierailevia tutkijoita, ja ulkomaalaisen näköinen henkilö ei todennäköisesti osannut suomea.

''Yusuf kertoo kohdanneensa väitöskirjaa tehdessään rasismiakin. Väitöskirjan esitarkastajat olivat simputtaneet Yusufia laittamalla hänet kirjoittamaan osia uusiksi. Se on hyvin harvinaista matematiikassa.''

Hamza ajatteli, että taas lehti vääristelee. Esitarkastajat olivat löytäneet hänen kirjoittamastaan todistuksesta oikean virheen; matematiikassa virheen olemassaolo on ihan objektiivisesti todennettavissa oleva fakta, ja Hamza oli joutunut työskentelemään kaksi viikkoa saadaksen virheen korjatuksi. On kylläkin harvinaista, että virheen sisältävä matematiikan väitöskirja pääsee esitarkastusvaiheeseen, mutta sillä taas ei ollut mitään tekemistä Hamzan ihonvärin kanssa.

''Yusufin väitöskirja käsittelee äärettömiä avaruuksia.''

Hamza tuohtui! Kaksi sanaa! Hän oli suostunut koko haastatteluun saadakseen Suomen mediaan matemaattista sisältöä, ja matematiikkaa oli kommentoitu vain kahdella sanalla, jotka nekin olivat väärin! Hän oli käsitellyt väitöskirjatyössään ääretönulotteisia normiavaruuksia, ei ''äärettömiä avaruuksia.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License