Soitto

Reija oli vastikään alkanut käydä pienen kristillisen yhteisön kokouksissa. Hänet oli otettu hyvin vastaan, ja hän oli mennyt yhä syvemmlle ja syvemmälle yhteisöön. Huomenna hän saisi kasteen, mutta sitä ennen hänen piti kieltää Saatana. Kun Reija oli kysynyt, kuinka se tapahtuu, häntä oltiin neuvottu soittamaan puhelimella Saatanalle numeroon 666 ja sanomaan, että Kristuksen veren kautta hän kieltää Saatanan.

Reija inhosi puhelinsoittoja vieraille. Ne kammottivat häntä. Hän pyrki asioimaankin niin pitkälle kuin mahdollista joko käymällä paikan päällä tai sähköpostitse. Saatanan kieltävää puhelinsoittoakin hän oli lykännyt jo viikon. Kaste olisi huomenna, joten enää puhelua ei voisi lykätä.

Reija otti puhelimen käteensä ja ajatteli, että ehkä kyseessä oli vain rituaalinen ele. Numeroa 666 ei olisi olemassa, ja kun ääni toteaisi, että numeroa ei löydy, hän sanoisi kieltävänsä Saatanan Kristuksen vereen. Ei kai Helvettiin oikeasti ole puhelinyhteyttä.

Sydän pamppaillen Reija näppäili puhelimeen 666 ja painoi vihreää nappia. Puhelin tuuttasi muutaman kerran, ja sitten puhelimeen vastattiin.

''Saatana täällä'', demoninen ääni puhelimessa sanoi. Reijan sydän hyppäsi kurkkuun. Hän oli sittenkin oikeasti soittanut Saatanalle.

''Kiellän sinut'', Reija sanoi ääni väristen.

Puhelimesta kuului demoninen nauru. ''Ja millähän valtuutuksella sinä, pieni ihminen, kiellät minut, itse Saatanan?'' ääni puhelimessa kysyi.

Reija panikoi ja lopetti puhelun. Kun ensijärkytys oli laskenut, Reija tajusi, ettei hän ollut sanonut ''Kristuksen veren kautta.'' Reija mietti, oliko kielto pätevä ilman noita sanoja. Toivottavasti oli, koska uudestaan hän ei enää uskaltaisi soittaa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License