Siksi tarvitaan uskoa

Anna katsoi edessään istuvaa perhettä. Keski-ikäinen mies halvoissa mutta siisteissä vaatteissa, ja kaksi lasta, tyttö ja poika, ala-asteikäisiä.

''Niin'', Anna sanoi. ''Mitä asiaa teillä on?''

''Kuule'', mies sanoi. ''Me ollaan todella epätoivoisessa tilanteessa. Kaveri kertoi, että teiltä saa apua.''

''Kerro lisää'', Anna sanoi.

''Asuntomme vuokra on kahdelta kuukaudelta maksamatta'', mies sanoi. ''Eikä ole rahaa. Vuokranantaja sanoi, että saamme häädön, jos emme maksa viikon sisällä.''

''Millainen taloudellinen tilanteesi noin yleensä on?''

''Elän peruspäivärahalla. Ja sit on tietty lapsilisät'', mies sanoi. ''Olen yksinhuoltaja. Eksänikin on köyhä, ja elatusmaksut ovat pienet.''

''Kyllähän tuosta pitäisi vuokraan riittää', Anna sanoi. ''Mihin rahasi ovat menneet?''

''Mulla on velkaa, kun yritys meni pari vuotta sitten nurin'', mies sanoi. ''Ja kyllähän sitä haluaa tarjota lapsille hyvän lapsuuden. Pojan jääkiekkoharrastus ja tytön pianotunnit tulevat kalliiksi. Ja pianon vuokra. Eikä sitä joka päivä kehtaa riisivelliäkään lapsille tarjota.''

''Ymmärrän'', Anna sanoi. ''Mähän en itse mitään päätöksiä tee, mutta voin viedä eteenpäin viestiä, että vuokrarästeihin tarvittaisiin rahaa.''

''Kiitos!'' mies sanoi. ''Me ei kylläkään uskota Jumalaan.''

''Se ei ole välttämätöntä'', Anna sanoi. ''Seurakuntamme auttaa kaikkia.''

''Uskotsä Jumalaan?'' poika kysyi Annalta.

''Älä nyt…'' isä toppuutteli poikaa.

''Kyllä mä voin vastailla'', Anna sanoi. ''Kyllä, uskon Jumalaan.''

''Meidän isä sanoo, että Jumalan olemassaolosta ei ole mitään todisteita.''

''Siksi tarvitaan uskoa'', Anna sanoi.

Anna oli Hyvän Paimenen seurakunnan jäsen. Kyseessä oli pieni kirkkokunta, jonka arvot olivat nykymittapuulla konservatiiviset, kuten pienillä seurakunnilla yleensäkin. Arvokysymyksiä tärkeämpää seurakunnalle oli kuitenkin lähimmäisten auttaminen, ja tähän hommaan Annakin oli työllistynyt.

''Saanko vielä nimenne?'' Anna kysyi.

''Minä olen Markku Hokkanen'', mies sanoi. ''Ja tässä on Petri ja Heidi.''

* * *

Anna istui kahvilassa edessään cappuccino ja croissant. Anna nautti kahvilatuokioistaan paljon, ja suruissaan hän ajatteli, että Markulla ei varmaan ollut varaa edes tällaiseen pieneen yleellisyyteen.

''Onko tässä vapaata'', joku mies kysyi yhtäkkiä Annalta.

''Joo'', Anna vastasi. ''Istu vaan.'' Ystävällisyys kuului seurakunnan hyveisiin.

''Mä olen lentokapteeni'', mies sanoi. ''Juuri tulossa Kanarian-lennolta.''

''Vai niin'', Anna vastasi. ''Sepä jännittävää.'' Iskuyritykseltähän tämä Annasta vaikutti, mutta se ei vaikuttanut ystävällisyyden vaatimukseen.

''Siellä ohjaamossa mä aina kuuluttelen, että tervetuloa lennolle H-5 Kanarialle.''

''Varmaan aika vaikeaa, kun ohjaamossa on niin paljon nappuloita.''

''Onhan se'', mies sanoi. ''Mitäs, jos lähdettäis meille pitämään vähän hauskaa?''

''Ei kiitos'', Anna vastasi. ''Kuulun Hyvän Paimenen seurakuntaan, ja seurakuntamme moraalikäsitys kieltää sellaisen hauskanpidon, joka sinulla varmaan oli mielessä.''

''Mitä!'' mies hämmästyi. ''Ootsä joku uskis vai?''

''Joo, mä oon uskis.''

''Yksi Jumala, mutta kolme persoonaa'', mies sanoi. ''Miten ihmeessä yksi olento voi ilmetä kolmena persoonana? Sitä mä oon aina ihmetellyt.''

''Vaikka siinä ei ihmisen mielestä olisi järkeä'', Anna sanoi, ''niin Jumala ylittää ihmisen järjen. Siksi tarvitaan uskoa.''

* * *

''Vai pojan jääkiekkoharrastukseen mennyt rahat!'' Heikki jyrähti.

Heikki oli seurakunnan johtaja, ja Anna oli vienyt tälle tiedon rahantarpeesta.

''Onhan se tuhlausta'', Anna sanoi. ''Mut toisaalta, onhan se ymmärrettävää, että köyhyydestä huolimatta haluaa antaa lapsilleen samaa kuin muillakin on.''

''Mut ei me voida lasten jääkiekkoharrastusta alkaa tukemaan'', Heikki sanoi. ''Avustusrahat ovat rajalliset, ja jotkut ovat nälissään.''

''Mutta he menettävät asuntonsa, jos me ei auteta'', Anna sanoi. ''Voidaanhan me laittaa avustuksen ehdoksi se, että hankkivat lapsille halvempia harrastuksia.''

''Tuossa on ideaa'', Heikki sanoi. ''Voivathan lapset tulla meidän seurakunnan lastenkerhoon.''

''Se on ateistiperhe'', Anna sanoi. ''Ei me voida meidän uskontoa alkaa pakkosyöttää.''

''Harkitaan asiaa'', Heikki sanoi.

* * *

Anna oli taas lempikahvilassaan. Tällä kertaa kaikki pöydät oli varattu, ja Anna kysyi eräältä yksinäiseltä mieheltä, voiko tämän pöytään istua.

''Istu vaan'', mies vastasi.

Annan istuuduttua mies kysyi: ''Mites päivä on mennyt?''

''Ihan hyvin. Olen yrittänyt auttaa yhtä talousvaikeuksiin joutunutta perhettä.''

''Ootsä joku sossuntäti?''

''En'', Anna vastasi. ''Teen laupedentyötä Hyvän Paimenen seurakunnassa.''

''Vai niin'', mies sanoi. ''Ootsä joku uskis?''

''Joo, mä oon uskis.''

''Saanko mä kysyä sulta?'' mies sanoi. ''Mitä seurakuntanne ajattelee homoista?''

''Seurakuntamme tekee eron homoseksuaalisen taipumuksen ja homoseksuaalisten tekojen välillä'', Anna sanoi. ''Taipumus on vain risti, joka ihmisellä on kannettavana. Teot sen sijaan ovat syntiä.''

''Ai että mä en saisi rakastella mun kumppanin kanssa?'' mies sanoi. ''Mä oon homo.''

''Seurakuntamme hyväksyy seksin vain miehen ja naisen välisessä avioliitossa'', Anna sanoi. ''Eiväthän kaikki heterotkaan halua tai pysty löytämään puolisoa. Suosittelemme selibaattia heillekin siinä missä homoille.''

''Uskikset on aina määräilemässä muiden seksuaalisuudesta!''

''Ensisijaisesti meillä on moraalikoodi siksi, että me itse voisimme noudattaa sitä'', Anna sanoi. ''En ole naimisissa, joten olen ollut selibaatissa koko ikäni.''

''Mistä tiedät, että se on Jumalan tahto?''

''Uskonasioiden tietäminen on hankalaa'', Anna sanoi. ''Siksi tarvitaan uskoa.''

* * *

''Nyt on tullut päätös toiminnanjohtajalta'', Anna sanoi. ''Me maksetaan teidän vuokrarästit…''

Anna, Markku ja lapset istuivat seurakunnan tiloissa.

''…mutta siihen liittyy pari ehtoa'', Anna jatkoi.

''Niin?'' Markku sanoi.

''Teidän on osallistuttava meidän talouskurssille'', Anna sanoi. ''Siellä saatte opastusta siihen, kuinka saatte taloutenne tasapainoon.''

''Onko se jotain uskonnollista propagandaa?'' Markku kysyi.

''Ei, se on täysin maallinen kurssi. Toisekseen lastenne on jätettävä kalliit harrastukset, ja teidän on etsittävä lapsillenne halvempia harrastuksia.''

''Pitääkö mun lopettaa jääkiekko!'' Petri kauhistui.

''On kivojakin halpoja harrastuksia'', Anna sanoi. ''Niinkuin esimerkiksi partio. Siellä seikkaillaan metsässä ja leikitään pimeällä taskulampunvalossa takaa-ajoleikkejä.''

''Wau!'' Petri sanoi.

''Eiks partio ole kristillisen oikeiston propagandaa?'' Markku sanoi.

''Partio on ollut puoluepoliittisesti sitoutumaton aina'', Anna sanoi. ''Aiemmin usko korkeimpaan kuului partioihanteisiin, mutta nykyisin se on korvattu ihanteella totuuden etsimisestä.''

''Totuuden etsiminen vastaa minunkin ihanteitani'', Markku sanoi. ''Kiitos paljon avusta. Pelastitte meidät pahasta pulasta. Suostun ehtoihinne.''

Heidi kysyi Annalta: ''Onko Jeesus antanut sulle kaikki sun pahat teot anteeksi?''

''Kyllä'', Anna vastasi. ''Jeesus antaa pahat teot anteeksi kaikille, jotka haluaa anteeksiantoa Jeesukselta.''

''Onko se kertonut sulle että se on antanu ne sulle anteeksi?'' Heidi sanoi.

''Ei varsinaisesti.''

''Mistä sä sitten tiedät?''

''Uskonasioita on vaikea tietää'', Anna vastasi. ''Siksi tarvitaan uskoa.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License