Sieluton

''Hyvät tissit tuolla tarjoilijattarella'', Lari sanoi.

Samu katsoi tarjoilijatarta, joka oli sieluttomien univormussa. Harmaa tunika, joka oli sitaistu ohuella mustalla vyöllä. Samu ei ymmärtänyt, mitä Lari sai irti seksistä sieluttomien kanssa. Heihin ei saanut henkistä yhteyttä. Samu ajatteli, että hän ja Lari suhtautuivat seksiin eri tavoin. Larille kyse oli eläimellisestä aktista, joten kumppanin sielulla ei ollut väliä. Samulle taas seksissä oli kyse henkisen yhteyden kokemisesta, joten oli olennaista, että kumppanilla oli sielu, palikka, jonka kanssa yhteyttä pystyi kokemaan.

''Taidan masturboida sen sisään'', Lari jatkoi.

Oli puoliyö, ja Samu ja Lari olivat ainoat asiakkaat kahvilassa. Lari ei jäisi kiinni seksiaktista. Sieluttomilla ei ollut palikkaa joka koki tunteita, sielua, joten sieluttoman väkisinmakaamiseen ei suhtauduttu raiskauksena. Sieluton ei kärsinyt sen johdosta. Kuitenkin raiskaus häiritsisi kahvilan normaalia toimintaa, joten se olisi ilkivaltaa.

Lari nousi ja pakotti tarjoilijattaren lattialle. Väkisin hän kiskoi tarjoilijattaren pikkarit pois ja avasi oman sepaluksensa. Pitäen kiinni tarjoilijattaren ranteista hän pani tätä. Kummankin osapuolen ähinä ja kiljuminen täytti ilman. Lopulta akti oli valmis, ja Lari nousi seisomaan.

Tarjoilija pakeni huoneen nurkkaan ja jäi sinne nyyhkyttämään. Juuri tämän takia tarjolijattarien raiskaaminen oli kiellettyä. Raiskauksen jälkeen ne käyttäytyivät kuin järkyttyneet ja trumatisoituneet, vaikka käyttäytymistä ei vastannutkaan mikään sielullinen kokemus.

''Nyt mennään nopeasti pois ennen kuin joku tulee'', Samu sanoi.

Raiskattu tarjoilijatar oli kahvilan ainoa työntekijä, joten kestäisi pari tuntia, ennen kuin kahvila, siis tarjoilija, olisi toimintakunnossa, ja jos Samu ja Lari jäisivät kiinni, heiltä voitaisiin vaatia korvauksia downtimestä.

''Tästä ei sit kerrota Lenulle'', Lari sanoi kun toverukset olivat poistumassa.

Lenu oli Larin tyttöystävä.

''Ei se tauteja estä'', Samu sanoi.

Lari söi ehkäisypillereitä, joten ei ollut pelkoa, että tarjoilijatar tulisi raskaaksi. Sukupuolitautien riski tosin olisi olemassa, ja siksi Lenu ei hyväksynyt sitä, että Lari masturboi sieluttomien sisään. Pettämiseksi Lenu ei sitä laskenut.

* * *

Fysiikassa tunnetaan neljä perusvoimaa, vahva vuorovaikutus, heikko vuorovaikutus, sähkömagneettinen vuorovaikutus ja gravitaatio, joiden avulla melkein kaikki muutos universumissa, aina kvarkkien tasolta galaksien tasolle voidaan selittää. Sanomme melkein kaikki, koska parisataa vuotta ennen tarinamme ajankohtaa aivotutkimus oli edennyt niin pitkälle, että oltiin havaittu, että kuudellakymmenellä prosentilla ihmisistä aivoissa tapahtui ilmiöitä, joita neljä perusvuorovaikutusta ei selittänyt.

Asiaa oltiin tutkittu ja tultu siihen johtopäätökseen, että kuudellakymmenellä prosentilla ihmisistä on ei-materiaalinen sielu, joka vuorovaikuttaa aivojen kanssa fysiikalle tuntemattomilla tavoilla. Loput ihmiset taas ovat täysin aivojen ohjaamia automaatteja. On huomattava, että minkään käytöksessä näkyvän asian avulla ei sielullisuutta voinut ennustaa. Sieluttomia oli niin älykkäitä kuin tyhmiäkin, niin ateisteja kuin uskovaisiakin, niin luovia kuin ei-luoviakin, niin tunteellisia kuin rationalistejakin, niin miehiä kuin naisiakin.

* * *

Samu katsoi ympäri luentosalia. Paikalla oli paljon sieluttomia, opiskelijoita, naiset harmaissa tunikoissa ja miehet harmaassa t-paidassa ja harmaissa suorissa housuissa. Siellä täällä istui sielullisia mitä värikkäimmissä, mielikuvituksellisissa asuissa, jotka ilmensivät heidän persoonallisuuttaan. Samu ymmärsi, etteivät sieluttomat koe mitään, mutta jossain sisimmässään hän kadehti sieluttomia opiskelijoita, jotka saivat olla tiedon kanssa tekemisissä päivittäin.

Samu yrittikin ottaa vapaata taisteluharjoituksista niin usein kun mahdollista ja pujahtaa luennolle. Hän ei varsinaisesti opiskellut, opiskelu oli työtä eikä sopinut sielullisen arvolle. Ainoat sielullisen arvolle sopivat ammatit olivat soturi, poliitikko ja tuomari. Koko maapallo oli samaa valtiota, joten sotia ei esiintynyt, mutta sieluttomien työläisarmeijat kapinoivat silloin tällöin, ja kapinoita tukahduttamaan tarvittiin osaavia taistelijoita.

Luennoitsija nousi lavalle. Hän oli tumma, pienikokoinen nainen sieluttoman univormussa. Nainen puhui suunnitelmista järjestää miehitettyjä tähtienvälisiä lentoja.

Luennoitsija huumasi Samun. Hän oli niin asiantunteva. Aivan toista kuin sielulliset naiset, jotka huvittelivat päivät pitkät. Jossain Samun alitajunnassa kävi ajatus, että luennoitsijaan saisi henkisen yhteyden, mutta hänen päivätajuntansa hylkäsi ajatuksen heti. Sieluttomat olivat biologisia robotteja ilman mitään henkistä.

''Ensimmäisellä lennolla käyttäisimme sieluttomia'', luennoitsija sanoi. ''On viidenkymmenen prosentin todennäköisyys, että alus tuhoutuu, joten minimoimme sielujen menettämisen.''

Samu ei enää kuunnellut puheen asiasisältöä. Hän vain kuunteli luennoitsijan itsevarmaa alttoääntä ja katsoi tämän kroppaa, joka persoonallisemmissa vaatteissa olisi ollut viehättävä.

Luennon lopussa Samu joutui myöntämään itselleen olevansa rakastunut. Tämä huomio kuvotti häntä, koska sieluttomiin naisiin rakastuneita sielullisia miehiä pidettiin luusereina. Kuin olisi seurustellut pumpattavan barbaran kanssa. Sitä paitsi Samu oli aina ajatellut, että rakkaudessa henkinen yhteys oli tärkeintä, ja sieluttoman kanssa se oli mahdottomuus.

* * *

Kun Samu poistui luentosalista, hän näki äskeisen luennoitsijan yliopiston kahvilan pöydässä, lusikoimassa kaalilaatikkoa. Sieluttomien oli mahdotonta kokea makunautintoja, joten heidän sallittiin tilata vain halpaa ruokaa.

Samu meni kahvilan ruoka-automaateille. Tässä kahvilassa kävi pääosin sieluttomia, joten se oli automatisoitu. Automaatio oli se asia, jonka takia 40 prosenttia väestöstä riitti työvoimaksi.

Samu etsi sielullisten viineriautomaatin ja ohjelmoi siihen jättiviinerin neljällä eri hillolla ja kahdella eri sokerikuorrutuksella. Tilattu viineri ilmestyi lautasella koneen alaosasta. Hän otti vielä kahvin.

Samu meni luennoitsijan luokse ja tarjosi viineriä. ''Mites ois jälkiruoka?''

Luennoitsija näytti ilahtuneelta. ''Voi kiitos.'' Sieluttomia ei käytöksen perusteella erottanut sielullisista, joten herkut kelpasivat, vaikkei ilahtumisen ilmaukseen ilahtumisen tunnetta liittynytkään.

Samu istui pöytän ja siemaisi kahviaan. ''Mielenkiintoinen luento. Avaruuden valloitus on niin jalo projekti.''

Samu halusi, että luennoitsija valitsisi hänet rakastetukseen. Siksi hän yritti tehdä hyvän vaikutuksen, vaikka hän tiesi, etteivät sieluttomat oikeasti mitään valinneetkaan. Toimivat vain niin kuten heidän aivonsa determinoivat heidän toimivan.

''Niin'', luennoitsija vastasi. ''Valoa nopeamman matkustuksen teoria on edennyt aimo harppauksin viime aikoina, ja voin ylpeänä mainita, että olen ollut etunenässä viemässä tutkimusta eteenpäin.''

Samu ajatteli, ettei sieluton voinut kokea ylpeyttä, mutta ei juuttunut asiaan. ''Samu'', hän tarjoi kättään.

''Nona'', luennoitsija vastasi ja kätteli.

''Lätisitkö treffeille ensi perjantaina?'' Samu kysyi.

''Voi kuule'', Nona sanoi. ''Minulla on jo rakastaja. Sieluton, kuten minäkin.''

''Sieluton rakastaja!'' Samu tulistui. ''Eihän sieluton voi rakastaa! Eihän sieluton voi tuntea mitään, saati sitten rakkautta.''

* * *

Samu aukaisi kellariinsa sisustamansa sellin oven ja katsoi Nonaa, joka istui sellissä.

''Sulla on kuukausi aikaa alkaa rakastaa minua'', Samu sanoi. ''Muuten se on nirri pois.''

Samu oli lukenut Tukholma-syndroomasta, joka saa uhatun ihmisen kokemaan myötämielisiä tunteita uhkaajaansa kohtaan. Eihän sieluton oikeasti kokenut mitään, mutta sielutonta ja sielullista oli mahdotonta erottaa käytöksen perusteella. Näin ollen sielutonkin alkaisi käyttäytymään ikään kuin hän kokisi myötämielisiä tunteita uhkaajaansa kohtaan.

''Tuollaista öykkäriä vain vihaan'', Nona vastasi, ''enkä koskaan tule rakastamaan. Sitä paitsi sä itse sanoit, että sieluton ei voi rakastaa.''

Samu löi Nonaa kasvoihin, ja tämä kaatui. Samu ei tuntenut huonoa omaatuntoa iskustaan. Eihän sieluttomaan satu.

''Haista vittu'', Nona vaikersi lattialta.

Samu irroitti vyönsä ja alkoi hakata sillä Nonaa. Nona vaikersi ja pyysi Samua lopettamaan.

''Lopetan, jos rakastat minua'', Samu sanoi.

Nona uikutti. Hän ei ollut vielä niin epätoivoinen, että olisi vakuuttanut rakkauttaan.

* * *

Samu istui samassa kahvilassa, missä Lari oli masturboinut tarjoilijattaren sisään, ja itse asiassa sama tarjoilijatar oli kaatamassa hänelle kahvia, yrmein elkein. Sieluttomat eivät kykene kokemaan vihaa, mutta tarjoilijattaren elkeet olivat selvästi vihamielisiä.

Kun Samu oli syventynyt kahvinsa, hän kuuli naisen äänen. ''Anteeksi, saako tähän istua?'' Samu vastasi myöntävästi, ja naisen istuuduttua katsoi tätä.

Nainen oli nuori ja vaaleatukkainen. Hänellä oli mielettömän kokoiset olkatoppaukset, ja hänen asunsa oli tehty pienistä, lomittain olevista, kolmionmallisista peilinpaloista, joissa oli kultaiset reunukset. Tyypillistä sielullisen pukeutumista, siis. Samu ajatteli, että siinä oli nainen, johon saattaisi saada henkisen yhteyden.

''Mitäs sinä?'' Samu kysyi.

''Olin shoppailemassa'', nainen vastasi. ''Ostin kolmea eri sävyä huulikiiltoa ja uusia vaatteita.''

''Vai niin'', Samu vastasi. ''Mä kävin aamulla luennolla yliopistolla. Oletko koskaan käynyt sellaisella?''

''En'', nainen vastasi. ''Tiede on niin kuivaa ja pitkäveteistä. Sopii sieluttomille, jotka eivät pysty kokemaan sen kuivuutta ja pitkäveteisyyttä. Shoppailu ja hauskanpito sopii paremmin sielullisille. Hauskuus on kokemus, josta sielu nauttii.''

Hedonismi oli suosittu ideologia sielullisten keskuudessa. Kun asioiden miellyttävyys oli mahdollista kokea oikein metafyysisellä tasolla, niin siitä otettiin kaikki irti.

Samu sen sijaan oli pettynyt. Toisin kuin Nonan kanssa, tämän naisen kanssa olisi periaatteellista kokea henkinen yhteys sielusta sieluun, mutta yhteys olisi aika rajoittunut, jos ainoa asiasisältö olisivat vaatteet, meikit ja klubbailu.

''Vaikka on se kyllä tieteessä jännää, miten maa kiertää kuuta'', nainen jatkoi.

''Maa kiertää aurinkoa'', Samu sanoi. Hänellä oli vaikeuksia pitää äänensä kohteliaana. ''Kuu kiertää maata.''

''Ai niin se menikin'', nainen vastasi. ''Mutta mä en olekaan mikään sieluton tiedemies. Mut on sieluttomat kyllä yököttäviä kun niillä on noin rumat vaatteet…''

Naisen höpötys jatkui samanlaisena. Samu myönteli kohteliaasti. Naisella oli sielu, ja hänen loukkaantumisensa olisi aiheuttanut hänelle oikeaa tuskaa. Lopulta Samu poistui jollain tekosyyllä.

Samu ajatteli, että oli ihan hyvä, ettei naisen ja hänen välille ollut syntynyt mitään. Jos olisi, nainen olisi aikaa myöten löytänyt kellarissa olevan Nonan. Sieluttoman vangitseminen ja hakkaaminen ei tuossa yhteiskunnassa ollut hirviömäistä, mutta jos vangitsemisen syy, rakastuminen, olisi paljastunut, nainen olisi pitänyt Samua houkkana, joka rakastuu sieluttomaan.

* * *

''Hyvä on, hyvä on, mä rakastan sinua'', Nona sopersi.

Samu oli taas kellarissa pieksämässä Nonaa, ja Tukholma-syndrooma alkoi selvästi purra.

''Hyvä'', Samu sanoi. ''Mennään yläkertaan täydellistämään rakkautemme. Sitten voit kertoa minulle kaiken mitä tiedät valoanopeammasta matkailusta. Minä jaksan kyllä kuunnella.''

Samu raahasi Nonan yläkertaan. Tarkistettuaan ovien lukituksen hän kaatoi heille lasit viiniä ja sytytti kynttilöitä, jotka hän oli varannut tätä tarkoitusta varten.

''Nyt voimme kokea henkistä yhteyttä'', Samu sanoi, ''vaikkei sinulla sielua olekaan.''

Omituinen tilanne oli saanut Samun sen verran sekaisin, ettei tämän suhtautuminen Nonan sieluttomuuteen enää ollut täysin koherenttia. Itse asiassa koko sielujen yhteys oli romanttinen harha, jota sielulliset viljelivät. Olipa toisella sielua tai ei, tästä havaitsi ilman tieteellisiä instrumentteja pelkästään käytöksen ja sen perusteella veti johtopäätökset toisen sielunliikkeistä. Näin Samu oli tietyssä mielessä kaikessa sekaannuksessaan oikeassa: Hänen olisi periaatteessa yhtä mahdollista saada kokemus sielujen yhteydestä niin sieluttoman kuin sielullisenkin kanssa.

''Voi kulta'', Nona sanoi ja antoi Samulle pusun poskelle.

''Kun olet noin fiksu, niin lausupa minulle rakkausruno'', Samu sanoi.

Ennen kuin Nona ehti aloittaa, ovikello soi.

Samu avasi, ja ovella oli Samun kahvilassa tapaama peilikolmioasuinen nainen.

''Mä toin sulle uuden paidan.'' Nainen työntyi väkisin sisään. ''Se sopii sun tyyliin.''

Tällöin Nona ryntäsi naisen luo ja sanoi: ''Auta! Olen yliopiston arvo-omaisuutta. Tuo mies on varastanut mut.''

''Minä voin selittää kaiken'', Samu sanoi.

Peilikomioasuinen nainen katsoi Nonan ruhjeita ja sanoi Samulle: ''Ai sä olet niitä, jotka saa kicksejä sieluttomien hakkaamisessa.''

Oli tosiaan pikkiriikkinen alakulttuuri sadisteja, jotka saivat nautintoa sieluttomien pahoinpitelystä. Yleinen mielipide piti heitä houkkina, koska sadismissa on kärsimyksen aiheuttaminen vähän niin kuin pointtina, ja sieluttomathan eivät kykene tuntemaan kärsimystä.

''Juuri niin'', Samu sanoi huojentuneena. ''Tuo nainen on minun omaisuuttani. Olen ostanut hänet.''

''E on MC toiseen'', Nona sanoi. ''Jokaiselle voimalle on vastavoima. Painovoima on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön…''

Nona jatkoi tieteellisten lakien luettelemista.

''Mistä se tuollaisia osaa puhua, jos se ei ole yliopiston omaisuutta'', nainen ihmetteli. ''Taitaa olla paras selvittää asia.''

Nainen painoi rannekommunikaattorinsa hälyytysnappia, ja hetkessä kaksi vartiovuorossa ollutta soturia teleporttasi paikalle. Kun asiaa oli hetki selvitelty, soturit veivät Samun raudoissa pois. Yliopiston huippututkijan kidnappaus oli kuin olisi varastanut yliopistolta supertietokoneen.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License