Sari oli tavallinen suomalainen perheenäiti. Parhaillaan hän istui tyhjässä metrovaunussa matkalla kotiinsa.
Joku mies astui vaunuun ja alkoi lähestyä Saria. Mies oli luisevakasvoinen, lyhyehkö ja laiha, ja hänellä oli musta puku, kuin 1800-luvulta.
''Toivottavasti se ei istu minun viereen'', Sari ajatteli.
Mies kulki eteenpäin, ja näytti kuin hän aikoisi istua eräälle tyhjälle penkille.
''Huh!'' Sari ajatteli.
Mies kuitenkin jatkoi kävelyään ja istui Sarin viereen.
''Toivottavasti se ei ainakaan ala juttelemaan mulle'', Sari ajatteli ahdistuneena.
Pari kertaa mies selvitti kurkkuaan kuin hän alkaisi puhumaan. Sari säikähti joka kerta. Sitten mies avasi suunsa.
''Voi ei'', Sari ajatteli.
Mies alkoi kuitenkin höpistä itsekseen vieraalla kielellä. Sari ei tiennyt, pitäisikö hänen olla helpottunut. Mies ei puhunut Sarille, mutta yksin höpisevät ovat arvaamattomia. Kaiken lisäksi miehen höpinä oli kiihkeää, kuin maanista.
Mies jatkoi höpinäänsä, ja Sari oli vaivautunut. Kuitenkaan hän ei halunnut kiinnittää miehen huomiota toimimalla epätavallisesti, ja niinpä hän poistui vasta omalla pysäkillään. Liukuportaissa jännitys laukesi, ja Sari alkoi miettiä, mitä kieltä höpinä oli ollut. Kieli ei ollut vaikuttanut miltään Sarille tutulta kieleltä, mutta siinä olivat toistuneet sanat ''Cthulhu R'lyeh''.