Säännöt

Pekka eli puolittain mielikuvitusmaailmassa. Hänen mielikuvitusmaailmansa ei sisältänyt toiveita tai unelmia, ei haltioita tai kääpiöitä, eikä avaruusaluksia tai valomiekkoja. Hän kuvitteli rakenteita. Koska mieli kykenee lentämään sinne, mitä arkitodellisuudessa ei ole, suuri osa rakenteista oli äärettömiä.

Pekan kuvitelmat eivät olleet mielivaltaisia. Sitä, milloin kyseessä oli oikein muodostettu rakenne, hallitsivat Säännöt. Koska Säännöt eivät olleet tulkinnanvaraisia, Pekan oli mahdollista jakaa mielikuvitusmaailmansa muiden kanssa, jotka hyväksyivät samat Säännöt. Samat Säännöt hyväksyneitä oli siellä täällä ympäri maapalloa, ja he olivat toisiinsa yhteydessä tietoverkon välityksellä. He jakoivat saman mielikuvitusmaailman. Kun Pekka kuvitteli uuden rakenteen, siitä tuli osa myös muiden Säännöt omaksuneiden mielikuvitusmaailmaa.

Säännöt omaksuneiden yhteisö oli sikäli tasa-arvoinen, että kuka tahansa, joka vain omaksui Säännöt toivotettiin tervetulleeksi jakamaan kuvitelmansa muiden kanssa. Varallisuudella tai sosiaalisella statuksella ei ollut merkitystä. Säännöt eivät jättäneet tulkinnanvaraa, joten niitä ei voinut käyttää keppihevosena hylkäämään vastaliittyneiden kuvitelmia, kuten joissain muissa yhteisöissä tapahtuu.

Säännöt omaksuneiden yhteisö käytti kuvitelmiensa ilmaisemiseen itse kehittämäänsä merkitsemistapaa. Samaan tapaan kuin nuottien avulla voi loihtia kuuluviin musiikkia, kuvittelijoiden merkitsemistapa mahdollisti sen, että yhteisön jäsenet pystyivät loihtimaan päidensä sisälle mielikuvien sinfonian lukemalla merkkejä. Tämä oli asia, josta maallikot usein erehtyivät. Sääntöjen alkeet opetettiin kaikille koulussa, mutta sen seurauksena useimmat päätyivät olettamaan, että paperille piirretyt merkit olisivat olleet asian ydin. Näin Sääntöjenmukainen kuvittelu jäi harvojen etuoikeudeksi.

Säännöt oli laadittu niin, että niillä oli pari yllättävää seurausta. Ensimmäinen seuraus oli se, että siinä vaiheessa, kun rakenne oltiin kuvailtu sillä tarkkuudella, että sen pintapuolinen kuvitteleminen oli mahdollista, sen kaikki ominaisuudet eivät olleet selvillä. Olikin usein perusteellisen kuvittelurupeaman takana selvittää, millaisia ominaisuuksia rakenteella oli. Säännöt määräsivät sen, milloin jokin ominaisuus oltiin kuviteltu niin yksityiskohtaisesti, että sitä voitiin pitää loppuun perusteltuna.

Rakenteen kuvittelu tapahtuikin usein yhteistyönä. Joku kuvitteli rakenteen ja kommunikoi sen muille. Sen jälkeen muut kuvittelivat sille ominaisuuksia tai toisinaan ominaisuuksien puuttumista. Säännöt oli laadittu niin, että niiden mukaan oli mahdotonta kuvitella samalle rakenteelle sekä ominaisuutta että sen puuttumista, joten yhteistyö oli saumatonta. Yhteisö ei jakautunut eri ominaisuuksia hyväksyviin kuppikuntiin.

Toinen Sääntöjen seuraus oli se, että ne kylläkin kertoivat, milloin jokin ominaisuus oli kuviteltu rakenteelle riittävän yksityiskohtaisesti, mutta ne eivät kertoneet, mistä tuota kuvitteluprosessia olisi kannattanut alkaa etsimään. Näin kuvittelijat joutuivat pinnistämään luovuuttaan keksiessään uusia tapoja kuvitella ominaisuuksia.

Sääntöjenmukaisuus ei ollut ainoa asia, jota yhteisön jäsenet arvostivat kuvitelmissaan. Se oli kylläkin ehdoton vähimmäisvaatimus kuvitelman hyväksyttävyydelle, mutta sen lisäksi arvostettiin kuvitelmien kauneutta, jolle yhteisöllä oli omat kriteerinsä. Ominaisuuden kuvitteleminen rakenteelle oli kaunista silloin, jos ominaisuuden kuvitteluprosessin keksiminen oli ollut alun perin vaikeaa, ja se oli odottamaton, mutta kun oikea prosessi oli kerran keksitty, kuvitelma oli helppo toistaa.

Alkuperäistä rakenteen kuvittelemistakin saatettiin joissain tapauksissa pitää kauniina. Sitä se oli silloin, kun tuo rakenne toistui samankaltaisena muissa kuvitelmissa, mutta uuden rakenteen käsittely oli helpompaa. Tällöin uuden rakenteen katsottiin selittävän aiempia kuvitelmia, mitä pidettiin esteettisenä.

Nyt Pekka oli kuvitellut rakenteen, jota kukaan ei ollut kuvitellut aiemmin. Hän tiesi monia sen ominaisuuksia, ja hän tiesi, että ominaisuuksista monien kuvitteluprosessit olivat kauniita. Enää olisi jäljellä työ vakuuttaa yhteisö siitä, että Pekan kuvittelema rakenne oli kokonaisuutena kaunis. Se vaatisi sitä, että sen ja aiemmin kuviteltujen samankaltaisten rakenteiden yhteyttä alettaisiin selvittämään. Se onnistuisi parhaiten tekemällä yhteistyötä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License