Olin nähnyt ympäri yliopistoa ilmoituksia, jotka julistivat:
Tule rakentamaan kanssamme sosialismia Suomeen! Annetaan yhdessä porvareille kyytiä!
Taistelevat Sosialistit ry.
Korkeavuorenkatu 28 c kellari, joka tiistai klo 18 eteenpäin.
Ilmoituksia oli tosiaan eri paikoissa niin paljon, että ajattelin, että kyseessä oli tavallista ahkerampi porukka. Ajatus siitä, että ihmiset kilpailemisen sijaan rakentaisivat yhteistyössä parempaa maailmaa kiehtoi minua, ja olihan sosialismi suosittua, kun jenkkien sotilaallista toimintaa Vietnamissa paheksuttiin. Niinpä ajattelin mennä katsomaan, millaisesta porukasta oli kyse.
Kun astuin kellariin, näin pöydän, jonka ympärillä oli viitisentoista nuortamiestä. Naisia oli vain yksi, ja hän oli antamassa eräälle nuorellemiehelle kirjoitusohjeita. ''Tämä pilkku pois, ja tähän pilkku.'' Nainen ilmeisesti teki korjauksia miehen kirjoitukseen, mutta korjaukset olivat melko yhdentekeviä. Sivulauseiden muuttamista lauseenvastikkeiksi, sanavalintoja kuten sanan 'sillä' muuttaminen sanaksi 'koska' (koska se on iskevämpi) ja sen sellaista. Oli kuin nainen olisi simputtanut miestä tekemällä tikuista asiaa. Mies ei kuitenkaan näyttänyt hermostuneelta. Hän vain nyökkäili lammasmaisesti ja teki muistiinpanoja.
Kun kirjoitus oli käyty läpi, nainen kääntyi minun puoleeni. ''Ai sinä olet uusi? Minä olen Natalia, istu vain alas.'' Istuin ja katsoin naista. Hän oli ehkä kaksiviitonen, hoikka ja keskipituinen. Hänen silmäänpistävin piirteensä olivat kuitenkin jättimäiset tissit.
Natalia jatkoi: ''Ja nyt mieskvartettimme raportoi.'' Eräs nuoristamiehistä kertoi, että he kirjoittivat jatkuvalla syötöllä työväenlauluja ja harjoittelivat niitä kolme tuntia joka päivä. Esiintymisiäkin oli joka viikonloppu.
''Lisätkää harjoittelumäärä viiteen tuntiin päivässä'', Natalia sanoi. ''Kvartettimme täytyy olla taiteellisesti korkeatasoinen.''
Raportoinut mies lupautui uuteen harjoittelumäärään. Lupautuminen tuli kuin apteekin hyllyltä.
Sitten Natalia sanoi: ''Oikeistolaisten keskuudessa liikkuu huhuja KGB:n julmuuksista. Oikeistolaiset ei ymmärrä, että ihmisellä pitää olla vahva luokkatietoisuus, että hän suostuisi rakentamaan sosialismia pyyteettömästi. Siksi KGB:n on säälimättä kitkettävä sosialismia vastustavat aatteet Neuvostoliitosta.''
Natalia jatkoi: ''Risto, kirjoita pamfletti, jossa sanotaan noin, mutta kuitenkin niin, että KGB:n toiminta näyttää sankarilliselta mitä se todellisuudessa onkin, ja vastavallankumoukselliset alhaisilta.''
''Toki'', eräs nuori mies, ilmeisesti Risto, sanoi.
Natalia jatkoi: ''Voit nukkua viisi tuntia vuorokaudessa ja syödä tunnin, mutta muuten käytät koko seuraavan viikon kirjoituksen hiomiseen.''
''Selvä se'', Risto vastasi.
Kokous jatkui. Natalia käskytti nuoria miehiä. Jotkut liimailivat julisteita ympäri kaupunkia, yksi sai tehtäväksi kirjoittaa mielipidekirjoituksen Vietkongin sankarillisesta taistelusta julmia amerikkalaisia vastaan, ja oman kirjapainon perustamisestakin keskusteltiin. Natalia oli todellinen orjapiiskuri. Miesten oletettiin uhraavan kaikki aikansa järjestölle, mutta kukaan ei vastustellut. Miehet olivat kuin lampaita Natalian käskyvallassa.
Kokouksen lopuksi Natalia sanoi minulle: ''Hei sinä uusi, jää vielä tänne.''
Muut lähtivät, ja minä ja Natalia jäimme kellarihuoneeseen kahden.
''Sosialismin ongelma on saada ihmiset tekemään pyyteettömästi työtä yhteisen hyvän eteen'', Natalia sanoi. ''Mutta olen keksinyt siihen kikan.''
En noteerannut tätä lausuntoa sillä vakavuudella jonka se olisi ansainnut, koska huomioni oli Natalian houkuttelevissa tisseissä. Natalia tuli lähelleni ja kietoi kädet kaulaani.
''Sosialismissa kaikki on yhteistä'', Natalia sanoi. ''Naisetkin, vaikka meitä on täällä vain yksi.''
Natalia suuteli minua lyhyesti. Kiedoin käteni Natalian ympäri ja suutelin häntä kunnolla.
Natalia astui askeleen taaksepäin ja hymyili arvoituksellisesti. Ikään kuin hänen hymynsä olisi teeskennellyt ujoa. Natalia riisui poolopaitansa, ja alta paljastui jättimäiset rintsikat. Avasin niiden hakaset ja poistin olkaimet Natalian olkapäiltä. Rintaliivit valahtivat lattialle. Samalla Natalian tissit valahtivat roikkumaan. No, tuon kokoisten utareiden ei voi olettaakaan olevan kiinteät. Ahnaasti kävin tisseihin kiinni. Polvistuin, ja hyväilin nännejä käsilläni ja suullani. Natalia hengitti voimakkaasti.
Ajattelin, että jos sosialismin rakentaminen on tätä, tämä poika ainakin on kybällä mukana. Ja monet kavereistanikin olivat sitä mieltä, että parhaat naiset löytyivät kommunistien bileistä.
Natalia nosti minut pystyyn, ja riisuin paitani ja aluspaitani. Natalia tarttui vyöni solkeen ja alkoi avata housujani. Hetkessä ne olivat valahtaneet nilkkoihin, ja Natalia oli työntänyt kätensä kalsareihini. Omaan käteen tottuneelle vieras käsi mulkun ympärillä tuntui tungettelevan hyvältä. Natalian otteet olivat itsevarmoja. Hän oli varmaan availlut miesten vyönsolkia lukemattomia kertoja.
Aloin riisua kalsareitani ja sukkiani, ja Natalia viimeisteli oman riisumisensa. Tuijotin Natalian uumaa. Kyllä se kaventui, vaikka sitä ei ollutkaan huomannut vaatteet päällä.
Olin kuullut juttuja kommunistityttöjen kiihkeydestä, mutta tällaista flaksia en ollut odottanut. Natalia hymyili ja tarttui käteeni. Hän johdatti meidät sohvalle, ja Natalian kehonkieli oli kuin pikkutytöllä kukkakedolla. Melkein pystyin näkemään kukkaseppeleen hänen päässään. Natalia asettui sohvalle selälleen ja veti minut päälleen.
Mulkkuni löysi tiensä Natalian mysteeriin, ja ryhdyin työntymään Nataliaan yhä uudelleen ja uudelleen. Yläruumiini oli käsieni varassa ja Natalian kädet olkapäilläni.
Työntelin Natalian pehmeässä mysteerissä. Tämä poika rakentaa nyt sosialismia. Kuin itsestään tahtini kiihtyi, ja menetin ajantajuni. Taoin kyrpääni Natalian sisällä kuin viimeistä päivää. Lopulta tunsin olevani huipulla, mutta taoin ja taoin vain. Lopulta laukesin, ja tuntui, kuin matka ylhäältä alas olisi ollut kymmenkertainen tavalliseen verrattuna.
Sitten vain makailimme sohvalla Natalian kanssa syleillen toisiamme. Aivoissani ei todellakaan liikkunut mikään.
Nousin sohvalta Natalian hyräillessä Internationaalia, ja sisälläni oli uusi varmuus. Seuraavana päivänä kävisin ilmoittamassa yliopistolle, että keskeyttäisin opintoni. Alkaisin rakentaa sosialismia järjestössä täysipäiväisesti. Natalia antoi minulle järjestön tilinumeron, johon voisin siirtää opintolainani. Nekin rahat käytettäisiin luokkataisteluun, ja kotikuntani ruukinpatruuna saisi opintolainani takaajana hoitaa velvollisuuteni pankille.
Tää on viimeinen taisto, rintavaamme yhtykää!