Oli syksyinen perjantai-ilta 90-luvun alussa. Mirkku astui Alavan seurakunnan nuorisotilojen ovesta sisään.
''Onnea 16-vuotiaalle!'' Anna huikkasi. Mirkun syntymäpäivä oli juuri ollut.
''Kiitos'', Mirkku vastasi, ja jätti takin ja kengät naulakkoon. Ja repun, se oli tärkeä.
Mirkku kulki peremmälle ja näki poikien pelaavan biljardia. Nuorisotiloissa tosiaan oli pieni, puolitoistametrinen biljardipöytä, pienoisbiljardipelit olivat muotia. Pojat vitsailivat, että seurakunnan biljardipöydällä tapahtui ihmeitä, kun pallot kiersivät kummallisesti. Todellisuudessa biljardipöytä oli vain kiero.
''Ootsä kuullu'', Anna sanoi Mirkulle hiljaisella äänellä. ''Marko ja Hanna on ollu silleen.''
Marko ja Hanna olivat pari, josta kaikki koko ajan juoruilivat.
''Ovat liian nuoria sellaiseen'', Jenni saanoi. ''Seksihän kuuluu avioliittoon.''
Mirkku ajatteli, että Jenni oli himouskovainen, joten hänen mielipiteensäkin olivat sellaisia. Ihme, että Jenni kävi luterilaisen seurakunnan tilaisuuksissa, joku lahko olisi sopinut hänelle paremmin.
''Ei ennen kuudettatoista syntymäpäivää'', Mirkku sanoi. ''Ne on kumpikin jo täyttäneet seitsemäntoista.''
Mirkku ja Anna menivät viereiseen huoneeseen, jossa oli alkamassa Trivial Pursuit -peli ja liittyivät peliseuraan.
''Millä nimellä tunnetaan hirmuliskon ja linnun välimuoto?'' Mirkku luki kortista.
''Archaeopteryx'', Heikki vastasi.
''Miten sä tommoisia tiedät?'' Mirkku vastasi. Heikki oli nörtti, mutta yleensä hän ei tiennyt muusta kuin tietokoneista.
''Mä tykkäsin dinosauruksista lapsena'', Heikki sanoi. ''Silloin tuli opeteltua kaikenlaista.''
''Toiset tietää, toiset ei'', Mirkku ajatteli.
Peli jatkui, kunnes Kustaa ryntäsi huoneeseen. ''Voi ei'', Mirkku ajatteli. ''Ongelmia.''
''Jumala on vain ihmisen keksintöä'', Kustaa sanoi Mirkulle. ''Ihmiset on vain joskus keksineet, että pilven päällä on joku harmaapartainen ukko.''
Kustaa oli ateistinuori, Mirkun luokalla. Hän kävi aika-ajoin häiriköimässä seurakunnan nuortenilloissa.
''Kyllä minä ainakin uskon Jumalaan'', Mirkku kivahti. ''Se, että ruoho kasvaa, aurinko nousee joka aamu ja kaikki sellainen todistaa Jumalan luomistyöstä.''
''Ruoho kasvaa, koska evoluutio on kehittänyt ruohon sellaiseksi'', Kustaa sanoi. ''Ei siihen Jumalaa tarvita.''
''Ei evoluutio ja kristinusko sulje toisiaan mitenkään pois'', Heikki sanoi. ''Jonkun on täytynyt laittaa maailmankaikkeuden kehitys alkuun, ja se joku on Jumala.''
''Täällä te vain hoilaatte jeesuslauluja'', Kustaa sanoi. ''Oi jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan.'' Lopun laulu tuli pilkkaavalla äänellä.
Nuoret ajoivat Kustaan ulos, ja Anna sanoi Mirkulle: ''Se on selvästi ihastunu suhun.''
Tällöin nuorisopappi saapui huoneeseen. Peli keskeytettiin, koska virallinen ohjema alkoi. Kaikki istuutuivat rinkiin.
''Tällä kertaa meillä on aiheena uskonnon ja maallisen esivallan suhde'', nuorisopappi alusti. ''Tietääkö joku, mitä Raamattu sanoo aiheesta?''
''Anna keisarille se mikä keisarin on ja Jumalalle se, mikä Jumalan on'', Anna briljeerasi.
''Aivan'', pappi sanoi. ''Maallisen esivallan kunnioittaminen kuuluu luterilaisuuteen.''
''Mut Jeesuskaan ei kunnioittanut sääntöjä'', Jarno sanoi. ''Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja keräsi viljaa sapattina.'' Jarno oli anarkisti. Jotenkin hän onnistui liittämään punkideologian ja kristinuskon yhteen.
''Ja kyllähän Greenpeace on oikealla asialla sabotoidessaan ölynporauslauttoja'', Anna jatkoi. Ympäristöideologia oli myös muotia.
''Mut kyllä yhteiskunnan peilsäännöt tarvitaan'', pappi sanoi. ''Ei elämästä muuten mitään tulisi.''
''Entäs jos natsit olis vallassa?'' Mirkku kysyi. ''Pitäiskö meidän kunnioittaa niitä maallisena esivaltana, kun ne kaasuttaa juutalaisia?''
Tähän pappi ei osannut vastata mitään, joten pidettiin tauko. Mirkku ja Anna kävivät tupakalla pihalla.
Tauon jälkeen keskustelu jatkui. Pappi yritti pitää kiinni kannastaan esivallan kunnioittamisen suhteen, mutta joutui tiukille nuorten vastaväitteiden edessä. Papilla ei tuntunut olevan parempia argumentteja kuin se, että Jumala oli asettanut maallisen esivallan ihmisten parhaaksi. Mirkku oli jossain määrin samaa mieltä papin kanssa, mutta ei Mirkun mielestä maalliselta esivallalta saanut hyväksyä mitä tahansa.
Lopulksi vielä laulettiin hengellisiä lauluja. Laulut julistivat Jumalan armon ihanuutta, eikä ''Matkamies maan'' -tyylisestä synkkyydestä ollut tietoakaan. Pappi soitti kitaraa.
Kun nuortenillasta poistuttiin, Mirkku puki takin ja kengät ja heitti repun selkäänsä. Repussa oli viinipullo, Liebfraumilchiä tai Libistä, kuten nuoret sanoivat. Seuraavaksi hän lähtisi Kuopion torille ryyppäämään. ''Toisaalta Kustaa on aika söpö'', Mirkku ajatteli. ''Miltähän tuntuisi menettää neitsyys sille?''