Portviinin jäljet

Lontoossa 14.2.1862

Rakas Catherine,

Kiitos kirjeestäsi. Oli ilahduttavaa lukea se. Hauska kuulla, että sinulla on kaikki hyvin siellä Wienissä.

Muistathan, Catherine, kuinka kaksitoistavuotiaana lupasimme toisillemme, että pysyisimme vanhoinapiikoina emmekä päästäisi miehiä vuoteeseemme? Kaksikymmentäkolme vuotta olemme pitäneet lupauksen, mutta minun täytyy tunnustaa, että viikko sitten rikoin sen ja antauduin miehelle.

Olin kreivitär von Bromhurstin kartanossa kutsuilla, ja siellä oli myös paroni Huizholm. Tiedäthän Huizholmin maineen? Häntä pidetään varsinaisena naistennaurattajana. Bromhurstilta oli sherry päässyt loppumaan, joten join illalla portviiniä. Se on mitä petollisin juoma, koko illan hihittelin Huizholmin tarinoille, kun hän kertoili seikkailuistaan etelänmerellä. Siveän naisen ei kuuluisi käyttäytyä niin, mutta syytän tuota petollista juomaa.

Kun olin Bromhurstin vierashuoneessa menossa nukkumaan, Huizholm ryntäsi huoneeseeni. Yritin käskeä häntä poistumaan, mutta hän ei kuunnellut. Hän kaappasi minut syliinsä ja suuteli minua suulle. Portviinin vaikutuksen alaisena en vastustellut tarpeeksi. Kunpa Bromhursilla olisikin ollut sherryä. Silloin tämä oltaisiin voitu välttää.

Et ikinä arvaa, mitä Huizholm teki seuraavaksi: Hän työnsi kielensä suuhuni. Ällöttävää, mutta petollisen juoman pauloissa en vastustellut. Koin jopa eräänlaista nautintoa, niin riettalta kuin se kuulostaakin.

Seuraavaksi hän työnsi kätensi sisään leninkini kaula-aukosta ja alkoi hipelöidä nännejäni. Olisin milloin tahansa voinut huutaa talonväen apuun, mutta voitko kuvitella, siveä sydänystäväsi alistui vaiti kaikkeen, mitä tuo naistennaurattaja teki. Sen jälkeen Huizholm riisui minut niin, että kaikki suloni olivat levällään hänen silmiensä edessä. Siinä minä annoin miehen katseen kulkea alastomalla kehollani. Mikä petollinen juoma portviini onkaan.

Huizholm riisuutui itsekin. Koska sinä, rakas Catherine, et ole nähnyt miestä alasti, kerron sinulle havaintoni. Ensinäkin miehilläkin on nännit, samanlaiset kuin minulla oli kaksitoistavuotiaana. Siinä, missä naisilla on häpy, on miehillä eteenpäin sojottava sauva, jonka päässä on punainen pallukka. Muutoin he näyttävät aika samalta kuin naisetkin, heillä vain on pidemmät ihokarvat.

Huizholm kaatoi minut sängylle ja tuli päälleni. Hän hipelöi kehoani jonkun aikaa, ja sitten hän levitti jalkani niin, että häpyni oli ammollaan. Sen jälkeen tapahtui illan vastenmielisin asia: Huizholm työnsi hävyn paikalla olevan sauvansa sisään minun häpyyni. Portviini oli kiihdyttänyt mieltäni niin, että, voitko kuvitella, annoin sen tapahtua.

Huizholm alkoi työntelemään sauvaansa hävyssäni edestakaisin. Se sattui, mutta portviinin vaikutuksesta koin kivunkin suloisena. Siinä työnnellessään Huizholm pieraisi. Pieraiseminenkin siis liittyy siihen, mitä aviomies ja vaimo tekevät pimeässä.

Huizholm työnteli sauvaansa hävyssäni yhä kiihtyvää tahtia. Lopulta hän suorastaan takoi häpyäni sillä. Portviini sai minusta yhä tiukemman otteen, ja itse asiassa toivoinkin Huizholmin takovan sauvallaan. Lopulta Huizholm lopetti ja nytkähteli päälläni hiukan. Hän sanoi, että hän rakastaa minua, mutta että hänen täytyy poistua. Hän puki vaatteensa ja lähti. Jäin huoneeseen hämilläni. En millään voinut uskoa, mitä olin mennyt tekemään.

Nyt sinäkin, rakas Catherine, olet kuullut, millaisia ovat ne asiat, jotka tapahtuvat miehen ja naisen välillä. Lopuksi vielä varoitan sinua: Pysyttele visusti kaukana portviinistä.

Rakkaudella,
langennut sydänystäväsi Emilia

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License