Pohjoisen jylhillä korpimailla

Tuomas Korpin tupakka-askien kansiin raapustamien muistiinpanojen pohjalta toimittanut Perähikiän ammattikorkeakoulun kulttuuriassistenttilinjan yliopettaja, humanististen tieteiden kandidaatti T.E. Kaitsu Nimi.

Kesällä 1570 toista aikaa…

Kartoittaessaan maailmansa tuntemattomia kolkkia Falwaryn, Girbohir, Rydesik ja Malwaria olivat matkanneet kauas pohjoiseen ja saapuneet synkkään korpimetsään. Falwaryn, haltiaporukan vanhin, oli kokenut matkaaja ja tunsi omituistenkin maailmankolkkien tavat. Girbohir taas oli sulavin miekankäyttäjä. Malwaria puolestaan oli mitä ihastuttavin haltianeito ja Rydesik oli vielä keskenkasvuinen haltiapoika, joskin hänen uumoiltiin yltävän sankaritekoihin vanhempana.

* * *

Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet.

''Olen Vaka Vanha Väinämöinen'', hahmo esittäytyi, ''tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?''

Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? ''Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä'', Malwaria vastasi.

''Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä'', Väinämöinen vastasi ja häipyi paikalta.

* * *

Kun Väinämöisestä oltiin päästy eroon, porukka totesi, että olisi aika saada hiukan lihaa lembaksen vastapainoksi.

''Tällä pohjoisessa pitää jättää lahja metsänhaltijalle, ja hän sitten toteuttaa toiveen'', Falwaryn selitti.

Rydesik kysyi: ''Emmekö me sitten olekaan haltijoita?''

''Ei, me olemme haltioita'', Falwaryn vastasi.

''Selvä!'' Rydesik sanoi haltioituneena.

Metsänhaltijalle jätettiin sitten pala lembasta ja hiukan viiniä, ja eipä aikaakaan, kun vastaan loikki pullea jänönen. Girbohir ampui sen jousella, ja se laitettiin reppuun odottamaan ruokataukoa.

* * *

Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet.

''Olen Lieto Lemminkäinen'', hahmo esittäytyi, ''tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?''

Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? ''Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä'', Malwaria vastasi.

''Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä'', Lemminkäinen vastasi ja häipyi paikalta.

* * *

Kun Lemminkäisestä oltiin päästy eroon, metsästä kuului omituisia ääniä.

Girbohir kuunteli tarkkaan ja tunnisti: ''Hiisiä!''

''Mitä ne ovat?'' kysyi Rydesik.

''Ne ovat vähän niinkuin örkkejä'', vastasi Falwaryn.

''Mennään listimään ne'', sanoi Girbohir.

''Rauhoitu'', sanoi Falwaryn, ''maassa maan tavalla. Täällä pohjoisessa hack'n'slashia ei katsota hyvällä. Tämä on Nordic Arthousen valta-aluetta.''

''Järjestetään sitten performanssi'', sanoi Girbohir.

''Niin teemme!'' sanoi Falwaryn, ''sinä, Malwaria, riisuudut alasti ja alat ulvomaan kuin susi. Me taas Girbohirin kanssa pyörimme hulluina kuin väkkärät. Sinä, Rydesik, voit sätkytellä maassa kuin horkkatautinen.''

Ja niin Malwaria paljasti kiinteät, runsaat *SENSUROITU* ja pienen mutta piukan *SENSUROITU* oksien välistä tihkuvalle auringonvalolle. Performanssi aloitettiin sovitusti, ja hiidet saapuivat suu ammollaan seuraamaan näytöstä. Hölmistyneet hiidet oli helppo päästää päiviltä, ja modernina haltianeitona Malwaria käytteli miekkaa siinä missä miehetkin, vaikka bikinihaarniska olikin jäänyt kotiin.

''Tämä Nordic Arthouse toimii siinä missä hack'n'slashkin'', Girbohir totesi, ''pitää kokeilla tätä kotonakin.''

Polun vieressä, metsän puolella, oli sidottuna pieni hahmo, hiisien vanki.

''Hoppeli'', Falwaryn tunnisti.

''Onko se vähän niinkuin hobitti?'' kysyi Rydesik.

''Shhh'', sanoi Falwaryn, ''sitä h-sanaa ei saa lausua ääneen. Tolkienin perikunta omistaa siihen oikeudet, ja et kai halua syyllistyä tekijänoikeusrikokseen.''

''Täytyy sanoa puolituinen'', Girbohir opasti.

''Selvä'', sanoi Rydesik, ''onko se vähän niinkuin puolituinen?''

''Kyllä se on'', sanoi Malwaria. (Siltä varalta, ettei lukijalle jää väärää käsitystä, mainittakoon, että Malwaria oli jo tässä vaiheessa pukenut vaatteet ylleen.)

Hoppeli päästettiin vapaaksi, ja joukkio jatkoi matkaansa.

* * *

Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet.

''Olen Seppo Ilmarinen'', hahmo esittäytyi, ''tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?''

Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? ''Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä'', Malwaria vastasi.

''Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä'', Ilmarinen vastasi ja häipyi paikalta.

* * *

Kun Ilmarisesta oltiin päästy eroon, polun vieressä näkyi piilopirtti. Ilta oli jo alkanut hämärtyä, ja haltiajoukkiomme toivotettiin yöksi tervetulleeksi piilopirttiin. Aivan ensimmäiseksi matkalaisia varten laitettiin sauna lämpiämään. Isäntäväki sytytti tulen kiukaaseen, ja haltiat jättivät saunanhaltijalle hiukan ulkomaanherkkuja, lembasta ja viiniä, että saataisiin kipakat löylyt.

Tupaan saavuttua isäntäväki pyysi haltioita kertomaan jonkun tarinan ulkomaiden tapahtumista.

''Kerron vaikka siitä, kuinka eräs seikkailijaseurue etsi jäsenekseen maagikkoa, ja Gandalf haki paikkaa'', Falwaryn aloitti, ''seikkailijaseurue totesi, että paikkaa oli jo hakenut maagi, magiankäyttäjä, pari taikuria, ja nyt vielä velhokin, mutta he halusivat nimenomaan maagikon. Ei Gandalf olisi kuitenkaan siinä seurueessa viihtynyt kovin kauaa, sillä seurue oli liiaksi keskittynyt hahmonkehitykseen…''

Tarinan jälkeen isäntäväki tarjosi haltioille kummallista, hyvin tummanruskeaa leipää ja juotavaksi jotain hapanta maidontapaista nestettä. Haltiat maistelivat tarjoomuksia.

''Tämä leipä on paljon parempaa kuin lembas'', Malwaria sanoi.

''Ja tämä juoma on paljon parempaa kuin viini'', totesi Falwaryn.

Siinä haltiat sitten tyytyväisinä mutustelivat ruisleipää ja siemailivat piimää odotellessaan saunan lämpiämistä.

Liite A: Girbohirin miekan esittely

Girbohirin miekka on maineikkaimpien kääpiömestarien valmistama. Girbohir antoi aikoinaan siitä maksuksi silmärillit, koska eräs kääpiömestareista oli tulossa likinäköiseksi. Sen terään on kaiverrettu kääpiökieliset sanat:

Käröitysvaapio! Kämätääpiö kääkkämiepiö känoopio kävinhyypiö käräväteepiö. Kärtytaapio kääkkäänmiepiö käinvaapio kähvästäkaapio.

Jotta saisimme kuvan näiden sanojen syntyhistoriasta, siirrytään hetkeksi (Huu)Moria-kaivokseen kuuntelemaan miekan takoneiden mestarien keskustelua:

''Käksimiipiö kämätääpiö käröitysvaapio känoopio kässätääpiö?'' ihmetteli mestari Käsämaapio.

''Käsjoopio käkyjoopio kädiöötti-iipiö kärttyytaapio kärästäteepiö käjaapio käästäähaapio käidätmeepiö käikeuteenoopio käänniipiö käimmevoopio käälustautuapuopio'', selitti mestari Käkekaapio.

''Käieepiö käikaapio käkäänkuupio käleoopio käänniipiö kähmätyypiö'', väitti mestari Käsämaapio.

''Käletteoopio kälemmätmoopio käärässävääpiö'', valisti ylimestari Käiskäreepiö, ''kästärdibaapio kääkällämiepiö käistellaantaapio kähilääpiö käistelyssätaapio käänniipiö, kättäeepiö käisellätoopio käyrälläkoopio kädetäänpiipiö käännikiipiö kähvästäkaapio käjaapio käisellätoopio käränteepiö kälsäksityypiö kätetystäjääpiö kälkyaapio käsästäoopio.''

''Kättämuupio kämätääpiö känoopio kävällinentaapio käämälyöpiö kääkkämiepiö. Käieepiö käkäänkuupio kälfhaapio kärdääswoopio källäisellätääpiö'', protestoi mestari Käsämaapio.

''Känämiipiö käälinluupio, kättäeepiö kämätääpiö känoopio kätkäpiipiö kääkkämiepiö'', ihmetteli mestari Käkekaapio.

''Käieepiö, kätkäpiipiö kääkkämiepiö känoopio kädempipiipiö'', vastasi mestari Käsämaapio.

''Känoopio känseepiö käröityksenvaapio kältisiipiö kävähyypiö källäoopio käännäsiipiö'', ylimestari Käiskäreepiö lopetti keskustelun lyhyeen.

Liite B: Novellin traileri

''Ei, me olemme haltioita'', Falwaryn vastasi.

Lue nyt mukaansatempaava kertomus haltioiden ja haltijoiden kohtaamisesta keskellä Pohjolan karua luontoa.

Luvassa jännitystä:

…metsästä kuului omituisia ääniä.

Girbohir kuunteli tarkkaan ja tunnisti: ''Hiisiä!''

Luvassa myös romantiikkaa:

''Olen Lieto Lemminkäinen'', hahmo esittäytyi, ''tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?''

Luvassa vielä väkivaltaa:

Hölmistyneet hiidet oli helppo päästää päiviltä…

Ja vielä erotiikkaa:

Ja niin Malwaria paljasti kiinteät, runsaat *SENSUROITU* ja pienen mutta piukan *SENSUROITU*…

Ympäri internetiä! Nyt luettavissa! Vuoden mediatapahtuma!

Pohjoisen Jylhillä Korpimailla!

Liite C: (Syystäkin) poistettuja kohtauksia

Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet.

''Olen Joukahainen'', hahmo esittäytyi, ''tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?''

Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? ''Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä'', Malwaria vastasi.

''Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä'', Joukahainen vastasi ja häipyi paikalta.

* * *

Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet.

''Olen Kullervo Kalervon poika'', hahmo esittäytyi, ''tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?''

Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? ''Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä'', Malwaria vastasi.

''Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä'', Kullervo vastasi ja häipyi paikalta.

* * *

Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet.

''Olen Antero Vipunen'', hahmo esittäytyi, ''tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?''

Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? ''Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä'', Malwaria vastasi.

''Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä'', Antero Vipunen vastasi ja häipyi paikalta.

Liite D: Erään kohtauksen pitkitetty versio

''Niin teemme!'' sanoi Falwaryn, ''sinä, Malwaria, riisuudut alasti ja alat ulvomaan kuin susi. Me taas Girbohirin kanssa pyörimme hulluina kuin väkkärät. Sinä, Rydesik, voit sätkytellä maassa kuin horkkatautinen.''

Malwaria protestoi: ''Mutta enhän minä täällä keskellä korpea voi alkaa riisuutumaan.''

''Taiteen nimissä kaikki on mahdollista!'' vakuuttivat Falwaryn ja Girbohir yhteen ääneen.

Ja niin Malwaria riisui läpikuultavanohuen paitansa ja tiukat, ihonmyötäiset housunsa ja paljasti kiinteät, runsaat *SENSUROITU*, joissa oli terhakkana nöpöttävät *SENSUROITU*, sekä pienen, mutta piukan ja hyvinmuodostuneen *SENSUROITU* oksien välistä himokkaana tihkuvalle auringonvalolle.

Liite E: Historiallinen katsaus - Suomi Kalevalan aikaan

Kalevalan aikaan Suomi oli auvoisa paikka elää ja olla. Luonto oli läsnä kaikessa, mitä kansa teki. Oli jylhiä metsiä, sinisiä järviä, aukeita niittyjä, valoisia lehtimetsiä ja hämäriä korpia. Metsä oli antava. Asiansa osaava metsämies sai metsästä vaivattomasti saaliinsa, ja Tapion aitat olivat pohjattomat.

Työmiehen hiki oli se ihmeaine, joka piti kansakunnan rattaat pyörimässä. Työmiehen hiellä kaskettiin metsät pelloiksi. Työmiehen hiellä kynnettiin pellot, ja työmiehen hiellä sato lopulta korjattiin. Työmiehen vaimon hiellä leivottiin sadosta ruisleipää ja työmiehen vaimon hiellä lypsettiin lehmät. Työmiehen vaimon hiellä hapatettiin maito piimäksi. Ja näin sisukkaan kansan uuttera ponnistelu kylvi siemenet sille voittokululle, jonka ansiosta Suomi tunnetaan nykyisin kansakuntien joukossa Pohjolan tiikerinä.

Mutta ei sellaista paratiisia, etteikö siellä olisi ollut oma käärmeensä. Joku pirulainen oli mennyt keksimään, ettei kaikesta viljasta tarvitse leipoa leipää, vaan osan voi käyttää olueksi. Kansan enemmistö oli viisasta ja ymmärsi pysyä erossa tästä salakavalasta nesteestä, mutta aina löytyi joitakin, jotka viinapiru sai valtaansa. Kun yhteisössä huomattiin juoppouteen taipuvainen, viisaammat kyllä kehottivat väkijuoman pauloihin ajautunutta pysymään erossa petollisesta tuliliemestä. Liian usein varoitukset kuitenkin kaikuivat kuuroille korville, ja viinan turmiolliseen vaikutuspiiriin joutunut yksilö ajoi itsensä perikatoon.

Liite F: Pieleen menneitä ottoja

''Tällä pohjoisessa pitää jättää lahja metsänhaltijalle, ja hän sitten toteuttaa toiveen'', Falwaryn selitti.

Rydesik kysyi: ''Emmekö me sitten olekaan haltijoita?''

''Ei, me olemme haltioita'', Falwaryn vastasi.

''Selvä!'' Rydesik sanoi purskahtaen raikuvaan nauruun.

''Nyt sun pokka petti'', moitti Falwaryn.

''Hitto, pitää ottaa vielä kerran uudestaan'', totesi Malwaria pettyneenä.

* * *

Tarinan jälkeen isäntäväki tarjosi haltioille kummallista, hyvin tummanruskeaa leipää ja juotavaksi jotain hapanta maidontapaista nestettä. Haltiat maistelivat tarjoomuksia.

''Minä en kyllä saa tätä mitenkään alas'', totesi Malwaria kakoen.

''Yritä nyt vielä kerran'', sanoi Falwaryn.

''Ei tässä ole koko päivää aikaa'', totesi Girbohir nyrpeänä.

Liite G: Kirjailijan haastattelu

Haastattelija: Hei, Tuomas Korppi. Sinä siis olet kirjoittanut tällaisen novellin Pohjoisen jylhillä korpimailla.

Korppi: Joo. Niin oon.

Haastattelija: Mistä sinä oikein sait idean tähän novelliin?

Korppi: No kun kirjoissa on näitä haltioita ja sit on näitä haltijoita mut ne on yleensä eri kirjoissa. Minä sit aattelin että vois kirjoittaa tämmösen tarinan missä on niitä kumpiakin. Tämmönen siitä sit tuli.

Haastattelija: Eivätkö kuitenkin haltia ja haltija kuulosta melko samalta? Eikö tässä ole vaara, että lukija menee sekaisin?

Korppi: No kato kun haltiassa ei oo sitä jiitä mut haltijassa on niin siitä sen erottaa.

Haastattelija: Tässä tarinassahan on myös näitä Kalevalan sankareita, jotka käyvät kosaisemassa tätä haltianeitoa. Mistä sait idean ottaa vielä Kalevalan mukaan tähän tarinaan?

Korppi: No kun Kalevalassa on näitä stooreja vaimonhakureissuista Pohjolaan ja mitä lie rautanaisen rakentamisia niin siitä minä lähdin kehittelemään…

Haastattelija: Paitsi Kalevalaan, tässä novellissa on viittauksia aika laajalti fantasiakirjallisuuteen ja fantasiagenreen, LARP-kulttuuri ja Hobitin vanha suomennos ''Lohikäärmevuori'' mukaanluettuna. Sinä taidat tuntea tämän fantasiaskenen aika läpikotaisin, eikö totta?

Korppi: Joo oon mä niiden kaikkien takakannet lukenu.

Haastatteija: Kiitos, Tuomas Korppi, tästä haastattelusta.

Korppi: Kiitti.

Liite H: Vaihtoehtoinen loppu (nk. in your dreams -versio)

''Ei Gandalf olisi kuitenkaan siinä seurueessa viihtynyt kovin kauaa, sillä seurue oli liiaksi keskittynyt hahmonkehitykseen…''

Tarinan jälkeen pirtin oveen kolkutettiin ja sisään astui hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet.

''Vaka Vanha Väinämöinen tässä taas'', hahmo esittäytyi, ''ettekö te, arvoisa haltianeito, voisi sittenkin tulla minulle vaimoksi, kun edellinen lähti kalojen morsiameksi?''

Haltianeidon mieli on oikukas, ja niinpä Malwaria tällä kertaa vastasi: ''Voi, kyllähän minä mielelläni tulen Väinämöiselle vaimoksi!''

Ja niin vastarakastunut pari asteli käsi kädessä ulos piilopirtistä kolmen muun haltian jäädessä odottamaan saunan lämpiämistä.

Liite I: Malwarian haastattelu

Haastattelija: Hei, Malwaria, sinua kosittiin aika monta kertaa tuon seikkailun aikana.

Malwaria: Joo, mutta en minä voinut ottaa heistä ketään, kun kukaan ei ollut minun tyyppiäni.

Haastattelija: Mutta tuossa liitteessähän sinä kuitenkin lankesit Väinämöisen pauloihin.

Malwaria: En oikein tiedä, mikä minuun silloin meni.. ei olisi pitänyt suostua. Mutta onneksi suostuminen ei päätynyt kanoniseen versioon.

Haastattelija: Tuon seikkailun aikanahan oli vielä yksi riisumiskohtauskin. Miltä tuntui riisuutua siellä keskellä korpea?

Malwaria: Kyllä minua vähän arastutti, kun tiesin, että ne hiidet näkevät minut alasti. Mutta onneksi me tapoimme hiidet heti, kun ne olivat nähneet minut, niin pysyvää vahinkoa ei syntynyt. Ja olihan siinä tekstissä niitä sensuroitu-sanoja niin, ettei lukijoillekaan paljastunut liikaa.

Haastattelija: Miltä tuo liitteen pidempi riisumisen kuvailu sitten tuntui?

Malwaria: Minusta kirjailija alkoi mennä siinä jo vähän liian pitkälle. Mutta onneksi kanoniseen versioon päätynyt kuvailu oli aika ylimalkainen.

Haastattelija: Tuossa tekstissä paljastui, että sinulla on bikinihaarniskakin kotona. Kuinka suhtaudut moiseen panssarinkappaleeseen?

Malwaria: Kuule, kun minä menen se päälläni taisteluun, tunnen itseni todella sexyksi. Jotkut väittää, ettei se suojaa kunnolla miekaniskuilta, mutta kyllä se suojaa kaikki kriittiset paikat.
Siitä lähtee nännien kohdalta sellaiset vaaksan pituiset piikit, ja niihin on hyvä seivästää örkkejä. Ja niin lähtee klitankin kohdalta, ja sama juttu.

Haastattelija: Oliko muuten sinun ja Falwarynin välillä seikkailun aikana yhtään sutinaa? Ainakaan novellissa ei kerrottu mitään.

Malwaria: Olihan sitä pientä flirttiä, ja on se Falwaryn aika komea. Mutta sillä on vaimo ja kolme lasta kotona, niin en minä ryhtynyt sitten sitä vamppaamaan.

Haastattelija: Kiitos Malwaria tästä haastattelusta.

Malwaria: Kiitos.

Liite J: Malwarian aviomiehet

Vuosiluvut ovat toista aikaa.

1573-1578 Duplolas (pitkä ja raamikas, mutta vähän yksinkertainen)

1578-1581 Techniclas (kätevä käsistään, mutta ei sen jutuista ymmärtänyt mitään)

1581-1586 Citylas (tavis, vähän tylsä)

1586-1593 Thehobbitlas (aika nörtti)

1593-1597 Friendslas (haltianeito, tämä oli siis rekisteröity parisuhde)

1597-1611 Castlelas (vähän vanhanaikainen)

1611-1615 Mindstormslas (vaikutti fiksulta, mutta paljastui sekopääksi)

1615-1622 Ninjagolas (jännittävä ja hurja. Vähän liiankin.)

1622-1634 Galaxysquadlas (eli vähän omissa maailmoissaan)

1634-1636 Marvelsuperheroeslas ja DCsuperheroeslas (polysuhde)

1636-1637 Marvelsuperheroeslas (DCsuperheroeslas oli lähtenyt kävelemään, koska Marvelsuperheroerlas piikitteli häntä koko ajan yksiulotteisesta persoonasta.)

1637-1638 Lonerangerlas (epäsopiva parisuhteeseen)

1638-1640 Thelordoftheringslas (kävi scifi- ja fantasiakonventioissa Spockin korvat päässään)

1640-1644 Creatorlas (halusi tehdä kaiken omalla tavallaan)

1644-1646 Playmobillas (vanha mutta viriili)

Kaikki puolisot olivat haltioita lukuunottamatta Playmobillasta, joka oli kääpiö. Perittyään Playmobillaksen valtaisan omaisuuden Malwaria ei enää mennyt uusiin naimisiin, vaan piti lukuisia rakastajia, joista ei ole säilynyt tarkempia tietoja.

Liite K: Vitsien selitykset

Selitykset on laatinut Perähikiän ammattikorkeakoulun kulttuuriassistenttilinjan yliopettaja, humanististen tieteiden kandidaatti T.E. Kaitsu Nimi.

''Pohjoisen jylhillä korpimailla'' asettuu osaksi traditiota, jossa scifi- ja fantasiaväki nauraa itselleen tekemällä parodiaa genrensä teoksista. Tradition tunnetuimpia edustajia lienevät ''Loru sorbusten herrasta'' [6], ''Hyviä enteitä'' [7] ja ''Linnunradan käsikirja liftareille'' [1], joskaan viimeisen jatko-osilla[2][3][4][5] ei ole varsinaista parodialuonnetta, vaan ne ovat ennemmin yleisscifihuumoria.

Muista tyylilajinsa edustajista ''Pohjoisen jylhillä korpimailla'' eroaa siten, että teoksen kerrontatapa ei ole päällekäyvän humoristinen, vaan ennemmin kuivakan toteava, ja Korppi luottaa esitettyjen asioiden itsessään välittävän vitsit. Lähestymistapa asettaa lukijan huumorintajun koetukselle, ja onkin paikallaan antaa moniulotteisimpiin vitseihin hiukan lisävalaistusta.

Kappale ''Kartoittaessaan maailmansa…'' Tässä kappaleessa ei ole varsinaisia vitsejä. Korppi vain esittelee novellin asetelman. Ainoa humoristinen piirre ovat haltioiden nimet, jotka fantasiakonventioita noudatellen on yritetty tehdä eksoottisiksi. Huomaa vierasperäisten kirjainten määrä ja nimien konsonanttiloppuisuus.

Kappale ''Haltiajoukkiota vastaan…'' Tämän kappaleen huumori leikittelee ristiriidalla Väinämöisen ulkonäön, ja toisaalta meidän Väinämöismielikuviemme ja Malwarian sulhaskandidaattiodotusten välillä. Ensin Korppi kuvailee Väinämöisen tavalla, joka on meidän standardiemme mukaan vastenmielinen, mutta joka olisi Kalevalassa [8] voinut olla hyvinkin tavanomainen. Malwaria kokee Väinämöisen myös vastenmieliseksi, vaikka hän itse viikkoja kuljettuaan todennäköisesti näyttää aivan samalta. Tämä vitsi leikittelee mielikuvillamme haltioista ylväinä ja puhtoisina, vaikka matkan rasitukset olisivat varmasti koskeneet heitäkin.

Kappale ''Kun Väinämöisestä…'' Fantasiaväki kirjoittaa sanan haltia ilman j:tä, kun taas virallinen suomalainen tapa on ollut kirjoittaa se j:n kanssa. Korppi repii tässä kappaleessa huumoria tästä ilmiöstä nimetessään Tolkien-vaikutteiset haltiat haltioiksi, ja perinteiset suomalaisen mallin mukaiset haltijat haltijoiksi. Huomaa myös sanan ''haltioituneena'' kaksoismerkitys. Paitsi vaikuttunutta se voi tarkoittaa vastikään haltiaksi muuntautunutta.

Kappale ''Haltiajoukkiota vastaan…'' Kalevalan [8] juoni rakentuu lähes yksinomaan sankareiden epätoivoisista yrityksistä saada naista. Toistamalla kosintakohtausta vain muuttaen sankarin nimeä Korppi viittaa tähän Kalevalan [8] kaavamaisuuteen.

Kappale ''Kun Lemminkäisestä…'' Ensimmäinen vitsi on hiisien ja örkkien erojen pohtiminen. Hobitissa [10] Tolkien puhui hiisistä (goblin), kun taas Sormusten Herrassa [11] puhutaan örkeistä (orc), ja Tolkien-fanit eivät ole päässeet yksimielisyyteen, onko kyseessä sama olento. Korppi on valinnut hiidet tässä esiintyviksi olennoiksi, koska se sopii suomalaiskansalliseen maisemaan örkkiä peremmin.

Seuraava vitsi onn hack'n'slashin ja Nordic Arthousen ero. Hack'n'slash tarkoittaa roolipelaamisen muotoa, joka on hyvin toiminta- ja taistelupainotteinen. Nordic Arthouse taas viittaa skandinaaviseen LARP-perinteeseen, jossa keskitytään muihin elementteihin kuin taistelemiseen. Kuvatunlaista performanssia ei oikeasti voi liittää Nordic Arthouse -larppaamiseen, mutta se toimii eräänlaisena taideparodiana.

Malwarian riisuutumiskohtaus on monisyinen. Korppi erotisoi Haltianeidon kehon, mikä on ristiriidassa paitsi romantisoidun haltiakuvan kanssa, myös ristiriidassa taiteellisen, ei-eroottisen alastomuuden kanssa. Sensuroitu-sanoilla peitetään pelkästään substantiivit, mutta koska pornahtavat kuvailevat adjektiivit on jätetty, lukijan on helppo kuvitella substantiivit mielessään.

Malwarian osallistuminen taisteluun heijastaa Hollywoodin nykyistä trendiä laittaa naispuolisia toimintasankareita myös sellaisten tarinoiden filmatisointeihin, joissa niitä ei ole alun perin ollut. Bikinihaarniska viittaa fantasiataiteessa tyypilliseen tapaan kuvat naispuoliset hahmot niukkapukeisina, vaikka se olisi jostain syystä hahmolle hankalaa, esimerkiksi siksi, että bikinihaarniska ei juurikaan suojaa miekaniskuilta. Huomaa myös, että vaikka Malwarialla olisi ollut bikinihaarniska mukanaan, hän ei olisi ennättänyt pukea sitä päällensä, joten bikinihaarniskaheitto heijastelee Korpin laiskuutta.

Hoppeli on Hobitin [10] vanhassa suomennoksessa käytetty nimi hobiteista. ''Sitä h-sanaa ei saa lausua ääneen'' viittaa Sormusten Herran [11] alussa esiintyvään kohtaukseen, jossa Gandalf ei suostu lukemaan Mordorin kieltä ääneen, samoin suomalaisessa taikauskossa esiintyvään uskomukseen, että ikävien asioiden nimiä ei saa sanoa ääneen, ettei vain tule houkutelluksi niitä paikalle. Hobitti-puolituinen -erottelu viittaa siihen, että monet Tolkienia jäljitelleet fantasiakirjailijat ovat lainanneet hobitti-rodun omiin teoksiinsa, mutta kutsuvat sitä joksikin muuksi kuin hobitiksi. Puolituinen lienee korvikenimistä suosituin.

''Haltiajoukkiota vastaan…'' Viittaa taas Kalevalan [8] kaavamaisuuteen, samoin siihen, että toisto alkaa naurattamaan, kun vain toistetaan tarpeeksi.

''Kun Ilmarisesta…'' Vanhemman polven lukijat muistavat, kuinka perinteistä suomalaisuutta hehkutettiin jonain sanoinkuvaamattoman mahtavana vielä joskus 80-luvulla, ja tässä kappaleessa Korppi tekee pilaa tästä ilmiöstä laittamalla haltiat nauttimaan ruisleivästä, piimästä ja saunasta.

Gandalf-tarina viittaa moniin maageista käytettyihin eri nimiin, jotka tässä on eroteltu eri ammateiksi humoristisen vaikutelman tekemiseksi. Hahmonkehitys viittaa modernien fantasiaharrastajien tapaan pitää sellaisia tarinoita automaattisesti korkeatasoisina, joissa hahmojen persoonat kehittyvät tarinan aikana. Näin ei ole perinteisissä, suoraviivaisemmissa fantasiatarinoissa.

Kokonaisuutena novellista voisi sanoa vielä sen, että sen rakenne on vitsi. Tavallisessa fantasiaromaanissahan matkataan jotain päämäärää kohti, ja romaani koostuu siitä, kuinka seikkailijat kohtaavat matkallaan sarjan toisiinsa vain löyhästi liittyviä sattumuksia. Tässä novellissä konseptia on edelleenkehitetty humoristisesti niin, että seurue haahuilee päämäärättömästi ympäriinsä, ja sattumukset eivät (kalevalatoistoa lukuunottamatta) liity toisiinsa juuri mitenkään.

Liitteet Liitteet parodioivat paitsi Sormusten Herran [11] liitteitä, myös DVD-elokuvien ekstroja. Korppi on nimennyt ne Tolkienin hengessä liitteiksi, mutta sisällöltään ne vastaavat ennemmin DVD-elokuvien ekstroja.

Liite A Ensimmäinen vitsi on Silmarillion-teoksessa [12] esiintyvien silmarilien muuttaminen silmärilleiksi. Kyseessä on kulunut vitsi, ja tässäkin se esiintyy vain eräänlaisena täytteenä.

Ekstran varsinainen vitsi on kääpiökieli, joka Tolkienilla oli ihan oma, kehitetty kielensä, mutta jonka Korppi on muodostanut samalla periaatteella kuin kontinkielen. Huomaa ero lukijan herooisten odotusten ja kääpiöiden jutustelun banaaliuden välillä.

Moria-huumoria -vitsi on pöllitty Vesa Vierikon kuolemattomista sanoista taannoisessa Suomenlinnan Taru Sormusten Herrasta -näytelmässä: ''Tämä on sitten ystävät Moria. Nimittäin huumoria.''

Liite B Tämä liite parodioi sitä, kuinka trailereissa yleensä myös vähemmän suoraviivaiset elokuvat esitetään suurta yleisöä kosiskelevina. Korppi on poiminut novellista kontekstistaan irroitettuja lauseenpätkiä, jotka saavat novellin vaikuttamaan perinteiseltä fantasiatarinalta. Samaan parodiaan liittyy myös novellin nimi, joka mahtipontisuudessaan on humoristisessa kontrastissa novellin kepeänhumoristisen sisällön kanssa.

Liite C Tässä taas tehdään pilaa Kalevalan [8] kaavamaisuudesta ja toiston tehosta huumorissa. Lisäksi Korppi tekee pilaa omasta novellistaan esittämällä, että näitä kaavamaisia kohtauksia olisi ollut enemmänkin. Pilan kohteena ovat myös DVD-elokuvien ekstrat, joissa on usein poistettuja kohtauksia. Nimeämällä kohtaukset ''syystäkin'' poistetuiksi Korppi jatkaa pilan tekemuistä omasta novellista. Tässä on huomattava, että ''syystäkin'' voidaan lukea myös ''syys-täkin'', mutta Korppi ei ole tehnyt aiheesta puujalkavitsiä, koska se ei sopisi novellin kokonaisilmeeseen.

Liite D Tässä tehdään pilaa taas DVD-elokuvien ekstroista, jotka sisältävät usein pidennettyjä kohtauksia. Tässä se on humoristisesti nimetty pitkitetyksi kohtaukseksi. Lisätyillä aineksilla Korppi alleviivaa jo aiemmin esittämiäni asioita, haltianeidon kehon erotisoimista ja sen ristiriitaa taide-kontekstin kanssa. Tässä tehdään pilaa myös kirjallisen ja elokuvamuodon eroista, koska vain kirjallista muotoa on mahdollista pidentää tekemällä kuvailusta yksityiskohtaisempaa.

Mielestäni novelli olisi ollut parempi, jos tämä pidennetty kohtaus olisi laitettu alkuperäiseen tekstiin, mutta luultavasti Korppi on laittanut sen ekstraksi, jotta hän voisi näyttää, kuinka kirjallisessa muodossa kohtausta voi pidentää tekemällä kuvailusta yksityiskohtaisempaa.

Liite E Tässä tehdään pilaa historiallisten elokuvien DVD-ekstroista, joissa joskus on historiallisia katsauksia. Tämä parodia ei tosin edes pyri realistisuuteen, vaan ennemmin kansallisromanttiseen tyyliin, jota Suomessa viljeltiin joskus 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Huomaa erityisesti historiallisen katsauksen yhteyteen liitetty kansanvalistuksellinen aines, jossa kehotetaan tekemään työtä ja välttämään alkoholia.

Nykylukijaa tällainen paatoksellisuus tietysti huvittaa (kuten sen on tietysti tarkoituskin), mutta verrattuna vanhoihin kansanvalistusfilmeihin liite ei edes ole kovin paljoa liioiteltu.

Liite F Pieleen menneet otot eivät ole tyypillisimpiä DVD-ekstroja, mutta niitäkin on nähty. Jotta lukija tietäisi missä mennään, Korppi on laittanut ensimmäiseksi ekstraksi naurukohtauksen, jonka ainakin vanhemman polven lukijat osaavat liittää Kummeli-TV-sarjassa [9] jaksojen lopussa esitettyihin ''nauruottoihin''.

Liitteen todellinen asian pihvi on kuitenkin toinen ekstra, joka tekee pilaa aiemmin mainitsemastani perinteisen suomalaisuuden romantisoimisesta. Tässä esitetään, että ruisleipä on oikeasti niin pahaa, että hahmolla on vaikeuksia saada sitä alas, ja itse novellissa esitetty ruisleivästä nauttiminen on vain elokuvanomaista illuusiota.

Liite G Yleensä, jos korkeamman statuksen omaava tekee pilaa alemman statuksen omaavasta, sitä paheksutaan, mutta alemman statuksen omaavalla on täysi oikeus tehdä pilaa korkeamman statuksen omaavasta. Tämän johdosta humoristit usein esittävät itsensä hyvin alhaisen statuksen omaavina, jotta heidän pilkkansa hyväksyttäisiin. Tässä liitteessä Korppi esittää itsensä tyhmänä ja näin ottaa nimenomaan tällaisen alastatuksen. Huomaa erityisesti ero haastattelijan huolitellun kirjakielen ja Korpin huolittelemattoman puhekielen välillä.

Haastattelu parodioi myös kirjailijoiden ja muusikoiden tv-haastatteluja. Nämä haastattelut saavat usein ihmettelemään, kuinka niin tyhmän haastattelun antanut henkilö on voinut tehdä niin korkeatasoisen taideteoksen.

Liite H Tässä liitteessä tehdään pilaa perinteisestä kuvasta naisista ailahtelevaisina olioina, joiden parinvalinta on täysin satunnaista. Väinämöisen puheessa on kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensimmäinen on Väinämöisen tervehdys ''tässä taas'', jolla Korppi tekee pilaa kosimiskohtauksen toistamisesta. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että Väinämöinen kuvaa edellisen morsiamen karun kohtalon ja saa näin kosimisyrityksensä vaikuttamaan, jos mahdollista, vieläkin säälittävämmältä kuin edeltävän kosimisyrityksensä.

Liite I Tässä Korppi parodioi DVD-ekstrojen näyttelijähaastatteluja, paitsi, että tässä haastatellaan hahmoa. Pieniä viitteitä neljännen seinän rikkomisesta on ollut aiemminkin, mutta vasta tässä näkyy kunnolla hahmo, joka yhtaikaa elää fantasiamaailmassa ja tiedostaa olevansa novellin hahmo.

Malwarian kuvaillaan aika stereotyyppisenä bimbona, mikä on kaukana perinteisestä romantisoidusta haltiakuvasta.

Kun puhutaan scifimaailmoista, esimerkiksi Star Wars -universumista, katsotaan, että jotkut teokset ovat kanonisia ja toiset taas eivät. Kanonisen teoksen katsotaan dokumentoivan scifimaailmaa pilkulleen, ja ei-kanonisten vain olevan maailmaan sijoittuvia tarinoita. Esimerkiksi Star Warsin tapauksessa vain kuusi elokuvaa ovat kanonisia, ja esimerkiksi samaan maailmaan sijoittuvat romaanit eivät ole. Kun Malwaria puhuu kanonisesta, hän viittaa siihen, että vain itse novelli on tapahtunut hänen maailmassaan ''oikeasti'', ja liitteiden vaihtoehtoiset tapahtumakulut eivät kuulu hänen todellisuuteensa.

Liite J Tässä liitteessä Korppi parodioi Sormusten Herran liitteiden vuosilukulistoja ja sukupuita. Kai sen voisi nähdä parodiana DVD-elokuvien ekstrojen filmografioistakin. Aviomiesten nimet ovat Legolasta parodioiden Lego-tuoteperheiden nimistä väännettyjä, paitsi Playmobillas, joka tulee Playmobil-leluista. Legolla on tosiaan myös tuoteperheet The Hobbit ja The Lord of the Rings.

Liite myös leikittelee mielikuvillamme haltioista ylevinä ja puhtoisina, ja näin ollen myös siveinä, mikä on ristiriidassa Malwarian esitetyn sarjamonogamian kanssa.

Liite K Tässä liitteessä Korppi liittää humoristisesti yhteen kaksi vastakkaista asiaa: Ensinnäkin historiallisten tekstien akateemisiin julkaisuihin liitetyt selitysosiot, ja toisekseen humoristien piirissä vakiintuneen käsityksen, että vitsien selittäminen pilaa ne. Huomaa taas, kuinka pilaamalla omat vitsinsä Korppi (joskin kuvitteelliseksi ammattikorkeakoulun yliopettajaksi naamioituneena) ottaa alastatuksen.

Nimi T.E. Kaitsu Nimi (''Tekaistu nimi'') on lainattu suoraan teoksesta ''Loru Sorbusten herrasta'' [6].

Laittamalla selitykset kuvitteellisen ammattikorkeakoulun yliopettajan suuhun Korppi tekee kaksi asiaa. Ensimmäkin hän korostaa sitä, että tässä tehdään pilaa akateemisesta selitysperinteestä. Toisekseen hän naureskelee ammattikorkeakoulujen yrityksille ottaa harteilleen perinteisesti yliopistojen toimenkuvaan kuuluneita asioita.

Lisäämällä liitteitä Korppi tekee pilaa akateemisessa maailmassa tutusta ilmiöstä, jolla lyhytkin teksti saadaan paksuksi kirjaksi lisäämällä kaikkea ylimääräistä loppuun. Tässä venytystä on tehty humoristisesti niin paljon, että alle kolmen sivun novelli on saatu pitkitettyä yli viidentoista sivun mittaiseksi.

Huomaa myös Liitteen K loppuun lisätyt kappaleet ''Liite K''', jossa Korppi selitettää Liitteen K huumorin, kuten ammattikorkeakoulun yliopettajan ja alastatuksen ottamisen vitsejä selittämällä. Nämä kappaleet ovat tyypillinen nörttivitsi. Tietokoneohjelmoinnissa tunnetaan ilmiö rekursio, jolla tarkoitetaan aliohjelmaa, joka kutsuu itseään. Rekursio on tehokas työkalu ohjelmoinnissa, mutta sen käyttö kysyy nokkeluutta. Hakkerihenkiset ihmiset saavatkin rekursion käytöstä eräänlaista huumorinkaltaista älyllistä mielihyvää. Tätä mielihyvää saadaan myös rekursionomaisista ilmiöistä yhteyksissä, jotka eivät ole tekemisissä ohjelmoinnin kanssa, kuten esimerkiksi näissä viimeisissä kappaleissa. Tässä siis kyse ei ole itseään kutsuvasta aliohjelmasta vaan itsensä selittävästä vitsistä.

Viitteet

  1. Adams, Douglas, Linninradan käsikirja liftareille, 1979
  2. Adams, Douglas, Maailmanlopun ravintola,1980
  3. Adams, Douglas, Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki, 1982
  4. Adams, Douglas, Terve, ja kiitos kaloista,1984
  5. Adams, Douglas, Enimmäkseen harmiton, 1992
  6. Beard, Henry N. ja Kenney, Douglas C., Loru Sorbusten herrasta, 1969
  7. Gaiman, Neil ja Pratchett, Terry, Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset, 1990
  8. Lönnrot, Elias (toim.), Kalevala, 1849
  9. Porkkana-ryhmä, Kummeli, 1991-2004, tv-sarja
  10. Tolkien, J.R.R., Hobitti eli sinne ja takaisin, 1937
  11. Tolkien, J.R.R., Taru sormusten herrasta, 1954-1955, sisältää teokset Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu
  12. Tolkien, J.R.R., Silmarillion, 1977
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License