Pihan metallitötsä

Eräänä aamuna kerrostalomme pihalle oli ilmestynyt metallinen torni. Se oli sileä, metrin korkea, ja sen yläosa oli sen vartta leveämpi. Muut talon asukkaat eivät kiinnittäneet siihen huomiota. Ajattelivat varmaan sen olleen aina siinä ja liittyvän johonkin kellarintilojen ilmastointiin.

Työttömänä minun ei tarvinnut herätä aikaisin, joten tapanani oli käydä myöhään yöllä tupakalla pihalla. Huomasin joskus tällöin metallitornista nousevan usvaa ja sen ympärillä pieniä ihmisenkaltaisia olioita. Morjestelimme, mutta muuten jätimme toisemme rauhaan.

Yhtenä yönä lähdin kulkemaan olioita kohti, ja yhtäkkiä huomasin olevani maan alla, jonkunlaisessa luolastossa, joka paljastui maahisten valtakunnaksi. Onneksi maahiset olivat vieraanvaraisia, ja minua kestitettiin kunnolla. Paistia, leivonnaisia, perunamuhennosta. Jopa riistaa oli tarjolla. Työttömälle ilmainen ateria kelpasi, ja aterian jälkeen palasin omaan maailmaani. Kysyin ennen lähtöä pihan metallitötsästä, ja maahiset kertoivat sen olevan heidän savupiippunsa.

Kun palasin kotiin, huomasin, että eteiseeni oli tullut vierailuni aikana postia. Avasin pelottavimman näköisen kirjeen, ja luin, että työttömyyskorvaukseni oli katkaistu, koska en ollut käynyt työkkärissä ilmoittautumassa. Ilmoittautumisenhan oli pitänyt olla vasta viikon päästä! Katsoin kirjeen päiväystä, ja tajusin, että kahden tunnin vierailu maahisten maailmassa oli vastannut kahta viikkoa ihmisten maailmassa. Kirosin mielessäni. Tätä selitystä työkkärin täti ei uskoisi.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License