Pelin synty

Kiinan edustalla joskus 1800-luvun alkupuolella. Britit halusivat ostaa Kiinasta silkkiä, posliinia ja teetä. Kiina puolestaan ei halunnut ostaa mitään Britannialta, ja hyväksyi maksuksi omista tuotteistaan pelkästään hopeaa. Ilmiö olisi köyhdyttänyt brittien hopeavarastot, elleivät he olisi keksineet ratkaisua. He viljelivät Intiassa oopiumia ja salakuljettivat sen Kiinaan. Oopiumin myynnillä, vaikka Kiina oli julistanut sen laittomaksi, kauppatase saatiin pysymään tasapainossa.

Tämä tarina ei kuitenkaan kerro oopiumikaupasta, vaan eräästä varjoon jääneestä kulttuurivaihdosta kiinalaisen ja eurooppalaisen kulttuuripiirin välillä.

Taas yksi oopiumilastissa oleva brittien alus oli pysähtynyt suurten Kiinan edustalla olevien parkkialusten viereen, missä oopiumin salakuljettajat tapasivat, ja lasti siirtyisi brittiläisistä käsistä kiinalaisiin. Eräällä parkkialuksella oli myös bordelli, ja brittilaivan merimiehet ryntäsivät sinne huvittelemaan.

Myös Jack Stykes, vanha merikarhu suuntasi bordelliin ystäviensä kanssa. Jack yleensä karsasti merimiesten bordelleja, koska kuppa levisi niistä, mutta tällä kertaa hän oli suostunut mukaan ystäviensä jatkuvan anelun seurauksena. Jack nimittäin oli oppinut kantoninkiinaa merimatkoillaan, ja kiinalaisen pillun kaupasta neuvoteltaessa taidot tulisivat tarpeeseen.

Bordellin etuhuoneessa Jack näki kolme kiinalaista miestä pelaamassa korttia. Kortit eivät olleet samanlaisia kuin brittien pelikortit. Ne olivat pidempiä ja kapeampia, ja niissä oli joitain kiinalaisia merkintöjä tuttujen patojen ja herttojen sijaan.

''Mitä te pelaatte?'' Jack kysyi kantoniksi.

Miehet kertoivat pelin nimen, Khanhoo, eikä Jack ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä pelistä. Jackin uteliaisuus heräsi. Hän oli kovasti kiinnostunut korttipeleistä, ja uuden pelin oppiminen oli aina viehättävää.

''Opetatteko minut pelaamaan?'' Jack kysyi. ''Voin maksaakin hiukan.'' Jos naisesta ei maksaisi, saman summan voisi käyttää tähän.

''Kyllä se sopii.'' Aloittelijat toivotettiin yleensä tervetulleiksi korttirinkeihin, koska korttia pelattiin rahasta, ja aloittelijat yleensä hävisivät.

''Odottakaa hetki'', Jack sanoi ilahtuneena. ''Neuvottelen vain naiset ystävilleni.''

* * *

Laiva oli lähtenyt Kiinasta lastinaan silkkiä, teetä ja posliinia. Jack ystävineen lojui kannen alla öljylampun valossa vapaavuoroa viettämässä.

''Eiköhän pelata korttia'', eräs ystävistä sanoi.

''Hyvä idea'', Jack vastasi. ''Opin Kiinassa uuden pelin ja olen keksinyt, kuinka sen saa sovitettua meille tutuille korteille.''

''Pelataan kuitenkin Napoleonia'', ystävät sanoivat. ''Ei mitään vinosilmien virityksiä.''

Pelien pelaajat ovat yleensä konservatiivisia ja haluavat pelata vain itselleen tuttuja pelejä. Eivätkä kiinalaiset olleet brittien keskuudessa kovin korkeassa huudossa.

''Se on periaatteeltaan aivan uudenlainen'', Jack sanoi. ''Toimii ihan eri periaatteella kuin muut pelit.''

''Ei vinosilmäpelejä täällä. Tämä on brittien laiva.''

''Kokeilkaa nyt yksi peli, please'', Jack sanoi. ''Jos joku voittaa minut, teen koiravahdin hänen puolestaan.''

Koiravahti oli öinen vahtivuoro 24-4, jota pidettiin aivan vihonviimeisenä tehtävänä.

Mahdollisuus nukkua paremmin puri miehiin, ja he suostuivat. Jack alkoi selittää pelin sääntöjä. ''Jokaiselle pelaajalle jaetaan kahdeksan korttia. Vuorollaan pelaaja ensin joko nostaa uuden kortin nostopakasta tai ottaa edellisen pelaajan poisheittämän kortin. Sen jälkeen pelaaja katsoo, ovatko kaikki hänen yhdeksän korttiaan kolmen värisuorissa. Jos ovat, pelaaja voittaa. Muutoin pelaaja heittää yhden kortin pois, ja on seuraavan pelaajan vuoro.''

Jack oli yksinkertaistanut kiinalaisen pelin sääntöjä. Siinä pystyttiin kerämään kolmen värisuorien lisäksi kolmen saman kortin sarjoja. Kiinalaisessa korttipakassa jokaista korttia oli neljä identtistä kopiota. Lisäksi kiinalaisessa pelissä oli joitain erikoisyhdistelmiä, joita Jack ei enää muistanut.

Peliä alettiin pelaamaan, ja siinä sivussa naukkailtiin rommia. Peli sujuikin ihan hyvin, kunnes tapahtui jotain, mitä Jack ei ollut osannut ottaa huomioon. Nostopakasta loppuivat kortit, eikä peliä voinut enää jatkaa; uusien korttien nostaminen nostopakasta oli olennainen osa peliä.

''Mitäs nyt tehdään'', Jalkapuoli-John, eräs ystävistä kysyi.

''Kai… peli on ratkaisematon'', Jack sanoi.

''Olipa paska peli'', ystävät sanoivat. ''Napoleon on paljon parempi, siinä edes joku voittaa.''

John sanoi: ''Minä tulkitsen tilanteen niin, että Jack pelin suunnittelijana hävisi, ja me muut voitimme. Jack tekee koiravahdit meidän jokaisen puolesta.''

Idea sai kannatusta. Koiravahdista luistaminen oli tosiaan suosittua. Jack mietti kuumeisesti. Neljä ylimääräistä koiravahtia olisi todellinen rasitus. Muiden vaatimuksista voisi myös kieltäytyä, mutta sen jälkeen Jack olisi jatkuvan kiusanteon kohteena. Kun ystävät joukolla vaativat jotain, siihen kannatti suostua.

''Antakaa huomiseen aikaa korjata designiäni'', Jack sanoi. ''Pelataan huomenna korjatuilla säännöillä samoin panoksin.''

Jackin ystävät olivat kaikesta huolimatta hänen ystäviään, ja he antoivat Jackille uuden mahdollisuuden. ''Mutta jos huominenkaan peli ei toimi, teet koiravahdin kaikkien puolesta'', Jalkapuoli-John sanoi.

* * *

Illalla Jack otti korttipakan esiin ja alkoi kokeilla uusia sääntöjä. Kokeileminen pelaamalla kaikkia käsiä itse oli jotain, mitä Jackin olisi pitänyt tehdä alunperinkin, mutta Jack oli merikarhu, ei pelisuunnittelija. Hän ei ollut osannut ottaa huomioon sitä, että mitkä tahansa säännöt eivät toimi.

Oikeastaan Jack olisi halunnut nukkua, mutta jos vaihtoehtona oli neljä ylimääräistä koiravahtivuoroa, muutama tunti iltayöstä kannatti uhrata pelin suunnitteluun.

''Kiinalaisessa pakassa on 120 korttia'', Jack mietti. ''Siksi ne eivät lopu kesken yhtä helposti kuin meidän 52 kortin pakastamme.''

Jack oli kuitenkin sidottu 52 kortin pakkaan. Kiinalaista 120 kortin pakkaa ei ollut saatavilla siihen hätään, eivätkä hänen ystävänsä olisi edes pystyneet lukemaan kiinalaisia merkintöjä.

''Entäs jos jakaisi jokaiselle vain 5 korttia?'' ajatukset jatkuivat.

Tämä johti tylsään peliin. Seuraava idea oli kerätä vain kahden kortin värisuoria, mutta se johti liian helppoon peliin.

''Kiinalaisessa pelissä kerättiin myös kolmen identtisen kortin sarjoja'', Jack mietti. ''Meidän pakassamme ei ole kolmea identtistä korttia, mutta entäs jos hyväksyisi kolmen samanarvoisen kortin sarjan, vaikka ne ovat eri maita?''

Siinä tuli ensimmäinen oivallus. ''Entäs jos yhdistelmä saisi olla enemmän kuin kolme korttia, pelaajat laittaisivat keräämänsä yhdistelmät pöytään, ja muiden yhdistelmiä saisi jatkaa?''

Siinä tuli toinen tärkeä oivallus. Vielä jaettujen korttien määrän tiputtaminen kuuteen sekä sääntö, että poispanot sekoitettiin uudeksi nostopakaksi, jos nostopakka loppui.

Jack kokeili peliä pelaten kaikkia viittä kättä, ja se toimi!

Sitten Jack tajusi: ''Mutta mitä pelaajat hyötyvät asettamalla yhdistelmiä pöytään? Ei mitään.'' Pelaaja ei menettäisi mitään, jos hän säästäisi kaikki yhdistelmänsä kädessä, kunnes hänellä olisi voittokäsi.

Peli ei siis toiminut. Jack meni pettyneenä nukkumaan.

* * *

Seuraavana aamuna idea iski Jackiin kuin salama kirkkaalta taivaalta: ''Jos pelaajat joutuvat pelin lopussa maksamaan sakkoa kädessään olevista korteista, heidän kannattaa pelata kortteja pöytään!''

Ystävysten yhteisellä tauolla peliä kokeiltiinkin, ja se toimi. Lopuksi Jalkapuoli-John jäi eniten voitolle. Jack tekisi hänen puolestaan koiravahdin.

''Olipa loistava peli'', Jalkapuoli-John sanoi. ''Mikä se nimi on?''

Jack tajusi, ettei hän ollut muistanut nimetä peliä. Hän katsoi ympärilleen ideoiden toivossa, ja hänen katseensa osui puolityhjään rommipulloon. ''Sen nimi on rommi'', Jack sanoi.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License