Oona

''Tulisitko pelaamaan mah jongia ensi keskiviikkona'', Mika kysyi Heikiltä puhelimessa.

''Oota mä kysyn vaimolta'', Heikki vastasi. ''… joo, mä ja vaimo voidaan tulla.''

''Sit meitä on kolme'', Mika sanoi. ''Tässä on iänikuinen neljännen pelaajan ongelma.''

''Oota… vaimo huutaa tuolta, että se tuntee jonkun, joka voisi tulla'', Heikki sanoi.

* * *

Mika tervehti Heikkiä ja Katjaa, tämän vaimoa, kun nämä astuivat Mikan asuntoon. Heitä seurasi ehkä kaksiviitonen nainen, joka oli pukeutunut mustaan korsettiin, jonka alla oli violetti pitsimekko.

''Tässä on Oona'', Katja esitteli, ja Oona tarjosi kättään Mikalle. Käsi oli samassa asennossa kuin historiallisissa elokuvissa, joissa miehen odotettiin suutelevan sitä, mutta Mika tyytyi kättelemään.

''Viehättävää alakulttuuripukeutumista'', Mika ajatteli.

Porukka istui Mikan mah jong -pöydän ääreen, Oona vastapäätä Mikaa, ja Mika painoi pöydässä olevaa nappia. Siinä samassa pöydän uumenista nousi neljä mah jong -pelinappuloista, tiilistä, tehtyä muuria. Mikalla tosiaan oli automaattinen mah jong -pöytä, joka sekoitti tiilet itsestään ja rakensi niistä muurit. Hän oli tilannut sen Kiinasta. Kaukoidässä tuollaiset pöydät olivat yleisiä.

''Wau'', Oona sanoi.

''Osaatko pelata?'' Mika kysyi Oonalta.

''Joo, oon mä vähän pelannut'', Oona vastasi.

''Me pelataan japanilaisilla säännöillä'', Mika vastasi. ''Ei riichiä, vaan perusjapanilaista. Me käytetään näitä pistetaulukoita.'' Mika antoi Oonalle kaksi netistä tulostettua aanelosta.

Mah jongia pelataan useilla eri säännöillä. Pelin kulku on kaikissa varianteissa sama, mutta pisteenlaskun yksityiskohdat eroavat paljonkin.

Oona katsoi papereita ja sanoi: ''Joo, jotain tämmöistä mekin käytettiin.''

Pelaajille jaettiin kolmentoista tiilen kädet, ja peli saattoi alkaa.

Oikeaa mah jongia pelataan samoilla tiilillä kuin kaikille tietokoneversioista tuttua mah jong -pasianssia. Säännöt ovat kuitenkin aivan erilaiset. Oikea mah jong muistuttaa länsimaissa pelikorteilla pelattuja rommipelejä, ja siinä on tarkoitus kerätä tiiliyhdistelmiä, joita ovat kolme tai neljä identtistä tiiltä sekä kolme peräkäistä tiiltä samaa maata.

''Mä olen yrittänyt löytää seurustelukumppania Tinderistä, mut ei onnaa'', Mika sanoi kun peli oli lähtenyt kunnolla käyntiin. ''Kaikki naiset on kai kiinnostuneita siitä samasta kymmenestä prosentista miehiä.''

''Mä oon kanssa Tinderissä, vaikka se onkin ihan paska'', Oona sanoi. ''Kaikki etsii sieltä vain panoseuraa. Ainakin mun tissit on saaneet kehuja. Pitäis kai poistaa sieltä muut paitsi kasvokuva.''

Mika rekisteröi ilokseen Oonan vapaaksi.

Oona otti käsilaukustaan mustan pitsiviuhkan ja alkoi leyhytellä sillä itseään. Mika kummeksui tätä, koska oli syksy eikä mitenkään kuuma.

Pelattiin, ja lopulta Heikki paljasti voittokäden ja sanoi: ''Chicken wu. Kaikki maksaa mulle neljäkymmentä yksikköä, paitsi Mika kahdeksankymmentä.'' Mika oli tässä jaossa itä, joten hän maksoi kaksinkertaisena.

Kaikki antoivat pokerin pelimerkkejä Heikille. Mah jongiin olisi ollut autenttiset japanilaiset pistetikutkin, mutta Mika piti pokerin pelimerkkejä selkeämpinä. Heidän peleissään ne eivät edustaneet rahaa. He vain julistivat illan lopuksi voittajaksi sen, jolla oli eniten pelimerkkejä.

''Mulla on piilotettu lohikäärmepung ja piilotettu nelosbambukong'', Oona sanoi. ''Siitä pitäisi tulla ihan hyvin pisteitä.''

''Japanilaisissa säännöissä vain voittaja saa pisteitä'', Mika vastasi.

''Okei'', Oona vastasi. ''Me opittiin mah jong kiinalaiselta vaihto-opiskelijalta.''

''Säännöt, joissa häviäjät maksavat toisilleen ovat harvinaiset nykyään Kiinassakin'', Mika sanoi. Hän oli innoissaan kun pääsi esittelemään mah jong -tietämystään viehättävälle naiselle.

Kun seuraava jako oli lähtenyt käyntiin, Oona peitti viuhkalla suunsa ja nenänsä, ja alkoi heittää viuhkan takaa salaperäisiä silmäyksiä Mikaan.

''Kuinka viehättävää'', Mika ajatteli. ''Harmi, ettei pelata korttia. Korttiviuhkan takaa heitetyt silmäykset olisivat uskomattoman söpöjä.''

''Kuinkas sinä innostuit mah jongista?'' Mika kysyi Oonalta.

''No kun mä olen kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista… hei oota Pung!'' Oona noukki Heikin poisheittämän tiilen ja käytti sen pung-yhdistelmään. ''Mä luen paljon mangaa ja katson animea. Sit mä törmäsin Akagiin, mah jongin pelaajasta kertovaan animeen.''

''Joo, Akagi on tuttu mullekin'', Mika vastasi. ''Mä taas olen kiinnostunut peleistä yleensä, ihan riippumatta siitä, mistä puolelta maailmaa ne ovat.''

Peli jatkui, samoin viuhkan takaa heitetyt silmäykset, ja lopulta Mika sai muodostettua voittokäden Katjan poisheittämän tiilen avulla.

''Kaksikymmentä… kolmekymmentäkaksi… neljäkymmentäkahdeksan…'' Mika laski, ''kertaa neljä on 192. Katja maksaa mulle 192 pistettä.''

''Entäs me muut?'' Oona kysyi.

''Japanilaisten sääntöjen mukaan ei mitään'', Katja vastasi. ''Kun voittokäsi muodostetaan poisheitetyn tiilen avulla, poisheittäjä maksaa tappiot muidenkin pelaajien puolesta.''

''Kannattaa sitten tarkkailla muiden poisheittoja'', Mika valisti. ''Niiden avulla pystyy päättelemään, mitä muut kerää, ja osaa olla heittämästä pois muille sopivia tiiliä.''

''Joskus kannattaa pelata puhdasta puolustuspeliä'', Heikki jatkoi. ''Ettei yritäkään kerätä voittokättä, vaan pelkästään varoo heittämästä muille sopivia tiiliä.''

Kun seuraava jako oli päässyt vauhtiin, Mika kysyi Oonalta: ''Mikä toi sun pukeutumistyyli on? Onko se goth lolita?''

''Ai sä tunnet japanilaista kulttuuria!'' Oona ilahtui. ''Joo, tää on jotain goth lolitaan päin. Tää on kuitenkin aika hillitty, ja japanilainen goth lolita on räväkämpi.''

Peli jatkui samaan tapaan. Oona heitti Mikaan silmäyksiä viuhkan takaa. Mika alkoi vastata silmäyksiin, mutta tällöin Oona peitti kasvonsa viuhkalla ja käänsi päänsä alas. Kerran heidän katseensa kohtasivat, ja Oona hihitti viuhkan takana.

Viimeistä jakoa pelatessa Heikki oli johdossa, ja Mika oli tätä noin 500 pistettä jäljessä. Naisilla oli vähemmän pelimerkkejä kuin alussa, Oonalla hiukan enemmän kuin Katjalla.

Mika oli yhden tiilen päässä voittokädestä. Hänen kaikki tiilensä olivat ympyrämaata, joten voittaessaan hän saisi ''vain yhtä maata''-voittokertoimen. Se kahdeksankertaistaisi voittokäden arvon ja riittäisi peli-illan ykkössijaan.

Muut olivat huomanneet Mikan keräävän ympyröitä eivätkä heittäneet niitä pois.

Sitten Oona heitti pois ympyräkasin, ja Mika sai sen avulla voittokäden.

''Tekikö se tuon tahallaan?'' Mika ajatteli myrtyneenä. Oonan osakkeet laskivat välittömästi Mikan pörssissä. Mika voisi antaa taitamattomuuden anteeksi, mutta voiton tahallinen antaminen toiselle pelaajalle oli hänestä alhaista toimintaa. Mika inhosi pariskuntia, jotka pelasivat toistensa pussiin, eikä hän halunnut olla sellaisen pariskunnan toinen osapuoli. Kyllä pariskunnankin piti pelissä pelata toistensa vastustajina, ellei kyse ollut pelin säännöissä määritellystä joukkuepelistä.

Oonan heiton takia Mika voitti peli-illan ja Oona putosi kolmannelta sijalta neljännelle. ''Mutta minkälainen voitto'', Mika ajatteli katkerana. Mikalle pelit ja niiden sujuminen oikein olivat hyvin tärkeitä.

Kun muut olivat poistumassa Mikan luota, Mika sanoi: ''Tulkaa ihmeessä toistekin pelaamaan. Sinäkin, Oona.'' Hänen oli ollut tarkoitus pyytää Oonaa treffeille, mutta viimeisen poisheiton takia hän oli muuttanut suunnitelmiaan. Hän tahtoi nähdä Oonan pelaavan vielä parissa peli-illassa ennen treffipyyntöä. Ehkä kyseessä oli ollut vahinko, eikä se toistuisi.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License