Noidan apulainen

''Nyt olet niin vanha, että voit luovuttaa nuorentavaan juomaan tarvittavan ainesosasen'', noita sanoi kahdeksannentoista syntymäpäiväni tienoilla. ''Minä olen vasta kolmeviitonen joten en tarvitse sitä juomaa itse muutamaankymmeneen vuoteen, mutta monet haluavat ostaa sitä minulta.''

Olin yhdeksänvuotiaana orpopoikana törmännyt keskellä metsää noidan mökkiin, ja hän oli kasvattanut minusta apulaisensa. Keräsin noidan keitoksia varten yrttejä ja sieniä, sekä metsästin lepakoita ja rupikonnia. Olimme eläneet kahden, mitä nyt joskus ihmisiä oli käynyt ostamassa noidalta taikajuomia rakkaushuoliin, tauteihin ja suojaksi pahaa magiaa vastaan.

Noita tuli seisomaan lähelleni ja sanoi: ''Ainesosasen luovuttaminen tuottaa sinulle varmasti nautintoa. Riisuudu.'' Kuten yleensäkin noidan läheisyys, tämäkin kerta sai kikkelini nousemaan pystyyn ja sykkimään. Olisin halunnut kosketella kikkeliäni, mutta noita oli tehnyt selväksi, että kikkelin koskettelu ei ollut minulta hyväksyttävää toimintaa.

Arastelin riisuutua, koska en tiennyt, mitä noita ajattelisi pystyssä olevasta kikkelistä. Se liittyi samaan tabuun kuin koskettelukin. Aloin kuitenkin riisuutua ujosti. Noita riisui hameensa niin, että hän oli vyötärostä alaspäin alasti. Minäkin riisuuduin kokonaan.

''Näin siinä on taikaa'', noita sanoi. ''Alaston mies, joka ei näe naisen rintoja.'' Noidalla oli tosiaan tiukka, avokaula-aukkoinen pusero päällään. Hän jatkoi: ''Näet myös karvapehkoni, mutta myöskään se, mitä karvojen alla on ei kuulu sinulle. Sen salaaminen on olennainen osa taikaa.''

Noita ei tuntunut olevan pystyssä olevasta kikkelistäni millänsäkään. Hän siveli sitä hyväksyvän arvioivin ottein. Tilanteessa tuntui olevan jotain maagista. Viimeiset viisi vuotta noidan läheisyys oli synnyttänyt minussa tuntemuksia, jotka liittyivät noidan tisseihin ja omaan kikkeliini, ja nyt nuo tuntemukset tuntuivat saavan täyttymyksen.

''Taikaa on myös siinä, että mies paljastaa herkimmän osansa naisen kosketukselle'', noita sanoi ja puristi kiveksiäni. Se sattui, mutta sai kikkelini sykkimään. Noita jatkoi kivesteni puristelua, ja pakottava tunne valtasi kikkelini. Jokaisella puristuksellla kivunviilto saavutti mieleni. Tunsin itseni alastomaksi ja haavoittuvaiseksi.

Tunsin vastustamatonta halua työntää käteni noidan karvapehkoon, mutta onnistuin pidättelemään itseni. Noita oli sanonut, että hänen karvapehkonsa ei kuulunut minulle. Niin, magia on naisten alaa, eikä noita miehelle salaisuuksiaan paljastaisi. Minun roolini magiassa oli metsästää sammakonreisiä.

''Tämä on se, miksi olen kieltänyt sinua koskemasta kikkeliisi'', noita sanoi. ''Taika murtuisi, jos olisit tehnyt niin. Koskettelu kuuluu tähän magiaan.'' Noita jatkoi: ''Tietynikäisillä pojilla myös maaginen ainesosa poistuu öisin itsestään kehosta. Se murtaisi tämän taian, joten olen lisännyt koko täälläoloaikasi ruokaasi sinirottaheinää, joka estää öisen poistumisen.''

Noita ohjasi minut selälleni lavitsalle ja istui hajareisin päälleni. Hän laskeutui niin, että kikkelini upposi hänen karvapehkoonsa. Se tuntui tiukalta, pehmeältä ja kostealta. Sitten noita alkoi hitaan ylös-alas -liikkeen.

Kuuntelin noidan suuren taikapadan porinaa, se oli huoneen keskellä, ja katsoin noitaa. Hänellä oli mustat kiharat hiukset, samaa väriä kuin hänen karvapehkonsa, ja kauniit kasvot. Rintojen ylöosat näkyivät valkoisen, avokaula-aukkoisen paidan kaula-aukosta, mutta itse rinnat olivat peitossa.

''Haaveile vain rinnoistani'', noita sanoi. ''Se että janoat nähdä jotain, mitä et näe, vahvistaa taikaa.''

Hidas ylös-alas -liike jatkui. Odotin innolla jokaista työntöä, ja sitten kun työntö tuli, oli kuin mieleni olisi räjähtänyt. Se tuntui kikkelissäni kuin nektaria, jumalten juomaa, olisi valeltu kikkelin päälle.

Pakottava tunne kikkelissäni voimistui. Tällöin noita hidasti liikettään entisestään. Nyt hän odotti sekunteja ennen jokaista ylösnousemista, mutta nousun jälkeen laskeutuminen tuli nopeasti. Vääntelehdin nautinnosta. Olin kuin mato koukussa. Koukkuna vain oli oma kikkelini, jonka noidan karvapehko naulitsi paikalleen. Noidan ylösnousun odotus tuntui joka kerta yhdeltä tuskalta, ja kun ylösnousu lopulta tuli, olin taivaissa.

Lopulta minusta tuntui kuin minua olisi kusettanut. Tällöin noita hidasti liikettään entisestään. Nyt noita meni hitaasti ylös, odotti useita sekunteja, tuli hitaasti alas, ja useiden sekuntien odotuksen jälkeen sama toistui yhä uudelleen. Jokainen noidan liike voimisti kikkelini kihelmöintiä, kunnes en enää voinut pidätellä, ja kikkelistäni purkautui jotain nestettä rytmikkäin sykähdyksin.

Noita nousi ja sanoi: ''Nyt liememme ovat sekoittuneet sisässäni kuten taikajuoman ainekset padassa.'' Hän työnsi sormensa karvapehkoonsa ja pudotti sen jälkeen jotain sormestaan taikapataan.

Makasin lavitsalla raukeana ja tyydyttyneenä. Olin kokenut jonkun puuttuvan, kun en ollut saanut kosketella kikkeliäni, mutta salaisuus oli nyt selvinnyt, ja se tuntui ihanalta. ''Toistamme tämän tästä lähin parin päivän välein'', noita sanoi.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License