Nihilismin looginen päätepiste

Mirva: Olet siis eettinen nihilisti?

Johan: Jeps.

Mirva: Mielestäsi siis ''Ihmisten kiduttaminen ja murhaaminen on hyvä juttu'' ja ''Ihmisten murhaaminen ja kiduttaminen on paha juttu'' ovat yhtä hyviä arvoja?

Johan: Ei. Henkilökohtaisen arvojärjestelmäni mukaan jälkimmäinen on parempi.

Mirva: Mutta ne siis kuitenkin ovat yhtä hyviä jossain objektiivisessa mielessä?

Johan: Arvoja voidaan vertailla ja niiden paremmuudesta puhua vain jonkun arvojärjestelmän puitteissa. Ei ole mitään objektiivista mittaria, jolla vertailu voitaisiin tehdä. Ei edes sen vertaa, että kahden arvon sanottaisiin olevan yhtä hyviä.

Mirva: Mut mikä sitten rajoittaa ihmisten itsekkyyttä, jos mitään objektiivisesti hyviä arvoja ei ole?

Johan: On yleinen uskomus, että itsekkyys on itsestäänselvästi oikea ratkaisu, rationaalista, jos mikään moraali ei rajoita sitä. Hylkään myös tämän periaatteen.

Mirva: ????

Johan: Koska ei ole mitään objektiivista mittaria arvojen arviointiin, mikään tällainen mittari ei myöskään voi korottaa itsekkyyttä oikeaksi ratkaisuksi.

Mirva: Eli pitää vain makailla sängyssä, koska mitään syytä tehdä mitään ei ole.

Johan: Mikään objektiivinen mittari ei myöskään korota sängynpohjalle jämähtämistä oikeaksi ratkaisuksi. Idea nimenomaan on se, että objektiivisesti oikeaa ratkaisua ei ole.

Mirva: Mikä mukaan sitten elät?

Johan: Henkilökohtaisen arvojärjestelmäni.

Mirva: Aika kaunis ajatus. Jokaisen on annettava elää henkilökohtaisen arvojärjestelmän mukaan, kunhan sallii muille saman oikeuden.

Johan: Olet taas kehittelemässä objektiivisia metaperiaatteita, ja minun pointtini on se, että mitään sellaisia ei ole. Joidenkin arvojärjestelmien mukaan ''Jokaisen on annettava elää henkilökohtaisen arvojärjestelmän mukaan, kunhan sallii muille saman oikeuden.'' on oikein, joidenkin taas ei. Sen enempää kyseisestä periaatteesta ei voida sanoa. Henkilökohtaiseen arvojärjestelmääni kyseinen periaate tosin kuuluu.

Mirva: Mutta miksi olet muodostanut itsellesi arvojärjestelmän?

Johan: Ihminen väistämättä toimii jollain tavoin; toimimatta jättäminenkin on tässä mielessä eräs toimimisen laji. Valitessaan kuinka toimii ihminen väistämättä tulee tehneeksi arvovalintoja. Arvojärjestelmän muodostuminen on siis väistämätöntä.

Mirva: Mihin arvojärjestelmäsi perustuu?

Johan: Valintaani.

Mirva: Mihin valintasi perustuu?

Johan: Ei mihinkään. Jos arvovalinnan voisi perustella, todellinen arvo olisi se perusteleva asia, ei se perusteltu arvo.

Mirva: Jos se ei perustu mihinkään, kuinka sitten olet valinnut sen?

Johan: Henkilöhistoriani on täynnä kausaalisia syitä valinnalleni, mutta tiedollisia perusteita sille ei yksinkertaisesti ole.

Mirva: Ja mitähän nuo syyt ovat?

Johan: Kasvatukseni, ympäröivä kulttuuri, kokemani asiat joista en ole pitänyt ja joita en tahdo muiden joutuvat kokemaan ja niin edelleen.

Mirva: Minä en voi kuitenkaan edellenkään ymmärtää, miksei näkemyksesi johda täyteen itsekkyyteen.

Johan: Ihmiset toimivat pääosin tavoilla, joita pidetään moraalisina, ja minä en usko, että kyse olisi pelkästään objektiivisen moraalin harhasta. Minusta ennemmin vaikuttaa siltä, että ihmiset laumaeläiminä tosiaan haluavat noudattaa periaatteita, jotka mahdollistavat sopuisan yhteiselon ja yhteistyön. Ihmiset siis paitsi sisällyttävät sopuisuuden ja yhteistyön arvostamisen henkilökohtaisiin arvojärjestelmiinsä myös tiedostamattaan valitsevat muut arvonsa niin, että nämä asiat toimivat. En siis todellakaan ymmärrä, miksi objektiivista moraalia tai sellaisen illuusiota tarvittaisiin suitsimaan itsekkyyttä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License