Nautintolaatikko

Eräänä päivänä Maapallon hallitus ilmoitti, että kaikki halukkaat voisivat siirtyä elämään itse valitsemassaan virtuaalitodellisuudessa. Aivoihin kiinnitettäisiin elektrodeja, jotka tuottaisivat aistimuksia ja muita tuntemuksia kunkin henkilön toiveiden mukaan. Päätös siirtyä virtuaalitodellisuuteen olisi kuitenkin peruuttamaton, eikä virtuaalitodellisuudesta oikeaan todellisuuteen, oikeasta todellisuudesta virtuaalitodellisuuteen tai virtuaalitodellisuuksien välillä kulkisi tietoa. Jokainen olisi omassa maailmassaan. Tätä perusteltiin turvallisuussyillä. Maapallon hallitus oli huolissaan, että virtuaali-ihmiset saattaisivat aikaa myöten valloittaa oikean maailman, jos kommunikaatio sallittaisiin.

Nautintolaatikko oli siis mahdollinen jokaiselle. Jokainen voisi suunnitella itselleen niin nautinnollisen todellisuuden kuin halusi ja elää siinä. Itse asiassa lähtijöitä oli hyvin vähän. Narkomaanit ja muut päihdeongelmaiset siirtyivät virtuaalitodellisuuksiin saatuaan vakuutuksen siitä, että elektrodit stimuloisivat heidän aivojaan aivan samoin kuin heidän suosikkipäihteensä oli tehnyt. Muita lähtijöitä ei juurikaan ollut. Ihmiset arvostivat sitä, että heidän elämänsä oli todellista eikä pelkkää lumetta. Erityisesti yliopistomaailmasta juuri kukaan ei lähtenyt.

* * *

Eräänä päivänä Nautintolaatikkovirasto sai kummallisen soiton.

''Matemaatikko Mutikainen täällä, päivää. Pystyttekö luomaan virtuaalitodellisuuden asukkaalle kymmenulotteisen visuaalisen hahmotuskyvyn?''

''Tuo on vähän erikoinen toive, mutta kyllä.''

''Entä pystyttekö tekemään kymmenulotteisten virtuaalisten kappaleiden rakentamisesta yhtä helppoa kuin legoilla rakentamisesta?''

''Kyllä sekin onnistuu.''

''Entä pystyttekö stimuloimaan aivoja niin, että virtuaalitodellisuuteen siirtyneen looginen päättelykyky paranee?''

''Odotas, tarkistan… kyllä onnistuu.''

* * *

Kun matemaatikko Mutikainen oli Nautintolaatikkovirastossa odottelemassa siirtymistä virtuaalitodellisuuteen, hänen fyysikkoystävänsä saapui paikalle.

''Mutikainen! Miksi ihmeessä päätit siirtyä?''

''Ei minulle ole oikeassa todellisuudessa mitään'', Mutikainen vastasi. ''Tutkimustani toisen kertaluvun proksiimiavaruuksien parissa ymmärtää vain kourallinen ihmisiä, eikä heistäkään juuri kukaan ole kiinnostunut siitä. En kuitenkaan pysty jakamaan tuloksiani kenenkään kanssa. Tutkimukseni on sen verran sivussa matematiikan valtavirrasta, että hyvin harvat vaivautumat opettelemaan sen ymmärtämiseen vaadittavia esitietoja.''

''Etkö tiedemiehenä kuitenkin ole kiinnostunut todellisuuden tutkimisesta?'' fyysikkoystävä ihmetteli. ''Sinähän menetät täysin kosketuspintasi todellisuuteen.''

''Te fyysikot tutkitte todellisuutta'', Mutikainen vastasi. ''Me matemaatikot tutkimme abstrakteja matemaattisia ideoita. Sellaiset ideat toimivat aivan samalla tavalla virtuaalitodellisuudessa kuin oikeassakin todellisuudessa.''

''Entä haaste sitten?'' fyysikkoystävä jatkoi. ''Jos kaikki tapahtuu mielesi mukaan, sinulla ei ole haastetta elämässäsi.''

''Voi, kyllä minulla haastetta riittää tutkimuksessani'', Mutikainen vastasi. ''Vaikka saankin parannetusta loogisesta päättelykyvystä apua tutkimukseeni, matematiikka itsessään toimii samoin lume- ja oikeassa todellisuudessa ja tarjoaa haastetta. Matematiikan tarjoamat haasteet ovat rajattomia, vaikka mieli olisi kuinka kehittynyt.''

* * *

Päästyään virtuaalitodellisuuteen Mutikainen piirsi sormellaan pari kaavaa ulkomuististaan ilmaan. Sininen jälki teki kaavat ilmassa näkyviksi. Sitten Mutikainen napsautti sormiaan. Monimutkainen neliulotteinen pinta ilmestyi hänen eteensä. Niin Mutikaisesta tuli ensimmäinen ihminen, joka oli nähnyt moniston, jolle ei voida muodostaa differentioituvaa rakennetta. Sellaisen olemassaolo oltiin todistettu oikeassa maailmassakin, mutta koska neliulotteisuutta ei voi nähdä oikeassa maailmassa, se oli tähän asti jäänyt pelkiksi kaavoiksi paperilla.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License