Namutäti

11-vuotias Petri oli palaamassa koulusta kotiin, kun hänen viereensä pysähtyi kumma auto. Sen katto ja konepelti olivat pyöreitä, se oli maalattu sinikeltaiseksi, ja siihen oli lisäksi maalattu punaisia pitsin näköisiä koristeita. Etuvaloja ei oltu upotettu runkoon, vaan ne olivat puolipallot konepellin päällä. Kummallisimmat olivat kuitenkin kaksi autoon kiinnitettyä luutaa, jotka sojottivat taaksepäin kuin suihkumoottorit.

Auton ikkuna aukesi, ja sieltä katsoi ulos kukkahuivipäinen mummo. Ei Petrin mummo, mutta vanha nainen kumminkin. ''Tule kyytiin, niin saat karkkia.''

Petriä oltiin ankarasti kielletty menemästä tuntemattomien kyytiin, erityisesti jos nämä tarjosivat karkkia, mutta Petri ajatteli, ettei kielto voinut tällaisia iloisenvärisiä kuplamuotoisia autoja koskea. Niinpä Petri astui autoon.

Mummo tarjosi Petrille pientä paperipussia, jonka sisällä näkyi pussin läpi liikettä. ''Ne ovat pomppeliskarkkeja. Ne hyppivät kivasti suussa.''

Petri laittoi pari pomppeliskarkkia suuhunsa. Ne olivat hedelmäkarkkeja, ja makea poppiminen suussa tuntui toden totta kivalta. Petri söi lisää karkkeja, ja auto lähti liikkeelle.

* * *

Kymmenen minuutin ajon jälkeen auto pysähtyi talolle, joka oli maalattu yhtä iloisenkirjavaksi kuin autokin. Mummo pyysi Petrin sisälle taloon, ja Petri suostui.

Sisällä talossa oli suuri huone, jonka keskellä oli suuri pata. Niin suuri, että ihminenkin mahtuisi sen sisälle. Vasta nyt Petri kiinnitti huomiota mummon kasvoissa näkyviin syyliin. Petri kauhistui. Oliko hän tullut noidan taloon? Ehkä jopa noidan, joka vainosi lapsia!

''Kyllä, olen noita Hermitia'', mummo vastasi. ''Ja ei, en vainoa lapsia. Vainoan AIKUISIA.''

Noita tarjosi Petrille lisää pomppeliskarkkeja ja sanoi: ''Tiedätkö jonkun aikuisen, josta tahtoisit päästä eroon? Ehkä jonkun opettajan?''

Petri mietti. Luokanopettaja oli joskus ankara, mutta Petri ymmärsi, että opettajan piti joskus olla sellainen, ja yleensä luokanopettaja oli kiva. Mutta puukäsityonopettaja! Puukäsityonopettaja pakotti Petrin hiomaan käsitöitään tuntitolkulla hiekkapaperilla, eikä hän koskaan ollut tyytyväinen Petrin työn siisteyteen. Hiominen oli Petristä äärimmäisen tylsää. Puukäsityönopettajasta sietäisi päästä eroon.

''Ehkä puukäsityönopettaja…'' Petri sanoi.

''Hyvä'', Hermitia vastasi. ''Tuo hänet tänne, niin keitän hänet kuoliaaksi ja valmistan keitoksesta taikajuomaa. Sinä puolestasi saat palkkioksi pomppeliskarkkeja ison pussillisen.''

Petri kiinnostui. Hän sekä saisi karkkia että pääsisi puukäsityönopettajasta eroon.

''Mutta varo!'' Hermitia jatkoi. ''Jos et tuo häntä tänne, et enää koskaan pysty syömään karkkia. Silloin nimittäin kaikki karkit alkavat maistua sinusta pahalle. Mene nyt ja laadi suunnitelmasi puukäsityönopettajan houkuttelemiseksi.''

Petri ja Hermitia hyvästelivät, ja Petri lähti.

* * *

Kotona Petri alkoi laatia suunnitelmaa. Puukäsityönopettaja oli sanonut, että jos joku tekee puukäsitöitä omaehtoisesti koulun ulkopuolella, ne voisi tuoda puukäsityöntunnille näytille, ja ne otettaisiin huomioon arvostelussa.

Petrillä olisi seuraavana päivänä puukäsitöitä, ja hän sanoisi tehneensä mökillä hyllyn. Petri kuitenkin sanoisi, että hän ei voinut tuoda hyllyä näytille, koska se oli ruuvattu mökin seinään. Opettajan pitäisi tulla mökille katsomaan sitä. Ei sinne olisi kuin kymmenen minuutin ajomatka.

Ja sitten Petri veisi puukäsityönopettajan noidan talolle.

* * *

Ennen puukäsityöntuntia Petrillä oli kuitenkin elämänkatsomustietoa. Tunnin aihe oli kuolemanrangaistus, ja opettaja alusti:

''Joissain maissa käytössä on kuolemanrangaistus. Jos sinä sellaisessa maassa tapat jonkun, sinut voidaan tappaa rangaistukseksi. Mutta Suomessa ei ole kuolemanrangaistusta. Jos Suomessa tappaa jonkun, joutuu vain vankilaan. Suomessa ihmistä ei voida tappaa rangaistukseksi, oli hän kuinka inhottava ihminen tahansa tai teki hän mitä tahansa.''

Seurasi keskustelu kuolemanrangaistuksesta. Pari oppilasta kannatti kuolemanrangaistusta murhaajille, mutta useimmat, Petri mukaanlukien, olivat sitä mieltä, että Suomen käytäntö oli parempi.

Keskustelun loppupuolella Petri alkoi miettimään, että hänhän oli langettamassa puukäsityönopettajalle kuolemanrangaistusta, eikä edes murhasta, vaan pelkästään siitä, että tämä oli inhottava opettaja. Olisiko se oikein? Sitten Petri yritti puolustautua mielessään, että eihän hän oikeastaan tappaisi puukässänopettajaa, vaan Hermitia tekisi sen. Hänen omatuntosa kuitenkin sanoi, että houkuttelija oli yhtä paljon vastuussa kuolemasta kuin varsinainen tappajakin. Ei hän voisi houkutella puukäsityönopettajaa noidan mökille.

Sitten Petri muisti, että jos hän ei veisi puukässänopettajaa noidan mökille, hän ei koskaan voisi enää syödä karkkeja. Mutta kumpi oli pienempi paha? Kuolema vai karkiton loppuelämä? Petri päätti, että hänen piti uhrata karkinsyönti suuremman pahan välttämiseksi.

Puukäsityöntunti sujuikin tavalliseen tapaan. Petri ei puhunut mitään mökillä tehdystä hyllystä, vaan hioi koko tunnin hiekkapaperilla ja pitkästyi totaalisesti.

* * *

Koulun jälkeen Petri meni kioskille ostamaan hedelmäkarkkeja. Hän osti FruitMixejä, lempikarkkejaan. Tai pomppeliskarkit olivat hänen uusi lempikarkkinsa, mutta FruitMixit olivat toiseksi parhaita. Kun Petri pisti karkin suuhunsa, hän joutui sylkäisemään sen heti ulos. Se nimittäin maistui niin väkevältä. Ei yhtään makeanhedelmäiseltä kuten aiemmin.

Sen jälkeen Petri lopettikin karkinsyönnin. Perheen yhteiset karkkihetket lauantailounaan jälkeen olivat vaikeimpia, kun Petri ei voinut kertoa syytä karkinsyönnin lopettamiselle.

''Kuule Petri'', isä sanoi kerran. ''Ei sinun tarvitse laihduttaa, olet ihan hoikka poika. Kyllä sinä voit syödä karkkeja.''

''En mä laihdutakaan'', Petri sanoi kiusaantuneena. ''Ei vaan tee mieli karkkia.''

Isä ihmetteli muttei puuttunut asiaan enempää.

* * *

Kun karkittomuutta oli jatkunut kuukausi, tapahtui jotain. Petri oli huoneessaan pelaamassa MineCraftia, kun hänen selkäänsä koputettiin. Petri kääntyi, ja näki valkopartaisen miehen, joka oli pukeutunut harmaaseen kaapuun.

''Olen velho Konstius'', mies sanoi. ''Olen taikavoimien käytön valvoja. Noita Hermitia on jo useamman vuoden käyttänyt taikavoimiaan väärin, ja rangaistukseksi häneltä on otettu taikavoimat pois. Lisäksi kaikkien hänen taikojensa vaikutukset on kumottu.''

Mies jatkoi: ''Sinähän olit Hermitian taian alla. Et ole enää, ja voit syödä taas vapaasti karkkia. Tässä vielä pussi pomppeliskarkkeja korvaukseksi.''

Petri kiitti, ja mies katosi savupilveen. Jäljelle jäi vain paperipussi, jonka sisällä näkyi pomppuliikettä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License