Mustahiuksinen nainen

''Minä olen äitisi'', mustahiuksinen naishahmo sanoi 7-vuotiaalle Anniinalle. ''Minä suojelen sinua.''

Anniina tunsi olonsa turvalliseksi. Tuo ankaranystävällinen äiti piti hänestä huolta. Äidillä oli sellaiset vanhanaikaiset sangattomat silmälasit, jotka puristuivat nenälle, ja hänen äänensä oli vakuuttava. Äidin lisäksi Anniina ei huomannut mitään muuta.

Yhtäkkiä Anniina heräsi. Hän katsoi ympärilleen, ja näytti sitä, että hän oli sairaalassa.

''Tarvetuloa takaisin'', vaaleahiuksinen nainen sanoi. ''Kaaduit pyörällä, ja olit tajuttomana viikon.''

''Kuka sinä olet?'' Anniina kysyi.

''Minähän olen sinun äitisi'', vaaleahiuksinen nainen vastasi.

''Mutta äidilläni on mustat hiukset ja sangattomat silmälasit'', Anniina sanoi.

''Ei, minä olen äitisi'', vaaleahiuksinen nainen sanoi. ''Ajoit ilman pyöräilykypärää ja löit pääsi. Siksi hourit.''

''Älä usko häntä'', mustahiuksinen nainen sanoi Anniinan pään sisällä. ''Minä olen äitisi.''

Anniina oli hämillään. Houriko hän? Kaksi eri naista väitti olevansa hänen äitinsä, mustahiuksinen nainen Anniinan pään sisällä, ja tuo vaaleahiuksinen nainen Anniinan vieressä.

* * *

Parin päivän päästä Anniina pääsi pois sairaalasta. Vähitellen hän vakuuttui siitä, että vaaleahiuksinen nainen oli hänen äitinsä, ja tämän vakuuttumisen myötä mustahiuksinen nainen siirtyi mielessä taaemmas. Enää tämän kasvot eivät väikkyneet jatkuvasti Anniinan mielessä, vaan tämä oli jossain mielen taka-alalla.

Taka-alalle jäämisen myötä mustahiuksinen nainen kävi uhkaavammaksi.

''Minä vien sinut pois'', se sanoi Anniinalle. ''Tuo vaaleahiuksinen nainen on varastanut sinut minulta!''

Uhkaukset poisviennistä pelottivat Anniinaa, sillä hän oli kiintynyt lempeään, vaaleahiuksiseen äitiinsä. He kävivät usein jäätelöbaarissakin. Lisäksi Anniina alkoi muistaa vaaleahiuksisen äidin pyöräonnettomuutta edeltävältä ajalta, kun taas mustahiuksinen nainen oli alkanut väikkyä hänen mielessään vasta sairaala-aikana.

Mustahiuksinen nainen Anniinan mielessä alkoi nimitellä Anniinaa ''kurittomaksi kakaraksi'', ''petturiksi'' ja sensellaiseksi.

Kerran kun Anniina oli tullut koulusta kotiin, hän havaitsi barbinsa kadonneen. Anniina etsi ja etsi sitä huoneestaan, mutta sitä ei vain löytynyt. Lopulta Anniina luovutti ja meni ottamaan välipalaa. Ja mitä kummaa! Barbi olikin jääkaapissa!

Tämän jälkeen Anniinan lelut alkoivat mystisesti vaihtaa paikkaa. Ne löytyivät ihan eri paikoista kuin niistä, minne Anniina muisti jättäneensä ne.

Sitten äitinkin tavarat alkoivat vaihtaa paikkaa. Hiusharja löytyi roskista ja tehosekoitin makuuhuoneesta. Äiti syytti Anniinaa tavaroiden piilottamisesta. Anniina yritti selittää mustahiuksisen naisen olevan syyllinen, mutta äiti sanoi, että Anniina oli pyöräilyonnettomuuden jäljiltä yhä vähän sekaisin.

* * *

''Mun isoveli ja sen kaverit on perustaneet Kummitustenjahtaajat-kerhon'', Jutta sanoi Anniinalle.

Jutta oli Anniinan paras kaveri, ja Anniina oli juuri kertonut tälle mustahiuksisesta naisesta ja tavaroiden siirtymisestä.

Jutta jatkoi: ''Isoveli on kuudennella luokalla ja se on ostanut netistä kummitustentutkimislaitteita. Nyt se ja sen kaverit tutkii Hiesluolasta kuuluvia ääniä, vaikka äiti sanoo, että ne äänet aiheuttaa naapurin kissa.''

Jutta ja Anniina menivät Pekan, Jutan isoveljen huoneeseen, ja siellä Pekka oli kummitustutkijakavereidensa kanssa. Jutta ja Anniina selittivät Pekalle, mitä oli tapahtunut.

''Ahaa'', Pekka sanoi. ''Tämäpä mielenkiintoinen tapaus. Henrikki, mittaapa paranormaali energia.''

Pekan kaveri otti jonkun laitteen ja kuljetti sitä lähellä Anniinan kehoa.

''Kyllä, lukemat ovat korkeita'', kaveri sanoi. ''Tässä on kyseessä selvä pahantahtoinen henkiolento.''

''Täräytetään henki pois'', Pekka sanoi. Pekka otti jonkun laitteen ja suuntasi sen kohti Anniinaa. Pekka painoi nappia, kuului paukahdus, ja yhtäkkiä kuva mustahiuksiseta naisesta katosi Anniinan mielestä.

Anniinan takaa kuului tuttu ääni. ''Mitä te kurittomat kakarat olette menneet tekemään?''

Anniina kääntyi, ja hän näki mustahiuksisen naisen sangattomine silmälaiseineen, ilmielävänä. Raivoissaan mustahiuksinen nainen kaatoi pöydän.

Henrikki kysyi: ''Mitä nyt tehdään?''

''Siellä sivulla mistä tilasin nämä laitteet oli puhelinnumero hätätilanteita varten'', Pekka sanoi. ''Se on mulla pikavalinnassa.''

Pekka otti kännykkänsä ja selitti tilanteen puhelimeen. Samaan aikaan mustahiuksinen nainen heitteli Pekan leluja lattialle.

''Miten tän kännykän saa kaiuttimelle?'' Pekka kysyi.

''Anna tänne'', Henrikki vastasi. ''Mä tiedän.''

Henrikki räpläsi kännykkää aikansa, ja sen jälkeen kaiuttimesta alkoi kuulua jotain ulkomaankielistä puhetta.

''Ne lukee karkoitusloitsua'', Pekka sanoi. ''Se täytyy lukea latinaksi.''

Mustahiuksinen nainen vaipui ensin lattialle ja katosi sen jälkeen kokonaan. Huoneessa oli varsinainen siivo, kun mustahiuksinen nainen oli heitellyt Pekan tavaroita ympäriinsä.

''Huh!'' Pekka sanoi. ''Se oli täpärällä.''

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Anniina tunsi mielensä rauhalliseksi. Uhkaava mustahiuksinen naishahmo ei enää väikkynyt mielessä.

Sitten Pekan ja Jutan äiti saapui huoneeseen ja näki siivon. ''Teidän täytyy lopettaa nuo kummitusjahtileikit, jos ne aikaansaavat tuollaisen siivon'', Pekan ja Jutan äiti sanoi. Hän näki kännykän Pekan kädessä ja jatkoi Pekalle: ''Et kai sinä ole soittanut siihen maksulliseen puhelinnumeroon? Mehän sovittiin, ettet soita siihen. Se soitto tulee tosi kalliiksi. Saat maksaa sen viikkorahoistasi.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License