Moraalinen

Oli perjantai-iltapäivä yliopiston matematiikanlaitoksen opiskelijahuoneessa. Luennot olivat siltä viikolta ohi, ja opiskelijat tappoivat aikaa ennen baariin lähtemistä.

''Onks kukaan lukenut Recreational Mathematicsin uusinta numeroa?'' Juha kysyi.

Kaikki pudistelivat päätään.

''Siinä oli juttu kahden hengen lautapelistä nimeltä Hex'', Juha jatkoi. ''Hexiä pelataan heksaruudukolla, ja siirto on uuden omanvärisen nappulan laittaminen johonkin vapaaseen heksaan. Se pelaaja voittaa, joka saa omanvärisensä laudan sivut yhdistettyä omista nappuloista koostuvalla yhtenäisellä nappulaketjulla. Siinä koko peli. Voidaan todistaa esimerkiksi, että peli ei voi päättyä tasapeliin.''

''Joo, mä olen pelannut tota verkossa'', Lauri vastasi.

Juha piti Lauria huithapelina. He menestyivät yhtä hyvin opinnoissa, mutta siinä missä Juha osallistui tunnollisesti luennoille ja laskuharjoitusryhmiin, Lauri maleksi päivät pitkät opiskelijahuoneessa ja suoritti kurssit loppukokeilla. Lisäksi Lauri oli ylimielinen ja piti itseään niin lahjakkaana ettei hänen tarvinnut opiskella.

''Pelataanko?'' Juha kysyi.

''Nyt?'' Lauri kysyi takaisin.

''Joo'', Juha sanoi. ''Mulla on lauta ja nappulat repussa.''

''Ooksä koskaan ennen pelannut?'' Lauri kysyi.

''En'', Juha vastasi.

''Sit mä voitan'', Lauri sanoi. ''Mut pelataan vaan.''

Juha ajatteli, että sama ylimielinen asenne jatkui. Tuo asenne saisi Laurin sortumaan omaan näppäryyteensä.

Juha kaivoi repustaan kartongista itsetehdyt laudan ja nappulat. Juha oli huolellinen ja pikkutarkka ihminen, joten pelivälineet näyttivät kuin kaupasta ostetuilta.

Peli alkoi. Juha pohti ja harkitsi huolellisesti jokaista siirtoaan. Lauri sen sijaan vastaili Juhan siirtoihin nopeasti. Se ärsytti Juhaa. ''Eikö tuo paneudu peliin yhtään'', Juha ajatteli. Molemmat Laurin paheet, huithapelisuus ja ylimielisyys näkyivät tässäkin. Juha ajatteli, ettei tuollainen ihminen mitenkään pysty voittamaan peliä.

Peli eteni tasaväkisesti, kunnes päädyttiin pelaamaan tikapuuta, siirtosarjaa, jossa kaikki siirrot olivat ilmeisiä. Välittömän tappion välttämiseksi Juhan piti tehdä tikapuusiirrot, mutta Lauri olisi voinut lopettaa tikapuun pelaamisen milloin tahansa. Juha oli laskenut ennen kuin oli päätynyt pelaamaan tikapuusiirtosarjaa, että jos siirtosarja pelataan loppuun saakka, Juha voittaa pelin. Siitä huolimatta Lauri paukutti itsevarmasti siirtosarjaa menemään. ''Tää ei toimi sille'', Juha ajatteli. ''Nyt se sortui omaan ylimielisyyteensä.''

Kesken tikapuun pelaamisen Lauri pelasikin yhden nappulan muualle, lähelle paikkaa, jonne tikapuusiirtosarjan viimeiset siirrot tultaisiin pelaamaan. Siirto yllätti Juhan, ja hän katsoi parhaaksi tehdä vastaussiirron. Sen jälkeen Lauri palasi paukuttamaan tikapuusiirtosarjaa.

Silloin Juha tajusi, että tuo välissä pelattu siirto oli muuttanut tilannetta niin, että jos tikapuusiirtosarja pelattaisiin loppuun, Lauri voittaisi pelin. Juha ei voinut muuta kuin luovuttaa ja myöntää hävinnensä pelin.

''Sä et taida hallita tikapuunrikkojia?'' Lauri kysyi. ''Nettipeleissä ne ovat peruskauraa.''

Tikapuunrikkojat olivat Juhalle uusi asia, mutta hän tajusi kuin salamaniskusta, etteivät ne olleet pelin tärkein opetus. Tärkein opetus oli se, että moraalisella paremmuudella ei ole paskankaan väliä, jos substanssiosaaminen ei ole kunnossa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License