Miessyndrooma

Suomessa vuonna 2143.

Saavun viikoittaiseen terapiaistuntoon. Olen käynyt terapiassa kymmenvuotiaasta lähtien, koska kärsin miessyndroomasta. Olen nyt kahdenkymmenenkolmen, joten se tekee yli kuusisataa terapiaistuntoa. Syndrooma on parantumaton. Synnyin mieselin jalkojeni välissä, se on yksi miessyndrooman ulkoisista tunnusmerkeistä. En voi synnynnäiselle sairaudelleni mitään, mutta suhtautumalla terapiaan vakavasti voin lievittää miessyndrooman oireita.

Terapeutti on pukeutunut valkoiseen poolopaitaan ja tummaan jakkupukuun. Kuten kaikilla terveillä, hänen povensa on ulkoneva, mutta terapeutin povi on tavallistakin ulkonevampi ja hänen vyötärönsä on kapea. Ne ovat erityisen terveyden merkkejä, ja himoitsen kosketella hänen kehoaan. Himo kosketella terveiden kehoja on tyypillinen miessyndrooman oire, enkä ole vapaa sairaudestani edes terapiassa.

Terapeutti viittaa minut istumaan nojatuoliin. Tottumuksesta asetan käteni käsinojille, ja terapeutti napsauttaa siteet kiinni. Nyt ranteeni ovat kiinni käsinojissa, enkä pysty liikuttamaan niitä. Se on tärkeää. Himo voi terapiaistunnon aikana käydä sietömättömäksi ja silloin on tärkeää, että on ulkoisia rajoittajia.

Terapeutti istuu nojatuoliin vastapäätä minua ja katsoo minua silmiin.

''Oletko viikon aikana tuijotellut terveiden perseitä?'' terapeutti kysyy.

''En ole'', vastaan.

''Pomosi Tuija on raportoinut, että katsoit työtoverisi Kristan persettä tiistaina hänen poistuessaan kahvihuoneesta'', terapeutti syyttää.

''Katselin ympäri huonetta, ja silmäni sattuivat osumaan hänen perseeseensä'', puolustaudun. ''Käänsin katseeni heti pois.''

''Pomosi mukaan noin ei tapahtunut. Hän kertoi, että katseesi pysähtyi pariksi sekuntiksi'', terapeutti sanoo.

''Korkeintaan sekuntiksi'', sanon.

''Tuo on selkeä miessyndrooman oire'', terapeutti sanoo. ''Jos jatkat tuota, miessyndroomasi voi pahentua niin, ettet enää pysty vastustamaan himoa koskea terveen persettä. Himosi on vielä joten kuten hallinnassa, mutta se voi pahentua niin, että eutanasia on välttämätön hoito. Ne, jotka koskettavat, ovat menetettyjä tapauksia.''

Istun nolona tuolissani. Saman olen kuullut terapiassa jo kymmeniä ellen satoja kertoja, mutta joka kerta nolottaa. Terapeutti sanoo samat asiat terapiakerta toisensa jälkeen, koska se saa minut tiedostamaan ja näin auttaa sairauteni hallinnassa. En osaa sanoa mitään, pelkään vain sairauteni pahenevan, jos itsekurini alkaa vähitellen pettää.

''Saat nyt kipuhoitoa'', terapeutti sanoo. ''Se vahvistaa itsekuria, ja seuraavalla kerralla et sitten tuijota Kristan persettä. Kymmenen iskua.''

Terapeutti ottaa terapiasauvansa ja iskee sillä kämmenselkiäni. Kumpaakin kämmenselkää viisi kertaa. Jokainen isku sattuu ja lujaa. Miessyndroomainen kehoni taistelee terapiaa vastaan ja mieselimeni nousee pystyyn. Niin käy aina kun saan kipuhoitoa. Mieselimen pysytyynnouseminen on merkki siitä, että kehoni ei tahdo hyväksyä paranemisprosessia.

''Siirrytää toiseen aiheeseen'', terapeutti sanoo. ''Viimeksi kerroit miettiväsi, miltä terveiden povet näyttävät vaatteiden alla.''

''Se ajatus vain pyörii päässäni'', sanon. ''En voi sille mitään.''

''Tuo on huolestuttava merkki'', terapeutti sanoo. ''On hyvin tyypillistä, että miessyndroomasta kärsivien himo kohdistuu terveiden poviin. Himon hillitsemiseksi miessyndroomaiset eivät saa nähdä terveiden povia paljaina, mutta mielikuvitukselle on vaikea tehdä mitään. Sinun täytyy vain itse lopettaa sen ajatteleminen.''

Kun näen terveen ihmisen poven, mielikuvitukseni alkaa heti laukkaamaan. Onkohan heilläkin povissaan nännit kuten meillä miessyndroomaisilla on lattapovissamme? Sitä saan tuskin koskaan tietää.

''Kipuhoito tepsii tähänkin'', terapeutti sanoo. ''Kaksikymmentä iskua.''

Kämmenselkiäni aristaa vielä edellisen kipuhoidon jäljiltä. Kun terapetti lyö kämmenselkiäni terapiasauvallaan, kehoni taistelee tervehtymistä vastaan, ja vaistomaisesti yritän vetää käteni iskun alta. Ranneside onneksi estää sen, ja saan hoitoni. Mieselimeni sykkii muistuttaen minua sairaudestani.

''Sitä minun piti vielä kysymäni, että vieläkö koskettelet mieselintäsi?'' terapeutti kysyy.

''En ole kosketellut kahteen vuoteen'', vastaan.

''Hyvä'', terapeutti sanoo. ''Oman mieselimen koskettelu on joissain tapauksissa johtanut siihen, että miessyndroomainen on tullut ylpeäksi mieselimestään. Se olisi huolestuttavaa.''

''Häpeän mieselintäni'', sanon. ''Koko syndrooma hävettää minua enemmän kuin mikään muu.''

''Hyvä'', terapeutti vastaa. ''Tuolla asenteella saadaan oireet pysymään kurissa. Lopuksi poistamme vielä miesliman kehostasi.''

Terapeutti laittaa ohuet muovihansikkaat käteensä ja avaa housuni. Hän ottaa mieselimeni esiin. Kipuhoidon jäljiltä se on edelleen pystyssä. Terapeutti tarttuu kädellään mieselimeeni ja puristaa. Terapeutti alkaa liikutella kättään ylös alas pitkin mieselintäni.

Jonkun ajan päästä terapeutti kiihdyttää ylös-alas -liikkeen tahtia. Huohotan ja vääntelehdin paikallani. Miessyndroomaisen keho vastustaa näin yrityksiä poistaa mieslimaa. Siteet puristavat ranteitani vääntelehtiessäni. Hyvä, että minulla on siteet. En tiedä ryntäisinkö kiinni terapeuttiin, jos niitä ei olisi. Miessyndrooman oireet pahenevat aina mieslimaa poistettaessa, ja himoni kohdistuu terapeuttiin.

Ylös-alas liike jatkuu. Voihkin. Niin kovasti sairas kehoni tahoisi pitää miesliman sisällään.

Lopulta mieslima poistuu mieselimeni päässä olevasta reiästä. Terapeutti pitää toisella kädellään talouspaperituppoa reiän päällä niin, että mieslima imeytyy vaarattomasti siihen.

Kun mieslima on poistunut, tunnen oloni raukeaksi. Terveemmäksi. Nyt miessyndroomaan liittyvät himot ovat joksikin aikaa vaimenneet. Himot kuitenkin palaavat jonkun ajan päästä. Olen parantumattomasti sairas, ja uutta mieslimaa alkaa kertyä kehooni synnyttäen taas uusia himoja.

Terapeutti sulkee mieselimeni housuihini. Hän antaa oloni tasaantua viitisen minuuttia ja vapauttaa sitten ranteeni siteistä. Seuraava terapiaistunto on viikon päästä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License