Melu

Petteri heräsi kahdesalta kovaääniseen kilkutukseen ja paukutukseen, ja kirosi mielessään kylpyhuoneremonttia. Se oli jatkunut jo viikon. Petteri oli lukiolainen ja oli kesäloma. Unet jäivät lyhyeksi.

''Oli jo aikakin herätä'', äiti sanoi, kun Petteri kömpi aamupalalle.

Petteri valvoi myöhään ja olisi halunnut nukkua myöhään. Vanhemmat eivät kunnolla hyväksyneet Petterin lomarytmiä eivätkä osanneet suhtautua Petterin kärsimykseen myötämielisesti.

Aamiaisen jälkeen Petteri yritti jatkaa kirjoitaamansa tietokoneohjelman hiomista. Lyhyet yöunet ja infernaalinen paukutus estivät koodiin keskittymisen. Vanhemmille paukutus oli merkki työn edistymisestä, joten se oli musiikkia heidän korvilleen. Petterille taas se oli häiritsevä ääni, joka teki kaiken korkeamman aivotyön mahdottomaksi.

Petteri laittoi Metallicaa soimaan, jos se peittäisi remonttimelun. Ratkaisu ei toiminut kunnolla.

''Laita musiikkia hiljemmälle'', äiti huusi.

Petteri ei ymmärtänyt vanhempiaan. Musiikki oli ääni, joka oli suunniteltu miellyttäväksi. Silti se häiritsi vanhempia. Infernaalinen kilkutus, jota kukaan ei ollut suunnitellut nauttavaksi sitä vastoin ei tuntunut häiritsevän vanhempia tippaakaan. Äänet sinänsä eivät tuntuneet häiritsevän vanhempia vaan niihin liitetyt mielikuvat. Rokilla oli edelleen paheellisen leima.

Petteri meni keittiöön.

''Eikö tuota remionttia voisi aloittaa myöhemmin?''

''Ei'', äiti vastasi tylysti,

Vanhemmat eivät pystyneet samaistumaan tuskaan, jota aikaisin lomalla herääminen samoin kuin koko päivän jatkuva paukutus aiheuttivat Petterille. Näin ollen he eivät myöskään osanneet suhtautua Petterin kärsimykseen myötätuntoisesti. Petteri puolestaan koki tilanteen niin, että vanhempien mielestä hänen tarpeensa olivat yhdentekeviä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License