Maskit

Ennen Timpan syntymää hänen vanhempansa olivat lukeneet huolellisesti kasvatusoppaita. He olivat oppineet, kuinka lapselle pitää puhua, kuinka lapselle pitää antaa palautetta, kuinka häntä pitää kehua osaamisestaan ja moittia pienistä lipsahduksista moraalittomuuden puolelle.

Ensimmäiset kuusi vuotta Timpan kasvatusta sujuivatkin hyvin. Timpasta kasvoi fiksu ja kiltti lapsi, joka osasi asioita ja käyttäytyi hyvin. Varsinainen kasvatusoppaiden ihannelapsi siis. Timpan elämän kuudentena vuotena hänen pikkusiskonsa oli kuitenkin kolmevuotias. Vanhemmat kohtelivat pikkusiskoa eri tavoin kuin Timppaa, kuten kasvatusoppaat neuvovat eri ikäisiä lapsia kohdeltavan. Pikkusisko sai kehuja helpommin kuin Timppa, ja hänen lipsahduksiaan katsottiin enemmän läpi sormien, aivan kuten Timpan lipsahduksia oltiin katsottu läpi sormien samanikäisenä.

Timppaa asia kuitenkin vaivasi. Hän koki, että hänen vanhempansa olivat hänen pikkusiskoaan kohti eri persoonia kuin häntä kohti. ''Pikkusiskon kanssa tekemisissä ollessaan teeskentelevät jotain, mitä he eivät todellisuudessa ole'', Timppa päätteli. Tämä kuitenkin johti kammottavaan päätelmään: ''Entä jos he esittävät minullekin jotain, mitä he eivät todellisuudessa ole?''

Aika pian Timppa päätyi siihen, että tämä tosiaan piti paikkansa. Mielessään hän nimesikin tällaisen lasten kohtelun maskiksi. Timpan yritykset päästä vanhempien maskin läpi torjuttiin, ennemmin auktoriteetin voimalla kuin selittäen. Timppaa jäi vaivaamaan se, mitä hänen vanhempansa hänestä todellisuudessa ajattelivat. Olivatko hänen saamansa kehut aidosti annettuja, vai pelkästään osa maskia? Tähän kysymykseen Timppa ei osannut vastata, kehittelipä vain mielessään erilaisia hypoteeseja vanhempien todellisesta persoonasta. Hetken aikaa hän ajatteli, että suuttuessaan vanhemmat riisuvat maskinsa ja esiintyvät sellaisina kuin todellisuudessa ovat, mutta tämän ajatuksen hän hylkäsi liian hirveänä.

* * *

Kouluun mentyään Timppa havaitsi, että opettaja piti samanlaista pedagogista maskia kuin hänen vanhempansakin. Opettaja painotti niin vahvasti ahkeruuden, läksyjen teon, sääntöjen noudattamisen ja sen sellaisen tärkeyttä. Timppa myös huomasi, että muut lapset omaksuivat maskin ollessaan tekemisissä opettajan kanssa. He teeskentelivät ahkeraa, sääntöjä noudattavaa ja niin edelleen, mutta kun opettajan silmä vältti, muut lapset sitten riisuivat tämän maskin ja riehuivat. Muut lapset eivät kuitenkaan tuntuneet huomaavan, että koulussa opettaja piti kasvoillaan maskia, vaan kuvittelivat opettajan koulumaskin tämän oikeaksi persoonaksi.

Timppakin omaksui koulumaskin. Kuten vanhemmilleen, hän teeskenteli myös opettajalle, ettei huomannut tämän pitävän kasvoillaan maskia. Kiltin, kuuliaisen ja ahkeran maskia hänen ei kuitenkaan tarvinnut pitää, koska hyvin kasvatettuna hän oli luonnostaan sellainen.

Timpan vanhemmat säännöstelivät hänen kanssakäymistään muiden lasten kanssa, ja hän pääsi osallistumaan muiden lasten rajuihin leikkeihin vain aika-ajoin. Näin ollen hän ei päässyt näkemään muiden oppilaiden vapaa-aikapersoonien maskinomaisuutta, vaan kuvitteli tällöin olevansa tekemisissä aitojen ihmisten kanssa. Tämä vaivasi Timppaa. Hän tiesi, että aikuisena hän ei enää olisi tekemisissä pedagogisten maskien kanssa, ja niinpä hänestä tuntui, että koska hänen kosketustaan kaveriporukkaan säännösteltiin, hän ei kunnolla oppinut olemaan tekemisissä aitojen ihmisten kanssa, pelkästään maskien.

Kaveriporukassa Timppa omaksui myös ensimmäisen tietoisen maskinsa. Koska porukassa ei arvostettu ahkeruutta ja läksyjen tekoa, hän alkoi teeskennellä, ettei tehnyt koulun eteen yhtään työtä, vaan hänen saamansa kympit olivat puhtaasti lahjakkuuden ansiota.

* * *

Myöhäisteini-iässä Timpan kodin säännöt vapautuivat, ja hän sai olla enemmän tekemisissä kavereidensa kanssa. Tällöin Timppa teki järkyttävän havainnon: Vapaa-ajalla kaverit eivät olleet aitoja ihmisiä, vaan pitivät mitä erilaisimpia maskeja. Erityisesti eri ihmisten kanssa tekemisisä ollessaan he pitivät eri maskeja. Esimerkiksi ollessaan tekemisissä tyttöystäviensä kanssa Timpan kaverit vaikuttivat suhtautuvan näihin paljon palvovammin kuin silloin, kun nämä eivät olleet paikalla. Aikuisten kanssa puhuttiin asiallisemmin kuin samanikäisten, ja kaveriporukassa teeskenneltiin rempseämpää kuin muuten.

Timppaa kuitenkin kiinnosti aito ihmisyys. Niinpä hän kehitti aivan oman menetelmänsä muiden ihmisten maskien riisumiseen. Menetelmä perustui logiikkaan. Valhetta on hyvin vaikea saada sisäisesti ristiriidattomaksi ja ristiriidattomaksi yleisesti tunnettujen tosiasioiden kanssa. Niinpä hän kuvitteli, että muiden maskit saa riisuttua osoittamalla pieniä loogisia ristiriitoja heidän käytöksessään.

Näin Timppa saikin muiden maskeja riisuttua. Timpan hämmästys oli suuri, kun alta ei paljastunutkaan aitoa ihmistä, vaan uusi kokonaisuus samanlaisia pieniä ristiriitoja. Maskin alla olikin siis toinen maski. Kun Timppa riisui tämän maskin, alta paljastui taas uusi maski ja niin edelleen. Tällöin Timppa tajusi kauhukseen, mitä ihmisyys on: Ei ole aitoa ihmistä, jonka suojaksi maskeja rakennetaan, vaan ihmisen persoona koostuu sisäkkäisistä kerroksista maskeja, jotka suojaavat toinen toistaan. Aivan kuin sipuli.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License