Malwaria puumana

Esipuhe

Kun avasin viimeisimmän Korpilta saamani pahvilaatikon, yllätys oli suuri, kun tavanomaisten tupakka-askien sijaan laatikko olikin täynnä tyhjiä nikotiinipurukumipakkauksia. Ihmettelin, onko Korppi ryhtynyt tupakkalakkoon. Arveluni osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä ensimmäisen käteeni sattuneen pakkauksen kanteen oltiin raapustettu:

''Kirjoitin tämän tarinan junassa matkalla Helsingistä Tampereelle. Pistä siihen esipuheeseen, että juniin täytyy saada tupakkakopit takaisin. -TK''

Näin ollen vetoankin teihin, hyvä VR: Palauttakaan juniin tupakkakopit, ettei suurten taitelijasielujen tarvitse muuttaa totunnaisia tapojaan pelkästään siksi, että ahdaskatseiset kanssaihmiset eivät ymmärrä heidän pientä eksentrisyyttään.

- hum. kand. T.E. Kaitsu Nimi

Ontossa puussa Synkmetsän liepeillä

Eräänä synkkänä, myrskyisenä iltana Malwaria pyöritteli hartonkikoltiaa kädessään. Hän oli itse nimennyt tuotteen. Nimi kuulosti aivan kääpiökieleltä, muttei itse asiassa tarkoittanut mitään. Assosiaatio toimi Malwarian eduksi. Haltiat nimittäin liittivät kääpiöt villiyteen ja vapautuneisuuteen, kansanomaisemmin riettauteen.

Synkmetsään oli iskenyt kirous, joka muutti haltioiden korvat vähemmän suipoiksi, ja näin ollen teki haltianeidot vähemmän viehättäviksi ja mieshaltiat vähemmän komeiksi. Kirous tarttui sukupuolisessa kanssakäymisessä, mutta kesti muutaman vuoden, ennenkuin sen vaikutukset tulivat esiin. Näin kirouksen saanut ehti levittää kirousta hyvän aikaa eteenpäin ennen sex appealin menettämistä.

Eräs nuori, lupaava tiedehaltianalku oli kehittänyt varmuusvälineen, joka esti kirouksen leviämisen. Se oli valmistettu haltiakankaasta. Kangas oli niin ohutta, että sitä tuskin tunsi ja äärimmäisen venyvää. Mikä tärkeintä, kangas oli täysin veden- ja muiden nesteiden pitävää. Malwaria oli tyytyväinen, että hän oli sijoittanut hartonkikoltiabisnekseen Playmobillakselta perimiään rahoja. Hartonkikoltiat menivät kuin kuumille kiville.

* * *

Malwarian ajatukset katkaisu koputus oveen. Malwaria avasi, ja ovella seisoi ihmisnuorukainen. Nuorukaisella oli tummat, kaulaan asti ulottuvat hiukset ja pyöreähköt kasvot. Ilman teiniviiksiä hän olisi näyttänyt aivan Viggo Mortensenilta. Malwarian kokeneet silmät tunnistivat heti, että nuorukainen oli Gondorin kuningashuoneen sukua.

''Mitä noin nuori mies tekee ulkona tällaisella ilmalla? Tule veikkonen sisään'', Malwaria sanoi.

''Kiitos, suojaa juuri tarvitsenkin. Nimeni on Gormitilas'', nuorukainen vastasi.

Vasta tutustuneet toverukset siirtyivät keittiöön, ja Malwaria tarjosi Gormitilasille iltapalaa.

* * *

''Miksi asut yksin yksin Synkmetsän laitamilla? Eikö mielesi tee koskaan Synkmetsän sydämeen yöelämään'', nuorukainen ihmetteli.

''Voi, minä olen jo juoksuni juossut'', sanoi Malwaria.

''Tuon ikäisenä?'' ihmetteli Gormitilas.

''Kuule, minä olen jo 175 vuotta vanha'', Malwaria sanoi.

''Ja minä seitsemäntoista'', Gormitilas sanoi, ''luulin sinua ikäisekseni.''

''Me haltiat tuppaamme olemaan hyvinsäilyneitä'', Malwaria valisti, ''ikäännymme huomattavasti hitaammin kuin ihmiset.''

''Kuule, kun sinulla on tuota elämänkokemusta'', Gormitilas empi, ''minulla olisi yksi kysymys.''

''Anna vaan tulla. Täti kyllä neuvoo'', sanoi Malwaria.

''Niin. Mitä ihmettä nuoret naiset… ja nuoret haltianeidot oikein tahtovat?'' Gormitilas kysyi ujosti.

''Nuoret ihmisnaiset ja nuoret haltianeidot haluavat samaa asiaa'', luennoi Malwaria, ''he tahtovat, että nuoret miehet kohtelevat heitä ritarillisesti.''

''Osta heille kukkia ja suklaarasioita'', neuvoi Malwaria, ''muista avata ovi, kumarra kun tapaat heidät, suutele heidän kättään ja niin edelleen. Muista peittää irstas puolesi. Sillä irstas puoli kaikissa miespuolisissa olennoissa on, sen minä tässä iässä jo tiedän.''

''Ennen kaikkea, osoita, että arvostat heitä haltioina… tai ihmisinä'', Malwaria jatkoi, ''etkä pelkkinä seksiobjekteina. Älä paljasta heille irstasta puoltasi. Odota ainakin viidet treffit ennenkuin yrität suudella, ja sittenkin jos tyttö näyttää vähänkin empivän, lykkää yritystäsi vielä pareilla treffeillä…''

Saarna jatkui samankaltaisena, ja kelaamme tässä vaiheessa tarinan siihen pisteeseen, jossa tapahtumat seuraavan kerran muuttuvat mielenkiintoisiksi.

* * *

Keskellä yötä Malwaria heräsi, ja ajatukset alkoivat heti rullaamaan: ''Olen oikeastaan yhden haltiamiehen haltianeito. Mutta sadanseitsemänkymmenenviiden vuoden aikana se oikea ei ole vielä kävellyt vastaan. Vääriä on ollut sitäkin enemmän. Miksipä en tässä odotellessa voisi pitää vielä kerran hauskaa.''

''Ei sen korvat kylläkään ole suipot'', Malwarian ajatukset jatkuivat, ''mutta muuten oikein enkelimäisen näköinen. Haitanneeko tuo korvien pyöreys. On se sentään omiensa keskuudessa kuninkaallista sukua.''

* * *

Malwaria hiipi Gormitilasin huoneeseen ja havaitsi, että tämä oli sikiunessa. Malwaria kömpi Gormitilasin peiton alle ja tunnusteli hiukan. Nuorukainen nukkui alasti. Malwaria ravisti Gormitilasin hereille.

''Pidetään vähän hauskaa'', Malwaria sanoi.

''Mutta'', sanoi Gormitilas unenpöpperöisenä, ''eikö meillä ole vähän liikaa ikäeroa?''

''Ikä on vain numeroita'', sanoi Malwaria, ''ja kuten aiemmin jo huomasit, minun kroppani on yhä samassa kunnossa kuin parikymppisenä. Omienikin keskuudessa minua pidetään hyvinsäilyneenä.''

Malwarian tuoman öljylampun valossa Gormitilas avasi haparoivin käsin Malwarian kietaisutyyppistä yöpaitaa kiinnipitävät nyörit. Sen jälkeen, hitaasti, hiukan epävarmoin ottein, hän poisti yöpaidan Malwarian päältä. Arastellen hän asetti huulensa Malwarian huulia vasten ja pari suuteli kiihkeästi.

Jonkun ajan päästä Malwaria asettui selälleen ja Gormitilas alkoi suudella Malwarian rintoja. Malwaria tunsi sen saman voiman heräävän sisällään, jonka hän oli ensimmäisen kerran tuntenut kolmetoistavuotiaana Megabloklasin kanssa. Kiihkossa Malwaria kurotti yöpaitansa taskuun ja veti sieltä hartonkikoltian.

''Tämä on hartonkikoltia. Rullaa se kalusi päälle'', Malwaria sanoi, ''se estää kirouksen leviämisen eikä oikeastaan haittaa tuntemuksia yhtään. Vaikka olemmekin molemmat mitä todennäköisimmin puhtaita, Synkmetsässä sen käyttö on nykyään ennemmin sääntö kuin poikkeus.''

Gormitilas teki työtä käskettyä ja asettui sen jälkeen Malwarian päälle. Haparoivin ottein hän työntyi Malwarian sisään, ja nopeasti pari löysi yhteisen rytmin.

* * *

Kummankin tultua Malwaria odotti, kunnes Gormitilas oli nukahtanut uudelleen ja hiipi öljylampun valossa takaisin omaan huoneeseensa.

* * *

Kun Malwaria oli syömässä aamupalaa, Gormitilas kömpi keittiöön unenpöpperöisenä sanoen:

''Hei, kulta. Se oli ihanaa.''

''Olet varmaan nähnyt unta'', Malwaria vastasi, ''tässä talossa unet ovat joskus aika villejä.''

''Mutta minä olen ihan varma, että yöllä sinä…'', Gormitilas aloitti.

''Kuule, minä näin ihan samaa unta, mutta unta se oli'', sanoi Malwaria kipakasti, ''jos välillämme vallitsee yhteisymmärrys, saat nämä. Niistä voi olla hyötyä, jos syvemmällä metsässä kohtaat lisää haltianeitoja. Muista sitten odottaa viidensille treffeille ennenkuin yrität suudella.''

Malwaria ojensi Gormitilasille pakettia, jonka kannessa luki ''Hartonkikoltia. 100 kpl.''

Gormitilas luki tekstin ja virnisti: ''Ymmärretty! Kiitos paketista.''

Jälkisanat

Rakkaus ei tunne rajoja. Se ei katso luokkaeroja, ikäeroja, tai Tolkienin fantasiamaailmassa, edes rotueroja. Kun rakkaus iskee, kaksi oliota tuntevat olevansa olemassa toisiaan varten, olivatpa sitten vaikka kypsään ikään ehtinyt haltianeito ja ihmisnuorukainen.

Rakkaus on kaunis asia katseltavaksi. Kaksi ihmistä omistautuu toisilleen, hengittävät samaan tahtiin, syövät samassa pöydässä ja tuntevat toistensa kosketuksen. Silloin kaksi ihmistä elää täydellisessä harmoniassa, eikä eroilla ole enää merkitystä.

- hum. kand. T.E. Kaitsu Nimi

Liite A: Pieleen menneitä ottoja

''Ennen kaikkea, osoita, että arvostat heitä haltioina… tai ihmisinä'', Malwaria jatkoi, ''etkä pelkkinä seksiobjekteina. Älä paljasta heille irstasta puoltasi. Odota ainakin viidet treffit ennenkuin yrität suudella, ja sittenkin jos tyttö näyttää vähänkin empivän…hihihi…hohoho!''

Malwaria ei voinut pidätellä nauruaan.

''Hitto, pitää ottaa vielä kerran uudestaan'', sanoi Gormitilas alistuneena.

* * *

''Ikä on vain numeroita'', sanoi Malwaria, ''ja kuten aiemmin jo huomasit, minun kroppani on yhä samassa kunnossa kuin parikymppisenä. Omienikin keskuudessa minua pidetään hyvinsäilyneenä.''

Malwarian tuoman öljylampun valossa Gormitilas alkoi haparoivin käsin pujottaa yöpaitaa pois Malwarian päältä.

''Sinun täytyy avata nyörit ensin'', Malwaria sanoi.

* * *

''Ikä on vain numeroita'', sanoi Malwaria, ''ja kuten aiemmin jo huomasit, minun kroppani on yhä samassa kunnossa kuin parikymppisenä. Omienikin keskuudessa minua pidetään hyvinsäilyneenä.''

Malwarian tuoman öljylampun valossa Gormitilas avasi haparoivin käsin Malwarian kietaisutyyppistä yöpaitaa kiinnipitävät nyörit. Sen jälkeen, hitaasti, hiukan epävarmoin ottein, hän alkoi pujottaa yöpaitaa pois Malwarian päältä.

''Se on kietaisutyyppinen yöpaita. Sinun täytyy kääräistä minut pois siitä. Vähän kuin avaisit lahjapakettia'', Malwaria sanoi.

* * *

''Ikä on vain numeroita'', sanoi Malwaria, ''ja kuten aiemmin jo huomasit, minun kroppani on yhä samassa kunnossa kuin parikymppisenä. Omienikin keskuudessa minua pidetään hyvinsäilyneenä.''

Malwarian tuoman öljylampun valossa Gormitilas avasi haparoivin käsin Malwarian kietaisutyyppistä yöpaitaa kiinnipitävät nyörit. Sen jälkeen, hitaasti, hiukan epävarmoin ottein, hän poisti yöpaidan Malwarian päältä.

''Mitä mä nyt teen'', sanoi Gormitilas hämmentyneenä.

''Suutele vaikka minua'', sanoi Malwaria.

* * *

Malwarian tuoman öljylampun valossa Gormitilas avasi haparoivin käsin Malwarian kietaisutyyppistä yöpaitaa kiinnipitävät nyörit. Sen jälkeen, hitaasti, hiukan epävarmoin ottein, hän poisti yöpaidan Malwarian päältä. Arastellen hän asetti huulensa Malwarian huulia vasten ja pari suuteli kiihkeästi.

Jonkun ajan päästä Malwaria asettui selälleen ja Gormitilas alkoi hyväillä Malwarian rintoja.

''Käytä suutasi'', Malwaria sanoi, ''tytöt tykkää siitä.''

* * *

Malwarian tuoman öljylampun valossa Gormitilas avasi haparoivin käsin Malwarian kietaisutyyppistä yöpaitaa kiinnipitävät nyörit. Sen jälkeen, hitaasti, hiukan epävarmoin ottein, hän poisti yöpaidan Malwarian päältä. Arastellen hän asetti huulensa Malwarian huulia vasten ja pari suuteli kiihkeästi.

Jonkun ajan päästä Malwaria asettui selälleen ja Gormitilas alkoi suudella Malwarian rintoja. Malwaria tunsi sen saman voiman heräävän sisällään, jonka hän oli ensimmäisen kerran tuntenut kolmetoistavuotiaana Megabloklasin kanssa. Kiihkossa Malwaria kurotti yöpaitansa taskuun ja veti sieltä hartonkikoltian.

''Joko me lopetetaan'', ihmetteli Gormitilas.

''Ei, minä vain otin varmuusvälineen'', huohotti Malwaria.

* * *

Jonkun ajan päästä Malwaria asettui selälleen ja Gormitilas alkoi suudella Malwarian rintoja. Malwaria tunsi sen saman voiman heräävän sisällään, jonka hän oli ensimmäisen kerran tuntenut kolmetoistavuotiaana Megabloklasin kanssa. Kiihkossa Malwaria kurotti yöpaitansa taskuun ja veti sieltä hartonkikoltian.

''Tämä on hartonkikoltia. Rullaa se kalusi päälle'', Malwaria sanoi, ''se estää kirouksen leviämisen eikä oikeastaan haittaa tuntemuksia yhtään. Vaikka olemmekin molemmat mitä todennäköisimmin puhtaita, Synkmetsässä sen käyttö on nykyään ennemmin sääntö kuin poikkeus.''

Gormitilas yritti rullata.

''Se on väärin päin'', Malwaria sanoi, ''anna kun täti näyttää.''

* * *

''Tämä on hartonkikoltia. Rullaa se kalusi päälle'', Malwaria sanoi, ''se estää kirouksen leviämisen eikä oikeastaan haittaa tuntemuksia yhtään. Vaikka olemmekin molemmat mitä todennäköisimmin puhtaita, Synkmetsässä sen käyttö on nykyään ennemmin sääntö kuin poikkeus.''

Gormitilas teki työtä käskettyä ja asettui sen jälkeen Malwarian päälle. Haparoivin ottein hän yritti osua reikään.

''Miten tässä oikein sihdataan'', Gormitilas ihmetteli.

''Onneksi tämä ei mene kanoniseen versioon'', ajatteli Malwaria.

''Täti ohjaa'', sanoi Malwaria kärsivällisesti.

* * *

''Tämä on hartonkikoltia. Rullaa se kalusi päälle'', Malwaria sanoi, ''se estää kirouksen leviämisen eikä oikeastaan haittaa tuntemuksia yhtään. Vaikka olemmekin molemmat mitä todennäköisimmin puhtaita, Synkmetsässä sen käyttö on nykyään ennemmin sääntö kuin poikkeus.''

Gormitilas teki työtä käskettyä ja asettui sen jälkeen Malwarian päälle. Haparoivin ottein hän työntyi Malwarian sisään ja tunsi jotain tahmeaa tulvivan kalunsa päästä.

''Hitto, mä tulin jo'', sanoi Gormitilas nolona.

''Ei se mitään'', sanoi Malwaria, ''kaikille käy joskus niin. Odotetaan pari tuntia ja otetaan sitten uudestaan.''

Liite B: Malwarian bisnekset ja niiden tuotot

  1. Hartonkikoltia, 1000000 eru.
  2. Enttibonsai, 500000 eru.
  3. Tekijänoikeustulot nuorille haltioille suunnatusta kirjasta ''Kannattaa odottaa yli satavuotiaaksi'', 400000 eru.
  4. The One Ring, 350000 eru.
  5. The One Ring (10 kpl perhepakkaus), 300000 eru.
  6. Lembas Light, 200000 eru.
  7. Lembas Diet, 180000 eru.
  8. Lembas Zero, 160000 eru.
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License