Vuonna 1648 toista aikaa
Malwaria oli kävelyllä Synkmetsän haltia-asutuksen ulkopuolella, kun hän havaitsi suuren vaatekaapin metsäpolun vieressä. Kaappi oli auki, ja se näytti olevan täynnä korsetteja. Eri värisiä ja eri mallisia. Suurin osa oli koristeltu pitsillä, mutta olipa joukossa koristelemattomiakin.
Yhtäkkiä kaapista tupsahti ihmishahmo. Hahmolla oli mustat, runsaat hiukset, ja keholtaan hän oli sieltä normaalivartaloisen muodokkaammasta päästä. Hahmon kehon peitti lähes kokonaan viininpunainen, samettinen mekko, jonka yläosa oli vartalonmyötäinen, mutta alaosa leventyi kellohameeksi. Mekko peitti vartalon lähes kokonaan, kädet aina ranteisiin saakka ja jalat nilkkoihin saakka, lukuunottamatta kaula-aukkoa, joka oltiin jätetty avoimeksi. Siitä näkyi selvästi uhkean poven muodostama tissivako.
Hahmon näyttävän puvun vierellä Malwaria tunsi itsensä yksinkertaisessa tunikassaan alipukeutuneeksi.
''Kuka sinä olet?'' kysyi Malwaria.
''Olen Belaziana, porttojen ruhtinatar'', hahmo esittäytyi.
''Sinä siis riisuudut maksusta ja levität jalkasi miehille…'' Malwaria ihmetteli.
''Ei sinne päinkään, pitäähän sitä naisella itsekunnioitus olla'', Belaziana vastasi, ''olen porttojen ruhtinatar. Kuninkaatkin lankeavat viehätysvoimani edessä ja antavat minulle omaisuutensa siitä hyvästä, että vilautan heille hiukan säärtäni.''
''Sinun, kultaseni, pitäisi opetella peittämään itsesi'', Belaziana jatkoi, ''miehet kunnioittaisivat sinua enemmän, jos peittäisit käsivartesi ja sääresi.''
''Mutta…'' Malwaria ihmetteli, ''mistä ihmeestä sinä tähän tupsahdit?''
''Tuo portti toimii hiukan epävarmasti'', Belaziana selitti, ''yritin päästä omaan todellisuuteeni, mutta jouduinkin jumiin paikkaan, jota sen asukkaat kutsuivat muinaiseksi Egyptiksi.''
''Siellä oli joku luuseri, jonka omaisuuden lypsin tyhjiin kolmesti, ja joka kerta minun täytyi vain näyttää hiukan nilkkaani'', Belaziana jatkoi, ''nopeasti se sai kuitenkin joka kerta hankittiua uuden omaisuuden.''
''Sori, pitää mennä'', Belaziana sanoi ja katosi takaisin korsettikaapin uumeniin.
* * *
Malwaria jäi pohtimaan tapaamista:
''Olipa omituinen hahmo. Mutta toisaalta, hän saa miehen kuin miehen lankeamaan itseensä, ja kaikki mitä hänen tarvitsee tehdä, on vilauttaa hiukan säärtään. Ehkä löytäisin vihdoin elämäni miehen, jos saisin tuolta rouvalta hiukan opetusta.''
''Voisinkohan mennä sen perään'', Malwaria pohti, ''mutta portti toimii epävarmasti. Voin joutua minne tahansa. Mutta jos ei pelaa, ei voi voittaa. Niin se on.''
Näissä mietteissä Malwaria sukelsi korsettikaapin uumeniin.
* * *
Malwaria tupsahti huoneeseen, jossa oli joku mies.
''Ei siis onnannut'', Malwaria ajatteli, ''takaisin vaan.''
Kun Malwaria kääntyi palatakseen, hän huomasi korsettikaapin vähitellen haihtuvan ilmaan.
''Damn, pakotie tukittu'', Malwaria ajatteli.
''Oletko sinäkin nainen?'' mies kysyi.
''En. Olen haltianeito'', Malwaria vastasi.
''Hyvä'', mies sanoi, ''naiset ovat petollisia ja julmia. Lukuisia kertoja he ovat vieneet omaisuuteni. Ensin oli Nefernefernefer. Menetin hänelle omaisuuteni kaksi kertaa. Sitten kului kymmenen vuotta, ja sain kerätyksi uudelleen omaisuuden. Sitten tuli Belaziana. Siitä on nyt viisi vuotta aikaa. Olin sen jälkeen aivan vararikossa, mutta nyt olen taas varakas mies.''
''Mikähän niissä naisissa on'', mies jatkoi, ''ensin lupaavat onnea ja yhteistä elämää. Sitten vievät omaisuuden ja kun olet köyhä, he katoavat kuin tuhka tuuleen. Sellaisia pettureita he ovat.''
Mies alkoi itkea Malwarian olkapäätä vasten ja vuodatus jatkui samankaltaisena.
* * *
Vuodatusta kuunnellessaan Malwarian aivot työskentelivät kuumeisesti. Hän totesi olevansa jumissa tässä todellisuudessa, aivan yksin. Vuodatuksen lopuksi hän pyysi miestä näyttämään hänelle majatalon, johon hän asettautui.
* * *
Kun Malwaria seuraavana aamuna oli menossa aamiaiselle, hän havaitsi, että hänen huoneensa ulkopuolella oli valtaisa röykkiö lahjoja. Kukkakimppuja, makeisrasioita, hajuvesipulloja ja sen sellaista. Malwaria kurotti röykkiön päälle ja otti kortin, jossa luki: ''Maailman viehättävimmälle haltianeidolle. Toivoo lääkäri Säästöpossulas.''
''Kuka ihme näitä lähettelee'', ajatteli Malwaria.
* * *
Viikon ajan, joka aamu, näytelmä toistui samanlaisena. Joka aamu uusi röykkiö oli ilmestynyt, ja kortit saivat yhä kiihkeämpiä sävyjä.
''Rikas se näyttää ainakin olevan. Olen täällä yksin ja jumissa, ehkä hän suostuisi suojelijakseni'', Malwaria ajatteli.
* * *
Illalla Malwarian huoneen oveen koputettiin, ja kun Malwaria avasi, oven takana seisoi sama mies, joka viikkoa aiemmin oli itkenyt Malwarian olkapäätä vasten.
''Viime kerralla emme tainneetkaan esittäytyä'', mies sanoi, ''olen Säästöpossulas.''
''Vähän nöösiltä se vaikuttaa, mutta omaisuutta sillä näyttää olevan'', tuumi Malwaria.
Ääneen hän sanoi: ''Tulitko pitämään hauskaa?''
Mies vastasi: ''Tarkoittaako se samaa kuin iloitseminen?''
''Kai se tarkoittaa'', sanoi Malwaria.
Malwaria heittäytyi miehen käsivarsille ja he suutelivat kiihkeästi. Pari poistui Malwarian huoneen takaosassa sijatisevaan sänkyyn ja yön aikana he yhtyivät lukuisia kertoja. Joka kerralla Malwaria piti hauskaa ja Säästöpossulas iloitsi.
* * *
Kun pari aamulla heräsi, Säästöpossulas sanoi: ''Voisin antaa sinulle vaikka kuun taivaalta, mutta ei enää mitään materiaalista. Olen käyttänyt koko omaisuuteni lahjoihisi.''
''Olisi yksi asia'', vastasi Malwaria, ''pystyisitkö näyttämään minulle tien takaisin omaan todellisuuteeni?''
''Tuolla aavikolla asustaa viisas erakko'', Säästöpossulas sanoi, ''ehkä hän osaa auttaa.''
Ja niin pari taivalsi kaksi viikkoa hirveässä kuumuudessa aavikolla tavatakseen erakon.
* * *
Erakon teltalla pari tapasi pitkähkön miehen, jolla oli päässään laite, joka Malwarian silmään näytti aivan silmärilleiltä.
''Hyvä, haltiasepot näyttävät käyneen täällä'', Malwaria ajatteli.
''Olen Daniel Jackson'', erakko esittäytyi, ''voinko auttaa teitä jotenkin?''
''Minun täytyisi päästä takaisin omaan todellisuuteeni'', Malwaria sanoi.
Daniel Jackson viittasi parin mukaansa telttaan, ja teltassa hän avasi suuren arkun. Hän alkoi viskomaan esineitä sieltä pois:
''Naquadah-pommi… Toinen Naquadah-pommi… Kahden henkilön mielet vaihtava laite… Goauldien käsiase… Taskuvirtuaalitodellisuus… Siirtorenkaiden säätölaite, tätä tarvitaan… Aikakone… Ikiliikkuja… Fuusioreaktori… Syöpärokote…''
Lopulta todellisuussiirrin löytyi arkun pohjalta. Malwaria pääsisi takaisin omaan todellisuuteensa. Ensin Daniel Jackson kuitenkin käytti siirtorenkaiden säätölaitetta ja siirsi Säästöpossulasin takaisin kaupunkiin.
''Missä todellisuudessa sinä oikein elitkään?'' kysyi Daniel Jackson.
''Synkmetsässä, Keski-Maassa'', Malwaria vastasi.
''Tolkienin Keski-Maassa vai Korpin parodiassa?'' Daniel Jackson pyysi tarkennusta.
''Jälkimmäisessä'', Malwaria tarkensi.
Daniel Jackson sääti todellisuussiirrintä, ja pari katosi aavikolta.
* * *
Malwaria ja Daniel Jackson ilmestyivät uima-altaan reunalle. Altaan reunalla oli meneillään seksiakti. Hyvin runsaspovinen nainen makasi altaan vierellä selällään ja viiksekäs mies pani häntä polviasennossa. Nainen voihki kuin viimeistä päivää.
Hetken päästä pari vaihtoi asentoa ja nainen siirtyi päälle, niin, että hänen kasvonsa olivat miehen jalkojen suuntaan.
''Näyttävätpä nuo asennot hankalilta'', Malwaria ajatteli, ''ikään kuin he valitsisivat asennot niin, että satunnainen ohikulkija näkee aina naisen kropan selvästi.''
Kun aktia oli jatkunut pitkään, nainen ryhtyi ottamaan mieheltä suihin. Juuri ennen huippua nainen otti elimen pois suustaan, ja mies roiski spermat naisen kasvoille.
Aktin jälkeen Daniel Jackson kysyi: ''Mikä todellisuus tämä oikein on?''
''Tämä on Kiimaiset Kimulit, vol. 9'', mies vastasi.
''Olemme siis fantasiassa'', Daniel Jackson tuumi, ''mutta seksifantasiassa. Laitetta täytyy vielä hienosäätää.''
* * *
Hienosäädön jälkeen Malwaria ja Daniel Jacson tupsahtivat Malwarian silmään tutulle metsäpolulle. Kaikki oli kuten ennenkin, paitsi että korsettikaappi oli kadonnut. Malwarian kiitettyä Daniel Jacksonia avusta tämä käytti laitettaan ja palasi takaisin muinaiseen Egyptiin.
''Porttojen ruhtinatar'', Malwaria jäi tuumimaan, ''siinäpä vasta ammatti. Miltähän tuntuisi, jos saisi miehet lankeamaan jalkoihinsa vain vilauttamalla säärtä? Jos osaisin sen, ehkäpä löytäisin elämäni rakkauden. Täytyy kyllä etsiä tuo Belaziana ja saada häneltä hiukan opetusta. Sitä säärien ja käsivarsien peittämisjuttua voisi kokeilla. Toisaalta olen niin hoikka, etten saa aikaan kunnon tissivakoa. Pitäisiköhän hankkia vähän lihaa luiden ympärille?''
Jälkisanat
Tässä tarinassa kohtaammekin tukun uusia hahmoja.
Malwaria on yhtä viehättävä kuin aina ennenkin. Tarina eroaa edellisistä siten, että Malwarian seksiakti on kuvattu ylimalkaisemmin kuin yleensä. Toivon, että tästä ei muodostu Korpille tapaa.
Säästöpossulas on selvästi saanut vaikutteita suomalaisilta mieskirjailijoilta, erityisesti Mika Waltarilta. Hahmo vaikuttaa kuitenkin persoonattomalta kertakäyttöhahmolta.
Belaziana on puolestaan hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Tarinassa ei paljasteta hänen ikäänsä, mutta kun Korppi toimitti minulle tämän tarinan käsikirjoituksen sätkäpaperipakkausten kansiin raapustettuna, kysyin saanko tiedustella naisen ikää. Korppi kertoi hänen olevan noin kolmeviitonen. Aika kypsässä iässä siis. Luulen, että tulemme kuulemaan tästä hahmosta ja hänen todellisuuksienvälisestä matkailustaan lisää tulevissa tarinoissa.
Daniel Jackson on puolestaan lainattu Stargate-sarjasta, vai pitäisikö sanoa Stargåte-sarjasta. Kuten sarjassa yleensä, hän on hiukan persoonaton ja pyyteetön auttajahahmo. Suurena humanistina Jackson on toki lukenut Korpin tarinoita, ja osasi siksi auttaa Malwarian takaisin omaan todellisuuteensa.
Kysyin Korpilta, haluaako hän antaa lukijoille lisää tietoja uima-altaan äärellä rakastelevasta parista. Korppi ei kertonut muuta kuin että naisen nimi on Jessica ilman sukunimeä, ja että miehellä puolestaan ei ole nimeä ollenkaan.
- hum. kand. T.E. Kaitsu Nimi