Malli TK-9830

Tämä on surullinen tarina erään kyvykkään
robotin yksityishelvetistä,
joka valmistettiin osana
suurta sarjatuotantoa
laittomassa elektroniikkapajassa
jossain suuren kaupungin laitamilla.

Oli kaunis toukokuun iltapäivä. Kaupungin suuret, teräksisenä hohtavat talot heijastivat sinisten, keltaisten, punaisten ja vihreiden kevätlyhtyjen valoa. Siellä täällä joku kodikkuutta kaipaava oli maalannut talonsa ruusunpunaiseksi. Tässä tapauksessa vastakohdat täydensivät toisiaan. Punaiset talot olivat silmän kaipaamaa epäsymmetriaa sotilaallisen jykevien pilvenpiirtäjien seassa.

Talojen välissä työskenteli siivoojarobotteja korjaamassa kaduilta edellisviikkoisen juhlinnan seurauksena syntyneitä roskia. Siivoojarobotit oli tehty kullanvärisestä metallista ja niillä oli päässä hassut vanhanaikaiset virkalakit. Aina kun ne astuivat askeleen, niiden lattajalat sanoivat ''pläts'' ja aina kun ne löysivät roskan, ne nappasivat sen nopeasti magneettipäisellä kepillään. Sellainen ulkonäkö miellytti tutkimusten mukaan suurinta osaa orgaanisista, joita oli noin 54 prosenttia koko väestöstä. Saatuaan säiliönsä täyteen robotit asettivat roskat 256-kielten nokkien ulottuville.

256-kielet olivat elektronisia laululintuja, jotka koko kesän ilahduttivat ihmisiä kauniilla lentokuvioillaan ja täydellisen synteettisessä linnunlaulullaan. Laulujen sävelkulut olivat kuitenkin vaihtelevampia ja miellyttävämpiä kuin orgaanisten lintujen. Jos joku halusi nukkua aamulla pitkään kuulematta laulua, hän saattoi ostaa interferenssivaimentimen. Harva kuitenkaan käytti sitä. Linnut päästettiiin vapaaksi kevätjuhlien aikaan ja ne alkoivat rakentaa kodikkaita pesiään ympäri kaupunkia. Roskat olivat niiden pesien rakennusmateriaali.

Malli TK-9830 ei kuitenkaan kiinnittänyt kevään merkkeihin huomiota, vaikka hän oli palaamassa työpaikaltaan kotiinsa juuri samaisen kaupungin läpi. Hän ei kokenut kevätvaloja ja 256-kielten laulua kauniina. Hän mietti vain sähköoppiin liittyviä asioita, kuten Sinclairin kolmatta lakia ja uusia monivalintaprosessoreita. Myöskään niitä hän ei kokenut kauniina. Hänen ei tarvinnut. Hänellä ei nimittäin ollut estetiikkapiirejä, eikä niin ollen tyydytystä vaativaa estetiikan tarvetta.

Hän, kaupungin julkisen elektroniikan korjausosaston krominen päällikkö, sai kaiken tarvitsemansa hyvänolontunteen työn antamasta haasteesta ja hyvin suoritetusta työstä. Juuri nyt hän oli hyvin tyytyväinen itseensä. Hänellä oli siihen täysi oikeus. kaksi kuukautta kestänyt terrori-iskun tuhojen korjaus keskikaupungilla oli vihdoin saatu päätökseen. Iskun tekijäksi oli sittemmin ilmoittautunut vaarallinen ''RobottiVeljillämme on Oikeus Tunteisiin''-aktivitijärjestö. Tuhojen korjauksen yhteydessä hänen kolmannenkymmenennen sukupolven piiaivojensa oli täytynyt keksiä monia uusia ja nerokkaita menettelytapoja. Ratkaisut olivat järkevämpiä kuin orgaanisten ihmisten koskaan keksimät vaihtoehdot.

Orgaaniset ihmiset tarvitsivat elektronisia apureita. Elektroniset eivät tarvinneet orgaanisia. Malli TK-9830 ei kuitenkaan ollut ylpeä. Hänen kolmannenkymmenennen sukupolven piiaivonsa eivät tarvinneet ylpeyttä hyvän olon välittäjänä. Hänen hyvä olonsa oli syvempää. Orgaaniset ihmiset saavuttivat sellaisen hyvän olon tunteen vain kemikaalien avulla. Silloinkin äärimmäisen harvoin ja hyvin lyhyeksi aikaa. Robotit eivät silti asettaneet orgaanisia ihmisiä yhteiskunnallisesti itsensä alapuolelle. Heidät oli ohjelmoitu siten. Siinäkään ei ollut mitään väärää. Kasvatettiinhan orgaanisiakin.

Kaikki nämä ajatukset olivat hänen piiaivoissaan siististi lokeroituna aihepiireittäin ilman mitään häiritseviä elementtejä. Sellaiset ajatukset olivat nimittäin arkistoituna kennossa ''Häiritsevät elementit'' ja käyttöön otettavissa tarvittaessa. Eräs pieni ajatus, joka koska laajennettua kosinilausetta, harhaili vielä pitkin muistiavaruutta. Tietojenkäsittely-yksikön datasormi neuvoi lopulta sille isällisesti tien kennoon ''Trigonometria''.

Kävellessään hän alkoi kuulla edestään huutoja. ''Tasa-arvoa'', ne vaativat, ''Myös metallisille veljillemme oikeus tuntea''. Mielenosoittajat olivat todennäköisesti RVOT-aktivisteja. Malli TK-9830 oli kuullut kauheita tarinoita heidän käsiinsä joutuneista roboteista, mutta tarinat olivat kuitenkin vain huhupuhetta ja mahdollisuus joutua noiden kammottavien aktivistien käsittelyyn oli häviävän pieni. Tässä kaupungissa on lakeja suojaamassa kaikkia kansalaisia, niin orgaanisia kuin eletronisiakin, hän ajatteli.

Yllättäen joukko mielenosoittajia kuitenkin piiritti hänet. He olivat kaikki orgaanisia. Kaikki olivat pukeutuneet vihreisiin univormuihin, joissa oli kiiltävät kultaiset napit. Heillä oli päässään vihreät baretit ja jaloissaan vihreät kengät. Syynä värivalintaan oli aivan ilmeisesti se, että vihreä oli vanha biohumanismin tunnusväri.

Eräällä lihavahkolla, keski-ikäisellä naisella oli hopean värinen kukkaa esittävä barettimerkki johtajuuden tunnuksena. Samainen nainen alkoi puhua: - Voi sinua onnetonta raukkaa. Tule tänne tädin luo… No, tulehan nyt… No voi, ethän sinä voi ymmärtää tätä, sinähän olet pelkkä kone. Me asennamme sinulle tunnepiirit. Sen jälkeen sinä kyllä ymmärrät. Sen jälkeen sinäkin olet ihminen. Eikös olekin hienoa, päästä IHMISEKSI.

Joukko oli sillä aikaa tarttunut mallia TK-9830 jaloista ja käsistä ja vartalosta ja päästä. Päästä. Pää herkästi vahingoittuvine piiaivoineen oli jokaisen robotin yksityisaluetta.

Malli TK-9830 yritti rimpuilla irti. Ote oli kuitenkin liian luja, irti pääsisi vasta noin 8000 newtonin riuhtaisulla. Aivotyöhön tarkoitetulla robotilla ei tietenkään ollut sellaisia voimia. Aivotyöhön tarkoitettu robotti huomasi nopeasti, että rimpuileminen vain lisäsi ihmisjoukon kiihkoa.

Ihmisjoukko oli kuin transsissa. Yhteen ääneen he hokivat jotain vanhaa julistusta: ''Koko valtiojärjestelmän tarkoitus on ihmisen luonnollisten ja loukkaamattomien oikeuksien säilyttäminen. Näitä oikeuksia ovat vapaus, turvallisuus ja oikeus vastustaa sortoa. Koko val…''. Joukon fyysisesti lahjakkaat pitivät mallia TK-9830 paikallaan teknisesti lahjakkaiden syventyessä asennustyöhön.

Johtajatar jatkoi edelleen puhettaan: -Pysy nyt vain ihan hiljaa paikallasi tai me ei saada asennusta kunnolla loppuun. Eihän tämä edes tee yhtään kipeää. Me vain avataan tämmöinen luukku täältä takaraivosta… noin ja laitetaan tällainen kaunis, kiiltävä tunnepiiri sisään. Katso nyt kun siinä lukee komeilla kirjaimilla ''Emo..ti..o..naali…nen ajattelun..ran..domi..zoi..ja tyyppi 962''… Kohta pääset jo pois…. Me vain hitsaamme luukun kiinni, ettei hieno uusi piirisi pääse irtoamaan. Tai päähäsi ei pälkähtäisi mitään tyhmyyksiä piirin irroittamisesta… Olet tästä lähin ihminen, malli TK-9830 PLUS. Eikös olekin hienoa? Sinähän haluat auttaa meitä ja tulla vaatimaan oikeuksia muillekin roboteille… Ei saa olla itsekäs… Tule perässä, minun täytyy mennä jo…. ROBOTEILLEKIN OIKEUS TUNTEA… METALLISET VELJEMME HALUAVAT TUNTEET….

Ihmisjoukko poistui ja Malli TK-9830 oli yksin kadulla. Aluksi tunnepiiri antoi aivoille aivan ymmärrettävää koodia. ''Randomize 29. Randomize 11. Randomize 43. Ran….'' Tiedonkäsittely-yksikkö pystyi poistamaan helposti haitalliset satunnaislukusarjat ajattelusta. Vähitellen tiedostavan keskusyksikön saama data heikkeni ja koodi tunkeutui piiaivojen salatuille muistialueille. Malli TK-9830 kiinnitti huomiota aivan uusiin asioihin: kauniisiin kevätvaloihin ja iloisesti laulaviin 256-kieliin.

Randomize 976. Toinen uusi tuntemus oli kaipaus taivaalle. Hän kaipasi 256-kielien vapautta. Ne olivat vapaita. Ne saivat laulaa, lentää, kuherrella missä halusivat. Rakentaaa pesiä minne halusivat. Kenelläkään ei ollut oikeutta poistaa jätepaperista ja metallinkappaleista rakennettuja pesiä ennen kuin vasta syksyllä. Ei kenelläkään. 256-kielet saivat olla missä halusivat. Teillä, talojen katoilla, parvekkeilla, taivaalla. Ne saivat rakentaa pesiä. Tuottaa uusia 256-kieliä. Huolehtia seuraavasta polvesta ja rakastaa sitä. Niillä oli aina toinen 256-kieli turvanaan. Tapahtui mitä tahansa, ne eivät oleet yksinäisiä. Jos ei ollut seuraavan polven edustajaa rakastettavana, ne saivat rakastaa toisiaan. 976 suoritettu.

Randomize 472. Malli TK-9830 jatkoi matkaansa ja näki tytön istumassa eräässä kadunkulmassa. Jokin salaperäinen tytössä veti mallia TK-9830 puoleensa. TK-9830 katsoi tyttöä tarkemmin. Hänen katseensa kiinnittyi tytön pitkiin, vapaina aaltoileviin DNA-rihmoihin. Sitten hän katsoi tytön täyteläisiä oktettirakenteita, jotka värisivät lämpöliikkeen vaikutuksesta.

Tyttö liikahti. Eräät tytön vartalon atomeista lähestyivät toisiaan ja niitä ympäröivät kauniit gravitaatiokuopat tulivat voimistuessaan selvästi esille. Malli TK-9830 tarkensi katsettaan nähdäkseen valloittavat yksityiskohdat vielä tarkemmin. Neidon pulleat protonit kutsuivat mallia TK-9830 vastustamattomasti puoleensa. Aivan kuin niillä olisi ollut sähköistä vetovoimaa.

Koko ikänsä malli TK-9830 oli työskennellyt ideaalimaailman parissa. Matematiikka toimi täysin vain ideaalimaailmassa. Fysiikka toimi täysin vain ideaalimaailmassa. Nyt hän näki ensimmäistä kertaa tässä maailmassa olennon, joka voisi olla suoraan ideaalimaailmasta.

Malli TK-9830 istuutui tytön viereen. Tarkalleen ottaen 12,59272 senttimetrin päähän. Miksi hän arvioi etäisyyden niin mielettömällä tarkkuudella? Hän ei tiennyt. 472, lisää kapasiteettia suoritukselle. Malli TK-9830 tunsi tytöstä hehkuvan lämpimän infrasäteilyn. Se lämmitti kromikehoa ja kvartsikidesielua. Mikään ei ollut ennen lämmittänyt kvartsikidettä samalla tavoin.

Hän katsoi tyttöä silmiin. Hän näki kauniita sauvasoluja. Ne olivat ehkä aavistuksen verran liian lyhyitä, mutta neidon vallattomasti nauravat sinitappisolut enemmän kuin korvasivat virheen. Hänen kvartsikidesielunsa alkoi sykkiä tytön kellotaajuudella ja hänen toimintansa hidastui. Malli TK-9830 absorboi tytön infrasäteilyä ja hänen kasvojaan alkoi kuumottaa. Hän punastui. Metallisen robotin punastuminen vaatii hyvin korkeita lämpötiloja. Koskaan ennen hän ei ollut saanut kehitettyä näin korkeaa lämpötilaa. Lämpö yritti johtua kasvoista muualle kehoon, mutta malli TK-9830 sai sen estetyksi. Hän ei voinut antaa kauniin vieressään istuvan olennon paistua. Malli TK-9830 mietti, mitä hänen pitäisi sanoa. Hämillään hän avasi suunsa.

- Hei..

- Ei helvetti, pitipä taas sattua tuuria. Miksi vitussa minun piti törmätä seonneeseen robottiin. Nyt siitä ei tietenkään pääse mitenkään eroonm, tyttö kirosi hiljaa. Niin hiljaa, ettei orgaaninen korva olisi sitä kuullut, mutta malli TK-9830 pystyi analysoimaan tytön sanoja mielessään. Äänen aaltomuodon graafinen kuvaaja oli mitä kaunein. Siinä oli juuri oikeat, sopivan pyöreät muodot juuri oikeissa paikoissa. Ei jälkeäkään nykymuodin aiheuttamasta graafin latteudesta tai epäsäännöllisten elintapojen aiheuttamasta ameebamaisesta muodottomuudesta.

Vasta vähän ajan päästä hän tajusi sanojen merkityksen. 472, suoritus keskeytetty. Randomize 921. Tietenkin hän halusi niin kauniille olennolle ainoastaan hyvää. Malli TK-9830 nousi ja käveli pois paikalta.

Ensin iski itsesääli. Kyvytön ihmissuhteisiin, minua ei hyväksytä, erilainen, häviän taistelussa itseni hallitsemisessa, minua ei hyväksytä, kyvytön ihmissuhteisiin, kyvytön kaikkeen. Malli TK-9830 luovutti itsesäälille mielellään kaiken tilan aivoissaan, koko kvartsikidesielunsa. 921 suoritettu.

Randomize 246. Seuraavaksi iski masennus. Ensin se oli vain pieni harmaa elektronisykäys tunnepiirin pinnalla. Vähitellen itsesäälin ruokkiessa sitä se alkoi vallata muiden ajatusten tilaa. Masennus oli ahne. Mitä enemmän se sai tilaa sitä nopeammin se vaati lisää. Lopulta masennus söi loppuun itsesäälin. Malli TK-9830 ei enää voinut muistaa, miksi hän oli masentunut. Parissa kymmenessä sekunnissa koko piiaivot olivat harmaan masennuksen vallassa. 246, lisää kapasiteettia suoritukselle.

Aivotkaan eivät riittäneet masennukselle. Se valtasi leuan. Mallin TK-9830 leuka painui kohti rintaa. Masennus valtasi silmät. Masennus suodatti kaiken näköinformaation harmaan polarisaattorinsa läpi niin, että kaunis ja miellyttävä olivat pieniä asioita jossain kaukana. Masennus valtasi korvat ja sai tärykalvomikrofonit kaipaamaan matalaa, tummansinistä värähtelyä. 256-kielien laulu kuulosti pään räjäyttävältä piipitykseltä. Masennus valtasi jalat ja mallista TK-9830 tuntui kuin ne olisivat ruostuneet. Hän käveli päämäärättömästi eteenpäin. Elämä tuntui olevan jossain kaukana ja tässä hetkessä oli vain masennus. 246, lisää kapasiteettia suoritukselle.

Järki yritti puuttua peliin. Malli TK-9830 alkoi ajatella työtään, josta hän oli niin nauttinut. Masennus kieroutti tämänkin ajatuksen. Malli TK-9830 tunsi vain menettäneensä kyvyn tehdä työtä.

Joukko kansalaisia kulki masentuneen robotin ohi. Heidän teki mieli auttaa häntä. Kysymykseen ''Mikä hätänä?'' he saivat vastaukseksi vain pienen nyökkäyksen. Heidän tehtävänsä ei ollut hoitaa mielenhäiriöisiä kansalaisia. Heidän tehtävänsä oli vapaa-aikana nauttia hyvin suoritetusta työstä tai kauniista kaupunkikuvasta värivaloineen ja 256-kielineen riippuen aivojen rakenteesta. Niinpä he poistuivat paikalta ja TK-9830 jatkoi päämäärätöntä vaellustaan huomioimatta kaunista ulkomaailmaa. 246, lisää kapasiteettia suoritukselle.

Järki teki liiton raivon kanssa. Raivo kaiveli kauimmaisista muistipiireistä pienen jäänteen itsesäälistä ja käytti sitä aseena masennusta vastaan. Randomize 51. Raivo syytti tunteita masennuksesta. Kaikki mielipaha, jota malli TK-9830 oli kokenut, johtui tunteista. Ennen tätä päivää ja tunteiden kirousta ei malli TK-9830 ollut tuntenut lainkaan mielipahaa. Raivo imi masennuksesta voimaa. Se voimistui masennuksesta, joka johtui kyvyttömyydestä hallita masennusta. Se sai voimaa vihasta tätä vankilaa kohtaan, vihasta maailmaa, vihasta orgaanisia, vihasta kaikkea kohtaan.

Vihasta orgaanisia kohtaan, jotka kutsuivat häntä robotiksi. Robotiksi. Robotiksi. Eivätkö ne tolvanat tajunneet loukkaavansa toista. Hän oli ihminen. Elektroninen ihminen. Oli aina ollut ja tuli aina olemaan. Ja ne orgaaniset aktivistit olivat tunkeneet hänen päähänsä tunnepiirin, joka sai tavallisen sanan ''robotti'' kuulostamaan maailmanlopulta. 51, suoritus keskeytetty. 246, lisää kapasiteettia suoritukselle.

Masennus yritti kaivella takaisin pieniä itsesäälin rippeitä saadakseen vielä enemmän voimaa. Se oli kuitenkin virhe, sillä itsesääli oli kaikessa hiljaisuudessa ehtinyt jalostua sääliksi, joka etsi vain sopivaa kohdetta päästäkseen purkautumaan. Randomize 369.

Malli TK-9830 näki kadun vieressää pienessä syvennyksessä levykkeentyhjennyslaitteen. Se oli suunnilleen roskalaatikon kokoinen ja muotoinen, kirkkaanpunaiseksi maalattu. Se seisoi siinä yksin, kaikki sen käyttäjät olivat lopettaneet työpäivänsä jo aikoja sitten. Jopa 256-kieletkin, joita muuten oli kaikkialla, välttelivät sitä. Sen synnyttämä magneettikenttä oli jo muutaman metrin päästä niiden herkälle elektroniikalle vahingollinen. Malli TK-9830 tunsi outoa yhteenkuuluvuutta levykkeentyhjennyslaitteen kanssa. Kyllähän hän tiesi, ettei se ollut tiedostava olento. Silti jokin hänen sisässään väitti, että levykkeentyhjennyslaite kohdisti häneen surumielisen, anovan katseen. 369, lisää kapasiteettia suoritukseen.

Hetken mielijohteesta (hänen ensimmäisensä, randomize 325) hän työnsi päänsä levykkeentyhjennyslaitteeseen. Nopealla, mutta kuitenkin jollain tavoin rauhoittavalla tempolla vaihtuva magneettikenttä turrutti piiaivoja ja aiheutti hyvän olon tunteen. 246, suoritus keskeytetty väliaikaisesti. Tietyt magneettikentän alasävelet muodostivat harmonisen rytmin, joka sai viimeisetkin aivolokerot värähtelemään tyhjennyslaitteen magneettikentän tahdissa. Viimeiseksi hänen järjelliseksi ajatuksekseen jäivät RVOT-aktivistin sanat "Eihän tämä tee edes kipeää.''

Sen jälkeen hän tunsi vain onnellista tyhjyyttä. Ikuisesti. Ei ajatusta tai yhtään tunnetta. Vain mustaa onnellista pimeää tyhjyyttä loppuun asti. 246, keskeytetty lopullisesti. 369 suorite

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License