Mainstream-raapaleita

Raapale määritellään tasan sadan sanan mittaiseksi novelliksi. Toisinaan määritelmään lisätään vielä se, että sen pitää olla scifiä, fantasiaa tai kauhua. Nämä raapaleet ovat tasan sadan sanan mittaisia, mutta sijoittuvat ihan tavalliseen arkitodellisuuteen ilman spekulatiivisia elementtejä.

Mielisairas

''Häntä pitää ymmärtää. Hänellä on sellainen sairaus'', sanottiin.

Hän ei halunnut toimiaan ymmärrettävän sairautensa kautta. Olihan skitsofrenia hiukan hidastanut hänen järjenjuoksuaan, mutta lääkkeiden voimalla hän pysyi oikeassa todellisuudessa.

''Onpa hieno'', sanottiin, kun hän oli piirtänyt jotain muistikirjaansa.

Ei aikuiselle ihmiselle puhuta noin. Tiesihän hän, ettei piirtäminen koskaan ollut ollut hänen vahva lajinsa. Mitä nyt tuherteli jotain ajankulukseen.

Hän muisti ajan, jolloin hänen näkökannoistaan oltiin keskusteltu. Oltiinpa ne hyväksytty tai hylätty, ne oltiin otettu vakavasti. Nykyään hänen sanomisensa hymisteltiin kuoliaaksi.

Enemmän kuin tuollaisia keskusteluja, hän kaipasi yhtä asiaa: Että ihmisten normaaliksi kokeman sfääri laajenisi niin paljon, että hän mahtuisi sen sisään.

Tilkkutäkki

Kalle oli pettynyt poliittiseen kotiinsa, sosialisteihin. Vääristelivät faktoja saadakseen ne sopimaan ideologiaansa. Hän oli saapunut kuulemaan kilpailevan puolueen esitelmää.

''Me Liberaalissa Oikeistopuolueessa olemme sitä mieltä, että yksilönvapaus, yksilön vapaus yrittää on perimmäinen arvo. Kahlitsematon markkinatalous on tehokkain tapa järjestää yhteiskunta. Julkinen sektori on tehoton. Sosiaaliturva passivoi.''

Kalle kuunteli esitelmää epäuskoisena. Kyllähän markkinatalous oli keskimääräisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta paras tapa järjestää talouselämä, mutta vähäosaiset se jätti oman onnensa nojaan. Sosiaaliturvassa ei ollut kyse passivoinnista, vaan monille se oli välttämättömyys. Eikä vapaus ollut ainoa arvo, kyllä hyvinvointikin painoi vaakakupissa.

''Miksi ihmeessä uskomukset täytyy saada keskenään harmoniaan'', Kalle ihmetteli, ''eikö ristiriidattomuus ole tarpeeksi?''

Köyhä

Kaavin lattialta sätkänpuruja pussiin. Sätkiä kääriessä puruja tippuu väistämättä lattialle, ja kun siivoaa harvakseltaan, on lattialla yleensä puolisen pussillista puruja hätävarana. Käärin sätkän ja käyn polttamassa sen pihalla.

Viipaloin pannulle lenkkimakkaraa. Kun ostaa halpismerkkejä, sitä saa eurolla neljäsataa grammaa. Kun köyhdyin, aloin ensin katsoa ruokien hintoja, sitten kilohintoja.

Lenkkimakkara on kustannustehokkainta ruokaa. Siitä saa täyden olon pienimmällä rahamäärällä. Kasvikset olisivat kilohinnaltaan halvempia, mutta täyteen oloon niitä täytyisi syödä hirvittäviä määriä. Kalapuikot ovat hiukan lenkkimakkaraa kalliimpia ja tarjoavat vaihtelua.

Makkara-aterian jälkeen laitan laadukasta espressoa mutteripannuun ja keitän kahvit. Siihen on vielä varaa. Kuukausibudjetissa ero laadukkaan ja halvan espresson välillä on pieni.

Kaiteen tarkoitus

Skeittaripoju seisoi laudallaan ja potki vauhtia. Juuri ennen portaikkoa hän hyppäsi korkealle. Hänen skeittilautansa pohja osui kaiteeseen, ja hän liukui laudallaan alas kaidetta. Liukua seurasi nappiin mennyt laskeutuminen.

''Etkö tiedä, että tuota kaidetta ei ole tarkoitettu käytettäväksi noin'', kukkahattupäinen täti tuli sanomaan skeittaripojulle, ''kaiteesta on tarkoitus pitää kädellä kiinni samalla kun kävelee pitkin portaita.''

Kyllähän skeittaripoju sen tiesi. Hän oli asunut koko ikänsä kaupungissa, joka oli muiden ihmisten rakentama. Kaupungissa kaikilla asioilla oli aiottu käyttötarkoituksensa. Hän ei kuitenkaan halunnut elää maailmassa, jossa muut ihmiset olivat luoneet tarkoitukset kaikille asioille, vaan hän halusi itse antaa asioille omat merkityksensä. Siksi hän skeittasi.

Press Return to Continue

Elettiin 1980-lukua. Ensimmäisenä tuttavapiiristään Heikki oli hankkinut kotimikron.

PRESS:
1 - TO PROCEED
2 - TO ABORT

Heikki oli opiskellut viikon, kuinka tietokoneelle puhutaan. Hän oli oppinut, miten sille kirjoitetaan käskyjä ja kuinka toimintoja valitaan valikoista. Heikki oli tyytyväinen siihen, kuinka hänen sukelluksensa tietokoneiden maailmaan eteni.

Kaikki sujuikin näin, kunnes eräässä valikossa oli vaihtoehto

4 - TO DRAW GRAPH

Millainen graafi? Mistä datasta? Heikki kysyi mielessään: ''Mitä tuo kone nyt tarkoittaa?'' Heikki pähkäili kysymystä, kunnes se sai hänen mielessään uuden muodon: ''Mitä ohjelmoija on tarkoittanut laittaessaan vaihtoehdon valikkoon?'' Tästedes Heikki ei mielikuvissaan kommunikoinutkaan koneen kanssa, vaan lihaa ja verta olevan ihmisen, ohjelmoijan, kanssa.

Dinosaurus

''Väität, että nisäkkäät ja dinosaurukset kehittyivät rinta rinnan'', Raimo puuskahti, ''mikä ihme kreationisti oikein olet? Minun maailmankuvani on ainakin tieteellinen, ja tieteen mukaan nisäkkäät ovat kehittyneet dinosauruksista. Taistelen viimeiseen hengenvetoon tieteen puolesta, taikauskoa vastaan.''

Tanja kuunteli purkausta hämmentyneenä. Tiedeyhteisössä on aika päiviä sitten vakiintunut käsitys, jonka mukaan dinosaurusten ja nisäkkäiden kehityslinjat erosivat toisistaan kauan ennen dinosaurusten syntyä. Suuren yleisön tietoisuuteen tämä tiedonmurunen ei jostain syystä ole vielä päässyt juurtumaan. Oli hämmästyttävää, kuinka vähän jotkut maailmankuvaansa tieteellisenä pitävät loppujen lopuksi tiesivät tieteen tuloksista.

''Onneksi ihmisten tieteellinen yleissivistys on pikku hiljaa paranemassa, ja Raimon kaltaiset dinosaurukset ovat hiljalleen kuoleva laji'', Tanja ajatteli.

Käsityötä

Markku laittoi espressopapuja kahvimyllyyn ja jauhoi ne sopivan hienoiksi. Hänen kahvimyllyssään oli portaaton säätö jauhatuksen hienoudelle. Hän laittoi syntyneen kahvijauheen sihtiin ja painoi kahvia tiiviimmäksi. Piti käyttää juuri sopivaa voimaa. Markku laittoi sihdin espressokoneeseen ja antoi koneen lämmittää veden. Sitten Markku veti kahvasta, ja vesi valui kahvijauheen läpi kuppiin. Kahvaa piti vetää juuri sopivalla voimalla, että paine, jolla vesi puristui kahvijauheen läpi oli sopiva.

Markku maistoi valmistamastaan espressokupillisesta ja totesi tehneensä taas kerran erinomaista espressoa. Jonkun muun käyttämänä sama valmistustapa olisi tuottanut juomakelvotonta moskaa. Kapseliespressokoneella kuka tahansa olisi saanut siedettävän hyvää espressoa, mutta erinomaista sillä ei kukaan olisi pystynyt tekemään.

Dopingruutu

Tervetuloa seuraamaan doping-näytteen antamista. Tunnelma on täällä Holmenkollenilla katossa. Simo Sivakka asteleekin nyt suorituspaikalle. Nyt hän alkaa avata sepalustaan. Viime vuoteen verrattunahan pukusäädöksiä on hiukan tiukennettu, ja sepaluksen maksimikokoa on pienennetty kahdella sentillä.

Nyt Sivakka alkaa antaa näytettä. Pissa lentää kauniissa kaaressa! Kyllä, valtaosa pissasta osuu kuin osuukin purkkiin. Viime vuoteen verrattunahan tuota purkin halkaisijaa on hiukan pienennetty. Osan Sivakka kuitenkin röpöttelee purkista ohi, ja apujoukot rientävät kunnostamaan suorituspaikkaa.

Dopingruutu päättää lähetyksensä tähän. Huomenna samaan aikaan seuraamme mäkimiesten doping-näytteen antamista, ja näemme, onko suorituksen ajoitus tänä vuonna saatu kohdalleen. Viime vuonnahan ponnistus oli hiukan aikaisessa, ja mäkimiehiltä tuli pissat housuun.

Nettisulhanen

Leena oli jäänyt sinkuksi puolisen vuotta aikaisemmin, ja hän oli pari tuntia sitten jättänyt ilmoituksen deittisivustolle, ensimmäistä kertaa elämässään. Hän oli ilmoituksessaan kuvaillut vihervasemmistolaisia elämänarvojaan, sitä kuinka hän söi kasvisruokaa ja kierrätti, mieltymyksiään ruohonjuuritason kulttuuriin ja aloittelevien taidemaalareiden taidenäyttelyihin sekä toivettaan pysyvästä parisuhteesta. Suoria vaatimuksia hän ei mahdollisille vastaajille ollut asettanut, ajattelipahan olevansa avoimin mielin liikenteessä.

Hän oli saanut ensimmäisen vastauksen. Jännittyneenä Leena avasi viestin ja alkoi lukea.

''Make täällä, moi'', viesti alkoi, ''minulla on hyvä työpaikka metalliteollisuudessa. Talousasiat kunnossa. Ulkonäkö OK. Harrastukset: Kuntosali ja lukeminen. 20-senttisellä vehkeelläni tyydytän naisen kuin naisen.''

''Sen pituinen se'', Leena ajatteli ja tuhosi viestin.

Kehitys

Kaisalle oli käsittämätöntä, että ihmiset puhuivat mielipiteistään ominaan. Ikään kuin ajatus voisi olla jonkun.

Kaisa ei kiintynyt ajatuksiin. Ajatuksia hänellä kyllä oli. Hän kannatti niitä aikansa, kunnes löysi paremman ja vaihtoi näkemyksiään pohdintojensa edetessä. Hänen ajatuksensa eivät olleet muiden ajatuksia. Hän oli ottanut ajatuksia kaikkialta, aina kun sattui kohtaamaan hyvän, mutta hän oli myös keksinyt ajatuksia itse. Itse keksityt ajatukset olivat samalla viivalla muiden keksimien kanssa. Kaisa kannatti niitä aikansa, kunnes vaihtoi ne parempiin.

Tuuliviiri Kaisa ei ollut. Mielipiteenvaihtoprosessi oli tiukkojen sääntöjen hallitsema. Ajatusten tarkastelu pohjautui logiikkaan ja havaintoihin, omiin ja muiden.

Kuin siivilään, hyvät ajatukset kasautuivat vähitellen Kaisan mieleen.

Ongelmanratkaisua

''Matematiikka on pelkästään mekaanista puurtamista, rutiinin toistamista. Se ei jätä sijaa inhimilliselle ajattelulle, ja se sopii vain robotti-ihmisille'', Tuija julisti.

Tuijalle annettiin sitten koulutehtäviä haastavampi matemaattinen ongelma ratkaistavaksi.

Säännöt matemaattisen ongelman ratkaisun oikeellisuudelle ovat kristallinkirkkaat. Ne eivät jätä tulkinnanvaraa. Tästä huolimatta ei yleensä ole mekaanista menetelmää ratkaisun löytämiseksi haastavaan matemaattisen ongelmaan. Ratkaisun löytäminen vaatii eri lähestymistapojen kokeilua, epäonnistuneita yrityksiä ja niiden korjaamista toimiviksi, ongelman katsomista monelta eri kantilta ja eri lähestymistapojen yhdistämistä. Ratkaisun löytäminen vaatii nokkeluutta. Se vaatii oivallusta.

Lukuisista yrityksistä huolimatta Tuija ei saanut annettua ongelmaa ratkaistua.

''En ole matemaattisesti lahjakas'', Tuija totesi, ''olen parhaimmillani luovaa ajattelua vaativissa tehtävissä.''

Autettava

Cornelia-täti lusikoi Williamin suuhun papuja. Tosiasiassa William inhosi papuja, mutta pureskeli ja nieli ruokansa kuin kiltti potilas. Onneksi ruokana ei sentään ollut kukkakaalia. Sitä William inhosi vielä enemmän.

Auto-onnettomuuden jälkeen Williamin kummatkin kädet oltiin jouduttu amputoimaan kyynärpäiden kohdalta. Hetken aikaa oli ollut kyseenalaista, ottaisiko kukaan Williamia hoiviinsa, mutta lopulta Cornelia-täti oli suostunut.

Cornelia ei kuitenkaan kuunnellut Williamin toiveita koskien hänen asioidensa järjestämistä. William oli kainosti yrittänyt viestiä toiveitaan toivoen, että edes hänen ruokamieltymyksensä huomioitaisiin, mutta Cornelia oli torjunut aloitteet kiittämättömyytenä. Tämä oli pahinta autettavaksi joutumisessa. Auttaminen tapahtui auttajan toiveiden mukaan, ei autettavan.

''Illalliseksi onkin sitten kukkakaalia'', Cornelia sanoi aterian lopuksi.

Melaa mekkoon

Istuimme sukumme voimin valoisaa juhannusiltaa rantanuotiolla.

Yhtäkkiä Aino-serkku, hehkeä kuusitoistakesäinen tyttölapsi sai päähänpiston mennä uimaan. Hän riisui laiturilla kukkamekkonsa. Samalla hän paljasti suvun miesten katseille kukkamekon alla olleet niukat bikininsä, mitä Manti-mummo syvästi paheksui.

Aino-serku ollessa uimassa rasavillit kymmenvuotiaat kaksospojat Markku ja Lauri palasivat souturetkeltään. Viedessään airoja rantasaunalle he äityivät ''miekkailemaan'' niillä. Manti-mummo meni tietysti toppuuttelemaan ''miekkailua''. Kun pojat väistelivät toppuutteluyrityksiä, toisen airon päähän tarttui laiturilla ollut kukkamekko.

Katselimme aironnokassa liehuvaa vaatekappaletta, ja Keijo-eno, hulivilivanhapoika ja sukumme ''musta lammas'' tokaisi: ''Taisi tulla melaa mekkoon.''

* * *

Tätä hauskaa tapahtumasarjaa ja osuvaa tokaisua muistelemme aina sukumme kokoontuessa - aina, kun Manti-mummo ei ole kuulolla.

Hoitokodissa

Jarmo käveli portaat alas hoitokodin aulaan. Kuukausittaisen terveystarkastuksen tulokset oltiin julkistettu. Hoitokodin asukkaiden verenpaine, kolesteroli, painoindeksi ja niin edelleen oltiin pisteytetty, ja pisteet oltiin laskettu yhteen.

Jarmo katsoi taululle. Tulosten kärjessä olivat taas kerran Anna ja Henrik, kumpienkin pistemäärä oli yli yhdeksänkymmenen. Hänen oma pistemääränsä oli 47. Se oli alimmassa kolmanneksessa, muttei aivan matalin.

Hoitohenkilökunta julkisti terveystarkastuksen tulokset, koska sen uskottiin lisäävän hoitokodin asukkaiden motivaatiota huolehtia terveydestään. Varmasti lisäsikin, koska asukkaiden keskinäinen nokkimisjärjestys muotoutui hyvin pitkälle noiden tulosten perusteella. Siinähän sitä olikin syytä huolehtia terveydestään.

Jarmo palasi huoneeseensa tyytyväisenä, ettei ollut aivan hännänhuippuja. Hän selviäisi seuraavan kuukauden tulematta muiden nälvimäksi.

Se pieni ero

Matemaatikko Mutikainen luki fyysikkoystävältään saamansa sähköpostiviestin. Sen mukaan todellisuus oli 17-ulotteinen. Kolme ulottuvuutta ihmiset pystyivät luonnostaan havaitsemaan, ja loput ulottuvuudet olivat niin pieniä ja itseensä käpertyneitä, että ne näkyivät pelkästään fyysikkojen teorioissa.

Mutikainen kohautti olkapäitään ja jatkoi 4-ulotteisten monistojen tutkimista. Kaikki mielenkiintoiset ilmiöt tapahtuivat kuitenkin neljässä dimensiossa. Alle 4-ulotteiset monistot olivat liian yksinkertaisia tarjotakseen hauskoja tutkimusongelmia, ja 5-ulotteiset ja sitä korkeampiulotteiset monistot puolestaan käyttäytyivät kaikki samalla tavalla.

Matemaatikkona Mutikaiselle riitti, että ulottuvuuden käsite ja korkeampiulotteisen objektin käsite saatiin niin tarkasti määriteltyä, että 4-ulotteisia objekteja voitiin pyöritellä kynällä ja paperilla. Matemaatikkoa ei voisi vähempää kiinnostaa, kuinka monta ulottuvuutta todellisuudessa oikeasti on.

Mutta onko se totta?

''Miksikö uskon Jumalaan?'' Riitta vastasi, ''uskonto avaa hyvin rikkaan sisäisen elämän. Ateistin mieli on kapea. He näkevät vain pienen kaistaleen todellisuudesta, kun taas uskova näkee myös henkisen puolen.''

''Tiede vastaa vain kysymykseen 'miten'. Se ei vastaa kysymykseen 'miksi' tai kerro, mikä on asioiden merkitys. Uskonto vastaa näihin vaikeampiin kysymyksiin.''

''Tiede ei tarjoa perustaa moraalisuudelle. Se kertoo, kuinka asiat ovat, mutta ei sitä, kuinka niiden pitäisi olla. Se ei kerro, mikä on hyvää. Uskonto kertoo, että hyvä on sama kuin Jumalan tahto.''

Yhteen kysymykseen Riitta ei kuitenkaan vastannut: Mistä hän tietää, että Jumala on olemassa, eivätkä hänen uskomuksensa ole pelkästään harhaa?

Johan myrkyn lykkäs

Johan ja Mirva istuvat keittiön pöydän äärellä. Johan on ottanut tupakointivälineensä esiin ja alkanut kääräistä itselleen poltettavaa. Rutiinilla kääriminen sujuu ilman minkäänlaisia koneita. Tavalliseen tapaansa Mirva paheksuu Johanin harrastusta.

Mirva: Sinun kannattaisi vähän lueskella näitä tupakkapakkausten varoitustekstejä.

Johan: Miten niin?

Mirva: Tässäkin sätkänpurupussissa lukee: ''Savu sisältää bentseeniä, nitrosamideja, formaldehydiä ja vetysyanidia.''

Johan: Purut olivat päässeet kuivahtamaan, joten lisäsin niihin itse vielä hiukan divetymonoksidia.

Mirva: Ja tuollaisia myrkkyjä sinä vain kiskot keuhkoihisi.

Johan: Kirjoitapa divetymonoksidin kemiallinen kaava paperille.

Mirva ottaa kynän ja paperia. Koulun kemiantunneista on aikaa, joten oikeita symboleja joutuu hiukan muistelemaan.

Mirva: Valmis!

Johan: Mitä siinä lukee?

Mirva: H2O.

Paranormaalia romantiikkaa

Ufotutkija Makkonen oli tavannut aivan erityisen naisen. Nainen oli ollut hoikka ja pukeutuinut hiukan vanhahtavasti. Oli hymyillyt viehättävästi leveälierisen hattunsa alta. Ja naisen kosketus oli ollut sähköinen. Kun nainen oli ohimennen sipaissut Makkosen kättä, Makkonen oli tuntenut kihelmöinnin useita kymmeniä sekuntteja kosketuksen jälkeen.

Makkonen kuvitteli mielessään, kuinka hän kävisi naisen kanssa ufotutkijoiden konferensseissa. Hän esittelisi naisen kaikille kavereilleen.

Ennen kuin hän etsisi naisen käsiinsä, Makkonen päätti tehdä hiukan taustaselvitystä. Pikaisella Google-haulla löytyikin runo, jossa kerrottiin sähköisen kosketuksen johtuvan siitä, että sielut sykkivät samaan tahtiin.

''Äh, ei siitä sitten tulisikaan mitään'', Makkonen ajatteli pettyneenä, ''kavereiden sielujen värähtelytaajuudet olisivat kuitenkin hitusen pielessä.''

Nyrjähdys

Make oli nyrjäyttänyt mulkkunsa, ja sairaalareissuhan siitä seurasi. Pitkän odottelun jälkeen tuli vihdoin Maken vuoro päästä lääkärin luo.

Lääkäri otti nyrjähtäneen elimen käteensä, katseli sitä aikansa ja totesi, että täytyisi suorittaa pieni operaatio. Operaatio suoritettiinkin välittömästi, ja Maken mulkkuun laitettiin teräksinen tukivaijeri. Jo samana päivänä Make pääsi sairaalasta kotiin.

Saman päivän iltana Make oli tyttöystävänsä kanssa sängyssä. Kesken touhujen Make alkoi hyräillä ja mennä musiikin tahtiin: ''Rolling, rolling, rolling on the river… Rolling, rolling, rolling on the river…'' Tyttöystävä tietysti ihmetteli, mistä moinen meno johtuu.

Make vastasi: ''Beibe, sä virität mut Radio Cityn taajuudelle.''

(Tukivaijeri toimi muka radioantennina -toim. huom.)

Paskalla

Martti istui pöntöllä. Vielä hetki sitten hän oli ollut bileissä juttelemassa viehättävän neidin kanssa. Sitten luonto oli kutsunut. Martti oli varmaan syönyt jotain sopimatonta. Nyt hän väänsi torttua bilehuoneiston vessassa.

Mirka, neiti jonka kanssa hän oli jutellut, oli kaunis ja älykäs. Oli nauranut Martin vitseille. Oli harvinaista, että älykäs nainen nauroi niille, ehkä Mirkan blondiudella oli jotain tekemistä asian kanssa.

Kuului valtava plumpsahdus, kun pökäle rikkoi veden pinnan. Toivottavasti Mirka ei kuullut ääntä. Plumpsahdusta seurasi hetken päästä toinen ja kolmas.

Martti teki paperityöt ja veti housut ylös. Jäljellä oli enää käsien peseminen. Toivottavasti kukaan ei ollut vienyt Mirkaa tällä välin.

Tunteet

''Tässä kaupungissa ei välitetä tunteista yhtään'', Pirjo valitti.

''Niinkuin esimerkiksi nämä spurgut. Minussa ne ainakin herättävät negatiivisia tunteita. Spurgut ovat täysin arvaamattomia. Ne pelottavat minua. Ja ne haisevat vastenmieliselle. Mölisevät inhottavasti. Ne näyttävät yököttävälle likaisissa rytkyissään ja silmät aineista harittaen. Miksi meitä tunneihmisiä ei voisi huomioida ja spurguja heivata pois kaupungista, vaikka jollekin autiolle saarelle? Saisivat juoda siellä tenua keskenään.''

''Kaupunkitilan viihtyisyydestä ei välitetä yhtään. Jos välitettäisiin, kaupunkiin tulisi lisää kävelykatuja, paikkoja joissa kaupunkilaiset voisivat tavata toisiaan ja viettää aikaa yhdessä. Ja autot ja spurgut heivattaisiin pois kaupunkikuvaa pilaamasta. Mutta ei: Tunteet, estetiikka ja viihtyisyys ovat tuntemattomia sanoja kylmille päättäjille.''

Sielu

Risto oli tavannut eriskummallisen ihmisen.

Riston omat uskonnolliset käsitykset olivat hänen elämänsä aikana vaihdelleet kristinuskosta materialistiseen ateismiin, nykyisin hän tunnusti jonkunlaista jäsentymätöntä henkisyyttä. Kaikkina aikoina hänellä oli kuitenkin ollut varma tuntu, että hänen mielensä kokee asioita tavalla, joka on mahdotonta pelkästä materiasta koostuville aivoille. Risto oli tottunut kutsumaan tuota tuntua sielukokemukseksi. Materialistiaikoinaan Risto oli pitänyt sielukokemustaan harhana, nyttemmin hän piti sitä todistuksena siitä, että hänellä on sielu.

Puhetta tietoisuudesta Risto oli tottunut pitämään epäonnistuneena yrityksenä kuvailla sielukokemusta. Se jätti kokemuksen metafyysiset ulottuvuudet huomiotta.

Riston keskustelukumppani väitti, ettei hänellä ole mitään sielukokemuksen kaltaista. Olisiko mahdollista, että vain osalla ihmisistä on sielu?

Mies

Erkki istui vaimonsa kanssa sohvalla. Vaimo oli keskittynyt Me Naiset -lehteen. Pöydällä odotti Erkin lukemista Erä ja kalastus -lehti.

''Ole mies'', Erkin äiti oli aina sanonut hänelle. Hänestä oli tullut erämies. Hän tiesi, kuinka reitti löydetään tunturissa, kuinka itse pyydystetyt kalat perataan ja kuinka teltta saadaan pitämään vettä sateella. Erkki oli myös kirjanpitäjä, tarkkojen laskelmien tekijä. Se toi leivän perheen pöytään. Erkki ei voinut välttää hienoista ammattiylpeyttä, kun hän ajatteli, kuinka hän osasi pitää tilit tasapainossa ja havaita muiden filunkipelin.

Kohta Erkki jäisi eläkkeelle, ja sitten hänellä olisi aikaa miettiä sukupuoli-identiteettiään. Mutta käyttäisikö hän aikaa siihen? Ei, hän aloittaisi puutyöharrastuksen.

Tupakkatauolla

Astun parvekkeelle ja sytytän savukkeen. Parvekkeella on rauhallista, vaikka sisällä raikaa poppi ja juhlijat huutavat musiikin yli.

Pari kaverianikin on parvekkeella polttelemassa savukkeitaan. He keskustelevat siitä, kannattaako maailmankuva pohjata tieteelle vai uskonnolle. Keskustelu ei kiihdy väittelyksi saakka. Osallistun keskusteluun parilla kommentilla. Vältän korottamasta ääntäni, vaikka olenkin tulisieluinen tieteen puolustaja.

Pidän syvällisistä keskusteluista, ja sisällä bileissä sellaisia on mahdoton käydä. Musiikin yli pystyy huutamaan pelkästään arkipäiväisyyksiä.

* * *

Kaverit saavat poltettua savukkeensa loppuun, ja he poistuvat sisälle. Jään parvekkeelle polttamaan omani loppuun. Saan nauttia hetken ajan meditatiivisista tunnelmista. Sen jälkeen minäkin poistun sisälle ihmistungokseen.

Aloin polttamaan tupakkaa, jotta pääsisin hetkittäin bileitä karkuun parvekkeelle.

Kantasuomi

Maisteri Lehtokallio oli syventynyt aineistojensa ääreen. Osan aineistoista hän oli itse kerännyt, osa oli hänen kolleegojensa keräämää. Lehtokallio oli huomannut erityisen piirteen: Kun suomalainen sanoo tavun si, sanovat monien veljeskansojemme edustajat tavun ti. Kotoinen si-tavu on löydettävissä vain lähimpien heimoveljiemme puheenparressa. Lehtokallio pohti, mistähän eroavaisuus on voinut syntyä.

Siirrymme ajassa pari tuhatta vuotta taaksepäin. Kolme teinityttöä on paimentamassa tikoja, tai sikoja, kuten he itse sanovat. Yhteisestä päähänpistosta tytöt ovat alkaneet korvata t:n s:llä joissain yhteyksissä. He hihittelevät, kun he muistelevat aikuisten hermostuneita reaktioita moiseen kielen vääntämiseen. Miksei muka voisi sanoa sika? Pojat kylläkin tykkäävät, koska sössötys saa tytöt vaikuttamaan hupakkomaisilta.

Suvaitsevainen

Sarita: Hei, mitä teet ammatiksesi?

Nörtti: Olen tietokoneohjelmoijana Kelalla.

Sarita: Tietokoneohjelmoija, kylmän teknologian palveluksessa siis… Minusta ihmisiäkin pitäisi ottaa vähän huomioon. Teetkö mitään muuta?

Nörtti: Fanitan Star Trekiä.

Sarita: Siinähän valkoinen heteroseksuaalinen mies valloittaa avaruuden! Vähemmistöjen edustajia sarjassa on vain mausteeksi.

Nörtti: Onhan siinä Spock, jonka mentaliteetti eroaa ihmisistä aika paljon.

Sarita: Miksi kehitellä kuvitteellisia tasa-arvo-ongelmia, kun oikeitakin on ratkaistavana? Teetkö mitään luovaa?

Nörtti: Pelaamme roolipelejä.

Sarita: Siinä miehet voivatkin heittäytyä pojiksi!

Nörtti: Entäs millaista sinun elämäsi on?

Sarita: Nyt pitää mennä. Ajattelepa sitä, että maailmasta tulisi paljon suvaitsevaisempi, jos kaltaisesi alkaisivat hiukan kiinnittää huomiota seksuaali- ja etnisten vähemmistöjen oikeuksiin.

Jonglöörit

Kesäbulevardilla oli kaksi jonglööriä. Toisella jonglöörillä oli hopeanhohtoiset vaatteet, ja hän heitteli kolmea kullanhohtoista keilaa. Hänen kipponsa oli täynnä kolikoita, ja ihmiset tungeksivat katsomaan häntä.

Toisella jonglöörillä oli rähjäiset vaatteet, ja hän heitteli kuutta vihreää palloa. Hänellä oli yleisönään yksi teini-ikäinen poika. Poika katsoi ihaillen, kuinka jonglööri vaihtoi pallojen heittokuviota lennosta. Jonglööri tuntui osaavan rajattomasti heittokuvioita.

Poika osasi itsekin muutaman heittokuvion kolmella pallolla. Kuvion vaihto lennosta onnistui hyvänä päivänä. Kolmea keilaakin poika osasi heitellä peruskuviossa, mutta kuusi palloa oli kaukana hänen kykyjensä ulottumattomissa.

Poika laittoi viisikymmentä senttiä jonglöörin tyhjään kippoon. Enempään ei ollut varaa, koska hän halusi ostaa vielä jäätelön.

Blue Screen of Death

Antero oli kärsinyt yllättäen ensipsykoosin. Oltuaan kuukauden mielisairaalassa hän oli päässyt viikonlopuksi kotiin.

Antero käynnisti tietokoneensa, ja ruutuun tuli Windowsin taustakuva, jossa luki:

Kuniks on sinu sonades tera
Kuniks on sinun motetes tuum
Seniks olla void siin sinu päralt
On päike ja maailmaruum

Sanat olivat J.M.K.E:n biisistä, ja käännös kuului: ''Niin kauan kuin sanoissasi on terä, niin kauan kuin ajatuksissasi on järkeä, niin kauan voit olla täällä, ja sinulle kuuluu aurinko ja maailmankaikkeus.''

Antero oli laittanut sanat taustakuvaksi viisi vuotta aiemmin. Sanat olivat auttaneet hänet läpi köyhyyden ja yksinäisyyden. Tämänkertaisen läpi ne eivät auttaisi.

Antero vaihtoi taustakuvaksi pelkän sinisen värin.

180

Miika oli 180 senttiä pitkä. Edellisviikkoinen pituusmittaus oli tosin näyttänyt 157 cm, mutta se ei vastannut hänen sisäistä kokemustaan. Hän halusi olla 180 senttiä pitkä. Itse asiassa hän koki olevansa 180 senttiä pitkä. Vaativathan transihmisetkin, että sukupuolenmäärityksen on perustuttava ihmisen omaan sisäiseen kokemukseen. Miksei Miika voisi vaatia, että hänen pituutensa perustuu hänen sisäiseen kokemukseensa? Eiväthän pituusmitat ole mitään luonnonvälttämättömyyksiä, vaan ihmisen rakentamia kojeita, kulttuurin tuotosta.

Ihmiset kohtelevat pitkiä miehiä eri tavalla kuin lyhyitä. Ihmiset antavat vaistonvaraisesti pitkille enemmän arvovaltaa. Nyt Miikalla olisi oikeus vaatia pitkien miesten kohtelua.

Miika rekisteröityi nettideittipalstalle ja merkitsi pituudekseen 180 cm. Nyt kävisi varmasti parempi flaksi.

Susi

Susi loikoili pihalla. Kymmenettuhannet vuodet evoluutiotaivalta ihmisen kanssa olivat aiheuttaneet sen, että susi ei juossut vapaana, vaan pysyi pihapiirissä ihmisen käskystä.

Susi metsästi vielä. Kerran lokki oli tehnyt pesänsä luodolle, ja susi räksytti laiturilla lokille. Kun lokki teki syöksynsä karkoittaakseen suden, susi yritti pyydystää sen. Kumpikaan ei saavuttanut tavoitettaan.

Kun pihapuuhun eksyi orava, susi istui hievahtamatta puun alla. Toisinaan susi kutsuttiin sisälle taloon ennen kuin orava pakeni, toisinaan orava yritti paeta ja susi pyydysti sen.

Susi ei syönyt saalistaan. Sen metsästysvietti olikin jäänne, joka ei enää vastannut tarkoitustaan, ravinnon hankkimista.

''Musti, ruoka-aika!''

Emäntä asetti ruokakupin rappusille. Hitaasti susi jolkotti aterioimaan.

Vanha

Kahdenkymmenen vuoden pelitauon jälkeen Risto ryhtyi pelaamaan nuoruudessaan suosimaansa strategialautapeliä. Risto istui alas ja palautti pelin tunnelmaa mieleensä. Risto muisti, kuinka hän oli nuorena nähdyt laudalla taktikointimahdollisuuksia, strategioita, pelaajien eturistiriitoja ja mahdollisuuksia päätöksiin, joiden hyvät puolet hän oli arvioinut haittoja suuremmiksi. Voi että hän oli tuolloin rakastanut sellaisten arvioiden tekemistä.

Nyt Risto näki vain pahvisen pelilaudan ja muovisia pelinappuloita, joita liikuteltiin sääntöjen mukaan. Kyllähän hän muisti vielä ulkoa pelin säännöt. Ne olivat nuorena syöpyneet hänen mieleensä. Perustaktiikatkin olivat muistissa, mutta peli ei enää puhunut hänelle samalla tavalla kuin nuorena. Nyt hän oppi, miltä niistä ihmisistä tuntuu, jotka eivät pidä lautapeleistä.

Murhamysteeri

Yksityisetsivä Achille Pursot istui junassa matkalla Lontooseen. Hän oli ratkaissut Woodwickin kylässä kartanonherran murhatapauksen ja saanut ratkaisemisesta kolmentuhannen punnan palkkion.

Pursot oli osoittanut vedenpitävästi, että hovimestari oli syyllinen. Murhan motiiviksi Pursot oli ilmoittanut sen, että kartanonherra oli vietellyt hovimestarin mielitietyn, vaikka murhan todellinen motiivi oli raha.

Ainakin murhan tekotavan Pursot oli ilmoittanut totuudenmukaisesti. Olihan Pursot itse vaihtanut kartanonherran pastillit syanidia sisältäviin valepastilleihin. Niiden teetättäminen ei ollut ollut aivan helppoa. Itse vaihto oli vaatinut öistä kartanoon murtautumista ja hiippailemista kartanonherran makuuhuoneeseen. Kartanonherra oli miltei herännyt unestaan.

Pursot tunnusteli povitaskuaan ja tarkisti, että palkkiorahat sisältävä kirjekuori oli yhä tallella. Rahat tulivat tarpeeseen.

Sulje silmäsi

Sari oli Englanti-fani. Hän rakasti kaikkea englantilaista: Kaksikerroksisia busseja, brittipoppareita, englantilaisia jalkapallojoukkueita. Liverpool oli hänen suosikkinsa.

Vaikka Sari oli 22-vuotias, hänellä ei koskaan ollut ollut poikaystävää. Hän tunsi olonsa orvoksi tovereidensa seurassa. Toverit eivät jakaneet hänen kiinnostustaan Englantiin.

Sarin henkireikä oli Englanti-aiheinen nettikeskustelupalsta. Palstalla Sari oli tutustunut Mikkoon. Hänkin oli Englanti-fani, ja vieläpä samanikäinen kuin Sari.

Vihdoin Sari ja Mikko tapasivat livenä. He juttelivat jalkapallosta Sarin luona. Mikko kannatti Manchester Unitedia.

Illemmalla pari päätyi petipuuhiin. Mikko hyväili Sarin kehoa, mutta Sarissa ei herännyt minkäänlaisia tuntemuksia. Sari sanoi Mikolle asiasta.

''Sulje silmäsi ja ajattele Englantia'', Mikko neuvoi, ''minulla se ainakin toimii.''

Moraali

Jannella ei ollut moraalia. Hän oli liian huono-osainen moraaliseksi. Kaikki Jannen resurssit menivät selviämiskamppailuun, ja moraalisuuden kaltaiseen yleellisyyteen niitä ei riittänyt. Yhteenkään oman edun vastaiseen päätökseen ei ollut varaa.

Janne pyrki valistuneeseen itsekkyyteen. Toisin kuin yleensä kuvitellaan, valistunutta itsekkyyttä on lähes mahdotonta erottaa moraalisuudesta. Ensinnäkin kaikki alkoholin kaltaiset klassiset paheet olivat Jannelta poissuljettuja. Niihin ei ollut rahaa, eikä Jannella ollut muutenkaan varaa heikentää tilannettaan esimerkiksi juoppoudella.

Varkaudet ja vastaavat olivat niinikään poissuljettuja. Pitkällä aikavälillä ne olisivat kostautuneet, jos eivät lain puuttumisena asiaan, ainakin maineen menetyksenä.

Janne oli järkähtämättömän lojaali lähipiirilleen. Hän sai lähipiiriltään apua, eikä välejä kannattanut riskeerata yhtään tippaa.

Shakki ja Matti

''Shakki ja matti!'' Matti sanoi.

''Hei, tuo on huijausta. Et sinä noin voi siirtää'', vastustaja väitti.

''Siirto on täysin shakin oikeiden sääntöjen mukainen'', Matti vastasi.

Riitahan siitä seurasi, mutta kun Matti pitäytyi tiukasti kannassaan, vastustaja uskoi lopulta ja poistui viereiseen rakennukseen. Mattia ei sinne päästetty. Siellä oli menossa shakin kaupunginmestaruuskilpailut. Olihan se melkoinen skandaali, että kaupungin paras shakinpelaaja ei saanut osallistua kaupunginmestaruuskisoihin.

Matin salainen ase shakissa oli se, että hän ainoana tunsi shakin oikeat säännöt. Niiden mukaan lähettiä saa siirtää, paitsi viistoon, myös korkeintaan kolme askelta suoraan. Muut eivät oikeiden sääntöjen mukaisia siirtoja hyväksyneet, vaan pelasivat aivan väärien sääntöjen mukaan.

Informaatiosota

Peter Strömberg oli saanut käskyn aloittaa blogi.

Nuorena Strömberg oli asunut Yhdysvalloissa ja vakuuttunut kyseisen valtion ylivertaisuudesta. Hänen Amerikka-mielisyytensä oli niin suurta, että CIA oli värvännyt hänet ja lähettänyt hänet agentiksi kotimaahansa, Suomeen. Strömberg oli ottanut sydämenasiakseen U.S.A:n imperialististen pyrkimysten edistämisen.

Nyt hänen pitäisi vahvistaa Suomen Venäjä-vastaisuutta esiintymällä hurmoksellisena Venäjä-mielisenä. Blogissaan hän viljelisi sellaisia ilmauksia kuin Kiovan fasistijuntta, venäläinen sivilisaatio, liberalismin rappio ja Yhdysvaltain totalitarismi. Kukaan Suomessa ei tietenkään uskoisi hänen kirjoituksiaan, siihen suomalaiset ovat liian hyvin informoituja. Suomalaiset kuitenkin pitäisivät kirjoituksia merkkinä Putinin lonkeroiden ulottumisesta Suomeen, mikä pönkittäisi näkemystä siitä, että Venäjä on uhka, joka on otettava hyvin vakavasti.

Fantastista

''Taas fantasiakirjallisuutta'', Kalevi ajatteli.

Kalevi oli saanut tarpeekseen fantasiakirjallisuudesta. Haltioita, lohikäärmeitä, magiaa, miekkoja… Mitä ne muka kertoivat todellisuudesta? Kalevi halusi kirjojen kertovan elävästä elämästä. Ihmissuhteista, ihmisten psykologiasta, maailmankuvista, kokemuksista. Sellaisista asioista, mistä oikea kirjallisuus kertoo.

Mutta fantasiakirjallisuus oli yhä suositumpaa. Kustantamot puskivat sitä ulos ja kriitikot kehuivat sitä. Taru sormusten herrasta oli jo saanut klassikon statuksen, eivätkä Harry Potterit olleet samasta statuksesta enää kaukana. Kognitiivinen dissonanssi tarjonnan ja Kalevin kirjallisuusmaun välillä kävi hänelle yhä vaikeammaksi käsitellä. Kuinka hän välttäisi epätoivoon vajoamisen?

Lopulta Kalevi keksi ratkaisun: Hän voisi lukea fantasiakirjallisuutta, jos hän tulkitsisi päähenkilöt mieleltään järkkyneiksi ja fantastiset elementit heidän harhoikseen.

Kritiikki

Kaikki kuvittelivat, että Kaisa ei kunnioittanut muiden mielipiteitä. Mikään ei ollut kauempana totuudesta.

Yleensä, kun ihmiset kohtaavat vieraan mielipiteen, he torjuvat sen salaa mielessään, mutta ulospäin teeskentelevät hyväksyvää. Näin saadaan pysymään rauha ihmisten välillä. Kaisalle tällainen suhtautumistapa oli vieras.

Kun Kaisa kohtasi uuden mielipiteen, hän suhtautui vakavasti ajatukseen, että mielipide on ehkä omaksumisen arvoinen. Ennen omaksumista mielipide piti kuitenkin alistaa kritiikille, jotta Kaisa näki, kestääkö se vastaväitteiden tulen.

Vastaväitteet Kaisa esitti ääneen. Näin mielipiteen esittäjä sai mahdollisuuden vastata kritiikkiin, eikä Kaisan tarvinnut löytää kaikkia vastauksia itse.

Ja niin Kaisan itsestään antama vaikutelma huononi. Ympäristö mielsi mielipiteen testaamisen sen avoimeksi torjumiseksi.

Totuus ja hyöty

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni Tarjan. Hän tarjosi minulle aterian ravintolassa, jossa lounas maksaa viisikymmentä euroa.

Tarja tekee töitä kaivosyhtiölle. Hän kehittää matematiikkaa, jolla maaperän ultraäänimittausten perusteella voidaan paikantaa malmiesiintymiä.

Tuollaiset sovellukset ovat ne, joissa raha liikkuu matematiikassa. Sovelluksissa ei kuitenkaan ole sisäistä kauneutta. Riittää, että menetelmät toimivat käytännössä, eikä niitä saada teoreettisesti vedenpitäviksi.

Tarjan tutkimusta motivoivat ulkoiset tekijät, tutkimustuloksista saatava hyöty. Matematiikka on puhtaampaa silloin, kun motivaatio kumpuaa tutkimisesta itsestään.

Istun työpöytäni ääreen ja jatkan topologisten avaruuksien metristyvyysongelman tutkimista. Tutkimuksellani ei ole käytännön sovelluksia, mutta tulokseni ovat ainakin vedenpitävästi oikeiksi todistettuja. Tulokseni ovat totta tavalla, josta Tarja voi vain haaveilla.

Supersankarit

''Leikitään kaasukammiota. Mä oon Hitler ja mä pierasen.''

''Minäpä olen Batman ja Batman voittaa… Hyi, se pieras oikeesti.''

''Kaikki häviävät Hitlerin kaasukammiolle!''

''Batmanpa voittaa. Batman laittaa lepakkokaasunaamarin ja hyökkää…''

''Et sä voi. Hitler on vahvempi kuin Batman.''

''Minäpä olen Jeesus. Meidän mummo sanoo, että Jeesus on kaikista vahvin. Kuolkaa, Hitler ja Batman.''

''Batman heittää lepakkobumerangin Jeesusta kohti!''

''Jeesus ottaa esiin… Hei, emmä tiedä, mitä aseita Jeesuksella on.''

''Ei sillä oo mitään. Se vain roikkuu ristillä kirkossa.''

''Mä oon sit Putin. Meidän iskä sanoo, että Putin on yhtä paha kuin Hitler, mut Putin on oikeesti olemassa. Mä oon nähnyt sen uutisissa.''

Pikamaisteri

Patrik oli juuri valmistunut pikamaisteriksi. Hän ei ollut halunnut nysvätä gradua vuositolkulla, joten varsinaista maisterintutkintoa hänen ei ollut kannattanut suorittaa. Kolmen vuoden pikamaisterintutkinto vain kevyellä lopputyöllä sopi hänelle kuin nyrkki silmään. Ei hän olisi kuitenkaan hyötynyt gradun opettamista tutkimustaidoista työelämässä.

Onneksi alemman korkeakoulututkinnon nimi oltiin muutettu pikamaisteriksi juuri ennen kuin Patrik oli aloittanut opintonsa. Nimi kuvasi häntä täydellisesti. Hän oli dynaaminen ja eteenpäinpyrkivä, juuri niinkuin alkuosa 'pika' kuvasi. 'Maisteri' puolestaan kuvasi rautaista osaamista, jonka hän oli kolmen vuoden opintojensa aikana saavuttanut. Juuri dynaamisia osaajia työnantajat halusivatkin palkata, ei mitään kirjojensa ääreen homehtuneita gradunnysvääjiä.

Patrik oli nyt valmis astumaan työelämän palvelukseen.

Hevikonkari

Repe oli vanha hevikonkari. Vuosikymmenet hän oli soittanut eri kokoonpanoissa, ja olipa kirjoitellut levyarvosteluja hevipiireissä suosittuihin lehtiinkin. Hänen luokseen oli tullut nuorukainen, joka kutsui itseään nimellä Messenger of Abomination. Oikeasti nuorukaisen nimi oli Marko.

''Aion perustaa maailman rankimman metallibändin'', nuorukainen kertoi. ''Soitamme nopeammin kuin yksikään muu bändi.''

Repe pisti CD:n soimaan ja kysyi Markolta: ''Onko tämä mielestäsi rankkaa?''

''No ei, sehän kuulostaa ihan moottorin pärinältä'', kuului vastaus.

''Se on äärimmäisen nopea rumpukomppi'', Repe kertoi. ''Kun nopeutta nostetaan tarpeeksi, musiikki lakkaa kuulostamasta rankalta.''

''Metallissa, kuten kaikissa muissakin taidemuodoissa, esimerkiksi pornossa, rankkuudella on luonnollinen ylärajansa. Jos se ylitetään, teos lakkaa tuntumasta rankalta.''

Päästökauppaa

Masa: Haloo, Masa puhelimessa.

Pena: No hei, Pena tässä. Mitenkä menee?

Masa: Töissä on pitänyt kiireitä, mutta lapset on saaneet hyviä numeroita kokeista. Entäs itselläsi?

Pena: Hyvin, mutta oli mulla asiantynkääkin. Kuule, kun mun päästöoikeudet on jo päässyt loppumaan, ja kuukautta on vielä viikko jäljellä, niin olisiko sinulla myydä omasta kiintiöstäsi? En minä muuten, mutta kun tuo muija on niin tarkka, että ilman kiintiötä ei saa päräytellä.

Masa: Joo, on mulla vielä viiteen kunnon töräykseen ja kolmeenkymmeneen tuhnuun.

Pena: Paljolla lähtee?

Masa: Töräykset minä taidan pierrä itse, mutta parikymmentä tunhua lähtisi satasella.

Pena: Kaupat on sitten tehty. Moi.

Masa: Moi.

Uskonsota

Kansallisen Yhtenäisrintaman taisteluraportti:

Viime yönä kivitimme Mustan Anarkistikollektiivin toimitilojen ikkunat säpäleiksi ja piirsimme tussilla hakaristejä heidän ulko-oveensa. Yksi toimitilojen pihalla hamppusätkäänsä poltellut anarkisti juoksi meitä karkuun. Näin urheat soturimme saivat ratkaisevan voiton tästä kansakuntaamme vaivanneesta syövästä.

Mustan Anarkistikollektiivin taisteluraportti:

Viime yönä tuhrimme Kansallisen Yhtenäisrintaman toimitilojen ikkunat koirankakalla ja työnsimme liimaa heidän ulko-ovensa lukkoon. Yksi toimitilojen pihalla tupakalla ollut natsi pakeni iskuryhmäämme. Välitimme heille selvän viestin, ja olemme varmoja, että he uskovat nyt, että fasismi potkitaan tästä maasta ulos.

* * *

Ylikansallisen riistokapitalistifirman toimitusjohtaja luki molemmat taisteluraportit netistä ja hieroi tyytyväisenä käsiään. Kun ääriainekset tappelivat keskenään, kenellekään ei jäänyt energiaa vastustaa uusliberalismin voittokulkua.

Sodassa kaatunut

Elettiin 90-lukua. Timo ja Heka olivat 10-vuotiaita pojanviikareita pienessä suomalaisessa kaupungissa. Taajama-alueen ulkopuolella oli mökki, jonka mahdollisesta asukkaasta kukaan ei tiennut mitään, mutta valot siellä paloivat iltaisin. Sanottiin, että siellä kummittelee jatkosodassa kaatunut.

Timo ja Heka päättivät ottaa kummituksesta selvää. He olivat siinä iässä, että sellainen kiinnosti. Eräänä iltana he hiipivät mökin luokse ja kolkuttivat oveen.

Ovi narahti auki, ja oviaukossa seisoi vanha, lyhyeksi kuihtunut äijä. Pojat kysyivät, onko hän se sodassa kaatunut. Äijä vastasi:

''Juu, se oli silloin talvella 42, kun käveltiin Äänisjärven jäällä. Siellä oli niin perkuleen liukasta, että minä liukastuin ja kaaduin. Nopeasti minä kuitenkin pääsin pystyyn.''

''Liitto!''

Ville oli kutsunut Laurin ja Jaakon 11-vuotissyntymäpäivilleen. Synttäreillä pelattiin Riskiä.

Riskissä pelilauta, maailmankartta, on jaettu nelisenkymmeneen alueeseen. Jokaista aluetta hallitsee joku pelaajista. Pelaajat saavat hyökkäillä omien alueidensa naapurialueille ja yrittää valloittaa niitä. Kun pelaaja on menettänyt viimeisenkin alueensa, hän putoaa pelistä. Kun jäljellä on vain yksi pelaaja, tämä voittaa pelin.

''Liitto!'' Lauri huusi Jaakolle ennen pelin alkua.

''Liitto!'' Jaakko vastasi.

Lauri ja Jaakko eivät hyökänneet pelissä toisiaan vastaan. Heidän ei tarvinnut suojata alueitaan toistensa hyökkäyksiltä, ja he saattoivat keskittää kaiken voimansa Villeä vastaan. Kaksi yhtä vastaan -tilanteessa Ville putosi pelistä nopeasti.

Tämän jälkeen Lauri ja Jaakko sopivat keskenään jakavansa voiton.

Suomen sissit

''Tärkeintä on, ettemme herätä vihollisen epäilyksiä'', Jari sanoi. ''Meidän tulee teeskennellä sopeutuvaa. Tarkastuspisteillä näytämme aina paperimme, käymme töissä, maksamme veromme, ja netissä noudatamme miehittäjän sananvapausrajoituksia.''

''Seuraava kohta'', Jari jatkoi. ''Onko kenelläkään ideoita, kuinka voisimme iskeä vihollista vastaan?''

Venäjän miehitettyä Suomen Jari, Veikko ja Petra olivat muodostaneet vastarintasolun. Kenelläkään ei kuitenkaan ollut ideaa, kuinka miehittäjää vastaan voisi iskeä. Asia jätettiin pöydälle seuraavaan kokoukseen saakka. Seuraavassa kokouksessa asia jätettiin taas pöydälle. Ja sitä seuraavassa. Ja sitä seuraavassa. Ja sitä seuraavassa.

Päivisin sissimme olivatkin miehittäjän unelmakansalaisia eivätkä antaneet pienintäkään merkkiä tyytymättömyydestään tilanteeseen. Öisin he yrittivät saada ideoita, kuinka vihollista vastaan voisi iskeä lujaa.

Toisen ihmisen tieto

Liisa istui oikiksen pääsykokeessa. Hän toivoi, että muut eivät tietäisi vastauksia paremmin kuin hän itse. Se antaisi hänelle paremmat mahdollisuudet päästä oikikseen. Hän joutui kilpailemaan tiedossa kanssaihmistensä kanssa. Opintojen loppuvaiheessa hän joutuisi kilpailemaan tiedossa hyvästä työpaikasta, ja työssään hän joutuisi kilpailemaan osaamisessa vastapuolen asianajajan kanssa.

Liisa eli maailmassa, jossa toisen ihmisen tietäväisyys, toisen ihmisen osaaminen oli hänelle uhka. Liisa mietti, että niin ei tarvitsisi välttämättä olla. Jos ihmiset tekisivät yhteistyötä kilpailematta, toisen ihmisen osaaminen olisi voimavara. Tietäväiseltä ja osaavalta ihmiseltä saisi parempaa apua, ja sivistynyt olisi parempaa keskusteluseuraa.

Yhteiskunta kuitenkin muuttui koko ajan kilpailullisemmaksi, eikä Liisalla ollut pääsyä parempaan maailmaan.

Puuttuva raaja

Marko opiskeli biologiaa, ja harrastuksenaan hän ohjelmoi tietokonepeliä. Suurimmat tunteensa hän kokikin ohjelmointiharrastuksensa parissa. Suurempi ongelma pelinkehitystyössä johti hetkelliseen epätoivoon, ja ongelman ratkaisu puolestaan antoi onnistumisen elämyksen. Hän piti onnentunteesta, kun pelinkehityksessä palikat loksahtivat paikalleen.

Markon tyttöystävä ei halunnut kuullakaan tietokonepelistä. Se vei hänestä liikaa Markon aikaakin.

Seurustelu sujui hyvin, kun Marko vaikeni tietokonepelistään tyttöystävänsä läsnäollessa. Markosta kuitenkin tuntui tyttöystävän läsnäollessa ikään kuin häneltä oltaisiin amputoitu raaja. Ohjelmointiharrastus oli suuri osa hänen persoonaansa, ja tyttöystävänsä edessä hän joutui kieltämään tuon osan itsestään. Hän ei voinut edes puheen tasolla jakaa elämänsä toiseksi tärkeintä asiaa elämänsä tärkeimmän asian, elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa.

Kiusaamista se on pienikin kiusaaminen

Teron mielipiteistä ei välitetty tämän työpaikalla. Aiemmin, kun hän oli yrittänyt antaa panoksensa projektien suunnitteluun, hänen päälleen oltiin puhuttu, ja jos hän oli yrittänyt ottaa puheenvuoron väkisin, häntä oltiin mulkoiltu vihaisesti. Kahvitunnilla hänen näkemyksiään oltiin kommentoitu sarkastiseen sävyyn.

Sitten työpaikalla oltiin järjestetty työpaikkakiusaamisen vastainen kampanja, ja myös jonkun työyhteisön jäsenen mielipiteiden toistuva sivuuttaminen oltiin luokiteltu kiusaamiseksi.

Nyttemmin Teron annettiin sanoa sanottavansa, ja Teron puheenvuoroon tuli yleensä muutama rohkaiseva, joskin ympäripyöreä ja vaivaantunut vastaus. Kun pari pakollista vastausta Teron puheenvuoroon oltiin saatu käytyä läpi, palattiin takaisin muiden tärkeämpiin mielipiteisiin ja Teron näkökulma sivuutettiin tyystin. Projektisuunnitelmissa Teron kädenjälki ei edelleenkään näkynyt mitenkään.

Raiskaamisen kulttuuri

Feminististen taistelusisarten järjestö oli saanut tarpeekseen raiskaamisen kulttuurista. Raiskaamisen kulttuuria edusti se, että miehet tykkäsivät katsella naisvartaloa. Raiskasivat naiset katseellaan. Samoin se, kun miehet kehuivat naisten ulkonäköä. Raiskasivat naiset sanoillaan. Ennen kaikkea raiskaamisen kulttuuria edusti se, että miehet kantoivat housuissaan raiskausvälinettä, penistä.

Järjestön jäsenet Sarijanika ja Mirasusanna olivat kidnapanneet satunnaisen miehen kadulta ajatuksenaan leikata tämän penis irti. Raiskaamisen kulttuuri vähenisi edes hitusen. Mies olikin parhaillaan istutettu sidottuna tuoliin taistelusisarten järjestön toimitiloihin.

Sarijanika otti veitsen ja leikkasi sen avulla miehen housut pois.

''Hei katso, sillä seisoo. Se kohtelee minua seksiobjektina'', Sarijanika huomasi.

Niinpä feministimme päättivät ennen peniksen irtileikkausta hakata miehen rangaistukseksi.

Punk

''Oliko illalla konsertissa kivaa?'' äiti kysyi lauantaiaamuna.

''Tosi rajua'', Matias vastasi.

16-vuotias Matias kyseenalaisti vanhempiensa arvot. Hän kuunteli punkkia ja soittikin punk-bändissä. Hän oli kasvissyöjä ja hän luki anarkistisia julkaisuja. Hänen farkkunsa olivat revityt ja hiukset irokeesillä. T-paitaan oli piirretty tussilla A-kirjain ja sen ympärille ympyrä. Illat hän vietti kavereidensa kanssa kadulla.

Mikään ei turhauttanut Matiasta niin kuin hänen vanhempiensa asenne. Matias koki löytäneensä kapinallisen elämäntavan, ja hänen vanhempansa suhtautuivat hänen punkharrastukseensa ohimenevänä vaiheena. Vanhemmista kapinointi kuului nuoruuteen. Matias olisi ollut tyytyväisempi, jos vanhemmat olisivat tajunneet hänen olevan uhka vanhempien elämäntavalle, mutta yritäpä olla kapinallinen kun ympäristö taputtelee alentuvasti päähän.

Avioero

Sari täytteli netissä avioerokaavakkeita. Hän oli kyllästynyt aviomiehensä Jarin jatkuvaan jurottamiseen ja tiuskimiseen. Jari puhui ainoastaan yöllä, ja silloinkin hän huusi vain herättyään painajaisesta, että ryssä on tulossa.

Ennen Jari oli ollut rakastava aviomies, huomaavainen ja läheinen. Vuonna 2018 oli tullut sota Venäjää vastaan, ja sodan jälkeen Jari oli palannut rintamalta muuttuneena miehenä. Henkinen yhteys heidän väliltään oli kadonnut.

Sari mietti, että edessä oli varmaan muutto ulkomaille uuden aviomiehen hakuun. Aviomiestarjokkaita kyllä olisi Suomessakin, koska parhaillaan oli varsinainen avioerobuumi. Naiset kuitenkin erosivat aviomiehistään hyvästä syystä, ja valtaosa tarjokkaista olisi Jarin kaltaisia jurottajia. Niistä harvoista sodassa traumatisoitumattomista suomalaismiehistä kävisi verinen kilpailu.

Kasariamish

Mikon kavereilla oli hienoja pleikkareita. Niiden pelit näyttivät ihan oikealta todellisuudelta, mutta Mikon vanhemmat kielsivät häntä pelaamasta niitä. Mikolla itsellään oli vain Commodore 64, jolla hän pelasi Pac Mania. Peli oli alkeellinen, ja siinä ohjattiin pisteitä syövää keltaista palloa. Sen parempaa ei Mikolle suotu.

Mikon perhe kuului Kasariamish-lahkoon. Kyseessä oli pieni kristillinen yhteisö, joka ei hyväksynyt 1980-lukua uudempaa teknologiaa.

Mikon vanhemmat pakottivat Mikon pukeutumaan 80-lukulaisittain ja käyttämään kampausta, joka oli lyhyt edestä ja sivuilta, ja pitkä takaa. Mikkoa hävetti mennä kampauksen kanssa kouluun. Kaverit ilkkuivat kampausta Tammmpere-tukaksi. Helsinkiläisenä Mikko ei halunnut tulla yhdistetyksi Tampereeseen, mutta minkäs lapsi vanhempiensa tahdolle voi.

Pyhäliitto

Pastori Pekkarinen saapui kirkkonsa sakastiin. Hän oli juuri vihkinyt kaksi seurakuntansa jäsentä, miehen ja naisen, pyhäliittoon. Hetken huoahdustauon jälkeen edessä olisi tapahtumaa juhlistavat pullakahvit.

Vuoteen 2015 saakka pyhäliittoa oli kutsuttu avioliitoksi. Sitten sanan 'avioliitto' merkitys oli lainsäätäjän päätöksellä laajentunut kattamaan myös samaa sukupuolta olevien liitot.

Tällöin Pekkarinen yhdessä muiden pienten, konservatiivisten kirkkokuntien vanhimpien kanssa oli lyönyt viisaat päänsä yhteen. He olivat tulleet siihen tulokseen, että sille, mikä aiemmin oli tunnettu avioliittona, tarvittiin uusi nimi. Kyseinen instituutio oli Jumalan säätämä, sitä ihmisten päätökset eivät hetkauttaneet, mutta sanat ja niiden merkitykset olivat ihmisten hallinnassa. Pekkarinen oli ehdottanut sanaa 'pyhäliitto' menetetyn sanan tilalle.

Pyhän kokemisesta

Niina: Ajattelepa, että Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi. Hän kulki keskellämme yhtenä meistä ja kärsi mukanamme. Hän oli sataprosenttisesti ihminen.

Laura: Samalla hän oli sataprosenttisesti Jumala.

Niina: Juuri niin! Muistelen sitä käydessäni ehtoollisella. Samoin ehtoollisleipä on kokonaan jauhoja ja vettä, ja samalla kokonaan Kristuksen ruumista.

Martti: Ei tuossa ole mitään järkeä. Sata prosenttia ihmistä ja sata prosenttia jumalaa tekee yhteensä kaksisataa prosenttia. Ei mikään voi olla yhteensä kahtasataa prosenttia.

Katriina: Martti, ei kaiken tarvitse olla loogista. He vain ilmaisevat pyhyyden kokemustaan, uskonnollisia tunteitaan.

Martti: Minunko pitäisi olla hiljaa, kun he häpäisevät pyhintä arvoani?

Katriina: Mikähän mahtaa olla pyhin arvosi?

Martti: Loogisuus.

Hylkiö

''Ootteko nähneet, Veeralla on leopardipaita. Ihan kuin jollain nelikymppisellä hutsulla.''

Kun sinä päivänä edes muutama oppilas kokoontui yhteen välitunnilla, puheenaiheeksi nousi aina Veeran paita. Sävy oli yleensä ivallinen, mutta myös suorastaan vihamielistä kommentointia esiintyi.

Veera oli ruma, hörökorvainen tyttö, vähän yksinkertainenkin. Näiden ominaisuuksien takia kaikki oppilaat olivat yläasteen ensimmäisestä päivästä lähtien kääntyneet Veeraa vastaan. Kukaan ei halunnut olla Veeran kaveri, kaikki pitivät itseään Veeraa parempina ihmisinä.

''Jos mun perse olis niinkuin sun naama, niin en kehtais paskalla käydä. Tuollaista en panis, vaikka maksettais'', koulun raggarit huutelivat Veeralle.

Muut oppilaat eivät puuttuneet huuteluun, koska kaikkien mielestä moinen ali-ihminen sietikin tulla kiusatuksi.

Naisen oikeus

Eija kannatti naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Siksi hän kannatti naisen rajoittamatonta oikeutta aborttiin. Kyllähän hän tunnusti sikiön ihmisarvon. Hänen mielestään alkiosta tuli ihmisarvoinen olento munasolun hedelmöityshetkellä, mutta naisen oikeus päättää kehostaan oli tärkeämpi.

Kuolihan ihmisiä siirtomunuaisen puutteeseenkin jatkuvasti, eikä hän sitä huolimatta antanut siirrättää toista munuaistaan. Siinäkin hän teki päätöksen koskien omaa kehoaan.

Hän antaisi abortoida sikiönsä. Jos kolmannella kuulla oleva sikiö ei selviäisi hänen kehonsa ulkopuolella, se ei ollut hänen ongelmansa. Hänellä ei ollut velvollisuutta elättää sikiötä yhtään enempää kuin hänellä oli velvollisuutta luovuttaa toista munuaistaan.

Eija ei halunnut kantaa lastaan kehonsa sisällä, ja päätös kuului yksin hänelle.

Uskovainen

Jonna oli päättänyt valita uskonnon itselleen. Tärkeintä olisi, että uskonnon moraalikäsitys oli tarkoituksenmukaisuuteen pyrkivä eikä liian jäykkä. Uskonnon tuli myös olla armahtavainen väärintekijöitä kohtaan sekä uskonnollisten menojen kauniita.

Luterilaisuus ei täyttänyt viimeistä kriteeriä. Kirkkorakennukset olivat liian pelkistettyjä. Katolisten moraalikäsitys taas perustui liikaa kieltoihin. Islamin Jonna oli hylännyt seurattuaan islamistien touhuja joukkotiedotusvälineistä. Hindulaisuuteen hän oli tutustunut Krishna-liikkeen kautta, ja se ei vaikuttanut armahtavaiselta.

Lopulta Jonna törmäsi ortodoksisuuteen, ja se vaikutti eettisesti tarkoituksenmukaiseen pyrkivältä, armahtavaiselta sekä kauniilta. Jokin kuitenkin kaiversi Jonnan mieltä. Ortodoksisuus tuntui väärältä.

Lopulta Jonna tajusi, mikä oli ongelma: Hänellä oli jo vakaumus. Tarkoituksenmukaisuus, armahtavaisuus ja kauneus olivat hänen uskontonsa.

Kuuluisi suljetulle osastolle

''TEEMU MÄKI ON SAIRAS KISSANTAPPAJA'', Tero luki netistä. ''SULJETULLE OSASTOLLE HÄN KUULUISI.''

Tero itse oli aikoinaan ollut puoli vuotta suljetulla osastolla. Hänen todellisuudentajunsa oli heittänyt häränpyllyä, ja hän oli kuvitellut marsilaisten soluttautuneen Maapallolle. Todellisuudentaju oli pikku hiljaa palannut lääkityksen ansiosta. Missään vaiheessa hän ei kuitenkaan ollut halunnut tappaa kissanpoikasta kirveellä ja runkata raadon päälle.

Toisaalta kissan tappaminen taiteen vuoksi ei Teron mielestä vaatinut todellisuudentajun hämärtymistä, kuten Teron kaltaisille skitsofreenikoille tapahtui. Se vaati tavallisesta poikkeavia eettisiä ja taiteenfilosofisia käsityksiä, muttei tavallisesta poikkeavaa käsitystä kovista faktoista.

Tero mietti suljetulla osastolla tapaamiaan ihmisiä, ja he olivat olleet sekaisin tavalla, joka erosi kissantappovideon tekemisestä.

Ulkokullatut

Yläbaman osavaltiossa oli ylemmän keskiluokan lähiö. Lähiön talot olivat kalliita ja hyvin hoidettuja. Taloja ympäröivät lyhyiksi ajellut nurmikot. Lähiön keskellä oli valkea, puhdasseinäinen kirkkorakennus.

Kirkossa kauniit ihmiset tyylikkäissä asuissaan kuuntelivat, kun pastori luki Raamattua: Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ''Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.''

Samaan aikaan kirkkoon pyrki haiseva laitapuolen kulkija reikäisessä paidassaan ja nuhruisissa housuissaan, kaksi muovikassia käsissään.

Kirkon ovimies sanoi laitapuolen kulkijalle: ''Tämä ei taida olla sinun paikkasi. Mene parin kilometrin päähän Achunakaan, siellä on kirkko sinunlaisillesi.''

Laupias hommafoorumilainen

Eräs somali ajoi syrjäistä metsätietä, kun hänen autonsa hajosi. Hänellä ei ollut rahaa tai puhelinta mukanaan, joten hän joutui värjöttelemään tienposkessa apua odottaen. Ensin paikalle sattui autollaan kettutyttö. Kettutytöllä oli kuitenkin kiire monikulttuurisuusmielenosoitukseen, ja niinpä hän somalin kohdalla vain kiihdytti vauhtia.

Sitten paikalle osui autollaan valtakunnallisen lehden toimittaja. Toimittajalla oli kuitenkin kiire kirjoittamaan Halla-ahon sanoja vääristelevää lehtikirjoitusta, joten somali jäi tienposkeen.

Lopulta paikalle osui Hommafoorumin vakiokirjoittaja. Hänen kävi somalia sääli, ja niinpä hän ajatteli, että maahanmuuttokriittisellä nettikirjoittelulla ei ole niin kiire. Hän antoi somalille kyydin lähimpään kaupunkiin ja antoipa vielä rahaa loppumatkaan bussilla.

Kuka näistä kolmesta oli mielestäsi somalin lähimmäinen?

Ydinperhe

Virtaset olivat melkein tavallinen perhe. Perheeseen kuuluivat isä, äiti, isoveli ja pikkusisko. Poikkeuksellisen perheestä teki se, että he asuivat ydinvoimalan naapurissa.

Eräänä aamuna, kun äiti oli laittelemassa aamupalaa, hän kuuli radiosta tiedotuksen: ''Virtajoen ydinvoimalassa on sattunut onnettomuus. Asukkaita pyydetään pysyttelemään sisätiloissa.'' Äiti kirosi huonoa onneaan, koska hänen oli ollut tarkoitus käydä ostamassa kaupasta päivälliselle kanafileitä.

Kun isä kömpi aamupalalle, hän kuuli äidiltä uutisen onnettomuudesta, ja häneltä pääsi ärräpäitä. Isällä olisi ollut töissä tärkeä kokous, ja nyt hän joutuisi jäämään kotiin.

Äiti meni herättelemään lapsia ja kertoi näille onnettomuudesta.

''Jipii, taas ydinlaskeuma!'' lapset huusivat yhteen ääneen. ''Tänään ei tarvitse mennä kouluun.''

Biohermeneutikko

Kun uskontoa tuodaan tieteeseen, automaattisesti myös tiedettä alkaa valua uskontoon. Mikään ei todista tätä varmemmin kuin kreationisti Veijo Liimatainen, joka on kehittänyt biohermeneutiikaksi kutsumansa menetelmän. Siinä eliöitä tutkimalla päätellään Luojan ominaisuuksia.

Liimataisen tulosten mukaan Luoja ensinnäkin rakastaa hierarkioita. Sen puolesta puhuvat heimot, luokat, pääjaksot ja kunnat, joihin eliölajit jakautuvat.

Toisekseen Luoja rakastaa jahtia, sitä että vahvempi tappaa heikomman. Sen puolesta puhuvat petoeläimet, joiden täytyy metsästää heikompia eläimiä elääkseen.

Kolmannekseen Luoja rakastaa oppoturnismia. Se näkyy esimerkiksi siinä, kuinka haaskansyöjät käyttävät petojen jättämän mahdollisuuden hyväkseen.

Yli kaiken Liimatainen on vakuuttunut siitä, että Luoja ei ole kaikkipystyvä. Sen todistaa jo ihmisen kaareutunut selkäranka.

Kyökkipsykologi

''Hänen isäsuhteensa jäi varmaan etäiseksi, ja nyt hän paikkaa sitä pätemällä'', Jarmo ajatteli hävittyään väittelyn.

Jarmo tykkäsi psykologisesta selittämisestä. Sen avulla hän pystyi mielessään asettumaan toisen yläpuolelle.

''Kannattaa kuolemantuomiota. Hänet varmaan tukahdutettiin ankaralla kasvatuksella'', Jarmo ajatteli.

Kun toisen ihmisen mielipiteen synnyn selitti psykologisesti, ei tarvinnut suhtautua vakavasti siihen mahdollisuuteen, että mielipiteessä saattoi olla jotain tolkkua.

''Hän toistaa suojakseen kehittämäänsä käyttäytymiskaavaa'', Jarmo jatkoi mielessään.

Psykologisella selittämisellä Jarmo sai toisen rationaalisen subjektiuden ja siinä sivussa koko toisen ihmisyyden kiistettyä ja hänet alistettua käyttäytymisautomaatiksi.

Psykologian edut olivat kiistattomat. Jarmon ei koskaan tarvinnut kohdata inhottavaksi kokemaansa henkilöä ihmisenä, kun hän vain selitti ihmisen pois.

Luonnonvoima

Mikskö oon vankilassa? No me mentiin snagarille, ja semmonen snadi tyyppi meidän takana alko väittää, että me etuiltiin.

Heka tarttu siitä tyypistä kiinni. Mä löin sitä palleaan ja kysyin, että etuiltiinko. Se haukko hetken henkeään ja vastas, että etuiltiin. Eihän siinä vaiheessa voinu lopettaa, niin mä sit löin sitä turpaan. Se sylki pari hammasta ja mä kysyin, että etuiltiinko. Se sössötti, että etuiltiin. Sit Heka paino sen maahan ja me ruvettiin potkii sitä. Sit skoudet ilmesty eikä me päästy karkuun ja se hiirulainen kuulemma delas.

Että siks mä oon vankilassa, kun se tahvo ei suostunu sanoo, että me ei etuiltu.

Herran enkeli

''Ehkä sinä, Jukka, voisit nyt kertoa uskoontulostasi.''

''Joo, ennen minä olin ihan kauhea homo. Kävin kyllä töissä homoudesta huolimatta, mutta kaikki viikonloput kuluivat homostelun merkeissä, ja usein arki-iltoinakin lähdin töiden jälkeen homostelemaan. Homostelu oli silloin ainoa asia elämässäni, josta sain mielihyvää.''

''Sitten eräänä päivänä näin valkeuden ja sen keskeltä ihmishahmo sanoi: 'Kuule Jukka… kuule Jukka, homostelu on vastoin Jumalan tahtoa.' Silloin minä aloin vähän miettiä asioita. Ajatelkaa: 'Homostelu on vastoin Jumalan tahtoa.' Herran enkeli sanoi näin. Silloin minä ajattelin, että kyllä homostelu pitää lopettaa, kun Herran enkeli sanoi niin.''

''Nykyään olen löytänyt rauhan ja ilon Jeesuksessa, enkä enää homostele yhtään.''

Kestävää kehitystä

Hanna oli juuri kokenut mystisen kokemuksen. Hän oli tajunnut ihmisen olevan osa luontoa. Hanna oli Lapissa vaeltamassa, ja hän oli tunturissa nähnyt pois heitetyn, tyhjän muovisen makkarapakkauksen. Silloin hän oli kokenut valaistumisensa.

Hanna mietti, kuinka luonto, evoluutio, oli kehittänyt ihmiselle älyn. Ihminen oli käyttänyt älyään ja Maapallolta, eli luonnosta, ottamiaan raaka-aineita ja rakentanut makkarapakettitehtaan. Tehdas oli siis osa luontoa. Tehdas oli valmistanut makkarapaketin. Sekin oli osa luontoa. Sitten retkeilijä, myös osa luontoa, oli syönyt makkarat ja heittänyt tyhjän pakkauksen luontoon.

Hannaa ajatteli häkellyksissään luonnon saavutusta, tyhjää makkarapakkausta, joka säilyisi satoja vuosia maatumatta. Kuinka luonto olikin pystynyt luomaan jotain niin kestävää!

Vuorikiipeilijä

Keijo Hämäläinen oli vuorikiipeilijä. Hän mietti suruissaan, että ihminen oli jo valloittanut kaikki vuoret. Hänelle ei ollut jäljellä yhtään ainutlaatuista kiipeilysuoritusta.

Lopulta Hämäläinen sai idean. Tavanomaisten kiipeilyvarusteidensa lisäksi hän pakkasi mukaansa A-tikkaat ja lähti kiipeämään Mount Everestille.

Hämäläinen kiipesi halki jyrkänteiden, rotkojen ja jäätiköiden. Tikkaiden mukana raahaaminen tuotti ongelmia, ja monta kertaa hän oli heittää ne menemään. Hän kuitenkin piti ideastaan kiinni ja tikkaat mukana.

Mount Everestin huipulla hän laittoi tikkaat pystyyn ja kiipesi niille. Hämäläisestä tuli ensimmäinen ihminen, joka oli kiivennyt tikkaille Mount Everestin huipulla. Muut olivat kiivenneet vain Mount Everestin huipulle, mutta Hämäläinen oli päässyt tikkaanmitan muita korkeammalle.

Kiitollinen

Etelä-Afrikka, vuonna 1980.

Lindiwe oli kiitollinen, että Badenhorstit olivat palkanneet hänet kotiapulaisekseen. Se toi hänelle pääsyn pois bantustanista, alueelta, joka oli varattu mustille, ja valkoiseen Etelä-Afrikkaan. Bantustanissa ei ollut kunnollisia mahdollisuuksia elättää itseään, joten työpaikat valkoisten käskyläisinä olivat haluttua tavaraa. Bantustanin maa oli liian karua viljelykseen, eikä mustilla ollut varaa palkata toisiaan.

Lindiwen työhön kuului siivoamista, ruuanlaittoa ja puutarhanhoitoa. Hän yritti tehdä työnsä tunnollisesti, koska työpaikan säilyttäminen oli ainoa keino pysyä poissa bantustanista. Toisinaan rouva Badenhorst valitti, että Lindiwe ei siivonnut riittävän huolellisesti, mutta antoi kuitenkin Lindiwelle mahdollisuuden parantaa tapansa. Lindiwe tekikin parhaansa, koska hän halusi olla hyväntekijöidensä luottamuksen arvoinen.

Sähköallergikko

''Ei sellaista olekaan kuin sähköallergia.''

''Mut mun vanhemmat on sanonu…''

''Mun iskä on sanonu, että sun vanhemmat vain kuvittelee.''

Petrin vanhemmat olivat sitä mieltä, että Petri on sähköyliherkkä. He väittivät, että Petristä tulee ylivilkas tämän pelattua videopelejä tai katsottua televisiota. Siksi he olivat kieltäneet Petriltä sähköiset viihdemuodot.

Petri ei enää tiennyt, mikä on totta. Hän ei ollut havainnut itsessään ylivilkkausoireita, ja Ville väitti kivenkovaa, että sähköyliherkkyys on kuvittelua. Petri olisi halunnut uskoa voivansa pelata videopelejä, mutta vanhempien kielto välkkyi vahvana mielessä.

''Saat mun käsikonsolin lainaan. Voit pelata sillä salaa.''

''Mut äiti huomais. Silläkin on sähköallergia, ja se saa päänsärkyä sähkölaitteista.''

Poliittisesti korrekti raapale

Pertti: Hei! Minä olen valkoihoinen, kirkkoon kuuluva, lihaa syövä heteromies. Mikäs mies sinä oikein olet?

Abdullah: Minä olen homo.

Pertti: Ja neekerikin vielä. Taidatkin olla sellainen homoneekeri.

Abdullah: Ei saa sanoa 'neekeri'. Pitää sanoa 'musta'.

Pertti: Anteeksi, pääsi lipsahtamaan. Minä kun olen niin konservatiivinen.

Abdullah: Minusta tuntuu, että olet hiukan homofobinenkin.

Pertti: Niinpä taidankin olla.

Abdullah: Mitähän keksisimme, että pääsisit homofobiastasi eroon?

Pertti: Enpä keksi..

Abdullah: Minä voisin olla ystäväsi. Jos sinulla olisi homo ystävänäsi, ehkä pääsisit homofobiastasi eroon.

Pertti: Ollaan vaan ystäviä. Ehkä minusta tulee vähemmän konservatiivinen ja homofobinen.

Abdullah: Olipa hyvä, että saatiin tälle raapaleelle poliittisesti korrekti loppu.

Personoija

''Se, mitä on maailman takana on suuri tuntematon'', Reetta paasasi, ''ja käsitteellistän sen Jumalana. Personoin maailman perusteellisimman voiman Jumalaksi. Ihmisillä on uskonnollisia tunteita, ja uskonnot ovat harmoniassa noiden tunteiden kanssa. Siksi uskonnot ovat totta. Uskonnon totuuskäsite on metaforinen, ja se eroaa tieteellisestä totuuskäsityksestä.''

Pera kuunteli Reettaa epäuskoisena. Pera oli kiinnostunut siitä, mitä maailman takana on oikeasti, ja Reetan kaltaiset ajattelijat eivät auttaneet häntä eteenpäin tämän kysymyksen kanssa. Peraa ei kiinnostanut se, kuvaavatko uskonnot tunteita jollain metaforisella tasolla, vaan se, onko Jumalaa oikeasti olemassa, oikeana persoonana, ei minään personoituna muuna oliona. Hänen projektinsa oppia todellisuuden perimmäisestä luonteesta kuuntelemalla uskovaisia vaikutti tuhoontuomitulta.

Rakasta Jumalaa yli kaiken

Jari seisoi Rautatietorilla miehen pää kädessään. Hän oli juuri iskenyt miekalla sen poikki.

''Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi.'' Käsky oltiin iskostettu Jarin päähän kristityssä lapsuudenkodissa. Rakkaus Jumalaan meni edelle rakkaudesta lähimmäiseen. Aikuisiällä Jari oli vaihtanut uskonsa islamiin. Lapsuudessa opittu periaate oli kuitenkin vahvana Jarin alitajunnassa.

Tutustuttuaan maltillisiin muslimeihin Jari oli pettynyt, koska nämä ottivat Jumalan käskyt huomioon vain silloin, kun se oli mukavaa. Islamistiterroristien piirissä Jari oli kotonaan, koska terroristeille Jumalan tahto meni yli heidän omansa ja muiden hyvinvoinnin, jopa hengen.

Poliisi kiinnitti käsiraudat Jarin ranteisiin. Jari viettäisi loppuelämänsä vankilassa, mutta ainakin hän rakasti Jumalaa yli kaiken.

Teho

Sonja oli konfirmaatiotilaisuudessaan saamassa ensimmäisen ehtoollisensa.

Sonja muisti serkkunsa konfirmaatiotilaisuuden kymmenen vuotta aiemmin. Silloin serkku oli näyttänyt albassaan aivan enkeliltä. Kun Sonja oli nyt pukenut albaa päälleen, hän oli huomannut sen sisäsaumassa tussilla kirjoitetun tekstin ''Teho''. Albat olivat siis entisiä tehohoitajien asuja. Tehohoitajat toivat Sonjalle mieleen ennemmin sairaalan laitteet kuin enkelit.

Pappi tuli Sonjan kohdalle. Sonja pääsisi nyt ensimmäistä kertaa osalliseksi Kristuksen verestä ja ruumiista. Sonja sai öylätin suuhunsa. Se tarttui kitalakeen kiinni eikä herättänyt Sonjassa mitään pyhyyden tuntemusta. Pelkkä jauhoista leivottu kakku. Sonja sai kulauksen viiniä. Se maistui pahalta, mutta irroitti öylätin kitalaesta. Se ei kuitenkaan tuonut mieleen verta.

Shakkinörtti ihastuu

Kerran shakkinörtti Lasse istui puistossa, kun hän huomasi viehättävän naisen viereisellä penkillä. Lasse ajatteli kysyä, saisikö hän istua naisen viereen, mutta mitä nainen vastaisi?

Shakkia pelatessaan Lasse oli oppinut ennakoimaan vastustajan siirtoja. Miettiessään minkä siirron vastustaja tekee Lasse oletti vastustajan tekevän vastustajan voittoa eniten edesauttavan siirron. Lassen kannalta tämä oli pahin mahdollinen siirto, koska se muodosti Lasselle suurimman häviön uhkan.

Lasse mietti pahinta mahdollista vastausta, jonka nainen voisi antaa ja tuli tulokseen, että se on ''ei''. Lasse päätti, että hän ei menettäisi oikeastaan mitään, jos nainen vastaisi näin.

Hän meni naisen luokse ja esitti kysymyksensä.

''Sopii oikein hyvin'', nainen vastasi.

Herrasmiesten solvaukset

Kreivi Baumqvist ja kreivi Rauchholm riitelivät. Riita oli alun perin koskenut heidän tilustensa välisen rajapyykin sijaintia, mutta se oli vähitellen degeneroitunut pisteeseen, jossa Baumqvist ja Rauchholm solvasivat toisiaan henkilökohtaisuuksilla.

''Olette saaneet alkunne, kun apina nussi äitiänne'', Baumqvist sanoi.

''Te taas olette saaneet alkunne, kun neekeri nussi sikaa'', Rauchholm vastasi.

Normaalisti ennen herrasmiesten riidan päätymistä tähän pisteeseen jompi kumpi olisi esittänyt kaksintaisteluhaasteen ja asia oltaisiin ratkaistu asein. Tässä tapauksessa kuitenkin Baumqvist oli miekkailumestari ja Rauchholm pistooliammunnan mestari. Haastettu osapuoli sai valita aseet, eikä kumpikaan osapuoli halunnut antaa toisen käyttää lempiasettaan. Niinpä kumpikin yritti ärsyttää toista siihen pisteeseen, jossa toinen esittäisi kaksintaisteluhaasteen.

Mirrin tapa

Mirri hyppäsi pöydälle, ja siitä sohvalle. Se käveli sohvaa pitkin, kunnes se pääsi kirjahyllylle. Se kiipesi hyllyä ylös, ja keskihyllyllä se piiloutui kirjojen taakse.

Kissat hahmottavat tilan eri tavalla kuin ihmiset. Ihmisille pöytä on sitä varten, että sen päällä voi pitää esineitä, sohva on istumista varten ja kirjahylly kirjojen säilyttämistä varten. Kissoille nämä esineet näyttäytyvät paikkoina, joissa voi kiipeillä.

Kirjahyllystä putosi alas kirjoja, ja Mirri kurkisti syntyneestä aukosta. Mirrin emäntä nosti Mirrin lattialle ja sen jälkeen kirjat takaisin hyllyyn. Kun kissan ja ihmisen tapa hahmottaa ympäristö joutuvat vastakkain, ihminen voittaa. Jos kissan pudottamat kirjat jätettäisiin lattialle, kissan piilopaikkakin katoaisi vähitellen.

Viharikoksia

Ahmed oli tullut Syyriasta pakolaisena Suomeen ja saanut turvapaikan. Koska Ahmed oli kotoisin kulttuurista, jonka yli 1960-luvun radikalismi ei ollut pyyhkinyt, hän oli oppinut pitämään homoutta iljettävänä.

Pertti oli puolestaan arvoliberaaliksi kasvanut yliopistotutkija. Kuitenkin Pertti oli lukenut Hommafoorumia ja vähitellen vakuuttunut maahanmuuttokriitikoiden kannan oikeellisuudesta. Hänen mielestään maahanmuuttajien ottaminen Suomeen oli taloudellisesti niin huono investointi, ettei sitä pitänyt tehdä. Harrastuksekseen Pertti kirjoittelikin blogiinsa maahanmuuttajia mollaavia kirjoituksia.

Kerran Ahmed kohtasi kävelyllä Pertin, joka parhaillaan suuteli miespuolista puolisoaan. Ahmed suuttui moisesta maskuliinisuuden loukkauksesta ja veti Perttiä turpaan.

Kun Ahmed jatkoi matkaansa, häntä vastaan tuli Pertin kirjoituksista vaikutteita saanut natsiskini, joka veti Ahmedia turpaan.

Ajoulupukisti

Jorma oli tulisieluinen ajoulupukisti. Hän uskoi, että Joulupukkia ei ole olemassa, ja hän oli omistanut elämänsä joulupukkiuskovaisuutta vastaan taistelemiselle, jo kolmekymmentä vuotta.

Jormaa inhotti, kuinka joulun alla Joulupukkikuvat tulivat katukuvaan. Houkuttelivat herkkäuskoisia joulupukkiuskovaisiksi. Pahinta oli se, että tapahtumissa oli ihmisiä esiintymässä Joulupukkeina, niin ihmiset kuvittelivat nähneensäkin Joulupukin.

Jorma otti usein Joulupukin olemassaolemattomuuden puheeksi, kun hän keskusteli ihmisten kanssa. Tällöin kanssaihmiset myötäilivät Jorman mielipiteitä, mutta Jorma tiesi, että he tekivät niin vain välttääkseen riidan. Lapset eivät vielä osanneet myötäillä ja alkoivat parkumaan, kun Jorma kertoi heille totuuden.

Jorma päätti, että oli otettava järeämmät keinot käyttöön. Hän perusti kansalaisaloitteen Joulupukkina esiintymisen kriminalisoimiseksi.

Joulutorttumysteeri

Yksityisetsivä Achille Pursot oli melkein saanut Iida Happosen nalkkiin Lordi Richenbackerin murhasta. Pursot tiesi murhan motiivin ja tekotavan, vain yksi yksityiskohta vaivasi Pursotia.

Happonen oli tarjoillut leipomiaan suomalaisia tähdenmallisia joulutorttuja Richenbackerille, ja he olivat syöneet torttuja yhdessä. Osassa tortuista oli ollut myrkkyä. Pursot ei ymmärtänyt, kuinka Happonen oli osannut valita myrkyttömiä torttuja itselleen.

Pursot oli vertaillut pitkään jäljelle jääneitä myrkytettyjä ja myrkyttömiä torttuja etsien myrkyttömistä jonkunlaista näkyvää merkkiä, mutta turhaan. Tortut olivat kuin toistensa peilikuvia. Richenbackerin piika oli kattanut tortut tarjottimelle, joten Happonen ei ollut pystynyt päättelemään mitään torttujen sijainnistakaan.

Lopulta Pursot keksi ratkaisun: Myrkyttömät tortut olivat tosiaan myrkytettyjen peilikuvia.

Jalkasilsa

Keijo kärsi jalkasilsasta. Tai ei hän oikeastaan kärsinyt, vaan ennemmin nautti siitä. Iltaisin silsaisia varpaanvälejä kihelmöi ihanasti, ja niiden hinkkaaminen tuntui taivaalliselta.

Ennen jalkasilsan saamista Keijo ei juurikaan ollut ajatellut varpaanvälejään, mutta silsan saamisen jälkeen niistä oli tullut hänelle uusi erogeeninen alue. Silsaisten varpaanvälien hankaaminen tuntui paremmalta kuin runkkaaminen. Vanhanapoikana Keijolla ei ollut juurikaan kokemusta kahden ihmisen välisestä seksistä.

Keijolla oli oma tekniikkansa silsasta nautiskelemiseen. Hän pujotti käytetyn sukan varpaanväliin ja veteli sitä välissä edestakaisin. Tennissukan pinta oli juuri sopivan karhea nautinnon maksimoimiseen.

Jalkasilsasta on helppo päästä eroon, mutta Keijolla ei ollut aikomustakaan tehdä niin. Hän ei halunnut menettää nautintoaan.

No onkos tullut kesä

Oli juhannus. Pirjo oli koristellut kotinsa tontuilla ja olkipukeilla. Hän oli leiponut pipareita, ripustanut kattoon himmeleitä, kantanut sisään kuusen ja koristellut sen.

Pirjo oli paistamassa kinkkua, kun naapurin Toivo tuli vierailulle.

''No moi, Pirjo. Mitäs puuhailet?''

''Minä paistan kinkkua.''

''Nythän on juhannus. Talo täynnä joulukoristeita'', Toivo sanoi.

''Niin'', Pirjo vastasi. ''Päätin viettää joulua nyt.''

''Ei nyt voi viettää joulua'', Toivo vastasi. ''Juhannuksena vietetään juhannusta.''

''Voin viettää joulua milloin haluan.''

''Joulun vietto nyt on mahdottomuus, kun ei ole joulu'', Toivo vastasi. ''Vietät juhannusta joulun menoin.''

Kiistahan siitä seurasi. Toinen väitti viettävänsä joulua juhannuksena, toinen puolestaan väitti tämän viettävän juhannusta joulun menoin.

Suvakkihuora

Petra oli kävelyllä Kaisaniemen puistossa. Iltapäivän aikana hän ei ollut päässyt antamaan maahanmuuttajalle. Hän oli nyt illalla paikkaamassa tilannetta.

Aamulla hän oli antanut irakilaiselle naapurilleen. Se olikin ollut päivän ainoa pano. Edellisenä päivänä hän oli antanut armenialaiselle, ukrainalaiselle ja kolmelle syyrialaiselle. Se oli ollut tavallista parempi päivä. Tavallisesti hän antoi maahanmuuttajille kolmisen kertaa päivässä.

Petra käveli puistossa sonnustautuneena minihameeseen. Eräästä puskasta kuului rapinaa. Petra odotti innolla, että ulkomaalainen herrasmies ottaisi hänet.

Puskasta hyppäsi mies ja painoi Petran maahan. Petra kiihottui.

Mies sanoi: ''Nyt saat huora munaa.'' Äänessä ei ollut ulkomaalaista aksenttia. Kauhu valtasi Petran, kun hän tajusi joutuvansa kantasuomalaisen raiskaamaksi.

Yhteistyötä

Täti Emilia katseli autiota, talvista leikkipuistoa ja sai idean: Lapsille pitää rakentaa sisäleikkipuisto. Se olisi talo, jonka sisällä olisi liukumäkiä, kiipeilytelineitä ja niin edelleen. Emilia kertoi kunnallispoliitikolle ideastaan. Kunnallispoliitikko suostutteli kunnanvaltuuston antamaan rahat sen rakentamiseen. Arkkitehti suunnitteli talon ja sen sisälle leikkivälineitä. Sitten rakennusmiehet rakensivat sisäleikkipuiston.

Talon valmistuttua lapset leikkivät siellä, ja aikuiset saapuivat katsomaan lasten leikkiä.

''Sisäleikkipuisto on minun ansiotani'', täti Emilia sanoi. ''Minä ideoin sen.''

''Sisäleikkipuisto on minun ansiotani'', kunnallispoliitikko sanoi. ''Minä hankin sille rahoituksen.''

''Sisäleikkipuisto on minun ansiotani'', arkkitehti sanoi. ''Minä suunnittelin sen.''

''Sisäleikkipuisto on meidän ansiotamme'', rakennusmiehet sanoivat. ''Me rakensimme sen.''

''Kiitos teille kaikille!'' lapset huusivat.

Pedofiilin fantasiat

Mielikuvitus oli Paavon paras ystävä. Mielikuvissaan Paavo oli yhdynnässä yhdeksänvuotiaan tytön kanssa, vaikka todellisuudessa Paavo veti yksin käteen.

Paavon käsi hinkkasi hänen elintään ylös alas. Paavo kuvitteli tytön nytkähtelevän hänen työntöjensä tahtiin ja hymyilevän. Runkkausfantasian ei tarvitse olla realistinen, joten Paavon ei tarvinnut ajatella sitä, että todellisuudessa hänen aikuinen, ja vieläpä suurikokoinen elimensä olisi runnonut yhdeksänvuotiaan pimpin riekakeiksi.

Paavo laukesi. Hänen kuvitelmissaan melli purkautui tytön sisään. Todellisuudessa se valui kyrvän reiälle asetetusta paperituposta alas pitkin hänen kättään.

Paavo ei voinut edes harkita toteuttavansa fantasioitaan oikeasti. Sehän olisi traumatisoinut lapsen loppuiäksi. Itsetyydytys oli ainoa tapa, jolla Paavo pystyi toteuttamaan seksuaalisuuttaan eettisesti.

Demoni

Pomo: Rähjäinen mies kävi juuri toimistollani ja valitti, ettet ollut suostunut palvelemaan häntä. Enkö perehdytyksessäsi korostanut, että jokainen asiakas on tässä taloudellisessa tilanteessa tärkeä?

Mirja: Ai hän. Hänessähän on demoni.

Pomo: Mitä??

Mirja: Pesemättömät hiukset, tahraiset ja ryppyiset vaatteet ja hien haju… Ne ovat selviä merkkejä, että hän on epäsiisteyden demonin riivaama. Seurakuntamme pastori on valistanut meitä demoneista.

Pomo: Tästedes palvelet kaikkia asiakkaita, demoneja tai ei.

Mirja: Oikea tapa kohdella riivattuja on vältellä heitä. Jos riivauksen ottaa puheeksi, demoni saa heidät suuttumaan.

Pomo: Jos uskontosi kerran häiritsee työntekoa, saat potkut!

Mirja: On tämäkin. Saan potkut, koska elän Jumalan tahdon mukaan.

Kalifaatin puolustaja

Makaan taistelutantereella. Taistelutoverini ovat kuolleet. Irakin hallituksen joukkojen sotilaan tulitus osui jalkoihini, ja kaaduin. Kipu on sietämätön. Toivon, että Jumala antaisi kivun lievittyä. Haavoituinhan taistellessani Islamilaisen Valtion, ainoan Jumalan tahdon mukaisesti järjestäytyneen valtion, puolesta.

Kivultani minun on vaikea ajatella. Ehkä omani tulevat auttamaan minua, ehkä eivät. Jos eivät tule, näännyn hitaasti verenhukkaan ja janoon. Jos tulevat, joudun todennäköisesti elämään raajarikkona lopun elämääni. Olen kuitenkin tehnyt velvollisuuteni Jumalaa kohtaan. Taistelu kalifaatin laajentamiseksi on jokaisen muslimin velvollisuus. Liityin taisteluun, kun kuulin kalifaatin perustetun. Monet muut eivät. Yritän siirtää jalkojani mukavampaan asentoon. Jalkani eivät kuitenkaan liiku, enkä voi kivulle mitään.

Jumala on suuri.

Pera

''POLIISI HAKKASI MAAHANMUUTTAJAN PUTKASSA'', lehtien lööpit kirkuivat. ''POLIISIEN KESKUUTEEN ON PESIYTYNYT RASISMIA.'' Sisäsivulla asiantuntija antoi painavan lausunnon, kuinka poliisien koulutukseen on lisättävä rasisminvastaista asennekasvatusta. Toinen asiantuntija spekuloi poliisien omien poliittisten kantojen olevan usein persumyönteisiä.

Pera luki lööpit ja mietti niitä moninaisia kertoja, joina vartijat olivat hakanneet hänet. Silloin lehdet eivät olleet repineet otsikoita. Poliisit kyllä yleensä olivat kohdelleet Peraa asiallisesti, mitä nyt olivat huutaneet ja tönineet joskus. Ehkä poliisin suorittama hakkaaminen oli jotenkin pahempi juttu kuin vartijan.

Pera otti huikan Lasol-pullostaan ja ajatteli, että ehkä kyse on kuitenkin siitä, että kun järjestyksenvalvoja hakkaa kantasuomalaisen, siitä ei saa niin mehukkaita lööppejä.

Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja

''Kyllä nyt ollaan niin ateistia, mutta sinäkin turvaisit Jumalaan, jos makaisit tykistökeskityksessä juoksuhaudassa'', Ulf sanoi.

Jörgen muisteli, että niin hän oli tehnyt. Taistellessaan Maailmansodassa hän oli rukoillut ja saanut lohtua ajatuksesta, että Jumala välitti hänestä.

Ajatus oli ollut hänelle niin tärkeä, että sodan jälkeen, tultuaan Ruotsiin, hän oli mennyt opiskelemaan teologiaa yliopistoon. Siellä hänelle oli kuitenkin selvinnyt, että mitään järjellistä perustelua kristinuskon totuudelle ei ollut. Opettajat olivat olleet dogmaattisia kristittyjä. Luettuaan Russellia Jörgen oli päätynyt ateistiksi.

Jörgen mietti, miksi juoksuhaudassa muodostettu uskonnollinen mielipide olisi sen luotettavampi kuin nojatuolissa muodostettu. Useat hänen taistelutovereistaan olivat seonneetkin juoksuhaudassa ja alkaneet käyttäytyä kuin vähämieliset.

Satanistirinki

Make oli kiinnostunut saatananpalvonnasta, ja hän oli saanut vinkin, että eräässä baarissa kävi satanisti. Make olikin lähestymässä häntä, vaikka satanistin solmio ja tumma puku arveluttivat häntä.

Make: Hei, olen kiinnostunut saatananpalvonnasta. Haluaisin liittyä ryhmäänne.

Satanisti: Onko sinulla jotain annettavaa ryhmällemme? Sosiaalisia verkostoja?

Make: Joo, tunnen mä diilerini. Ihan huipputyyppi.

Satanisti: Huumeet vievät tuhoon, ja satanisti arvostaa omaa henkeään. Tarkoitin ennemmin yhteyksiä yhteiskunnan kermaan. Entä missä olet töissä?

Make: Elän sossun rahoilla. Mutta tulenhan Saatanan avulla saamaan menestystä.

Satanisti: Saatana auttaa vain niitä, jotka ovat sen arvoisia. Nasaretilainen toivottaa kaikki tervetulleiksi, mutta me satanistit emme palvo nasaretilaista. Et ole ryhmämme arvoinen.

Suomalainen Miekkailija

Koska ilmastonmuutoksen myötä talvet olivat vähälumisia, erään suomalaisen peruskoulun liikunnanopettaja päätti hiihdon sijaan opettaa liikuntatunneilla harrastustaan, miekkailua. Varusteisiin ei ollut varaa, joten opettaja teki miekkoja puukepeistä.

Pari tuntia sujuikin hyvin. Oppilaat olivat innostuneita miekkailusta, ja liikunnanopettaja neuvoi oppilaille oikeaoppista miekkailuasentoa ja peruspistoja. Sitten koulun rehtori sai vihiä liikuntatuntien sisällöstä. Hän kielsi miekkailun, koska siinä oli riski, että oppilas tökkäisi toista silmään.

Lähistöllä asui rikas liikemies, joka harrasti miekkailua. Kun hän kuuli tapahtuneesta, hän lahjoitti koululle miekkailuvarusteita kasvosuojineen. Miekkailun kieltämisestä oli kuitenkin tullut rehtorille arvovaltakysymys, ja hän kielsi miekkailun suojien kanssakin sillä verukkeella, että se villitsisi oppilaita miekkailemaan ilman suojia vapaa-ajalla.

Joka julkisesti herjaa tai häpäisee

Lauri oli nähnyt lehdessä Paavo Väyrystä halventavan pilapiiroksen. Siinä Paavoa oli pilkattu yrityksistä perustaa uusi puolue. Lauri laati parhaillaan rikosilmoitusta uskonrauhan rikkomisesta.

Lauri kuului Spinozalaiseen Kirkkoon. Kyseessä oli pieni, joskin rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, jonka perusoppi oli se, että kaikki mitä on olemassa, on osa Jumalaa. Osana Jumalaa kaikki oli myös pyhää. Näin ollen myös Paavo Väyrynen oli pyhä. Lain mukaan on rikos, uskonrauhan rikkomista, julkisesti herjata tai häpäistä asiaa, jota uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä. Siksi Lauri laati rikosilmoitusta.

Saatuaan rikosilmoituksen valmiiksi Lauri avasi telkkarin. Sieltä tuli pieruhuumoria. Lauri ajatteli, että, kyllä, myös piereskeleminen on pyhää. Siinä olisi uusi rikosilmoituksen paikka.

Maailman pahuus

Eräässä ennen rauhallisessa lähiössä kohistiin. Lähiössä väliaikaisesti asunut narkomaani oli huumepäissään pahoinpidellyt kymmenvuotiaan pojan, Einon, kuoliaaksi. Hän oli illalla, kuuden aikaan, nähnyt Einon kadulla, ja minkä lie huumeharhojen vallassa, ilman syytä käynyt Einoon käsiksi. Koko lähiö puhui, kuinka viaton lapsi oli joutunut maailman pahuuden uhriksi, ja valtakunnalliset sanomalehdetkin kirjoittivat tapauksesta.

Einon luokkatoveri Risto ei osallistunut kauhisteluun. Hän oli lähinnä huojentunut. Eino oli kiusannut Ristoa koulussa, töninyt ja nimitellyt, sekä vienyt Riston koulutarvikkeita. Risto ei ollut uskaltanut puhua kiusaamisesta aikuisille kielikelloksi nimittelyn pelossa. Risto oli koulussa raukkiksen maineessa ilman kiusaamisesta kielimistäkin. Nyt Risto voisi mennä kouluun ilman alituista pelkoa kiusatuksi tulemisesta.

Kai-Ken teoria

Kosmologi Kai-Ken Hööking vääntäytyi ylös vuoteestaan. Hänen päätään jomotti ja häntä heikotti. Ne olivat hänen kroonisen sairautensa oireita. Oireista huolimatta hän meni urheasti luennoimaan yliopistolle.

Hööking oli sairastunut alkoholismiin jatko-opiskeluaikanaan. ''Sairaus siinä missä joku muukin'', hän ajatteli. Sairaudestaan huolimatta hän oli raivannut itselleen paikan eturivin kosmologien joukossa. Hän oli maailmanluokan ekspertti mustien aukkojen tutkimuksessa, ja hän oli ensimmäisenä soveltanut niihin kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian yhdistelmää. Hänen haavenaan oli kehittää kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian yhdistävä kokonaisteoria, jonka hän nimeäisi Kai-Ken teoriaksi.

Luentojen jälkeen Hööking syventyi tutkimuksensa. Siinä sivussa hän naukkaili ja tuli känniin. Hööking oli oppinut pärjäämään sairaudesta huolimatta, ja laskelmat onnistuivat umpihumalassakin.

Vankimielisairaalassa

Jukka runkkasi huoneessaan vankimielisairaalassa. Sinä päivänä iltavuorossa oli söpö, nuori naishoitaja, ja Jukka ajatteli, että tuo hoitaja katselisi runkkaamista valvontamonitorista. Sitä Jukka ei ajatellut, että hoitajasta oli vastenmielistä joutua todistamaan toimitusta.

Jukka oli joutunut vankimielisairaalaan pikaistuksissa tehdystä taposta. Vankimielisairaalassa oli mahdotonta harrastaa seksiä naisen kanssa, ja huoneeseen sijoitetun valvontakameran takia jopa yksityiset itsetyydytyssessiot olivat mahdottomuus. Jukka yritti toteuttaa seksuaalisuutensa riekaleita niin kuin se oli mahdollista noissa olosuhteissa ja runkkasi silloin, kun söpö hoitaja oli valvontavuorossa. Se oli edes jonkunasteinen jaettu seksuaalinen kokemus.

Jukka fantasioi söpön hoitajan ratsastavan itsellään ja laukesi. Muita naisia kuin hoitajia Jukka ei ollut nähnyt moneen vuoteen.

Tim

Pirjo oli yksinäinen tyttö seiskaluokalla. Hänen rintavarustuksensa oli vaatimattomampi kuin useimmilla luokkatovereilla. Luokan pojat tulivat kerran Markon johdolla rallattelemaan Pirjolle: ''Ei taida tissit kasvaa, lauta, lauta, pienet tissit.'' Pirjo purskahti itkuun.

Seuraavana päivänä rallattelu kuului: ''Lauta, lauta, timpurin lauta, timpurin lauta.'' Pirjo itki taas.

Suraavana päivänä rallattelu kuului: ''Koira nimeltä Tim puri lautaa, Tim Tim, puri puri. Lautaa. Tim.'' Pirjo purskahti itkuun.

Seuraavana päivänä kesken oppitunnin Marko katsoi Pirjoa ja sanoi: ''Tim.'' Pirjo purskahti itkuun. Opettajan puuttuessa tilanteeseen Marko sanoi: ''Emmä tehnyt mitään. Mä vain sanoin Tim, ja toi alko heti itkemään.'' Opettajakin oli sitä mieltä, että Pirjo itki tyhjästä.

Lähimmäisenrakkautta

Homo: Mitä mieltä olet homoavioliitoista?

Uskovainen: Moinen iljettävä elämäntapa on syntiä Jumalan silmissä. Homoseksuaaliset teot pitäisi kriminalisoida.

Homo: Miksi vihaat homoja noin paljon?

Uskovainen: Minähän rakastan homoja.

Homo: Ei siltä vaikuta.

Uskovainen: Kristitty rakastaa kaikkia lähimmäisiään, homot mukaanluettuna.

Homo: Ja silti kutsut elämäntapaamme iljettäväksi.

Uskovainen: Homoseksuaaliset teot vievät Helvettiin. Rakastan homoja niin paljon, että tahdon säästää heidät siltä ja saada heidät pysymään Jumalan kirkkaalla tiellä.

Homo: Lähettämällä homot vankilaan!

Uskovainen: Jos homoseksuaaliset teot olisi kriminalisoitu, se olisi selvä signaali niiden syntisyydestä. Silloin homoseksuaalisia taipumuksia omaavat ihmiset pidättäytyisivät niistä. Homoseksuaaliset teot hyväksyvä ihminen vihaa homoja, koska on valmis lähettämään nämä Helvettiin.

Ehdot hyvyydelle

Oiva istui kadulla myymässä maalauksiaan. Oivalla oli oma käsityksensä estetiikasta, ja hän teki maalauksensa estetiikkakäsityksensä mukaan. Maalaukset olivat abstrakteja, ja ohikulkijoiden silmään ne näyttivät siltä, kuin kankaalle olisi roiskittu maalia täysin satunnaisesti. Ohikulkijat vain vilkaisivat maalauksia, mutta kukaan ei ostanut niitä. Taidehistorian professorikin kulki Oivan ohi, mutta hänkään ei nähnyt maalauksissa muuta kuin sotkun.

Illalla Oiva pelasi Hex-lautapeliä Martin kanssa, 19 x 19 heksan laudalla. Oivalla oli oma strategiansa, ja Martin silmään Oivan siirrot näyttivät mielivaltaisilta, satunnaisilta. Oiva voitti pelin strategiallaan. He pelasivat vielä kaksi peliä, ja Oiva voitti nekin. Hävittyään Martti joutui myöntämään, että Oivan siirroissa oli sittenkin järkeä.

Vastuu

Kalle ylläpiti harrastuksenaan maahanmuuttajavastaista blogia. Hän kirjoitti sinne, kuinka kallista turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen on, kuinka maahanmuuttajat ovat yliedustettuina rikostilastoissa ja kuinka arabitaustaiset maahanmuuttajat eivät sopeudu länsimaiseen kulttuuriin.

Kerran Hesarin toimittaja soitti Kallelle ja kertoi erään skinin hakanneen maahanmuuttajan sairaalakuntoon. Maahanmuuttaja oli vaarassa kuolla pahoinpitelyn takia. Toimittaja kertoi skinin olleen innokas Kallen blogin lukija, ja toimittaja epäili Kallen blogin innostaneen skinin pahoinpitelyyn. Toimittaja kysyi Kallelta, mitä mieltä tämä oli omasta vastuustaan tapahtuneeseen.

Kalle vastasi: ''Lähden siitä, että ihmisillä on vapaa tahto, ja he päättävät vapaalla tahdollaan, mitä tekivät. Tuo skini teki päätöksen hakata maahanmuuttaja vapaalla tahdollaan, ja hän on itse vastuussa päätöksistään.''

Rakkaus ja ymmärrys

Mirva: Ai nyt alkulukuja onkin äärellinen määrä?

Johan: Ei, kun se on vastaoletus. Siitä pitää johtaa ristiriita.

Mirva: En ymmärrä, miksi pistät minut opettelemaan tätä. Sain homeisista kaavoista tarpeekseni koulumatematiikassa.

Johan: Koulumatematiikka on ehkä kaavoja, mutta yliopistomatematiikka on eri maailma. Se on päättelyä, työskentelyä pelkän oman mielen varassa. Tahdon, että sinulla olisi jonkunlainen kuva siitä, mitä teen kaikki päivät.

Mirva: Eikö se riitä, että rakastan sinua? Rakkaus on tärkeää, ei matematiikka.

Johan ajatteli, että jos rakkauteen liittyisi ymmärrys, rakkauskin tuntuisi paljon todellisemmalta. Myös läheisen ymmärtämäksi tuleminen on tärkeää, ja matematiikka oli suuri osa Johania. Tätä ei voisi kuitenkaan sanoa ääneen.

Supermax

Mauri istui sellissään ja odotti innostuneena tv-jumalanpalveluksen alkua. Se olisi edes jonkunlainen virike.

Amerikanmatkallaan Mauri oli tuomittu sarjamurhaajana, vaikka todellisuudessa hän oli syytön. Hän istui elinkautista hupputurvallisessa vankilassa, jossa hänelle ei sallittu vierailijoita tai kontaktia muihin vankeihin. Ainoa virike oli vankilan sisäisen verkon mustavalko-tv, josta tuli vain uskonnollista ja koulutuksellista ohjelmaa, niitäkin harvakseltaan.

Jumalanpalvelus alkoi, ja Mauri eläytyi ensimmäiseen virteen. Se sai Maurin vihaamaan itseään. Ennen tuomiotaan Mauri oli ollut ateisti. Koska uskonnollinen ohjelmisto oli Maurin pääasiallinen virike, hän oli istuttuaan vuosia tuomiotaan alkanut kokea uskonnollisia tunteita. Mauri koki, että hän oli menettänyt tärkeimmän ominaisuutensa, kyvyn suhtautua uskonasioihin kylmän rationaalisesti.

Talentti

''Sun tunnen mä kuumentuneen
Näin vallassas kaiken nyt mä teen''

Reiska lauloi Kikan biisiä ''Sukkula Venukseen'' Talent-ohjelman karsinnoissa. Reiska oli keski-ikäinen mies, puolikalju ja kaljamahainen. Hän oli pukeutunut Neste-rallia mainostavaan t-paitaan ja farkkuihin, ja laulaessaan hän hetkutteli ylipainoista vartaloaan.

Reiskan mielestä seksuaalisuus kuului kaikille. Hän oli kyllästynyt siihen, että naiset olivat omineet yksinoikeuden julkiseen puheeseen seksistä, ja seksisymbolin asema oli varattu nuorille. Reiska oli ottamassa seksuaalisuutta takaisin.

''Pian teet se sinäkin
kun tätä tahtoo kumpikin''

Tuomarit keskeyttivät esityksen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen. Tuomari-Jone kommentoi: ''Mitä sä luulet tekeväs? Tossa esityksessä ei ole tippaakaan seksikkyyttä. Ja ton kropan vatkaamisen katseleminen lähinnä oksettaa.''

Vakaumukselliset nirsot

Hulda oli keittäjänä sisäoppilaitosmaisessa kansanopistossa, ja hän vihasi nirsoja. Eniten hän vihasi vakaumuksellisia nirsoja. Se oli Huldan nimitys niille, jotka olivat kasvissyöjiä eettisistä syistä sekä niille, joiden uskonto asetti rajoituksia sallituille ruoka-aineille.

Hulda kokkasi sianlihaa useamman kerran viikossa, vaikka opiskelijoina oli useita juutalaisia. Kun Huldalle huomutettiin asiasta, hän vastasi: ''Enhän minä kukkakaalipäivänäkään kokkaa toista ruokaa niille, jotka eivät tykkää kukkakaalista.''

Kun huomauttaja jatkoi, etteivät juutalaiset voi syödä sianlihaa, Hulda vastasi: ''Tarkoitat, etteivät he halua syödä sianlihaa. Kyllä he voivat. Jos he yrittävät pistää sianlihahaarukallisen suuhunsa, mikään mystinen voima ei pysäytä haarukkaa pitelevää kättä. Kyse on haluamisesta, ei voimisesta. Nirsoutta siis.''

Painonnosto

Valtteri katseli naisten painonnostoa telkkarista, raskainta sarjaa, tottakai. Pulleita reisiä ja käsivarsia, leveitä hartioita ja perseitä. Tissit olisivat saaneet olla isompia, mutta kaikkea ei voi saada, ajatteli Valtteri. Osa naisista oli ruumiinrakenteeltaan atleettisia, osa taas, kuten Tatjana - Valtterin suosikki - yksinkertaisesti valtavia.

Valtteri tykkäsi vahvoista, itsenäisistä naisista. Naisellisesta kieroilusta hän ei tykännyt yhtään, joten Valtterin mielestä miehinen, suoraviivainen voimailulaji oli naiselle ihanteellinen harraste. Kaipaamiaan vahvoja, suoraviivaisia naisia Valtteri ei ollut nähnyt tosielämässä, joten Valtteri joutui tyytymään heidän katselemiseensa telkkarista.

Tatjana tuli nostovuoroon. Hänen hiuksensa olivat nutturalla, ja hänellä oli viehkeä otsatukka. Kun Tatjana tempaisi painon ylös, hänen tissinsä hyllyivät.

Jumalainen keisari

Filosofioppilas Kosrates oli juuri uhrannut Rooman keisarille, kuten kunnon Rooman alamaisen itäisissä provinsseissa kuuluikin tehdä.

Kosrates pohti, oliko keisari todella jumala. Oliko jumalan käsite niin selkeä, että voitiin sanoa, että keisari ei kuulunut käsitteen alaan? Kosrates ajatteli, että keisari ei ollut kaikkea ohjaava Logos, joksi stoalaiset jumalan ajattelivat. Toisaalta monet jumalat eivät olleet sellaisia. Poseidon, Ares ja Athene tekivät taruissa toistensa suunnitelmia tyhjäksi. Olihan keisarikin voimakas. Keisari oli kuolevainen, mutta olihan egyptiläisten Osiriskin kuollut monia kertoja, joten kuolemattomuus ei ollut välttämätöntä jumalalle.

Kosrates ajatteli, että yksi asia oli varma: Toisin kuin Poseidon, Ares, Athene ja Osiris, keisari ainakin oli olemassa.

Ufoilija

Martta: Määräisit nyt meidän Reijolle jotain lääkettä, kun se juoksee päivät pitkät kylillä kertomassa ufojuttujaan.

Lääkäri: Reijolla on jo toimiva psykoosilääkitys, eivätkä ne ufojutut lääkkeillä lähde. Hän nyt on sellainen.

Martta: Arvaa saako kauppareissulla hävetä silmät päästään, kun on sellainen hullu perheessä. Ties mitä naapuritkin puhuu.

Lääkäri: Tuo nyt ei ole lääketieteellinen ongelma.

Martta: Anna sille vaikka samaa lääkettä, mitä pappa sai viimeisinä kuukausinaan. Sitten se pysyisi vuoteessa, eikä nolaisi koko perhettä ufojutuillaan.

Lääkäri: Se ei taitaisi olla Reijon etujen mukaista.

Martta: Minä pitäisin siitä hyvää huolta. Ajattelisit minuakin. Minusta olisi mukavampaa, jos kylillä puhuttaisiin, kuinka uhrautuva vuodepotilaan hoitaja olen.

Gladiaattoritaistelu

Hyvää iltaa, television katsojat, seuraamaan gladiaattoritaistelua. Vastakkain ovat Igor ja Vladimir. Muistakaa, että nämä gladiaattoritaistelut ovat Veikkauksen pitkävetokohteita.

Taistelu alkaa. Igor astelee vastustajaansa kohti ja Vladimir tanssahtelee hänen ympärillään. Vladimir syöksyy vastustajansa kimppuun, mutta hänen miekkansa osuu Igorin kilpeen. Igor iskee miekallaan Vladimirin kypärään. Vadimir on pökertynyt. Tämä jännittävä ottelu on päättynyt. Igor voittaa!

Hyvät katsojat, te päätätte, selviääkö Vladimir hengissä. Jos haluatte Vladimirin selviävän, soittakaa numeroon 080055501. Jos taas haluatte Vladimirin kuolevan, soittakaa numeroon 080055502.

Äänestyksen tulos on tullut, ja Igor lävistää miekallaan Vladimirin sydämen. Nyt taisi tulla Vladimirille se lopullinen Nukku-Matti. Ehkä Vladimir nyt lentelee enkelinä jossain taivaissa.

Millennium!

Make kertoo:

Mä kerroin, miten mä olin juhlinu, kun vuosituhat vaihtu 1.1.2000 vastaisena yönä. Sit joku nörtti mun vieressä rupes urputtaa, että mun mielestä varmaan ensimmäisessä vuosituhannessa oli 999 vuotta. Mä sanoin, että tokihan jokaisessa vuosituhannessa on tuhat vuotta. Se nörtti vittuili, et mun väitteet on ristiriidassa keskenään. Se sönkötti jotain siitä, et vuotta nolla ei ole.

Mullehan ei vittuilla. Mä vedin sitä nörttiä turpaan. Arvatkaa vaan, miten hyvältä tuntu vetää lättyyn sellasta vittuilijaa. Ihan helpouksen tunne tuli siitä sen sönkötyksen jälkeen.

* * *

Vaikka Make saikin tyydytystä turpaanvetämisestä, se ei muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että hänen väitteensä olivat olleet keskenään ristiriidassa.

Ravintolassa

Janne: Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Joko tilaan yhden pihvin ja syömme sen puoliksi, tai sitten tilaan kaksi pihviä, ja syön molemmat itse.

Jonna: Minähän olen vegaani. Miksi teet tämän minulle?

Janne: Testaan, kumpi on sinulle tärkeämpää: Olla syömättä lihaa vai vähentää eläinten kärsimystä. Jos sinulle on tärkeämpää olla syömättä lihaa, minä syön kaksi pihviä. Jos taas sinulle on tärkeämpää vähentää eläinten kärsimystä, syömme yhden puoliksi.

Jonnan aivot työskentelivät kuumeisesti. Hänen päämääränsä ja keinonsa vaikuttivat olevan ristiriidassa, ja hän halusi palauttaa harmonian niiden välille. Lopulta hän keksi:

Jonna: Syö vain kaksi pihviä. Se toinen olisi varmaan mennyt joka tapauksessa ravintolalta hävikkiin.

Seerumi

Jack Cordell oli etelän herrasmies. Hänen omistamansa puuvillaplantaasi antoi hänelle taloudellisen riippumattomuuden, ja niinpä hän saattoi viettää päivät keksintöjensä parissa. Tällä kertaa hän oli keksinyt… mutta annetaanpa Cordellin esitellä itse keksintönsä.

Cordell: Olen keksinyt seerumin, joka nostaa neekerin älykkyyden ihmisen tasolle.

Cordell kutsui palvelusorjansa laboratorioonsa ja juotti tälle seerumia. Sitten hän alkoi testata sen tehoa.

Cordell: Käsine suhtautuu käteen samoin kuin kenkä mihin?

Orja: Jalkaan, herra.

Cordell: Jos kaksi miestä kaivaa ojaa päivän, kuinka kauan yksi mies kaivaa sitä?

Orja: Kaksi päivää, herra.

Näiden testien jälkeen ainakin Cordell itse oli vakuuttunut seerumin tehosta. Jätämme kuitenkin lukijalle vapauden vetää omat johtopäätöksensä.

Menneen ajan filosofi

''Spinozan ajattelu edustaa siirtymävaihetta keskiaikaisesta ajattelusta uuden ajan ajatteluun'', Petra kirjoitti filosofian esseeseen. ''Hänen spekulaationsa siitä, että ihmisen käytöksen voi selittää aineen liikkeellä ihmisen ruumiissa ovat moderneja. Toisaalta hänen ajatuksensa Jumalasta ja Jumalan äärettömyydestä ovat saaneet selkeitä vaikutteita keskiaikaisesta skolastiikasta.''

Yhtäkkiä Petran kävi Spinozaa sääli. Hän analysoi Spinozan ajattelua suhteessa siihen, millaista historiallista kehityskulkua se edusti. Spinoza ei ollut tarkoittanut kirjoituksiaan luettavan näin. Spinoza oli tehnyt parhaansa löytääkseen totuuden ja uskottuaan löytänensä sen laittanut ajatuksiaan paperille. Petra ei ollut uhrannut ajatustakaan kysymykselle, oliko Spinoza oikeassa. Petralle Spinozan väärässäoleminen oli niin itsestänselvää, että Spinoza kelpasi vain esimerkiksi uuden ajan alun ajattelusta.

Tulkinta

Lauri ja Markku olivat ajautuneet riitaan. Lauri oli harras kristitty, Markku kiivas ateisti. Markku yritti esittää kerta toisensa jälkeen pointin, että kaikki uskonnot ovat kusetusta, huonolla menestyksellä. Lauri onnistui aina veivaamaan Markun sanat muuksi kuin Markku oli ne tarkoittanut. Tuskastuneena Markku antoi Laurille luettavaksi scifiromaanin ''Profeetan tuho''.

''Profeetan tuho'' kertoo miehestä, joka väittää saaneensa ilmestyksen jumalolento Tegililtä ja muodostaa kukoistavan uskonnon. Lopussa miehen aivot skannataan, ja paljastuu, että hän oli valehdellut saaneensa ilmestyksen.

Laurin ja Markun tavatessa seuraavan kerran Markku kysyi: ''Luitko sen?''

Lauri vastasi: ''Joo. Se oli hyvä kuvaus sellaiseta uskonnollisuudesta, joka ei perustu sen ainoan Elävän Jumalan palvelemiselle.''

Loukkaantumisen kulttuuri

Kerran eräs persupoliitikko kirjoitti blogiinsa tekstin, jossa hän vertasi maahanmuuttajia vieraine kulttuureineen mielisairaisiin. Maahanmuuttajien asemaa ajava järjestö kirjoitti vastineen, jossa se kertoi maahanmuuttajien olevan ihan tavallisia ihmisiä, joiden joukossa mielenterveysongelmat eivät ole sen yleisempiä kuin kantaväestönkään keskuudessa. Järjestö jatkoi vastineessaan, että on loukkaavaa maahanmuuttajia kohtaan verrata heitä mielenterveysongelmaisiin.

Mielenterveysongelmaisten asemaa ajava järjestö kirjoitti vastineeseen vastineen, jossa se totesi mielenterveysongelmaisten olevan ihan tavallisia ja arvostettavia ihmisiä, joilla sattuu olemaan tiettyjä sairauksia. Järjestö jatkoi vastineessaan, että on loukkaavaa mielenterveysongelmaisia kohtaan loukkaantua minkään ihmisryhmän vertaamisesta mielenterveysongelmaisiin, ja että tällaiset mielenterveysongelmaisiin vertaamisesta loukkaantumiset ovat juuri niitä yhteiskunnan rakenteita, joilla mielenterveysongelmaisia halveksuvia asenteita pideään yllä.

Penis

Kerran eräs pariskunta alkoi riidellä vuoteessa. Nainen väitti, että mies ei huolehtinut hänen nautinnostaan, ja mies puolustautui, ettei rakastelu rakettitiedettä ole. Riita eteni käsikähmäksi, ja pariskunta päätyi parvekkeelle tappelemaan alasti. Nainen tönäisi miestä niin, että tämä putosi parvekkeelta, kuudennesta kerroksesta, ja kuoli. Siinä mies sitten makasi selällään pihalla, henkensä menettäneenä.

Kukkahattupäinen täti saapui pihalle ja ajatteli: ''Kuollut mies… ja siltä näkyy pe… pe… penis!'' Lähiön kerrostaloidylli oli saanut ikävän särön. Täti otti taskustaan nenäliinan ja asetteli sen kuolleen peniksen päälle. Täti varoi tarkoin koskemasta käsillään tuohon elimeen asetellessaan nenäliinaa. Niin julkea penis saatiin pois näyvistä, ja harmoninen idylli palasi kerrostalolähiöön.

Sotaväenotot

Haastattelija: Kristiina Perujärvi, sinä olet tutkijana Helsingin yliopistossa, ja olet kirjoittanut tällaisen kirjan sotaväenotoista 1600-luvulla, suomalaisten talonpoikien ottamisesta Ruotsin armeijaan.

Kristiina: Kyllä, halusin tuoda asiaan vähän naisnäkökulmaa, ja kirjani on kertomus nuoresta naisesta, Siiri Matinpojasta.

Haastattelija: Mistä kirja kertoo?

Kristiina: Kirja esittelee todistusaineistoa, että nämä ruotsalaiset värvärit joukkoraiskaivat Siiri Matinpojan. Eräänä päivänä he saapuivat suomalaiskylään, illalla he raiskasivat Siirin, ja seuraavana päivänä he ottivat miehiä armeijaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Haastattelija: Eikös tuohon aikaan sotaväenottoja paettu piilopirtteihin?

Kristiina: Tällä kertaa värvärit saapuivat niin yllättäen, että kukaan ei ehtinyt paeta. Siiri oli muuten aikalaisekseen poikkeuksellinen nainen; hän osasi lukea.

Aterialla

Oli sunnuntain lounas. Äiti toi pöytään höyryävän vuoan, jossa oli porsaanpaisti. Tällöin nuorin lapsista, ei enempää kuin kolmevuotias, sanoi:

''Miks pitää syödä lihaa? Minä en halua syödä lihaa, minä haluan syödä karkkia.''

Vastaväitteestä huolimatta lapset saivat siivut porsaanpaistia lautasilleen. Kun ruokailu oltiin aloitetu, vanhin lapsista, ehkä jo kaksitoistavuotias, sanoi:

''Tää liha on ihan sitkeää.''

Lapsista keskimmäinen sanoi: ''Hyi kun tää liha on ihan hirveen rasvaista.''

Vanhin lapsi sanoi: ''Mä en tykkää näistä yrteistä, joilla liha on maustettu.''

Nuorin komppasi: ''Tää liha on pahaa.''

Vanhemmat kuuntelivat lapsia aikansa, ja lopulta perheen isä sanoi: ''Nyt tämä liha on ainakin todella hyvin marinoitua.''

Isiksen nimeen

Pukeutuneena mustaan asuun ja kasvot peittävään huppuun Heka hiippaili keskellä yötä naapuritalonsa porttikongiin. Porttikongissa hän veti housut kinttuun ja kyykistyi.

Heka oli turhautunut lähiönuori. Kuultuaan, että ISIS kutsui ''yksinäisiä susia'' tekemään iskuja nimissään Heka oli innostunut. ISIS vaikutti Hekasta niin määrätietoiselta, niin voimakkaalta. Ensin Heka oli harkinnut panttivankidraamaa, mutta se oli tuntunut liian rajulta, eikä hänellä oikeastaan ollut rahaa laittomaan aseeseen. Niinpä hän oli päätynyt pienempään iskuun.

Heka väänsi tortut porttikongiin. Hän oli pidätellyt paskaa kaksi päivää, joten tavara tuli runsaasti. Lopuksi hän jätti paskaläjän viereen tekemänsä ISISin lipun, sekä lapun, jossa luki: ''Väänsin paskat porttikongiin Isiksen nimeen. T: Isis-taistelija.''

Takaisin pinnalle

Jätin kaiken, jätin elämän
jätin ihmiskunnan jäsenyyden
Jätin parhaan ystävän
löysin ystävällisyyden

Lasse kuunteli Juicen Syvänmerensukeltajaa. Se kertoo sukeltajasta, joka katoaa muulta ihmiskunnalta ja löytää rauhan meren pohjasta. Syvänmerensukeltaja oli Lassen lempibiisi. Sen tunnelma oli niin onnellinen, niin rauhallinen. Lasse eläytyi sanoihin täysillä ja vuodatti kuunnellessaan vielä muutaman kyyneleenkin.

…sota vielä riehuu pääni päällä
Arvoituksen ratkaisin
on hyvä olla täällä

Kuunneltuaan biisin Lasse alkoi kirjoittamaan blogiinsa mielipidetekstiä siitä, kuinka Suomessa rikoksista annetaan aivan liian lieviä tuomioita. Pahoinpitelijät, raiskaajat, ryöstäjät pääsevät ehdollisella tai hetken istumisella. Rangaistukset eivät Lassen mielestä vastaa kansan oikeustajua. Ja huumekauppiaat, heille pitäisi antaa Lassen mielestä elinkautisia vankeustuomioita.

Jumalan lahja

Haastattelija: Kertoisitko lahkostanne?

Uskovainen: Me ei juoda alkoholia ja me ei irstailla. Siinäpä tärkeimmät.

Haastattelija: Eikö teillä ole omituinen suhde piereskelyyn?

Uskovainen: Me ajatellaan, että pieru on Jumalan lahja. Jos ihmistä pierettää, Jumala on päättänyt antaa pierun lahjan, ja olisi väärin pidätellä. Seurakunnan kokouksissa kaikki sanovat ''Hallelujaa'' kun joku pieraisee.

Haastattelija: Pieraisetteko te aina heti, vaikka paikka olisi sopimaton?

Uskovainen: Jumala päättää, onko paikka sopiva. Jos Jumala on päättänyt antaa pierettää, silloin paikka on sopiva.

Haastattelija: Eikö tuo aiheuta ongelmia työelämässä?

Uskovainen: Tuleehan sitä palavereissa päräyteltyä ja sanottua päälle ''hallelujaa''. Silloin ajattelen, että Jumalan tahto on tärkeämpi kuin ihmisen tahto.

Varmuudesta

Kari oli juuri kokenut uskonnollisen kokemuksen. Hän oli tuntenut Jumalan läsnäolon ja sen, että Jumala rakasti häntä. Hän oli tuntenut olevansa turvassa, ja että tapahtuipa elämässä mitä tahansa, Jumala kannattelee häntä.

Kari mietti, todistiko hänen kokemuksensa, että Jumala on olemassa. Kokemuksen aikana hän ei ollut pystynyt kyseenalaistamaan Jumalan olemassaoloa, kokemus oli ollut niin voimakas. Mutta oliko kokemus varmuudesta luotettava? Kari opiskeli matematiikkaa, ja hän muisti, että ratkaistuaan matematiikan tehtävän hänellä oli yleensä varmuus ratkaisun oikeellisuudesta. Monet kerrat opettaja oli kuitenkin osoittanut hänen varmasti oikeana pitämänsä ratkaisun virheelliseksi. Mieli siis saattoi tehdä tepposet, ja kokemus Jumalan olemassaolosta ei taannut Jumalan olemassaoloa.

Tykkääminen

Jukka tykkäsi 80-luvun autoista. Erityisesti hän tykkäsi niiden muotokielestä. Hänestä tuntui, että 80-luvulla autot olivat näyttäneet siltä, miltä autojen kuuluukin näyttää. Hän ei osannut selittää, miksi hänestä tuntui tältä.

Jukan silmäterä oli vuoden 86 Opel Kadett, jota hän puunasi iltakaudet. Viikonloppuisin hän kävi ajelemassa sillä.

Kerran Jukka näki telkkarissa Kasariautoliiton puheenjohtajan, joka sanoi: ''80-luvun autoissa on pienemmät päästöt kuin nykymalleissa.'' Jukka ajatteli, että onpa siinä fiksu mies kun pitää 80-luvun autoista ja tietää vielä niiden päästöistä. Jukka ajatteli, että noin fiksun tyypin sanomisiin kannattaa luottaa.

Niinpä Jukka alkoi uskoa pitävänsä 80-luvun autoista siksi, että niissä on pienemmät päästöt kuin nykymalleissa.

Oopiumia kansalle

Kustaa tapasi kadulla vanhan koulukaverinsa Reinon. Reino oli selvinpäin ja hänen asunsa oli siisti. Kun Kustaa oli edellisen kerran nähnyt Reinon viisi vuotta aiemmin, tämä oli ollut umpihumalassa, hänen kasvonsa olivat olleet pöhöttyneet ja vaatteet pesemättömät.

''Oletko raitistunut?'' Kustaa kysyi.

''Jumalan avulla olen päässyt eroon alkoholista'', Reino vastasi. ''Käyn nykyään helluntaiseurakunnan kokouksissa ja olen löytänyt sieltä hengellisen kotini.''

Kustaa katsoi Reinoa säälien ja ajatteli, että joidenkin päät eivät yksinkertaisesti kestä todellisuutta sellaisena kuin se on. Ennen Reino oli sumentanut järkensä viinalla, ja hän oli päässyt siitä eroon vasta alettuaan sumentaa todellisuudentajunsa uskonnolla. Sama meininki jatkui, huume oli vain vaihtunut toiseen.

Gurun neuvot

Guru: Pohdiskelitko tarinaa elefantista ja kolmesta sokeasta miehestä?

Oppilas: Kyllä…

Guru: Ymmärtänet, että kukin miehistä oli tavallaan oikessa?

Oppilas: Kaikki miehet olivat väärässä. Kukaan heistä ei hahmottanut totuutta, elefanttia kokonaisuutena.

Guru: Kaikki olivat oikeassa. Samoin jokainen uskonto on totta kuvatessaan erään aspektin Jumalasta.

Oppilas: Tuossa tapauksessa kaikki uskonnot ovat väärässä. Totuus on Jumala sellaisena kuin hän oikeasti on, ei se, millaisena hän näyttäytyy. Jos jokaisessa uskonnossa on totuutta, yhden uskonnon antama kuva on niin vaillinainen, että se on valheellinen.

Guru: Pysyttele oman kulttuurisi uskonnossa, kristinuskossa. Sekin on tie totuuteen.

Oppilas: Kristinoppiin kuuluu kyllä kiinteästi opinkappale, että se on ainoa tie.

Minun suuri illuusioni

Tyttöystäväni on kokannut kasvisruokaa. Syön sen, vaikka se maistuu pahalta. Pidän enemmän liharuuista, mutta verensokerini ovat korkealla. Niinpä tyttöystäväni on päättänyt painostaa minut terveellisille elämäntavoille. Kun lähdin parisuhteeseen, olin suuren illuusioni vallassa.

Aterian jälkeen laitamme astiat tiskikoneeseen ja valmistaudumme lenkille, vaikka mieluummin jäisin tyttöystävän kanssa kotiin pelaamaan lautapeliä. Hän suostuu pelaamaan vain harvakseltaan. Lenkillä käymme päivittäin.

Vaihdettuani lenkkikamppeet tyttöystävä huomauttaa minun jättäneen farkut lattialle. Viikkaan ne nätisti tuolille. Tyttöystäväni välittää siisteydestä, minä en.

Ehdotan, että lenkin jälkeen voisimme katsoa kauhuleffan, mutta tyttöystäväni kieltäytyy. Hän kuulemma saa niistä painajaisia.

Minun suuri illuusioni oli kuvitelma, että parisuhteessani minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen.

Ripittäytymässä

Uskovainen: Isä, olen tehnyt syntiä. Olen syyllistynyt haureuteen tyttäreni kanssa.

Pappi: Minkä ikäinen tyttäresi on?

Uskovainen: Kolmetoista vuotta.

Pappi: Seksi lapsen kanssa on vakava synti.

Uskovainen: Siitä lähtien kun vaimoni kuoli, en ole ollut tätä ennen sukupuoliyhteydessä. Himot kävivät sietämättömiksi.

Pappi: Mutta lapsen kanssa… Olisit vaikka mieluummin iskenyt baarista aikuisen naisen seksikumppaniksesi.

Uskovainen: Haureus avioliiton ulkopuolella on synti!

Pappi: Synneissäkin on aste-eroja. Avioliiton ulkopuolinen seksi aikuisen naisen kanssa on paljon pienempi synti kuin alaikäiseen sekaantuminen. Sehän traumatisoi lapsen.

Uskovainen: On siinäkin pappi! Suosittelee minulle haureutta jonkun baarista löydetyn naikkosen kanssa! Kyllä papin kuuluu sitoutua siihen, että seksiä harjoitetaan vain avioliitossa!

Vapaita valintoja

Jenni oli saanut hyväksymiskirjeet kahteen oppilaitokseen. Toinen oli taideteollinen oppilaitos, toinen oli ympäristöinsinöörin koulutus. Jenni mietti sellaisia asioita kuten työllistymismahdollisuudet valmistumisen jälkeen ja mahdollisuus saada oman alan töitä opiskeluaikana. Jenni tuli siihen tulokseen, että tosiasiat puhuivat ympäristöinsinöörin koulutuksen puolesta ja valitsi sen.

Juhlistaakseen valintaansa Jenni meni ostamaan jäätelöä. Normaalisti hän söi suklaajäätelöä, mutta tällä kertaa hän hetken mielijohteesta valitsi mansikkajäätelön.

Jenni mietti kahta tekemäänsä valintaa. Jäätelön hän oli valinnut vapaasti, yhtä hyvin hän olisi voinut valita toisinkin. Mutta oliko opiskelupaikan valinta ollut vapaa? Tosiasiat olivat määränneet hänen valintansa. Kuitenkin Jennille oli tärkeämpää, että hän sai tehdä opiskelupaikan valinnan tapaisia valintoja.

Aleksin auvoisa autismi

Ekaluokkalainen Tiina oli äitinsä kanssa katsomassa ikäistään Aleksi-serkkua hoitokodissa. Tiina katseli kummeksuen, kuinka Aleksi keinutti itseään istuen lattialla ja välillä hakkasi leluautoa lattiaan. Tiina yritti mennä leikkimään Aleksin kanssa. Hän otti mollamaijan ja yritti laittaa sen Aleksin syliin. Aleksi kuitenkin huitaisi Tiinan pois ja mölisi jotain.

Äiti selitti Tiinalle: ''Huomasitkin varmaan, että Aleksi on vähän omituinen. Se johtuu siitä, että Aleksi on autisti. Hänestä tuli tuollainen kun hänet rokotettiin. Hän ei pysty käymään edes koulua. Ihan kiva poika Aleksi siitä huolimatta on.''

Tiina vastasi innoissaan: ''Voi äiti, minäkin haluan ruveta autistiksi, ettei tarvitsisi käydä koulua. Mennään rokottamaan minut heti huomenna!''

Sivistys saapuu neekerikylään

Mombasa oli neekeripoika, joka asui neekerikylässä Afrikassa. Hänen kasvonsa olivat mustat kuin sinun kasvosi olisivat, jos olisit töhrinyt ne hiilellä.

Mombasa, kuten kaikki kyläläiset, söi ateriansa paljain käsin eikä hän pessyt käsiään ennen ateriaa. Kylässä ei tiedetty bakteereista. Mombasa olikin usein vatsataudissa.

Kerran Mombasan kylään tuli valkoinen mies. Nähtyään, kuinka Mombasa aterioi, mies sanoi: ''Ei, ei saa syödä pesemättömin käsin. Pitää syödä haarukalla ja veitsellä.'' Mies antoi kaikille kyläläisille haarukat ja veitset. Neekerit ryhtyivät käyttämään niitä, ja kylän naiset pesivät ne aterioiden välillä. Niin vatsataudit katosivat neekerikylästä.

Tämän jälkeen Mombasan ja kyläläisten piti pelätä enää tiikereitä, jotka joskus hyökkäilivät kylään.

Vegaani

''Ruuaksi on lihapullia'', esikoulun täti sanoi. Lihapullat olivat Jannen lempiruokaa. Silloin Janne muisti, ettei hän saanut syödä niitä.

Vegaanilesbopariskunta Pirjo ja Toini oli vastikään adoptoinut Jannen. Janne kerrottua, että lihapullat olivat hänen lempiruokansa, adoptiovanhemmat olivat sanoneet, että liha on murhaa. Janne ei voinut ymmärtää, miksi muut saivat syödä lihaa, mutta hän ei. Adoptiovanhemmat olivat sanoneet, että he kasvattaisivat Jannesta eettisen ihmisen, ja vain vegaanit olivat eettisiä. Janne ei edes tiennyt, mitä eettinen tarkoitti.

Jannella oli kotoa saatua papupataa ja tomaattia. Hän inhosi papuja. Jos hän söisi pelkän tomaatin, Pirjo ja Toini moittisivat häntä siitä, että hän ei syö tarpeeksi proteiinia.

Viinerit

Kalle oli tulisieluinen kommunisti. Vaikka Neuvostoliiton romahtamisesta oli 25 vuotta, yhä Kalle jaksoi kertoilla naapureilleen, kuinka Marx oli ollut oikeassa, kuinka porvari riistää työmiestä ja kuinka Neuvostoliitto oli ollut ihanneyhteiskunta. Hänen naapurinsa pitivätkin häntä täytenä huru-ukkona.

Eräänä päivänä Kallen lähileipomossa oli viinereitä ilmaiseksi tarjolla. Oli leipomon viisitoistavuotispäivä. Kalle oli huomannut tarjouksen kulkiessaan siitä ohi ja käynyt hakemassakin sieltä ilmaisen viinerin.

Kun Kalle kertoi naapurilleen, että leipomosta saa ilmaisia viinereitä, tämä sanoi: ''Taas Kallen kommunistijuttuja! Pitäisi saada palkkaa tekemättä mitään, sähkön pitäisi olla ilmaista, ja nyt viinerienkin pitäisi olla ilmaisia!'' Niin naapurilta jäi ilmainen viineri hakematta, kun hän ei uskonut Kallea.

Suuttunut

Pirjo: Anteeksi, että löin sinua. En tiedä, mikä minuun meni. Moitteesi suututtivat niin paljon.

Tuija: Et tiedä, mikä sinuun meni… Suuttuneena kai halusit lyödä minua?

Pirjo: Kyllä…

Tuija: Valitsit toimia mielihalusi mukaan ja lyödä minua.

Pirjo: Tunne oli niin voimakas. Ajattelin, että sinun olisi helpompaa antaa anteeksi, jos ymmärtäisit syyn toiminnalleni.

Tuija: Ainahan ihmisillä on syyt valinnoilleen. Ei se poista vastuuta. Eilen kaupassa valitsit sen vihreän mekon, koska halusit näyttää tyrmäävältä. Aivan samalla tavoin äsken valitsit lyödä minua, koska olit suuttunut.

Pirjo: Kun löin, en ollut oma itseni.

Tuija: Ei se muuta mitään. Valintasi lyödä oli yhtä kaikki sinun valintasi.

Huumepiippu

Liisa ystävineen istui piknikillä puistossa. Liisalla oli mukanaan retkiespressovalmistin. Siinä oli kuppiosa, johon laitettiin kuuma vesi ja kahvinporot, sekä käsipumppu. Laite puristi veden kahvin läpi paineella.

Kukkahattupäinen täti kulki ohi ja huomasi: ''Aha! Noilla on mukanaan huumepiippu!'' Kyllähän hyvällä mielikuvituksella retkiespressovalmistimen kuppiosaa saattoi pitää piipun pesänä ja pumppuosaa piipun vartena. Niinpä kukkahattupäinen täti soitti poliisille, että puistossa poltetaan huumeita.

Poliisi tuli paikalle ja tutki Liisan ja hänen ystäviensä tavarat. Poliisi totesi, että mitään huumeidenkäyttöön viittaavaa ei löytynyt.

Niin kukkahattupäinen täti aiheutti poliisille, Liisalle ja Liisan ystäville aivan turhaa riesaa, koska hänestä kaikki sellaiset asiat olivat epäilyttäviä, joita hän ei ymmärtänyt.

Tietokonepeli

''Isi, kato!''

''Aha… Ihan kiva.''

''Haluaisitko kokeilla sitä?''

''No kun ei ole tuota aikaa.''

Elettiin 80-lukua. 13-vuotias Pasi oli saanut kotimikron ja opetellut tekemään sillä pelejä. Pelit eivät olleet erityisen näyttäviä, mutta ne olivat huomattava saavutus tuonikäisen tekemäksi. Pasi olisi halunnut näyttää tekemiään pelejä isälleen, mutta isä vain suostui vilkaisemaan peliä vähän. Ei ollut puhettakaan, että isä olisi kokeillut, miltä tuntuu pelata sitä. Pasin mielestä tietokonepeliin tutustuttiin pelaamalla sitä, ei vilkaisemalla sitä, ja Pasille olisi ollut tärkeää, että vanhemmat olisivat tutustuneet hänen tekemisiinsä.

Niin isältä jäi tutustumatta Pasin tekemisiin, koska isä oli mielestään niin hyvä ihminen, ettei hän pelannut tietokonepelejä.

Hirtettävä

Jackia talutettiin hirttolavalle. Jack oli tappanut miehen pikaistuksissaan ja saanut kuolemantuomion. Nyt hänet teloitettaisiin. ''Herra on minun paimeneni…'' pappi luki Jackin vieressä. Jack oli katunut tappoa ja saanut ehtoollisenkin. Jos pappeja oli uskominen, hän oli matkalla taivaaseen. Jack ajatteli, että mikä rangaistus hirttäminen oikein on. Palkinto ennemmin. Hän vaihtaisi kurjan elämänsä taivaan autuuteen.

Jokin kuitenkin kaivoi Jackin mieltä. Hän ei tahtonut kuolla. Kuolema kammotti häntä enemmän kuin mikään muu, ja se hetki lähestyi, jolloin hirttolavan luukku aukeaisi hänen jalkojensa alla. Jack mietti viikatemiestä, kolkkoa kaapuun pukeutunutta luurankohahmoa. Se oli kuva, jolla lapsia peloteltiin, ja saipa se raavan miehenkin polvet tutisemaan.

Dilemma

Filosofi: Näet, että mies ryöstää pankin ja jakaa rahat köyhille. Jos ilmiannat miehen, mies joutuu vankilaan ja rahat otetaan pois köyhiltä. Ilmiannatko miehen?

Jorma: No totta kai! Tommoset ituhipit sietävätkin joutua vankilaan. Ei ne mitään kunnon kansalaisia ole.

Matleena: Oletpa kylmäsydäminen. Ajattelisit köyhiä lapsia, jotka jäävät nälkään.

Jorma: Ituhippi taidat olla itsekin. Ampua tuollaiset pitäisi.

Matleena: Entäs itse? Sä varmaan olet kunnon kansalaisen perikuva.

Jorma: Älä sä mulle tuu.

Matleena: Joo, välitetään vaan itsestä. Ydinvoimaa lisää, geenien muuntelua, muovia mereen. Sillähän se maailma sun mielestä pelastuu. Kyllä ihmistäkin pitäisi ajatella.

Filosofi pudisti surullisena päätään. Dilemmat oli tarkoitettu pohdiskeltaviksi ja argumentoitaviksi.

Kristityn nöyryys

Liisa oli kunnon kristitty. Hän eli elämäänsä nöyränä ja hyveellisesti, ettei hän kuoltuaan joutuisi helvettiin. Hän oli vanhapiika, kieltäytyi sukupuolisuhteista ja kävi joka sunnuntai kirkossa.

Kerran Liisan kirkkoon tuli vieraileva saarnaaja, joka julisti: ''Kaikki pääsevät taivaaseen. Helvettiä ei ole, ja Jumalan armo on niin laaja, että se kattaa kaikki ihmiset.''

''Niin kuin naapurin Raimokin'', Liisa ajatteli ja kuvotuksen tunne valtasi hänet. ''Raimo ryyppää ja rellestää. Ja hän tekee huorin. Joka viikonloppu uusi hutsu käsipuolessa, maksullisia naisia varmaan. Ja tuo saarnaaja sanoo, että Raimo ei joudu helvettiin!''

Liisa totesi, että tämä oppi oli niin hirvittävä, ettei hän voisi ikipäivänä uskoa siihen.

Elämää ja erotiikkaa

Martti tapasi kymmenen vuoden jälkeen Raimon, vanhan lukiokaverinsa. Kun kyseltiin kuulumisia, Raimo vastasi:

''Voi että minä olen elänyt. Olen kokenut useamman kymmenen naisen rakkauden ja tunnen Helsingin yökerhoskenen paremmin kuin ravintoloitsijat. Joskus olen juonut shampanjaa, toisinaan taas herännyt putkasta. Sekin puoli on tullut nähtyä, mutta ainakin olen elänyt. Sinä varmaan olet ollut homeisten kirjojesi parissa.''

Martti oli käyttänyt aikansa tohtorintutkintoon matematiikassa. Hän mietti, tiesikö Raimo, miltä tuntuu saada teoreeman todistus vedenpitäväksi. Oliko Raimo kokenut sen, kun matemaattinen probleema tuntuu aluksi täysin käsittämättömältä, ja sitten tulee oivalluksen hetki? Tai sen, kun löytää virheen, joka kaataa viikkojen uurastuksen? Kokemuksia nekin olivat.

Väitös

Ilmari saapui kotiin ja heitti frakin päältään. Hän viihtyi paremmin farkuissa ja t-paidassa. Ilmari oli juuri ollut omassa matematiikan väitöstilaisuudessaan, ja vastaväittäjä oli ylistänyt väitöskirjaa. Nyt Ilmarilla olisi muutama tunti aikaa keskittyä matematiikan tutkimukseen. Illalla olisi karonkka. Ilmaria ei huvittanut mennä karonkkaan, mielummin hän olisi jäänyt kotiin tekemään omaa tutkimustaan. Akateeminen etiketti vaati kuitenkin väittelijää järjestämään karonkan.

Juhlallisuuksia, tutkintoja, titteleitä. Ilmari ei välittänyt niistä, ne olivat hänelle välttämätön paha. Matematiikasta hän välitti paljonkin, ja tohtorintutkinto oli suoritettava, jos mieli saada rahoitusta jatkotutkimukselle. Ne, jotka ymmärsivät Ilmarin tutkimusta arvostivat sitä titteleistä riippumatta, ja muiden mielipiteellä oli Ilmarille väliä pelkästään käytännön syistä.

Kaksi kulttuuria

''Tuu heittelemään lumipalloja.''

''En mä taida.''

''Älä ole noin maito… Hei kaikki, Heikki on ihan maito!''

Oli välitunti. Luokan pojat heittelivät lumipalloja koulun seinään. Heikkiä moinen arvelutti, koska opettaja oli kieltänyt lumipallojen heittelemisen. Heikki kävi kuitenkin heittämässä muutaman lumipallon, ettei häntä pidettäisi maitona.

Seuraavan oppitunnin alussa opettaja torui luokan poikia siitä, että nämä olivat heitelleet lumipalloja. Heikkiä nolotti saada moitteita opettajalta, eihän hän ollut edes nauttinut lumipallojen heittelemisestä.

Heikki eli kahdessa kulttuurissa, jotka repivät häntä eri suuntiin. Poikien kulttuuri arvosti kaikkea aikuisten mielestä tuhmaa, ja aikuisten kulttuuri taas ei sellaisia tekoja hyväksynyt. Enemmän kuin muuta, Heikki toivoi tämän ristiriidan poistumista.

Paperinainen

''Se siis on päätetty. Makkonen, Hämäläinen ja Petjanen vaihtavat sukupuolensa naisiksi, mikäli mielivät jatkaa Gizmondo OY:n hallituksessa.''

Mauno Makkonen hätkähti ja mietti vastikään lukemiaan uutisia. Oltiin säädetty laki, että pörssiyhtiön hallituksessa oli kumpaakin sukupuolta oltava vähintään 40%. Toisaalta seksuaalista tasavertaisuutta ajavat järjestöt olivat lobanneet lain, että virallisen sukupuolen voi vaihtaa pelkällä omalla ilmoituksella.

''Onko meidän alettava käyttää hametta?'' Makkonen kysyi.

''Ei, pelkkä naiseksi rekisteröityminen riittää.''

Makkonen mietti, mitä tekisi. Transihmisten vaatimuksesta virallisen sukupuolen muuttamiseen ei liittynyt minkäänlaista kontrollia, että henkilö elää uuden sukupuolensa roolissa. Siten naiseksi rekisteröityminen olisi vain rasti paperilla, ja ainoa asia, johon se vaikuttaisi, olisi hallituspaikan säilyttäminen.

Tieto

''Hei, Pekka, sinä kun tiedät näistä polkupyöristä, niin neuvoisitko, kuinka tämän pyörän ketjut rasvataan.''

''Katsotaanpa… Ai sinun pyöräsi on Helkama. Helkamat on ihan paskoja. Osta mieluummin Tunturi-pyörä.''

Pekka jakoi mielipiteitään auliisti. Jos kaveri toimisi Pekan mielipiteen mukaan, niin Pekasta tulisi mielipidevaikuttaja, trendsetteri. Jos ei, niin… mielipiteenilmaus toimisi kuitenkin piikkinä kaverin Helkamapyörää kohtaan.

Varsinaisia tietojaan ja taitojaan Pekka ei jakanut. Hän olisi aivan hyvin voinut neuvoa, kuinka ketjut rasvataan. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Jos kaikki osaisivat saman kuin Pekka, niin Pekan arvovalta osaavana ihmisenä muiden silmissä laskisi.

Jos siis joku tulee neuvomaan sinua, varmistu ensin, että hän ei ole Pekka.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License